Naisasiat

[rpeez]

Nainen voi olla vaikka kuinka kiva, mutta ei välttämättä itselle sopiva. Kiima kuitenkin harhauttaa luulemaan muuta.

Olen tullut siihen tulokseen, että noin vuoden päästä viimeistään paljastuu tämäntyyppiset tapaukset. Sen verran kestää se suurin kiima. Aika yleisiä tämmöiset tapaukset mielestäni.

 

[Fiftie]

Tosiaan, kyllä täytyy hänen tuleville treffikumppaneilleen tai säädöilleen toivottaa onnea jos tuollainen asia vesittää koko jutun. En minäkään nyt ihan aikuisten oikeasti jaksa uskoa että tuo olisi ollut se ratkaiseva vedenjakaja.

Olisinko minä itse valmis tekemään oharit ja lähtemään tapahtumapaikalta pienen, jo ennakkoon ilmoitetun myöhästymisen takia, jos oikeasti haluaisin tavata tämän ihmisen? En todellakaan olisi. Mutta meitä on joka junaan.

No, jos jotain positiivista niin kyllä tässä nyt sillä tavalla tuli nenille että ei se jatkossa ainakaan pahemmalta voi enää tuntua. Että turha niitä pakkeja pelätä kun tunne on jo tiedossa. Olen vain aika hitaasti lämpiävä ihminen, eli se kipinä naista kohtaan ei synny ihan tuosta noin vaan. Eikä tällä hetkellä ole kiikarissa yhtään ketään, jota voisi edes teoriassa miettiä minään seuraavana mahdollisuutena. Kaverinikin ovat kaikki pääasiassa miespuolisia.

Joo ei se tuosta myöhästymisestä millään voi olla kiinni. Ja joo voin yhtyä tuohon "nenille tulemiseen". Itsekkin viimeksi "tuli nenille", vaikka luulin naisen olevan kiinnostunut meikäläisestä. Ei auta kun mennä kohti uusia pettymyksiä!

 

[Temptation]

Millaisesta myöhästymisestä tässä muuten puhutaan? Sanoisin, että jos ensitreffeille saavutaan tunti-pari myöhässä, niin saattaisin itsekin vittuuntua vaikka olisi kuinka ilmoiteltu etukäteen (joka niinikään tarkoittaa mitä? Vartti ennen treffejä "olen tunnin myöhässä"?)

Jos sen sijaan puhutaan jostain vartin myöhästymisestä, niin ei tosiaankaan voi olla ainoana syynä pakeille.

 

[BOL]

Joku voisi kerätä @BOL in viestit tässä ketjussa omaksi viestiketjuksi ja laittaa otsikoksi vaikkapa Ohjeita ja vinkkejä naisten ymmärtämiseen.
Tällainen keski-ikäinen setämieskin ammentaa aina uutta oppia tämän nimimerkin viesteistä.
Respect!

Kiitos kauniista sanoistasi :). Mutta, rehellisyyden nimissä on todettava, että mä en taida olla mikään ”tyypillinen nainen” tai ainakaan en tunnista itsestäni kovinkaan montaa niistä yleistyksistä, mitä täällä naisista monesti on kirjoitettu. Ja sitä paitsi, olen ollut nykyisessä parisuhteessani jo kolmatta vuosikymmentä, joten mun käsitykseni joistain asioista voivat olla tuulahduksia menneisyydestä. Ainakin nuoremmille. Siitäkään huolimatta en jaksa uskoa, että keskivertoihmisten keskuudessa ihan kaikki perusasiat olisivat täysin muuttuneet.

Nuoremmalle kansanosalle sanoisin, että älkää ylianalysoiko. Liika kelaaminen on hyvin usein kaiken pahan alku ja juuri. Asioita on tietysti hyvä katsella eri näkövinkkelistä ja joskus olla myös itsekriittinenkin, mutta ei liikaa. Se nyt vain menee usein elämässä niin, että jos alat miettiä jokaista siirtoa, sanaa, tekoa ja asioiden vastaanottoa, mennään liikaa pois omalta mukavuusalueelta ja siinä alkaa hyvin todennäköisesti olosuhteiden pakostakin vetää jotain roolia. Ja siitä harvoin seuraa mitään hyvää. Ja koska se vastapuoli voi olla vastaavassa tilanteessa itsekin, lopputulos on sekamelska, jossa kumpikin on ehkä antanut itsestään jossain määrin väärän kuvan. Ja sitten kaikki ovat pettyneitä itseensä ja toiseen. Ja oikeasti voisi hyvinkin olla niin, että he olisivat "omina itsenään" olleet mitä mainioin ja toisilleen sopivin pari. Sitä ei vain päästy koskaan testaamaan, koska jo alkumetreillä homma lähti jollain tavalla sivuraiteelle, toinen sanoi jotain, minkä toinen tulkitsi tarkoittavan jotain muuta kuin mitä oikeasti tarkoitettiin ja siitä seurasi se, että toinen veti herneen nenään tai tuli epävarmaksi, mikä johti siihen, että käytös muuttui ja niin edelleen...

Olkaa siis aina omia itsejänne. Mutta muistakaa myös se, että toinen ihminen on suhteen alkumetreillä kuitenkin hyvin suurella todennäköisyydellä vielä vieras ihminen. Kaikkea paskaa ei kannata kaataa heti pöytään, mutta ei kannata myöskään esittää muuta kuin on. Kommunikointiin kannattaa panostaa ja kannattaa miettiä erilaisia keskusteluja omassa päässään ja harjoitella, miten vastaisi, jos häneltä jotain kysyttäisiin. Ja miettiä sama seuraavana ja sitä seuraavana päivänä uudelleen. Eli, suomeksi: miettiä erilaisia asioita paitsi itsestään, myös muiden osalta. Kärkkäitä ja ehdottomia kommentteja kannattaa välttää ainakin suhteen alussa, vaikka jotkut asiat sellaisia itselle olisikin, koska siinä voi helposti käydä niin, että kovin syvällistä suhdetta ei pääse syntymäänkään. Aina on tietysti asioita, joista ei voi, eikä edes kannata joustaa, mutta senkin voi ilmaista fiksusti. Näkemyksellisistä ja arvomaailmaan liittyvistä asioistakin olisi hyvä keskustella melko varhaisessa vaiheessa, vähintään pinnallisesti, koska niillä on kyllä parisuhdemielessä merkitystä. Mutta edelleen, kovin kärkkäästi omia mielipiteitään ei kannata tuoda julki ennen kuin sellainen perustavanlaatuinen luottamus on syntynyt. Eikä ehkä aina silloinkaan. Mutta sellainen ehdottomuus kuuluu jossain määrin nuoruuteen ja suurin osa ihmisistä kasvaa elämänkokemuksen myötä siitä vaiheesta ulos. Onneksi. Ja tietysti ihan perus käytöstavat ovat todella tärkeitä. Niin, ja tietenkin myös henkilökohtainen hygienia ja siisti ulkonäkö. Ei tarvitse olla merkkivaatteita tai liian sliipattu, mutta puhtaat vaatteet ja raikas tuoksu vs. likaiset vaatteet ja hien haju, luo treffeille aivan eri lähtökohdan ja vaikuttaa kyllä vastapuolen mielialaankin.

@Steril , et nyt halua tätä kuulla, mutta voin kertoa sulle, että todennäköisesti susta tuntuu joskus vielä sata kertaa kamalammalta. Mutta siinä välissä, susta tuntuu myös useita kertoja tuhat kertaa paremmalta. Parisuhde on aina mitä suurinta riskinottamista. Jatkuvasti, päivästä toiseen, eikä siihen mitkään papin aamenetkaan vaikuta. Ei nämä pakit määritä sua tai sun tulevaa parisuhde-elämää yhtään, jos et itse anna. Tämä nuori nainen ei ollutkaan sitä, miksi olit hänet kuvitellut ja tästä ei nyt tullut mitään. Aika harva ihminen on yhden ja saman ihmisen kanssa koko elämänsä. Eikä sellaisen tavoittelu mun nähdäkseni ole edes välttämättä suotavaakaan. Ihanaa niille, joilla on sellainen onni käynyt, mutta ei muiden parisuhteet voi olla mikään mittari. Kaikilla perseelleen menneillä suhteilla on joku tärkeä merkitys. Myös niillä ihan kamalilla "en tajua, miten ikinä saatoin seurustella sen tyypin kanssa"-suhteilla. Niistä tietää, mitä ei ainakaan enää halua :).

 

[Knox]

Joo ei se tuosta myöhästymisestä millään voi olla kiinni. Ja joo voin yhtyä tuohon "nenille tulemiseen". Itsekkin viimeksi "tuli nenille", vaikka luulin naisen olevan kiinnostunut meikäläisestä. Ei auta kun mennä kohti uusia pettymyksiä!

Tuskin myöhästyminen on ratkaiseva tekijä, mutta eipä se myöskään ole positiivinen asia myöhästyä. Riippuu tietysti kuinka paljon on myöhässä, kuinka hyvissä ajoin myöhästymisestä ilmoittaa ja miksi myöhästyi. Jos myöhästyy puoli tuntia, ilmoittaa siitä vartin ennen ja syy on luokkaa "lähdin liian myöhään liikkeelle", niin kyllä se saattaa vituttaa paljonkin. Kyse on loppujen lopuksi toisen arvostuksesta, kun sovitaan että tavataan klo X, niin silloin on suotavaa olla ajoissa paikalla.

 

[Introexpertti]

Täysin ymmärrettävää että nuori mies saattaa hiukkasen treffeiltä myöhästyä, sillä ennen treffejähän on pakko harrastaa, jotta jaksaa oikeesti harrastaa sikäli jos tulee paikka laukoa.

 

[Knox]

Täysin ymmärrettävää että nuori mies saattaa hiukkasen treffeiltä myöhästyä, sillä ennen treffejähän on pakko harrastaa, jotta jaksaa oikeesti harrastaa sikäli jos tulee paikka laukoa.

Tämä on tietysti totta. Ja äitihän on opettanut, että valehdella ei saa, joten rehellisyys kannattaa.

"Moi, myöhästyn noin 30 min, vedin useamman kerran kotona käteen, jotta en laukeaisi heti, mikäli pääsen pukille. Nähdään pian!".

 

[-FNM-]

Kuten Anna-Leena Härkönen lukioikäisenä mainiossa Häräntappoaseessa inhorealistisesti kirjoitti, on elämä sarja luopumisia. Onneksi siihen mahtuu yleensä onnellisuuttakin. Mummini ensimmäinen aviomies kuoli yöllä 1956 mummini viereen tämän odottaessa viimeisillään äitiäni. Tästä muutama vuosi eteenpäin elämäänsä astui sattumalta mies, joka kasvatti kuolleen miehen lapset ominaan. Nyt yli 60 vuoden avioliiton jälkeen mummini on joutunut jälleen luopumaan, kun pappani elää hoitokodissa. Ei olisi mummini kauan sitten tansseihin lähtiessään uskonut, että iskisivät silmänsä toisiinsa paikkakunnalla työkomennuksella olleen miehen kanssa, ja että viettäisivät vuosikymmeniä yhdessä.

Elämä on välillä tosi ihmeellistä ja pyrkii kantamaan myös parisuhdeasioissa.

 

[Snakster]

Olisinko minä itse valmis tekemään oharit ja lähtemään tapahtumapaikalta pienen, jo ennakkoon ilmoitetun myöhästymisen takia, jos oikeasti haluaisin tavata tämän ihmisen? En todellakaan olisi. Mutta meitä on joka junaan.

Jos kyseessä oli tosiaan joku vartin myöhästyminen, josta ilmoitit etukäteen, niin ehkäpä tässä nyt enemmänkin tämä nainen näytti todellisen karvansa. Oleellinen kysymys kuuluu, että haluaisitko jakaa elämäsi ihmisen kanssa, joka poukkoilee tuolla tavalla, että jos on treffit sovittu, niin lähti lätkimään, jos kaveri on myöhässä ja tulee sitten vielä kuitenkin takaisin. Minusta päätöntä meininkiä.

Myöhästyminen toki on ärsyttävää, mutta se onkin sitten ihan oma juttunsa, eikä tämä juttu tainnut tosiaan siihen kaatua.

Nyt vaan aiempien vinkkien mukaisesti deittailua harrastamaan ja rakkauden kesä 2022 käyntiin. Vielä niitä honkia humisee!

 

[BaronFIN]

Siis itsehän olen henkisesti deittailun suhteen 16-vuotias kersa. Ei minulla mitään kokemusta deittailusta ole. Mutta tuo mitä @BOL tuossa sanoi omana itsenä olemisesta ovat totuuden sanoja. Ja tältä pohjalta itselleni on käymässä kaikkien aikojen munkki mitä tulee siirtymisestä elämänmittaisesta suhteesta seuraavan alkuun.

Oma peliura franchise pelaajana alkoi suoraan A-junnuna ykkösketjussa toisen tulokkaan kanssa. Tämän tutkaparin kanssa leivottiin limppua pesään kaudesta toiseen. Muutama mestaruusviirikin tarttui vuosien aikana mukaan. Jatkosopimukset olivat Kovaltshuk tyyliin ikuiset. No kuten kaikki feediä seuranneet tietävät, niin seura hankki yllättäen uudet kasvot vanhan kotiluolan uudeksi ykköstähdeksi ja oma sopimus purettiin. Mailantuppea tuli pureskeltua reilun kuukauden ajan, verkot sopimusmarkkinoille ja nyt onkin try-outin sopimus taskussa varsin lupaavan tutkaparin kanssa. Ketjukemia on osoittautunut yllättävän hyväksi. Ei tarvitse ylivoimalla paljoa mailaa nostaa tekopaikoilla niin lätty napsahtaa kohdilleen ja kiekon ylöstuonnissakin voi kiekon heittää sokkona keskikaistalta laitaan niin lapaan menee. Oikeasti melkein jopa pelottavaa. Kaukalon ulkopuolella tulee myös viihdyttyä erittäin hyvin. Vielä kun muutetaan mestaruusviirien kanssa uuteen halliin, niin tämä vanhan sopimuksen purku on osoittautumassa oman peliuran kannalta jopa varsin onnistuneeksi liikkeeksi. Taloustoimiston väki on laskelmissaan vielä pessimistisiä, mutta vanhan hallin myynti muutti talouslaskelmia varsin hyvään suuntaan.

Eli kiitos tämän palstan asiantuntijoille, jotka sanoitte, että aika on ihmeellinen asia. Toki tiedostin sen, mutta en uskonut että olo voisi jo kesään mennessä olla näinkin hyvä. Toki uudella pelikaudella tulee vastaan tilanteita missä vanhoissa halleissa pitää vieraskiertueella miettiä millä kokoonpanolla ja ketjuilla lähdetään liikkeelle. Seuran uudelleenrakennus on pahasti kesken, mutta pohja vaikuttaa lupaavalta. Mestaruutta ei tavoitella, mutta peli kerrallaan lähdetään parantamaan omaa peliä.

 

[Steril]

Jos kyseessä oli tosiaan joku vartin myöhästyminen, josta ilmoitit etukäteen, niin ehkäpä tässä nyt enemmänkin tämä nainen näytti todellisen karvansa. Oleellinen kysymys kuuluu, että haluaisitko jakaa elämäsi ihmisen kanssa, joka poukkoilee tuolla tavalla, että jos on treffit sovittu, niin lähti lätkimään, jos kaveri on myöhässä ja tulee sitten vielä kuitenkin takaisin. Minusta päätöntä meininkiä.

Ihan samaa mieltä tästä, ja mehän ei mitään niin tarkkaa reikä reikä- kellontarkkaa aikataulua edes sovittu, ja minun suht pitkä matkanikin julkisilla oli hyvin tiedossa. Hän siis laittoi viestin, kun olin paikalla, että missä menen. Laitoin siihen kuvan sovitusta tapaamispaikasta, että täällä ollaan. Sitten vastaukseksi tuli "tota mulle tuli tänään muutakin menoa niin lähdin tästä jo pois" ja sitten kuitenkin tulikin takaisin hetken kuluttua ja oli aikaa käydä syömässä. Sanoisin jopa, että yllättävän selkärangatonta toimintaa ja olin kyllä kieltämättä tähän pettynyt jo treffien aikana. Ei tulisi kyllä itselle tuollainen mieleenkään.

 

[Palstalegenda]

Tutustuin kerran erääseen hieman hippimäiseen erittäin kauniiseen elovenamaiseen kukkaistyttöön, joka asui satojen kilometrien päässä minusta. Sitten v. 2011 Turussa pidettiin Kalevan kisat ja hän asui siis Turussa. Olimme jotain 2 kk aktiivisesti sähköpostiteelleet. Silloin ei ollut WhatsAppia ja toinen meistä ei ollut Facebookissa eli Mesessäkään.

Treffit piti olla klo 21 siinä jossain teatterin edessä, vai mikä siinä onkaan lähellä yleisurheilustadionia. Puhelinnumeroa emme jostain syystä olleet vaihtaneet. Klo 21.08 häntä ei näkynyt ja lähdin meneen. Emme siis tavanneet koskaan. Laittoi se sinä iltana myöhemmin sitten sähköpostia, että olen kylmä ihminen, kun en ollut enää odotellut. Vai niin. Ajattelin, että oharit se varmaan teki, kun ei edes ilmoitellut, että on myöhässä.

Olin siis lähtenyt hyvin aikaisin kotoa, istunut päivän katsomossa eli väsyttihän se. Toinen tuli parin kilometrin päästä.

Kaikkea hyvää hänelle.

 

[Frank McKee]

Mikähän helevetti siinä on että kaikki EXät, tai siis jos on aiemmin jotain vähänkään yli kuukauden
on jotain muinoin touhuttu, niin nyt rupee kaikki taas aktivoituun?
Onko se että kesä tulee ja hormoonit rupee hyrrään?

Eilenkin yks soitteli joskus puolenyön aikoihin kivoja.
En ole polttanu siltoja yleensäkään mihinkään suuntaan mutta onko se tämä kevät vai mikä?

Tässä nyt viimesen kuukauden aikana on 5 exää ruvennu heittään viestiä ja liibadaabaa mun ajanjaksolla
viimeset 20v ja tästäkin oon ollu yhden naisen kanssa sen 18v.

Meinasin etten tätä kirjoita mutta kerranko täälä eletään.
Tiedä sitte liittyykö tämä tähän mutta tämmöstä.

Mulla nämä naisasiat on aina menny vituksi loppujenlopuksi mutta oonphan saanu hyviä ystäviä ja
tukun mahtavia EX anoppeja yms ;D

Niin ja se kaikkis mahtavin ei enää tykkää musta yhtään...

Sori tämä sotkeminen.

 

[Sj991]

Pienet asiat hajottavat pieniä juttuja. Se voi olla, että nainen piti sinua vaan yhtenä potenttiaalisena miehenä eikä sen kummempaa. Sitten parin kuukauden odottelu ja lopulta tämä myöhästyminen vei fiilikset pakkasen puolelle.

 

[Steril]

Pienet asiat hajottavat pieniä juttuja. Se voi olla, että nainen piti sinua vaan yhtenä potenttiaalisena miehenä eikä sen kummempaa. Sitten parin kuukauden odottelu ja lopulta tämä myöhästyminen vei fiilikset pakkasen puolelle.

Voihan se olla. Tässä tapauksessa tosin, jos tuo se dealbreaker oli (mihin en usko) niin ei varsinaisesta suhteestakaan olisi kyllä pidemmän päälle tullut mitään, jos se tuollaisiin asioihin olisi ollut kaatuakseen. Näin sen itse järkeilen. Vaikka nyt olisin ollut ajoissa ja treffit onnistuneet, niin tämä sama pettymys olisi ollut vain nurkan takana vähän edempänä todennäköisesti. Hyvä suhde, jossa oikeasti on molemminpuoleista kipinää, ei tuollaiseen kaadu, siitä minäkin olen ketjulaisten kanssa samaa mieltä. Itse en jaksa takertua tuollaisiin seikkoihin, enkä täten jaa samoja elämän perusarvoja tuollaisen ihmisen kanssa.

Nyt kun vähän jäsennellyt ajatuksia, niin saattaa hyvin ollakin että mitään sen kummempia tunteita ei tällä naisella sen alun jälkeen minua kohtaan ollutkaan. Koska sillä aiemmallakin lyhyellä tapaamisella (jonka pistin itse ujouden piikkiin) hän oli jotenkin kummallinen. Ja vaikka juteltiin ihan normaalisti, niin hän ei oikein tohtinut pitää edes katsekontaktia yllä, vaan katsoi jotenkin ohi minusta, eikä suoraan silmiin. Enkä nyt itsekään mikään tuijottelija ole, mutta pistin tämän kyllä merkille. Kyllä minäkin uskon nyt sen, mitä nainen itsekin sanoi, hän ei vain löytänyt ns. klikkiä meidän väliltämme. Ei kai siinä, en minä sille mitään voi kun en toisen ihmisen tunteista päätä enkä määrää.

Kävin tuossa illansuussa kävelemässä luonnon helmassa pitkän, antoisan lenkin jolloin annoin ajatusten virrata ja samalla tyhjentyä. Se on aina terapeuttista jollakin tasolla. Kyllä tästä voiton puolelle ollaan menossa koko ajan, ei tähän maailma kaadu. Nyt on olo jo jollakin tasolla parempi, vaikka vielä sulattelemista onkin. Ainakaan ei tule mitään turhia odotuksia tulevaisuudelta, vaan mennään nyt päivä kerrallaan ja otetaan niistä hyvät asiat irti.

Ja kyllä, arvostan sitä miten paljon hyviä kommentteja ja keskustelua tämäkin ketju on poikinut. Respect teille kaikille kommentoijille, jokaisen olen lukenut läpi ajatuksella ja pyrkinyt ottamaan opin mukaan!

 

[Raimoton]

Näin sen itse järkeilen.

Älä järkeile, nainen on mystinen eläin, jonka salaisuuksia me urokset ollaan pyritty avaamaan vuosisatoja. Järki tulee yleensä tunteiden tielle, eikä me miehet silloin mitään virheitä tehdä, kun käytetään aivoja. Jää hyvät opit saamatta.

Go with the flow.

 

[Surukuku]

D

...
Rohkeasti nyt uudelleen pyörän selkään vaan!

Joku voisi kerätä @BOL in viestit tässä ketjussa omaksi viestiketjuksi ja laittaa otsikoksi vaikkapa Ohjeita ja vinkkejä naisten ymmärtämiseen.
Tällainen keski-ikäinen setämieskin ammentaa aina uutta oppia tämän nimimerkin viesteistä.
Respect!

@Steril et ehkä ymmärräkään, kuinka viisaita nämä kokemuksen kuoruttamat, nimenomaan vielä naisten, viestit ovat. Ole rohkea ja ota neuvoista vaarin!

 

[Jules W.]

D



@Steril et ehkä ymmärräkään, kuinka viisaita nämä kokemuksen kuoruttamat, nimenomaan vielä naisten, viestit ovat. Ole rohkea ja ota neuvoista vaarin!

Eikä niitä kaikkia treffailuja tarvitse niin vakavasti ottaa ja odottaa itsekin jotain suurta tunnetta heti alkuun. Tapaa ihmisiä, käy juttelemassa ja jatkaa matkaa, jos yhtään siltä tuntuu. Samalla oppii valtavasti muista ihmisistä ja myös itsestään, sekä on sitten helpompaa siinä kohtaa kun on oikeasti perhosia vatsassa.

 

[Kiakonsyöjä]

Viisi vuotta stalkkailin ilman käyttäjätiliä ja nyt sitten hieman ennen kello kahta yöllä päätin kirjautua "taas" sisään. Mitäs muutakaan sitä tekisi ensimmäisenä kuin tulisi uliseen tähän ketjuun. :D

Alkukeväästä tuli kolme vuotta täyteen erosta ja tämä sinkkuna perseily on ollut ehdottomasti elämäni parasta aikaa! On saanut mennä aivan miten huvittaa ja tehdä päätökset täysin itsenäisesti. Pari vuotta ei seurustelu tai edes kevyempi säätäminen kiinnostanut käytännössä ollenkaan. Kavereiden parisuhdesotkuja katsellessa tunne vaan vahvistui entisestään.

Nyt noin viimeisen vuoden aikana on alkanut kuitenkin mieli muuttumaan yhä enemmän ja enemmän toiseen suuntaan. Puolivuotta tässä onkin aikalailla tullut pohdittua mitä sitä tekisi asian suhteen vai haluanko edes tehdä mitään.

Valtaosalla kavereista on vähintäänkin jotain sutinaa käynnissä, osalla on jo melko pitkiä suhteita, joillakin on jo perhekin. Mä oon kuitenkin meidän ydinporukan sieltä vanhimmasta päästä, yleensä jopa se vanhin, kun ollaan porukalla liikenteessä. Toki mullakin ikää vasta se 24, ettei tässä mikään ikäloppu olla mutta vähän on alkanut kuitenkin miettimään, että jälkikasvukin jossain vaiheessa voisi olla varsin hienokin asia.

Jos päätänkin heittää verkot vesille, en mä tiä miten sen tekisi. Tinderiä joskus huvikseni kokeilin mutta en oikein syttynyt. Yökerhoista en välitä tippaakaan. Baareissa istumista suorastaan jopa rakastan, koska siellä pystyy keskustelemaan tuopposten ääressä mutta niissäkin olen 99% kerroista juomassa kavereiden kanssa ja sillon haluan keskittyä 100% heihin. Yksin baariin lähteminen taas kuulostaa surulliselta.

Asioita ei myöskään helpota tietyt menneisyyden haamut näistä asioista. Lisäksi olen tottunut siihen, että olen aina keksinyt jotain vaikka tilanne olisi näyttänyt todella pahalta. Nyt kuitenkin on sellainen tilanne, että en oikein tiedä mitä tekisi ja se vasta rassaakin, koska on tottunut keksimään ratkaisun.

En ole varma miksi tänne tämän kirjoitin mutta josko viesti selkeyttäisi ajatuksia, yleensä se on tupannut menemään niin.

Katotaan palataanko taas viiden vuoden päästä asiaan.

 

[Sj991]

Jos päätänkin heittää verkot vesille, en mä tiä miten sen tekisi. Tinderiä joskus huvikseni kokeilin mutta en oikein syttynyt. Yökerhoista en välitä tippaakaan. Baareissa istumista suorastaan jopa rakastan, koska siellä pystyy keskustelemaan tuopposten ääressä mutta niissäkin olen 99% kerroista juomassa kavereiden kanssa ja sillon haluan keskittyä 100% heihin. Yksin baariin lähteminen taas kuulostaa surulliselta.

Oletko vielä kokeillut yksin kotona runkkaamista? Jos sieltä joku tulisi hakemaan. Ainahan sitä voi kokeilla.

No ei, vitsit sikseen. Vähä pakko sinun jossain on tehdä uhrauksia. Ei kai ne kaverit sentään mustasukkaiseksi tule jos yhden kerran kymmenestä jäät juttelemaan jonkun naisen kanssa. Tai sitten käytät deittisovelluksia. Vaikka ne monesti onkin aika kukkasesta niin niissä on se hyvä puoli, että niissä käydään niin paljon ihmisiä läpi, että jossain kohtaa joku nainen kokee sinut juuri sopivan näköiseksi itselleen ja jos juttu luistaa niin se on sitten siinä. Tai sitten alat harrastuksissa tai muualla aloittamaan keskusteluja naisten kanssa. Ei niitä muita vaihtoehtoja oikein taida olla.

 

[Kiakonsyöjä]

Oletko vielä kokeillut yksin kotona runkkaamista? Jos sieltä joku tulisi hakemaan. Ainahan sitä voi kokeilla.

Puistossa olen kokeillut mutta kaikki ovat vaan katsoneet oudosti. Ihmeellisiä pervoja kun ei saa edes rauhassa pelata taskubilistä.

 

[Andji]

Puistossa olen kokeillut mutta kaikki ovat vaan katsoneet oudosti. Ihmeellisiä pervoja kun ei saa edes rauhassa pelata taskubilistä.

Joo, puistossa kannattaakin aina runkata vähintään yhden kaverin kanssa. Muuten katsotaan kieroon.

 

[BaronFIN]

Kyllä se vaan taitaa nykyään olla niin, että jos opiskeluiden, töiden tai harrastuksien parista ei suoraan löydy ihmistä jonka kanssa klikkaisi, niin deittisovellukset ovat sitten se vaihtoehto. Tänä päivänä baareissa tuijotetaan melkein pelokkaasti jos joku konservatiivinen setämies tulee lirkuttelemaan niitä näitä. Toki varsinaiset treffit kannattaa edelleen tehdä Teerenpeliin tai nyt kesällä jonnekin satamaan/terassille ja homma jatkuu kuten vanhoina hyvinä aikoina.

 

[444]

Tuli tuosta @Steril keissistä mieleen sellainen, että myöhästyminen on ollut lopulta vain se viimeinen juttu, jolla hän sai perusteltua jo ennakkoon ottamansa kannan. Eli on tullut jo etukäteen hieman katumapäälle, mutta ei ole raaskinut sanoa suoraan. Siihen päälle pieni myöhästyminen, jolloin yhtäkkiä onkin tullut ”muuta menoa”. Uudestaan katumapäälle, että josko sitä nyt kuitenkin sitten kokeilisi, mutta itse treffit eivät muuttaneet ennakkoajatusta. Jääkiekkotermein: tuomari oli jo päättänyt, että seuraavasta mistä hyvänsä vihelletään jäähy, joten pieni hipaisu susikädellä kyljestä täytti kiinnipitämisen määritelmän, vaikka pelin hengen mukaisesti tuosta ei kuuluisi jäähyä tuomita. Harva meistä tai heistäkään vetää totaalisesti herneet nenään ja päättää häipyä paikalta, jos inhimillinen myöhästyminen ilmoitetaan lisäksi etukäteen. Eli jos tietää olevansa vartin myöhässä ja ilmoittaa tästä esim. 0,5-1h ennen tapaamista, niin sen pitäisi olla ihan ok.

Ennen nykyistä parisuhdettani deittailin oman aikani ja ehkä karseimmat treffit olivat ne, jossa tavattuamme toinen osapuoli sanoi tyyliin ensimmäisenä, että hänellä on muuta menoa n. kolmen vartin päästä. Todellinen ”how to kill the mood on a first date”. Tästä ei tietenkään viitsinyt ilmoittaa mitään etukäteen, vaan ko. päivän piti olla oikein sopiva ja aikaa olisi riittävästi. Oliko sitten oikeasti menoa vai riittikö oma naamani tuon replan käyttämiseen, mutta oma fiilikseni oli, että hoidetaan alta pois ja suksitaan sitten kumpikin omille teillemme. Kiinnostus siis putosi nollaan tämän myötä. Oma tyylini on aina ollut (siis hurja parin vuoden ajanjakso lähes 40 vuoden eliniästäni deittailua), että treffeille varataan kunnolla aikaa, ettei tarvitse kiirehtiä mihinkään. Ja jos homma ei lähde rullaamaan, niin asiat sanotaan niin kuin ne ovat, kiitetään ajasta ja toivotetaan hyvät jatkot. Ihan perus hyvää käytöstä siis. Nykyisen kumppanini kanssa sovittiin, että koska tulin pidemmän matkan päästä, niin käytetään pari päivää hommaan ja yöksi oli valmis majoittamaan minut joogastudiolleen naapuritaloon. Toki olimme siinä määrin tuttuja myös ennakkoon, että ei ollut puhettakaan siitä, etteikö juttua riittäisi molemmille päiville, mutta ei otettu tuosta yöpymisestäkään sen enempää paineita ennakkoon. Studio jäi hyödyntämättä ja nukuimme samassa sängyssä yön, mutta pointti oli se, että tuolloin molemmat olivat varanneet riittävästi aikaa treffeille ja näkivät riittävästi vaivaa sen eteen, että kaikki menisi hyvin ja ainakin on yritetty. Ne aiemmin mainitsemani treffit olivat joko tämän täysi vastakohta tai sitten muuten vain epärehellistä menoa toisen osapuolen toimesta.

Mutta noin muuten täytyy sanoa, että ellei ole ihan oikeasti jotain todella pakottavaa syytä, miksi myöhästyy treffeiltä, niin kannattaa olla ajoissa. Se on niitä pieniä asioita, joilla voi osoittaa toiselle arvostavansa tätä riittävästi. Tässä nimenomaisessa tapauksessa tuo kuitenkaan ei varmasti ollut mikään deal breaker, vaan ainoastaan yksi pieni tekijä muiden joukossa. Pisteet kyllä siitä, että suoraselkäisesti ilmoitti tunteistaan jälkikäteen eikä jättänyt roikkumaan löysään hirteen.

 

[Steril]

@444 Joo, ihan samaan tulokseen olen päätynyt itsekin. Nyt kun pahimmat tunnekuohut ovat jo laskeneet ja asiaa pystyy ajattelemaan jo suht neutraalisti, niin noinhan se varmaan juuri meni. Kun ilmoitin myöhästymisestä ennakkoon, niin hän itsekin oli vasta matkalla paikalle joten ei hän kauaa edes joutunut siellä odottamaan. Ja hänhän ei mistään muusta menosta mitään edes maininnut kun tapaamista suunniteltiin, joten se haiskahti vähän tietynlaiselta hätävalheelta. Kun oltiin matkalla ravintolaan, kysyin häneltä että kuinka kiire hänellä sitten on, niin hän sopersi jotain epämääräistä mistä en oikein saanut edes selvää. Totta kai oltaisiin sovittu eri päivä jos olisi ollut oikeasti tietoa jostain muusta menosta, ja mitään muuta kun ei pitänyt olla sinä päivänä. Kyllä omatkin fiilikset olivat aika nihkeät tuosta hommasta, koska edelleenkin oma mielipiteeni on, että tuo paikalta katoaminen oli aika tyylitön ja selkärangaton veto. Se on totta että tuon "eron" hoiti sitten vastavuoroisesti paremmin ja kiitinkin häntä siitä että sanoi suoraan omat tunteensa (tai niiden puutteen).

Olosuhteet huomioon ottaen, yllättävän hyvin tässä on asiasta jo pääsemässä yli, samassa ravintolassa on tullut käytyä, kampuksella myös, ei siis jää nuo paikat liikaa muistuttamaan tästä keissistä. Pikkaisen muut asiat olleet viime aikoina mielessä eikä tähän ole jaksanut uhrata paljoa ajatuksia. Ja tavallaan ehkä ihan hyvä ettei tähän törmännyt aiemminkaan kampuksella (ei siis käy aktiivisesti lähiluennoilla tai tapahtumissa) niin ei ole suurta pelkoa törmäämisestä jatkossakaan.