Naisasiat

[Crapbag]

Sen takia, että itsenäistyisi. Oppisi tulemaan toimeen yksin erinäisissä asioissa. Oppisi tekemään itsenäisiä päätöksiä kysymättä muiden mielipidettä. Oppisi tuntemaan itsensä paremmin. Kokisi ajan, jolloin ei ole kenellekään tilivelvollinen ajankäyttönsä tai tekemistensä suhteen.

Ja kun on asunut yksin niin tietää sen hyvät ja huonot puolet. Näin ollen osaa arvostaa eritavalla myöskin yhdessäolon hyviä ja huonoja puolia ja on myöskin ehkä vahvempi taistelemaan ilman, että antaisi periksi.

Uskon tottakai, että yksinolo voi olla hyvä juttu. Mutta kun me ihmiset ollaan niin erilaisia, toiset on jopa sellaisia, että ovat mielellään yksin, jopa vaativat sitä omaa rauhaa. Itse taas olen aina ollut sellainen, että kavereita on ollut paljon ja puuhaa on riittänyt. Yksikseen en ole viihtynyt, enkä koe sitä omaksi jutukseni. Juuri toisen ihmisen kanssa oleminen ja puhuminen sopii minulle, en voi sille mitään. Pärjäsin kyllä hienosti kun jäin kesäleskeksi emännän matkattua taannoin lomareissulle, minun jäätyä hoitamaan duunia.
Väkisin vaan tuntuu siltä, että on sangen perseestä mahdollisesti menettää tämä loistava kahden ihmisen välinen yhteys sen takia, että pitää saada kokeilla mitä on yksinoleminen. Helvetin moinen vaiva järjestelyineen, jos tarkoituksena on kuitenkin vielä jatkaa yhdessä...sitten joskus. Mitä vittua me niillä kaksilla pesukoneilla ym. sitten tehdään kun palataan samaan osoitteeseen, kun nytkin rojua on liikaa...Ja tää oli kevennys muuten vakavaan asiaan...Mutta mietitty on!

Edit.

Ja sanottakoon yhdessä olostamme, että mitään toisessa roikkumista tämä ei ole ollut, vaikka toistemme kanssa onkin viihdytty tiiviisti. Kummatkin on saaneet mennä ja tulla, ilman että niistä pitää taittaa peistä sen enempää. Molemmilla on omat harrastuksensa ja näin töiden/koulun aikaan on usein päiviä, jolloin ei juuri ehditä kuin nukkua yhdessä. Eli on sitä itsenäistä touhua kuitenkin mukana, vaikkakin "yksin" ei olla.

Mietin juuri äsken sitä, että jos takana on vaikka kummallakin pitkä yksinolo/-asuminen, voi sekin olla hankalaa, kun aletaan muuttaa saman katon alle. Siinä on äkkiä ne tietyt rutiinit ja tavat tulleet jo niin vahvoiksi, että yhteensovitus saattaakin olla ongelmallinen. Kun taas alusta asti opetellaan sen sopivan kanssa yhteistä eloa, on homma hyvässä linjassa. Sanoisin että tässä(kin) kolikossa on ne kaksi puolta, enkä näe selvää vastausta, jonka mukaan jokainen täällä vain hetken viettävä ihminen elämänsä elelee.

 

[Ruutuässä]

Uskon tottakai, että yksinolo voi olla hyvä juttu. Mutta kun me ihmiset ollaan niin erilaisia, toiset on jopa sellaisia, että ovat mielellään yksin, jopa vaativat sitä omaa rauhaa. Itse taas olen aina ollut sellainen, että kavereita on ollut paljon ja puuhaa on riittänyt. Yksikseen en ole viihtynyt, enkä koe sitä omaksi jutukseni. Juuri toisen ihmisen kanssa oleminen ja puhuminen sopii minulle, en voi sille mitään. Pärjäsin kyllä hienosti kun jäin kesäleskeksi emännän matkattua taannoin lomareissulle, minun jäätyä hoitamaan duunia.

Toivottavasti kaikki selviää sinun ja naisesi välillä parhain päin.

Olemme tämän perusteella melko samantyylisiä ihmisiä. Vaikka yksinkin on välillä ihan kivaa ja tulen toimeen yksinkin, niin on silti kiva viettää aikaa kavereiden kanssa. Erityisesti tietenkin sellaisen kanssa, joka on enemmän kuin kaveri. Ei se minunkaan mielestäni tarkoita roikkumista. Tuntuu, että nykyisin kaikkien pitää saada viettää aikaa yksin ja väittää nauttivansa siitä enemmän kuin toisen seurasta. Sopivasti yhdessä ja sopivasti erikseen, mutta kyllä ainakin minä viettäisi useammin aikaa jonkun kanssa kuin yksin. Ei toisen läsnäolo ole koskaan ärsyttänyt niin paljon, että haluaisi olla mielummin yksin.

Väkisin vaan tuntuu siltä, että on sangen perseestä mahdollisesti menettää tämä loistava kahden ihmisen välinen yhteys sen takia, että pitää saada kokeilla mitä on yksinoleminen. Helvetin moinen vaiva järjestelyineen, jos tarkoituksena on kuitenkin vielä jatkaa yhdessä...sitten joskus. Mitä vittua me niillä kaksilla pesukoneilla ym. sitten tehdään kun palataan samaan osoitteeseen, kun nytkin rojua on liikaa...Ja tää oli kevennys muuten vakavaan asiaan...Mutta mietitty on!

Naiset on tässäkin jutussa niin erilaisia kuin miehet. Kun on rakentanut yhteistä elämää jonkun kanssa, on kerääntynyt kaikki ihania muistoja. Jo niiden takia haluaisi viettää loppuelämän toisen kanssa. Kun tulee jätetyksi, on mielummin ajattelematta muistoja kuin muistelemassa miten kivoja ne oli. Exäni sanoi eilen, että haluaisi olla ystäväni, koska meillä on niin kivaa yhdessä. Hän sanoi laittavansa kaikki kuvani musta kansioon, jotta voisi katsella niitä myöhemmin ja muistella yhteistä aikaa. Minä taas mielummin yritän unohtaa kaiken, koska tiedän, ettei mikään tuo sitä aikaa takaisin. Ehkä niitä sitten joskus isompana voi muistella, mutta menneisyydessä eläminen on kuitenkin turhaa. Pitää vaan mennä eteenpäin kohti uusia haasteita.

 

[Ted Raikas]

Exäni sanoi eilen, että haluaisi olla ystäväni, koska meillä on niin kivaa yhdessä. Hän sanoi laittavansa kaikki kuvani musta kansioon, jotta voisi katsella niitä myöhemmin ja muistella yhteistä aikaa. Minä taas mielummin yritän unohtaa kaiken, koska tiedän, ettei mikään tuo sitä aikaa takaisin. Ehkä niitä sitten joskus isompana voi muistella, mutta menneisyydessä eläminen on kuitenkin turhaa. Pitää vaan mennä eteenpäin kohti uusia haasteita.

En sitten tiedä, olenko tuossa suhteessa jotenkin samankaltainen, kuin naiset, jos naiset nyt edes toimivat yleensä kertomallasi tavalla. Itse nimittäin mieluusti pyrin olemaan ystävä exän kanssa ja tulla toimeen kaikilla tavoin, vaikka ero olisi tullut. Riippuen toki myös hänestä, millä tasolla hän haluaa olla tekemissä. Niinikään en ole suutuksissani tuhonnut ja hävittänyt muistoja, jotka kertovat menneestä suhteesta, vaan säästän esim. kaikki kuvat. Tosin olen sellaiset pyrkinyt laittamaan johonkin kirjekuoreen tai laatikkoon. En silti pidä mahdottomana, että ottaisin niitä esiin ja muistelisin menneitä. Vanhojen hyvien asioiden muistelua ex-kumppanin kanssa en myöskään välttelisi, pienissä määrin sitä on ollutkin. Yritän muuttaa hyvät muistot nimenomaan juuri niiksi, ja säilyttää ne sellaisina.

 

[Ruutuässä]

En sitten tiedä, olenko tuossa suhteessa jotenkin samankaltainen, kuin naiset, jos naiset nyt edes toimivat yleensä kertomallasi tavalla. Itse nimittäin mieluusti pyrin olemaan ystävä exän kanssa ja tulla toimeen kaikilla tavoin, vaikka ero olisi tullut. Riippuen toki myös hänestä, millä tasolla hän haluaa olla tekemissä. Niinikään en ole suutuksissani tuhonnut ja hävittänyt muistoja, jotka kertovat menneestä suhteesta, vaan säästän esim. kaikki kuvat. Tosin olen sellaiset pyrkinyt laittamaan johonkin kirjekuoreen tai laatikkoon. En silti pidä mahdottomana, että ottaisin niitä esiin ja muistelisin menneitä. Vanhojen hyvien asioiden muistelua ex-kumppanin kanssa en myöskään välttelisi, pienissä määrin sitä on ollutkin. Yritän muuttaa hyvät muistot nimenomaan juuri niiksi, ja säilyttää ne sellaisina.

Silloin kun eroni tuli ilmi, kerroit, että kannattaa olla hyvissä väleissä exän kanssa. Ajattelinkin, että niin pitäisi tehdä, varsinkin kun toinen haluaa olla ystävä. Toivoin, että olisin tähän kyennyt, mutta parin viikon jälkeen selvisi, ettei minusta ole siihen, ainakaan vielä. Tuntui todella pahalta kuulla exän seurustelevan sen pojan kanssa, jonka kanssa minua petti. Tiesin, että jonain päivänä tulisi vastaan tällaisia asioita, mutta niiden kuuleminen satutti aivan saatanasti. En vain pysty olemaan ystävä ja kuuntelemaan tällaisia juttuja, kun koko ajan ajattelen, että tuon ihmisen kanssa minun piti elää loppuelämä.

Hyvä, että meitä ihmisiä on erilaisia, ja yleistin tyhmästi, että naiset ovat sellaisia kuin kuvailin. Tottakai miehetkin voivat olla yhtälailla. Valokuvat ja sellaiset ajattelin itsekin säästää, mutta tuskin niitä paljon tulee katseltua. Ja jos joskus löytää jonkun tytön, jonka kanssa alkaa seurustelemaan, on aika loukkaavaa häntä kohtaan säästää muistoja vanhoista tyttöystävistä. Tuskin kukaan haluaisi yhteiseen kotiinkaan muistoja puolison aiemmista suhteista.

 

[Crapbag]

Toivottavasti kaikki selviää sinun ja naisesi välillä parhain päin.

Kiitos paljon, voimia myös itsellesi. Lohduttaa aika paljon, kun löytyy asioista samalla tavalla ajattelevia ihmisiä, ei tarvi ainakaan epäillä omaan ajatusmalliaan mitenkään "erikoiseksi". Muutenkin herkkänä tyyppinä tällainen keskustelu saa aikaan voimakkaita tunteita.

Naiset on tässäkin jutussa niin erilaisia kuin miehet. Kun on rakentanut yhteistä elämää jonkun kanssa, on kerääntynyt kaikki ihania muistoja. Jo niiden takia haluaisi viettää loppuelämän toisen kanssa. Kun tulee jätetyksi, on mielummin ajattelematta muistoja kuin muistelemassa miten kivoja ne oli. Exäni sanoi eilen, että haluaisi olla ystäväni, koska meillä on niin kivaa yhdessä. Hän sanoi laittavansa kaikki kuvani musta kansioon, jotta voisi katsella niitä myöhemmin ja muistella yhteistä aikaa. Minä taas mielummin yritän unohtaa kaiken, koska tiedän, ettei mikään tuo sitä aikaa takaisin. Ehkä niitä sitten joskus isompana voi muistella, mutta menneisyydessä eläminen on kuitenkin turhaa. Pitää vaan mennä eteenpäin kohti uusia haasteita.

Minä olen myös ehtinyt jo kuulla, kuinka tärkeää olisi, että vaikka lopulta eroaisimme, voisimme kuitenkin olla ystäviä, tavata ja jutella. Aluksi ajatus tuntui hullulta ja suorastaan tökeröltä, mutta nyt kun ajattelen, niin turha alkaa ainakaan vihaamaan rakastamaansa ihmistä ja vaikeuttaa hänen elämäänsä, olen periaatteessa valmis tähän "ystävyyteen". Toisaalta kun ajattelee asiaa siltä kannalta, että elämän on jatkuttava, ei tämä ex-rakas taustalla ole välttämättä paras ratkaisu. Sillä sotkee taas äkkiä uusia suhteita, kun syntyy väärinymmärryksiä ym. mustasukkaisuutta ongelmineen. On tää elämä niin laiffia, ihmisen parasta aikaa kuitenkin...

 

[Alamummo]

Silloin kun eroni tuli ilmi, kerroit, että kannattaa olla hyvissä väleissä exän kanssa. Ajattelinkin, että niin pitäisi tehdä, varsinkin kun toinen haluaa olla ystävä.

Mulle on kokemus osoittanut, että entiset kannattaa jättää taakseen. Exän kanssa on pirun vaikea olla ystävä, koska toinen on kuitenkin se jätetty ja toinen jättäjä. Jätetty toivoo paluuta entiseen ja jättäjä toivoo, että kivan ihmisen kanssa voisi aloittaa erilaisen suhteen. No way. Itselläni on yksi ex, jonka kanssa olemme oikeasti ystäviä nykyään. Itse asiassa olimme "huonot" rakastavaiset, joiden ei olisi koskaan pitänyt styylaillakaan. Ystävinä suhteemme on aivan eri sfääreissä. Asiaa ehkä helpottaa se, että mies on svedu ja asuu siellä.

Valokuvat ja sellaiset ajattelin itsekin säästää, mutta tuskin niitä paljon tulee katseltua. Ja jos joskus löytää jonkun tytön, jonka kanssa alkaa seurustelemaan, on aika loukkaavaa häntä kohtaan säästää muistoja vanhoista tyttöystävistä. Tuskin kukaan haluaisi yhteiseen kotiinkaan muistoja puolison aiemmista suhteista.

Valokuvathan kuitenkin ovat historiaasi ja kuka omaansa haluaisi tai voisi kieltää. Kyllä kaikilla aikuisilla on elettyä elämää takanaan. Joka ei tätä ymmärrä, niin on kyllä aika rajoittunut tapaus. Eihän niitä seinille tarvitse ripustella.

Olen Schollin kanssa samaa mieltä siitä, että kaikkien pitäisi asua jossain välissä yksin ja opiskella tuntemaan ja hyväksymään itsensä. Parinmuodostusta ehtii kyllä harjoitella pienen ikänsä. Olemme luonnollisesti kaikki erilaisia, mutta liian usein kuulee ja kaveripiirissäkin on tullut törmättyä tapauksiin, jossa on muutettu äkkiä yhteen seuraavan kanssa, kun ei kestetä yksinoloa. Disasterhan näistä sitten seuraa.

 

[Ted Raikas]

Silloin kun eroni tuli ilmi, kerroit, että kannattaa olla hyvissä väleissä exän kanssa. Ajattelinkin, että niin pitäisi tehdä, varsinkin kun toinen haluaa olla ystävä. Toivoin, että olisin tähän kyennyt, mutta parin viikon jälkeen selvisi, ettei minusta ole siihen, ainakaan vielä. Tuntui todella pahalta kuulla exän seurustelevan sen pojan kanssa, jonka kanssa minua petti. Tiesin, että jonain päivänä tulisi vastaan tällaisia asioita, mutta niiden kuuleminen satutti aivan saatanasti. En vain pysty olemaan ystävä ja kuuntelemaan tällaisia juttuja, kun koko ajan ajattelen, että tuon ihmisen kanssa minun piti elää loppuelämä.

Ihan ymmärrettävää ja kyllä itsellänikin kovasti tunteet möyri ja ne ajatukset, että mitä tekisi. Katkeruus, suru ja vihakin risteili mielessä miten sattuu. Miten toimisi ja miten suhtautuisi siihen toiseen ihmiseen jatkossa, ihmiseen johon luotti...

Päätin, että luotan edelleen. Niin luotan tänäkin päivänä. Annoin anteeksi mitä oli anteeksi annettavana ja pysyin ystävänä. Uskoisin, että extyttöystäväni arvostaa myös sitä ystävyyttäni, vaikka se on etäistäkin.

Olen tajunnut, että itselleni helpommaksi olen tehnyt asian sillä, että en ole vihainen ja pahantahtoinen, vaan säilytän sen rakkauden ihmiseen, joka on jäljellä ja muutan sen ajan saatossa tavalliseksi rakkaudeksi, lähimmäiseen. Onhan se pitkä tie ja vieläkin kesken, koska valehtelisin, jos sanoisin, etten kaipaa. Kaikille asioille, mitä tapahtuu, ei vaan aina voi mitään ja yritän elellä sen mukaan. Onnellisena siitä, että olen omasta mielestäni tehnyt asiat niin oikein, kuin vaan osaan ja pystyn. Toiminut tyylikkäästi ja herrasmiesmäisestikin, edes joku asia, josta voin olla ylpeä.

Meitä tosiaan on niin erilaisia ja kaikki eivät voi käsitellä samalla tapaa tilannettaan, eikä ole tarviskaan. Ei ole olemassa oikeaa ja väärää tapaa, on vain ihminen.

 

[Ruutuässä]

Päätin, että luotan edelleen. Niin luotan tänäkin päivänä. Annoin anteeksi mitä oli anteeksi annettavana ja pysyin ystävänä. Uskoisin, että extyttöystäväni arvostaa myös sitä ystävyyttäni, vaikka se on etäistäkin.

Olen tajunnut, että itselleni helpommaksi olen tehnyt asian sillä, että en ole vihainen ja pahantahtoinen, vaan säilytän sen rakkauden ihmiseen, joka on jäljellä ja muutan sen ajan saatossa tavalliseksi rakkaudeksi, lähimmäiseen. Onhan se pitkä tie ja vieläkin kesken, koska valehtelisin, jos sanoisin, etten kaipaa. Kaikille asioille, mitä tapahtuu, ei vaan aina voi mitään ja yritän elellä sen mukaan. Onnellisena siitä, että olen omasta mielestäni tehnyt asiat niin oikein, kuin vaan osaan ja pystyn. Toiminut tyylikkäästi ja herrasmiesmäisestikin, edes joku asia, josta voin olla ylpeä.

Meitä tosiaan on niin erilaisia ja kaikki eivät voi käsitellä samalla tapaa tilannettaan, eikä ole tarviskaan. Ei ole olemassa oikeaa ja väärää tapaa, on vain ihminen.

Hienosti kirjoitettu ja tehty. Arvostan ajattelutapaasi ja toimintaasi erittäin paljon. Toivon, että voisin toimia joskus samalla tavalla, vaikken siihen nyt pysty. Elämässä pitää mennä eteenpäin ja siihen auttavat pienetkin asiat. Keskustelu Jatkoajassa taas on suuri asia tämän kannalta.

 

[Ted Raikas]

Mulle on kokemus osoittanut, että entiset kannattaa jättää taakseen. Exän kanssa on pirun vaikea olla ystävä, koska toinen on kuitenkin se jätetty ja toinen jättäjä.

No onhan se noinkin. En suosittelekaan, että olisi jokapäiväisessä tekemisessä ja tapaisi jatkuvasti. Välttämättä. Riippuu nyt taas tosin ihan ihmisistä. Tärkeää olisi silti pitää hyvät välit, että ei tarvitse toiseen suuntaan katsoa, kun kadulla kävelee vastaan. Voi ehkä vaihtaa kuulumiset ja sitä rataa. Itse ainakin pyrin tuohon elämässäni. Ei ole mitään mieltä olla riidoissa ja vihata toista, samalla turmella mielessään ne hyvät asiat elämässä, mitä on kokenut toisen kanssa.

Dunno, ehkä olen liian kiltti sydämeltäni, tai uskollinen ihmisille tai jotain. Eron ja riidan hetkellä, tai sen jälkeen, alan yleensä kelailemaan, että mitä itsekin tein väärin ja mitä olisin voinut tehdä paremmin? Ei ne erotkaan voi syntyä pelkästään toisen ihmisen vaikutuksesta.

Valokuvathan kuitenkin ovat historiaasi ja kuka omaansa haluaisi tai voisi kieltää. Kyllä kaikilla aikuisilla on elettyä elämää takanaan. Joka ei tätä ymmärrä, niin on kyllä aika rajoittunut tapaus. Eihän niitä seinille tarvitse ripustella.

Aivan niin. Samallahan joku voisi vaatia, että toinen ei saa mielessään muistella entisiä... vaatii toista menemään jonnekin aivoklinikalle poistattamaan vääränlaiset muistot!

Itse säilytän kaikki ne piirrokset ja valokuvat, mitä entiseltäni sain. Kuten totesin, voin ne säilöä jonnekin laatikkoon, mutta tuhoa niitä en. Ne esineet on silti aikoinaan annettu rakkaudella ja kiintymyksellä minulle lahjaksi. Kuinka voisin sellaisia tuhota? Sanomattakin on selvää, että moisten tulee olla pois silmistä, jos sinulla on joku toinen kumppani ja ei niitä hänelle esitetä. Jokainen ihminen silti on oikeutettu säilyttämään henkilökohtaisissa kaapeissaan/lipastoissaan juuri niitä dokumenttejä mitä haluaa. Kenenkään nokan koputtamatta. Pidänkin erittäin sietämättömänä, jos kuka tahansa ihminen menee luvatta penkomaan sellaisia kaappeja ja lokeroita, joissa säilytän henkilökohtaisia tavaroita. Niin ei vaan saa tehdä, en itsekään tee, joten oletan, että ei kukaan muukaan. Yksi niistä asioista, jolla saa minut vihaiseksi.

 

[Alamummo]

No onhan se noinkin. En suosittelekaan, että olisi jokapäiväisessä tekemisessä ja tapaisi jatkuvasti. Välttämättä. Riippuu nyt taas tosin ihan ihmisistä. Tärkeää olisi silti pitää hyvät välit, että ei tarvitse toiseen suuntaan katsoa, kun kadulla kävelee vastaan. Voi ehkä vaihtaa kuulumiset ja sitä rataa. Itse ainakin pyrin tuohon elämässäni. Ei ole mitään mieltä olla riidoissa ja vihata toista, samalla turmella mielessään ne hyvät asiat elämässä, mitä on kokenut toisen kanssa.

Dunno, ehkä olen liian kiltti sydämeltäni, tai uskollinen ihmisille tai jotain. Eron ja riidan hetkellä, tai sen jälkeen, alan yleensä kelailemaan, että mitä itsekin tein väärin ja mitä olisin voinut tehdä paremmin? Ei ne erotkaan voi syntyä pelkästään toisen ihmisen vaikutuksesta.

Omalla kommentillani halusin sanoa lähinnä että ei tarvitse olla minkäänlaisia välejä. Vihaaminen on huono juttu, sillä tekee vain hallaa itselleen. Omakohtaista kokemusta on, sillä mulla oli tosi pitkä suhde joka päättyi exäni alettua hässimään "parasta" ystävääni. Aluksi vihasin molempia ja olisin voinut tappaa heidät tilaisuuden tullen. Sitten tajusin, että vihaaminen katkeroittaa vain minut, sillä hehän viis veisasivat mun pahasta olostani. Viha muuttui halveksunnaksi. Nykyään en tunne kumpaakaan kohtaan yhtään mitään, korkeintaan olen tyytyväinen, että pääsin moisista ihmisistä eroon. Olen tämän exän tavannut pari kertaa ja kuulumisia ollaan vaihdettu kohteliaisuuden vuoksi, mutta oikeesti mua ei kiinnosta pätkääkään. Sama on muiden ei-niin-dramaattisten erojen kanssa. Ainoa säilytynyt ystävä on tämä ruåtsalainen jamppa.

Et varmaan ole liian kiltti sydämeltäsi, koska eihän sellaista ihmistä voi ollakaan. Itsekritiikkiä pitää aina olla erossa mukana ja tajuan nyt jälkeenpäin mikä mun ja tämän dramaattisen exän kanssa meni pieleen ja mitä olisin voinut tehdä toisin (ja mitä en onneksi tehnyt).

 

[varjo]

Voihan olla, että hän ei yksinkertaisesti ole voinut vielä vastata viestiisi; palavereja, luentoja tms -- tai kännykkä unohtunut kotiin tai mennyt rikki....Eli älä anna periksi noin helpolla!! :))

edit: Ai olet jo eilen kysellyt...hmmm...No, täytyyhän sille nyt joka tapauksessa olla joku järkevä selitys, jos nainen ei ymmärrä hyvän päälle. ;p

Näin seurantatutkimuksen kannalta voi toki mainita, että vastaushan sitten tuli ja oli valitettavasti negatiivinen...tai miten sitten "tavallaan seurustelemisen" ja "tällä kertaa..." (pisteineen) tulkitseekaan.
Olin siis selvästikin myöhässä, mutta sellaistahan se on.

Näin siis asia on saatu päiväjärjestykseen ilman poliisin mukaan ottamista ;)

Ihmeen hankalaksi vastauksen saaminen kyllä meni, että toki pessimistisempi näkee asiassa välttelyä ja lopulta pikaisen hätävalheen keksimistä.

 

[Tobias]

Sen takia, että itsenäistyisi. Oppisi tulemaan toimeen yksin erinäisissä asioissa. Oppisi tekemään itsenäisiä päätöksiä kysymättä muiden mielipidettä. Oppisi tuntemaan itsensä paremmin. Kokisi ajan, jolloin ei ole kenellekään tilivelvollinen ajankäyttönsä tai tekemistensä suhteen.

Loistavia pointteja schollilta. Aika ajoin tapaa ihmisiä, jotka eivät todellakaan tunnu osaavan olla yksinään. Tarvitsevat aina jonkun vierelleen selvitäkseen tässä elämässä. Jokaikiselle tekisi hyvää opetella pärjäämään tässä elämässä myös yksinään. Osalle, kuten mulle, se on elämäntapa. Tottakai mulla on kavereita paljon ja hyviä ystäviä mutta en voisi kuvitella itseäni vakavaan seurustelusuhteeseen, saatikka asumaan yhdessä jonkun kanssa.

Juuri se vapauden tunne on minusta aivan erinomaista. Saan tulla ja mennä täysin oman mieleni mukaan.

Jokaisen pitäisi tässä elämässä omasta mielestäni saada ainakin kerran kunnolla paskaa niskaansa, kohdata rankkoja asioita, ja tehdä itselleenkin vapaaehtoisesti haasteita. Se kasvattaa. Mun mielestä yksilöiden pitää selviytyä (vain tiettyyn rajaan asti toki) ongelmista myös yksin. Ilman äitiä, ystäviä, puolisoa, ulkopuolista apua.

 

[mauri]

Näin seurantatutkimuksen kannalta voi toki mainita, että vastaushan sitten tuli ja oli valitettavasti negatiivinen...tai miten sitten "tavallaan seurustelemisen" ja "tällä kertaa..." (pisteineen) tulkitseekaan.
Olin siis selvästikin myöhässä, mutta sellaistahan se on.

Näin siis asia on saatu päiväjärjestykseen ilman poliisin mukaan ottamista ;)

...

Taklaus on ajoituslaji. ;p
Noo, ehkäpä tosiaan ei kannata tehdä nykäsiä, heh.
Uutta matoa koukkuun vaan...

 

[Klint Itäpuu]

Kyllä herra Itäpuu tykkää olla sinkkuna. Ah, se vapaus! En ymmärrä ihmisiä jotka ovat jonkin kanssa vain sen takia koska eivät halua olla yksin. Miten he kuvittelevat selviytyvänsä elämästä jos eivät kestä olla yksin? Omat seurustelu kokemukset ovat olleet aika karmaisevia. Se rajoittaa niin paljon omia menojaan ja juttuja mitä haluaisi tehdä että paskanmarjat sanon minä. Varsinkin tämä viimeisin suhde oli niin täysin suolesta että. Alkuun vaikutti ihan hyvältä, mutta vähän ajan päästä alko se ininä ja napina. Herranjumala että multa meni hermot! Taidan tilata jonkun pumpattavan barbaran. Se ainakaan ei valittaisi jos haluaisin käydä kaljalla vaan odottaisi kiltisti kotona että rehtori tulee ja rankaisee. Mutta kyllä itse ainakin aion nauttia omasta sinkkuudestani nyt kunnolla ja kiire ei tosiaankaan ole aloittaa mitään suhdetta.

 

[ervatsalo]

Vinkkejä parisuhteeseen

Taidan tilata jonkun pumpattavan barbaran. Se ainakaan ei valittaisi jos haluaisin käydä kaljalla vaan odottaisi kiltisti kotona että rehtori tulee ja rankaisee...

Niin, kyllähän tuollainen Barbara lienee sangen kätevä ja hiljainen partneri menevälle miehelle.

Kannattaa vain varoa ettei töki sitä millään terävällä, koska silloin se yleensä pieraisee ja lentää ulos ikkunasta.

Täältä tähän

 

[bozik]

Kannattaa vain varoa ettei töki sitä millään terävällä, koska silloin se yleensä pieraisee ja lentää ulos ikkunasta.

Saitko kuitenkin "emännän" takaisin ja paikattua...

Hätäisiä ovat nuo Barbarat. Parempi varmaan sittenkin tyytyä ihan aitoihin suomineitoihin. Ovat ainakin kestävämpiä, joskin toisaalta äänekkäämpiä.

 

[ervatsalo]

Saitko kuitenkin "emännän" takaisin ja paikattua....

Niin, valitettavasti maailman tuulet imivät Hänet mukaansa.

Ultra Brahan teki tästä kipeästä erosta taannoin laulunkin, siis sen jossa lauletaan: "Sinä lähdit pois, minä katselin parvekkeelta sinun loittonevaa selkääsi..."

Täältä tähän

 

[Alamummo]

Niin, valitettavasti maailman tuulet imivät Hänet mukaansa.

Ultra Brahan teki tästä kipeästä erosta taannoin laulunkin, siis sen jossa lauletaan: "Sinä lähdit pois, minä katselin parvekkeelta sinun loittonevaa selkääsi..."

Täältä tähän

Repesin aivan totaalisesti. Tämäkin laulu sai nyt uuden merkityksen, eikä sitä voi enää nauramatta kuunnella.

 

[Paitselo]

Ultra Brahan teki tästä kipeästä erosta taannoin laulunkin, siis sen jossa lauletaan: "Sinä lähdit pois, minä katselin parvekkeelta sinun loittonevaa selkääsi..."

Hanki kuulokoje hyvä ihminen. Eihän se teksti noin mennyt.
Vaan: Sinä lähdit pois, minä putosin parvekkeelta ja katselin sinun loittonevaa selkääsi kun juoksit liikennemerkkiin..."

 

[Twite]

Repesin aivan totaalisesti.

Joku tökki siis sinua jollain terävällä vaikka juuri kiellettiin.

 

[Alamummo]

Joku tökki siis sinua jollain terävällä vaikka juuri kiellettiin.

Ei hemmetti... kyllä te poijjaat osaatte (pirun iso hymiö). En sentään lentänyt ikkunasta ulos eikä kukaan imenyt mua mukaansa...

 

[Mitchner]

Hanki kuulokoje hyvä ihminen. Eihän se teksti noin mennyt.
Vaan: Sinä lähdit pois, minä putosin parvekkeelta ja katselin sinun loittonevaa selkääsi kun juoksit liikennemerkkiin..."

:D :D

 

[ipaz]

Myös ipaz on tällä hetkellä varsin tyytyväinen eläänsä omissa oloissaan, ilman tyttöystävää. Reilut kaksi vuotta on jo poikamieselämää vierähtänyt kolmivuotisen suhteen loputtua, mutta mikäs tässä on ollessa. Töitä piisaa, kaverita on tarpeeksi ja Tampereelta löytyy mukavasti tekemistä vapaa-aikaan. Ei tähän mitään neitoa nyt vierelleen pystyis ottamaan.

Sen tosin olen huomannut (kuten esim. viime lauantaina) että tällaisen hiljaisen kaverin on perkeleen vaikea mennä baarissa juttelemaan kenellekään neidolle. Eikä se ole kiinni humalan määrästä, vaan ihan omasta asenteesta. Vaikka olisikin vaan "se" mielessä niin ei siltikään viitsi vongata. Mitäs jos se vaikka kaivaa numeron ja alkaa ehdotteleen jatkotapaamisia... ei mulla ole sellaiseen aikaa ja mielenkiintoa.

 

[Klint Itäpuu]

Vittu kuulkaa miehet...tänään olisin saanut pim***ä. n saanut kumminkaan. olen vaan niin tuhannen päsissäni että tekee mieli...lihapiirakkaa.

 

[mtmela]

Vittu kuulkaa miehet...tänään olisin saanut pim***ä. n saanut kumminkaan. olen vaan niin tuhannen päsissäni että tekee mieli...lihapiirakkaa.

Tuhannen ja yhden suomalaisen yön tarinoita.