Naisasiat

[Knox]

Miten näätte tuon puhelimen tutkimisen? Meillä hieman samanlainen tilanne, että avovaimoa kiinnostaa puhelimeni tutkinta vähän turhan useasti, vaikkei sille mitään painavaa syytä olekkaan. Muutaman kerran vastannut entisille ”kavereille” snapchatin/instagramin välityksellä ihan viattomasti ja omatunto on niiltä osin täysin puhdas. Mitään pettämistä, tai sellaiseksi luokiteltavaa, ei siis ole käynyt.
Aavistuksen ahdistaa, kun tuntuu, ettei hirveästi yksityisyyttä ole.

Luottamuspula se on, eikä mitään muuta. Jos puolisosi haluaisi asentaa autoosi GPS-paikantimen, jotta näkisi missä ajelet, niin olisiko se ok? Kertoisiko tämä jo siitä, että toinen ei luota? Tai sitten siitä, että toinen on mustasukkainen?

Minun puhelin on minun puhelin. Siellä on ystävien luottamuksella kertomia asioita, jotka on kerrottu minulle, ei muille. Ja jos minulle kerrotaan luottamuksella jotain, niin se ei leviä silloin vaimoni tietoon. Ihan konkreettinen esimerkki; lapsuuden ystävälläni oli vähän suunta hukassa, ja hän oli onneton parisuhteessa. Näitä asioita sitten käytiin viesteillä paljon läpi keskenämme. Minä en ole terapeutti enkä yritäkään olla, mutta kuuntelin ja tuin ystävää sen mitä osasin. Meidän vaimot ovat keskenään myös ystäviä, eli jos minun vaimoni olisi lukenut minun puhelinta, niin mitä olisi tapahtunut? Olisiko vaimoni kokenut velvollisuudekseen kertoa ystävälleen tilanteesta? Minä olisin vähintäänkin joutunut tentattavaksi asiasta. Pahimmassa skenaariossa tilanne olisi levinnyt käsiin, ihan vain sen takia että vaimoni tutkii minun puhelinta. Nyt ystäväni sai oman pään selvennettyä ja jatkavat edelleen yhdessä.

 

[vetti]

Se on oikein! Huoralle turpiin (noin ikään kuin kuvaannollisesti), ei mies ole mikään kone

Niin on.

Ja hän varmaakin meni panemaan. Ja @nummenkallio lonkeroa. Win-win.

 

[Milles Mortenson]

Miten näätte tuon puhelimen tutkimisen? Meillä hieman samanlainen tilanne, että avovaimoa kiinnostaa puhelimeni tutkinta vähän turhan useasti, vaikkei sille mitään painavaa syytä olekkaan. Muutaman kerran vastannut entisille ”kavereille” snapchatin/instagramin välityksellä ihan viattomasti ja omatunto on niiltä osin täysin puhdas. Mitään pettämistä, tai sellaiseksi luokiteltavaa, ei siis ole käynyt.
Aavistuksen ahdistaa, kun tuntuu, ettei hirveästi yksityisyyttä ole.

Lisäksi appiukko alkoi moralisoimaan, kun tytär maksaa omistamastani asunnosta yhtiövastikkeen, joka muuttaessa oli moneen kertaan sovittu ja hyväksi järjestelyksi todettu. Ei kuulemma hyödy siitä mitään, kun minä saan keskittyä vain lainani lyhennykseen. Maksan kuitenkin yhteisistä kuluista yleensä n. 75%, joten mielestäni melko huvittava ulostulo, joka kieltämättä alkoi närästää.

Puhelimen ottamisesta luvatta käyttöön on kyse viestintäsalaisuuden loukkaamisesta, jonka maksimirangaistus on 2 vuotta vankeutta. Eli ihan suoraan lakia tuossa rikotaan. Pohdi sen pohjalta miten ok tuo homma on.

Kysy appiukolta mitä tyttärensä hyötyisi vuokran maksamisesta. Hyötyy siitä sen, että saa katon päänsä päälle. Ei se niin voi mennä, että vain sinä vastaisit asumiskuluista. Jos tuo vastikkeen maksaminen närästää, niin tehkää siten, että maksat jatkossa sen itse ja penäät puolisoltasi vastaavan summan vuokranmaksua. Saisi asua varmasti selkeästi markkinahintoja alemmalla vuokralla.

 

[ftr]

Puhelimen ottamisesta luvatta käyttöön on kyse viestintäsalaisuuden loukkaamisesta, jonka maksimirangaistus on 2 vuotta vankeutta. Eli ihan suoraan lakia tuossa rikotaan. Pohdi sen pohjalta miten ok tuo homma on.

Kysy appiukolta mitä tyttärensä hyötyisi vuokran maksamisesta. Hyötyy siitä sen, että saa katon päänsä päälle. Ei se niin voi mennä, että vain sinä vastaisit asumiskuluista. Jos tuo vastikkeen maksaminen närästää, niin tehkää siten, että maksat jatkossa sen itse ja penäät puolisoltasi vastaavan summan vuokranmaksua. Saisi asua varmasti selkeästi markkinahintoja alemmalla vuokralla.

Itse ajattelisin niin, että vastike ja muut kiinteät kustannukset (netti, sähkö, vakuutukset, vesimaksut jne) maksettaisiin puoliksi. Jokaisessa parisuhteessa tehdään kuitenkin oma päätös ja jos tytär on tyytyväinen nykyjärjestelyyn, niin appiukon on turha ruveta nyppimään rusinoita pullasta pelkän vastikkeen esille ottamisen osalta.

 

[rpeez]

Itse ajattelisin niin, että vastike ja muut kiinteät kustannukset (netti, sähkö, vakuutukset, vesimaksut jne) maksettaisiin puoliksi. Jokaisessa parisuhteessa tehdään kuitenkin oma päätös ja jos tytär on tyytyväinen nykyjärjestelyyn, niin appiukon on turha ruveta nyppimään rusinoita pullasta pelkän vastikkeen esille ottamisen osalta.

Mielestäni vastiketta ei kuulu jakaa puoliksi kun toinen omistaa koko kämpän. Nykyinen järjestely että asuntoa omistamaton maksaa vastikkeen kokonaan on aika lähellä hyvää kohtuutta. Tilannetta pitää verrata tilanteeseen että tämä pariskunta joutuisi vuokraamaan asunnon ja vuokra puolitettaisiin. Koko vastike on yleensä pienempi kuin puolet vastaavan asunnon vuokrasta, siksi kohtuus on vähintään se. Tämä kaikki kommenttini edellyttäen ettei vastike sisällä rahoitusvastiketta, silloin pitäisi miettiä asia uudelleen.

 

[Patarouva]

Lisäksi appiukko alkoi moralisoimaan, kun tytär maksaa omistamastani asunnosta yhtiövastikkeen, joka muuttaessa oli moneen kertaan sovittu ja hyväksi järjestelyksi todettu. Ei kuulemma hyödy siitä mitään, kun minä saan keskittyä vain lainani lyhennykseen. Maksan kuitenkin yhteisistä kuluista yleensä n. 75%, joten mielestäni melko huvittava ulostulo, joka kieltämättä alkoi närästää.

Mielestäni tässä ei ole tärkein pointti teidän sopimuksenne maksuistanne. Se on teidän keskinäinen asianne.

Mistä hitosta appiukko tietää sopimuksestanne?

Mitä vähemmän kertoo vanhemmilleen parin keskinäisistä asioista sitä helpompaa on myös miniällä ja vävyllä. Etenkin jos tietää, että isällä tai äidillä on tyyli antaa hyviä ohjeita tai mestaroida muiden elämää niin älkää antako niille aseita vaan olkaa lojaaleja toisillenne. Hyviä ja mukavia asioita toki kannattaa kertoa toisistanne, mutta ei mitään, mistä toinen voisi joutua nokittavaksi.

 

[Artturenos]

@Artturenos olen ollut vähän vastaavassa tilanteessa vuosia sitten ja tässähän on tilanne se, että ette osaa puhua tai avata suuta. Sinä haet juttu kaveria muualta kun et tiedä miten saisit puhuttua hänelle tai voi olla myös vaihe ettei niin kiinnostakaan, mutta isoin ongelma on se selän takana sen tekeminen eli niinsanotusti salailu. Ei tietenkään ole ok hänen osaltaan puhelintasi tonkia, mutta liekö hän sitten vaistonnut, että jotain outoa tässä nyt on. Luulen, että kannattaa aloittaa anteeksipyynnöstä ja käydä ensin ihan henkilökohtaisesti terapeutilla ( molempien) tutkimassa omia käytösmalleja ja sen jälkeen mahdollisesti pariterapeutilla, jos nuo patoumat alkaa aueta. Kokemuksesta puhun t. Saman naisen kanssa kohta 9 vuotta, jonka kanssa nämä vastaavat haasteet koin.

Sehän menee juuri näin. Jostain kumman syystä sille varsinaiselle kumppanille on vaikein puhua asioista jotka oikeasti häiritsevät suhdetta. Sitä pelkää ehkä riitoja ja että kipeiden asioiden keskustelu tuo ongelmia suhteeseen, niin siksi helposti valitsee jonkun muun kelle puhuu.

 

[Sanainen arkku]

Siinäpä hyvä kysymys, jota itsekkin olen paljon miettinyt. Taidan olla niitä ihmisiä jolle alkoholi ei oikein sovi, ja sen jälkeen kun korkin avaa niin luonne muuttuu. Ei ole ensimmäinen suhde jossa alkoholin kanssa läträtessä tulee tötöiltyä.

Sittenhän ratkaisu ei ole edes monimutkainen. Lopetat alkoholin käyttämisen. Täysin.

Tämä on erittäin hyvä esimerkki siitä, miten laajasti paskaa tuo suomalaisten pyhä lehmä aiheuttaa. Ensisijaiset ja suurimmat vahingot ovat jotain muuta kuin maksakirroosia.

 

[Artturenos]

Sittenhän ratkaisu ei ole edes monimutkainen. Lopetat alkoholin käyttämisen. Täysin.

Tämä on erittäin hyvä esimerkki siitä, miten laajasti paskaa tuo suomalaisten pyhä lehmä aiheuttaa. Ensisijaiset ja suurimmat vahingot ovat jotain muuta kuin maksakirroosia.

Tässä nyt tullut noin tehtyä ja lähes kuukausi mennyt juomatta. Jos ei muuta hyvää, niin tämä tuntuu parhaalta päätökseltä ikinä. Minä kun olen kovin perso alkoholille, niin juominen meinasi jo lähteä viime vuosina lapasesta. Kaljoitteluun alkoi löytyä syitä jo sieltä täältä ja viikossa alkoi olla enemmän iltoja kun tuli oltua pikku pöhnässä mitä selviä iltoja. Alkoi tuo kalja viritellä jo niskalenkkiä ihmisen mielestä, mutta onneksi ei kerennyt pidemmälle.

Tuo ero sai ajattelemaan asiaa, ja muutoman kostean illan jälkeen sitä alkoi tajuamaan missä on yksi iso syyllinen, joka tekee ihmisestä sellaisen joka ei välttämättä halua olla. Sen sanon ettei kenenkään pitäisi koskea alkoholiin, jolla kohtuu käyttö on haastavaa.

 

[Snakster]

Mielestäni vastiketta ei kuulu jakaa puoliksi kun toinen omistaa koko kämpän. Nykyinen järjestely että asuntoa omistamaton maksaa vastikkeen kokonaan on aika lähellä hyvää kohtuutta. Tilannetta pitää verrata tilanteeseen että tämä pariskunta joutuisi vuokraamaan asunnon ja vuokra puolitettaisiin. Koko vastike on yleensä pienempi kuin puolet vastaavan asunnon vuokrasta, siksi kohtuus on vähintään se. Tämä kaikki kommenttini edellyttäen ettei vastike sisällä rahoitusvastiketta, silloin pitäisi miettiä asia uudelleen.

Niin oikeampi tapahan olisi maksaa vastike puoliksi ja lainanlyhennykset puoliksi, jolloin myös asunnon omistaminen tapahtuisi puoliksi.

Tai sitten niin, että omistaja vastaa kaikista kuluista ja tämä toinen asukas sitten maksaisi jotain kohtuullista kompensaatiota kaikista kuluista.

Eli olen kyllä appiukon linjoilla tässä, tosin mitäs vittua se hänelle kuuluu, tai minullekaan.

 

[Filari]

Tai sitten niin, että omistaja vastaa kaikista kuluista ja tämä toinen asukas sitten maksaisi jotain kohtuullista kompensaatiota kaikista kuluista.

Eli olen kyllä appiukon linjoilla tässä, tosin mitäs vittua se hänelle kuuluu, tai minullekaan.

Eikö tämä kuitenkin vastaa täysin samaa asiaa? Toinen maksaa jonkunlaista "alennettua vuokraa", jolla sitten asunnon omistaja kuitenkin kuittaisi vastikkeen pois. Kom sii kom saa, sama asia.

 

[Snakster]

Eikö tämä kuitenkin vastaa täysin samaa asiaa? Toinen maksaa jonkunlaista "alennettua vuokraa", jolla sitten asunnon omistaja kuitenkin kuittaisi vastikkeen pois. Kom sii kom saa, sama asia.

No vähän miten nämä osuudet jyvitetään. Jos asumiskustannukset jaetaan "puoliksi" niin, että toinen maksaa vastikkeen ja toinen lyhentää omaa velkaansa, joka on lähinnä rahan siirtämistä omaan taskuun, niin eihän se oikein mene. Ehkä kaikkein reiluin jako olisi, että laskettaisiin yhteen lainan korot ja vastike ja tämä potti maksettaisiin puoliksi. Lainan lyhennyksistä vastaisi asunnon omistaja kokonaisuudessaan erikseen.

 

[ftr]

No vähän miten nämä osuudet jyvitetään. Jos asumiskustannukset jaetaan "puoliksi" niin, että toinen maksaa vastikkeen ja toinen lyhentää omaa velkaansa, joka on lähinnä rahan siirtämistä omaan taskuun, niin eihän se oikein mene. Ehkä kaikkein reiluin jako olisi, että laskettaisiin yhteen lainan korot ja vastike ja tämä potti maksettaisiin puoliksi. Lainan lyhennyksistä vastaisi asunnon omistaja kokonaisuudessaan erikseen.

Jep, ei ajattelu "vuokrasta" oikein istu omaan näkemykseen yhdessä asumisesta parisuhteessa, vaikka varmasti halvemmalla toinen pääseekin kuin mitä puolikas vuokrakämpästä olisi. Korkoja tosiaan voisi miettiä puolitettavan, mutta nekin liittyvät tuohon lainalyhennykseen aika olennaisesti, eivätkä kyllä näillä marginaaleilla kovin suurta osaa näyttele.

 

[Pekko Pelikaani]

Jep, ei ajattelu "vuokrasta" oikein istu omaan näkemykseen yhdessä asumisesta parisuhteessa, vaikka varmasti halvemmalla toinen pääseekin kuin mitä puolikas vuokrakämpästä olisi. Korkoja tosiaan voisi miettiä puolitettavan, mutta nekin liittyvät tuohon lainalyhennykseen aika olennaisesti, eivätkä kyllä näillä marginaaleilla kovin suurta osaa näyttele.

Ette ilmeisesti ole naimisissa?
kuinkas tuo asunnonomistus menee jos eroatte ? Sinun laina ja olet lyhentänyt sitä ja nainen makselee yhtiövastiketta ja erotilanteessa jää luu hänen kouraansa vai?

 

[heisenberg196]

Luottamusongelmasta se kielii jos pitää puhelinta tarkistaa. Ongelma voi johtua sinusta jos olet luottamuksen pettänyt, mutta nyt ei kuulosta siltä. Eli ilmeisesti toisen osapuolen itsetunto on heikko, ja sitä myöten hänellä on vaikeuksia luottaa muihin ihmisiin.

Itse varmaan tyynnyttelisin, että kaikki on hyvin, etkö ole tehnyt mitään mitä et saisikaan tehdä. Samalla yrittäisin keskustella, että mikä hänellä aiheuttaa tuota luottamuksen puutetta. Sen myötä hän toivottavasti itse hiffaa ettei hänellä ole syytä epäluottamukseen.

Kiitos kaikille vastauksista. Helpottaa omaa mieltä kummasti kun saa ajatuksille tukea ja vähän purettua ajatuksia.

Tosiaan itsetunto-ongelmia vastapuolella on ja edellisen parisuhteen takia pelkää jätetyksi tulemista. Olen kysynyt, että onko hän ollut oikeasti valmis uuteen suhteeseen, kun seurustelun aloitimme, koska edellisessä parisuhteessa tuli kuulemma puuntakaa jätetyksi. Toki ymmärrän, että se arvet jättää, mutta ei mustasukkaisuus minua kohtaan välttämättä asioita paranna.

Ette ilmeisesti ole naimisissa?
kuinkas tuo asunnonomistus menee jos eroatte ?

Jos minulta kysyit, niin ei olla naimisissa, joten periaatteessa luu käteen ilmaisu toimii tässä asiayhteydessä. Asumiskuviota järjestäessä tämä järjestys hyväksyttiin, mutta mitään kirjallista paperia ei olla tehty. Erotessa olisi siis vmäinen tilanne toiselle, mutta eipä hän toisaalta ole yhtiövastiketta täysimääräisesti maksanut eikä ole järjestelyyn muutoksia vaatinut.
Selvennän vielä, että asia ei siis suhteessamme ole mikäänlainen ongelma.

 

[ftr]

Ette ilmeisesti ole naimisissa?
kuinkas tuo asunnonomistus menee jos eroatte ? Sinun laina ja olet lyhentänyt sitä ja nainen makselee yhtiövastiketta ja erotilanteessa jää luu hänen kouraansa vai?

En ole omasta tilanteestani tässä kertonut vaan ajatuksistani. Tosin näyttäisi vahvasti siltä, että vastaava tilanne tulee vastaan lähikuukausina eli tyttöystävä muuttaa omistamaani asuntoon. Juuri noinhan se luonnollisesti mielestäni menisi, että omistaja jää erotilanteessa asuntoon.

 

[BOL]

Parisuhteessa yhteisiä menoja on ihan riittämiin, joten mielestäni olisi kaikkein selkeintä, että asunnon omistaja maksaa myös kaikki siihen liittyvät kulut (ehkä pl. kotivakuutus, koska sen piiriin kuuluu niin monta muutakin asiaa. Itse toki maksaisin varmuuden vuoksi myös senkin) ja parisuhteen toinen osallistuu sitten suuremmalla osuudella muihin kustannuksiin. Asunto voi hyvinkin olla vain toisen omistama, mutta koti on yhteinen. Eikä sitä tarvitse myöskään muistuttaa, kenen omistama se asunto on. Sillä ei oikeasti ole yhteiselossa mitään väliä, kuka mitäkin omistaa. Omistuksesta muistuttaminen voi helposti kääntyä jopa henkisen väkivallan ja toisen alistamisen puolelle. Sellainen on kertakaikkisen huonoa käytöstä ja epävarman ihmisen heikon itsetunnon pönkitystä. Mutta sellaisesta ei nyt täällä käsitellyissä keisseissä ollut kysymys.

Mutta, kukin päättää omat asiat yhdessä kumppaninsa kanssa. Itse toimisin oman lapsen kohdalla luultavasti tämän appiukon tavoin, mutta lopulta se on se ja sama, kuka mistäkin maksaa, kunhan osapuolet ovat tyytyväisiä itse tilanteeseen.

 

[Fordél]

Itse toimisin oman lapsen kohdalla luultavasti tämän appiukon tavoin, mutta lopulta se on se ja sama, kuka mistäkin maksaa, kunhan osapuolet ovat tyytyväisiä itse tilanteeseen.

Miksi ihmeessä toimisit näin? Ottaisitko puolestasi aikuiselta lapseltasi vastaan hänen neuvoja sinun rahan käytöstäsi?

Jos tytär on tällaiseen kuvion sopinut ja hänellä on vielä todennäköisesti halvat asumiskustannukset niin mitäpä siihen puutumaan. Ja emmehän me edes tiedä, että haluaisiko tytär omistaa tätä asuntoa tai onko se edes hyvä sijoituskohde. Asunnon omistaminen kun ei ole automaattisesti aina järkevää puuhaa. Ehkä tytär tekee tässä ihan helkkarin fiksusti.

 

[BOL]

Miksi ihmeessä toimisit näin? Ottaisitko puolestasi aikuiselta lapseltasi vastaan hänen neuvoja sinun rahan käytöstäsi?

Jos tytär on tällaiseen kuvion sopinut ja hänellä on vielä todennäköisesti halvat asumiskustannukset niin mitäpä siihen puutumaan. Ja emmehän me edes tiedä, että haluaisiko tytär omistaa tätä asuntoa tai onko se edes hyvä sijoituskohde. Asunnon omistaminen kun ei ole automaattisesti aina järkevää puuhaa. Ehkä tytär tekee tässä ihan helkkarin fiksusti.

No, ihan vaikka ”kasvatuksellisesta näkökulmasta”. Kaikkia asioita kun ei välttämättä tule mieleen käydä läpi ihan läpikotaisin ennen kuin lapset muuttavat pois kotoa. Ja kuten kuvittelin viestistäni käyvän ilmi, en kyllä mitään jatkuvaa jäkätystä aiheesta alottaisi, vaan antaisin lapsen itse päättää, mihin rahansa laittaa. Lopultahan se on se ja sama, maksaako vaikka 500€ asumiskustannuksia vai ruokaa. Mutta itse asunnon omistajana haluaisin kyllä pitää kaikki asuntoon suoraan liittyvät kulut omissa käsissäni. Nimittäin joskus elämässä voi käydä niinkin, että jälkikäteen paljastuu, ettei suhteen toinen osapuoli olekaan suorittanut kaikkia niitä velvollisuuksia, jotka olisi pitänyt. Ja asuntoon liittyvien asioiden, esim. juuri yhtiövastikkeiden maksujen setviminen jälkikäteen on sekä työlästä että perseestä. Sellaistakin on näennäisesti hyvissä parisuhteissa tapahtunut.

 

[Patarouva]

Lopultahan se on se ja sama, maksaako vaikka 500€ asumiskustannuksia vai ruokaa.

Viimeistään erotilanteessa se, joka omistaa asunnon aika usein vain huomaa sen oman omistamisensa, vaikka toinen olisi koko ajan huolehtinut esim. kaikista ruokamenoista ym.vastaavista. Etenkin avoliitossa se omistamaton osapuoli on heikoilla.

 

[12961]

Samantyyppistä järjestelyä vastikkeesta käytin ex-avovaimon kanssa aikanaan. Tosin maksoin vastikkeet yhtiölle itse ja puoliso tilitti niitä minulle enemmän tai vähemmän säännöllisesti.

Meidän tapauksessa juuri puoliso oli se, joka tuossa hyötyi merkittävästi, vastaavan rivarikämpän vuokra olisi ollut n. 1400€/kk ja sai asua siinä muistaakseni 260€/kk hoitovastiketta vastaan. Puoliso oli tuolloin opiskelija, eikä hänellä olisi ollut mitään mahdollisuuksia rahoittaa puolta tuosta asunnosta. Joskus keskusteltiin sopimuksesta, jossa olisi pikkuhiljaa siirretty myös omistusta osakekirja kerrallaan, mutta tuo tyssäsi siihen, ettei haluttu luopua ensiasunnon ostajan varainsiirtoverovapaudesta.


Raha-asiat ovat parisuhteissa vaikeita varsinkin jos ne ovat selvästi toispuoleiset. Omakohtaisesti on käynyt selväksi, että saamapuolella oleva kokee helposti riittämättömyyden tunnetta, vaikkei minkäänlaista vallankäyttöä esiintyisi.

Nykyisen perheen kanssa tilanne on raha-asioiden suhteen pitkälti vastaava. Asumme minun omistamassa omakotitalossa ja vaimo on lasten kanssa kotona. Olemme avoliitossa ja tuskin menemmekään naimisiin.

Vaimolla jäi aikanaan korkeakoulututkinto kesken, joten olen kannustanut opiskelemaan. Onneksi hän näkee tilanteen mahdollisuutena eikä uhkana, aika harvalla on todellinen mahdollisuus opiskella, olla lasten kanssa kotona ja samalla ylläpitää nykyisen kaltaista elintasoa. Vaimo on sen verran minua nuorempi, kuopuksen saadessamme 25v, että ehtii vielä hyvin tehdä omaa uraansa, vaikka parhaillaan kolmenkympin kriisin tyylisesti tulevaisuuttaan kipuileekin.

 

[BOL]

Viimeistään erotilanteessa se, joka omistaa asunnon aika usein vain huomaa sen oman omistamisensa, vaikka toinen olisi koko ajan huolehtinut esim. kaikista ruokamenoista ym.vastaavista. Etenkin avoliitossa se omistamaton osapuoli on heikoilla.

Mutta niin sen kuuluukin mennä. Pitää ymmärtää faktat: jos asunnon omistaa vain toinen, se on hänen asuntonsa ja eron tullen jää hänelle. Asiasta pitäisi oikeasti keskustella heti suhteen alussa ja miettiä, mikä on paras ratkaisu. Moni ihmisistä ei taida vieläkään ymmärtää, että myös itse voi sijoittaa johonkin. Hankkia joko sijoitusasunnon tai sijoittaa johonkin muuhun pahan päivän varalle. Huolimatta siitä, kuka vastaa asumiskustannuksista, yhdessä asuminen omistusasunnossa on joka tapauksessa yleensä aina taloudellisesti kannattavampaa kuin asua yksin vuokralla.

Raha-asioista puhumista parisuhteessa ei pitäisi välttää, päinvastoin. Avioehto kannattaa ehdottomasti tehdä, koska silloin tulee asioista juteltua jo etukäteen.

 

[Patarouva]

Mutta niin sen kuuluukin mennä. Pitää ymmärtää faktat: jos asunnon omistaa vain toinen, se on hänen asuntonsa ja eron tullen jää hänelle. Asiasta pitäisi oikeasti keskustella heti suhteen alussa ja miettiä, mikä on paras ratkaisu. Moni ihmisistä ei taida vieläkään ymmärtää, että myös itse voi sijoittaa johonkin. Hankkia joko sijoitusasunnon tai sijoittaa johonkin muuhun pahan päivän varalle. Huolimatta siitä, kuka vastaa asumiskustannuksista, yhdessä asuminen omistusasunnossa on joka tapauksessa yleensä aina taloudellisesti kannattavampaa kuin asua yksin vuokralla.

Raha-asioista puhumista parisuhteessa ei pitäisi välttää, päinvastoin. Avioehto kannattaa ehdottomasti tehdä, koska silloin tulee asioista juteltua jo etukäteen.

Näinhän se on. Testamentit ja muutkin kannattaa tehdä, vaikka jonkun mielestä muiden kuin ikäloppujen ei kannata tuollaisia edes pohtia.

Joskus miettii, miten lapsekkaan luottavaisesti moni ihminen jättää raha-asiansa toisen varaan.
Näitä ihmisiä, jotka eivät yhtään edes tiedä voiko meillä oikeasti olla varaa tuohon vaan annetaan toisen hoitaa ja totuus paljastuu sitten joskus myöhemmin todella ikävällä tavalla.

 

[Heimopäällikkö]

Viimeistään erotilanteessa se, joka omistaa asunnon aika usein vain huomaa sen oman omistamisensa, vaikka toinen olisi koko ajan huolehtinut esim. kaikista ruokamenoista ym.vastaavista. Etenkin avoliitossa se omistamaton osapuoli on heikoilla.

Erotilanteessahan sille toiselle osapuolelle ei jää aina luu käteen, vaan avopuolisoiden yhteistalouden purkamista määritellään laissa. Tämähän muuttui vuonna 2011, kun lainsäädäntöä rukattiin. Nopea referointi lainsäädännöstä;

1 luku 3 §
Avopuolisoilla tarkoitetaan tässä laissa yhteistaloudessa asuvia parisuhteen (avoliiton) osapuolia, jotka ovat asuneet yhteistaloudessa vähintään viisi vuotta tai joilla on tai on ollut yhteinen tai yhteisessä huollossa oleva lapsi.

3 luku 8§
Avopuolisolla on oikeus hyvitykseen, jos hän on yhteistalouden hyväksi antamallaan panoksella auttanut toista avopuolisoa kartuttamaan tai säilyttämään tämän omaisuutta siten, että yhteistalouden purkaminen yksinomaan omistussuhteiden perusteella johtaisi perusteettoman edun saamiseen toisen kustannuksella.

Yhteistalouden hyväksi annetuksi panokseksi katsotaan:

1) työ yhteisen talouden tai toisen avopuolison omistaman omaisuuden hyväksi;

2) varojen käyttö yhteiseen talouteen;

3) varojen sijoitus toisen avopuolison omistamaan omaisuuteen; tai

4) muu näihin verrattava toiminta.

Oikeutta hyvitykseen ei ole, jos yhteistalouden hyväksi annetusta panoksesta koitunut perusteeton etu on olosuhteet huomioon ottaen vähäinen.

Se on sitten eri asia, kuinka moni jaksaa vielä raskaan eron jälkeen lähteä oikeusteitse hankkimaan oikeutta itselleen, mutta mahdollista se kuitenkin on lainsäädännön puitteissa.

 

[Worrell]

Itellä kävi silleen hassusti, että maanantaina päättyi noin 3 vuotta pitkä parisuhde. Noin vuosi asuttiin yhdessä. Joulukuussa muutettiin yhdessä Tampereelle. Kuukausi tästä ja muija päätti lähteä kalppimaan. Ei kuulemma vaan ollut tunteita enää. Se mikä mua ihmetyttää, että kuulemma juhannuksesta asti miettinyt asiaa. Mutta missään vaiheessa ei ottanut asiaa puheeksi. Kaikki näytti menevän ihan hyvin, normaalisti.

Mä jään tähän asuntoon. Muija muuttaa pois. Parempi näin, sillä mä viihdyn hyvin tällä alueella ja kämpässä. Koira jää muijalle, koska hänellä on paremmat taloudelliset edellitykset pitää siitä huolta.

Kaikesta huolimatta mulla menee ihan ok välillä. Välillä ahdistaa ja masentaa, mutta välillä ihan ok olo. En tiedä edes, olisinko voinut tehdä jotain toisin. Ehkä, ehkä en. Tätä asiaa on sinänsä turha pohtia.