Kiitos kauniista sanoistasi :). Mutta, rehellisyyden nimissä on todettava, että mä en taida olla mikään ”tyypillinen nainen” tai ainakaan en tunnista itsestäni kovinkaan montaa niistä yleistyksistä, mitä täällä naisista monesti on kirjoitettu. Ja sitä paitsi, olen ollut nykyisessä parisuhteessani jo kolmatta vuosikymmentä, joten mun käsitykseni joistain asioista voivat olla tuulahduksia menneisyydestä. Ainakin nuoremmille. Siitäkään huolimatta en jaksa uskoa, että keskivertoihmisten keskuudessa ihan kaikki perusasiat olisivat täysin muuttuneet.
Nuoremmalle kansanosalle sanoisin, että älkää ylianalysoiko. Liika kelaaminen on hyvin usein kaiken pahan alku ja juuri. Asioita on tietysti hyvä katsella eri näkövinkkelistä ja joskus olla myös itsekriittinenkin, mutta ei liikaa. Se nyt vain menee usein elämässä niin, että jos alat miettiä jokaista siirtoa, sanaa, tekoa ja asioiden vastaanottoa, mennään liikaa pois omalta mukavuusalueelta ja siinä alkaa hyvin todennäköisesti olosuhteiden pakostakin vetää jotain roolia. Ja siitä harvoin seuraa mitään hyvää. Ja koska se vastapuoli voi olla vastaavassa tilanteessa itsekin, lopputulos on sekamelska, jossa kumpikin on ehkä antanut itsestään jossain määrin väärän kuvan. Ja sitten kaikki ovat pettyneitä itseensä ja toiseen. Ja oikeasti voisi hyvinkin olla niin, että he olisivat "omina itsenään" olleet mitä mainioin ja toisilleen sopivin pari. Sitä ei vain päästy koskaan testaamaan, koska jo alkumetreillä homma lähti jollain tavalla sivuraiteelle, toinen sanoi jotain, minkä toinen tulkitsi tarkoittavan jotain muuta kuin mitä oikeasti tarkoitettiin ja siitä seurasi se, että toinen veti herneen nenään tai tuli epävarmaksi, mikä johti siihen, että käytös muuttui ja niin edelleen...
Olkaa siis aina omia itsejänne. Mutta muistakaa myös se, että toinen ihminen on suhteen alkumetreillä kuitenkin hyvin suurella todennäköisyydellä vielä vieras ihminen. Kaikkea paskaa ei kannata kaataa heti pöytään, mutta ei kannata myöskään esittää muuta kuin on. Kommunikointiin kannattaa panostaa ja kannattaa miettiä erilaisia keskusteluja omassa päässään ja harjoitella, miten vastaisi, jos häneltä jotain kysyttäisiin. Ja miettiä sama seuraavana ja sitä seuraavana päivänä uudelleen. Eli, suomeksi: miettiä erilaisia asioita paitsi itsestään, myös muiden osalta. Kärkkäitä ja ehdottomia kommentteja kannattaa välttää ainakin suhteen alussa, vaikka jotkut asiat sellaisia itselle olisikin, koska siinä voi helposti käydä niin, että kovin syvällistä suhdetta ei pääse syntymäänkään. Aina on tietysti asioita, joista ei voi, eikä edes kannata joustaa, mutta senkin voi ilmaista fiksusti. Näkemyksellisistä ja arvomaailmaan liittyvistä asioistakin olisi hyvä keskustella melko varhaisessa vaiheessa, vähintään pinnallisesti, koska niillä on kyllä parisuhdemielessä merkitystä. Mutta edelleen, kovin kärkkäästi omia mielipiteitään ei kannata tuoda julki ennen kuin sellainen perustavanlaatuinen luottamus on syntynyt. Eikä ehkä aina silloinkaan. Mutta sellainen ehdottomuus kuuluu jossain määrin nuoruuteen ja suurin osa ihmisistä kasvaa elämänkokemuksen myötä siitä vaiheesta ulos. Onneksi. Ja tietysti ihan perus käytöstavat ovat todella tärkeitä. Niin, ja tietenkin myös henkilökohtainen hygienia ja siisti ulkonäkö. Ei tarvitse olla merkkivaatteita tai liian sliipattu, mutta puhtaat vaatteet ja raikas tuoksu vs. likaiset vaatteet ja hien haju, luo treffeille aivan eri lähtökohdan ja vaikuttaa kyllä vastapuolen mielialaankin.
@Steril , et nyt halua tätä kuulla, mutta voin kertoa sulle, että todennäköisesti susta tuntuu joskus vielä sata kertaa kamalammalta. Mutta siinä välissä, susta tuntuu myös useita kertoja tuhat kertaa paremmalta. Parisuhde on aina mitä suurinta riskinottamista. Jatkuvasti, päivästä toiseen, eikä siihen mitkään papin aamenetkaan vaikuta. Ei nämä pakit määritä sua tai sun tulevaa parisuhde-elämää yhtään, jos et itse anna. Tämä nuori nainen ei ollutkaan sitä, miksi olit hänet kuvitellut ja tästä ei nyt tullut mitään. Aika harva ihminen on yhden ja saman ihmisen kanssa koko elämänsä. Eikä sellaisen tavoittelu mun nähdäkseni ole edes välttämättä suotavaakaan. Ihanaa niille, joilla on sellainen onni käynyt, mutta ei muiden parisuhteet voi olla mikään mittari. Kaikilla perseelleen menneillä suhteilla on joku tärkeä merkitys. Myös niillä ihan kamalilla "en tajua, miten ikinä saatoin seurustella sen tyypin kanssa"-suhteilla. Niistä tietää, mitä ei ainakaan enää halua :).