@rpeez ja
@Jeffrey itsellä on parisuhdeterapiasta kokemusta yhteensä 5 tunnin verran ja voin sanoa ettei ikinä enään. Meillä oli vaimon kanssa omat kriisit parisuhteessa n. 4-5v sitten (ei pettämistä) ja kyllä se söi miestä mennä kuuntelemaan kun kaksi naista syyllistää, ja kun koitit tuoda omia näkemyksiä esiin niin oma daami suuttui ja terapeutti kertoi että en osaa käsitellä virheitäni ja syyllistämällä muita siirrän painolastia pois harteilta. Kesken viidennen tunnin kävelin vittuun sieltä lähimpään saluunaan olusille.
Sivujuonne ja vanhoja asioita, mutta pariterapiakokemuksesi oli sangen mielenkiintoista laatua. On kaksi mahdollisuutta. Olet tapahtunutta tulkitessasi joko a) pääpiirteittäin oikeassa, tai b) olet ymmärtänyt jotakin aivan olennaista väärin.
Jos a), niin tapahtuneesta olisi kannattanut tehdä kirjallinen selvityspyyntö. Ei terapeutin tehtävänä ole lähteä "syyllistämään" pariterapoinnin yhtä puolisoa, ei menemällä toisen puolison juttuihin yksipuolisesti mukaan, eikä muullakaan tavoin. Pariterapeutti voi kyllä sanoa suoraan, jos toinen osapuoli ei esimerkiksi pyri sitoutumaan pariterapian tavoitteisiin, tai käyttäytyy muuten väärin. Jos asiakas kokee tilanteen epäoikeudenmukaisena tai terapeutin toimineen väärin, niin pitäähän tuohon selvyys saada. Ja sitä suuremmalla syyllä, jos on käytetty maksullisia palveluja, vaikka esim. seurakuntienkin terapiapalveluilta pitää odottaa ammattimaista ja empaattista otetta. Ammatissa toimivan pariterapeutin tulee tietenkin osata hommansa.
Vaihtoehto b) on hyvinkin mahdollinen tapaus. Kuten parisuhteessa eläminen, myös pariterapiatilanteet ovat hyvin haastavia, jos puolisoiden kommunikointitavat ja -kyvyt ovat kovasti erilaisia. Toinen mahdollinen terapiakeskusteluihin isosti vaikuttava seikka on se, että puolisot voivat olla aivan eri vaiheissa prosessia, siis esimerkiksi eroprosessia. Homma todennäköisesti epäonnistuu, jos yksi hädin tuskin huomaa yhteiselossa mitään ongelmia (tai ei ainakaan tunnusta juuri mitään syitä olevan itsessä), kun toinen taas on jo prosessoinut tilannetta pitkälle, ja on jo päätymässä tai päätynyt eroratkaisuun. Edelleen terapiatilanteissa ilmenee myös sellaista, että yksi puoliso tai jopa molemmat ovat, kansanomaisesti ilmaisten, itsepäisiä juntturoita, jotka eivät kykene sen paremmin itsearviointiin kuin asettautumaan toisen asemaan. Koeta siinä nyt purkaa parisuhteen solmuja.
Olen käynyt aikoinaan parit eri pariterapiakokonaisuudet, ja niistä oli kyllä monenlaista hyötyä, vaikka lopputuloksena oli eri teille lähteminen. Mieleeni jäi mm. terapeutin näkemys siitä, että joissakin terapiasuhteissa tullaan joskus sen lopputuleman eteen, missä puolisot eivät vain yksinkertaisesti sovi samaan parisuhteeseen, vaikka asiallista yritystä korjata asioita olisikin. Ei pariterapia voi mitään taikatemppuja tuottaa ja korjata toivottomia parisuhteita.
Jos molemmilla on aitoa yritystä ja halua kuunnella sekä oppia, niin pariterapia voi hyvinkin kantaa hedelmää. Suosittelen pariterapiaa kaikille pariskunnille, joilla lähtökohdat ovat suunnilleen tuollaiset.
