Naisasiat

[444]

Voi meitä eronneita.

Oma puolisoni oli matkustamisen suhteen täysin perässä vedettävä lapsi. Ei mitään mielenkiintoa osallistua matkojen suunnitteluun/järjestelyyn, mutta hirveä matkakuume ja kitinä päällä koko ajan. No näitä reissuja tehtiin joitakin talouden puitteissa ja nyt jälkikäteen reissut ovat kääntynyt muotoon, että ne olivat minun suunnittelemia ja häntä ei kuunnneltu. En siis viennyt häntä rantalomalle löhöämään.

Noooh…. Nyt olin tyhmänä ennalta puhunut, että veisin lapset vuoden päästä Pohjois-Italiaan, niin nyt pari päivää sen jälkeen tulikin vastapalloon, että hänpä vie lapset syksyllä Espanjaan. Uuden sulhonsa kanssa. Joka järjestelee kaiken. Ihan yllättäen tuli tilaisuus vastaan.

Vähän aikaa keräilin kyllä itseäni. Nokitus, aloitteen ottaminen lasten suuntaan (puhui ensimmäisenä lapsille matkustamisesta), sulhon valkopesua yhteisille lapsille, minun matkan kampitus (kahta ylimääräistä lomaviikkoa ei voi koululaisille anoa lukuvuoden aikana), mitäs näitä muita hienoja hyötyjä tästä tuleekaan.

Viddu mikä noita :D

Joskus tuntuu, että teen eroa puolisostani, mutta samalla pelaan kolmannen osapuolen kanssa tätä erokokonaisuutta. Rasittavaa.

Näitä juttuja lukiessani voin vain olla kiitollinen siitä, miten kivuttomasti oma eroni aikanaan sujui. Toki oli henkisesti helvetin raskasta ja luvalla sanoen aika ultimaattista paskaa, mutta ainakaan ex-siippa ei tehnyt kaiken aikaa kaikkeaan aiheuttaakseen maksimaalisen pahaa oloa. Sinun tapauksessasi vaikuttaisi siltä, että exäsi yrittää jostain syystä nousta erosta ”voittajana” ja tekee kaikkensa onnistuakseen siinä. Maskit on nyt todellakin riisuttu ja hän on paljastanut - ehkä viimeinkin - todellisen luontonsa.

Sisar @BOL sen puki hyvin sanoiksi: et pysty vaikuttamaan omiin tunteisiisi, mutta et myöskään hänen tekoihinsa. Tällä hetkellä sinä olet hänelle pelkkää ilmaa, mutta jonain päivänä hänkin todennäköisesti joutuu kohtaamaan menneisyytensä. Omat demoninsa. Itsensä. Sen tiedon ei tarvitse lohduttaa sinua nyt eikä myöhemmin, mutta se tosiasia on kuitenkin hyvä tiedostaa. Antaa hänelle juuri se painoarvo, jonka hän tämän hetken teoillaan ansaitsee. Lapset tuovat omat mausteensa peliin, se on ihan selvä. Heidän kuullen kannattaa pysyä asialinjalla exästäsi tai hänen kanssaan puhuessasi, mutta muilta osin kannattaa jättää kaikki ylimääräinen pois. Kaikki someseuraamiset sun muut, pois vain. Aiheutat niillä ainoastaan mielipahaa itsellesi. Ole välinpitämätön. Sinä et ole hänelle velkaa mitään yhtään mistään, riippumatta siitä, kuinka hienoja hetkiä olette kokeneet yhdessä joskus aiemmin. Lapsillesi olet velkaa sen, että et vedä heitä omalta osaltasi mukaan mihinkään ”kilpailuun” tai haukkumiseen. Itsellesi olet velkaa kaikista eniten: sure rauhassa, tee se työ ottaen oma aikasi ja tee se siten, että et anna hänen häiritä prosessiasi. Kaikki kommunikointi kannattaa rajoittaa vain välttämättömään ja olennaiseen. Kaikki muu häiritsee vain ja ainoastaan sinua ja ruokkii hänen narsismiaan.

Hirveä saarna tästä näköjään syntyi, mutta vituttaa joidenkin ihmisten toksisuus ja riidanhaluisuus. Ei siis sinun, vaan entisesi. Sairas, sairas ihmisparka.

 

[Niilo]

@BaronFIN helppo on tästä alkaa lapsettomana poikamiehenä heittää muka vinkkejä, mutta jos haluaisi valua exäsi tasolle niin toimit "nopeasti"
Koululle ilmoitusta, että veisit lapset lomalle viikolla X, onnistuuko...
Sit kun exäsi alkaa oleen kouluun yhteydessä niin ne sanoo,että täällä on jo lomavaraus..

Joo oli huono heitto, mutta toivottavasti asioihin tulee hyvä ratkaisu

 

[Grafix]

Homma alkaa siitä, että tekee omia juttujaan, joista tykkää ja saa hyvää mieltä. Sitäkautta alkaa hakea takaisin menetettyä omanarvontuntoaan.

Kyökkipsykologina melkein sanoisin homman alkavan kuitenkin siitä, että ei yritä työntää niitä paskoja fiiliksiä sivuun tekemällä ja touhuamalla jotain muuta. Suru, pettymys, epäusko, epäonnistuminen, luottamuksen menettäminen ja muut tunteet kannattaa käydä läpi ja pyrkiä sitä kautta pääsemään asian päälle sekä ajan myötä elämässä eteenpäin. Mikäli tätä vaihetta ei tee, niin seuraavissa suhteissa esimerkiksi luottamuksen rakentaminen tai omien epävarmuuksien esille tuominen voi olla vaikeaa.

Katkeruudessa ja negaatiossa ei pidä märehtiä loputtomiin, mutta on yksilöllistä kuinka kauan menee ennen kuin tuntee olevansa sinut tilanteen ja itsensä kanssa. Kiirehtiä ei kannata ja puhuminen tai kirjoittaminen voi toimia hyvänä keinona asian käsittelyssä. Yksin ei pidä jäädä.

BaronFIN tilanteessa ainakin itselle tulee mieleen, että ex-kumppani on omalta taholtaan eronnut jo paljon ennen kuin tilanne on varsinaisesti konkretisoitunut. Uuteen suhteeseen on aika paljon helpompi hypätä kun on omassa päässään prosessoinut asiat ja päästänyt henkisesti jo toisesta irti. Karua ja julmaa toki sekä vaikea ymmärtää tällaista toimintaa valtavan pitkän yhdessäolon jälkeen. Voimia ja jaksamista.

 

[Draco]

Katkeruudessa ja negaatiossa ei pidä märehtiä loputtomiin, mutta on yksilöllistä kuinka kauan menee ennen kuin tuntee olevansa sinut tilanteen ja itsensä kanssa. Kiirehtiä ei kannata ja puhuminen tai kirjoittaminen voi toimia hyvänä keinona asian käsittelyssä. Yksin ei pidä jäädä.

Nojuu, tuli toki vähän tylysti se siihen muotoiltua, mutta kun täällä on jo mielestäni aika moneen kertaan toivotettu sitä mitä sinäkin toivotit, eli voimia ja jaksamisia, niin ehkä jo niitä eteenpäin menemisen keinojakin on ihan hyvä tuoda mukaan.

Olen kanssasi siitä samaa mieltä, että ei siitä matalalennosta pääse sen nopeammin, kuin pääsee ja käsitellä se täytyy, mutta voi sitä kuitenkin päivittäisillä valinnoillaan vaikuttaa elämänsä mielekkyyteen silläkin aikaa, kun prosessi on käynnissä. Jokaisen pohjimmainen hyvä olo kun löytyy kuitenkin itsestä. Kannattaa älytä ottaa siitä vastuuta sen sijaan, että ottaisi vastuun suhteen kaatumisesta, koska siitä oli vastuussa korkeintaan 50 %.

 

[Creed Bratton]

@BaronFIN helppo on tästä alkaa lapsettomana poikamiehenä heittää muka vinkkejä, mutta jos haluaisi valua exäsi tasolle niin toimit "nopeasti"
Koululle ilmoitusta, että veisit lapset lomalle viikolla X, onnistuuko...
Sit kun exäsi alkaa oleen kouluun yhteydessä niin ne sanoo,että täällä on jo lomavaraus..

Joo oli huono heitto, mutta toivottavasti asioihin tulee hyvä ratkaisu

Niin sanottuna erolapsena sanoisin, että älä lähre sinne @BaronFIN . Samoilla linjoilla @BOL in kanssa, että ei se ole merkittävää mihin niitä lapsia vie vaan se mitä niiden kanssa oikeasti tekee ja keskittyy siihen.

Omat vanhemmat erosivat kun olin 11 ja jossain kohtaa homma meni jonkinlaiselle kostonkierteelle vanhempien välillä niin silloin lapsena sitä lähinnä häpesi omia vanhempiaan.

 

[king of the jungle]

Omat vanhemmat erosivat kun olin 11 ja jossain kohtaa homma meni jonkinlaiselle kostonkierteelle vanhempien välillä niin silloin lapsena sitä lähinnä häpesi omia vanhempiaan.

Omat vanhempani erosi, kun olin noin 14-vuotias.

Silloin isäni muuttui täysin katkeraksi ja yritti tehdä äidin elämästä kaikilla tavoin hankalaa.
Oli surullista nähdä kuinka alas voi aikuinen mies vajota.
Mustamaalaamista, halusi väkisin jäädä yksin asumaan isoon omakotitaloon ihan vain kiusatakseen.
Minä jäin isäni kanssa asumaan, kun halusin siihen taloon jäädä + tietynlainen vapaus.
Se oli yksi elämäni isoimmista virheistä, kun sitten alkoholisoituvan isän kanssa, joka on menettänyt kaiken asuin ja jätin heitteille myös oman koulunkäyntinikin jne.
Jos isä olisi muuttanut pois ja äitini, minä ja siskoni olisimme jääneet olisi omakin nuoruus, opiskelut muu tulevaisuus ollut helpompi.

Äitini taas ei puhunut isästäni kertaakaa pahaa, vaikka varmasti aihetta olisi riittänyt.
Syyt heidän eroon oli monimuotoiset. Isällä oli ongelmia alkoholin kanssa, todella mustasukkainen jne.
Ei kuitenkaan millään tavalla väkivaltainen tai uhkaava sentään.

Ei kyllä äitinikään puhdas ollut, vaan oli aistittavissa että tällä on joku toinen. Ja eipä siinä eron jälkeen mennytkään kuin pari viikkoa, niin esitteli jo uuden poikaystävänsä.
Käsittääkseni tämä mies oli ollut jo vuosia kuvioissa.

Ja en muista ikinä lapsuudestani esimerkiksi sitäkään, että vanhempani olisivat nukkuneet samassa sängyssä.
Isäni nukkui aina sohvalla.

 

[444]

Niin sanottuna erolapsena sanoisin, että älä lähre sinne @BaronFIN . Samoilla linjoilla @BOL in kanssa, että ei se ole merkittävää mihin niitä lapsia vie vaan se mitä niiden kanssa oikeasti tekee ja keskittyy siihen.

Omat vanhemmat erosivat kun olin 11 ja jossain kohtaa homma meni jonkinlaiselle kostonkierteelle vanhempien välillä niin silloin lapsena sitä lähinnä häpesi omia vanhempiaan.

Juuri näin. Ne lapset eivät ole pelinappuloita. Liian usein niitä kuitenkin kohdellaan juuri sellaisina. Yritetään kerätä niitä vanhemmuuspisteitä itselleen ja siinä sivussa tehdään pelkkää hallaa skideille. Se että toinen vanhemmista toimii kuin teini-ikäinen mulkku ei ole lupa toiselle vanhemmalle toimia samalla tavalla. Vittumainen tilanne sille rehelliselle osapuolelle ja voi hyvin olla, että lapset ovat juuri tässä vaiheessa ihan intopiukeina siihen suuntaan, mistä saavat enemmän tavaraa ja enemmän ulkomaanmatkoja, joilla voivat sitten keulia koulukavereilleen. Pidemmän päälle käy kuitenkin niin, että se toinen vanhempi luo turvallisemman ympäristön lapsille kasvaa ihmisinä ja tämä antaa paremman kasvusuunnan kohti aikuisuutta pitkällä tähtäimellä. Lasten suosion shoppailu on oikeasti ikävä piirre ihmisissä, ja kertoo hyvin rikkinäisestä suhteesta omaan itseensä.

 

[Turha Kaukalo]

@BaronFIN helppo on tästä alkaa lapsettomana poikamiehenä heittää muka vinkkejä, mutta jos haluaisi valua exäsi tasolle niin toimit "nopeasti"
Koululle ilmoitusta, että veisit lapset lomalle viikolla X, onnistuuko...
Sit kun exäsi alkaa oleen kouluun yhteydessä niin ne sanoo,että täällä on jo lomavaraus..

Joo oli huono heitto, mutta toivottavasti asioihin tulee hyvä ratkaisu

Heh, tämä olisi kyllä hieno veto, siis "hieno", kun täällä ollaan niin kovin asiallisia ja järkeviä että vähän hirvittää kun itse on aika heikko ihminen.


Mutta niin kuin huumorilla tämä. Joo siis älä @BaronFIN toimi noin. Vai toimitko jo? Itse ehkä vastaavassa tilanteessa toimisin. Onneksi ei ole eksän kanssa lapsia. Eiköhän ne olisi ollut jo aikaa sitten myrkytetty isiä vastaan.

Tyly on maailma.

Keep rocking !! Terv. TK lion69 soita alakerran timanttisen leidin polvilta ennen kuin tulet kahvia tarjolla - take my word in case epäselvää !!

 

[Jeffrey]

Nyt kun täällä "kostosta" puhutaan niin mielestäni suurin kosto tällaisessa tilanteessa on se, että on huomioimatta toisen keljuilua ja keskittyy viemään omaa elämäänsä eteenpäin. Ärsyttääkseen ihmiset usein keljuilee, ja jos ei ärsyynny - ärsyttää se ärsyttäjää vielä enemmän. Ja onhan se mahdollista tehdä lasten kanssa vaikka toisenlainen reissu, joka ei vaatisi ylimääräistä lomaviikkoa koulusta.

Itse saattaisin vastaavassa tilanteessa tehdä kuitenkin ihan vaan sinkkumatkan ja keskittyä omaan hyvinvointiin. Kuten täälläkin on jo todettu, tuskin ne lapset pelkästään sitä reissubudjettia arvostavat, vaan tärkeämpää on se yhteinen elo ja yhdessä tekeminen.

 

[BaronFIN]

Joo, kyllähän tässä on jo oppinut suhtautumaan tiettyihin asioihin siten, että jos niihin ei voi vaikuttaa, niin antaa olla. Mitäpä minä niille voin? Turha jäädä vatvomaan.

Oma äiti ja isä näyttivät mallia miten eroasioita käsitellään: äiti vajosi katkeruuteen ja isä tarttui pulloon. Sainpahan esimerkit miten ei pidä suhtautua eroon.

Eksä on nyt siivottu omasta somesta ja jos tuo vie lapset lomalle, niin sitten vie, se ei ole minulta ja lapsilta mitään pois, päin vastoin. Mutta patalaiska akka se on edelleen järkkäämään asioita.

Tuo uusi sulho onkin perhetuttu 10 vuoden ajalta ja omasta mielestäni on jopa surullista ettei tuon parempaa ja kauempaa löytänyt itselleen uutta. Saa itselleen siitä sellaisen pienimunaisen ja -sieluisen jees-miehen, joka on taipuvainen vajoamaan samanlaisiin masennuskausiin kuin puolisoni. Oikein hyvät ovat toisilleen.

Itse sitä vastoin nyt aloittanut deittailemaan uutta sinisilmäistä blondia, joka on osoittautumassa aivan taivaalliseksi löydöksi. Tällä hetkellä fiilikset on sitä luokkaa, että olen jäämässä tässä kokonaisuudessa voiton puolelle ja reilusti. Melkein hävettää, että fiilikset ovat näin hyvät.

 

[El Lude]

(kahta ylimääräistä lomaviikkoa ei voi koululaisille anoa lukuvuoden aikana)

Täh? Luokanvalvoja/ohjaaja/opettaja voi kunta/koulukohtaisesti myöntää 3-5 päivää vapaata (lomaa) kerrallaan. Viikon yli menevissä anotuissa poissaoloissa päätäntävalta on rehtorilla. Enintään kolmeen kuukauteen asti voi rehtori myöntää poissaolon oppilaalle...

 

[BaronFIN]

Täh? Luokanvalvoja/ohjaaja/opettaja voi kunta/koulukohtaisesti myöntää 3-5 päivää vapaata (lomaa) kerrallaan. Viikon yli menevissä anotuissa poissaoloissa päätäntävalta on rehtorilla. Enintään kolmeen kuukauteen asti voi rehtori myöntää poissaolon oppilaalle...

Nojoo, mennään otsikon vierestä viestin verran, niin näin asia varmaan onkin, mutta omaan korvaan kaksi ylimääräistä lomaviikkoa lukukausien kovimmilla koeviikko hetkillä kuulosti hieman kohtuuttomalta lapsille.

Mutta no harm done, oli vain sellainen hetkellinen musta-aukko mistä noustiin nopeasti ylös.

 

[FASlapsi]

Joo, kyllähän tässä on jo oppinut suhtautumaan tiettyihin asioihin siten, että jos niihin ei voi vaikuttaa, niin antaa olla. Mitäpä minä niille voin? Turha jäädä vatvomaan.

Tuo uusi sulho onkin perhetuttu 10 vuoden ajalta ja omasta mielestäni on jopa surullista ettei tuon parempaa ja kauempaa löytänyt itselleen uutta. Saa itselleen siitä sellaisen pienimunaisen ja -sieluisen jees-miehen, joka on taipuvainen vajoamaan samanlaisiin masennuskausiin kuin puolisoni. Oikein hyvät ovat toisilleen.

Näistä sun teksteistä on minulle tullut kuva, että oot entisen vaimosi lisäksi aika vihasen oloinen tälle uudelle sulholle, mutta jos tosiaan on perhetuttu pitkältä ajalta, ja kuulostaa siltä että siellä on ehkä jo ennen varsinaista eroa sun selän takana vähän puliveivattu, niin ymmärrän kiukun. Mulkkua toimintaa, ex-vaimolta mutta niin myös tältä uudelta hessulta.

Mutta ehkä kantsuis kuitenkin yrittää olla niinku tossa alussa kirjotit: ei voi enää vaikuttaa asioihin, turha jäädä vatvomaan. Toki jos se helpottaa että saa tänne haukkua tuota molopää-perhetuttua, ja entistä vaimoasikin, niin parempi se tänne on tykittää ku oikeessa elämässä alkaa noille suoraan tai kaikille muille tutuille kauheesti paasaamaan. Pitkässä juoksussa näissä erohommissa pisteet lapsien ja muidenkin osapuolien silmissä tuppaa omienkin kokemusten perusteella valumaan aina sille osapuolelle, joka vähemmän manipuloi ja selittää ja keksii toisesta tarinoita. Lopulta kuitenkin ilmenee että kaikki on ollut pelkkää kiukkua ja mulkkuilua. Jos sen sijaan on kylmäpäinen ja tyyni, eikä sorru toisen kiusaamiseen ja mollaamiseen vaan jatkaa eloaan parhaansa mukaan, se kyllä palkitsee lopulta. Lapsetkin kyllä viimeistään kasvaessaan tajuaa että kumpi teki oikein, ja kuinka sen pienimunaisen hessun ja ilkeäksi paljastuneen äidin kälyisellä espanjanmatkalla oli oikeestaan aika paskaa, kun vertaa reilun ja täysipäisen iskän kanssa vietettyihin viikonloppuihin.

 

[adolf]

Tässä saa nyt @BaronFIN aika ristiriitaista viestiä kenties. Mutta olen itse sitä mieltä, että kyllähän nuo vihan tunteetkin ja niiden tuulettaminen tuommoisessa tilanteessa on täysin luonnollisia. Ainakin minun mielestäni se olisi melko kummallistakin, jos tuommoinen kuvio ei herättäisi vihan tunteita.

Tärkeintä tosiaan on vaan sitten se, että niitä tuuletetaan sen verran, mitä on tarpeen. Ei sen enempää. Roikkumaan tai katkeroitumaan ei pidä jäädä.

 

[444]

Tässä saa nyt @BaronFIN aika ristiriitaista viestiä kenties. Mutta olen itse sitä mieltä, että kyllähän nuo vihan tunteetkin ja niiden tuulettaminen tuommoisessa tilanteessa on täysin luonnollisia. Ainakin minun mielestäni se olisi melko kummallistakin, jos tuommoinen kuvio ei herättäisi vihan tunteita.

Tärkeintä tosiaan on vaan sitten se, että niitä tuuletetaan sen verran, mitä on tarpeen. Ei sen enempää. Roikkumaan tai katkeroitumaan ei pidä jäädä.

Ja ennen kaikkea puretaan se kiukku ja viha siten, että se ei kohdistu sivullisiin. Joskus helpottaa mennä hakkaamaan säkkiä (siis nyrkkeilysäkkiä, ei ex-vaimoa tai uutta helppoheikkiä) ja joskus taas puhuminen jollekin tutulle tai ammattilaiselle helpottaa. Exälle ja uudelle helppoheikille raivoaminen ei lähtökohtaisesti auta mitään, koska saavat sillä tavalla vain haluamaansa huomiota.

 

[Pärde]

@BaronFIN tsemppiä hankalaan tilanteeseen! Oman kokemukseni perusteella sanoisin myös, että älä käänny pois hankalista tunteista ja suruista, koska ne pitää kokea läpi. Muuten jäävät muhimaan ja puskevat pintaan tavalla tai toisella. Todennäköisesti siinä seuraavassa suhteessa, joka itse asiassa ei ole oma, erillinen suhteensa vaan avioliittosi jälkinäytös.

Itse erosin pitkästä suhteesta pari vuotta sitten ja aika pitkään meni yrittäessäni ymmärtää asioita ja syitä - vaikka olin se osapuoli, joka halusi erota. Lapsia meillä ei ollut, joten en edes yritä esittää tietäväni siitä asiasta jotain. Mutta sen sanon, että liian nopeasti siirryin seuraavaan suhteeseen ja se kuivui aika nopeasti kokoon, kun yritin tietoisesti toimia toisin kuin aiemmin - itse asiassa päinvastoin monessa kohtaa. Ymmärtämättä, että todellisuudessa elin vielä sitä edellistä suhdettani, mutta uuden ihmisen kanssa. Ja hän oli täysin syytön siihen eikä edes tiennyt, mitä tapahtui. Enkä minäkään, kuin vasta jälkikäteen.

Anna siis itsellesi aikaa ja tilaa kokea kaikki erilaiset tunteet. Itse koin hyödyllisenä apuna myös Marianne Stolbow'n kirjan "Erosta eteenpäin". Jos pohdinnan kautta hahmottaminen on ominainen tapa, niin suosittelen tuota kirjaa, mutta jos itselle ominainen tapa on jokin muu, niin sitten sen kautta eteenpäin. Sanoisin samaa, kuin aiempi kirjoittaja, että keskity itseesi ja itsellesi mieleisiin asioihin. Mutta älä ainakaan loputtomiin pakene tunteiden käsittelyä.

 

[Fiftie]

Nyt teen pienen avautumisen. Oon asiasta joskus aikaisemmin tänne puhunu ja täältä on varmaan neuvottu jättämään kyseinen tapaus siihen, mutta en oo niin vielä saanut tehtyä.

On siis olemassa nainen, jonka kanssa olen jo 10-vuotta netin kautta tuntenut. Näkemisestä on vuosien varrella monta kertaa puhuttu ja naisen omastakin toimesta ja vielä päivämäärääkin sovittu. Aina se on kuitenkin jäänyt ja nainen ei ole enää tapaamista koskeviin viesteihin mitään vastannut. Nyt tuli jostain syystä sitten eilen ehdotettua tuota näkemistä. No yllläri pylläri nainen ei ole edes koko viestiä vielä lukenut. No tietysti aikaa ei ole kauaa kulunut tässä, mutta jotenkin sellainen fiilis ettei se taas vastaa asiaan mitään.

Onhan tässä molemminpuoleista kiinnostusta ollut muutenkin vuosien varrella kuin kaverina, niin paljon kuin sitä voi näin netin välityksellä olla. Ja varmasti enemmän meikäläisen puolelta, mutta käsitykseni mukaan myös naisen puolelta tai ainakin näin olen joskus sen puheista kuvitellut jne. Ilmeisesti siis olen tälle naiselle joku ihan mukava nettikaveri, mutta livenä ei halua olla missään tekemisissä. Tulee kuitenkin tasaisin väliajoin itse juttelemaan ja kyselemään kuulumisia jne, että ei ole vain omalla vastuulla ollut keskustelun aloittaminen.

Tiedän, että naiselle on aika moni asia ahdistavaa ja jännittävää kuten itsellenikin ja ymmärrän sen hyvin todellakin, mutta eikö tälle asialle olisi helppo tehdä loppu, jos sitä vaan ei oikeasti kiinnosta olla tekemisissä netin ulkopuolella? Ite tässä pitäis varmaan vaan lopettaa yhteydenpito, mutta ärsyttää tämä ettei saada sanottua, jos moinen näkeminen ei kiinnosta. Ja onhan tässä tietysti useamman tunnin välimatka, mutta ei kait se nyt voi estää kaverina oloa ns oikeassa elämässäkin?

 

[kharon]

Tiedän, että naiselle on aika moni asia ahdistavaa ja jännittävää kuten itsellenikin ja ymmärrän sen hyvin todellakin, mutta eikö tälle asialle olisi helppo tehdä loppu, jos sitä vaan ei oikeasti kiinnosta olla tekemisissä netin ulkopuolella?

Tulee mieleen muutama vaihtoehto.

1. Jos et ole koskaan nähnyt vastapuolta edes (live) videon välityksellä, niin todennäköisesti kyseessä ihan perinteinen Catfish- huijaus. Näissä ei aina ole edes taustalla sen kummampaa tarkoitusperää ja ystävyys voi olla aitoa, mutta enää ei vaan toinen uskalla kertoa totuutta.

2. ko. henkilö on suhteessa jonkun muun kanssa ja kynnys tapaamisele on liian iso

3. Vastapuoli on ujo, eikä uskalla tavata, jotta yhteys ei häviä

 

[Fiftie]

Tulee mieleen muutama vaihtoehto.

1. Jos et ole koskaan nähnyt vastapuolta edes (live) videon välityksellä, niin todennäköisesti kyseessä ihan perinteinen Catfish- huijaus. Näissä ei aina ole edes taustalla sen kummampaa tarkoitusperää ja ystävyys voi olla aitoa, mutta enää ei vaan toinen uskalla kertoa totuutta.

2. ko. henkilö on suhteessa jonkun muun kanssa ja kynnys tapaamisele on liian iso

3. Vastapuoli on ujo, eikä uskalla tavata, jotta yhteys ei häviä

Joo ei oo kyseessä catfish ainakaan. Se ei ole ns mitenkään mahdollista. Vaihtoehto kaksi voi olla mahdollista, jos on ottanut eksänsä takaisin. Kolmonen sitten vielä enemmän mahdollista, mutta en silti ymmärrä. Miksi edes on ehdotellut koko näkemistä, jos ei edes oikeasti ole kiinnostusta livenä nähdä.

 

[Introexpertti]

Nyt teen pienen avautumisen. Oon asiasta joskus aikaisemmin tänne puhunu ja täältä on varmaan neuvottu jättämään kyseinen tapaus siihen, mutta en oo niin vielä saanut tehtyä.

On siis olemassa nainen, jonka kanssa olen jo 10-vuotta netin kautta tuntenut. Näkemisestä on vuosien varrella monta kertaa puhuttu ja naisen omastakin toimesta ja vielä päivämäärääkin sovittu. Aina se on kuitenkin jäänyt ja nainen ei ole enää tapaamista koskeviin viesteihin mitään vastannut. Nyt tuli jostain syystä sitten eilen ehdotettua tuota näkemistä. No yllläri pylläri nainen ei ole edes koko viestiä vielä lukenut. No tietysti aikaa ei ole kauaa kulunut tässä, mutta jotenkin sellainen fiilis ettei se taas vastaa asiaan mitään.

Onhan tässä molemminpuoleista kiinnostusta ollut muutenkin vuosien varrella kuin kaverina, niin paljon kuin sitä voi näin netin välityksellä olla. Ja varmasti enemmän meikäläisen puolelta, mutta käsitykseni mukaan myös naisen puolelta tai ainakin näin olen joskus sen puheista kuvitellut jne. Ilmeisesti siis olen tälle naiselle joku ihan mukava nettikaveri, mutta livenä ei halua olla missään tekemisissä. Tulee kuitenkin tasaisin väliajoin itse juttelemaan ja kyselemään kuulumisia jne, että ei ole vain omalla vastuulla ollut keskustelun aloittaminen.

Tiedän, että naiselle on aika moni asia ahdistavaa ja jännittävää kuten itsellenikin ja ymmärrän sen hyvin todellakin, mutta eikö tälle asialle olisi helppo tehdä loppu, jos sitä vaan ei oikeasti kiinnosta olla tekemisissä netin ulkopuolella? Ite tässä pitäis varmaan vaan lopettaa yhteydenpito, mutta ärsyttää tämä ettei saada sanottua, jos moinen näkeminen ei kiinnosta. Ja onhan tässä tietysti useamman tunnin välimatka, mutta ei kait se nyt voi estää kaverina oloa ns oikeassa elämässäkin?

Oma neuvoni olisi estää tämän naisoletetun yhteydenotto mahdollisuus samalla kun poistat itseltäsi saman mahdollisuuden.
Jatka eteenpäin naureskellen, ettet kaiketi rahaa menettänyt.
Kyllä mualimasta varmasti naista löytyy, joka oikeasti haluaa/kykenee myös tapaamaan jos niikseen.

 

[Fiftie]

Oma neuvoni olisi estää tämän naisoletetun yhteydenotto mahdollisuus samalla kun poistat itseltäsi saman mahdollisuuden.
Jatka eteenpäin naureskellen, ettet kaiketi rahaa menettänyt.
Kyllä mualimasta varmasti naista löytyy, joka oikeasti haluaa/kykenee myös tapaamaan jos niikseen.

No näin se varmasti pitäisi tehdä. Sitä ei ole tässä saanut kunnolla tehtyä vain. Viime kesänä poistin kyseisen naisen jo fb-kavereista, mutta niin vain se päätyi sinne takaisin.

 

[vetti]

No näin se varmasti pitäisi tehdä. Sitä ei ole tässä saanut kunnolla tehtyä vain. Viime kesänä poistin kyseisen naisen jo fb-kavereista, mutta niin vain se päätyi sinne takaisin.

Pois ja pois Ihan kaikesta somesta.
Jos tuohon mennessä ei mitään tapahdu, niin unohda koko juttu.

 

[Steril]

Kyllä minä ainakin @Fiftie sanoisin, että todennäköisesti ei tuolla naisella ole juuri oikeaa kiinnostusta näkemiseen jos kerta noin on ettei viesteihisi meinaa vastata lainkaan. Tulee mieleen ihan tämä minun "säätöni", todella huono vastailemaan viesteihini ja lopultahan se selvisikin ettei hänen puoleltaan kiinnostusta kohtaani löytynyt. Kallistun myös sille kannalle että jos kiinnostusta tapaamiseen kanssasi olisi, niin kyllä hän sen ilmaisisi ja olisi aktiivisempi sen suhteen.

Oman mielentilasi kannalta, lopeta yhteydenpito tähän naiseen jos et pelkkä "nettikaveri" halua olla. Itseä ei tämän menneen säätöni kanssa mikään opiskelukaveri-suhde kiinnosta, ja emme varmastikaan tule sopuisasta "erosta" huolimatta olemaan enää minkään sorttisissa tekemisissä. Niin on vain parempi, ainakin minulle itselleni. Jos joskus tulee kampuksella vastaan niin moikata ehkä voidaan mutta siihen se sitten jää.

 

[Fiftie]

Kyllä te @Steril @vetti ja muut oikeassa olette. Vaikea vaan itselle jotenkin myöntää, että naisella vaan ei ole kiinnostusta. Jotain hyötyä se ilmeisesti meikäläisestä näkee kun netin kautta sitten kuitenkin muuten juttelee.

 

[Steril]

Jotain hyötyä se ilmeisesti meikäläisestä näkee kun netin kautta sitten kuitenkin muuten juttelee.

Mitä ilmeisimmin kyllä. Ehkä juuri pitää sinua jonkinlaisena nettikaverina tai mahdollisesti pitää kanssasi jutustelua jonkinlaisena kepeänä vapaa-ajan aktiviteettina paremman tekemisen puutteessa. Selkeästikään kuitenkaan ei sen enempänä, valitettavasti.