Naisasiat

[sampio]

Toki en usko, että olisi sellainen tilanne mahdollinen, missä joku voisi olla itseäni pätevämpi...

Kuinka mittaat pätevyyden kotona arjen keskellä?

 

[Flu]

Kuinka mittaat pätevyyden kotona arjen keskellä?

No jos asuu yksin niin eikös se nyt ole aika triviaalia.(Ihan näin Schollin puolesta vastattuna)

 

[scholl]

Kuinka mittaat pätevyyden kotona arjen keskellä?

En ymmärrä mitä tässä ajetaan takaa. Itselläni on kyllä toimisto myös kotona sekä täällä että 1.10 alkaen Tukholman kämpässäkin, joten minun ei tarvitse käydä toimistolla, jos ei huvita. Nykytekniikka mahdollistaa sen, että voin hengata kotonakin, mutta ei se kotonaoleminen ole mikään itseisarvo. Välillä en ole kotona ollenkaan. Eiköhän se pätevyys ratkaista ihan muulla tavalla kuin siten, että missä kukin kulloinkin fyysisesti on.

 

[sampio]

En ymmärrä mitä tässä ajetaan takaa. Itselläni on kyllä toimisto myös kotona sekä täällä että 1.10 alkaen Tukholman kämpässäkin, joten minun ei tarvitse käydä toimistolla, jos ei huvita. Nykytekniikka mahdollistaa sen, että voin hengata kotonakin, mutta ei se kotonaoleminen ole mikään itseisarvo. Välillä en ole kotona ollenkaan. Eiköhän se pätevyys ratkaista ihan muulla tavalla kuin siten, että missä kukin kulloinkin fyysisesti on.

Parisuhdetta ajoin takaa, kuten Flu oikein arveli. Kirjoitustesi perusteella tiedän sinun olevan sinkku, mutta entä kuvitteellinen tilanne? Kuinka mittaat pätevyyden kotona arjen keskellä?

 

[Lerva]

Tuotas tuotas...
Tulipas tuossa taas pe:na baari illan päätteeksi höpöttää yhen naikkosen kans ja hyvin tuli juttuun.Oikein fiksulta ja normaalilta tapaukselta vaikutti.Ei mitään moitetta.Numeronki anto ja tuumattiin yhessä,että lähetää kahville höpötteleen lisää.Vaikutti oikeinki hyvältä.
No sitte seuraavana päivänä kyselin millos sitä vois lähtee ni vastaus tuli viestillä..."olen vahvasti varattu eli ei lähetä kahville ja tää o sitte tässä".Öööö...siis täh?Miksi se sitten anto numeronsa eikä sanonu sillon yöllä mitään?Onkos tämmönen toiminta yleistäki naisilla vai mikä juttu tää oikein on?En ole ennen törmänny.Ideoita?

 

[Ted Raikas]

Ideoita?

Kännissä ihmiset tekee hetken mielijohteesta kaikenlaista ja sanovat myös. Ei siinä mitään sen ihmeellisempää ole, logiikka ei ole aina vahvin valtti kun on päihtynyt.

 

[avatar]

Jahas. Se ois huomenna tällä pojalla ekat treffit varmaan yli 1,5 vuoteen. Seksiä on tullut harjoitettua irtonaisina panoina viimeisen kahden vuoden aikana muistini mukaan viisi kertaa neljän eri ihmisen kanssa, millä toki ei ole näiden treffien suhteen mitään tekemistä, mutta siis ei ole tuon naissukupuolen kanssa kovin paljoa tullut oltua tekemisissä näin romanttisessa mielessä (jos irtosuhteissa nyt mitään romanttista edes on).

Mutta siis, jänskättää melkosesti. Naisesta tiedän sen verran, että valokuvia on hänestä melkoisesti ja nätti on tyttö. Ikää saman verran kuin allekirjoittaneella ja koulutustakin neidillä on jonkin verran. Hyvin intellektuelli persoona, jota pidän ehkä merkittävimpänä asiana omassa parinmuodostuksessani. Olen siis sähköpostin välityksellä vaihdellut kuulumisia jo pidemmän aikaa ja nyt huomenna illalla ois tarkoitus väsätä jotain kunnon safkaa ja varmaankin siinä sivussa tuhota yks punkkupullo ja parantaa maailmaa etc.

On se vaan kumma, miten sitä tällainenkin ekstrovertti ihminen, joka ei baarissa yleensä ikinä pahemmin häkelly jos pitäisi neitiä lihatiskiltä pokata peiton heiluttamiseen, niin todellisen treffiseuran tullessa eteen, menee ihan paniikkiin. No, kattellaan...

 

[Rinoa]

On se vaan kumma, miten sitä tällainenkin ekstrovertti ihminen, joka ei baarissa yleensä ikinä pahemmin häkelly jos pitäisi neitiä lihatiskiltä pokata peiton heiluttamiseen, niin todellisen treffiseuran tullessa eteen, menee ihan paniikkiin. No, kattellaan...

huih, tiedän ja muistan tunteen liiankin hyvin. Itselläni oli ensimmäiset treffit kahteen vuoteen myös tuossa ööööh heinäkuussa (?) ja ikinä ei ole varmasti jännittänyt niin paljoa vaikka tiesin että kyseessä on hyvä tyyppi ja todennäköisyys sille että tapaaminen menisi huonosti olisi aivan äärettömän pieni.. Ja hyvinhän se meni, kun juttu alkoi luistamaan lähes heti todella hyvin.

Jännittäminen on ihan normaalia ja kuuluu asiaan. Mutta lykkyä pyttyy sinulle huomiseksi ja pidetään peukut pystyssä että hyvin menee : )

 

[Ted Raikas]

On se vaan kumma, miten sitä tällainenkin ekstrovertti ihminen, joka ei baarissa yleensä ikinä pahemmin häkelly jos pitäisi neitiä lihatiskiltä pokata peiton heiluttamiseen, niin todellisen treffiseuran tullessa eteen, menee ihan paniikkiin. No, kattellaan...

Ensinnäkin onnea matkaan, toivottavasti on ns. great success kaikilla rintamilla. =)

Tuosta jännittämisestä, että se tosiaankin on niin, kun on tositarkoituksella liikenteessä ja miettii sitä, että tekeekö hyvän vaikutuksen. Se helposti muuttuu jonkinlaiseksi suorittamiseksi itsessään ja laukaisee hermoilun ja jännityksen. Itselleni erittäin tuttu tunne, jos menen tapaamaan jotain neitokaista muussa kuin kaverimielessä. Jos on siis jonkinlaista romanttista viritystä, niin hermoilen taatusti ja voin vaikuttaa hieman kylmäkiskoiselta alkuun.

 

[avatar]

Kiitoksia vaan ja kerron kyllä miten kävi. En pidä odotuksia kovin korkealla, ettei sitten tipu ihan hirveän pahasti. Tällä lähinnä meinaan sitä, että kun oma elämä on ollut viimeisten parin vuoden aikana melkoista myrskyä ja on ollut mielenterveydellistä ongelmaa ja pientä taloudellistakin ahdinkoa ja opinnotkin vielä kesken niin ei tästä jätkästä saa menestyvää urosta juuri nyt millään ja kyseinen neitihän on jo yhden alemman korkeakoulututkinnon suorittanut ja kouluttaa itseään nyt lisää. Neiti kyllä vakuuttaa kovasti, että sillä miten allekirjoittanut ajattelee ja kuinka fiksua tekstiä tulee tiskiin on se, millä on merkitystä, mutta vähän vaan joskus arveluttaa se, että kun vähän väliä joutuu miettimään, että mitäs jos puheilla ei olekaan katetta ja pitäsi olla omakotitalo ja tulevaisuus tarjottimella. No sittenhän sen näkee kun katsoo kortit.

edit: tällä vaan ajoin takaa sitä, että kun joskus tuntuu, että koko yhteiskunta on niin helvetin suorituskeskeinen paikka ja yksilön arvoilla ja henkilökohtaisilla ominaisuuksilla ei tunnu olevan juurikaan merkitystä vaan kaikki pitäisi pystyä muuttamaan rahaksi ja mitata ihmisen arvo sitten sillä, niin joskus vaan mietityttää, että onkohan vielä naisia, jotka arvostavat miehiä muilla mittareilla kuin sillä, että paljonko on palkkakuitissa nollia...

 

[ipaz]

Eipä naisasiat edistyny eilenkään... Ilvekseen tuli eksyttyä ja tuttuja nähtyä enemmänkin. Ex-tyttöystävän kanssa turistiin tovi ja se kovasti tuputti mua meneen tekemään tuttavuutta naisten kanssa. Mutta kun mä olen ottanut (ainakin hönöpäissäni) periaatteen että minä en ala vonkaamaan. Saavat neidot tulla minulle jos kiinnostaa. Typerältähän tuo kuullostaa, mutta mä en oikeastaan enää jaksa kiinnostua jokaisesta kivan näköisestä ja mukavasti hymyilevästä tyttärestä niin paljoa että menisin avaamaan keskustelua, asiaa jossa en kovinkaan hyvä ole. Taitaa naiset ajatella samalla tavalla, tai sitten he vaan ovat niin perinteisiä että mies on se joka tekee aloitteen.

Tiedän että tällä tyylillä ei paljoakaan saa aikaiseksi, mutta eiköhän se sitten tule kohdalle kun on tullakseen.

 

[puuha-pete]

Tyttöystävä löytyy nykyään ja aivan helmi onkin! Miten voikaan tällä kuosilla saada moisen, no pitää hyödyntää toisen virheet!!

 

[TM]

Saavat neidot tulla minulle jos kiinnostaa. Typerältähän tuo kuullostaa, mutta mä en oikeastaan enää jaksa kiinnostua jokaisesta kivan näköisestä ja mukavasti hymyilevästä tyttärestä niin paljoa että menisin avaamaan keskustelua, asiaa jossa en kovinkaan hyvä ole. Taitaa naiset ajatella samalla tavalla, tai sitten he vaan ovat niin perinteisiä että mies on se joka tekee aloitteen.

Eihän sitä nyt kaikille tyttärille keskustellakaan vaan itse ainakin käytän sitä taktiikkaa että kuuntelen pari kolme kaljaa vähintään lähettyvillä että mistä on kyse ja sitten vasta menen neitiä tervehtimään jos näyttää lupaavalta. Täytyy olla joku juttu mistä molemmat ovat innostuneita ja tykkäävät, muuten keskustelu loppuu heti jos ei ole naistennaurattaja, tämä on faktaa.

 

[scholl]

Kuinka mittaat pätevyyden kotona arjen keskellä?

Yritin selittää, ettei kotona nyt mitään pätevyyttä paljon tarvita. Mainitse ihmeessä, jos sinulle tulee mieleen joku asia, mikä kotona vaatii erityistä pätevyyttä.

 

[sampio]

Yritin selittää, ettei kotona nyt mitään pätevyyttä paljon tarvita. Mainitse ihmeessä, jos sinulle tulee mieleen joku asia, mikä kotona vaatii erityistä pätevyyttä.

Keskustelun aiheena oli määräily, sinä heitit sen jälkeen kommentin, ettet sietäisi, jos sinua epäpätevämpi määräisi sinua, joten päättelin sen koskevan yleisesti määräilyä. Siksi kysymykseni kotioloista. Sorry, jos käsitin tarkoituksesi väärin.

 

[pettter]

Taas sama virsi jatkuu, siis tosta tasa-arvo jutusta.. Ainakin mua jo ärsyttää tämä juttu. Onko nykyajan ihmisillä, tai ehkä enemmänkin noin parikymppisillä nuorilla pareilla käynyt niin, että nainen on se joka parisuhteessa monessakin asiassa sanoo viimeisen sanan. Mun mielestä naisten ylivalta näkyy jo liiankin selvästi jopa katukuvassa, ihmisten käyttäytymisenä ja varsinkin mainoksissa. Siis toisin sanoen, jos naiset on satoja vuosia halunnut enemmän tasa-arvoa, niin nyt se tasa-arvojuttu on mennyt joissakin asioissa jo liiankin pitkälle, eli miehet on jäämässä naisten jalkoihin, esimerkiksi just monissa arkisissa asioissa ja varsinkin päätöksissä. Tosta ei mun mielestä puhuta missään, mutta jos on joku juttu missä nainen on hieman huonommassa asemassa niin sehän on jatkuvasti lööpeistä. Mä näen että monet miehet suostuu mukisematta siihen mitä nainen vaatii, ja se koetaan tasa-arvona, kohteliaisuutena ja toisen huomioon ottamisena jne. Tai siis ei tästä mitään suurta poliittista keskustelua tarvitse käydä, mutta musta vaan tuntuu että mä oon ihan yksin tän ajatuksen kanssa ja lähes kaikki muut miehet on jo manipuloitu.

Mä voin kuvitella miehen suusta nämä lauseet paremmin kuin naisen. "Kulta, mitä tänään syötäisiin", "kulta, minkä leffan mentäisiin katsomaan" jne. Sanoisi molemmat suoraan mitä haluaa, ja miettisi jonkun molempia tyydyttävän kompromissin siihen, eikä niin että toisen mielipide on laki. Miksi miehet alistuu joissakin asioissa naisen määräiltäviksi, tai ei uskalla sanoa suoraan asioita? Täältä jatkoajastakin esimerkiksi kalsarikänniketjusta saa usein lukea jonkun miehen juovan kotona kaljaa silloin kun nainen on lähtenyt esimerkiksi illaksi pois kotoa eikä siis ole määräilemässä tai valittamassa juomisesta. Tai esimerkiksi se telkkarista tuleva esson mainos. Käsittääkseni siinä kuvataan "tosimiestä", joka lähtee "valloittamaan englantia" tai "haravoimaan pihaa", vaikka todellisuudessa menee naiselta salaa syömään essolle, ja ei uskalla tai voi sanoa naiselle suoraan. Onko se mies niin tossun alla? ...Nämä ovat kyllä nyt tyhmiä esimerkkejä, mutta tulivat ensimmäisenä mieleen.

Vielä yhtenä esimerkkinä Viivi ja Wagner sarjakuva. Mä en tarkalleen tiedä sen juonta kun en ole yhtään lukenut, mutta käsittääkseni siinä on mäkättävä nainen ja "miehenä" hölmö sika. Luettaisiinko tuota sarjakuvaa niin paljon, jos roolit olisivat toisinpäin? En mä oikein usko.. Mä vähän epäilen että naiset lukevat tuota enemmän kuin miehet.

Jos 50 vuotta sitten naiset ihannoivat Marilyn Monroeta, niin tämän päivän vastaavia naistähtiä ovat esimerkiksi Christina Aguilera, Beyonce ja Paris Hilton. Tietenkin ajat ovat muuttuneet ja sitä mukaa tyyli mennyt "hurjemmaksi" jne. Samaa, ehkä hieman jopa ylimielisyyttäkin on tietenkin myös miestähtien käyttäytymisessä, esimerkiksi juuri noissa musiikkivideoissa. Mutta mun mielestä tavalliset nuoret naiset matkivat ja samaistuvat enemmän kokoajan nuorempina ja nuorempina noihin "roolimalleihin". Nykyajan nuoret naiset, varsinkin siis parikymppiset menevät kaupunkilaiset ovat lähes jokainen parishilttoneita. Jos joku mies ei suostu naisen pillin mukaan menemään, se tönästään pois ja etsitään sellainen joka suostuu. Onkohan nykymiehen ajatusmallissa sellaista ajatus, että jos löytää kauniin tai siis "sopivan" kumppanin, niin sille pitää olla kaikin mahdollisin tavoin mieliksi ja suostua toisen tahtoon. Onko se enää sitä tasa-arvoa se, siis parisuhteen sisällä tapahtuva toisen sukupuolen jatkuva mielistely toista sukupuolta kohtaan.

Suurin syy miksi taas aloin kirjoittamaan tänne, oli kun luin tänään yhden naisen luona uusinta cosmopolitan -lehteä (älkää vaan kysykö miksi). Siis, esimerkiksi muistaakseni sivulla 36 oli joku mainos, olikohan se nyt Helmi-likööri, jossa naiset pelasi shakkia ja miehet olivat nappuloita. Siis täh.. Onko miesten lehdissä naisista noin? Itseasiassa nyt mulle ei tule mieleen ollenkaan vastaava lehteä miehillä, kuten esimerkiksi noin viisi vuotta sitten Suomessa oli vielä Slitz. Mun mielestä monissa enemmänkin miehille tarkoitetuissa lehdissä nainen kuvataan kauniina, muodikkaana, seksikkäänä, laittautuneena ja menestyvänä jne, ja vaikkakin olisi vähissä vaatteissa kalliin urheiluauton edessä, niin ei se mun mielestä ole sama juttu kuin orjina pelinappuloina, siis koska esimerkiksi noissa autolehdissä miehet ihastelevat naisia. Ja tämä cosmon mainos oli siis ihan tavallinen mainos muiden (samantyylisten) mainosten joukossa tavallisessa lehdessä, eikä mikään pienelle perverssin suuntautumisen omaavalle ryhmälle tarkoitettu julkaisu.

 

[Rinoa]

Vielä yhtenä esimerkkinä Viivi ja Wagner sarjakuva. Mä en tarkalleen tiedä sen juonta kun en ole yhtään lukenut, mutta käsittääkseni siinä on mäkättävä nainen ja "miehenä" hölmö sika. Luettaisiinko tuota sarjakuvaa niin paljon, jos roolit olisivat toisinpäin? En mä oikein usko.. Mä vähän epäilen että naiset lukevat tuota enemmän kuin miehet.

.

Ihan ensimmäisenä tietysti kummastuttaa se, että arvostelet asiaa josta et tiedä mitään etkä ole siihen millään muotoa tutustunut.. Perustat arviosi siis mihin? Toiseksi on pakko todeta, että otannalla kaikki tuttuni ( mukaan lukien ihmiset työpaikallani, perheessäni, tutuissa etc ) miehet ovat huomattavasti suurempia Viivi&Wagner-faneja kuin naiset..

Herää muutenkin kysymys, mikä niissä kompromisseissa on niin vaarallista? Tämä esittettynä nyt siis sekä miehille että naisille.. Onko todella niin paha juttu ja jotenkin halventavaa joskus tehdä niinkuin toinenkin haluaa jos se on itselle kerran "aivan sama" ? EIkö näissäkin päde sanonta "niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan" ? : )

 

[ipaz]

Eihän sitä nyt kaikille tyttärille keskustellakaan vaan itse ainakin käytän sitä taktiikkaa että kuuntelen pari kolme kaljaa vähintään lähettyvillä että mistä on kyse ja sitten vasta menen neitiä tervehtimään jos näyttää lupaavalta. Täytyy olla joku juttu mistä molemmat ovat innostuneita ja tykkäävät, muuten keskustelu loppuu heti jos ei ole naistennaurattaja, tämä on faktaa.

Taisin ilmaista hieman huolimattomasti, mutta tarkoitin siis tietenkin sitä että yleensä baareissa on hyvinkin paljon potentiaalisia tutustumiskohteita. Mutta sitten alkaakin se valinnan vaikeus ja tutustuminen hankaluus. Itselläni on näemmä todella suuria vaikeuksia mennä tutustumaan edes yhteen, jos (ja kun) näitä riman ylittäviä neitoja on enemmänkin. Jotenkin ne muut paikalla olevat kummittelevat siellä taustalla, että sitten niihin ei ehdi tutustua. Ja kaikki tämä siis pyörii päässä ennen kuin ensimmäistäkään liikettä on tehty. Asia on aivan eri jos tällainen nainen tuleekin osoittamaan kiinnostustaan minuun niin silloin ne muut unohtuvat.

Vielä pari vuotta sitten oli jotenkin helpompaa vaan mennä avaamaan keskustelua ja jos siitä ei tullut mitään niin seuraava kiitos. Ja "tulosta" syntyi. Ehkäpä tämä kolmen vuoden poikamiehenä olo alkaa vaikuttamaan ja toivoo että kohdalle tulisi kerralla sellainen mimmi että oksat pois. Ja sitten taas toisaalta tällaisen edesvastuuttoman elämän jatkaminen ilman sitoumuksia toiseen on kylläkin aika houkuttelevaa.

 

[fat of the land]

Kova paikka edessä

Noniin tähän on tultu:

Viime viikon podin pahaa oloa ja ahdistusta jonka tulkitsin lopputulokseksi siitä että kotona ei kaikki ole ollut hyvin pitkään aikaan (kuin hetkellisesti).
Aivan hirveä olo ja masennutti, aloin kertomaan asiasta ja romahdin vaimon edessä, ymmärrystä riitti mutta kaverin silmistä näki että tajusi ettei kaikki ole kohdallaan...

Mietin lisää, ruoka ei maistunut eikä nukkuminen ollut kovinkaan rauhallista...
Päätöksen paikka: Nyt tuntuu ettei ole muuta vaihtoehtoa kuin lopettaa.
Maailma romahti välittömästi, selittelyt ei auttanut itkettiin, huudettiin ja yritettiin puhua.
Perustelujen lista oli pitkä ja riittävä, rakkautta kyllä riittää muttei toivoa siitä että asiat korjaantuu, ei suurempaa dramatiikkaa (kolmatta osapuolta tai muuta vastaavaa)...

Romahduksen jälkeen sittten tuli toivoa, ei tällä kertaa omasta suustani joka on ollut se joka "tietää" mitä pitää tehdä vaan vaimolta jonka toivon olin sammuttanut hetkeä aiemmin...
Pakko on yrittää eikä lopettaa kesken, tilaa,aikaa ja tukea kuulemma tulee...

Tältä se näyttää:
Vaimon ehdotuksesta päädyimme ratkaisuun jossa muutan toistaiseksi pois kodistamme yksin asumaan ja suhde tipautetaan pari pykälää alemmaksi siihen vaiheeseen mikä jäi väliin eli rupeamme seurustelemaan...
Sormukset laitettiin takaisin sormeen ja alettiin puhua, puhuttiin varmaan enemmän yhdessä viikonlopussa mitä olimme puhuneet kahteen vuoteen.

Ratkaisu tuntuu yllättävän hyvältäehkä se vapaus kasvattaa ja yksinäisyys tuo ikävän (en ole ikinä asunut yksin), tavoitteena on siis löytää toisemme uudestaan eikä erota...
Ahdistus on vaihtunut toivoon ja uskoon uudesta mahdollisuudesta.

Tänään sovin mahdollisesta saunnosta jota käymme yhdessä katsomassa torstaina, mahdollinen muutto olisi kuun puolessa välissä joten aikaa sopeutua koko perheelle (me + 8 vuotias tyttö), tyttö muuten tuntuu sopeutuvan yllättävän hyvin asiaan, välillä tuntuu että "tytöille" asia tuntuu luonnollisemmalta kuin itselle...

Puhutaan keväästä jolloin ratkaisujen pitäisi olla jo näkyvillä, siihen on vielä pitkä aika mutta se tuntuu silti lyhyemmältä kuin viime viikot.
Välillä on paska olo joka johtunee siitä että olen itsekäs paskiainen, mutta senkin kanssa pitää pystyä elämään.
Välillä pelkää että tytöt huomaa pärjäävänsä paremmin kahdestaan kuin kanssani ja huomaavat minut tarpeettomaksi, varmasti heilläkin on pelkoa päätöksen lopullisuudesta...

Nyt on se kuuluisa kasvun paikka:
On opittava arvostamaan asioita joita on pitänyt itsestäänselvinä, opittava pitämään huolta itsestään että voi pitää muista huolta...
Opittava vaikka mitä, takaisin ei ole tulemista kunnes se joka on kadonnut on löytynyt.

Moni teistä pitää varmasti ratkaisuani itsekkäänä, sitä se varmasti onkin mutta toivottavasti edes 2 ihmistä tässä maailmassa antaa sen anteeksi koska se tehtiin rakkaudesta.

-Fattis-

 

[Grainger]

Olinpas vaihteeksi tyhmä.

Petin naisen, joka luotti minuun. Ei ystävien tunteilla saisi leikkiä, ei varsinkaan naispuolisten ystävien. Aina sanotaan kuinka naiset ovat pahoja, mutta kyllä nyt tein eräänlaisen pohjonoteerauksen. En olisi koskaan uskonut olevani näin mulkku.

Toivon mukaan opin tästä jotain, ainakin sen, ettei ystäville voi tehdä ihan mitä vain. Kumma juttu, kun olen aina kunnioittanut kaikkia naispuolisia olentoja, mutta silti saatoin olla tyhmä. Toivon mukaan tämä ystäväni voi joskus antaa anteeksi, tai ainakin tietäisi sisimmässään, etten tehnyt mitään tahallani. Ihminen on vain tyhmä ja pilaa kaiken silloin, kun asiat ovat hyvin.

Miksi naiset ovat niin herkkiä? Ei sillä, että mieskään olisi hyväksynyt tekoani, vaan kun surullinen nainen on yksi pahimmista asioista mitä allekirjoittanut tietää. Eikä ollut sydäntä sanoa asiaa aikaisemmin. Nyt myöhemmin se oli kahta kauheampaa. Tyhmä mikä tyhmä.

Kiitos ja näkemiin. Oli pakko purkaa sydäntä kirjoittamalla. Enkä omista edes päiväkirjaa, johon kirjoittaa.

Anteeksi jo valmiiksi kaikilta naispuolisilta, joita tulen loukkaamaan. Toivottavasti teitä on vähän. Ei mielellään ollenkaan.

 

[avatar]

No, kattellaan...

Hipheijaa. Empä nyt oikein tiedä, että mitä tässä pitäis ajatella. Treffit meni varmaan tutustumisen kannalta paremmin kuin hyvin. Duunattiin kunnon safkat, vedettiin yks punkkupullo huiviin ja jauhettiin skeidaa siitä sun tästä, päivän topiceista, ilmastonmuutoksesta ja ihmisen perusluonteesta yksilöverotukseen ja parisuhteisiin ja niiden ongelmiin sekä narsistiseen persoonallisuushäiriöön. Näitä ihan perusjuttuja. Hauskaa oli ja kun keskustelu alkoi hetkeksi laantua, niin totesimme, että kello oli 01:30. Viimenen bussi meni jo ajat sitten tässä tuppukylässä ja herrasmiehenä kysyin, notta olisko sohva vapaana. Olihan se. Neiti on kyllä nätti ja fiksu kuin mikä. Astetta ylempänä paahtaa tuossa koulutustasossa, jos se nyt tietenkään mikään mittari varsinaisesti on, kun onhan noita kaiken maailman dippainssejäkin, jotka osaavat toki laskea vaikka mitä ja looginen päättelykyky on ihan huimaa luokkaa, mutta muuten onkin sitten vähän hiljaisempaa. No se siitä.

Aamuherätys oli vähän karu, molemmat myöhässä kontollaa, kun eihän se keskustelu sitten toki siihen laantunut, että nukkumaan olisi käynyt vaan puhetta jatkui muistini mukaan jonnekin neljän tietämille. Kello oli kyllä soimassa jo ennen seiskaa, mutta voi siinä näköjään käydä niinkin, että molemmat nukkuu sitten siitä ohi. Ei siis ollut ehkä ihan perinteisimmät treffit, mutta olipahan kuitenkin. Tarkoitus olisi kyllä tavata uudemman kerran. Itse vain jatkuvasti jotenkin ajattelen, että tämä vielä karahtaa johonkin vaikka toinen osapuoli onkin erittäin vahvasti sitä mieltä, että jos on älyä päässä ja keskustelut tuota luokkaa ja vielä jatkossa omillaan sentään toimeen tulee niin se riittää. Olin itseasiassa aika yllättynyt, kun selvisi neidin asennoituminen rahaan ja esim. yksityisautoiluun. Rahaa kun on sen verran, että elää pystyy ja autot ovat turhia falloksen jatkeita. Sopii minulle molempi parempi :) Allekirjoittaneen ulkonäössäkään ei kuulemma ole mitään vikaa. Herättäkäähän nyt joku kohtapuoliin, ettei sitten liikaa vituta.

No, aika näyttää miten tässä käy, mutta onpahan ainakin jonkinlainen alku.

 

[er_bai_wu]

Moni teistä pitää varmasti ratkaisuani itsekkäänä, sitä se varmasti onkin mutta toivottavasti edes 2 ihmistä tässä maailmassa antaa sen anteeksi koska se tehtiin rakkaudesta.

En tiedä tarkemmin tilannetta, mutta jos rakkautta riittää, niin tsemppaa hyvä mies. Olet analysoinut ongelman, ja toivon todella, että löydät ratkaisun. On kova teko puhua kuten puhut.

 

[tant gredulin]

Moni teistä pitää varmasti ratkaisuani itsekkäänä, sitä se varmasti onkin mutta toivottavasti edes 2 ihmistä tässä maailmassa antaa sen anteeksi koska se tehtiin rakkaudesta.

-Fattis-

Hienon ratkaisun olet tehnyt - päätit tutustua itseesi. Uskon, että se palvelee teitä kaikkia parhaalla mahdollisella tavalla, käy teidän suhteellenne kuinka hyvänsä. Liian usein unohdamme sen, että oman itsemme kanssa meillä on se tärkein suhde... ihan elämänmittainen :)

 

[Prof. Puck]

Noniin tähän on tultu: ...Päätöksen paikka...:
Tältä se näyttää: Vaimon ehdotuksesta päädyimme ratkaisuun jossa muutan toistaiseksi pois kodistamme yksin asumaan ...

Ratkaisu tuntuu yllättävän hyvältäehkä se vapaus kasvattaa ja yksinäisyys tuo ikävän (en ole ikinä asunut yksin), tavoitteena on siis löytää toisemme uudestaan eikä erota...

Jos ratkaisu - erilleen muutto - on yhteinen ja kummallakin on halua tilanteen selvittämiseen, niin varmasti voitte onnistua. Kuitenkin sen verran varoitan, että erilleen muutto ei vielä takaa mitään, eli se ei ainakaan ole ratkaisu ongelmien selvittämiselle. Korkeintaan se voi luoda tilaa selvittää asioita, jos olosuhteet kotona on jumissa?

Yleisesti - ei siis pelkästään fat of the landille - kehotan hakemaan ammattiapua, (parisuhde)terapiaa, perheneuvontaa jne. jos tuntuu siltä, että halua jatkamiselle on, mutta asioiden selvittäminen tuntuu vaikealta/mahdottomalta. Itse en työskentely tuolla alalla, mutta lähipiiristä löytyy ihmisiä, jotka tekevät erilaista terapiaa työkseen ja kyllä he todellisia ammattilaisia työssään ovat. Eräs läheinen ystävä on juuri saanut pelastettua parisuhteensa 1 1/2 vuoden mittaisella terapialla ja kyseessä oli ongelma (ainakin ystäväni puolelta), joka ei taatusti olisi poistunut kumppania vaihtamalla.

 

[Ted Raikas]

Pakit tuli, niin, että lävähti... vtt. No, kyllähän sen melkein jo arvasi, mutta ei se ole sitä vanhaa kunnon lauseketta mukavaa kuulla:

"Olet kyllä tosi jees tyyppi ja kiva, mutta..."

Että tällästä. NO, ei voi sanoa, ettenkö olisi parhaimpani tehnyt. Hitto vie. Kemiat ei taaskaan kohdanneet... mitkä vitun kemiat, sanon minä? Mistä vitun kemioista on aina kyse?

No, eteenpäin.