Naisasiat

[Jarrontöttöröö]

Avaudutaan vähän pidemmän kaavan kautta. Perisuomalainen mies kun ei tunnetusti asioistaan läheisilleen avaudu, heh. Ensimmäinen vakava suhde menossa ja tällä hetkellä yhteistä matkaa on takana reilu 4 vuotta. Nyt jo vuosia kasautuneet ongelmat kolkuttelee (taas) ja pohdinnassa ero ihan vakavasti.

Meidän suhde ei edennyt normaalin tapaan vaan kiirehdettiin ja noin puolen vuoden jälkeen muutettiin yhteen. Tuosta toiset puoli vuotta eteenpäin paljastui kumppanin suhteen alun sekoilut ja iski oikea ensimmäinen kriisi. Samalla myös ensimmäiset kunnon riidat ja tunnekuohuissa opittiin kohtuullisen myrkylliset tavat käsitellä erimielisyyksiä. Kumppani ei pettänyt, mutta joku voisi sen niinkin tulkita. Lähtemisen kynnys tuntui yhteenmuuton ja alkuhuuman syleilyssä väärältä vaihtoehdolta, joten päätettiin rakentaa luottamusta uudelleen.

Luottamus on suurinpirtein palautunut, mutta itseeni tuo jätti ison jäljen. Kyseessä on ensimmäinen vakava ihmissuhde, jossa alusta pitäen toin omat haavoittavaisuudet ja omituiset piirteeni esiin. Tuo sekoilun paljastuminen aiheutti itselleni sen, että oma itsetunto romahti ja mielenkiinto omiin harrastuksiin lopahti. Aloin tavoittelemaan asioita, joita ajattelin toisen arvostavan, eli toisin sanoin asetin itseni sivuun. Olen sitä tehnyt melkein 3 vuotta ja tuntuu, että olen menettänyt osittain yhteyden ”aitoon itseeni”. Keskivaikeaa masennustakin tässä samalla epäillään.

Samaan aikaan tuo nainen on rakastanut minua ja näyttää sen päivittäin. Arki sujuu helvetin hyvin ja viihdymme toistemme seurassa. Pelkona persuuksissa, etten tämän parempaa löydä.

Palstalla on varmasti minua vanhempia, jotka ovat juomarahojaan maksaneet, joten mielelläni kuulisin erilaisia näkökulmia.

 

[Spire]

Avaudutaan vähän pidemmän kaavan kautta. Perisuomalainen mies kun ei tunnetusti asioistaan läheisilleen avaudu, heh. Ensimmäinen vakava suhde menossa ja tällä hetkellä yhteistä matkaa on takana reilu 4 vuotta. Nyt jo vuosia kasautuneet ongelmat kolkuttelee (taas) ja pohdinnassa ero ihan vakavasti.

Meidän suhde ei edennyt normaalin tapaan vaan kiirehdettiin ja noin puolen vuoden jälkeen muutettiin yhteen. Tuosta toiset puoli vuotta eteenpäin paljastui kumppanin suhteen alun sekoilut ja iski oikea ensimmäinen kriisi. Samalla myös ensimmäiset kunnon riidat ja tunnekuohuissa opittiin kohtuullisen myrkylliset tavat käsitellä erimielisyyksiä. Kumppani ei pettänyt, mutta joku voisi sen niinkin tulkita. Lähtemisen kynnys tuntui yhteenmuuton ja alkuhuuman syleilyssä väärältä vaihtoehdolta, joten päätettiin rakentaa luottamusta uudelleen.

Luottamus on suurinpirtein palautunut, mutta itseeni tuo jätti ison jäljen. Kyseessä on ensimmäinen vakava ihmissuhde, jossa alusta pitäen toin omat haavoittavaisuudet ja omituiset piirteeni esiin. Tuo sekoilun paljastuminen aiheutti itselleni sen, että oma itsetunto romahti ja mielenkiinto omiin harrastuksiin lopahti. Aloin tavoittelemaan asioita, joita ajattelin toisen arvostavan, eli toisin sanoin asetin itseni sivuun. Olen sitä tehnyt melkein 3 vuotta ja tuntuu, että olen menettänyt osittain yhteyden ”aitoon itseeni”. Keskivaikeaa masennustakin tässä samalla epäillään.

Samaan aikaan tuo nainen on rakastanut minua ja näyttää sen päivittäin. Arki sujuu helvetin hyvin ja viihdymme toistemme seurassa. Pelkona persuuksissa, etten tämän parempaa löydä.

Palstalla on varmasti minua vanhempia, jotka ovat juomarahojaan maksaneet, joten mielelläni kuulisin erilaisia näkökulmia.

En ole omista ongelmistani johtuen välttämättä oikea ihminen neuvomaan ketään näissä asioissa, mutta kolahti tuo kun sanoit menettäneesi osittain yhteyden aitoon itseesi. Olen tehnyt paljon tuota samaa, miellyttänyt muita unohtaen omat tarpeeni ja sitten jossain vaiheessa alan käyttäytymään korostetun itsekkäästi, ihan vain jotta saisin jonkinlaisen tasapainon. Pahoja ongelmia tulee jos koet ettet voi olla oma itsesi, mutta kannattaa keskustella asiasta puolison kanssa. Nykyään koen voivani olla rehellisesti oma itseni, koska saimme keskusteltua pitkällisesti myös itseni negatiivisista puolista ja siitä kuinka en aio luopua niistä. Jos siltä tuntuu niin voit aloittaa harrastuksesi uudestaan, mitään ei ole menetetty ja kun nainenkin tuntuu tosiaan rakastavan sinua, niin en näe syytä miksi ero olisi välttämätön.

Tietysti en voi tuon paremmin tietää suhteestanne tai sen tilasta, mutta jos ero tuntuu ratkaisulta niin keskustelemalla ei voi menettää mitään. Ero tulee jos on tullakseen joka tapauksessa, mutta on myös mahdollista pelastaa suhde jos sitä halutaan.

 

[Gostisbehere]

Muutama oma miete sekasaunomisesta. Itse tykkään käydä Helsingissä sompasaunalla aina välillä saunomassa ja pulikoimassa. Saunat ovat avoinna kaikille sukupuoleen katsomatta. Jotku hyppää lauteille alasti jotku taas uikkareissa. Itse ainakin menen joka kerta tuonne puhtaasti rentoutumaan enkä katselemaan toisia alastomia naisia. Yleensä olen itse kyllä ottanut mukaani uimashortsit. Mutta eipä tuo ole ollut ikinä ongelma mennä saunomaan/uimaan ilman noita. Eipä myöskään oma puolisoni ole kertaakaan huomauttanut että muistathan nyt ottaa ne uikkarit mukaan. Nautitaan vain tästä hienosta kulttuurista mikä meillä on.

 

[Palstalegenda]

Viimeksi, kun kävin sekasaunassa noin 15 vuotta sitten, niin siellä joku mies ja nainen paneskelivat keskenään. Seisaaltaan takaapäin mies veteli. Kolme henkilöä teki siinä screeniä hieman näkösuojaksi aktin suorittajille. Kyllä siinä minullakin saunoessa väkisinkin tulivat seksiasiat mieleeni.

Se oli eräs kainuulainen alkoholinhuuruinen suuri kesätapahtuma ja sen sekasauna.

 

[ketjuruletti]

Samaan aikaan tuo nainen on rakastanut minua ja näyttää sen päivittäin. Arki sujuu helvetin hyvin ja viihdymme toistemme seurassa. Pelkona persuuksissa, etten tämän parempaa löydä.

Mitäs muuta sitä sitten kaipaat? Jos toi on aitoa, niin anna menneitten olla menneitä. On nyt, huomenna, ja eilen. Jos nyt on jees, eikä tulevaisuudessa ole nähtävillä mitään isoja kynnyskysymyksiä (esim. toinen haluaa välttämättä neljä lasta ja toinen ei halua yhtään), miksi haikailla jotain "parempaa."

 

[Moonshine Man]

Avaudutaan vähän pidemmän kaavan kautta. Perisuomalainen mies kun ei tunnetusti asioistaan läheisilleen avaudu, heh. Ensimmäinen vakava suhde menossa ja tällä hetkellä yhteistä matkaa on takana reilu 4 vuotta. Nyt jo vuosia kasautuneet ongelmat kolkuttelee (taas) ja pohdinnassa ero ihan vakavasti.

Meidän suhde ei edennyt normaalin tapaan vaan kiirehdettiin ja noin puolen vuoden jälkeen muutettiin yhteen. Tuosta toiset puoli vuotta eteenpäin paljastui kumppanin suhteen alun sekoilut ja iski oikea ensimmäinen kriisi. Samalla myös ensimmäiset kunnon riidat ja tunnekuohuissa opittiin kohtuullisen myrkylliset tavat käsitellä erimielisyyksiä. Kumppani ei pettänyt, mutta joku voisi sen niinkin tulkita. Lähtemisen kynnys tuntui yhteenmuuton ja alkuhuuman syleilyssä väärältä vaihtoehdolta, joten päätettiin rakentaa luottamusta uudelleen.

Luottamus on suurinpirtein palautunut, mutta itseeni tuo jätti ison jäljen. Kyseessä on ensimmäinen vakava ihmissuhde, jossa alusta pitäen toin omat haavoittavaisuudet ja omituiset piirteeni esiin. Tuo sekoilun paljastuminen aiheutti itselleni sen, että oma itsetunto romahti ja mielenkiinto omiin harrastuksiin lopahti. Aloin tavoittelemaan asioita, joita ajattelin toisen arvostavan, eli toisin sanoin asetin itseni sivuun. Olen sitä tehnyt melkein 3 vuotta ja tuntuu, että olen menettänyt osittain yhteyden ”aitoon itseeni”. Keskivaikeaa masennustakin tässä samalla epäillään.

Samaan aikaan tuo nainen on rakastanut minua ja näyttää sen päivittäin. Arki sujuu helvetin hyvin ja viihdymme toistemme seurassa. Pelkona persuuksissa, etten tämän parempaa löydä.

Palstalla on varmasti minua vanhempia, jotka ovat juomarahojaan maksaneet, joten mielelläni kuulisin erilaisia näkökulmia.

Kuulostaa tietyiltä osin tutun kaltaiselta tilanteelta. Kiinnitin ensiksi huomiota viestissäsi yhteen kohtaan, jossa sanot, että "kumppani ei pettänyt, mutta joku voisi sen niinkin tulkita". Korostan, että koska en tiedä tapahtuneen luonnetta niin saatan olla aivan väärässä, mutta kuulostaa siltä, että ehkä ette olleet sopineet selkeitä sääntöjä joissain asioissa, ja kumppanisi on saattanut liikkua jollain tällaisella harmaalla alueella? Olen itse miettinyt joskus sitä, että parisuhteissa olisi hemmetin tärkeää kyetä erottelemaan tilanteet, joissa toinen osapuoli on loukannut itseä selkeästi rikkomalla jotain yhdessä sovittua rajaa niistä, joissa tuo osapuoli on toiminut ajattelemattomasti ja ehkä piittaamattomasti, mutta ei sinänsä rikkonut yhteisiä sopimuksia. Kummatkin ovat saattavat olla yhtä lailla kivuliaita paikkoja, mutta jälkiseuraamusten suhteen ja omia reaktioita miettiessä voi olla hyödyllistä pureksia tuota eroa. Mutta kuten sanottua, voi myös olla että nyt vain ylitulkitsen kirjoitusasusi perusteella ja pahoittelut, jos näin.

Käytän nyt tilaisuuden ja kirjoitan hieman omasta tilanteesta, koska moni asia kuulostaa samalta kuin sinulla @Jarrontöttöröö - voi olla että saat tästä jotain irti, tai sitten et.

Itsellä on siis tässä taustalla sellainen viitisen vuotta kestänyt parisuhde, joka viime syksynä päättyi siihen, kun ko. nainen muutti ulkomaille opiskelemaan. Oltiin myös muutettu alle vuoden seurustelun jälkeen yhteen, ja sitten siinä kummallakin kävi tahoillaan hemmetin raskaita asioita, jotka yhdessä koronan pakottaman jatkuvan yhdessäolon kanssa synnyttivät jonkinlaisia pahan olon kierteitä ja aika epäterveitä toimintatapoja suhteeseemme. Silloin viime syksynä kun katselin naisen koneen pyörien nousevan maasta niin olo oli lähinnä helpottunut, vaikka edelleen toki tunsin paljon rakkautta ja välittämistä häntä kohtaan. Syksyn aikana emme kovinkaan aktiivisesti olleet tekemisissä, mutta joulun aikaan näimme, nainen jäikin suunnittelematta luokseni viikon ajaksi ja puimme ihan hemmetin syvästi läpi suhdettamme, tunteitamme toisiimme, ja pyysimme myös anteeksi niitä kipeitä asioita ja tapoja, joilla olimme toisiamme loukanneet suhteen aikana. Päätimme kuitenkin jatkaa erossa, ja tästä taisin palstalle silloin kirjoittaakin.

No, nyt kevään mittaan asiat ovat kuitenkin kehittyneet eri suuntaan. Olemme tavanneet naisen kanssa toisiamme melkein kuukauden välein, yleensä noin viikon kerrallaan. Nyt viimeisimpänä lensin tyypin luo viikoksi, ja hän lähti hieman ex tempore kanssani vielä reiluksi viikoksi Suomeen, ja tänään palasi takaisin. Ja kyllä tässä on pakko myöntää olevansa taas aivan umpirakastunut, ja tunne on kyllä molemminpuolinen ja ääneen lausuttu. Meillä oli silloin viime syksynä vahvana kummallakin tuo @Jarrontöttöröö kuvailema tunne, että on ikään kuin hukannut oman itsensä, ja silloin on kyllä hemmetin hankalaa pitää itsestään ja vielä hankalampaa pitää toisesta. Lisäksi ainakin itselle oli jäänyt päälle sellainen, etten oikein osannut päästää harmituksesta ja ikävistä tunteista irti vaikka olisinkin puheen tasolla riidat jo käsitellyt, ja tämä varmasti näkyi arjen tasolla sanoissa ja teoissa.

Nyt kun tässä puolisen vuotta on saanut rakentaa omaa elämää uudestaan kasaan niin se on kyllä tehnyt ihmeitä. Ehdin itse myös käydä vähän kevyesti treffeillä parin tyypin kanssa tuossa välissä, kuten tämä toinen osapuolikin, ja sekin teki kyllä helvetin hyvää itsetunnolle ja -tuntemukselle. Tällä hetkellä on ollut jotenkin todella ihanaa ikään kuin tutustua uudelleen tyyppiin, jonka kanssa on jo jakanut vuosia, mutta ilman niitä yhteisen kodin ja muiden sitoumuksien mukanaan tuomia paineita. Pohjalla on kuitenkin aina ollut todella syvä välittäminen, turvallisuuden tunne ja yhdessä olemisen helppous, ja on lumoavaa jälleen oikeasti nähdä nämä asiat selvästi.

Ei tässä nyt välttämättä ole mitään konkreettista neuvoa antaa, mutta yksi asia mitä voi harkita on muuttaa hetkeksi aikaa erilleen. Se saattaa tuntua ajatuksena luovuttamiselta, mutta ei välttämättä ole lainkaan sellaista. Helposti kun muuttaa nopeasti suhteen alussa yhteen niin saattaa käydä niin, että homma toimii ensihuuman ajan, mutta hitaasti arjen kanssa mukaan tarttuu huonoja kommunikointitapoja, oma itseys jää sivuun, ja ei enää osaa nähdä kumppanissaan niitä puolia, joihin aikoinaan ihastui tai rakastui. Tsemppiä täältä sinne, ja osaatte varmasti tehdä oikean ratkaisun, oli se sitten ero tai yhdessä pysyminen - mutta sen verran tahdon vielä sanoa, että jos tunnet löytäneesi ihmisen, joka aidosti rakastaa ja välittää sinusta ja sinä hänestä, niin se on kyllä pirun arvokas asia jonka puolesta kannattaa uskaltaa tehdä tarvittavia ratkaisuja.

 

[ZayWest]

Enpä uskonut että tänne olisi iloista asiaa, mutta tsemppiä tänne kaikille joilla on vastoinkäymisiä. Ja tsemppiä myös niille joilla asiat sujuu.

Itse tuossa helmikuun alussa sain aloitettua etäjutun ulkoisesti ja sisäisesti mielettömän daamin kanssa. En ala yksilöimään sen enempää mutta juttu luistanut, läppä lentänyt ja käyty läpi molempien rankkaa historiaa. Eipä ole koskaan tullut bondattua noin vahvasti.

Asioita on puntaroitu, kaikenmoisia kuvia vaihdeltu ja molempien elämäntilanteen vuoksi näkeminen sovittiin toukokuun puoleen väliin.

Hän on ollut halukas näkemään miten vain. Kunhan nähdään. Ehdotin tänään että tulee viikon päästä viikonlopuksi luokseni. Suostui heti ja nyt ZayWestiä viedään kyllä.

Vähän jo suunniteltiin viikonloppua ja tämän suhdekuvion haluan hoitaa kunnolla. Molemmilla niin kova himo nähdä ja halu olla toisen kanssa.

Ihmeellinen on elämä välillä.

 

[godspeed]

@Uimalakki

Lähe vetään kun vielä voit.

 

[Knox]

@Uimalakki

Onko elämä sitten sitä, että heität oman nautintosi, ystävät, harrastukset ynnä muut roskakoriin, ja elät onnettomana loppuelämän? Vai Meinaatko, etteivät lapset jossain vaiheessa hoksaa, että täällä kotona ei asustele onnellinen isi ja äiti?

Täältä käsin on tietysti helppo sanoa, mutta en ymmärrä, miksi ihmiset sivuuttavat omat tarpeensa sekä onnensa, ja tyytyvät kohtaloonsa.

Tuo ei ole mikään parisuhde.

 

[MacRef]

@Uimalakki

Aloin viestiäsi lukiessa jo ihmetellä, että miksi ihmeessä vielä olet mukana tuossa yhteiselossa, jossa elo ei oikeasti ole millään muotoa yhteistä. Viimeisessä kappaleessa sitten mainitsit lapset ja se selittää osin.

Olemme nyt toki kuulleet vain yhden osapuolen kertoman ja emme voi varmuudella tietää, mikä on totuus ja miten vaimosi kokee tilanteenne. Mutta, jos koet asiat noin ja asianne ovat oikeasti noin, niin ero voisi olla oikeasti hyvä ajatus. Vähintään parisuhdeterapiaan teidän kannattaisi mennä, jos ennen eroa on vielä halua yrittää tehdä joitain korjausliikkeitä.

 

[Turha Kaukalo]

Vaikuttaa mukavalta tapaukselta tuo yllä esitelty naisihminen. NOT. Kotihirviö hän on. Melko varmasti seuraavassa viestissä tuodaan myönteisiä puolia esiin ("saatoin vähän liiaksi korostaa jne." se tyypillinen nykymiehen syyllisyysmantra), mutta totuus taisi jo tulla sanottua. Ne lapset. Ovatko nuoriakin? Varmaan jos teini-ikäisiä niin ymmärtävät että voi jee, äiti onkin melkoinen tapaus.

 

[Spire]

@Uimalakki Tilanteesi ei tule koskaan paranemaan tuossa liitossa, vaan syöt loppuelämäsi paskaa. Ihan oikeasti. Jos hän kokee voivansa käyttäytyä noin sinua kohtaan, et voi enää tehdä mitään saadaksesi suuntaa käännettyä. Kun vaimollasi ei selvästi ole pienintäkään halua edes käyttäytyä toisin. Tälle ihmisryhmälle on ihan termikin.

Minulla on henkilökohtaista kokemusta parisuhteessa olemisesta kuvailemasi kaltaisen henkilön kanssa. Tosin meillä ei ole yhteisiä lapsia, onneksi. En nyt lähde erittelemään mitä kaikkea paskaa jouduin sietämään, mutta ihan noita samoja settejä kuin sinäkin ja siihen päälle vielä paljon muita asioita. Toimintamalli oli täsmälleen samanlaista.

Koska minulla oli vaikea elämäntilanne ja heikko itsetunto, niin siedin tilannetta kuvitellen että se paranee vielä. Ei parantunut, vaan paheni kunnes tuli ero. Senkin jälkeen oli vielä varmaan puoli vuotta silkkaa helvettiä ennen kuin ymmärsi jättää rauhaan. Ja valitettavasti uskon että niin kävisi myös sinun tapauksessasi, jos eroon päätyisit. Joutuisit todennäköisesti käymään läpi henkisesti ERITTÄIN raskaan prosessin, MUTTA lopussa odottaa suuri palkinto. Korostan asiaa suurin kirjaimin, koska asia on niin tärkeä. Saisit lopulta oman elämäsi takaisin. En yleensä tykkää suorilta käsin ketään neuvomaan eroamaan, mutta en näe miten tilanteesi muka enää paranisi jos jatkatte.

Jos haluat niin voin antaa vertaistukea vaikka yksityisviestein, mutta ymmärrän myös hyvin jos et halua. Tsemppiä tosi paljon jatkoon.

 

[Fiftie]

Siis mulla on pienet murheet moneen muuhun verrattuna täällä. Taas sitä ollaan tilanteessa, että nainen ei oo saanut järjestettyä meikäläiselle aikaa näkemiseen, vaikka tässä on kohta vuoden verran juteltu.

Tietysti kun naisella on elämä sekaisin eikä tiedä itekkään mitä haluaa ja on terapiaa ja todella paskasti kohdeltu edelisessä suhteessa. Ei se silti voi tarkoittaa, että oikeasti kiinnostaessa ei järjestäisi aikaa meikälle, vaikka onkin joku 3 h välimatkaa. Ois toiselta helppo ollut lopettaa kyllä koko homma yhdellä viestillä jne. No nyt en uhraa naiselle enää aikaani, että ottakoot itse yhteyttä, jos kiinnostaa.

 

[Fiftie]

@ZayWest Miten kaukana tämä nainen sitten asuu? Onnittelut jokatapauksessa!

 

[Zen]

@Uimalakki Valitse mahdollisimman seesteinen hetki ettei tulisi heti riitaa ja keskustele vaimosi kanssa. Kerro tunteesi ja kuuntele vaimosi versio asiasta (mutta pidä puolesi). Seksi myös on erittäin iso asia parisuhteessa ja sen avulla voi loukata toista suurestikin.

Niin isot ongelmat teillä, niin ennen keskustelua vuokraa itselle oma asunto ja muutat siihen joka tapauksessa. Ero/asumusero on teille paras ratkaisu vähintään pariksi kuukaudeksi.

Sovitte tietenkin etukäteen tapaatteko muita ja tietenkin noudatatte yhteisiä pelisääntöjä.
Hoidatte vain pakolliset asiat eikä muuta. Sitten tuumaatte oliko näin parempi vai huonompi ja onko toinen tai molemmat valmiita muuttamaan tapojaan.

Tämän jälkeen taas yhteen jos molempia kiinostaa ja lopullinen ero jos sama paska jatkuu. Tai sitten noudatat suoraan @godspeed neuvoa, se kuulostaa tilanteessasi myös oikealta.

 

[Zen]

Siis mulla on pienet murheet moneen muuhun verrattuna täällä. Taas sitä ollaan tilanteessa, että nainen ei oo saanut järjestettyä meikäläiselle aikaa näkemiseen, vaikka tässä on kohta vuoden verran juteltu.

Tietysti kun naisella on elämä sekaisin eikä tiedä itekkään mitä haluaa ja on terapiaa ja todella paskasti kohdeltu edelisessä suhteessa. Ei se silti voi tarkoittaa, että oikeasti kiinnostaessa ei järjestäisi aikaa meikälle, vaikka onkin joku 3 h välimatkaa. Ois toiselta helppo ollut lopettaa kyllä koko homma yhdellä viestillä jne. No nyt en uhraa naiselle enää aikaani, että ottakoot itse yhteyttä, jos kiinnostaa.

Murheita ei kannata vähätellä tai vertailla. Ne on juuri niin isoja tai pieniä, miten ne nyt sattuu tuntemaan.

Mutta jos ei vuodessa voi nähdä vaikka olet yrittänyt niin ehdottomasti lopeta siihen. Siis oletko tavannut ikinä livenä tätä naista? Miten tapasitte?

 

[mikko600]

Mutta en mä kyllä halua lapsille eroakaan ja pelottaa mitä siitä heille seuraisi. Kunhan saisi tämän arjen jotenkin rullaamaan, että pystyisi mm. töihin keskittymään.

Sä et ole onnellinen. Lapsille on parempi aina onnellinen vanhempi. Kyllä muksut nämä aistii ja tietää.

 

[ZayWest]

@ZayWest Miten kaukana tämä nainen sitten asuu? Onnittelut jokatapauksessa!

En tiedä onko tämä tieto järin relevantti, mutta noin 200km.

 

[Fiftie]

En tiedä onko tämä tieto järin relevantti, mutta noin 200km.

Joo peilasin vaan omaan tapaukseen, että miten paljon teillä on välimatkaa vs itellä naisen kanssa jne. Jos teilläkin tosiaan ollut näkemisen kanssa aikaisemmin vaikeaa tiettyjen asioiden takia.

 

[ZayWest]

Joo peilasin vaan omaan tapaukseen, että miten paljon teillä on välimatkaa vs itellä naisen kanssa jne. Jos teilläkin tosiaan ollut näkemisen kanssa aikaisemmin vaikeaa tiettyjen asioiden takia.

Niin ei meillä siis mitään ongelmaa tässä tapaamisen osalta ole ollut. Tuossa vaan nyt asiat loksahtivat kohdilleen tuota ensiksi sovittua nopeammin itseasiassa.

 

[Pulle Nah]

@Uimalakki

Huh, huh. Aikamoista.

Lue tai kuuntele (kesto äänikirjana alle 4 h) Irene Kristerin "tule lähelle, mene pois" ja kuuntele sillä ajatuksella, että ymmärtäisit itseäsi.

Koska et toisen pään sisälle pääse, on hyödytöntä kuunnella sitä sillä ajatuksella, että ymmärtäisi kumppania ja silloin se tyypillisesti vahvistaa vain sitä omaa mielikuvaasi toisesta.

Se avasi omat silmät apposen auki ja vaikka sinänsä olen tällä hetkellä toimivassa, arvostavassa suhteessa ja vuorovaikutuksessa, niin siitä huolimatta meinaa lipsahtaa tiedostamattaan sinne lapsuudesta opittuihin toimintamalleihin. Onneksi pystytään puhumaan ja kuunneltiin molemmat tuo opus, molemmat löydettiin ne meidän suhteen kipukohdat ja missä kohtaa dynamiikka on vaarassa lipsua niihin vanhoihin tottumuksiin.

Minä olen oppinut miellyttämään ihmissuhteissani, koska pelkään alitajuisesti, että minut hylätään, jos kerron miltä oikeasti tuntuu tai asetan rajani. Hylkäämisen kokemus varhaislapsuudesta on todellinen, vaikka minua ei ole koskaan hoivan/huolenpidon suhteen laiminlyöty ja hyvää on tarkoitettu. Minuun se on jättänyt syvän ja osin tiedostamattoman hylkäämisen pelon, josta nyt pienin askelin opettelen pois.

Loppujen lopuksi kyse on yksinkertaisimmillaan siitä, että valitsetko hylätä itsesi vai otatko riskin, että toinen hylkää, jos pidät kiinni rajoistasi.

Ja mietipä vielä, jos toinen hylkää sinut, koska kerrot, miltä sinusta tuntuu ja asetat rajat toisen sanoille/käytökselle ja hän sinut hylkää tämän takia, niin onko sinulla toiselle muuta arvoa kuin välinearvo? Hän saa simun tuellasi tai estelemättä sen, minkä kulloinkin haluaa, välittämättä tai kysymättä, mitä mieltä sinä olet.

 

[godspeed]

Sä et ole onnellinen. Lapsille on parempi aina onnellinen vanhempi. Kyllä muksut nämä aistii ja tietää.

Eroperheen lapsena toivon, että kaikki epäonnelliset vanhemmat tajuavat erota mieluummin pian kuin liian myöhään. Minulla on vuosia mielestä mustana erovuosilta, vaikka niitä ei lukumäärällisesti kauheasti olekaan. Pikkumies todellakin aistii ja jopa masentuu, jos vanhemmat vaikuttavat etäisiltä, eivätkä kommunikoi kunnolla, saati näytä mitään läheisyyttä. Lapset ovat erittäin tarkkaavaisia oppiessaan elämästä ja kasvuvaiheistaan.

Mitä tulee puolisona olemiseen yleensä, niin minä itse olin ihan täysi mulkku nykyisen avovaimoni kanssa suhteemme ensiaskeleilla. Olin vuoroin maniassa, vuoroin masentunut, ja käytin itsemurhauhkaa vallankäyttövälineenä, mikä on mielestäni vain kusipäistä, vaikka kyse olisi sairaudesta. Käytin myös alkoholia älyttömiä määriä, jonka takia olin myös suustani negatiivisella tavalla erittäin vuolas. Ketään ei saa koskaan alistaa valtaansa ja sitten pallotella miten haluaa puolelta toiselle. Näistä syistä ensireaktioni jo ensimmäistä kappaletta lukiessa @Uimalakki in viestiä oli välitön voimakas ei näin.

 

[Fiftie]

Murheita ei kannata vähätellä tai vertailla. Ne on juuri niin isoja tai pieniä, miten ne nyt sattuu tuntemaan.

Mutta jos ei vuodessa voi nähdä vaikka olet yrittänyt niin ehdottomasti lopeta siihen. Siis oletko tavannut ikinä livenä tätä naista? Miten tapasitte?

No ei olla siis päästy tapaamaan vielä livenä. Viime kesänä torppasi ehdotukseni näkemisestä kehuen meikäläistä ja että saattaisi jotain syntyäkkin, mutta ei tiedä onko vielä valmis mihinkään vakavaan. Oli juuri terapiakin alkamassa. Nyt oli tässä keväällä tänne suunnalle tulemassa, että pidän päivän hänelle seuraa, mutta sitten on kaikenlaista stressiä jne, niin se on siirtymässä kesälle.

Siitä näkemisestä viikonloppuna siltä naiselta kysyin ihan suoraan ja se oli niin ristiriitainen selitys, että en oikein tiedä. On niin hektistä alkukesä, että ei pysty mitään sopimaan ja tällä hetkellä haluaa mennä ja tehdä spontaanisti. Nainen kun ei siis oikein tiedä mitä etsii, koska viimeisen pitkän parisuhteen aikana on kohdeltu todella, todella paskasti miehen toimesta. Oli kuitenkin viestissä kiinnostunut näkemisestä livenäkin.

Se vaan, jos ei saa millään sovittua mitään kertaa milloin näkee ja näin kauan on aikaa kulunut, niin eihän sitä silloin oikeasti voi kiinnostaa. En vaan ymmärrä mikä hyöty naiselle tästä on, jos ei edes oikeasti ole halukas näkemään. On sitten tässä kuitenkin vähän kevyemmin säätänyt menemään, koska ei tosiaan tiedä mitä haluaa.
Ristiriitaisuuksia täynnä koko ihminen. Parempihan se on antaa vaan olla, että kyllä aikaa alkaa järjestymään meikäläiselle, jos oikeasti kiinnostaa. Kovasti kuitenkin aina välillä on antanut ymmärtää meikäläisen olevan tosi hyvä tyyppi jne, mutta sehän nyt ei vielä itsessään mitään meinaa.

Tämä on toinen tapaus elämässäni kun olen toiselle antanut aikaa ja ymmärtänyt, että yleensä olisin poistunut kuvioista jo muutaman kuukauden jälkeen. Deittisovelluksen kautta ollaan siis ruvettu siellä juttelemaan enkä ilmaissut siellä etsiväni mitään kirjekaveria. Se vaan, että ei oikein ole tahtonut löytyä sellaista toista naista, joka herättäisi millään tavalla mielenkiintoa, niin tekee tästä vähän vaikeaa. Jotenkin hankala lähteä näkemään ketä sattuu ja sitten monen kanssa "pelaaminen" ei itselle kyllä tee hyvää hermojen kanssa.

 

[king of the jungle]

@Uimalakki Kyllä se vain taitaa paras ratkaisu ihan kaikkien kannalta olla tuo ero.

Ei mitään järkeä väkisin yrittää olla loppuelämää yhdessä ja onnettomana. Ennemmin sitten erillään ja edes onnellinen niistä asioista, joita saa yksin tehdä. Kaverit ja muu elämä taas mukaan kuvioihin ja uusiakin juttuja elämään, joista saa nautintoa.
Lapsille saattaa alkureaktio olla vaikea, mutta lapset myös sopeutuvat lopulta yleensä hyvin.

Mä en halua kuulostaa ikävältä, mutta kyllä tuon viestin perusteella naisesi arvostus sinua kohtaan on jo ihan nollissa.
Ja jos kituuttelet tuossa väkisin vain mukana, koska yrität saada asioita toimimaan, niin lopputulos tulee 99,9% olemaan silti sama, eli onnetonta paskaa ja ehkä jopa lopulta se naisesi onkin taustalla löytänytkin jo vaikka uuden miehenkin, jonka mukaan sitten voi onnellisesti lähteä ja heittää heipat sinulle samalla kun itse ihmettelet, että miten tässä nyt näin kävi.

 

[Oles]

@Makkeli Minkäslainen tilanne sinulla on tällä hetkellä? Olisi kiinnostavaa kuulla kuulumisesi.