Ei tasan yhtään. Välillä on ns normaaleja päiviä, että pystytään koiraa lenkkeilyttämään tai pelailemaan lautapelejä yhdessä kotona, mutta itse asiasta toinen ei pukahda sanallakaan. Heti jos yritän jotenkin ottaa asiaa esiin, lähtee samantien kauheat defenssit ja minua kohti hyökkääminen käyntiin.@Makkeli miten menee? Oletteko saaneet asioita selvitettyä yhtään?
Työterveyden kautta päässyt nyt psykiatrisen sairaanhoitajana kanssa onneksi muutaman 45min setin keskustelemaan. Hän yritti hyvin selittää tuota ilmiötä vähän ymmärrettävämpään muotoon, eli ainakin hänen mukaan rouvan defenssit ja oma häpeä on niin kova, ettei hän kykene minkäänlaiseen empatiaan tai järkevään keskusteluun asiasta. Vaan juurikin päinvastoin jos pitäisi omaa tekoaan puida, niin kaikki mahdolliset muurit nousee pystyyn ja yrittää vain haudata asiaa omassa päässään.
Aivan paskaahan tuo silti minun kannalta on. Itse olen yrittänyt kirjeitse hieman tuoda asioita hänelle ilmi, että saa edes johonkin muuallekin asioita purkaa. Omaa ahdistusta vähän helpottaa kun voi kirjoitella asioita ylös. Eipä hän näihinkään mitään kantaa sen kummemmin ole ottanut tai kommentoinut, mutta onpahan ainakin lukenut ja itkeskellyt niitä lukiessa.
Reilun viikon päästä olisi pariterapiaan aikaa, saapa nähdä jos siellä toisestakin vihdoin jotain saisi ulos. Tällä hetkellä tunnelmat tuntuu vähän siltä, että itse olisi halukas vielä yrittämään ja jatkamaan vaikka onkin se loukattu osapuoli, mutta tuntuu vähän siltä että toinen haluaa vain päästä itse helpoimmalla ja laittaa lusikat jakoon. Eli se kaikista kivuliain ja paskin lopputulos omalta kannalta.
Mutta ei se auta kuin katsoa mitä elämä tuo tullessaan. Oma olo edelleen aivan paska, yöt pääosin 30min-1,5h pätkissä heräilyä ja täysin zombina sitten päivää aina eteenpäin. Tämän lisäksi viimeksi mm. eilen huutoitkua tunti sohvan nurkassa, kun muisteli yhteisiä suunnitelmia nyt talvilomaa ja kesälomaa varten. Niin se vaan aikuisen ihmisen saa moneksi viikoksi aivan rikki tuollainen teko.