Naisasiat

[Pisin Kääpiö 186cm]

Vaimo tuossa kertoi jostain tutustaan, joka oli eronnut miehestään. Eron oli kuulemma lopullisesti aiheuttanut se, että nainen ei ollut pitänyt siitä, että mies oli rakasteltaessa lukenut Aku Ankkaa. Kyllä naiset joskus voivat olla aika pikkumaisia.

Ankat alaosattomissa on aika vanha juttu, mutta nähtävästi joku saa siitäkin vielä kipinää.

 

[penaz]

Ankat alaosattomissa on aika vanha juttu, mutta nähtävästi joku saa siitäkin vielä kipinää.

Minä kyllä luulin miehen lukeneen Aku Ankkaa ihan kaunokirjallisesta kiinnostuksesta.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Minä kyllä luulin miehen lukeneen Aku Ankkaa ihan kaunokirjallisesta kiinnostuksesta.

Ehkä joidenkin on helpompi kertoa tunteistaan vaikkapa ankkalehden selailun muodossa, kuin sanoa rouvalle esim. kuinka hyvältä tunnutkaan rakkaani juuri nyt. Paitsi että Hessu Hopokin kiinnostaa enempi nyt ja muulloin myös.

 

[Patarouva]

Ehkä tuo Aku Ankkaa lueskeleva mies pohti kovasti minkälainen nainen kohdalle lopulta oli osunut.

Oliko kyseessä kipakka, söpö ja uskollinen Minni Hiiri? Vai mustasukkaisuuteen taipuvainen mutta toisaalta itse mielellään toisen mustasukkaiseksi tekevä, rakastava mutta hulluuteen asti vaativainen ja viehättävä Iines Ankka? Tai sittenkin taikatemppuja tekevä mammonan perään haikaileva vaarallinen eksoottinen kaunotar Milla Magia, joka lähtee tiehensä silloin kun häntä huvittaa?

 

[444]

@444 ihan mielenkiinnosta; et siis keskustellut relevanteista asioista etkä kuunnellut riittävästi? Vai olisiko niin, että sinuun ei myöskään enää panostettu kun tyrkyllä oli se täydellisempi ymmärtäjä, joka puolestaan varmasti muokkasi omaa käyttäytymistään siten, että osasi miellyttää toista enemmän?

Tämä ajatus ihan vain sillä, että tällaisessa tilanteessa petetylle asetetaan lopulta pettäjän osalta ihan kohtuuttomia vaatimuksia kun kolmas osapuoli pääsee paineettomassa tilassa pelaamaan omaa peliään ja olemaan se jalustalle nostettu ”ymmärtäjä”.

Tilanne ei ole koskaan reilu petetyn kannalta. Tosin elämä ei ole reilua.

Kyllä minäkin osaisin kolmantena olla just niin mielin kielin, että olisin ”täydellinen”. Ei tarvitsisi pelata kuin omaa peliä välittämättä mistään muusta.

Niin siis juuri näin. Ei varsinaisesti edes yritetty keskustella asioista sen enempää minun kanssani, koska jossain oli tarjolla juuri se ihminen, joka tämän teki ”pyyteettömästi”. En siis missään tapauksessa yrittänyt sanoa, että kaikki oli minun syytäni ja että ymmärtäisin tehtyä ratkaisua. Ja silti toisaalta ymmärrän, koska kyseessä oli ns. helppo ratkaisu. Ei tarvinnut yrittää korjata mitään, kun saattoi vain hypätä suoraan seuraavaan suhteeseen. Välit ex-vaimoon ovat hyvät, mutta en tule koskaan enää luottamaan häneen missään aidosti tärkeissä asioissa; hän ei ole antanut tähän mitään syytä.

Mutta toisaalta en myöskään ole katkera tälle toiselle miehelle. Hän toimi omien arvojensa mukaisesti. Meillä on yhteinen kaveriporukka ja kun en ole itse yhteisissä tapaamisissa paikalla, niin käsittääkseni melko usein tämä toinen on. Ja kun itse olen, niin hän ei ole. Kertoo kaiken siitä, kuinka uljaana hän seisoo valintojensa takana. Ja minä en ole edes tippaakaan arvaamaton, aggressiivinen tai väkivaltainen ihminen.

Tosiaan se pointti tälle kolmannelle osapuolelle oli, että seisoo omien arvojensa takana. Rehellisyydellä ei koskaan häviä mitään. Pitää vain osata tunnistaa ne omat arvonsa ja omat rajansa. Minä en missään tapauksessa kannusta ketään pettämään enkä olemaan se tyyppi, jonka kanssa petetään. Mutta jos omat arvot sen mahdollistavat ja pystyy tarvittaessa jälkikäteen kohtaamaan sen petetyn tietoisena siitä, että myös tämä tietää koko tarinan, niin ainakin kaikki on tapahtunut omalta kannalta oikeista lähtökohdista. Jos puolestaan hakee vain helppoa pillua, niin sitä saa kyllä ilman ihmissuhdetragedioitakin.

Sen verran vielä tuosta omasta tilanteestani, että nyt kun erosta on kohta neljä vuotta aikaa, niin osaan nähdä myös hopeareunuksen asiassa. Parisuhdeterapia olisi vähintä, mitä tuo olisi vaatinut näin jälkikäteen tarkasteltuna. Päällisin puolin kaikki oli ok, mutta vain ok. Eihän me koskaan riidelty, mutta ei oikeastaan myöskään juteltu meistä. Kasvettiin pikku hiljaa siihen pisteeseen, että yhdessä oli kiva olla, mutta siinäpä se. Senhetkinen käsitys oli, että kaikki oli hyvin, mutta kupla oli niin valtava, ettei ulkopuolelta ylettynyt katsomaan. En osannut vaatia mitään parempaa, koska en tiennyt paremmasta. En osannut toivoa parempaa. Se mitä oli riitti.

 

[Palstalegenda]

Nainen, kenen kanssa asun, niin hänellä on yksi miespuolinen kaveri kenen kanssa joskus lounastaa tai käy elokuvissa. Tuo mies on umpihomo ja rekisteröidyssä parisuhteessakin sen miehensä kanssa.

Minulla ei ole yhtään sellaista naispuolista kaveria, joiden kanssa viettäisin vapaa-aikaa kahden kesken pl. sukulaiset.

Facebookissa on tietysti kavereina miehiä ja naisia, mutta sieltäkin on kumpikin karsinut pois kaikki kavereina roikkuneet entiset deitit ja muut vastaavat, joita ei enää tässä elämäntilanteessa tarvitse siellä olla. Se oli joku lauantai, kun yhdessä poisteltiin kummaltakin. "Tämä kyllä kerran vuodessa kyselee, että miten menee ja kysyy tapaamista" -tyypit esim. lähti naiselta meneen sulassa sovussa. Se oli ihan mukava iltapäivä ja lisäsi luottamustakin, vaikkei se luottamus mikään ongelma ollut muutenkaan.

Ja olihan minulla siellä kaverina mm. yksi entinen pano, joka olisi ollut valmis jatkamaan niitä hommia, vaikka tiesi, että olen sittemmin varatuksi tullut. Sekin jouti todellakin mennä.

Kumpikin on tyytyväinen tähän tilanteeseen tässä asiassa. Turha sitä on luoda olosuhteita ja mahdollisuuksia. Ihan normaalisti sitä jutellaan miehille ja naisille, ei tässä mitään mustasukkaisuusdraamoja ole ollut koskaan.

Ei se tämän vaikeampaa tarvitse olla.

 

[Turha Kaukalo]

@Palstalegenda Mulla on ex-vaimo FB-kaverina. Saa puolestani olla. Silläkin menee nykyisin ihan hyvin ja on löytänyt ittelleen kunnon miehen. Se on hämmästyttävää, että pystyy olemaan onnellinen toisen puolesta ja vieläpä eksän. Kerrankin löysin itsestäni jotain hyvää. Sanon loppuun mitä sinäkin: "Ei se tämän vaikeampaa tarvitse olla."

 

[moby]

Ihmetyttää nämä kaverisäädöt. Eikö ihmisillä ole yhtään itsehillintää, kun pilataan sekä ystävyyssuhteet, että mahdollisesti sen ystävän tai oma parisuhde?

Minulla on paljon naisystäviä, joista osa on osoittanut mielenkiintoa myös mennä pidemmälle. Itse en ole valmis pilaamaan ystävyyssuhteita millään säädöillä, joten minulta on tullut kylmä ei näihin uteluihin, jos ne tulevat sen jälkeen, kun ollaan oltu jo ystäviä/kavereita.

 

[nummenkallio]

Aivan ihanaan naiseen olen siis nyt tutustunut, siitä on ollut tuolla yhdessä toisessa ketjussa vahvaa tajunnanvirtaa. Mutta yhtä asiaa en vain tajua: jos minä tuon hänen nenänsä eteen ne huonot puoleni, niin jotenkin hän onnistuu ne väistelemään. Tätä en kestä. Eikä se nainen ole tyhmä. Fiksu hän on, siksihän minä hänestä tykkään. Hän on fiksu, mutta myös jotenkin todella vilpitön, ei pelaa yhtään. Todella pehmeä.

Nuo ovat hienoja piirteitä, mutta ne minun samat huonot puoleni ovat nenän edessä silloin myöhemmin. Ja silloin ne ovat yleensä todella raastava pettymys. Vaikka pakko sanoa, että ex-avovaimon kanssa olin itsekin yhtä hölmö. Rakkaus sokaisi niin pahasti, etten tajunnut tosiasioita. En ole koskaan ollut elämässäni niin sokea. Tämä oli se minun ehkä ainoa virheeni näissä suhdeasioissa, mutta kenties se sitäkin pahempi.

Eli mitäs tässä nyt sanoisi? Vaikka kuinka ihastuisitte, niin yrittäkää malttaa mielenne. Tiedän että se on vaikeaa. Mutta tiedän, että minäkin tulen olemaan tuolle naiselle pettymys, kunhan aikaa kuluu ja jos sinne asti päästään. Ja se tässä jo vähän arveluttaa.

 

[444]

Aivan ihanaan naiseen olen siis nyt tutustunut, siitä on ollut tuolla yhdessä toisessa ketjussa vahvaa tajunnanvirtaa. Mutta yhtä asiaa en vain tajua: jos minä tuon hänen nenänsä eteen ne huonot puoleni, niin jotenkin hän onnistuu ne väistelemään. Tätä en kestä. Eikä se nainen ole tyhmä. Fiksu hän on, siksihän minä hänestä tykkään. Hän on fiksu, mutta myös jotenkin todella vilpitön, ei pelaa yhtään. Todella pehmeä.

Nuo ovat hienoja piirteitä, mutta ne minun samat huonot puoleni ovat nenän edessä silloin myöhemmin. Ja silloin ne ovat yleensä todella raastava pettymys. Vaikka pakko sanoa, että ex-avovaimon kanssa olin itsekin yhtä hölmö. Rakkaus sokaisi niin pahasti, etten tajunnut tosiasioita. En ole koskaan ollut elämässäni niin sokea. Tämä oli se minun ehkä ainoa virheeni näissä suhdeasioissa, mutta kenties se sitäkin pahempi.

Eli mitäs tässä nyt sanoisi? Vaikka kuinka ihastuisitte, niin yrittäkää malttaa mielenne. Tiedän että se on vaikeaa. Mutta tiedän, että minäkin tulen olemaan tuolle naiselle pettymys, kunhan aikaa kuluu ja jos sinne asti päästään. Ja se tässä jo vähän arveluttaa.

Kukaan meistä ei ole täydellinen. Olennaista on olla oma itsensä, tiedostaen myös ne ”huonot” puolensa ja pyrkien kehittymään niiden kautta vielä paremmaksi. Voi olla, että tämä nainen näkee sinut sinuna, ei jonain täydellisenä unelmiensa prinssinä, josta voi kivasti pyrkiä hiomaan rosot pois, jotta voi elää lopun elämäänsä siinä unelmiensa hattaramaailmassa. Sinäkin olet epätäydellinen ja sinussakin on sellaisia puolia, joita kuka hyvänsä ei kestä. Älä kuitenkaan yritä peitellä niitä, vaan ole rohkeasti juuri sitä mitä olet. Jos hän saa tässä vaiheessa väärän kuvan sinusta ja todellisuus paljastuu esim. vuoden päästä, niin lopputulos on sama kuin silloin, jos hän näkee kaiken tässä ja nyt. Naiset ovat yksilöitä ja jokaisella on oma makunsa. Helvetti kun kuulostaa juustoiselta edes kirjoittaa moista itsestäänselvyyttä. Mutta pointti siis on, että kun olet oma itsesi, niin tämä nainen joko rakastuu juuri sinuun tai sitten ei, mutta ei kuitenkaan johonkin, joka teeskentelisit olevasi. Tunnettua aforismia vapaasti mukaillen: Life works in mysterious ways.

 

[Keskiviiva]

On se vaan vapauttava tunne kun 20 vuoden naisseikkalujen jälkeen löytänyt uuden seikkailun kohteen mistä löytää itse onnensa ilman toista osapuolta ja ei tarvitse näihin tuhlata aikaa ja energiaa.

Hieman liian nuori olen kuitenkin vielä, kun prkl edelleen toisinaan hetkiä kun sortuu tinderiä katsomaan ja miettimään että kävisikö treffeillä.
Kumpa viimeisetkin seksuaaliset halut katoaisi, niin olisin äärimmäisen onnellinen.

 

[Snakster]

On se vaan vapauttava tunne kun 20 vuoden naisseikkalujen jälkeen löytänyt uuden seikkailun kohteen mistä löytää itse onnensa ilman toista osapuolta ja ei tarvitse näihin tuhlata aikaa ja energiaa.

Päihteet, kryptovaluutat vai mikä juttu?

 

[KiVi]

Kumpa viimeisetkin seksuaaliset halut katoaisi, niin olisin äärimmäisen onnellinen.

Monet käyttää naimisiinmenoa tähän.

 

[moby]

Päihteet, kryptovaluutat vai mikä juttu?

Luultavasti feminismi.

 

[Virveliä kainaloon]

Joo myönnetään, olen se paksu poika. Tai no en nyt enää niin, käytän M-koon paitoja nykyään. Mutta pitkään olin. Vähän jo luovuin toivosta, olen varmaan ollut viimeksi ihastunut joskus 15-16-vuotiaana (nyt mittarissa 25). Tai en edes sillain mitään kaivannut, kun ajattelin, ettei ole oikein saumoja mihinkään. Mikä on sinänsä vähän hassua, harrastan kuitenkin kilpaurheilua, olen korkeasti koulutettu ja varallisuusnäkymäni ovat hyvät, pukeudun hyvin ja osaan olla puhelias ja näin. Toki hieman yhä löysää on vyötäröllä, mutta sille on tekosyynsä. Tietysti alkoholissa on vähän se, että olen yleensä illanistujaisissa smashed af ja joko sekaisin tai lopen kyllästynyt siinä vaiheessa kun päästään baariin. Ja sit on vähän muita juttuja, mutta niihin on tuossa tietysti lähiaikoina tulossa muutoksia.

Itse ketjun aiheeseen, niin siis olin jo vahvasti jämähtänyt jotenkin tuohon tiettyyn mindsetiin. Ettei mitään ylimääräisiä tarvita, minä teen mitä huvittaa. Minulla on vähän se, että en kiinnostu muista ihmisistä kovin helposti. Siis tulen oikeasti melkein kenen tahansa kanssa hyvin juttuun, mutta eihän minulla ole oikein pysynyt edes peruskoulu- ja lukioaikaiset kaverit kuin morjestustuttuina. Yliopistolta sentään jäi sellainen tietty kaveriporukka sen verran tiiviiksi, että jotain varmaan tulee hommailtua jatkossakin ja on tullutkin. No en päässyt vielä tässäkään itse aiheeseen, mutta ehkä nyt on tullut selväksi, etten ole aktiivinen ihmissuhteiden etsijä eikä minulla ole ns. romantiikan puolella kummempia kokemuksia.

Niin sitten yksi työaamu kävi niin, että pomo soitti ja sain työparin, joka meikäläisen piti samantien perehdyttää töihin sisään. Itsekin olin vielä tuolloin opiskelija ja hän noin vuoden verran perässä opinnoissaan. Ei siinä sen ihmeempiä, juteltiin siinä niitä näitä siinä kesällä ja samaten syksyllä. Ehkä vähitellen ovat palaverit alkaneet venyä ja enemmän menty ohi aiheen. Livetilanteita on ollut sattuneen maailmantilanteen takia varsin vähän, mutta joka tapauksessa toinen osapuoli on aktiivisesti hakeutunut samoihin tilaisuuksiin. Ehkä toki siksi, että olen tuttu, voi se niinkin olla. Ja esimerkiksi kerran minulla oli hieman kurkku kipeä, niin en ehtinyt sanoa asiasta mitään, eikä se äänessä juuri omaan korvaani kuulunut, mutta asiaan kiinnitettiin luurien toisesta päästä huomiota.

Sitten tuossa oli firman pikkujoulut, niin siellä oli hyvin moninaisia manöövereitä joilla päätyi useamman kerran samaan pöytään jutteluetäisyydelle ja lopulta meikäläinen raahattiin puoliväkisin tanssilattialle. Meikäläinen alkoi olla aika smashed sitten loppuyöstä, mutta muistan ainakin pitkän halauksen ja jotain hankalasta poikaystävästä, joka saikin sitten seuraavalla viikolla lähtöpassit. Meikäläinen sössötti siinä kohtaa iltaa muistaakseni, että sehän ei ole minun asia millään lailla. Sitten siinä oli jotain, että on jotain vaihtoehtoja ollut ja minä olisin yksi niistä jne.

Hitaana hämilleen menneenä pirkkalaispoikana olen tätä tilannetta mutustellut nyt parisen viikkoa ja lupasin tarjota lounaat, josko voisi käydä asioita läpi vähän selvemmin päin. Mutta minusta on kyllä mukavaa, että on sellaisia kavereita, joille voi ihan kaikkea mitä mieleen tulee niin vuodattaa. Että ihan kaverilinjakin minulle käy, koska tämä oli kuitenkin sellainen henkisesti voimaannuttava ja itsetuntoa vahvistanut kokemus. Mutta käy toki muutkin linjat, että vähän on sillain jännällä tavalla perhosia vatsassa. Tavallaan ekstraa kaikki, en ole ruskean kirjekuoren harrastajia. Tai muutenkaan, no, no joo.

 

[Nick Neim]

Ei osu ihan suoraan ketjun aiheeseen, mutta liippaa kuitenkin naisten ajatusmaailmaa jonkin verran, niin menkööt tänne.

Taannoin tuli tässä nähtyä paria vuosien takaista naispuolista tuttua yöelämässä. Kummankaan kanssa ei siis koskaan ole ollut edes pienintäkään sutinaa, mutta luonnehtisin meitä molempien kanssa jonkin asteisiksi kavereiksi, vaikka ei mitään sydänystäviä ole oltukaan. Paljon liikuttu kuitenkin varsinkin nuorempina samoissa piireissä, paljon yhteisiä tuttuja, ja juttu lentää edelleenkin tosi hyvin, jos satutaan törmäämään. Molempien kanssa viestittelyt keskittyy lähinnä Instagramissa tarinoiden kommentoimiseen, tai muuhun vastaavaan hyvin kevyeeseen vuorovaikutukseen somessa. Ehkä sellaisia hyvän päivän tuttuja voisi olla oikea termi kuvaamaan meidän välejä.

Noh, törmättiin tosiaan viihteellä heti alkuillasta, ja vietettiinkin sitten iltaa porukalla päätyyn asti. Pirun hauskaa oli taas vaihteeksi, kuten käytännössä aina on ollut. Yön pikkutunneilla molemmat olivat ehkä löytämässä tanssilattialta itselleen seuraa, ja allekirjoittaneella oli tiedossa reipas tunti kotimatkaa edessä. Tiedossa olisi ollut jatko- ja yöpaikkaa, mutta mieli veti enemmän himaan, ja päätin aamun pikkutunneilla mieluummin raahautua kotia kohti, mikä oli hyvinkin viisas päätös seuraavaa päivää ajatellen.

Seuraavana päivänä toinen kyseli Instan kautta, että vieläkö olen hengissä, ja höpöteltiin jokusen viestin verran niitä näitä edellisestä illasta, ja kuinka hauska ilta taas oikein olikaan. Ei siis mitään ihmeempää, sellaista kaverillista small talkia, kuten ennenkin. Lopulta yhtäkkiä jokusen viestin jälkeen tapahtui ehkä jotain, mitä en muista koskaan aikaisemmin omalle kohdalle osuneeni. Kaverillinen ghostaus. En kysynyt viimeisimmässä viestissäni mitään, enkä kyllä periaatteessa odottanut mitään sen suurempaa vastaustakaan (ehkä jonkinlaista "kuittausta", eli pari hymiötä, "Jep!" tjsp), mutta vieläkään tuo ei ole tuota viestiä käynyt edes katsomassa, ja tuskin enää näin pitkän ajan jälkeen käykään. On siis käynyt moneen otteeseen sovelluksessa, julkaissut tarinoita ja julkaisuja jne.

Lähinnä siis ihmetyttää, että

A) miksi ylipäätään tehdä aloitetta keskusteluun, joka ei oikeasti kiinnosta (ilta ei päättynyt siten, että olisin odottanut mitään yhteydenottoa kummaltakaan)
B) miksi viesti jätetään kokonaan mieluummin avaamatta (tosiaan mitään kysymystä, ehdotusta tai muuta vastausta vaativaa viestissäni ei ollut) kuin vain kokonaan vastaamatta jos sen lukee alkunäytön kautta
C) miksi ghostata kaveri, joka ei ole millään muotoa kiinnostunut, ehdotellut, tai ollut muutenkaan mitenkään aktiivinen osapuoli keskustelussa tai missään muussakaan asiassa

Mä saatana hajoan tohon ghostaamiseen, kun eräs ex-säätö sitä harrasti, ja sen myötä tuli huomattua minkälaista paskaa se on. Sen verran alkoi vituttamaan tuo, että piti tästäkin avautua, vaikka minkäänlaista taka-ajatusta ei allekirjoittaneella ole taustalla. Ja mitään en siis tehnyt, enkä keskustellessakaan mitään sellaista sanonut, mistä voisi millään muotoa loukkaantua. Tuli ns. puskista, ja en olisi sinänsä moksiskaan siitä, että olisi käynyt vain lukukuittaamassa nuo viestit. Naurettavaa tyhjästä itkemistä? Ehkä, mutta vituttaapa silti jostain syystä isosti.

Onko tuo ghostaaminen jotain valtapeliä? Vai pelkästään kusipäistä käytöstä? Kukaan ei niin kiireinen ole, etteikö viestiä ehdi avaamaan, joten onhan tuo ihan tietoinen valinta. Mikä vittu ajaa ihmiset ghostaamaan, jos kyseessä ei ole edes mikään riippuva ex-säätö, vaan hyvä tuttu? En tiedä onko tämä naisilla yleisempää kuin miehillä, mutta on ihan saatanan rasittava ja epäkohtelias tapa.

Ei mene mun jakeluun ei.

 

[Fiftie]

Ei osu ihan suoraan ketjun aiheeseen, mutta liippaa kuitenkin naisten ajatusmaailmaa jonkin verran, niin menkööt tänne.





Seuraavana päivänä toinen kyseli Instan kautta, että vieläkö olen hengissä, ja höpöteltiin jokusen viestin verran niitä näitä edellisestä illasta, ja kuinka hauska ilta taas oikein olikaan. Ei siis mitään ihmeempää, sellaista kaverillista small talkia, kuten ennenkin. Lopulta yhtäkkiä jokusen viestin jälkeen tapahtui ehkä jotain, mitä en muista koskaan aikaisemmin omalle kohdalle osuneeni. Kaverillinen ghostaus. En kysynyt viimeisimmässä viestissäni mitään, enkä kyllä periaatteessa odottanut mitään sen suurempaa vastaustakaan (ehkä jonkinlaista "kuittausta", eli pari hymiötä, "Jep!" tjsp), mutta vieläkään tuo ei ole tuota viestiä käynyt edes katsomassa, ja tuskin enää näin pitkän ajan jälkeen käykään. On siis käynyt moneen otteeseen sovelluksessa, julkaissut tarinoita ja julkaisuja jne.

Lähinnä siis ihmetyttää, että

A) miksi ylipäätään tehdä aloitetta keskusteluun, joka ei oikeasti kiinnosta (ilta ei päättynyt siten, että olisin odottanut mitään yhteydenottoa kummaltakaan)
B) miksi viesti jätetään kokonaan mieluummin avaamatta (tosiaan mitään kysymystä, ehdotusta tai muuta vastausta vaativaa viestissäni ei ollut) kuin vain kokonaan vastaamatta jos sen lukee alkunäytön kautta
C) miksi ghostata kaveri, joka ei ole millään muotoa kiinnostunut, ehdotellut, tai ollut muutenkaan mitenkään aktiivinen osapuoli keskustelussa tai missään muussakaan asiassa

Mä saatana hajoan tohon ghostaamiseen, kun eräs ex-säätö sitä harrasti, ja sen myötä tuli huomattua minkälaista paskaa se on. Sen verran alkoi vituttamaan tuo, että piti tästäkin avautua, vaikka minkäänlaista taka-ajatusta ei allekirjoittaneella ole taustalla. Ja mitään en siis tehnyt, enkä keskustellessakaan mitään sellaista sanonut, mistä voisi millään muotoa loukkaantua. Tuli ns. puskista, ja en olisi sinänsä moksiskaan siitä, että olisi käynyt vain lukukuittaamassa nuo viestit. Naurettavaa tyhjästä itkemistä? Ehkä, mutta vituttaapa silti jostain syystä isosti.

Onko tuo ghostaaminen jotain valtapeliä? Vai pelkästään kusipäistä käytöstä? Kukaan ei niin kiireinen ole, etteikö viestiä ehdi avaamaan, joten onhan tuo ihan tietoinen valinta. Mikä vittu ajaa ihmiset ghostaamaan, jos kyseessä ei ole edes mikään riippuva ex-säätö, vaan hyvä tuttu? En tiedä onko tämä naisilla yleisempää kuin miehillä, mutta on ihan saatanan rasittava ja epäkohtelias tapa.

Ei mene mun jakeluun ei.

Siis itselläni on tälläinen netin kautta saatu kaveri, jota en ole vielä koskaan nähnyt kun näkeminen tuntuu olevan hyvin vaikeaa. Oon nyt jonkun yhdeksän vuotta kyseisen naisen kanssa jutellut ja meillä on ollut aina jonkinlaista kiinnostusta toista kohtaan(ehkä naisen puolelta ei sitten vaan oikeasti). Laitellaan tosiaan viestiä facebookissa ja kyseinen nainen voi ihan hyvin olla vastaamatta viestiin viikkoon ja ihan sillee, että ei edes koko viestä käy lukukuittaamassa. Saatan tässä vaiheessa laittaa uuden viestin ja sitten ehkä vastaa tai sitten vasta kolmannella kerralla. Tulee kuitenkin itse myös välillä juttelemaan, että ei vain aina ole meikäläisen varassa aloittaa keskustelua.

Lähinnä siis mietin sinun tapaukseen liittyen, että voisiko nainen olla samaa sorttia kun tämä meikäläisen kaveri? Eli ei vaan nyt jostain syystä vastaa tuohon sun viimeiseen viestiin mitään ja saattaa olla lukukukuittaamattakin vaikka miten kauan, mutta sitten kun laitat sille uuden viestin, niin ehkä lukee ja vastaakin? Pahoittelut, jos ymmärsin tämän sun homman jotenkin ihan väärin. Itselläkin nainen jätti sanomatta mitään tässä illalla taas viestiin vaikka sen lukikin. Mistä näitä aina tietää. Tietysti kun teillä ei mitään romanttista kiinnostusta ole ollut, mutta ainakin omalla kohdalla kyseinen nainen selkeästi välttelee joihinkin asioihin vastaamista ja sitten se asia vaan lopulta jää entiseen malliin eikä siihen saada mitään selvyyttä. Muuten voi ihan hyvin tulla laittamaan vaan viestiä ja höpisemään.

 

[ace]

@Kari Runk

Ihan käsittämätöntä paskaa tuo ghostaaminen on aikuisilta ihmisiltä. Olen käsittänyt että sinäkin olet jo ne parhaimmat nuoruusvuodet ohittanut, toivottavasti en tästä nyt ole täysin väärässä. Jos olen, anteeksi siitä.

Mikä vittu saa ihmisen käyttäytymään tuolla tavalla, ei voi ymmärtää? Jos toinen osapuoli olisi täysi mulkku ja väkivaltainen stalkkeri, niin ymmärtäisin täysin. Silloin se olisi jopa ainoa keino.

Ghostaamiseen törmäsin ensimmäisen kerran tänä vuonna, varttuneessa 46 vuoden iässä. Toki takana oli vain yhdet treffit kasvokkain, mutta monia keskusteluja somessa ja YV:ssä. Yhtäkkiä kommunikointi loppui ja päivityksistä huomasin että vastapuoli on siirtynyt parisuhteeseen.

Ei siinä mitään kun mitään suuria tunteita ei ehtinyt kehittyä, mutta olisi ollut reilua kertoa se suoraan ja rehellisesti.

Ei vaan pysty ymmärtämään.

 

[Fiftie]

@Kari Runk

Ihan käsittämätöntä paskaa tuo ghostaaminen on aikuisilta ihmisiltä. Olen käsittänyt että sinäkin olet jo ne parhaimmat nuoruusvuodet ohittanut, toivottavasti en tästä nyt ole täysin väärässä. Jos olen, anteeksi siitä.

Mikä vittu saa ihmisen käyttäytymään tuolla tavalla, ei voi ymmärtää? Jos toinen osapuoli olisi täysi mulkku ja väkivaltainen stalkkeri, niin ymmärtäisin täysin. Silloin se olisi jopa ainoa keino.

Ghostaamiseen törmäsin ensimmäisen kerran tänä vuonna, varttuneessa 46 vuoden iässä. Toki takana oli vain yhdet treffit kasvokkain, mutta monia keskusteluja somessa ja YV:ssä. Yhtäkkiä kommunikointi loppui ja päivityksistä huomasin että vastapuoli on siirtynyt parisuhteeseen.

Ei siinä mitään kun mitään suuria tunteita ei ehtinyt kehittyä, mutta olisi ollut reilua kertoa se suoraan ja rehellisesti.

Ei vaan pysty ymmärtämään.

Ei joitain ihmisiä vaan kiinnosta niin paljon sen toisen tunteet ja ajatukset, ihan siis sukupuolesta riippumatta. Joillekkin on vaan paljon helpompi kadota sanomatta mitään kuin rehellisesti kertoa, että nyt ei nappaakkaan. Monella ihmisellä on varmasti kierrossa samaan aikaan monta tai muutama ihminen, josta sitten jonkun kanssa saattaa päätyä parisuhteeseen ja niille muille ei sanota sen kummemin mitään enää.

Itsellä on ainakin monesti se ongelma, että jollekkin naiselle kun ehdottaa näkemistä niin siihen ei sanota ikinä yhtään mitään. Sitten muuten kyllä jutellaan ihan normaalisti. Ei ilmeisesti uskalleta tai haluta sanoa, että ei vaan kiinnosta nähdä? Ymmärtäisin kyllä, jos toinen ei sitten ikinä enää juttelisi mitään ja vaikka poistasi kavereista jne.

 

[Nick Neim]

Lähinnä siis mietin sinun tapaukseen liittyen, että voisiko nainen olla samaa sorttia kun tämä meikäläisen kaveri? Eli ei vaan nyt jostain syystä vastaa tuohon sun viimeiseen viestiin mitään ja saattaa olla lukukukuittaamattakin vaikka miten kauan, mutta sitten kun laitat sille uuden viestin, niin ehkä lukee ja vastaakin? Pahoittelut, jos ymmärsin tämän sun homman jotenkin ihan väärin. Itselläkin nainen jätti sanomatta mitään tässä illalla taas viestiin vaikka sen lukikin. Mistä näitä aina tietää. Tietysti kun teillä ei mitään romanttista kiinnostusta ole ollut, mutta ainakin omalla kohdalla kyseinen nainen selkeästi välttelee joihinkin asioihin vastaamista ja sitten se asia vaan lopulta jää entiseen malliin eikä siihen saada mitään selvyyttä. Muuten voi ihan hyvin tulla laittamaan vaan viestiä ja höpisemään.

Ollaan siis tuttuja ~15 vuoden takaa, ja siis ihan omatoimisesti on saattanut kommentoida jotain mun juttuja, samalla tavalla kuin olen kommentoinut jotain sen juttuja. Ei ole aikaisemmin ghostaillut jos ollaan viestitelty, joten siinäkin mielessä tämä ihmetytti kyllä isosti.

Mitään tarvetta uusille viesteille ei ole, koska kummankaan puolelta ei mitään kiinnostusta mihinkään ole, eikä niin aktiivisesti olla tekemisissä. Ollaan (ainakin oltu) kavereita jotka tulevat keskenään ihan hyvin toimeen, ja ehkä siksi tämä eniten hämmästyttikin. En ymmärrä toimintatapaa sanoa ghostaamalla kiitos, mutta ei kiitos, mutta ymmärrän edes jotenkin sen ajatuksen siellä taustalla, jos henkilö ei halua kohdata hankalia asioita. Nyt ei ollut mitään hankalaa kohdattavaakaan, mutta silti teki noin. Ja sekös tässä jaksaa ihmetyttää, kun ei ollut mitään sellaista keskustelua, mistä hänen olisi tarvinnut "paeta".

@ace jep, kolmekymppisiä tässä ollaan, eli ihan aikuisia ihmisiä. Ja tosiaan, koen myötävitutusta puolestasi, koska tuo on kyllä niin järkyttävää paskaa, jos osuu omalle kohdalle. Sinänsä tässä mun tilanteessa ei ole mitään ongelmaa, kun tosiaan minkäänlaisia tunteita tai ihastumisia tai mitään muutakaan ei ole pelissä, mutta alkoi sen verran vituttamaan, että piti aiheesta avautua.

 

[VirG]

@ace jep, kolmekymppisiä tässä ollaan, eli ihan aikuisia ihmisiä. Ja tosiaan, koen myötävitutusta puolestasi, koska tuo on kyllä niin järkyttävää paskaa, jos osuu omalle kohdalle.

Täältä myös myötävitutuksen fiiliksiä. Minullakin menee todella tunteisiin tämä naisten ghostauskulttuuri. Seurustelin erään naisen kanssa 8 vuotta kimpassa, eron hetkellä ei sanonut suoraa syytä välirikolle eikä koskaan, tähänkään päivään mennessä, halunnut käydä asioita kunnolla läpi. Aivan siis eroprosessiin kuuluvia juttuja. Sairasta, sanoi moni. Myös ajattelen asian niin, että edestään tämän vielä löytää muissa suhteissaan, jos ei ollut tuolloin kykenevä käymään läpi, miksi hänen aloitteestaan moiseen lopulta päädyttiin. Täysin katkera en enää oikeastaan ole, tästä on jo kulunut useampi vuosi, mutta välillä (tämän kaltaisten aiheiden tiimoilta) nämä asiat pulpahtavat mieleeni.

Tämän jälkeen on tullut törmättyä useaan otteeseen deittaillessa tähän ghostauskulttuuriin. Ehkä joiltain osin kuuluu asiaan, että varsinkin alkuvaiheessa, ennen näkemistä, jos kiinnostus lopahtaa kesken kaiken hyvin alkaneen jutustelun jälkeen, ei sitä viitsitä toiselle suoraan sanoa. Silloin on mennyt allekirjoittaneella tunteisiin, jos ensitreffien tai jopa toisen näkemisen jälkeen yhtäkkiä ei vastauksen vastausta yhteenkään viestiin, eikä edes käydä viestiä katsomassa. Toisinaan olen antanut asian olla, toisinaan on tehnyt mieli antaa suora palaute tyylillä, että tuo mitä teet on todella kusipäistä käytöstä. Pariin otteeseen olenkin pyrkinyt kahden ja kolmenkymmenen välissä olevalle naiselle koittanut takoa tuota ajatusmallia päähän, tuloksetta. Jos palautteen myötä edes yhden kerran saisi ghostailijan miettimään omaa käytöstään, niin olen tavoitteeseeni päässyt.

 

[Fiftie]

Täältä myös myötävitutuksen fiiliksiä. Minullakin menee todella tunteisiin tämä naisten ghostauskulttuuri. Seurustelin erään naisen kanssa 8 vuotta kimpassa, eron hetkellä ei sanonut suoraa syytä välirikolle eikä koskaan, tähänkään päivään mennessä, halunnut käydä asioita kunnolla läpi. Aivan siis eroprosessiin kuuluvia juttuja. Sairasta, sanoi moni. Myös ajattelen asian niin, että edestään tämän vielä löytää muissa suhteissaan, jos ei ollut tuolloin kykenevä käymään läpi, miksi hänen aloitteestaan moiseen lopulta päädyttiin. Täysin katkera en enää oikeastaan ole, tästä on jo kulunut useampi vuosi, mutta välillä (tämän kaltaisten aiheiden tiimoilta) nämä asiat pulpahtavat mieleeni.

Eikös jotkut naiset ja ihmiset yleensä ole käsitellyt omassa mielessään nämä asiat ennen eroa ja sitten se on vaan heille siinä? Joillekkin ihmisillehän voi tuossa vaiheessa olla katsottuna jo uusi kumppani(en tiedä miten sinun tapauksessasi on ollut).

 

[Walrus21]

Tämän jälkeen on tullut törmättyä useaan otteeseen deittaillessa tähän ghostauskulttuuriin. Ehkä joiltain osin kuuluu asiaan, että varsinkin alkuvaiheessa, ennen näkemistä, jos kiinnostus lopahtaa kesken kaiken hyvin alkaneen jutustelun jälkeen, ei sitä viitsitä toiselle suoraan sanoa. Silloin on mennyt allekirjoittaneella tunteisiin, jos ensitreffien tai jopa toisen näkemisen jälkeen yhtäkkiä ei vastauksen vastausta yhteenkään viestiin, eikä edes käydä viestiä katsomassa. Toisinaan olen antanut asian olla, toisinaan on tehnyt mieli antaa suora palaute tyylillä, että tuo mitä teet on todella kusipäistä käytöstä.

Ehkä he haluavat suojautua tilanteilta, joissa se toinen osapuoli alkaa inttämään vastaan tai maanittelemaan uusintatreffeille. Voi myös olla, että sieltä tulee haistattelua tai muuta epätoivottua "palautetta". Tämä lienee etenkin naisilla syynä siihen, että linjat jäävät kylmiksi.

Onhan se ikävää, mutta mielestäni deittailuun kannattaa suhtautua sillä asenteella, että se on kevyttä niin kauan kunnes ei enää ole. Parit treffit on lopulta aika pintaraapaisu tutustumisessa.

 

[Turha Kaukalo]

Ehkä he haluavat suojautua tilanteilta, joissa se toinen osapuoli alkaa inttämään vastaan tai maanittelemaan uusintatreffeille. Voi myös olla, että sieltä tulee haistattelua tai muuta epätoivottua "palautetta". Tämä lienee etenkin naisilla syynä siihen, että linjat jäävät kylmiksi.

Onhan se ikävää, mutta mielestäni deittailuun kannattaa suhtautua sillä asenteella, että se on kevyttä niin kauan kunnes ei enää ole. Parit treffit on lopulta aika pintaraapaisu tutustumisessa.

Arvelinkin, että tämä on miesten syytä. Me voidaan nääs käyttäytyä huonosti.

Mäkin oon joskus aikoinaan ollut tollanen ghostaaja. Se oli 90-luvulla kun kävin parilla treffeillä yhden eukon kanssa ja pantiinkin, mutten sitten viittinyt enää vastailla sen soittoihin, kun se olisi kuitenkin inttänyt vastaan ja maanitellut uusintatreffeille. Linja jäi kylmäksi. Myöhemmin sitten kuulin, että olin käyttäytynyt kusipäisesti. Että kehtasi väittää!

 

[Fiftie]

Ehkä he haluavat suojautua tilanteilta, joissa se toinen osapuoli alkaa inttämään vastaan tai maanittelemaan uusintatreffeille. Voi myös olla, että sieltä tulee haistattelua tai muuta epätoivottua "palautetta". Tämä lienee etenkin naisilla syynä siihen, että linjat jäävät kylmiksi.

Onhan se ikävää, mutta mielestäni deittailuun kannattaa suhtautua sillä asenteella, että se on kevyttä niin kauan kunnes ei enää ole. Parit treffit on lopulta aika pintaraapaisu tutustumisessa.

Jotkut miehet tekee kyllä tätä, että pakkien tullen rupeaa haukkumaan ja muuta paskaa. En silti tiedä kannattaako jokaisen kohdalla silti jättää linjoja kylmiksi. Eihän siinä mitään rikosta toki ole tapahtunut, mutta todella ärsyttävää se on. Ja en ole kertaan meinannutkaan alkaa naista haukkumaan pakkien tullen. Lähinnä tullut surulliseksi vain joskus.

Omalla kohdalla deittailuun on jotenkin hankala suhtautua kevyesti kun ei niitä ihan sieniä sateella kuitenkaan ole ja yleensä kun on jotain jonkun kanssa, niin se ei ainakaan omalta puolelta ole ihan täysin kevyttä hommaa. Eri asia, jos liukihihnalla näkis vaan naisia, niin varmaan välittäis juuri. Tänä vuonna itse olen kahden naisen kanssa ollut treffeillä joista toisen kanssa näimme monta kertaa, mutta se sitten vain loppui toisen kiinnostukseen ja osittain omaankin kiinnostukseen. Viime vuonna näin tasan yhtä naista n. 30 min ja siinä se. Yleensä ennen kun kerkeää näkemään, niiin joku jo menee pieleen. :D Ei nkä sano, että nämä ois naisten vikoja mitenkään, vaan tiedostan kyllä että itsessänikin on vikaa.