Paitsi jos on sattunut olemaan Vastaamon asiakas.Psykologi ei tosin määrää lääkkeitä ja heidän tekstinsäkin ovat salattuja eli niitä ei kukaan pääse lukemaan.
Paitsi jos on sattunut olemaan Vastaamon asiakas.Psykologi ei tosin määrää lääkkeitä ja heidän tekstinsäkin ovat salattuja eli niitä ei kukaan pääse lukemaan.
Puoliso on (mielestäni) laiminlyönyt sosiaalisia suhteitaan paljon lapsen syntymän jälkeen. Olen yrittänyt kannustaa siihen että tapaisi ystäviään. Olen jopa painostanut siihen niin kovasti, että tuli vuosikymmenen riita aikaiseksi siitäkin.
Hän on yrittänyt pariin otteeseen tavata uusia ihmisiä, jotta saisi laajennettua sosiaalisia verkostojaan. Harmi vain että jättää aina yritykset yhteen kertaan, jonka jälkeen lopettaa kaiken yhteydenottamisen omalta puoleltaan, jolloin yleensä homma kuihtuu kasaan heti. Tästäkin kun mainitsee niin alkaa hirveä riita aina.
On totta etten ymmärtänyt täysin millaista se oli hänelle, niin rankkaa se oli itsellenikin. Puolisolle sitten 100x rankempaa. Siitä on kuitenkin jo aikaa ja minusta on surullista että edelleen tilanne on tällainen.Mun oli pakko tähän kommentoida, että pieni vauva tai lapsi ja kaveri/ystävyyssuhteiden ylläpitäminen on ihan helvetillistä. Kun olet koko päivän kiinni siinä vauvassa, etkä pääse kunnolla edes vessaan yksinäsi, väsyttää niin ettei eteensä näe, hormonit pyörii, välillä ketuttaa sitten naurattaa - niin ei välttämättä ole ensimmäisenä mielessä ystävyyssuhteiden ylläpitäminen, tai uusien ystävien/kaverien etsiminen. Hyvä että jaksaa sitä normaalin arjen pyörittämistäkään. Ymmärrän ihan täysin että puoliso on tästä hernettä ottanut nenäänsä, mulla ei olisi ikinä riittänyt ensimmäisen vauvavuoden aikana voimat tavata uusia ihmisiä, kun ei jaksanut niitä vanhojakaan tavata.
En nyt nähnyt kaikkia viestejä aiheesta, mutta väsyneenä ja hormonipöllyissä saattaa vain kaivata sitä "tuttua" ja turvallista, ja onhan se turvaverkko ihan super tärkeä. Vaikka se vauva-aika on todella hektistä ja imee ns. kaikki mehut, niin se on myös toisaalta aika yksinäistä. Jotenkin siis ymmärrän tässä myös puolisoasi. Toivottavasti löydätte jonkun vaihtoehdon, johon kumpikin olisi tyytyväisiä.
On totta etten ymmärtänyt täysin millaista se oli hänelle, niin rankkaa se oli itsellenikin. Puolisolle sitten 100x rankempaa. Siitä on kuitenkin jo aikaa ja minusta on surullista että edelleen tilanne on tällainen.
Nyt täytyy tosin sen verran päivittää tilannetta tänne, että pitkä ja intensiivinen keskustelu puolison kanssa on tuottanut tulosta, eikä tilanne ole enää tulenarka. Voi olla että jossain vaiheessa tulee lähtö täältä, mutta sen aika ei ole vielä hetkeen. On alkanut sopimaan tapaamisia ystävien kanssa, toivottavasti pahin olo laantuu siitä. Ihan siksikin että tilanne kotona menisi paremmaksi.
Tuo vielä pientä. Kokeilepa kaverin vaimoa. En nyt ihastusta tunnusta, mutta jotain siihen suuntaan kyllä. Oli viime viikonloppuna täällä miestään paossa ja lapsenikin hänet tapasivat. Totesivat että oli aika kiva.Työkaveriin olen mennyt ihastumaan pahemman kerran. Aikamoista. Olin jo ehtinyt unohtamaan sen, miltä tämä tuntuu.
Tuo vielä pientä. Kokeilepa kaverin vaimoa. En nyt ihastusta tunnusta, mutta jotain siihen suuntaan kyllä. Oli viime viikonloppuna täällä miestään paossa ja lapsenikin hänet tapasivat. Totesivat että oli aika kiva.
Työkavereiden välisiä suhteita ihan turhaan demonisoidaan. Ne ovat yllättävän yleisiä. Minullakin on ollut kaksi työpaikalta lähtenyttä parisuhdetta. Toinen niistä meni ihan avoliitoksi asti.Työkaveriin olen mennyt ihastumaan pahemman kerran. Aikamoista. Olin jo ehtinyt unohtamaan sen, miltä tämä tuntuu.
Tsemiä, bro! Asenteesi vaikuttaa kuitenkin aika positiiviselta, joten eiköhän sieltä ennemmin tai myöhemmin treffikumppani löydy.Tulin vain jättämään puumerkkini tähänkin ketjuun. Tilannepäivitys: ei mitään sutinaa mihinkään suuntaan. Reilusti yli 38 vuotta sinkkuna eikä edes yhtä hätäistä sokkotreffiä koettu. Moni ikäiseni on jo päässyt kokemaan vähintään avoliiton huuman, jälkikasvusta puhumattakaan. Minulta sattuneesta syystä tuollaiset asiat ovat päässeet livahtamaan ohitse, ihan seksistä alkaen, vaikkakin tuo nimenomainen asia ei juuri itseäni stressaa.
Vaikka tilanteeni onkin yhä siinä ja siinä, olen kuitenkin sen verran optimisti, että uskon muutoksen olevan lähellä. Nykyinen asuinpaikkani mahdollistaa sen, sillä olen ulkona käydessäni pannut useaan otteeseen merkille, että näyttäviä naisihmisiä on varsin kivasti näillä huudeilla.
Voimia23 vuotta yhdessä. Nyt ilmeisesti avioero tulossa. Ei mun aloitteesta. Ei tietääkseni kolmatta pyörää kuviossa. Nyt ei jaksa enempää avautua. Vituttaa, väsyttää, masentaa. Palataan...
23 vuotta yhdessä. Nyt ilmeisesti avioero tulossa. Ei mun aloitteesta. Ei tietääkseni kolmatta pyörää kuviossa. Nyt ei jaksa enempää avautua. Vituttaa, väsyttää, masentaa. Palataan...
Oot waiverseissa.Täähän alkaa mennä jääkiekkotermein "Day by Day".
Mulla ei ollut kuin vajaa puolet tuosta saavutuksestasi ja vuoden vaihteessa allekirjoitettiin paperi. Ei olla waiwerseissa, vaan vissiin ihan sopimuksen purkutilanteessa. Eteenpäin.Täähän alkaa mennä jääkiekkotermein "Day by Day". Eli nyt ollaan vaiheessa "katsellaan". Hyvä kai niin.
Toivottavasti joku poimii.Oot waiverseissa.
Eihän sitä tiedä vaikka pääsisit vielä parempaan seuraan.Toivottavasti joku poimii.
Tai sitten tippuu farminkin ohi suoraan pubi-liigaan.
Sinne ei näillä maileilla enää jaksaisi.
Kunhan ei putoa kuitenkaan National Pub Leagueen.Tai sitten tippuu farminkin ohi suoraan pubi-liigaan.
Ehdottomasti kannattaa kajota naimisissa olevaan naiseen. Mikä muka voisi mennä pieleen.Rehellisesti sanottuna panisin, mutta en nyt saatana ala naimisissa olevaan naiseen kajota. Vai pitäiskö kuitenkin...