Naisasiat

[AnaMasa]

Emmä tiedä tuleeko tää nyt vähän väärään paikkaan, mut mä oon ollut nyt naimisissa 1,5 vuotta ja paranee vaan koko ajan.

Palataan asiaan sitten, kun 15 avioliittovuoden jälkeen yllätät parhaan ystäväsi tai vaikkapa pomosi jyystämässä vaimoasi sillä juuri uudestaan lakkaamallasi keittiön pöydällä, jonka teit omin käsin 10-vuotis häälahjaksi sukusi mailta itse kaatamastasi arvotammesta.

Jooh, hutera pointti siinä, että vaikka kuinka hyvältä ja ikuiselta tuntuu, niin ei kannata tuudittautua ja mukavoitua liikaa. On hyvä pitää oma elämä mahdollisimman itsenäisenä kokonaisuutena parisuhteesta huolimatta niin pitkään kuin suinkin kykenee loukkaamatta toista ja hankaloittamatta liikaa käytännön asioita. Jos laskee koko elämänsä parisuhteen varaan, niin alussa mainitussa tilanteessa ei ole juuri muuta vaihtoehtona kuin viina, itsemurha tai pahimmillaan Yön kuuntelu.

 

[Sonic Empire]

Nooh, en ota siitä stressiä. Ollaan vaimon kanssa seurusteltu kohta 13 vuotta ja jos tulee tilanne, jossa toisen on päästävä pois niin eiköhän se onnistu keskustelun kautta.

 

[Ruutuässä]

Jooh, hutera pointti siinä, että vaikka kuinka hyvältä ja ikuiselta tuntuu, niin ei kannata tuudittautua ja mukavoitua liikaa. On hyvä pitää oma elämä mahdollisimman itsenäisenä kokonaisuutena parisuhteesta huolimatta niin pitkään kuin suinkin kykenee loukkaamatta toista ja hankaloittamatta liikaa käytännön asioita. Jos laskee koko elämänsä parisuhteen varaan, niin alussa mainitussa tilanteessa ei ole juuri muuta vaihtoehtona kuin viina, itsemurha tai pahimmillaan Yön kuuntelu.

Tuo on kyllä täysin totta. En tiedä onko ihmiset aina olleet tällaisia, mutta tuntuu, että nykyisin ei voi luottaa täydellisesti enää kehenkään. Tai siis täydellisiä naisia ei ole olemassa. Vaikka kuinka olisi sovittu jotain ja kaikki olisi ihanaa, saattaa toinen tehdä jotain sellaista, mikä loukkaa todella syvästi. Itse olen halunnut löytää sellaisen ihmisen, johon voi luottaa 100 % ja luulinkin löytäneeni sellaisen. Kokemus osoitti, että luottaminen oli virhe. Sellaisen jälkeen tulee aika kyyniseksi vaikka ajattelinkin, että kaikki naiset eivät ole sellaisia. Nyt kuitenkin tuntuu, että taitavat ne lopulta ollakin.

Näin kun krapulapäivänä miettii asioita, on tajunnut, että kaikki se, mihin uskoi ja minkä luuli olevan olemassa, onkin vain kuvitelmaa ja ihannekuva todellisuudesta. Ihminen on kuitenkin loppuen lopuksi itsekäs, eikä toimi aina niin kuin moraalisesti kuuluisi. Ei siis ehkä kannattaisi rakentaa elämää parisuhteen varaan yleisellä tasolla (ei liittyen nimimerkkien elämään). Toisaalta taas mielestäni elämän tarkoituksena on olla onnellinen. Jos elää toimivassa parisuhteessa ja luottamuksessa, on helpommin onnellinen. Jos voi rakentaa elämäänsä parisuhteelle voi kokea todella suuren pettymyksen. Mutta samalla voi kokea paljon hienoja hetkiä ja tunteita.

 

[Ted Raikas]

Kannattaa myös tarkistaa oma sydän, että pettäisikö, jos se tilaisuus koittaisi?

Jos tulisi eteen tilanne, että se oma kumppani ei mitenkään saisi tietää ja tämä kenen kanssa petturuutta harrastaisi olisi todella hemaiseva ja puoleensavetävä tapaus. Siinä voisi olla kaverilla kuin kaverilla vaikeat oltavat päättää mitä tehdä. Aika epeli on, jos ei käy mielessäkään vehtaaminen sen ihmisen kanssa.

Nimittäin se on kuitenkin niin, että vaikka miten rakastamme jotakuta, niin meillä silti on olemassa ne alkukantaiset vietit, jotka voivat esim. humalassa ja joskus selvinpäinkin puhjeta. Täyttä tekopyhyyttä, ettemme muka tsiigailisi ohikulkevia naikkosia sillä silmällä, vaikka miten olisimme parisuhteessa tiiviisti. Eikä sille tsiigailulle ole pohjimmiltaan kuin se yksi ainoa syy...

Eli ei ne naiset ole sen petollisempia kuin miehetkään. Molemmat on ihan yhtä petollisia.

Enkä tietenkään väitä, että pettäminen olisi oikein, tai asia, jolle emme mitään mahda. Jokaisen mielessä silti asuu pieni pettäjä, potentiaalisuus siihen.

 

[Ruutuässä]

Eli ei ne naiset ole sen petollisempia kuin miehetkään. Molemmat on ihan yhtä petollisia.

Paljon asiaa, mutta irroitetaan tuo lause. Saattaa mennä offtopiciksi, mutta otan sen riskin. Pitää nimittäin paikkansa, josta päästäänkin siihen, että miten pitäisi nykyään asennoitua ihmisiin? Pettämistä pidetään nykyisin yhä hyväksyttävämpänä, tai ainakin jonain trendinä. Voin ainakin itse rehellisesti sanoa, että en olisi aiemman parisuhteeni aikana todellakaan koskaa missään olosuhteissa pettänyt toista. Perusteluna vaikka se, että olin asennoitunut viettämään ko. ihmisen kanssa loppuelämäni ja tekemään mitä vaan toisen eteen. Kyse on vaan siitä, että asettaa itselleen rajan, jonka yli ei mennä. Vilkuilla voi, mutta jonkinlainen moraali pitää olla.

Tänään olen miettinyt, että ihmisissä heijastuu hyvin nykyaikainen kertakäyttöyhteiskunta. Kerran yksi tuttu kertoi seurustelustaan jotenkin niin, että oli vaihtanut poikaystävää jonkun syyn takia. Mielestäni ei ole moraalisesti oikein tuosta vaan vaihtaa ihmisiä. Yhden illan juttuja en oikeastaan harrasta, mutta kyllä nekin on ihan ok tuollaiseen verrattuna. Silloin kyse ei ole mistään tunteista, vaan siitä, että molemmat tietää mitä haluaa ja saa. Ihmiset on loppuen lopuksi pettämisen suhteen aika huoria.

 

[girlzilla]

Ihmiset ovat tuon pettämisasian suhteen erilaisia, mutta on olemassa ihmisiä joiden omatunto ei vaan yksinkertaisesti kestä pettämistä. Itse olen itkenyt tuntikausia vanhalle poikaystävälleni sitä kun olin pussannut toista. En minä vaan kykenisi pettämään, omatunto ei vaan yksinkertaisesti anna niin tehdä. Ihan sama kuinka hyvä tilaisuus, kyllähän tässä nyt on hyviä tilaisuuksia ihan koko ajan kun joku mielettömän hyvännäköinen miekkonen tulee iskemään jossain. Mutta ei silti tulis mieleenkään.

 

[Tobias]

Minulla taas aivan päinvastoin. Ei tulisi mieleenkään aloittaa mitään vakavaa suhdetta koska en kuitenkaan pysyisi uskollisena. Enkä ollut sitä silloin yhden kerran kun yritin jonkinlaista pysyvämpää suhteenpoikasta rakentaa.

Mä en halua elämääni ketään ylimääräistä henkilöä, joka pienimmisääkään määrin kontrolloisi tekemisiäni. Sen takia en varmaan seurustele. Eikä mulle ole koskaan tosissaan tullut tunnetta että haluaisin olla pysyvästi jonkun kanssa. Pidän seksistä ja siitä, että tapailen paljon naisia mutta vakavaan suhteeseen tuskin alan koskaan. Ikääkin kertynyt jo päälle 30 vuotta joten eiköhän tällaisenä sählärinä pysytä vastaisuudessakin ja hyvä niin.

 

[Mace]

Minulla taas aivan päinvastoin. Ei tulisi mieleenkään aloittaa mitään vakavaa suhdetta koska en kuitenkaan pysyisi uskollisena. Enkä ollut sitä silloin yhden kerran kun yritin jonkinlaista pysyvämpää suhteenpoikasta rakentaa.

Mä en halua elämääni ketään ylimääräistä henkilöä, joka pienimmisääkään määrin kontrolloisi tekemisiäni. Sen takia en varmaan seurustele. Eikä mulle ole koskaan tosissaan tullut tunnetta että haluaisin olla pysyvästi jonkun kanssa. Pidän seksistä ja siitä, että tapailen paljon naisia mutta vakavaan suhteeseen tuskin alan koskaan. Ikääkin kertynyt jo päälle 30 vuotta joten eiköhän tällaisenä sählärinä pysytä vastaisuudessakin ja hyvä niin.

Jo pidemmän aikaa olen lukenut kirjoituksiasi seurustelemattomuudestasi ja siitä, kuinka nautit sinkkuudestasi, irtoseksistä, jne. Itse olen ilman muuta seurustelutyyppiä, mutta silti arvostan tuota "aitouttasi". Ja hattua nostan, olivat "motiivisi" kuinka itsekkäät tahansa. Aivan liian moni kanssasi (ainakin jossain määrin) samanlaisen ajatusmaailman omaava henkilö lähtee parisuhteeseen, vaikka tietää omat "taipumuksensa". Ja siinähän käy niin, että ennemmin tai myöhemmin loukkaa toista. Todennäköisesti ennemmin. Siksi on hienoa, että kaikki eivät toimi tuolla tavoin.

 

[Ted Raikas]

Itse olen itkenyt tuntikausia vanhalle poikaystävälleni sitä kun olin pussannut toista. En minä vaan kykenisi pettämään, omatunto ei vaan yksinkertaisesti anna niin tehdä.

No, samahan se minullakin on. Totta kai omatunto laulaisi ja piinaisi suorastaan hengiltä. Silti, tilanteita tulee ja tilanteita menee, eikä sitä ei voi 100% koskaan tietää miten ne vie ihmistä. Kukaan ihminen ei voi olla itsestään niin varma, toisinaan keksimme jopa valheitakin, joihin alamme uskoa. Pyrimme selittää asiaan jotenkin itsellemme, helposti jopa niin, että se oli sen toisen tekosia kokonaan ja käytti tilanteessa hyväkseen. Puhumattakaan miten humalatilalla selitetään hairahduksia. Kahden kauppaa se on silti aina.

Tällä hetkellä itse olen tietysti sinkku ja jos tulee tilaisuus vaikka suudella miellyttävää naista, niin totta hitossa niin teen, koska suutelu on kivaa ja piristää mieltä. Voi olla, että tekisin jotain muutakin sen naisen kanssa, jos olisi mahdollisuus. Tai voi olla, että en tekisi. Tilannekohtaista. Sinänsä irtosuhteet käy omalletunnolle nekin, enkä kamalasti edelleenkään nauti sellaisista. Sanoisinko seksille silti ei, jos joku minua miellyttävä naishenkilö sellaista tahtoisi ja vaikka tietäisin tilanteen olevan sellainen, että mitään pysyvää siitä ei kehity? Paha sanoa.

Se mikä sillä hetkellä voi tuntua hyvältä jutulta, voi jälkeenpäin ollakin ihan jotain muuta.

 

[Timbit]

Jos tulisi eteen tilanne, että se oma kumppani ei mitenkään saisi tietää ja tämä kenen kanssa petturuutta harrastaisi olisi todella hemaiseva ja puoleensavetävä tapaus. Siinä voisi olla kaverilla kuin kaverilla vaikeat oltavat päättää mitä tehdä. Aika epeli on, jos ei käy mielessäkään vehtaaminen sen ihmisen kanssa.

Aivan varmasti käytännössä kaikilla käy mielessä se vehtaaminen. Asian ajatteleminen on kuitenkin täysin eri asia kuin asian toteuttamisen harkitseminen, ja se on täysin eri asia kuin itse toteuttaminen. Ja miten ihanan kapulakielisesti onnistuinkaan tuon ilmaisemaan. Mielestäni asiat on hyvin, jos tilanteet jäävät vain tuolle ajatustasolle eikä niiden sinne jättäminen harmita ollenkaan.

 

[Sv veinikretski]

Aivan varmasti käytännössä kaikilla käy mielessä se vehtaaminen. Asian ajatteleminen on kuitenkin täysin eri asia kuin asian toteuttamisen harkitseminen, ja se on täysin eri asia kuin itse toteuttaminen. Ja miten ihanan kapulakielisesti onnistuinkaan tuon ilmaisemaan. Mielestäni asiat on hyvin, jos tilanteet jäävät vain tuolle ajatustasolle eikä niiden sinne jättäminen harmita ollenkaan.

Tämä on erittäin vaikea kysymys. Muistan nuoruudestani kuinka olin fiksu ja jätin panematta tyttöä joka seurusteli, asia on kuitenkin jälkeenpäin aiheuttanut minulle suuria tuskia. Mitä jäi kokematta ja saamatta ? Tyttö oli sen tason epeli että harvemmin kohdalle sattuu ja jopa samaan sänkyyn, nyt kun asiaa ajatelen parinkymmenen vuoden takaa, ja saisin uudelleen valita, niin sanoisin että kyllä panisin !

Ps. Ne rinnatkin, voi saata.......

 

[scholl]

Mä en halua elämääni ketään ylimääräistä henkilöä, joka pienimmisääkään määrin kontrolloisi tekemisiäni. Sen takia en varmaan seurustele. Eikä mulle ole koskaan tosissaan tullut tunnetta että haluaisin olla pysyvästi jonkun kanssa. Pidän seksistä ja siitä, että tapailen paljon naisia mutta vakavaan suhteeseen tuskin alan koskaan. Ikääkin kertynyt jo päälle 30 vuotta joten eiköhän tällaisenä sählärinä pysytä vastaisuudessakin ja hyvä niin.

Eli olet oma-aloitteinen henkilö. Itselläni on ystävinäni sellaisia saamattomia tyyppejä, jotka eivät saisi himassaan mitään aikaiseksi ellei siellä olisi joku luuska. Sitten sitä kaverit ihmettelevät, että miten se on voinut mennä naimisiin sellaisen naisen kanssa. En usko mitään rakkautta olevan, vaan arjen yksinkertaistamista ja palveluita. Eikä ko. mies petä, vaan muiden naisten kanssa suoritettavan seksin suhteen käyttää pelkästään ilmeisesti maksullisia.

 

[HemmoP]

"Sä olet niin ihmissuhdetta kuluttava"

aijaa, no moi

 

[Lahna]

Ilmeisesti en ymmärrä naisia

Jaahas. Jos yrittäisi purkaa tuntojaan tänne. Tuli tuossa vitutusketjuunkin jo kirjoiteltua pari päivää sitten eli meikäläisen parisuhde päättyi tiistaina. Lähes 7 vuotta ehdittiin seurustella ja vuoden verran oltiin kihloissa. Ensi kesänä oli vieläpä tarkoitus mennä naimisiin. Vaan eipä siitä sitten mitään tullut. Muija ilmoitti vaan, että pitäis varmaan ruveta etsimään omaa kämppää. Jotenkin alitajuisesti osasin silti odottaa jotain tämän suuntaista, koska muija oli käyttäytynyt viimeisen kuukauden melko oudosti. Siltikin on suhteellisen kova vitutus päällä.

Kun kysyin syytä tähän päätöksen, vastaukseksi tuli, että "haluamme niin eri asioita". Osittain pitää paikkaansa, mutta en vain ymmärrä miksi tämän asian tajuaminen kesti muijalta näin helvetin kauan. Seurustelumme aikana meillä on ollut kaksi taukoa jo aikaisemmin eli luulisi hänen tietäneen jo valmiiksi millainen minä olen. Hän haluaisi matkustella ja muutenkin käydä siellä sun täällä. Itse olen taasen enemmänkin koti-ihmisiä ja nautin arkisista asioista. Tällainen olen aina ollut ja tuskin siitä miksikään muutun. Toisaalta en tietääkseni ole mitenkään estellyt muijan menemisiä tänä aikana. Viime vuonnakin hän oli kavereidensa kanssa etelässä. Itseäni ei reissu kauheasti kiinnostanut ja toisaalta rahatilanne ei oikein antanut myöden.

Toinen asia mikä eroon vaikutti oli häiden lähestyminen. Tämä kuulemma avasi hänen silmänsä, jolloin hän tajusi ettei ollut vielä valmis sitoutumaan niin täysin toiseen ihmiseen. Tämän lisäksi olen välillä yrittänyt keskustella hänen kanssaan lasten hankkimisesta, koska pidän lapsista ja mielestäni parin vuoden sisällä olisi ollut hyvä aika hankkia niitä. Tämä oli hänelle täysi kauhistus, mutta sitä hän ei sanonut minulle silloin. Ilmeisesti ihminen ei tajua omia tarpeitaan ennen kuin on myöhäistä.

Tällä hetkellä fiilikset eivät todellakaan ole kovin korkealla. Pitäisi vääntää jotain helvetin päättötyötä, mutta kun päässä pyörii ihan muut asiat. Minun on myös vaikea uskoa, että tähän eroon ei liittyisi toista miestä. Muijan selitykset vaan kuulostavat täysin samalta kuin viimeksi, jolloin hänellä oli toinen mies. Minulla on myös vahvat epäilykset kyseisen miehen henkilöllisyydestä, mutta katsotaan olenko oikeassa vai väärässä.

Oma kämppä tarvitsisi löytää, mutta ajatus yksin asumisesta ei houkuttele. Kuten scholl asiasta mainitsi muutama sivu sitten, olisi hyvä asua yksin jonkin aikaa, jotta itsenäistyisi. Minulla on jäänyt tämä itsenäistyminen väliin, koska muutimme yhteen suoraan lapsuudenkodeistamme. Nämä kaksi taukoakaan eivät asiaan vaikuttaneet, koska ensimmäisellä kerralla olin armeijassa ja toisella kertaa jatkoimme asumista samassa kämpässä vaikka emme seurustelleetkaan. Tätä jälkimmäistä kertaa olen usein miettinyt, enkä ymmärrä vieläkään miten pystyin asumaan hänen kanssaan silloin. Rakkaus on kummallinen asia. No, nyt tulee sitten koettua yksinasumisen ihanuus ja kamaluus.

Asia jota eniten pelkään on se, että mitäs jos muija haluaakin palata yhteen jonkin ajan kuluttua. Kahdesti olen hänet jo takaisin ottanut sekä antanut pettämisen anteeksi. Nyt olen päättänyt, että enää ei onnistu. Mutta ihmismieli on heikko ja minun tapauksessani erittäin heikko. Toisaalta vituttaa heittää nämä yhteiset vuodet hukkaan, mutta taas toisaalta tiedän millainen hän todellisuudessa on. Täytyisi saada pidettyä oma päänsä. Toivottavasti se myös onnistuu, jos tällainen tilanne tulee eteen.

Pakkohan tästä on silti selvitä ja on hyvä huomata, että jatkiksessa on henkilöitä, joilla on ollut vähän samantapainen tilanne. Jotenkin nämä jutut antavat uskoa parempaan huomiseen. Loppuun tarvitsee todeta, että Salkkareiden Ismo oli oikeassa todetessaan tänään, että "Suomeen pitäisi saada semmoinen laki, että miehen on suoritettava psykologin tutkinto ennen kuin alkaa vehtaamaan naisten kanssa". Tähän tilanteeseen lausahdus sopii erittäin hyvin ja taidanpa laittaa sen allekirjoituksekseni.

Kiitos.

 

[Ted Raikas]

Lahna, aika tyly kertomus. Siis lähinnä mitä olet saanut kokea. Olet selkeästi uskollista ja anteeksiantavaista sorttia, arvostan sitä piirrettä ihmisissä kyllä. Luvattoman paljon pahaa olet saanut kokea kyllä. Yritä pitää pääsi, äläkä anna kenenkään pomputella itseäsi. En voi oikein kuvitellakaan, millaiselta tuo mahtaa tuntua seitsemän vuoden jälkeen. Se on melko pitkä aika se ihmisen elämästä viettää toisen kanssa. Sitten tulee moinen paukku.

Jokseenkin erikoista tuo, miten sinä toivoit häitä ja lapsia, kun nainen taas ei. Äkkiä kun ajattelee, niin yleensä tuo asia on toisinpäin. Lienee niin, että sinä olit parisuhteessa se kypsempi osapuoli. Tältä ainakin vaikuttaisi. Joskus näinkin. Ikävää vaan, että asiat eivät menneet hyvin.

Toivottelen jakselemisia sinnepäin. Muuta en tähän hätään osaa enää sanoa.

 

[laredo]

Faktoista

Lahna, koita kestää vaikka totuus näissä tapauksissa on yleensä se että muijalla on toinen skiguli.

Kun nainen jättää niin lähes poikkeuksetta on toinen janari kehissä samaan aikaan. Kyllä sen tietää vaikka ei ihan heti haluakaan sitä itselleen tunnustaa. Vihoviimeinen temppu on alkaa nöyristellä ja anoa. Pidä pää korkealla. Vaikka nyt tuntuukin vieraalta niin jonkin ajan jälkeen huomaat että naisia riittää kyllä asialliselle miehelle.

 

[OikeaPakki]

.

Asia jota eniten pelkään on se, että mitäs jos muija haluaakin palata yhteen jonkin ajan kuluttua. Kahdesti olen hänet jo takaisin ottanut sekä antanut pettämisen anteeksi. Nyt olen päättänyt, että enää ei onnistu. Mutta ihmismieli on heikko ja minun tapauksessani erittäin heikko. Toisaalta vituttaa heittää nämä yhteiset vuodet hukkaan, mutta taas toisaalta tiedän millainen hän todellisuudessa on. Täytyisi saada pidettyä oma päänsä. Toivottavasti se myös onnistuu, jos tällainen tilanne tulee eteen.

Olet aivan normaali kundi. Omalla sarallani asiat menivät/menevät juuri ns. heikon lihan - kaavan mukaan oli sitten kyseessä "muutan veljeni luo lapsieni kanssa" tai " miksi hammastahntuubin korkki on väärin kierretty kiinni" - tapaus. (riita)aktin jälkeen päättää syvästi toteuttaa vakaumustaan, mutta naaraan jonkinlainenkin lähestyminen vähän ajan päästä unhoittaa nuo aatokset.

Kun sulla on kuiteskin tuo perheen/itsesi rakennushommat vielä eessäpäin (mitä halajat paljon), niin kannattaa todella harkita kuinka käyttäydyt exän (?) lähestyessä. Toista se on tällä vanhemmalla iällä, kun se kuvio on jo koettu. Nythän motiivit on erilaisia vs vastaavassa tilenteessa. Sitähän voi paremman puutteessa katellakin vanhaa hoitoa fyysisessä mielessä, kun ei ole aikataulupaineita enää perheenperustamisjuttuja ajatellessa.

Joku sano noita hyviä sloganeita, jotka kuvaavat tilannetta;
Pidä pää ylhäällä, älä käy nöyristelee mutta ole kuitankin korrekti.

Ja loppuun: pidä varas, ettet nyt heittäydy mihinkään helppoon heittäytymiseen. Saatat olla ns. easy money nykytilanteessa jollekin asiaansa ajavalle vampille. Tulee helposti itelle se pitkä penaltti.

nimi. "samat kuviot suurinpiirein joskus eläneenä"

 

[Ruutuässä]

Ensinäkin olen todella pahoillani puolestasi. Noin pitkän seurustelun jälkeinen ero tuntuu varmasti helvetin pahalta, eikä sitä pitäisi kenenkään kokea. Tapauksesi kuvauksessa on tutunoloisia piirteitä. Tuntuu todella pahalta menettää se kaikki, mihin on uskonut ja luottanut. Kaikesta pääsee ajan kanssa yli, mutta eihän sitä voi olla miettimättä, että miksi näin pitää käydä. Jätetyn osa on aina niin vaikea.

Asia jota eniten pelkään on se, että mitäs jos muija haluaakin palata yhteen jonkin ajan kuluttua. Kahdesti olen hänet jo takaisin ottanut sekä antanut pettämisen anteeksi. Nyt olen päättänyt, että enää ei onnistu. Mutta ihmismieli on heikko ja minun tapauksessani erittäin heikko. Toisaalta vituttaa heittää nämä yhteiset vuodet hukkaan, mutta taas toisaalta tiedän millainen hän todellisuudessa on. Täytyisi saada pidettyä oma päänsä. Toivottavasti se myös onnistuu, jos tällainen tilanne tulee eteen.

Oman pään pitäminen on vaikeaa, mutta silti se on lähes välttämätöntä. Tiedän, kuinka odotat koko ajan, että missä vaiheessa nainen pyytää sinua takaisin. Vaikka toivoisit sitä, helpompaa on, ettei näin kävisi. Silloin loukkaisit vain itseäsi. Ihmismieli todellakin on aika heikko.

Nopeasti analysoituna olemme aika samantyylisiä ihmisiä. Tiedän, miltä tuntuu kokea tuo, varsinkin jos on seurustelevaa sorttia ja tykkää viettää aikaa toisen kanssa. Kaikkien muuttojen ja tavaroiden kantamisen keskellä ajattelee vaan toista ja miettii mitä kävi. Kun kerroin täällä seurusteluni päättymisestä, sain todella paljon tukea. Toivottavasti pystyn nyt edes jollain tavalla lohduttamaan sinua. Silloin Ted neuvoi, että itke kun itkettää jne. Kaikki paranee ajan myötä. Tiedän, että tollanen muuttaa ihmistä. Yritä kuitenkin jaksaa, sillä kun huomaat päässeesi yli tästä naisesta, koet paremman tunteen kuin enää kokisit hänen kanssaan. Itsekin vielä odotan sitä tunnetta. Tsemppiä!

 

[sampio]

Lahna

On ehkä karua sanoa näin, mutta kannattaako edes ajatella yhteistä tulevaisuutta naisen kanssa, joka on osoittanut kypsyytensä kuvailemallasi tavalla. Entä sitten, jos päätätte yrittää vielä kerran, hankitte lapsia ja omakotitalon, ja nainen päättääkin ottaa hiukan vapaata. Siitä kärsii silloin sinun lisäksesi myös viattomat otukset lei jälkikasvunne. Ja vaikka ei lapsia olisikaan, suuntaisin itse vastaavassa tilanteessa muille markkinoille. Noh, kokemusta ei vastaavasta ole, mutta teoreettisesti ainakin näin kuvittelisin toimivani kohta neljän vuoden naimisissaolon kokemuksella. Omassa suhteessani ei ole mitään vikaa, mutta eipä kummallakaan ole ollut kuvailemiasi oikkujakaan.

Tämä lyhyt raapustus ei ollut nyt kovin rohkaiseva, mutta yritän nyt sanoa, että itsesi (ja toivomiesi lapsien) vuoksi ota pieni aikalisä, asu yksin ja hommaa harrastuksia. Nauti itsestäsi ja vapaudesta! Kaltaisellesi tyypille löyty varmasti nainen, joka arvostaa sinua ja ominaisuuksiasi juuri sellaisinaan. Minun vieressäni nukkuu yksi sellainen, ja olen siitä todella onnellinen, koska tiedän, ettei minun tarvitse olla yhtään sen enempää kuin todellisuudessa olen (arjessa siis, toki välillä pitää skarpata ihan jo romanttisuuden vuoksi).

 

[Taatusti]

Jaahas. Jos yrittäisi purkaa tuntojaan tänne...

Moi,

Itselläni oli aika lailla sama tilanne n. 4 vuotta sitten. Meillä oli tuolloin 5v yhteistä taivalta exän kanssa takana ja niistä kolme kihloissa. Myös minä olin se "kiltimpi", himassa viihtyvä ja lapsirakaskin. Muija taas oli mitä oli :)

Minäkin aavistelin (siis tiesin) jo jonkin aikaa ettei kaikki ollut kunnossa. Eikä tosiaan ollutkaan. Niinkuin monet täälläkin ovat jo sanoneet, siinä on lähes aina se "kolmas pyörä" takana ja niin siis meilläkin.

Siinä mielessä "tarinamme" kyllä eroavat, että en ole eron jälkeen ex-muijaa halunnut nähdäkään, puhumattakaan siitä että olisin ottanut enää takaisin. Luottamus on mulle yksi niistä suurimmista jutuista, ja koin etten olisi voinut enää häneen luottaa pätkääkään. Tavallaan tuo helpotti sitä eron jälkeistä aikaa, koska pystyin täysin keskittymään itseeni ja oman oloni ja fiilikseni parantamiseen, sen sijaan että mietin saanko hänet vielä takaisin tms.

Saatanan raskasta aikaahan se oli, sitä en kiellä.

Kaikessa on aina hyvätkin puolensa. Ilman tuota eroa en olisi tavannut nykyistä vaimoani, eikä meille olisi tulossa vauvaa. "every cloud has a silver lining", eli vaikka nyt vituttaa ja on vaikeata niin asioilla on loppujen lopuksi tapana järjestyä parhain päin. Ainakin siihen on helpottavaa uskoa.

Toivon sinulle voimia ja tsemppiä ja ennenkaikkea uskoa siihen, että parempaa on vielä tulossa!

t: F

 

[KoJu]

Kannattaa myös tarkistaa oma sydän, että pettäisikö, jos se tilaisuus koittaisi?

Jos tulisi eteen tilanne, että se oma kumppani ei mitenkään saisi tietää ja tämä kenen kanssa petturuutta harrastaisi olisi todella hemaiseva ja puoleensavetävä tapaus. Siinä voisi olla kaverilla kuin kaverilla vaikeat oltavat päättää mitä tehdä. Aika epeli on, jos ei käy mielessäkään vehtaaminen sen ihmisen kanssa.

Nimittäin se on kuitenkin niin, että vaikka miten rakastamme jotakuta, niin meillä silti on olemassa ne alkukantaiset vietit, jotka voivat esim. humalassa ja joskus selvinpäinkin puhjeta. Täyttä tekopyhyyttä, ettemme muka tsiigailisi ohikulkevia naikkosia sillä silmällä, vaikka miten olisimme parisuhteessa tiiviisti. Eikä sille tsiigailulle ole pohjimmiltaan kuin se yksi ainoa syy...

Eli ei ne naiset ole sen petollisempia kuin miehetkään. Molemmat on ihan yhtä petollisia.

Enkä tietenkään väitä, että pettäminen olisi oikein, tai asia, jolle emme mitään mahda. Jokaisen mielessä silti asuu pieni pettäjä, potentiaalisuus siihen.

Näinhän se menee. Ero on vaan siinä, että yleensä naisilla pettämisen mahdollisuudet ovat huomattavasti paremmat, kuin keskiverto miehellä. Saa olla melkoinen harakka, ettei miestä saa, jos vaan tosissaan haluaa. Kait meillä miehillä on joku alkukantainen vietti, joka nostaa heti lihanpalaa, kun joku typy vähän hymyilee :)

 

[Ted Raikas]

Kait meillä miehillä on joku alkukantainen vietti, joka nostaa heti lihanpalaa, kun joku typy vähän hymyilee :)

Valitettavan totta. Niinhän se menee, että nainen saa miestä ihan milloin haluaa, mutta mies ei. Noin keskimäärin. Toki joku hyväkroppainen komeakasvoinen äijä nyt naisia saa tuon tuosta, mutta jos puhutaan vaikka keskiverron alapuolella olevista miehistä ja naisista.

Miehet kaiketi on seksuaalisesti välittömämpiä ja valmiimpia lyhyen ajan sisällä.

 

[Hippo]

Valitettavan totta. Niinhän se menee, että nainen saa miestä ihan milloin haluaa, mutta mies ei. Noin keskimäärin.

En tietysti tarkemmin tiedä, mutta jotenkin olen saanut sellaisen kuvan, että mieskin saa miestä ihan milloin haluaa. Asiasta paremmin perillä olevat korjatkoot, jos olen väärässä.

 

[Iker]

Valitettavan totta. Niinhän se menee, että nainen saa miestä ihan milloin haluaa, mutta mies ei. Noin keskimäärin. Toki joku hyväkroppainen komeakasvoinen äijä nyt naisia saa tuon tuosta, mutta jos puhutaan vaikka keskiverron alapuolella olevista miehistä ja naisista.

Olisi joskus kiva kokeilla oikein ajan kanssa, sillä asia ainakin ajatuksen tasolla menee juuri noin. Oletan, että tuosta lainauksen lupsakkaasta yksityiskohdasta huolimatta puhut siis naisen saamisesta miesten kohdalla.

Jos itse lähtisin tänään ja huomenna yökerhoon esitelmöimään naisille romanttista lausetta "lähdetkö meille panemaan, tahdon tulla sisääsi," niin todennäköisesti yksikään ei tärppäisi. Tulisi vaikka minkälaista reaktiota välinpitämättömyydestä aina nauruun tai tulistumiseen asti, mutta tuskin kukaan lämpenisi ehdotuksilleni. Joku ottaisi todennäköisesti kännykällään kuvan, jotta kaveritkin saavat nauraa vonkaajalle seuraavana päivänä.

Jos samaan aikaan yökerhossa kiertelisi tieteellisin menetelmin ulkonäöllisesti minuun nähden verrannolliseksi osoitettu nainen lauseineen "lähdetkö meille panemaan, tahdon että tulet sisääni," niin tuskin hänen tarvitsisi kauan kiertää, kun halukkaita jo löytyisi. Toki myös miesten reaktioissa olisi kaikenlaista heittelyä, sillä sen lisäksi että kaikki eivät halua häneltä pillua, kovin moni ei luultavasti ota tuollaista edes tosissaan. Mutta jos nainen nopeasti osoittaisi olevansa puheidensa kanssa asialinjalla, niin eiköhän siitä aika nopeasti panohommiin lähdettäisi.

Pitää vissiin kokeilla, sillä mistä sitä tietää vaikka ennakkoluulot eivät kohtaisi todellisuuden kanssa. Tiedä vaikka tärppäisi heti ensimmäisen kaunottaren kohdalla. Jotenkin silti epäilen..

 

[Ted Raikas]

En tietysti tarkemmin tiedä, mutta jotenkin olen saanut sellaisen kuvan, että mieskin saa miestä ihan milloin haluaa. Asiasta paremmin perillä olevat korjatkoot, jos olen väärässä.

Heh, joku sitten tarttui tuohon kielikukkaseeni. No voi mennä tuolla sanomallasi tavalla kyllä, en epäile.

Viittasin tosiaan kuitenkin siihen, että: nainen saa miestä ihan milloin haluaa, mutta mies ei naista.

Varmasti niitäkin naisia on, ketkä tarjoavat melkein urokselle kuin urokselle sopivassa mielentilassa. Sellaisia naisia on, jos mies uskaltaa laskea rimaansa riittävän alas. Omasta mielestäni siihen ei pitäisi olla syytä, itselläni ei ainakaan ole niin paha epätoivoinen hinku seksiin. Seksi tulee aikanaan, jos on tullakseen. Silloin siitä on ehkä jotain oikeaa riemuakin.