Naisasiat

[BaronFIN]

Totta kai varatut antaa signaaleja kun se on ”turvallista” ja ”helppoa” kun ei tarvitse pohtia ollako, vaiko eikö olla, ja onko biologinen kello sitä, tätä tai tuota, kauheat paineet löytää se oikea ja mitäköhän tuokin nyt ajattelee minusta ja puhunko minä nyt yhtään fiksuja tai tyhmiä.

Tietty tämä olemisen rentous näkyy signaalina, jonka miessukupuoli tulkitsee ”panisinko” ja eläköön se pieni ero miehen ja naisen ajatusmaailmojen välillä.

Toki sosiaaliporno aina kiinnostaa ja jonkun arvion mukaan peräti 10% avioliitossa syntyneistä lapsista eivät ole aviomiehen alulle panemia, joten eikun veisaamaan vaan virsiä jos virsikirjan kannet aukeaa.

 

[alwahla]

Osaavatko naiset muuten aavistaa tai "lukea" miehen kehokielestä, että tämä on kokematon naisten kanssa? Kuten olen jo aiemmassa postauksessa maininnut, minulla on äärimmäisen hankalaa keskustella ikäisteni ihmisten kanssa, varsinkin naisten, koska olen ollut niin kauan ns. poissa pelistä. Sosiaalinen elämäni on täysi nolla, joten kärsin pahasti harjoituksen puutteesta.

Viimeksi olen puhunut ikäisilleni ihmisille ihan päivittäin 2000-luvun alussa ja jo silloin koin hankaluuksia, koska muut ikäiseni omasivat runsaan sosiaalisen elämän ja viettivät runsaasti aikaa kavereidensa kanssa. Minulle nuo samaiset kaverisuhteet ovat olleet aina muutaman vuoden kestoisia ja sen jälkeen ne ovat yksinkertaisesti kadonneet.

Tinderiin en ole menossa, koska se on niin pinnallista.

 

[ace]

Ehdottomasti kannattaa kajota naimisissa olevaan naiseen. Mikä muka voisi mennä pieleen.

Tarkoitin että ulkoisesti kyseinen nainen on erittäin miellyttävän näköinen, en missään nimessä panisi namisissa olevaa naista.

@BaronFIN Erittäin hyvä pointti.

 

[Snakster]

Tarkoitin että ulkoisesti kyseinen nainen on erittäin miellyttävän näköinen, en missään nimessä panisi namisissa olevaa naista.

@BaronFIN Erittäin hyvä pointti.

Et kai sinä siinä ketään petä? Ja nainenhan itse vastaa omista tekemisistään, ei sinun tarvitse kenenkään toisen moraalista huolehtia.

 

[Tadu]

Osaavatko naiset muuten aavistaa tai "lukea" miehen kehokielestä, että tämä on kokematon naisten kanssa? Kuten olen jo aiemmassa postauksessa maininnut, minulla on äärimmäisen hankalaa keskustella ikäisteni ihmisten kanssa, varsinkin naisten, koska olen ollut niin kauan ns. poissa pelistä. Sosiaalinen elämäni on täysi nolla, joten kärsin pahasti harjoituksen puutteesta.

Viimeksi olen puhunut ikäisilleni ihmisille ihan päivittäin 2000-luvun alussa ja jo silloin koin hankaluuksia, koska muut ikäiseni omasivat runsaan sosiaalisen elämän ja viettivät runsaasti aikaa kavereidensa kanssa. Minulle nuo samaiset kaverisuhteet ovat olleet aina muutaman vuoden kestoisia ja sen jälkeen ne ovat yksinkertaisesti kadonneet.

Tinderiin en ole menossa, koska se on niin pinnallista.

Itseluottamuksen tai sen puutteen kyllä huomaa. Tuskinpa sitä mistä se itseluottamuksen puute kumpuaa.

Tinder tai muu nettitreffailu on kyllä ihan hyvä tapa löytää seuraa. Voihan sitä itse vaikka laittaa viestiä jollekin naiselle, jolla on huonot ja epämääräiset kuvat. Tai sitten vastaavalla asenteella jos on jotain muita nettitreffipalveluita nykyisin enää. Suomi24 oli ainakin joskus ihan toimiva, jos kirjallinen ulosanti oli hyvä, kuten sinullakin vaikuttaa olevan.

 

[Infamous]

Tinderiin en ole menossa, koska se on niin pinnallista.

Jos aiot tosissasi laskeutua "markkinoille", niin siihen ei taida parempaa paikkaa olla kuin Tinder tai joku nettitreffisivusto. Jos kärsit itseluottamuksen puutteesta ja sosiaaliset taitosi ovat ruosteessa, niin näkisin että ainoa tapa kehittää näitä piirteitä on mennä ns. tulta päin. Koitat saada treffejä sovittua. Todennäköisesti ensimmäiset yritykset menevät penkin alle, mutta siinä ne taidot hioutuvat pikkuhiljaa, ja jossain vaiheessa kenties jopa onnistuu. "Tavallisessa elämässä" nämä tilanteet tulee sen verran harvoin vastaan etenkin ujolle miehelle, että nettitreffit ovat nähdäkseni hyvä alusta taitojen kehittämiseen. Siinä maailmassa pitää toki osata asennoitua siihen, että ovat naisten markkinat, eikä turhautua siitä että valtaosa naisista ei välttämättä edes vastaa viesteihin.

Itselläkin on tässä pitkästä aikaa edessä sinkkumarkkinoille laskeutuminen. Seitsemän vuoden parisuhde tuli päätökseen vuodenvaihteessa. Fiilis oikeastaan yllättävänkin hyvä, tämä muutos parantanee elämänlaatuani aika huomattavasti. Ihan vielä en ole valmis markkinoille sukeltamaan, mutta kyllä se tässä kevään aikana tapahtuu kunhan uusi elämä on asettunut raiteilleen.

 

[MikGo]

Jos aiot tosissasi laskeutua "markkinoille", niin siihen ei taida parempaa paikkaa olla kuin Tinder tai joku nettitreffisivusto. Jos kärsit itseluottamuksen puutteesta ja sosiaaliset taitosi ovat ruosteessa, niin näkisin että ainoa tapa kehittää näitä piirteitä on mennä ns. tulta päin. Koitat saada treffejä sovittua. Todennäköisesti ensimmäiset yritykset menevät penkin alle, mutta siinä ne taidot hioutuvat pikkuhiljaa, ja jossain vaiheessa kenties jopa onnistuu. "Tavallisessa elämässä" nämä tilanteet tulee sen verran harvoin vastaan etenkin ujolle miehelle, että nettitreffit ovat nähdäkseni hyvä alusta taitojen kehittämiseen. Siinä maailmassa pitää toki osata asennoitua siihen, että ovat naisten markkinat, eikä turhautua siitä että valtaosa naisista ei välttämättä edes vastaa viesteihin.

Täsmällään samaa mieltä. Pitkään olin sinkkuna vielä muutama vuosi sitten. Ujona miehenä oli vaikeaa lähestyä naisia vaikka potenttiaalisia tuli vastaan illan vietoisssa ja baareissa. Sitten päätin yhtenä päivänä, että se on pakko ruveta lähtemään treffeille jos meinaa joskus vaimon löytää. Ensimmäiset meni aika pahasti penkin alle kun itseä jännitti niin pirusti, mutta pikkuhiljaa sitä pystyi rentoutumaan. Paljon tuli pettymyksiä matkan varrella, mutta ne oli pakko kokea.

Varmaan toistakymmentä treffiä oli takana kun oikea löytyi Tinderin kautta. Nyt oltu kolme vuotta yhdessä.

 

[Kalikka]

Et kai sinä siinä ketään petä? Ja nainenhan itse vastaa omista tekemisistään, ei sinun tarvitse kenenkään toisen moraalista huolehtia.

On tuossa omaan makuun kyllä sekin, että mitäs hyötyä tuosta voisi itselle olla? Ei se naimisissa olevan paneminen ole sen ihmeellisempää kuin naimattoman. Yleensä ottaen ihan saman lopputuloksen saa helpommin ihan omin voimin.

Tuskin tuosta voi odottaa syntyvän mitään hyvään luottamukseen perustuvaa ihmissuhdettakaan. Ellei sitten ole tyhmä ja hyväuskoinen.

Voi tuollaisista kuitenkin harmia aiheutua, vaikka todennäköisesti ei.

 

[Snakster]

On tuossa omaan makuun kyllä sekin, että mitäs hyötyä tuosta voisi itselle olla? Ei se naimisissa olevan paneminen ole sen ihmeellisempää kuin naimattoman. Yleensä ottaen ihan saman lopputuloksen saa helpommin ihan omin voimin.

Tuskin tuosta voi odottaa syntyvän mitään hyvään luottamukseen perustuvaa ihmissuhdettakaan. Ellei sitten ole tyhmä ja hyväuskoinen.

Voi tuollaisista kuitenkin harmia aiheutua, vaikka todennäköisesti ei.

Niin eihän panemisesta kai sinänsä mitään erityistä hyötyä ole. Ihan kumppanin statuksesta riippumatta se aika on yleensä aina pois jostain tuottavammasta ja järkevämmästä.

 

[Palstalegenda]

Niin eihän panemisesta kai sinänsä mitään erityistä hyötyä ole. Ihan kumppanin statuksesta riippumatta se aika on yleensä aina pois jostain tuottavammasta ja järkevämmästä.

Joo, kuten Jatkoajan palstalla oleilusta.

 

[penalalli]

Älkää nyt pelleilkö vakavalla asialla, mikään ei voita panemista. Ei edes IFK.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Osaavatko naiset muuten aavistaa tai "lukea" miehen kehokielestä, että tämä on kokematon naisten kanssa? Kuten olen jo aiemmassa postauksessa maininnut, minulla on äärimmäisen hankalaa keskustella ikäisteni ihmisten kanssa, varsinkin naisten, koska olen ollut niin kauan ns. poissa pelistä. Sosiaalinen elämäni on täysi nolla, joten kärsin pahasti harjoituksen puutteesta.

Viimeksi olen puhunut ikäisilleni ihmisille ihan päivittäin 2000-luvun alussa ja jo silloin koin hankaluuksia, koska muut ikäiseni omasivat runsaan sosiaalisen elämän ja viettivät runsaasti aikaa kavereidensa kanssa. Minulle nuo samaiset kaverisuhteet ovat olleet aina muutaman vuoden kestoisia ja sen jälkeen ne ovat yksinkertaisesti kadonneet.

Tinderiin en ole menossa, koska se on niin pinnallista.

Edellä @Tadu ja @Infamous vastasivat jo ihan paikalleen, mutta tähän jatkoksi vielä vähän.

Tarvitset epäilemättä treeniä, ja Tinder on tähänkin tarkoitukseen oikein hyvä systeemi. Huomioi lisäksi ainakin seuraava seikka: Tinder voi olla konseptuaalisesti pinnallinen tai se voi ohjata pinnalliseen toimintaan, mutta likikään kaikki Tinderin käyttäjät eivät ole ollenkaan erityisen pinnallisia. Kun kyse on eräänlaisesta digiaikakauden kansallisurheilusta, niin sieltä löytyy naisia ja miehiä melko lailla joka lähtöön. On nuorempaa ja vanhempaa, hoikkaa ja pyylevää, pitkää ja pätkää, nokkelaa ja hitaampaa, ja niin edelleen. Niin helvetisti siellä tulee ja menee porukkaa, että osimoillleen jokaiselle löytyy varmasti jotain. Joillekin lohkeaa varmasti enemmän kuin toisille, mutta jos tolkullinen mies osaa yhtään esittää asiansa Tinderissä profiilikuvien, sanallisen esittelyn ja kahdenvälisen tekstittelyn muodossa, niin kyllä treffejäkin pitäisi järjestyä. Koetat vaan olla oma itsesi, et lähesty asioita kovin negatiivisen kautta, etkä kirjoittele mitään pimeitä. Kaikkien matchien kanssa et sinäkään tule saamaan keskustelua liikkeelle, mutta joidenkin kanssa kyllä. Siitä se sitten lähtee.

Tai kokeile myös HappyPancakea, sehän on vielä ilmainenkin. Tuossa palvelussa esittelytekstillä on isompi painoarvo kuin mitä Tinderissä, ja siellä on paljon naisia, jotka sekä lukevat että ymmärtävät profiilitekstit. Pannarissa on vähemmän jengiä kuin Tinderissä, ja ilmeisen paljon vähän vanhempiakin daameja, mutta ei tuon tarvitse olla ongelma. Uskon, että myös Pannarista löydät hyvin seuraa, ja mikäs olisi sen parempi kuin tekaista tärskyt sinua 10 vuotta vanhemman rouvan kanssa. Ihan helvetin moni tuon ikäinen nainen toivoo löytävänsä sieltä itseään selvästi nuoremman miehen, ja miehen vähäinen kokemus saattaa olla muutamille peräti jännittävä lisämauste.

ja vielä lopuksi kannattaa muistaa vanha kansanviisaus: ronkelit runkkaa.

 

[Sanainen arkku]

Osaavatko naiset muuten aavistaa tai "lukea" miehen kehokielestä, että tämä on kokematon naisten kanssa? Kuten olen jo aiemmassa postauksessa maininnut, minulla on äärimmäisen hankalaa keskustella ikäisteni ihmisten kanssa, varsinkin naisten, koska olen ollut niin kauan ns. poissa pelistä. Sosiaalinen elämäni on täysi nolla, joten kärsin pahasti harjoituksen puutteesta.

Viimeksi olen puhunut ikäisilleni ihmisille ihan päivittäin 2000-luvun alussa ja jo silloin koin hankaluuksia, koska muut ikäiseni omasivat runsaan sosiaalisen elämän ja viettivät runsaasti aikaa kavereidensa kanssa. Minulle nuo samaiset kaverisuhteet ovat olleet aina muutaman vuoden kestoisia ja sen jälkeen ne ovat yksinkertaisesti kadonneet.

Tinderiin en ole menossa, koska se on niin pinnallista.

Tottakai erilaisia enemmän tai vähemmän paikkaansa pitäviä johtopäätelmiä tekee ihan jokainen meistä. Lohdutukseksesi (huomaatko, että oletan tarvitsevasi rohkaisua?) haluan kuitenkin muistuttaa, ettei jokainen ihminen toivo tai odota samanlaisia asioita muista. Rohkeasti vaan antamaan ihmisille mahdollisuuksia kiinnostua sellaisesta ihmisestä, joka sinä olet.

 

[Fiftie]

Tai kokeile myös HappyPancakea, sehän on vielä ilmainenkin. Tuossa palvelussa esittelytekstillä on isompi painoarvo kuin mitä Tinderissä, ja siellä on paljon naisia, jotka sekä lukevat että ymmärtävät profiilitekstit. Pannarissa on vähemmän jengiä kuin Tinderissä, ja ilmeisen paljon vähän vanhempiakin daameja, mutta ei tuon tarvitse olla ongelma. Uskon, että myös Pannarista löydät hyvin seuraa, ja mikäs olisi sen parempi kuin tekaista tärskyt sinua 10 vuotta vanhemman rouvan kanssa. Ihan helvetin moni tuon ikäinen nainen toivoo löytävänsä sieltä itseään selvästi nuoremman miehen, ja miehen vähäinen kokemus saattaa olla muutamille peräti jännittävä lisämauste.

ja vielä lopuksi kannattaa muistaa vanha kansanviisaus: ronkelit runkkaa.

HappyPancakessa on vaan se ongelma, että siellä ei saada matcheja vaan voi itse laittaa viestin jollekkin, jos haluaa jutella. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että siellä ei paljoa naiset vastaile takaisin. No voi johtua toki meikän jutuistakin vaan! Tarkoitan, että tinder ja vastaavat kun saa matchin niin siitä tietää, että toisella saattaa edes olla pieni halu jutella sun kanssa. Tuolla se on sitten ihan puhdasta arpapeliä, että kiinnostaako toista edes vähääkään alusta kuten muillakin perinteisillä deittisivustoilla. No eipä kait tuossakaan mitään menetä! Vois liittyä takaisin itekkin. :)

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

HappyPancakessa on vaan se ongelma, että siellä ei saada matcheja vaan voi itse laittaa viestin jollekkin, jos haluaa jutella. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että siellä ei paljoa naiset vastaile takaisin. No voi johtua toki meikän jutuistakin vaan! Tarkoitan, että tinder ja vastaavat kun saa matchin niin siitä tietää, että toisella saattaa edes olla pieni halu jutella sun kanssa. Tuolla se on sitten ihan puhdasta arpapeliä, että kiinnostaako toista edes vähääkään alusta kuten muillakin perinteisillä deittisivustoilla. No eipä kait tuossakaan mitään menetä! Vois liittyä takaisin itekkin. :)

No ei tuo ole mielestäni mikään ongelma. HappyPancakessa vastaavat ne, joita huvittaa jutella. Se on ihan saletti, ettei kaikkia kiinnosta jutella, vaikka siksi että keskustelun skipanneella osapuolella on esim. omasta mielestään sopiva määrä tai jopa liikaakin senhetkisiä keskustelukumppaneita. Tuskin palaa asiaan myöhemminkään, mutta on sekin mahdollista.

Sen verran olen kerännyt Pannarista kokemuksia, että kyllä sieltä hyvää juttuseuraa nopeasti saa. Uusi tai uudehko miesprofiili tuntuu herättävän siellä aina kiinnostusta. Näin varsinkin silloin, jos profiili on mietitty sen verran hyvin, että kuvat ja tekstit eroavat edukseen muusta jengistä. Myös naiset ovat siellä aktiivisia aloittamaan keskustelun.

Se on kyllä sanottava, ettei pannariprofiilissa esittämääni ikätoivetta välttämättä niin kunnioitettu. Saahan sitä kysyä, ei siinä mitään. Mulla taisi olla siellä seuran ikätoiveena alkaen oma ikä miinus 15 vuotta, päätyen haminoille oma ikä plus pari vuotta. Joo, olen tykännyt pääsääntöisesti nuoremmista, mutta ei tuo niin tarkkaa ole. Jos toinen miellyttää, niin sama kai se mikä päivämäärä henkkareissa lukee. Mutta jos ikätoivehaarukka on kuten minulla edellä, niin osoittaa ehkä huonoa suhteellisuudentajua, jos minua lähestyy rapiat 10 vuotta vanhempi rouvashenkilö. Ei kai se ikähaarukka siellä ihan leikilläänkään ole. Mutta edelleen, ei aloitteen tekeminen silti niin huono juttu ole, en vain vastannut jos ei kiinnostanut. Tai saatoin kohteliaasti vastatakin, ettei nyt oikein tartu. Ikähaarukasta huolimatta tulin käyneeksi pannaritreffeillä itseäni olisiko ollut 6 vuotta vanhemman naisen kanssa, ja ihan mainio keikka siitä tulikin kaikkineen. Väliin olisivat nämäkin ilot jääneet, jos nainen ei olisi suhtautunut ikätoiveeseeni suurpiirteisesti ja tehnyt aloitetta.

 

[Virveliä kainaloon]

Olipa hyvä etten jäänyt jaakaamaan tänne tai kehittelemään mitään ruskeita rahakirjekuoria. Nyt on viimeisimmän viikon aikana oltu ei-yhdessä yhteensä vajaa vuorokausi sisältäen yhdet 12 h unet. Kaikki on hyvää ja avointa. Kunpa vaan jatkuisi näin, ja miksikäs ei isossa kuvassa.

Huomennahan sitä on jo kuukausipäivä. Pari huonoa päivää ollut kummallakin, mutta siltikään ei ole ollut mitään hermostumista tai ärsyyntymistä toiseen kummallakaan. Ja pelkästään päinvastoin. Sinänsä varmaan varsin hyvin käytännössä 24/7 yhdessäoloon (koska etä). Tuntuu henkisesti täydelliseltä "kodilta" just nyt.

 

[Turha Kaukalo]

Huomennahan sitä on jo kuukausipäivä. Pari huonoa päivää ollut kummallakin, mutta siltikään ei ole ollut mitään hermostumista tai ärsyyntymistä toiseen kummallakaan. Ja pelkästään päinvastoin. Sinänsä varmaan varsin hyvin käytännössä 24/7 yhdessäoloon (koska etä). Tuntuu henkisesti täydelliseltä "kodilta" just nyt.

Nyt ymmärsin. Kyseessähän on receptionin ( alakerran ) timanttinen lady.

 

[Jeffrey]

Osaavatko naiset muuten aavistaa tai "lukea" miehen kehokielestä, että tämä on kokematon naisten kanssa? Kuten olen jo aiemmassa postauksessa maininnut, minulla on äärimmäisen hankalaa keskustella ikäisteni ihmisten kanssa, varsinkin naisten, koska olen ollut niin kauan ns. poissa pelistä. Sosiaalinen elämäni on täysi nolla, joten kärsin pahasti harjoituksen puutteesta.

Täällä on jo tullutkin paljon hyviä vastauksia, ja itse puoltaisin myös sitä Tinderiin menemistä.

Sosiaalisessa elämässä ja vastakkaisen sukupuolen kanssa toimiessa se sosiaalinen kanssakäyminen on aina aika erikoista. Ihan samalla tavalla kuin muussakin elämässä niin mitä kokemattomampi sitä on, niin sitä pahemmalta ne vastoinkäymiset tuntuvat. Samalla myös niissä tilanteissa luontevasti oleminen on hankalampaa mitä vähemmän kokemusta omaa. Nämä kaksi nyrkkisääntöä pätee ihan vaikkapa jääkiekkokaukaloihin, treffielämään ja muutenkin elämiseen.

Oman treffiurani aikana kävin itse läpi useampaa eri elämänvaihetta. Näistä jokainen vaikutti osaltaan siihen miten suhtauduin itseeni ja myös miten lähestyin toista ihmistä. Esimerkiksi erottuani pitkästä parisuhteesta jo vuosia vuosia sitten lähestyin treffikumppaneita samalla tavalla kun olin lähestynyt omaa pitkää parisuhdetta. Hölmönä ajattelin kaikkien naisien olevan samanlaisia ja yllätyin kun ne tinderdeitit eivät niin lämmenneetkään vaikkapa perheenperustamispuheista tai muista liirumlaarumeista jotka olivat pitkässä parisuhteessa tulleet ajankohtaiseksi. Samalla tuosta parisuhteesta saamani henkisenpuolen haasteet olivat vielä niin pinnalla, että ne vaikuttivat siihen miten toista ihmistä lähestyi.

Samalla sitä kuitenkin oma sosiaalinen taito kehittyi. Oppi ymmärtämään itseään paremmin (erittäin tärkeä taito muutenkin) ja kohtaamaan toisen ihmisen. Sosiaalinen elämä on kuitenkin aina tietyllä tapaa myyntipeliä, jossa ihmiset kauppaavat omaa vapaa-aikaansa tietyillä attribuuteilla. Esimerkiksi itse kauppasin itseäni niillä "valmis perhe-elämään" puheilla sen pitkän parisuhteen jälkeen jossa nämä asiat toki olivatkin ajankohtaisia. Vähän samalla tavalla hain treffailu-urani aikana sitä tasapainoa missä kohtaa tulen tapaamaan vääränlaisia ihmisiä mikäli kauppaan itseäni liikaa ja missä kohtaa en tapaa oikeanlaisia jos kauppaan itseäni liian vähän.

Kauppaamisen tasapainon löydyttyä kuitenkin se oikeanlaisten ihmisten löytyminen kehittyi huomattavasti. Oikeastaan koko urani ehtoopuoli ja viimeiset vuodet oli sellaista, jossa melkeinpä mikä tahansa deitti olisi voinut lähteä lentoon. Kauppaamisella tarkoitan nyt siis sitä miten itsensä esittää ja esittelee, enkä nyt liirumlaarum kiiltokuvia. Kauppaamisesta esimerkkinä esimerkiksi se, että opin kertomaan hyvin aikaisin omista seksuaalisista mieltymyksistäni (ei liian), tai vaikkapa siitä että katson mielelläni penkkiurheilua. Varsinkin penkkiurheilu on monien naisten kohdalla sellainen tabu joka saattaa lopettaa varsin lupaavankin deittailun kun valitsee sen jalkapallo-ottelun seuraamisen jonkin syvällisen keskustelun sijaan.

Saattaa olla, että kaikki esimerkit eivät aukea sillä ne ovat huonoja. Pääasia kuitenkin on se, että harjoittelu kyllä näissä auttaa. Kannattaa varautua siihen, että alkuun ei onnistu ja se suksi ei luista - mutta kun harjoittelemalla opit löytämään oikeat välineet ja saat voitelut kohdilleen niin kyllä se siitä mukavaksi vielä muuttuu.

 

[vilperi]

En minä oikein tiedä pitäisikö tässä olla vittuuntunut ja huolestunut vai ei? Olen juuttunut nyt tänne osastolle hoitojaksolle ja olen ollut täällä jo kolme viikkoa.

Tätä hoitoon joutumista ennen alkoi tapahtumaan niin mukavia asioita erään työpaikkani naisen kanssa. Tiedostan että tekin muistatte varmaan sen tapauksen kun olin vuosi-pari sitten myös ihastunut salaa erääseen työpaikan toiseen naiseen, mutta ei siitä tullut silloin mitään.

Vaan lopulta se oli aika lapsellista ja yksipuoleista ihastusta minulta. En katkeraksikaan tullut mutta ei siitä silloin seurannut vain mitään. Ei yhtään mitään, ei edes mitään iskemisyritystä. Se oli vain salainen ihastuminen joka lopulta unohtui myös minulta.

Nyt tämän kertainen ihastuminen toiseen naiseen ehti jo mennä ihastumisesta jopa vakavammalle asteelle. Ei ehkä ihan vielä rakastumisen tasolle mutta alkoi meidän välillä olemaan jo jotain aitoa välittämistä, siltä se alkoi tuntumaan oikeasti.

Tämä nainen ehkä jopa hoiti sen iskemisvaiheen? Sellainen fiilis minulle on muodostunut kun olen muistellut miten kuviot ovat menneet. Tikusta asiaa tekeminen ja tulla puhumaan minulle tarkoituksella, hymyillä minulle... Olin heti melkein kyllä ihastumisen pauloissa kun meillä on ollut niin hyvät välit jo työkavereinakin. Hän oli ensimmäinen joka oli selvästi joulukuussakin ilahtunut että olen taas palannut sairauslomalta töihin.

Aina meillä ollut niin hyvät välit töissä että kumpikaan ei tahallaan toista loukkaisi. Ainakaan syyttä suotta. Sitten se vaan alkoi vähitellen näyttämään sen iskemisvaiheen jälkeen töissä siltä että tässä on nyt alkanut olemaan molemmilla vähän muitakin tunteita toista kohtaan ja olen ollut mielissäni siitä.

SItten kun aloin olemaan varma että kummallakin on niitä vähän muitakin tunteita toista kohtaan niin eräänä tiistai-aamuna kun vein sairauslomatodistuksen töihin niin pyysin häntä jo "treffeille" kanssani. Se oli jotenkin erikoinen hetki. Hän ei suostunut heti treffeille mutta silti me keskusteltiin jo siinä töissä rauhassa muilta pieni tovi ja hän kyseli mikä minua vaivaa. Hän osasi käsitellä minua niin kauniisti ja naisellisesti että olin aika myyty sen keskustelun jälkeen.

Se oli vähän omituista kuitenkin jostain syystä. Hän ei suostunut treffeille heti kanssani mutta silti kävimme tovin aikaa keskustelutuokion siellä ja olo alkoi olemaan jo sellainen että kiitokseksi tästä kun kuuntelit niin voisin antaa vaikka suukon poskelle. Ja hän olisi varmaan antanut sen tapahtua. Olo alkoi olemaan sellainen että aivan kuin kumpikin hitusen jo välittäisi toisesta, muutakin kuin työkaverina. Ja keskustelu päättyikin siten että lupasimme kumpikin jatkavan keskustelua jälleen toiste. Ja mielellään itse ainakin niin tekisin koska tuo keskustelu oli jotain niin upeaa.

Tuohon ettei tämä nainen suostunut heti treffeille kanssani niin saattoi vaikuttaa se että töissäkin tuohon aikaan oli nähtävissä että olin hieman erilainen kuin ennen. Sulkeutuneempi ja murheellisempi sekä minun oli nähty myös itkeneen. Mutta en minä sitä naista panikoinut vaan mielessä pyöri muut murheet.

Mutta meillä kahdella oli niin sellainen luonteva ja välittävä keskustelutuokio oikeasti että vituttaa jos tämä juttu loppu tuohon kun mielellään olisi nähnyt sen seuraavankin keskustelun ja katsoa mitä silloin jo tapahtuisi. Etenkin jos se tapahtuisi jossain muualla kuin töissä. Vaikka jotain pientä koskettelua ja pussailua. Ehkä, en tiedä? Sen näkisi sitten.

VItuttaa vaan sitten tämä että olen juuttunut tosiaan tänne hoitolaitokseen ja en ole ottanut tähän naiseen yhteyttä lainkaan jo kolmeen viikkoon. Siis ihan vitun huonosti olen hoitanut tämän tapauksen nyt, olen kai hävennyt sitä että olen tänne hoitolaitokseen joutunut ja olen odottanut että sitten kun olen kotona... Mutta voi helvetti jos tämä juttu kaatuu siihen että odotan vain sitä kun pääsen kotiin ja sitten otan yhteyttä häneen? Se voi olla myöhäistä.

Tuskin noin upea nainen kovin pitkään jaksaa odotella yhtä miestä. Pitäisikö minun ottaa yhteyttä häneen täältä sairaalasta sitten kun tämä korona on hoidettu pois alta ja kutsua tapaamaan vaikka sairaalaan kanttiiniin. Maineenikin sai tuossa viime viikkoina kai kolauksia niin vituttaisi jos tämä kaikki kaatuisi siihen että parhaat puoleni oikeasta minästä ei ole tullut vielä esillekään vielä vasta kuin nyt.

Arvaan että minua on vaikea uskoa tuon jälkeen millaista paskaa se oli tuolloin pari vuotta sitten syksyllä kun olin mukamas ihastunut. Mutta nyt jopa tuon keskustelutuokion jälkeen jo kaipaankin tätä toista naista. Ja minua varmaan ainakin jo hieman satuttaisi jos tästä ei tule yhtään mitään lopulta. Onhan nainen minua jonkin verran vanhempi, mutta parasta olisi jos vielä saisi reilun mahdollisuuden edes yrittää.

 

[BaronFIN]

Takana nyt 25 vuotta yhdessä, joista 19 naimisissa. On ollut hyviä hetkiä ja huonompia kausia, joita ovat seuranneet parhaimmat vuodet ja sitten taas synkemmät vaiheet. Vuoristorataa, mutta sitähän elämä on…

Nyt viimeiset vuodet ovat olleet haastavia ja jokseenkin etäännyttäviä. Takana siis viitisen vuotta sitten puolison pettäminen, mistä ei kuitenkaan ole koskaan täysin normalisoiduttu (itse olen antanut sen aidosti anteeksi eikä se enää määrittlele minua tai valta-asetelmia parisuhteessa) ja tuohon ajankohtaa tuli lisäksi läheisen kuolemaa ja muita isoja mullistuksia, joten olisi voinut olla helpompaakin. Puoliso on viime vuodet ajautunut omiin oloihinsa ja vedonnut milloin töihin, väsymykseen, oman tilan ja ajan puutteeseen jne… Haluaa vetäytyä kirjojen, somettamisen, kutomisharrastuksen ja suoratoistopalveluiden taakse. Yhteistä aikaa ei juuri ole ollut. Ei ole ollut minun valintani.

Kuulostaa erikoiselta, olemme kuitenkin kaikesta huolimatta toistemme tuki ja turva ja edelleenkin… Itselleni hän on edelleen seksikkäin nainen maan päällä (sorry vaan jätkät, mutta tuo on aivan helmi tikissä nelikymppiseksi naiseksi, parantunut vaan vuosien myötä), mutta hän itse tosi ankara ja kriittinen eikä kykene ottamaan vastaan mitään kehuja, huomiota tai hellyyttä. Eikä myöskään antamaan sitä takaisin.

Nyt eilen keskusteltiin näistä asioista ja taustalla on tilanne ettei vaan koe mitään fyysistä vetoa minuun. Ole kokenut vuosiin… Tuo vuosien takainen pettäminen oli hätähuuto itselleen, mutta se pilasi elämästään kaiken seksiin liittyvän. Toki pitää minua tärkeänä ja elämän peruspilarina, mutta kokee että ansaitsisin aviopuolison joka kykenisi huomioimaan minua kuten aviopuolison kuuluisi. Seksiä saisin kuulemma hakea parisuhteen ulkopuolelta jos olen sitä vailla, mutta ei tuo oikein kuulosta minun jutulta.

Haluaisi olla vain omissa oloissaan yksin. Että palattaisiin ”seurusteluvaiheeseen”, jolloin saattoi olla vain. Olla.

Ensinnäkin… Ei tuossa nyt mitään uutta tullut mitä en olisi aidosti tiennyt. Seksi on ihan hyvä parisuhteen ilmanpainepuntari ja jos se vähenee ja suoranaisesti loppuu kokonaan, niin kyllähän se jostain kertoo. Toki itseäni harmittaa kun katsoo peiliin, ettei oma itsensä herätä toisessa mitään fiiliksiä. Toisaalta tässä on tilanne että toinen on nykyisessä vaiheessa ihan puhtaasti a-seksuaali, joten paha kait ottaa henkilökohtaisena loukkauksenakaan.

Mutta seurauksena tässä on epävarmuutta tulevaankin: mitä toinen elämältään haluaa kun se ei tiedä sitä itsekään. Ja niinkuin Ukrainan tilanne ja mahdolliset tulevat vuodet tekisi tästä yhtään helpompaa…

Itse epäilen puolisollani hyvin syvää masennustilaa ja ankaruutta itselleen, joka on jatkunut vuosia. On ehkä osa perusluonnetta. On kovan luokan asiantuntija töissään ja kantaa harteillaan puolia maailman ongelmista. Kotona päivän päätteeksi ”romahtaa” ja parisuhde on vain yksi velvollisuus lisää päivän muihin töihin.

Minulla ei ole aavistustakaan miten tätä lähteä purkamaan/ratkomaan. Terapiaa on ehdotettu, siihen ei ole aikaa ja osaa alan ammattilaisena sanoa itselleen ne samat liirumlaarum -lauseet mitä sieltä tulisi. Masennuslääkkeet on määrätty ja säädetty ihan itsenäisesti kohdilleen. Pitääkö joskus vain tunnustaa tosiasiat ja päästää toinen menemään omiin oloihinsa vaikka kuinka pahalta tuntuisi. Hän on kuitenkin ollut elämäni rakkaus parinkymmenen vuoden ajan ja antanut itselleni enemmän kuin moni saa koko elämänsä aikana (perheen, lapset).

Tämä oli tällainen terapeuttinen avautuminen.

 

[ZayWest]

Nyt voisi kokeneemmat deittimaailman kävijät halutessaan avata sanaista arkkua. Eli lyhyesti: onko naisten meininki nettisomeilussa kokenut evoluution, eli osataan ensituntumalta myydä faktoja/uskottavia asioita(joita varmasti ovatkin), mutta tuo on kuitenkin teatterin ylläpitoa myös?

Itselläni on tässä samaa ikää oleva nettituttavuus ja välimatka on klassinen Jyväskylä-Stadi. Juttu lähti luistamaan heti ja asiaan vaikutti varmasti tuollainen lonelywolf-asenne. Eli itse nyt olen deittipelistä ollut poissa pidempään, mutta olen ihan yleisestikin sujuvasti puhuva sekä juttua saan aikaan.

No tässä tapauksessa pelasin omat korttini siltä osin että kuvat on nähnyt ja tietää elämäni pääpiirteet. No, siitä sitten numeroiden vaihdot ja ollaan nyt puhuttu puhelimessa useasti.

Hän on hyvin puhelias tapaus ja osasi ainakin minulle myydä että on vaativa ja siksi tietää itsekin olevansa ärsyttävä. No, ei ole häirinnyt. Hänen kohdallaan myös monet elämässä koetut asiat osuivat yksiin kanssani ja nämä hän puhui aloitteellisesti. Eli ei mitään catfishailua siltä pohjalta mitä olisin sanonut. Ja kyllähän tuo sitten lirkutteluksi on pistänyt että miten näköiseni mies on sinkku. Ehkä tärkein pointti oli se että on haluja tutustua löytyy kaveripohjalta ja kävi selväksi että ihan kaverifiiliksiä en vain aiheuta.

Ongelma nyt on perinteiset. Kuvaa pyysin, ei ole tullut. Sen sijaan kova into olisi tavata. Sikäli toki aikuismaista että malttia häneltä löytyi kun ei itsekään nyt esimerkiksi ole mikään deittipalveluissa juoksija ja ihan uskottava syy oli huonot kokemukset miehistä. Eli vähän tuli vastaan tajutessaan myös minun yleisen tilanteeni.

En minä kuitenkaan idiootti ole. Ei kuvia ja ei käytä whatsappia johtuen menneistä. Ei ole halunnut avata sen tarkemmin vaikka huomaamattaan onkin juuri nuo naimisissa olleet pettäjämiehet tuonut juttuihin. Ja loukkaantui yhdestä tahattomasta läpästäni joka siis liittyi niinkin yksinkertaiseen asiaan kuin musiikkiin ja menin parin laulajan kohdalla toteamaan heidät kauniiksi.

Eilen sitten tuossa päivemmällä puhuttiin kun osui vähän väliaikaa duuneista. Kertoi että alan olemaan jo lyhyessä ajassa aika vahvoilla ja tuon jälkeen hänestä kuului yhden viestin verran illalla että olen kiva. Itsellä nyt on tapana että joka päivä ei tarvitse hirttäytyä toiseen, mutta itse nyt ihan periaatteesta pistin viestiä että kiireinen päivä paketissa, miten hänellä. Ja tuohon vastine oli että huomiseen ja että olen kiva. Tämä siis poikkeuksena täysin hänen aiempaan käytökseen.

Sekava viesti, mutta niin on tämä juttukin. Nuo tietyt vaaranmerkit eivät katkaisseet kamelin selkää kun itse ajoin sometilejä alas jo 10 vuotta sitten ja valitsin käyttööni ne mitä oikeasti tarvitsee ja mistä hyödyn. Eli sikäli tajuan että joskus kaikki ei ole valehtelua. Myös itsensä suojeleminen ja yksityisyys nyt mahtuu minunkin päähäni.

Mutta joo. Jännä nähdä mitä tämä päivä tuo tullessaan. Täytyy vähän tiukentaa tätä yleistä kurinpitolinjaa omassa pikkutakkien tornissa ihan yleisestikin.

 

[mikko600]

Nyt voisi kokeneemmat deittimaailman kävijät halutessaan avata sanaista arkkua. Eli lyhyesti: onko naisten meininki nettisomeilussa kokenut evoluution, eli osataan ensituntumalta myydä faktoja/uskottavia asioita(joita varmasti ovatkin), mutta tuo on kuitenkin teatterin ylläpitoa myös?

Itselläni on tässä samaa ikää oleva nettituttavuus ja välimatka on klassinen Jyväskylä-Stadi. Juttu lähti luistamaan heti ja asiaan vaikutti varmasti tuollainen lonelywolf-asenne. Eli itse nyt olen deittipelistä ollut poissa pidempään, mutta olen ihan yleisestikin sujuvasti puhuva sekä juttua saan aikaan.

No tässä tapauksessa pelasin omat korttini siltä osin että kuvat on nähnyt ja tietää elämäni pääpiirteet. No, siitä sitten numeroiden vaihdot ja ollaan nyt puhuttu puhelimessa useasti.

Hän on hyvin puhelias tapaus ja osasi ainakin minulle myydä että on vaativa ja siksi tietää itsekin olevansa ärsyttävä. No, ei ole häirinnyt. Hänen kohdallaan myös monet elämässä koetut asiat osuivat yksiin kanssani ja nämä hän puhui aloitteellisesti. Eli ei mitään catfishailua siltä pohjalta mitä olisin sanonut. Ja kyllähän tuo sitten lirkutteluksi on pistänyt että miten näköiseni mies on sinkku. Ehkä tärkein pointti oli se että on haluja tutustua löytyy kaveripohjalta ja kävi selväksi että ihan kaverifiiliksiä en vain aiheuta.

Ongelma nyt on perinteiset. Kuvaa pyysin, ei ole tullut. Sen sijaan kova into olisi tavata. Sikäli toki aikuismaista että malttia häneltä löytyi kun ei itsekään nyt esimerkiksi ole mikään deittipalveluissa juoksija ja ihan uskottava syy oli huonot kokemukset miehistä. Eli vähän tuli vastaan tajutessaan myös minun yleisen tilanteeni.

En minä kuitenkaan idiootti ole. Ei kuvia ja ei käytä whatsappia johtuen menneistä. Ei ole halunnut avata sen tarkemmin vaikka huomaamattaan onkin juuri nuo naimisissa olleet pettäjämiehet tuonut juttuihin. Ja loukkaantui yhdestä tahattomasta läpästäni joka siis liittyi niinkin yksinkertaiseen asiaan kuin musiikkiin ja menin parin laulajan kohdalla toteamaan heidät kauniiksi.

Eilen sitten tuossa päivemmällä puhuttiin kun osui vähän väliaikaa duuneista. Kertoi että alan olemaan jo lyhyessä ajassa aika vahvoilla ja tuon jälkeen hänestä kuului yhden viestin verran illalla että olen kiva. Itsellä nyt on tapana että joka päivä ei tarvitse hirttäytyä toiseen, mutta itse nyt ihan periaatteesta pistin viestiä että kiireinen päivä paketissa, miten hänellä. Ja tuohon vastine oli että huomiseen ja että olen kiva. Tämä siis poikkeuksena täysin hänen aiempaan käytökseen.

Sekava viesti, mutta niin on tämä juttukin. Nuo tietyt vaaranmerkit eivät katkaisseet kamelin selkää kun itse ajoin sometilejä alas jo 10 vuotta sitten ja valitsin käyttööni ne mitä oikeasti tarvitsee ja mistä hyödyn. Eli sikäli tajuan että joskus kaikki ei ole valehtelua. Myös itsensä suojeleminen ja yksityisyys nyt mahtuu minunkin päähäni.

Mutta joo. Jännä nähdä mitä tämä päivä tuo tullessaan. Täytyy vähän tiukentaa tätä yleistä kurinpitolinjaa omassa pikkutakkien tornissa ihan yleisestikin.

- Ei suostu lähettämään kuvaa.
- Ei suostu käyttämään whatsappia.
- Heti mainittu sulle selityksenä huonot kokemukset miehistä.
- Suuttuu kun kehut muita naisia.

 

[Lätkä-Bongari Iso-E]

- Ei suostu lähettämään kuvaa.
- Ei suostu käyttämään whatsappia.
- Heti mainittu sulle selityksenä huonot kokemukset miehistä.
- Suuttuu kun kehut muita naisia.

Joo itse myös lopettaisin viesittelyn. Kuulostaa kyllä siltä, että mitään kuvaa ei ole tulossa ettei tuskin tule ikinä tapaamaan.

 

[Draco]

Mutta joo. Jännä nähdä mitä tämä päivä tuo tullessaan. Täytyy vähän tiukentaa tätä yleistä kurinpitolinjaa omassa pikkutakkien tornissa ihan yleisestikin.

No sieltä tuli jo red flagia osalta, enkä itsekään nyt ehkä suoranaisesti vihreää tuossa näe, mutta pitää tietysti muistaa, että päätelmiä ne kaikki tuossa vaiheessa on. Jos hän sinua kiinnostaa, pitää kasvattaa informaatiota. Tuo kuvahomma on kyllä ongelma, koska kyllä jokainen järkevä tietää, ettei sitä kannata pantata, jos tosissaan on ajatuksia, että juttu voisi edetä. Mutta jos siellä on nyt joku syy, ettei hän halua edetä tuossa järjestyksessä, niin ehkä siinä sitten strategiana toimii lähteä viemään eteenpäin sitä tapaamisjuttua, koska kyllähän hän sen lärvinsä viimeistään näyttäisi siellä livenä sitten. Eli jos tuo on se tapa edetä seuraavalle tasolle, jota hän tarjoaa, niin ota siitä jääkiekkotermein löysät pois.

Ymmärrän kyllä senkin, että jos välimatka on Jyväskylä-Stadi, niin ei sitä matkaa välttämättä ajelisi saadakseen vain todeta, minkä näköinen hän on. Mutta tarkoitan vain, että jos annat merkkiä, että tuo voisi ihan oikeasti tapahtua ja pian, niin näet, että perääntyykö hän siitä, vai tapahtuisiko oikeasti. Se kuvahomma voi ratketa siinä sitten ennen sitä tapaamista.

 

[Infamous]

@ZayWest - itselläni oli edellisen nettitreffailu-kauden aikana vahva periaate, että ilman kuvaa tapaamiseen on turha lähteä. Ensinnäkin, tuo kuvan lähettämisen epäröinti viestii epävarmuutta, joka saattaa herkästi johtaa ohareihin. Toisinnakin, vaikka kuinka puhutaan sisäisestä kauneudesta ja muusta siirappisesta hötöstä, niin kaikki me olemme siinä määrin pinnallisia, että jonkinlainen kipinä pitää syttyä myös ulkonäöstä.

Itse tunnet tilanteen ja vastapuolen paremmin kuin kukaan muu täällä, joten tottakai teet omat ratkaisusi asian suhteen.