Naisasiat

[Outsider]

Laitetaanpas taas päivitystä omaan tilanteeseen. Aivan kuten viime kerrallakin, niin olisin ihan äskettäin voinut kirjoittaa taas täysin erilaisen viestin, mutta nyt on taas hommat ihan levällään. Saatiin tosiaan pienen breikin aikana toukokuun alussa asiat "kuntoon" ja päätettiin jatkaa yhdessä. Siitä asti ollut varmaan paras kesä ikinä, mutta nyt sitten satuinkin kuulemaan kun oma puoliso puhui kaverinsa kanssa puhelimessa ja vaikka tiedän, että salakuuntelu on perseestä, niin en voinut oikein muutakaan. Kuulin siis, että olivat nähneet ihan hiljaittain tämän toisen miehen kanssa ja vaikka mitään ei ollut edelleenkään tapahtunut, niin edelleen vaan kuulemma haluja olisi kovasti ja käsitin, että vastapuoli on se mikä ei ole vielä ollut valmis menemään "loppuun asti". En kertonut, että kuulin ihan noin paljon, mutta otin asian kuitenkin nyt puheeksi ja kyselin siitä, että eikö yhteydenpidon pitänyt olla loppu. Kuulemma ovat viestitelleet edelleen harvoin, mutta se on vaan ihan kuulumisten vaihtoa ja edelleen hän on varma, että haluaa olla minun kanssa ja siitä toisesta jutusta ei olisi tullut, eikä tule mitään. Miten helvetissä tässä nyt pitäisi edetä, kun toisaalta vakuutuin kyllä eilen siitä, että haluaa edelleen olla kanssani, kun keskusteltiin asiasta, mutta jotainhan tuolla on edelleen oltava taustalla mikä kyllä nakertaa omaa luottamusta. Tuntuu, että pitäisi vaan antaa ajan kulua ja odottaa, että homma siitä unohtuu, mutta toisaalta ihan helvetin hankalaa, kun ei ole 100% luottamusta toiseen. Tekisi mieli pyytää näyttämään niitä "vähäisiä" viestittelyjä, mutta olen aika varma, että se ei käy ja mitä sitten siitä eteenpäin. Tuntuu vaan siltä, että jos niissä ei muka ole mitään muuta kuin kuulumisten vaihtoa, niin miksi niitä ei saisi nähdä. Ei kiinnostaisi sotkea muita ihmisiä omiin asioihin, mutta vähän tekisi mieli kysyä tältä toiselta mieheltäkin, että mitä hän meinaa tällaisella touhulla, kun sielläkin on kotona vaimo ja lapset. Sen verran on selvinnyt, että tämä mies on siis oman puolisoni kesäheila jostain 15v takaa, eivätkä sen kummemmin edes tunne toisiaan, mutta joku nyt vaan vetää edelleen yhteen, kun sattumalta somessa tapasivat. Mun mielestä aikuisilla ihmisillä saa olla kavereita tms. ihmissuhteita sen verran kun tarvitsee, eikä toisella ole niihin puuttumista, mutta tuntuu se helvetin oudolta, että mitä sellaista tämän miehen kanssa pitää edelleen viestitellä edes harvoin, mitä ei voisi hoitaa oikeiden kavereiden tai vaikka minun kanssa.

 

[Spire]

@Outsider käsitinkö oikein että puolisosi valehtelee tai ei myönnä nähneensä hiljattain tätä vanhaa kesäheilaa? Kyllähän tuo pahalta vaikuttaa kaikenkaikkiaan... En osaa antaa mitään neuvoja, tsemppiä kuitenkin ja kerro miten tilanne etenee. Pääsit kuitenkin itse pettämisajatuksista yli, niin luulisi että puoliso pääsee myös.

 

[Outsider]

@Outsider käsitinkö oikein että puolisosi valehtelee tai ei myönnä nähneensä hiljattain tätä vanhaa kesäheilaa? Kyllähän tuo pahalta vaikuttaa kaikenkaikkiaan... En osaa antaa mitään neuvoja, tsemppiä kuitenkin ja kerro miten tilanne etenee. Pääsit kuitenkin itse pettämisajatuksista yli, niin luulisi että puoliso pääsee myös.

En tiedä voiko sanoa valehtelemiseksi, mutta ei siis ole kertonut siitä, enkä itse ole kertonut, että tiedän asiasta. Mainitsin siis vaan, että tiedän viestittelyn jatkuneen. Sepä tässä juuri on, että haluaisin uskoa, että hän pääsee siitä yli kerran itsekin pääsin, mutta toisaalta tuntuu vaan niin erikoiselta tuo edelleen jatkuva yhteydenpito. Puhuttiin kyllä siitä miltä asia minusta tuntuu ja kerroin että itsellä on vähän sellainen fiilis, että onko se kuitenkaan ohi ja odotellaanko siinä vaikka sitä, jos vastapuoli ostaisikin eron omasta suhteestaan tms., mutta mistään tällaisesta ei kuulemma ole kyse.

 

[teppana]

Onpa hankalan kuuloinen tilanne. Itse varmaan sanoisin vaan ihan suoraan, että tein väärin ja jäin kuuntelemaan kahdenkeskistä keskustelua. Siinä selvisi, että tilanne toisen miehen kanssa on erilainen kuin puoliso antaa ymmärtää.



Itsellä on myös jonkinlainen tilanne tässä ollut päällä jo hetken aikaa. Erosin tosiaan about vuosi sitten 10 vuoden parisuhteesta. Siinä tuli sitten uusi ihminen itselle mukaan kuvioihin ja ihastumista tapahtui molemminpuolin. Nyt on jo hetken aikaa tuntunut siltä, että ehkä haluaisinkin olla yksin. Tämä uusi (tai useamman kuukauden kuitenkin) parisuhteen osapuoli taas on ihan pelottavan rakastunut. Olen antanut mielestäni aika selvät vinkit ja ihan suoraankin sanonut, että en tiedä nappaako juuri nyt. Mutta jotenkin tämä nainen ei vaan irroita otettaan. Olen hänen mielestään hänelle se elämän rakkaus, perhettä pitäisi perustaa ja minun pitäisi nyt vaan hänen kanssaan yhdessä taistella tämä hankala hetki läpi.

Päällisin puolin tuossa tosiaan olisi hieno puoliso sekä äiti tuleville lapsille. Omistautunut, ahkera, kaunis ja ehdottoman uskollinen niin tunne-elämässä kuin arjessakin. Järki sanoo että nyt teppana otat tästä itsellesi vaimon ja kasvatatte yhdessä perheen. Mutta jostain syystä sitä samanlaista tunteen paloa ei minulla ole kuin hänellä. Se jopa vähän harmittaa, koska en usko samanlaista naista eteeni kovin usein tulevan. Kouluttautunut, älykäs, empaattinen ja uskollinen. Kaunis, urheilullinen sekä terveitä elämäntapoja viettävä.

Silti, olen kesälomaa viettämässä yksin kämpillä enkä hänen luonaan vaikka on sinne usein jo pyytänyt.

 

[Pärde]

Itsellä on myös jonkinlainen tilanne tässä ollut päällä jo hetken aikaa. Erosin tosiaan about vuosi sitten 10 vuoden parisuhteesta. Siinä tuli sitten uusi ihminen itselle mukaan kuvioihin ja ihastumista tapahtui molemminpuolin. Nyt on jo hetken aikaa tuntunut siltä, että ehkä haluaisinkin olla yksin. Tämä uusi (tai useamman kuukauden kuitenkin) parisuhteen osapuoli taas on ihan pelottavan rakastunut. Olen antanut mielestäni aika selvät vinkit ja ihan suoraankin sanonut, että en tiedä nappaako juuri nyt. Mutta jotenkin tämä nainen ei vaan irroita otettaan. Olen hänen mielestään hänelle se elämän rakkaus, perhettä pitäisi perustaa ja minun pitäisi nyt vaan hänen kanssaan yhdessä taistella tämä hankala hetki läpi.

Päällisin puolin tuossa tosiaan olisi hieno puoliso sekä äiti tuleville lapsille. Omistautunut, ahkera, kaunis ja ehdottoman uskollinen niin tunne-elämässä kuin arjessakin. Järki sanoo että nyt teppana otat tästä itsellesi vaimon ja kasvatatte yhdessä perheen. Mutta jostain syystä sitä samanlaista tunteen paloa ei minulla ole kuin hänellä. Se jopa vähän harmittaa, koska en usko samanlaista naista eteeni kovin usein tulevan. Kouluttautunut, älykäs, empaattinen ja uskollinen. Kaunis, urheilullinen sekä terveitä elämäntapoja viettävä.

Pakko sanoa, että jos fiilikset eivät ole mukana, niin ei siitä väkisin mitään tule ja hieman epäreilua se on toista osapuolta kohtaankin. Olin itse aika lailla samassa tilanteessa syksyn/talven, kun tapasin naisen, jonka kanssa oli hyvin mutkatonta viettää aikaa ja vaikka hänestä tulikin minulle todella tärkeä ihminen, niin jokin siitä tunnepuolesta puuttui eikä sellaista täydellistä paloa omalta osaltani ollut. Tuskailin asian kanssa pitkään tutkiskellen omia ajatuksia ja podin hieman syyllisyyttä, koska molemmat meistä lähestyvät neljää kymppiä ja tietyt haaveet alkavat olla kohta viimeisten mahdollisuuksien varassa. En tiedä yhtään, minkä ikäisiä olet(te), mutta jos hänellä on perhehaaveita, niin sellaisten tiellä ei tulisi seistä, jos on itse epävarma.

Ehkä paras ratkaisu olisi, jos voisitte pysyä jollain tapaa ystävinä ja ajan kanssahan tilanne saattaa muuttua? Mutta rationaalisella päättelyllä ei oman kokemukseni mukaan tunnepuolta pakoteta tällaisissa asioissa.

 

[444]

Onpa hankalan kuuloinen tilanne. Itse varmaan sanoisin vaan ihan suoraan, että tein väärin ja jäin kuuntelemaan kahdenkeskistä keskustelua. Siinä selvisi, että tilanne toisen miehen kanssa on erilainen kuin puoliso antaa ymmärtää.



Itsellä on myös jonkinlainen tilanne tässä ollut päällä jo hetken aikaa. Erosin tosiaan about vuosi sitten 10 vuoden parisuhteesta. Siinä tuli sitten uusi ihminen itselle mukaan kuvioihin ja ihastumista tapahtui molemminpuolin. Nyt on jo hetken aikaa tuntunut siltä, että ehkä haluaisinkin olla yksin. Tämä uusi (tai useamman kuukauden kuitenkin) parisuhteen osapuoli taas on ihan pelottavan rakastunut. Olen antanut mielestäni aika selvät vinkit ja ihan suoraankin sanonut, että en tiedä nappaako juuri nyt. Mutta jotenkin tämä nainen ei vaan irroita otettaan. Olen hänen mielestään hänelle se elämän rakkaus, perhettä pitäisi perustaa ja minun pitäisi nyt vaan hänen kanssaan yhdessä taistella tämä hankala hetki läpi.

Päällisin puolin tuossa tosiaan olisi hieno puoliso sekä äiti tuleville lapsille. Omistautunut, ahkera, kaunis ja ehdottoman uskollinen niin tunne-elämässä kuin arjessakin. Järki sanoo että nyt teppana otat tästä itsellesi vaimon ja kasvatatte yhdessä perheen. Mutta jostain syystä sitä samanlaista tunteen paloa ei minulla ole kuin hänellä. Se jopa vähän harmittaa, koska en usko samanlaista naista eteeni kovin usein tulevan. Kouluttautunut, älykäs, empaattinen ja uskollinen. Kaunis, urheilullinen sekä terveitä elämäntapoja viettävä.

Silti, olen kesälomaa viettämässä yksin kämpillä enkä hänen luonaan vaikka on sinne usein jo pyytänyt.

Eipä noilla mainitsemillasi seikoilla oikein tänä päivänä ole merkitystä, jos tunne ei ole täysin mukana. Kuulostaa ehkä enemmän sellaiselta löysässä hirressä roikottamiselta, jos toinen haluaa sitoutua enemmänkin ja on suunnilleen jättämässä ehkäisynkin jo pois lisääntymissuunnitelmia tehdessään ja toinen empii, että haluaisiko ylipäänsä mitään vai ei.
Kuitenkin näkisin, että tuossa on myös itsetutkiskelun paikka. Onko jotain käsittelemättömiä traumoja tai tekemätöntä surutyötä, mikä estää tempautumasta täysillä mukaan uuteen. Nuo ovat täysin inhimillisiä seikkoja, joilla on suuri merkitys uuden suhteen rakentamisen kannalta. Itselläni meni kolme vuotta eron jälkeen pitkästä parisuhteesta, että olin valmis myös henkisesti lähteä rakentamaan uutta suhdetta, vaikka potentiaalisia kumppaneita oli ”tarjolla” myös ennen sitä. Vaati ihan julmetusti duunia kaivaa tunnelukkoja ja traumoja esille, helvetillisen määrän kyyneliä ja itsensä armahtamista. Kaikilla tilanne ei toki ole sama ja itse olin eron jälkeen ihan totaalisen romuna, kun elämä oli liian kietoutunut ”meidän” ja parisuhteen ympärille sen sijaan, että olisin elänyt juuri omaa elämääni. Nykyään osaan kuitenkin jo kantaa itseni ja ottaa vastuun omista valinnoistani, ja tätä ei olisi ilman eroa todennäköisesti tapahtunut. Mutta pointti siis on, että vaikka juuri nyt voi tuntua siltä, että ei ehkä haluaisi sitoutua juuri häneen, niin se voi myös muuttua. Tärkeintä olisi kohdata toinen osapuoli asiassa rehellisesti ja avoimesti, käydä asiaa rohkeasti ja luottavaisesti hänen kanssaan läpi. Se ei todellakaan ole helppoa, mutta se olisi vain ja ainoastaan reilua teitä molempia kohtaan. Pahin, mitä tässä tilanteessa voi tehdä, on antaa tilanteen jatkua ennallaan ja antaa molempien elää siinä illuusiossa, että tilanne on kestävällä pohjalla. Se on toki se helpoin ratkaisu, mutta ei missään tapauksessa hyvä ratkaisu.

 

[BaronFIN]

@Outsider

Tuo on kuin omasta elämästäni 10v sitten.
Silloin puolisollani oli tiivistä yhteydenpitoa 2000 luvun aikaiseen kesäheilaansa. Olin tästä yhteydenpidosta tietoinen (joo, stalkkasin kun muuten totuutta tullut ulos), mutta kaikki kiellettiin loppuun asti ”ollaan vaan ystäviä” jne… kun todellisuudessa kettu kävi kolossa.

Tämä kuvio aukesi kokonaisuudessaan vasta vuosia myöhemmin ja kävin istumassa myös ihan terapiassa asiasta ja tässä tulee elämän opetus:

Punnitse mikä riittää sinulle. Pistä toiseen vaakakuppiin kaikki hyvät asiat: perhe, lapset, ekonomistaloudellinen asema, puolison hyvät puolet ja sitten toiseen vaakakuppiin tämän ”käärmemäisyys”, mahdollinen vaihtelunhalu ja mitä muuta onkaan ja katso mihin tämä pohdinta riittää.

Yhdessäolo on tyystin vapaaehtoisuuteen perustuvaa ja jokainen tekee omat valintansa. Toista ei vain voi omistaa. Nyt on yksi heila ja tulevaisuudessa voi olla toinen tai kolmaskin. Toki itse haluaisi olla aina se ykkönen ja mielenkiintoisin, mutta elämä aina mene täydellisesti. Ja kyllä, saa vituttaa, mutta mieti maailma miltä se näyttäisi toisin päin ja konkretisoi se myös. Ole valmis viemään oma näkemyksesi vaikka päätyyn asti, niin saat rauhan itsesi kanssa.

Vaikka olemme olleet 25 vuotta yhdessä, niin vaikka tämä loppuisi ensi viikolla, niin elämä voittaisi kuitenkin. Tällöin toiseen ei tarvitse ripustautua ja takertua ja toisellakin on silloin tilaa hengittää ja olla. Ja jos toinen tekee toisenlaisen valinnan, niin sitten tekee. Ja se olisi tehnyt se muutoinkin vaikka vieressä ruikuttaisin muuta.

 

[Outsider]

@Outsider

Tuo on kuin omasta elämästäni 10v sitten.
Silloin puolisollani oli tiivistä yhteydenpitoa 2000 luvun aikaiseen kesäheilaansa. Olin tästä yhteydenpidosta tietoinen (joo, stalkkasin kun muuten totuutta tullut ulos), mutta kaikki kiellettiin loppuun asti ”ollaan vaan ystäviä” jne… kun todellisuudessa kettu kävi kolossa.

Tämä kuvio aukesi kokonaisuudessaan vasta vuosia myöhemmin ja kävin istumassa myös ihan terapiassa asiasta ja tässä tulee elämän opetus:

Punnitse mikä riittää sinulle. Pistä toiseen vaakakuppiin kaikki hyvät asiat: perhe, lapset, ekonomistaloudellinen asema, puolison hyvät puolet ja sitten toiseen vaakakuppiin tämän ”käärmemäisyys”, mahdollinen vaihtelunhalu ja mitä muuta onkaan ja katso mihin tämä pohdinta riittää.

Yhdessäolo on tyystin vapaaehtoisuuteen perustuvaa ja jokainen tekee omat valintansa. Toista ei vain voi omistaa. Nyt on yksi heila ja tulevaisuudessa voi olla toinen tai kolmaskin. Toki itse haluaisi olla aina se ykkönen ja mielenkiintoisin, mutta elämä aina mene täydellisesti. Ja kyllä, saa vituttaa, mutta mieti maailma miltä se näyttäisi toisin päin ja konkretisoi se myös. Ole valmis viemään oma näkemyksesi vaikka päätyyn asti, niin saat rauhan itsesi kanssa.

Vaikka olemme olleet 25 vuotta yhdessä, niin vaikka tämä loppuisi ensi viikolla, niin elämä voittaisi kuitenkin. Tällöin toiseen ei tarvitse ripustautua ja takertua ja toisellakin on silloin tilaa hengittää ja olla. Ja jos toinen tekee toisenlaisen valinnan, niin sitten tekee. Ja se olisi tehnyt se muutoinkin vaikka vieressä ruikuttaisin muuta.

Aika pitkälti noita asioita olen itsekin pyöritellyt päässäni. Siis sen, että tein mitä vaan, niin toinen kyllä pettää tai lähtee, jos niin haluaa. Toistaiseksi ei ole tehnyt kumpaakaan ja on vakuuttanut, että ei ole tekemässäkään, niin mikäs tässä olisi jatkaa tätä hienosti alkanutta kesää. Lähinnä kai tässä on ongelma se, että miten saan oman luottamukseni toiseen nyt kuntoon. Puhuttiin kyllä vielä tänäänkin viimeksi tästä asiasta, ja saatiin avattua asioita puolin ja toisin, mutta yhteisymmärrystä nyt ei täysin löytynyt. Omasta mielestäni olisi ollut järkevää näyttää sitä viestittelyä minulle, jos se on vaan kuulumisten vaihtoa, mutta tämä ei käynyt, koska ne on yksityisiä asioita, eikä kuulemma auttaisi mitään. Kerroin myös, että ainakaan itse en näe mitään järkeä siinä yhteydenpidossa, jos sillä ei ole tarkoitus ruokkia mitään tulevaisuuden kuvitelmia. Tästä oli puolisokin samaa mieltä, mutta ei nyt silti sanonut suoraan, että se nytkään tähän loppuisi. Se tässä varmaan eniten nyt aiheutti itselle ihmetystä, että käsitin, että ”melkein pettäminen” oli omalle puolisolle tosi paha paikka ja asia mikä painoi kovasti sillon kun tilanne saatiin selvitettyä, koska ei itse näe itseään pettämässä, enkä minäkään. Mutta nyt sitten taustalla on kuitenkin ilmeisesti ihan puhtaasti haluja seksiin, vaikka tilanne muuten onkin sellainen, että molemmat haluaisivat pitää nykyiset parisuhteensa ja tiedostavat, että tuo kuvio ei johda mihinkään, kun se on jo molempien puolisoidenkin tiedossa. Mutta ei tässä tosiaan taida kauheasti muita vaihtoehtoja olla kuin jatkaa eteenpäin ja katsoa mihin päädytään. Muuten tosiaan tuntuu, että molemmin puolin meidän välillä kaikki on nyt paremmin kuin koskaan, joten aika laajalla tunneskaalalla tässä mennään.

 

[adolf]

Eräs nainen, jonka kanssa olemme ihan vaan kavereita on nyt jostain saanut päähänsä, että minulle voi vuodattaa kaikki sydänsurut ja muut tunnepuolen ongelmat.

Tämä alkaa melko turhauttavaksi käymään. Tykkään kyllä hänen kanssaan hengata ja jutella asioista. On tosi mukava ihminen ja näin tykkään hänestä, mutta toisaalta hän on myös hyvin dramaattinen ja on ilmeisesti jotain sellaisia tunnepuolen solmuja, joita en nyt tässä sen tarkemmin lähde spekuloimaan.

Mutta tämä, että minulle pitää vuodattaa se, kun jonkun miehen kanssa on mennyt homma poikki alkutekijöihinsä, niin minkä ihmeen takia minun tämä pitää tietää? Ystävyys on ihan jees, mutta tällainen rupeaa olemaan hyvin häiritsevää. Tiedän joo, että ystävyyteen kuuluu nämäkin asiat, mutta silloin kun itsellä on olo, kuin olisi saavi, johon vain käydään kaatamassa oma paha olo, niin en siitä kauheasti diggaile.

Olenko nyt ihan kusipää?

 

[Temptation]

Aktivoiduin tässä itsekin kesän kunniaksi ja rintama alkoikin jo ylikuumenemaan, halukkaita treffailuja useampikin edessä. Ajattelin, että jätän juhannuksen jälkeiselle viikolle eli tälle, kerkeää vielä hulinoimaan poikain kanssa kunnolla ilman naisjuttuja.

Altistuin vkl aikana jollekin EM-kisaturistille ja tänään napsahti 14vrk karanteeni. Jees. Ihan tyypillistä meikäläiselle, sinkkuilu ei vaan päästä irti. Otti nyt näemmä kovemmat keinot samaan tahtia kuin minäkin.

 

[Pekko Pelikaani]

Eräs nainen, jonka kanssa olemme ihan vaan kavereita on nyt jostain saanut päähänsä, että minulle voi vuodattaa kaikki sydänsurut ja muut tunnepuolen ongelmat.

Tämä alkaa melko turhauttavaksi käymään. Tykkään kyllä hänen kanssaan hengata ja jutella asioista. On tosi mukava ihminen ja näin tykkään hänestä, mutta toisaalta hän on myös hyvin dramaattinen ja on ilmeisesti jotain sellaisia tunnepuolen solmuja, joita en nyt tässä sen tarkemmin lähde spekuloimaan.

Mutta tämä, että minulle pitää vuodattaa se, kun jonkun miehen kanssa on mennyt homma poikki alkutekijöihinsä, niin minkä ihmeen takia minun tämä pitää tietää? Ystävyys on ihan jees, mutta tällainen rupeaa olemaan hyvin häiritsevää. Tiedän joo, että ystävyyteen kuuluu nämäkin asiat, mutta silloin kun itsellä on olo, kuin olisi saavi, johon vain käydään kaatamassa oma paha olo, niin en siitä kauheasti diggaile.

Olenko nyt ihan kusipää?

Toisaalta olet kusipää mutta toisaalta et.
Mietipä asiaa siltä kantilta että tämä nainen luottaa sinun todella paljon jos avautuu asioista sinulle. Kokee sinut varmasti luotettavana ihmisenä johon hän voi tukeutua. Totta kai vuodatukset on raskaita varsinkin jos niitä on kovin usein.
Jospa voit ikäänkuin saada oppia omaan elämääsi naisen vuodatuksista?

 

[Draco]

Ystävyys on ihan jees, mutta tällainen rupeaa olemaan hyvin häiritsevää. Tiedän joo, että ystävyyteen kuuluu nämäkin asiat, mutta silloin kun itsellä on olo, kuin olisi saavi, johon vain käydään kaatamassa oma paha olo, niin en siitä kauheasti diggaile.

Ylläolevat kommentit ovat kaikki hyviä ja totta, mutta ehkä tässä vähän on kyse naisten ja miesten välisistä eroista kaverikeskusteluissakin. Tai pitäisikö vaan yleistää ihmisten välisistä eroista aikoina, jolloin joku voi pahoittaa mielensä tällaisista eri sukupuolten esittämisestä eriävässä valossa. Mutta poitti on kuitenkin se, että oman kokemukseni mukaan tuollaiset joka lyhkäisenkin suhteen puimiset on kuitenkin naisten keskuudessa yleisempiä.

Itse taas en ole koskaan mitään suhdeasioita lähtenyt kavereiden kanssa perkaamaan, joista ei vielä edes voi sanoa, että tuleeko siitä mitään. Se on mielestäni ihan turhaa omasta ja kaverin näkökulmasta. Kaverin näkökulmasta voi miettiä, että mitä hänen sitten pitäisi siihen sanoa. Voivotella ja antaa sympatiaa tai sitten toisaalta jotain ohjeita, että missä meni pieleen?

Omasta näkökulmasta en kaipaa mitään ohjeita noissa asioissa, vaan olen oman itseni kuskin paikalla meni miten meni. Jotten lopputuloksena, että mitä noita ruotimaan. Mutta ehkä toisten ihmisten pitää käsitellä tunnetilojaan juttelemalla noista asioista. Se on ihan fine, niin kauan kuin kaveria kiinnostaa kuunnella.

 

[heisenberg196]

Tapasin sattumalta loppukeväästä erään ihastuttavan naisen eräässä asiayhteydessä ja siinä ei silmäpelin ja pienen läpän heiton lisäksi ollut mitään ihmeellistä. Kesällä tämä sama nainen sitten tuli tinderissä pariksi ja keskusteltiin paljonkin. Käytiin muutaman kerran pelaamassa tennistä jne. Olen pitänyt itseäni erinomaisena ihmistuntijana, joka aistii vahvasti asioita, mutta hänestä en oikein missään kohtaa saanut mitään otetta. Sattumusten kautta lähdettiin kuitenkin viikon vaellusreissulle Lappiin hiljattain. Viikko oli ihan älyttömän hauska ja mukava, molemmille osapuolille. Omat tunteet tietysti syveni aika vahvasti kun viikon viettää 24/7 toisen kanssa. Ajattelin, että tässä on sielunkumppani ja paras kaveri samassa paketissa.
Uskokaa tai älkää, niin fyysiselle tasolle suhde ei kuitenkaan reissussa edennyt. Kotiinpaluun jälkeisellä viikolla nähtiin ja kaikki oli normaalisti. Lähennyttiin fyysisesti ja yksi yökin nukuttiin loppuviikosta yhdessä. Harrastettiin seksiä eikä siinä mitään, kaikki oli hienosti vielä seuraavana aamuna.

Lauantaina sitten oltiin PK-seudulla hoitamassa asioita, kun oltiin sovittu, että mennään. Kotimatkalla nainen kysyi, että mikä fiilis tästä jutusta. Vastasin, että todella hyvä ja kaikki on ok. Esitin vastakysymyksen, johon vastaus oli: ''Tosi paska fiilis ollut oikeastaan koko viikon. Oon miettinyt tätä juttua ja tuntuu, että ei oo sellaisia tunteita jotka tässä kohtaa pitäisi olla. Tuntuu, ettei tunnu romanttisessa mielessä oikealta.''
Haluaa kuitenkin olla tekemisissä, reissata, vaeltaa yhdessä, mutta ei käsitykseni mukaan halua olla kaverisuhdetta enempää. Mietti, että mikä vika hänessä on kun ei tunnu oikealta, vaikka ''tässä jutussa ja allekirjoittaneessa on teoriassa kaikki mitä voi toivoa.'' Lisäksi mainitsi, että pelottaa, kun ollaan ehkä liian samanlaisia.

Itse sanoin olevani kiitollinen kaikesta mitä olen häneltä saanut ja kokenut. Sanoin, että haluan olla tekemisissä, mutten osaa heti tunteitani heittää roskakoriin. Ei tuollaisia ihmisiä kuitenkaan vastaan tule elämän aikana vastaan paria enempää.

En tiedä onko tämä vain kuvittelua, mutta eräs ystäväni lokeroi tämän jonkunlaiseksi suojautumismekanismiksi.

Voi olla myös sattumaa, mutta eräs hänen hyvä ystävänsä, jonka kanssa allekirjoittanut on joskus heiluttanut peittoa ja ehkä hieman jättänyt roikkumaan, kysyi vaellusviikon jälkeen tältä naiselta, että ''onko sattumaa, että teillä on samanlaisia vaelluskuvia sosiaalisessa mediassa vai olemmeko olleet yhdessä vaeltamassa''.

Nämä naiset olivat sitten sopineet näkemisen nimenomaan tuon yhdessä nukutun yön jälkeiselle päivälle. Lauantaina kysyin naisten tapaamisesta, niin vastaus oli luokkaa ''oli pikavisiitti, ei hirveästi ehditty jutella'' ja aihe ikäänkuin sivuutettiin.

Aikajana siis: sunnuntaina reissukuvia someen -> maanantaina naisen ystävä ja minun entinen ''säätö'' kysyy reissusta ja neidit sopivat tapaamisen -> keskiviikkona yö samassa paikassa, seksiä ja läheisyyttä, kaikki ok -> torstaina ''pikaviisiitti, jossa ei ehditty paljoa jutella'' -> lauantaina ahdistaa ja tuntuu että jotain puuttuu.

Tiedä sitten mitä siellä on puhuttu, mutta vähän palaneen käryä on ilmassa. Itsellä vähän sekavat ajatukset koko jutusta, mutta tällä viikolla pitäisi kuitenkin naisen aloitteesta mennä urheilemaan yhdessä ja mikäs siinä, hieno ihminen jonka kanssa on hyvä olla. Uskoakseni tunne on molemminpuolinen.

 

[Lepranmies]

Tapasin sattumalta loppukeväästä erään ihastuttavan naisen eräässä asiayhteydessä ja siinä ei silmäpelin ja pienen läpän heiton lisäksi ollut mitään ihmeellistä. Kesällä tämä sama nainen sitten tuli tinderissä pariksi ja keskusteltiin paljonkin. Käytiin muutaman kerran pelaamassa tennistä jne. Olen pitänyt itseäni erinomaisena ihmistuntijana, joka aistii vahvasti asioita, mutta hänestä en oikein missään kohtaa saanut mitään otetta. Sattumusten kautta lähdettiin kuitenkin viikon vaellusreissulle Lappiin hiljattain. Viikko oli ihan älyttömän hauska ja mukava, molemmille osapuolille. Omat tunteet tietysti syveni aika vahvasti kun viikon viettää 24/7 toisen kanssa. Ajattelin, että tässä on sielunkumppani ja paras kaveri samassa paketissa.
Uskokaa tai älkää, niin fyysiselle tasolle suhde ei kuitenkaan reissussa edennyt. Kotiinpaluun jälkeisellä viikolla nähtiin ja kaikki oli normaalisti. Lähennyttiin fyysisesti ja yksi yökin nukuttiin loppuviikosta yhdessä. Harrastettiin seksiä eikä siinä mitään, kaikki oli hienosti vielä seuraavana aamuna.

Lauantaina sitten oltiin PK-seudulla hoitamassa asioita, kun oltiin sovittu, että mennään. Kotimatkalla nainen kysyi, että mikä fiilis tästä jutusta. Vastasin, että todella hyvä ja kaikki on ok. Esitin vastakysymyksen, johon vastaus oli: ''Tosi paska fiilis ollut oikeastaan koko viikon. Oon miettinyt tätä juttua ja tuntuu, että ei oo sellaisia tunteita jotka tässä kohtaa pitäisi olla. Tuntuu, ettei tunnu romanttisessa mielessä oikealta.''
Haluaa kuitenkin olla tekemisissä, reissata, vaeltaa yhdessä, mutta ei käsitykseni mukaan halua olla kaverisuhdetta enempää. Mietti, että mikä vika hänessä on kun ei tunnu oikealta, vaikka ''tässä jutussa ja allekirjoittaneessa on teoriassa kaikki mitä voi toivoa.'' Lisäksi mainitsi, että pelottaa, kun ollaan ehkä liian samanlaisia.

Itse sanoin olevani kiitollinen kaikesta mitä olen häneltä saanut ja kokenut. Sanoin, että haluan olla tekemisissä, mutten osaa heti tunteitani heittää roskakoriin. Ei tuollaisia ihmisiä kuitenkaan vastaan tule elämän aikana vastaan paria enempää.

En tiedä onko tämä vain kuvittelua, mutta eräs ystäväni lokeroi tämän jonkunlaiseksi suojautumismekanismiksi.

Voi olla myös sattumaa, mutta eräs hänen hyvä ystävänsä, jonka kanssa allekirjoittanut on joskus heiluttanut peittoa ja ehkä hieman jättänyt roikkumaan, kysyi vaellusviikon jälkeen tältä naiselta, että ''onko sattumaa, että teillä on samanlaisia vaelluskuvia sosiaalisessa mediassa vai olemmeko olleet yhdessä vaeltamassa''.

Nämä naiset olivat sitten sopineet näkemisen nimenomaan tuon yhdessä nukutun yön jälkeiselle päivälle. Lauantaina kysyin naisten tapaamisesta, niin vastaus oli luokkaa ''oli pikavisiitti, ei hirveästi ehditty jutella'' ja aihe ikäänkuin sivuutettiin.

Aikajana siis: sunnuntaina reissukuvia someen -> maanantaina naisen ystävä ja minun entinen ''säätö'' kysyy reissusta ja neidit sopivat tapaamisen -> keskiviikkona yö samassa paikassa, seksiä ja läheisyyttä, kaikki ok -> torstaina ''pikaviisiitti, jossa ei ehditty paljoa jutella'' -> lauantaina ahdistaa ja tuntuu että jotain puuttuu.

Tiedä sitten mitä siellä on puhuttu, mutta vähän palaneen käryä on ilmassa. Itsellä vähän sekavat ajatukset koko jutusta, mutta tällä viikolla pitäisi kuitenkin naisen aloitteesta mennä urheilemaan yhdessä ja mikäs siinä, hieno ihminen jonka kanssa on hyvä olla. Uskoakseni tunne on molemminpuolinen.

Ole onnellinen, että hän vastasi sulle rehellisesti. Pahin tilanne olisi, että sinä luulisit asioiden olevan loistavasti ja tunteiden olevan molemminpuolista ja sitten joskus paska osuisi tuulettimeen.

Varmasti on vaikuttanut jollain tavalla tuo heidän keskustelunsa mutta kyllä naiset yleensä ajattelevat itse eivätkä välitä liikaa muiden puheista. Varsinkin kun kyseessä ei ole mikään yhden illan juttu.

Nyt vain nautit hänen seurasta ja teidän kaverisuhteesta. Jos jossain vaiheessa hän innostuu enemmän niin sehän on mahtava juttu, mutta ei kannata jäädä surkuttelemaan.

 

[Draco]

Aikajana siis: sunnuntaina reissukuvia someen -> maanantaina naisen ystävä ja minun entinen ''säätö'' kysyy reissusta ja neidit sopivat tapaamisen -> keskiviikkona yö samassa paikassa, seksiä ja läheisyyttä, kaikki ok -> torstaina ''pikaviisiitti, jossa ei ehditty paljoa jutella'' -> lauantaina ahdistaa ja tuntuu että jotain puuttuu.

Tiedä sitten mitä siellä on puhuttu, mutta vähän palaneen käryä on ilmassa. Itsellä vähän sekavat ajatukset koko jutusta, mutta tällä viikolla pitäisi kuitenkin naisen aloitteesta mennä urheilemaan yhdessä ja mikäs siinä, hieno ihminen jonka kanssa on hyvä olla. Uskoakseni tunne on molemminpuolinen.

Niin, kyllä itse ottaisin varmaan, kun näette, puheeksi tuon historiasi hänen kaveriinsa ja kertoisin asian omasta näkökulmastasi, muuta et oikein voikaan tehdä. Mutta kyllähän sitä aika äkkiä miettii, että nainen joutuu jokatapauksessa jonkinlaisen valinnan eteen, jos tietää historiastasi kaveriinsa. Että miltä kaverista tuntuu, jos alkaa juttuun sinun kanssasi. Ja toisaalta tekee päätelmiä sinusta kaverinsa puheiden perusteella. Mutta kuten sanoin, sen voit tehdä, että puhut jutun hänelle itse ja sitten hän joutuu tekemään omat valintansa ja et mielestäni tuossa nykytilanteessa menetä mitään, vaikka he eivät olisi mitään keskenään puhuneetkaan.

 

[heisenberg196]

Ole onnellinen, että hän vastasi sulle rehellisesti. Pahin tilanne olisi, että sinä luulisit asioiden olevan loistavasti ja tunteiden olevan molemminpuolista ja sitten joskus paska osuisi tuulettimeen.

Varmasti on vaikuttanut jollain tavalla tuo heidän keskustelunsa mutta kyllä naiset yleensä ajattelevat itse eivätkä välitä liikaa muiden puheista. Varsinkin kun kyseessä ei ole mikään yhden illan juttu.

Olen onnellinen ja sanoinkin arvostavani rehellisyyttä ja kiitin kun toi asian ilmi.

Tuosta naisten omatoimisesta ajattelusta olen omien kokemusten perusteella hieman erimieltä. Mielestäni nimenomaan naiset ovat ajatuksissaan ohjattavissa ja pelästyvät helpommin, mutta tämä on varmasti enemmän luonne-, kuin sukupuolikysymys.

Niin, kyllä itse ottaisin varmaan, kun näette, puheeksi tuon historiasi hänen kaveriinsa ja kertoisin asian omasta näkökulmastasi, muuta et oikein voikaan tehdä. Mutta kyllähän sitä aika äkkiä miettii, että nainen joutuu jokatapauksessa jonkinlaisen valinnan eteen, jos tietää historiastasi kaveriinsa. Että miltä kaverista tuntuu, jos alkaa juttuun sinun kanssasi. Ja toisaalta tekee päätelmiä sinusta kaverinsa puheiden perusteella. Mutta kuten sanoin, sen voit tehdä, että puhut jutun hänelle itse ja sitten hän joutuu tekemään omat valintansa ja et mielestäni tuossa nykytilanteessa menetä mitään, vaikka he eivät olisi mitään keskenään puhuneetkaan.

Pitää ottaa joskus puheeksi tämä, kunhan antaa ensin pölyn laskeutua. Mielestäni tälläisille keskusteluille on olemassa oikea paikka ja aika, ihan puun takaa ei tätä viitsi puheeksi ottaa. Varsinkaan jos on harrastamassa jotain. Toisaalta en oikein edes tiedä miten asia pitäisi edes esille nostaa, koska tässä asiayhteydessä on helppo kuulostaa syyllistävältä. Itseasiassa naiset ovat keskenään tutustuneet vasta vuosia myöhemmin, kun minulla ja tällä toisella on vispilänkauppaa ollut, eli eivät vielä olleet ystäviä silloin. Sillä ei toki varmaan mitään väliä olekkaan.

Ja voi myös tosiaan olla, että tuo aikajanalla esitetty asia on ihan omaa mielikuvituksen tuotetta ja mitään puhetta historiasta ei edes ole ollut.

On myös totta, että tunteiden tullessa mukaan ihmiset saattavat suojautua. Varsinkin, jos toinen ei ole valmis heittämään kaikkia pelimerkkejä keskelle.

 

[Draco]

Pitää ottaa joskus puheeksi tämä, kunhan antaa ensin pölyn laskeutua. Mielestäni tälläisille keskusteluille on olemassa oikea paikka ja aika, ihan puun takaa ei tätä viitsi puheeksi ottaa. Varsinkaan jos on harrastamassa jotain. Toisaalta en oikein edes tiedä miten asia pitäisi edes esille nostaa, koska tässä asiayhteydessä on helppo kuulostaa syyllistävältä.

Niin, tee, miten parhaaksi näet, enkä voi täysin samaistua tilanteeseen ja tunnelmiin tässä, mutta silti jos nyt vielä sen sanon, että puhuit sielunkumppanista tuolla. Itse käsitän sielunkumppanin ihmisenä, joka suunnilleen jo tietää, mitä toisella päässä liikkuu. Sinä olet mieletäni tehnyt ihan loogisia päätelmiä, jotka olisi tehnyt aika moni muukin. Kyllä sinulla mielestäni on oikeus saada varmistua, että hän tekee nyt päätöksiä omien, eikä jonkun toisen tunteiden pohjalta. Ja jos olette hyviä ystäviä kuitenkin, niin sinulla on sitten ihan pätevä syy pyytää anteeksi, jos olet väärässä, mutta sanoa, että laskit vain yhteen 1+1, kun asiat sattuivat niin sopivasti viittaavaan tuohon. Ja sitten elämä jatkuu kavereina siitä eteenpäin.

 

[Lätkä-Bongari Iso-E]

@heisenberg196

Varmasti osaksi naisella(si) on kyse puolustusmekanismistä ja osaksi myös ystäväsi. Itse olen ollut ko tilanteessa ja se ei hyvin päättynyt, koska naisen(ni) ystävä jota olin käynyt paljon paljon aikaisemmin höyläämässä suolasi minut täysin. Kuulin tästä vasta vuosia myöhemmin. Siinä vaiheessa oli vettä jo virrannut niin paljon, että omat tunteeni oli jo kadonnut vaikka naisella niitä taisi vielä. Olin jo kuitenkin hyvin onnellisesti parisuhteessa eikä muu enää kiinnostunut. No sitä onnea kesti 12 vuotta.

Nyt menee muut hyvin. Alku vuodesta alkanut parisuhde on kesän kinasteluiden jälkeen jopa parempi, kuin alku vuoden "kuherruskuukautena". Olemme kyllä hyvin samanlaisia. Tuossa reilu kuukausi sitten laitettiin lopullisesti hynttyyt yhteen ja irtisanoin olan asuntoni. Oli kyllä karu paluu arkeen alkuhuuman jälkeen. Voin nyt sanoa jälkikäteen, että parisuhteen aloittaminen keskelle remonttihelevettiä sekä uuden fyysisesti raskaan työn saaminen samaan aikaan voi olla todella kammottavaa. Onneksi niistä selvittiin puhumalla. No lensi sitä yksi lautanen läheltä päätäni, mutta eipä sen nyt pitänytkään osua. Jälkikäteen kaikki vain naurattaa.

 

[moby]

Olen onnellinen ja sanoinkin arvostavani rehellisyyttä ja kiitin kun toi asian ilmi.

Tuosta naisten omatoimisesta ajattelusta olen omien kokemusten perusteella hieman erimieltä. Mielestäni nimenomaan naiset ovat ajatuksissaan ohjattavissa ja pelästyvät helpommin, mutta tämä on varmasti enemmän luonne-, kuin sukupuolikysymys.

Pitää ottaa joskus puheeksi tämä, kunhan antaa ensin pölyn laskeutua. Mielestäni tälläisille keskusteluille on olemassa oikea paikka ja aika, ihan puun takaa ei tätä viitsi puheeksi ottaa. Varsinkaan jos on harrastamassa jotain. Toisaalta en oikein edes tiedä miten asia pitäisi edes esille nostaa, koska tässä asiayhteydessä on helppo kuulostaa syyllistävältä. Itseasiassa naiset ovat keskenään tutustuneet vasta vuosia myöhemmin, kun minulla ja tällä toisella on vispilänkauppaa ollut, eli eivät vielä olleet ystäviä silloin. Sillä ei toki varmaan mitään väliä olekkaan.

Ja voi myös tosiaan olla, että tuo aikajanalla esitetty asia on ihan omaa mielikuvituksen tuotetta ja mitään puhetta historiasta ei edes ole ollut.

On myös totta, että tunteiden tullessa mukaan ihmiset saattavat suojautua. Varsinkin, jos toinen ei ole valmis heittämään kaikkia pelimerkkejä keskelle.

Siis ymmärsinkö oikein, että sut cockblokattiin kylmästi ja et aio haastaa tilannetta millään tavalla, vaan lähdet tyytyväisenä friendzonelle? Minä haluaisin kyllä puhua asiat heti selviksi ja jos etenemismahdollisuuksia ei ole, jättäisin friendzonen väliin.

Henkilökohtaisesti minun ystävä/kaverinaiset ovat sellaisia, jotka eivät ole koskaan parisuhdemielessä kiinnostaneet. tai tulleet kavereiksi jonkun olemassa olevan ystävän kautta. En tajua sitä, että pääsitte jo sille asteelle, että heilutitte peittoa ja yhtäkkiä tulee täydellinen stoppi. Vaikuttaa että nainen on alttiina muiden vaikutukselle, joten mikset yritä itse vaikuttaa asioihin, jos siis puhelahjoja löytyy?

 

[Snakster]

Siis ymmärsinkö oikein, että sut cockblokattiin kylmästi ja et aio haastaa tilannetta millään tavalla, vaan lähdet tyytyväisenä friendzonelle? Minä haluaisin kyllä puhua asiat heti selviksi ja jos etenemismahdollisuuksia ei ole, jättäisin friendzonen väliin.

Henkilökohtaisesti minun ystävä/kaverinaiset ovat sellaisia, jotka eivät ole koskaan parisuhdemielessä kiinnostaneet. tai tulleet kavereiksi jonkun olemassa olevan ystävän kautta. En tajua sitä, että pääsitte jo sille asteelle, että heilutitte peittoa ja yhtäkkiä tulee täydellinen stoppi. Vaikuttaa että nainen on alttiina muiden vaikutukselle, joten mikset yritä itse vaikuttaa asioihin, jos siis puhelahjoja löytyy?

Kerrankin olen sinun kanssasi samaa mieltä. Minä voisin ehkä käydä kerran keilaamassa ja jos senkään jälkeen ei homma etenisi, toteaisin, että kavereita on riittävästi, toiveissa oli jotain muuta ja jos se ei toteudu niin so long.

 

[moby]

Kerrankin olen sinun kanssasi samaa mieltä. Minä voisin ehkä käydä kerran keilaamassa ja jos senkään jälkeen ei homma etenisi, toteaisin, että kavereita on riittävästi, toiveissa oli jotain muuta ja jos se ei toteudu niin so long.

En tajua yhtään näitä friendzone-juttuja. Mitä voi hävitä haastamalla tuollaisen ahdistuspaskan, mitä naiset nykyään viljelevät, kun tulee vähänkään vaikea paikka eteen? Tässä tapauksessa joku kaveri roastannut alkuperäisen kirjoittajan ja luonut epävarmuutta. Perus cockblock, mistä pitää päästä yli ja näyttää ettei tuollainen tee mitään vaikutusta.

Friendzonella olet jo hävinnyt kaiken, joten ei muuta kuin keskustelemaan asian läpi ja kertomaan omat fiilikset suoraan rehellisesti. Tässä ei häviä mitään, mutta voi voittaa kaiken. Suoraan sanoen alkuperäinen kirjoittaja ei edes ansaitse tuota naista, jos antaa periksi heti ensimmäisen ongelman edessä.

 

[heisenberg196]

Siis ymmärsinkö oikein, että sut cockblokattiin kylmästi ja et aio haastaa tilannetta millään tavalla, vaan lähdet tyytyväisenä friendzonelle? Minä haluaisin kyllä puhua asiat heti selviksi ja jos etenemismahdollisuuksia ei ole, jättäisin friendzonen väliin.

Kuten kirjoitin, niin en tiedä onko em. asialla mitään vaikutusta koko tilanteeseen. En mielelläni lähde syyttelemään ihmisiä ilman selvää näyttöä ja konkretian puuttuessa.
Toki voisin kokeilla kepillä jäätä ja asiasta vihjata, mutta kun en ole siitä yhtään varma. Voi olla ihan omaa mielikuvituksen tuomaa harhaa tai sitten täyttä totta, totuus lienee jossain niiden välimaastossa.

En tajua yhtään näitä friendzone-juttuja. Mitä voi hävitä haastamalla tuollaisen ahdistuspaskan, mitä naiset nykyään viljelevät, kun tulee vähänkään vaikea paikka eteen? Tässä tapauksessa joku kaveri roastannut alkuperäisen kirjoittajan ja luonut epävarmuutta. Perus cockblock, mistä pitää päästä yli ja näyttää ettei tuollainen tee mitään vaikutusta.

Friendzonella olet jo hävinnyt kaiken, joten ei muuta kuin keskustelemaan asian läpi ja kertomaan omat fiilikset suoraan rehellisesti. Tässä ei häviä mitään, mutta voi voittaa kaiken. Suoraan sanoen alkuperäinen kirjoittaja ei edes ansaitse tuota naista, jos antaa periksi heti ensimmäisen ongelman edessä.

Mää en nää asiaa ihan noin mustavalkoisena.
On totta, etten oikeasti tarvitsisi kaveria. On myös totta, että yritän pitää elämässä ihmisistä kiinni jotka tuovat siihen iloa, hauskuutta ja positiivisuutta. Joiden kanssa on kiva tehdä asioita ja nauttia yleisesti elämästä. Sellaisia ihmisiä ei kuitenkaan liikaa tule vastaan elämän polulla. Minulle ei kuitenkaan suoraan tuota kaverikorttia heitetty, vaan ehkä se oli omaa tulkintaani; Sanottiin vain, että ei tunnu ihan siltä miltä pitäisi tuntua, mutta haluisi kuitenkin olla tekemisissä ja tehdä asioita. Halusi myös kertoa tämän, ennenkuin asiat menee liian vakavaksi.

Enkä ole antamassa periksi. Tässä on nyt pienimuotoinen jääkausi menossa, joka näyttää ihan hyvin toimivan. Keskusteluun se ei ole johtanut, mutta tuntuu tuota viestiä snapchatin välityksellä jonkun verran aiempaa enemmän tulevan.

 

[moby]

Enkä ole antamassa periksi. Tässä on nyt pienimuotoinen jääkausi menossa, joka näyttää ihan hyvin toimivan. Keskusteluun se ei ole johtanut, mutta tuntuu tuota viestiä snapchatin välityksellä jonkun verran aiempaa enemmän tulevan.

Yleensä ne omat ekat tulkinnat ovat oikeita. Keskustele asia läpi livenä, niin että voit katsoa silmästä silmään. Unohda someplatat, koska siellä ollaan siellä mukavuusalueella ja jaetaan sitä ahdistusta eteenpäin. Livenä harva pystyy jauhamaan bullshittiä.

 

[heisenberg196]

Spoileri

Kuten kirjoitin, niin en tiedä onko em. asialla mitään vaikutusta koko tilanteeseen. En mielelläni lähde syyttelemään ihmisiä ilman selvää näyttöä ja konkretian puuttuessa.
Toki voisin kokeilla kepillä jäätä ja asiasta vihjata, mutta kun en ole siitä yhtään varma. Voi olla ihan omaa mielikuvituksen tuomaa harhaa tai sitten täyttä totta, totuus lienee jossain niiden välimaastossa.


Mää en nää asiaa ihan noin mustavalkoisena.
On totta, etten oikeasti tarvitsisi kaveria. On myös totta, että yritän pitää elämässä ihmisistä kiinni jotka tuovat siihen iloa, hauskuutta ja positiivisuutta. Joiden kanssa on kiva tehdä asioita ja nauttia yleisesti elämästä. Sellaisia ihmisiä ei kuitenkaan liikaa tule vastaan elämän polulla. Minulle ei kuitenkaan suoraan tuota kaverikorttia heitetty, vaan ehkä se oli omaa tulkintaani; Sanottiin vain, että ei tunnu ihan siltä miltä pitäisi tuntua, mutta haluisi kuitenkin olla tekemisissä ja tehdä asioita. Halusi myös kertoa tämän, ennenkuin asiat menee liian vakavaksi.

Enkä ole antamassa periksi. Tässä on nyt pienimuotoinen jääkausi menossa, joka näyttää ihan hyvin toimivan. Keskusteluun se ei ole johtanut, mutta tuntuu tuota viestiä snapchatin välityksellä jonkun verran aiempaa enemmän tulevan.

Tämä tarina on nyt jatkunut aika seesteisesti ja ollaan tavattu urheilun, syömisen ja elokuvien merkeissä n. parikertaa viikossa. Ei olla kuitenkaan keskusteltu syvällisiä, mutta yhdessä on ollut hauskaa poikkeuksetta.

Sunnuntaina pyysi treenin jälkeen katsomaan elokuvaa ja tekemään ruokaa. Lupauduin menemään ja ilta oli hauska, kuten aina. Maanantaina sitten juteltiin niitä näitä linnun päitä snapchatin välityksellä ja nainen teki pienimuotoisen erheen, vahingossa: Laittoi kuvan, jossa selkeästi näkyi miehen hahmo pimeänä olevan tv-ruudun kautta. Eihän hän tilivelvollinen minulle ole, mutta tuli vähän sellainen fiilis, että ei taida meikäläisen genreä olla yksi ratas muiden joukossa.

Vähän kaksijakoiset fiilikset. Toisaalta tekisi mieli leikkiä kaveria, olla ja viettää aikaa, mutta omia tunteita on vaikea hallita ja tämä jatkuva hengailu tekee asiasta aika haasteellista, koska huomaan, että toinen ihminen pyörii koko ajan päässäni.
Toisaalta tekisi mieli seuraavalla kerralla kertoa, että tuskin meidän kannattaa enään nähdä, koska tuntuu, että eteenpäin meneminen on mahdotonta juuri tämän jatkuvan tapailun takia. Varmaan paras ratkaisu olisi olla mulkku, laittaa kiertoon ja kertoa, että minä en jaksa ''säätää'' sitäkään vähää. Hänhän sanoi, että ei jaksa säätää ihmissuhteissa.

Hmm. Naisten alakerta on normaali. Yläkerta on monimutkainen, mutta samalla yksinkertainen.

 

[Patarouva]

@heisenberg196 Vaikea tilanne, kun toisen kanssa viihtyy ja haluaisi nähdä ja pitää yhteyttä, mutta haluaisi olla enemmän kuin kaveri ja toinen näyttää haluavan pelkkää kaveruutta.

Sanoit, että kavereita sulla on muutenkin, joten tarvitsetko häntä kaverina. Jaksatko olla rehellisesti pelkkä ystävä, kun mietit häntä koko ajan ja toivot jotain ystävyyttä enemmän?

Elämässä ja ihmissuhteissa voi sattua mitä vain, mutta kaikenlainen roikottaminen ja ihmisten varalla pitäminen ja toisten tunteiden hyväksi käyttäminen ainakin satuttaa muita ihmisiä. En toki väitä, että tapauksessasi olisi edes noista asoista kyse.

Mikään muu ei lopulta auta asiaan kuin olla toiselle ja itselleen rehellinen. Sitten näkee, kuinka käy.