Mainos

Naisasiat

  • 7 597 717
  • 26 634

ftr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Huuhkajat, Borussia Dortmund
No vähän miten nämä osuudet jyvitetään. Jos asumiskustannukset jaetaan "puoliksi" niin, että toinen maksaa vastikkeen ja toinen lyhentää omaa velkaansa, joka on lähinnä rahan siirtämistä omaan taskuun, niin eihän se oikein mene. Ehkä kaikkein reiluin jako olisi, että laskettaisiin yhteen lainan korot ja vastike ja tämä potti maksettaisiin puoliksi. Lainan lyhennyksistä vastaisi asunnon omistaja kokonaisuudessaan erikseen.

Jep, ei ajattelu "vuokrasta" oikein istu omaan näkemykseen yhdessä asumisesta parisuhteessa, vaikka varmasti halvemmalla toinen pääseekin kuin mitä puolikas vuokrakämpästä olisi. Korkoja tosiaan voisi miettiä puolitettavan, mutta nekin liittyvät tuohon lainalyhennykseen aika olennaisesti, eivätkä kyllä näillä marginaaleilla kovin suurta osaa näyttele.
 
Suosikkijoukkue
Pelicans, Karhubasket KEspoo sekä Crocodiles
Jep, ei ajattelu "vuokrasta" oikein istu omaan näkemykseen yhdessä asumisesta parisuhteessa, vaikka varmasti halvemmalla toinen pääseekin kuin mitä puolikas vuokrakämpästä olisi. Korkoja tosiaan voisi miettiä puolitettavan, mutta nekin liittyvät tuohon lainalyhennykseen aika olennaisesti, eivätkä kyllä näillä marginaaleilla kovin suurta osaa näyttele.
Ette ilmeisesti ole naimisissa?
kuinkas tuo asunnonomistus menee jos eroatte ? Sinun laina ja olet lyhentänyt sitä ja nainen makselee yhtiövastiketta ja erotilanteessa jää luu hänen kouraansa vai?
 
Luottamusongelmasta se kielii jos pitää puhelinta tarkistaa. Ongelma voi johtua sinusta jos olet luottamuksen pettänyt, mutta nyt ei kuulosta siltä. Eli ilmeisesti toisen osapuolen itsetunto on heikko, ja sitä myöten hänellä on vaikeuksia luottaa muihin ihmisiin.

Itse varmaan tyynnyttelisin, että kaikki on hyvin, etkö ole tehnyt mitään mitä et saisikaan tehdä. Samalla yrittäisin keskustella, että mikä hänellä aiheuttaa tuota luottamuksen puutetta. Sen myötä hän toivottavasti itse hiffaa ettei hänellä ole syytä epäluottamukseen.
Kiitos kaikille vastauksista. Helpottaa omaa mieltä kummasti kun saa ajatuksille tukea ja vähän purettua ajatuksia.

Tosiaan itsetunto-ongelmia vastapuolella on ja edellisen parisuhteen takia pelkää jätetyksi tulemista. Olen kysynyt, että onko hän ollut oikeasti valmis uuteen suhteeseen, kun seurustelun aloitimme, koska edellisessä parisuhteessa tuli kuulemma puuntakaa jätetyksi. Toki ymmärrän, että se arvet jättää, mutta ei mustasukkaisuus minua kohtaan välttämättä asioita paranna.


Ette ilmeisesti ole naimisissa?
kuinkas tuo asunnonomistus menee jos eroatte ?
Jos minulta kysyit, niin ei olla naimisissa, joten periaatteessa luu käteen ilmaisu toimii tässä asiayhteydessä. Asumiskuviota järjestäessä tämä järjestys hyväksyttiin, mutta mitään kirjallista paperia ei olla tehty. Erotessa olisi siis vmäinen tilanne toiselle, mutta eipä hän toisaalta ole yhtiövastiketta täysimääräisesti maksanut eikä ole järjestelyyn muutoksia vaatinut.
Selvennän vielä, että asia ei siis suhteessamme ole mikäänlainen ongelma.
 
Viimeksi muokattu:
(1)
  • Tykkää
Reactions: Tadu

ftr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Huuhkajat, Borussia Dortmund
Ette ilmeisesti ole naimisissa?
kuinkas tuo asunnonomistus menee jos eroatte ? Sinun laina ja olet lyhentänyt sitä ja nainen makselee yhtiövastiketta ja erotilanteessa jää luu hänen kouraansa vai?

En ole omasta tilanteestani tässä kertonut vaan ajatuksistani. Tosin näyttäisi vahvasti siltä, että vastaava tilanne tulee vastaan lähikuukausina eli tyttöystävä muuttaa omistamaani asuntoon. Juuri noinhan se luonnollisesti mielestäni menisi, että omistaja jää erotilanteessa asuntoon.
 

BOL

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Parisuhteessa yhteisiä menoja on ihan riittämiin, joten mielestäni olisi kaikkein selkeintä, että asunnon omistaja maksaa myös kaikki siihen liittyvät kulut (ehkä pl. kotivakuutus, koska sen piiriin kuuluu niin monta muutakin asiaa. Itse toki maksaisin varmuuden vuoksi myös senkin) ja parisuhteen toinen osallistuu sitten suuremmalla osuudella muihin kustannuksiin. Asunto voi hyvinkin olla vain toisen omistama, mutta koti on yhteinen. Eikä sitä tarvitse myöskään muistuttaa, kenen omistama se asunto on. Sillä ei oikeasti ole yhteiselossa mitään väliä, kuka mitäkin omistaa. Omistuksesta muistuttaminen voi helposti kääntyä jopa henkisen väkivallan ja toisen alistamisen puolelle. Sellainen on kertakaikkisen huonoa käytöstä ja epävarman ihmisen heikon itsetunnon pönkitystä. Mutta sellaisesta ei nyt täällä käsitellyissä keisseissä ollut kysymys.

Mutta, kukin päättää omat asiat yhdessä kumppaninsa kanssa. Itse toimisin oman lapsen kohdalla luultavasti tämän appiukon tavoin, mutta lopulta se on se ja sama, kuka mistäkin maksaa, kunhan osapuolet ovat tyytyväisiä itse tilanteeseen.
 

Fordél

Jäsen
Itse toimisin oman lapsen kohdalla luultavasti tämän appiukon tavoin, mutta lopulta se on se ja sama, kuka mistäkin maksaa, kunhan osapuolet ovat tyytyväisiä itse tilanteeseen.

Miksi ihmeessä toimisit näin? Ottaisitko puolestasi aikuiselta lapseltasi vastaan hänen neuvoja sinun rahan käytöstäsi?

Jos tytär on tällaiseen kuvion sopinut ja hänellä on vielä todennäköisesti halvat asumiskustannukset niin mitäpä siihen puutumaan. Ja emmehän me edes tiedä, että haluaisiko tytär omistaa tätä asuntoa tai onko se edes hyvä sijoituskohde. Asunnon omistaminen kun ei ole automaattisesti aina järkevää puuhaa. Ehkä tytär tekee tässä ihan helkkarin fiksusti.
 

BOL

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Miksi ihmeessä toimisit näin? Ottaisitko puolestasi aikuiselta lapseltasi vastaan hänen neuvoja sinun rahan käytöstäsi?

Jos tytär on tällaiseen kuvion sopinut ja hänellä on vielä todennäköisesti halvat asumiskustannukset niin mitäpä siihen puutumaan. Ja emmehän me edes tiedä, että haluaisiko tytär omistaa tätä asuntoa tai onko se edes hyvä sijoituskohde. Asunnon omistaminen kun ei ole automaattisesti aina järkevää puuhaa. Ehkä tytär tekee tässä ihan helkkarin fiksusti.

No, ihan vaikka ”kasvatuksellisesta näkökulmasta”. Kaikkia asioita kun ei välttämättä tule mieleen käydä läpi ihan läpikotaisin ennen kuin lapset muuttavat pois kotoa. Ja kuten kuvittelin viestistäni käyvän ilmi, en kyllä mitään jatkuvaa jäkätystä aiheesta alottaisi, vaan antaisin lapsen itse päättää, mihin rahansa laittaa. Lopultahan se on se ja sama, maksaako vaikka 500€ asumiskustannuksia vai ruokaa. Mutta itse asunnon omistajana haluaisin kyllä pitää kaikki asuntoon suoraan liittyvät kulut omissa käsissäni. Nimittäin joskus elämässä voi käydä niinkin, että jälkikäteen paljastuu, ettei suhteen toinen osapuoli olekaan suorittanut kaikkia niitä velvollisuuksia, jotka olisi pitänyt. Ja asuntoon liittyvien asioiden, esim. juuri yhtiövastikkeiden maksujen setviminen jälkikäteen on sekä työlästä että perseestä. Sellaistakin on näennäisesti hyvissä parisuhteissa tapahtunut.
 

Patarouva

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Lopultahan se on se ja sama, maksaako vaikka 500€ asumiskustannuksia vai ruokaa.

Viimeistään erotilanteessa se, joka omistaa asunnon aika usein vain huomaa sen oman omistamisensa, vaikka toinen olisi koko ajan huolehtinut esim. kaikista ruokamenoista ym.vastaavista. Etenkin avoliitossa se omistamaton osapuoli on heikoilla.
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: Tadu

12961

Jäsen
Samantyyppistä järjestelyä vastikkeesta käytin ex-avovaimon kanssa aikanaan. Tosin maksoin vastikkeet yhtiölle itse ja puoliso tilitti niitä minulle enemmän tai vähemmän säännöllisesti.

Meidän tapauksessa juuri puoliso oli se, joka tuossa hyötyi merkittävästi, vastaavan rivarikämpän vuokra olisi ollut n. 1400€/kk ja sai asua siinä muistaakseni 260€/kk hoitovastiketta vastaan. Puoliso oli tuolloin opiskelija, eikä hänellä olisi ollut mitään mahdollisuuksia rahoittaa puolta tuosta asunnosta. Joskus keskusteltiin sopimuksesta, jossa olisi pikkuhiljaa siirretty myös omistusta osakekirja kerrallaan, mutta tuo tyssäsi siihen, ettei haluttu luopua ensiasunnon ostajan varainsiirtoverovapaudesta.


Raha-asiat ovat parisuhteissa vaikeita varsinkin jos ne ovat selvästi toispuoleiset. Omakohtaisesti on käynyt selväksi, että saamapuolella oleva kokee helposti riittämättömyyden tunnetta, vaikkei minkäänlaista vallankäyttöä esiintyisi.

Nykyisen perheen kanssa tilanne on raha-asioiden suhteen pitkälti vastaava. Asumme minun omistamassa omakotitalossa ja vaimo on lasten kanssa kotona. Olemme avoliitossa ja tuskin menemmekään naimisiin.

Vaimolla jäi aikanaan korkeakoulututkinto kesken, joten olen kannustanut opiskelemaan. Onneksi hän näkee tilanteen mahdollisuutena eikä uhkana, aika harvalla on todellinen mahdollisuus opiskella, olla lasten kanssa kotona ja samalla ylläpitää nykyisen kaltaista elintasoa. Vaimo on sen verran minua nuorempi, kuopuksen saadessamme 25v, että ehtii vielä hyvin tehdä omaa uraansa, vaikka parhaillaan kolmenkympin kriisin tyylisesti tulevaisuuttaan kipuileekin.
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: BOL

BOL

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Viimeistään erotilanteessa se, joka omistaa asunnon aika usein vain huomaa sen oman omistamisensa, vaikka toinen olisi koko ajan huolehtinut esim. kaikista ruokamenoista ym.vastaavista. Etenkin avoliitossa se omistamaton osapuoli on heikoilla.

Mutta niin sen kuuluukin mennä. Pitää ymmärtää faktat: jos asunnon omistaa vain toinen, se on hänen asuntonsa ja eron tullen jää hänelle. Asiasta pitäisi oikeasti keskustella heti suhteen alussa ja miettiä, mikä on paras ratkaisu. Moni ihmisistä ei taida vieläkään ymmärtää, että myös itse voi sijoittaa johonkin. Hankkia joko sijoitusasunnon tai sijoittaa johonkin muuhun pahan päivän varalle. Huolimatta siitä, kuka vastaa asumiskustannuksista, yhdessä asuminen omistusasunnossa on joka tapauksessa yleensä aina taloudellisesti kannattavampaa kuin asua yksin vuokralla.

Raha-asioista puhumista parisuhteessa ei pitäisi välttää, päinvastoin. Avioehto kannattaa ehdottomasti tehdä, koska silloin tulee asioista juteltua jo etukäteen.
 

Patarouva

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Mutta niin sen kuuluukin mennä. Pitää ymmärtää faktat: jos asunnon omistaa vain toinen, se on hänen asuntonsa ja eron tullen jää hänelle. Asiasta pitäisi oikeasti keskustella heti suhteen alussa ja miettiä, mikä on paras ratkaisu. Moni ihmisistä ei taida vieläkään ymmärtää, että myös itse voi sijoittaa johonkin. Hankkia joko sijoitusasunnon tai sijoittaa johonkin muuhun pahan päivän varalle. Huolimatta siitä, kuka vastaa asumiskustannuksista, yhdessä asuminen omistusasunnossa on joka tapauksessa yleensä aina taloudellisesti kannattavampaa kuin asua yksin vuokralla.

Raha-asioista puhumista parisuhteessa ei pitäisi välttää, päinvastoin. Avioehto kannattaa ehdottomasti tehdä, koska silloin tulee asioista juteltua jo etukäteen.
Näinhän se on. Testamentit ja muutkin kannattaa tehdä, vaikka jonkun mielestä muiden kuin ikäloppujen ei kannata tuollaisia edes pohtia.

Joskus miettii, miten lapsekkaan luottavaisesti moni ihminen jättää raha-asiansa toisen varaan.
Näitä ihmisiä, jotka eivät yhtään edes tiedä voiko meillä oikeasti olla varaa tuohon vaan annetaan toisen hoitaa ja totuus paljastuu sitten joskus myöhemmin todella ikävällä tavalla.
 
Viimeistään erotilanteessa se, joka omistaa asunnon aika usein vain huomaa sen oman omistamisensa, vaikka toinen olisi koko ajan huolehtinut esim. kaikista ruokamenoista ym.vastaavista. Etenkin avoliitossa se omistamaton osapuoli on heikoilla.

Erotilanteessahan sille toiselle osapuolelle ei jää aina luu käteen, vaan avopuolisoiden yhteistalouden purkamista määritellään laissa. Tämähän muuttui vuonna 2011, kun lainsäädäntöä rukattiin. Nopea referointi lainsäädännöstä;

1 luku 3 §
Avopuolisoilla tarkoitetaan tässä laissa yhteistaloudessa asuvia parisuhteen (avoliiton) osapuolia, jotka ovat asuneet yhteistaloudessa vähintään viisi vuotta tai joilla on tai on ollut yhteinen tai yhteisessä huollossa oleva lapsi.

3 luku 8§
Avopuolisolla on oikeus hyvitykseen, jos hän on yhteistalouden hyväksi antamallaan panoksella auttanut toista avopuolisoa kartuttamaan tai säilyttämään tämän omaisuutta siten, että yhteistalouden purkaminen yksinomaan omistussuhteiden perusteella johtaisi perusteettoman edun saamiseen toisen kustannuksella.

Yhteistalouden hyväksi annetuksi panokseksi katsotaan:

1) työ yhteisen talouden tai toisen avopuolison omistaman omaisuuden hyväksi;

2) varojen käyttö yhteiseen talouteen;

3) varojen sijoitus toisen avopuolison omistamaan omaisuuteen; tai

4) muu näihin verrattava toiminta.

Oikeutta hyvitykseen ei ole, jos yhteistalouden hyväksi annetusta panoksesta koitunut perusteeton etu on olosuhteet huomioon ottaen vähäinen.


Se on sitten eri asia, kuinka moni jaksaa vielä raskaan eron jälkeen lähteä oikeusteitse hankkimaan oikeutta itselleen, mutta mahdollista se kuitenkin on lainsäädännön puitteissa.
 

Worrell

Jäsen
Suosikkijoukkue
RIP Coyotes 1996-2024
Itellä kävi silleen hassusti, että maanantaina päättyi noin 3 vuotta pitkä parisuhde. Noin vuosi asuttiin yhdessä. Joulukuussa muutettiin yhdessä Tampereelle. Kuukausi tästä ja muija päätti lähteä kalppimaan. Ei kuulemma vaan ollut tunteita enää. Se mikä mua ihmetyttää, että kuulemma juhannuksesta asti miettinyt asiaa. Mutta missään vaiheessa ei ottanut asiaa puheeksi. Kaikki näytti menevän ihan hyvin, normaalisti.

Mä jään tähän asuntoon. Muija muuttaa pois. Parempi näin, sillä mä viihdyn hyvin tällä alueella ja kämpässä. Koira jää muijalle, koska hänellä on paremmat taloudelliset edellitykset pitää siitä huolta.

Kaikesta huolimatta mulla menee ihan ok välillä. Välillä ahdistaa ja masentaa, mutta välillä ihan ok olo. En tiedä edes, olisinko voinut tehdä jotain toisin. Ehkä, ehkä en. Tätä asiaa on sinänsä turha pohtia.
 

vetti

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, CAR, HIFK (salaa)
Mä en ihan aina (koskaan) ymmärrä naisia.

Yksi tapaus on tuossa jo muutaman kuukauden yrittänyt saada mun kanssa lähempääkin tuttavuutta. Ei mene jakeluun kun sanon että pidetään tää nyt ihan tuttavuusasteella. Olemme siis työn kautta tekemisissä.

Kun en haluaisi kuitenkaan ihan vaan sanoa että muuten vaan joo, mutta kun satut olemaan väärää sukupuolta. Kun en mä viitsi ihan kaikille avata etten mä ihanista naisista silleen tykkää. En mä muutenkaan yhteistyökumppaniin missään tapauksessa sekaannu.

Pelkkä ei näytä tuottavan tulosta. Ehkä mä oon sitten vaan niin vastustamaton.
 

Draco

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Itellä kävi silleen hassusti, että maanantaina päättyi noin 3 vuotta pitkä parisuhde. Noin vuosi asuttiin yhdessä. Joulukuussa muutettiin yhdessä Tampereelle. Kuukausi tästä ja muija päätti lähteä kalppimaan. Ei kuulemma vaan ollut tunteita enää. Se mikä mua ihmetyttää, että kuulemma juhannuksesta asti miettinyt asiaa. Mutta missään vaiheessa ei ottanut asiaa puheeksi. Kaikki näytti menevän ihan hyvin, normaalisti.

No mulle on käynyt noin 3 kertaa (on se osassa tapauksista sentään jossain vaiheessa ennen eroa jossain muodossa puheeksi otettu). Sen voin kokemuksesta sanoa, että kolmannella kerralla se ei enää kauheasti ihmetytä. Juttu on niin, että jokaisella on tietysti oikeus päättää joka hetkellä, haluaako jatkaa jonkun toisen kanssa. Jossain joku parisuhdeneuvoja sanoi, että tavallaan suhteessa pitää valita haluavansa olla sen toisen kanssa joka päivä aina uudestaan. Näin kai se on.

Mutta on se silti raukkamaista tietyllä tapaa miettiä juttu ilmoitusta vaille valmiiksi niin, että toisella koko eron käsittelyprosessi alkaa vasta siitä hetkestä. Kaikilla ei ole kanttia, eikä kovapäisyyttä viedä tuollaista prosessia avoimin kortein eteenpäin, pelkäävät ehkä, että heidän päätänsä aletaan kääntämään.

No, neljännellä kerralla minulle ei ole enää käynyt noin, että jos sinun tapauksessasi hän päätti noin, niin mene itsekin eteenpäin. Kun ei kerran asioista voitu keskustella ja miettiä niitä yhdessä, niin turhaa on aikaa hassata häneen sen enempää.
 

Arkkienkeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Colorado Avalanche
Täällä kanssa vaimo käsitteli tulevan eron etukäteen suhteen aikana ja kun oli valmis, niin ilmoitti päätöksensä. Jatkoi siitä sitten eteenpäin parissa kuukaudessa mm. uuteen suhteeseen niinkuin mitään ei olisi tapahtunut, samalla kun meikäläinen ei ollut edes ehtinyt vielä tajuta että ero tuli oikeasti. Valitettavan yleiseltä tuo toimintatapa vaikuttaa.

Ei näistä kuitenkaan kannata katkeroitua ja aika auttaa aina, vaikka ei siltä alussa tunnu. Itselle myös oppimiskokemus, jota kannattaa yrittää myöhemmin hyödyntää joko tekemällä jotain toisin, tai ainakin tiedostamalla asioiden kulkua paremmin.
 

Patarouva

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Mä en ihan aina (koskaan) ymmärrä naisia.

Yksi tapaus on tuossa jo muutaman kuukauden yrittänyt saada mun kanssa lähempääkin tuttavuutta. Ei mene jakeluun kun sanon että pidetään tää nyt ihan tuttavuusasteella. Olemme siis työn kautta tekemisissä.

Kun en haluaisi kuitenkaan ihan vaan sanoa että muuten vaan joo, mutta kun satut olemaan väärää sukupuolta. Kun en mä viitsi ihan kaikille avata etten mä ihanista naisista silleen tykkää. En mä muutenkaan yhteistyökumppaniin missään tapauksessa sekaannu.

Pelkkä ei näytä tuottavan tulosta. Ehkä mä oon sitten vaan niin vastustamaton.

Ikävä tilanne etenkin, kun pitää hänen kanssaan tehdä yhteistyötä.

Joillakin ihmisillä on halu jahdata ja he ovat mielessään ehkä kovin varmoja, että esität vain vaikeasti tavoiteltavaa.
 

Worrell

Jäsen
Suosikkijoukkue
RIP Coyotes 1996-2024
Ei näistä kuitenkaan kannata katkeroitua ja aika auttaa aina, vaikka ei siltä alussa tunnu. Itselle myös oppimiskokemus, jota kannattaa yrittää myöhemmin hyödyntää joko tekemällä jotain toisin, tai ainakin tiedostamalla asioiden kulkua paremmin.

Joo turhapa näistä on katkeroitua. Ja ihme kyllä minkäänlaista katkeruutta ei ole ilmassa. Enemmänkin masentaa ja surettaa, kun näin kävi. Oon kuitenkin tullut siihen päätökseen, että en usko että olisin voinut tehdä jotain toisin. Olisin vain silloin, jos muija olisi halunnut puhua etukäteen asioista ja suhteemme tilasta. Mutta kun hän ei sitä tehnyt, niin enpä mä pystyisi mitään muuttamaan. Totta kai sitä välillä on fiilis haluta puhua ja ehkä jopa yrittää uudestaan. Mutta tässä tilanteessa tuo homma ei enää auta. Tää on ns. hävitty peli. Kuten sanoitkin, oppimiskokemus muiden joukossa. Sekin auttaa jo paljon, että ei ole ensimmäinen ero ja taustalla ei ole mitään, että jompikumpi osapuoli olisi pettänyt. Useasti aiemmat suhteeni ovat päättyneet siihen, että nainen on pettänyt. Nyt ei onneksi näin ole.
 

Czescku

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Stadin Keltamustat
@vetti En minä yhtään ihmettele jos joku nainen on kiinnostunut pitkästä, komeasta ja fiksusta miehestä (olisipa minustakin joskus). Hurmaat niin miehet kuin naisetkin olemuksellasi. Vaikea tuohon tilanteeseen oikein muuta neuvoa keksiä kuin että sanot olevasi varattu. Paitsi jos olet mennyt möläyttämään jo olevasi ilman kumppania niin sitten voisit kokeilla "lajityypillistä" stereotyyppistä käyttäytymistä... (ja tämä toki kieliposkessa ja tiedän ettet luonnostaan käyttäydy niin mutta olet varmasti nähnyt moista ihan tarpeeksi että osaat hetken feikata :)
 

Arkkienkeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Colorado Avalanche
Joo turhapa näistä on katkeroitua. Ja ihme kyllä minkäänlaista katkeruutta ei ole ilmassa. Enemmänkin masentaa ja surettaa, kun näin kävi. Oon kuitenkin tullut siihen päätökseen, että en usko että olisin voinut tehdä jotain toisin. Olisin vain silloin, jos muija olisi halunnut puhua etukäteen asioista ja suhteemme tilasta. Mutta kun hän ei sitä tehnyt, niin enpä mä pystyisi mitään muuttamaan. Totta kai sitä välillä on fiilis haluta puhua ja ehkä jopa yrittää uudestaan. Mutta tässä tilanteessa tuo homma ei enää auta. Tää on ns. hävitty peli. Kuten sanoitkin, oppimiskokemus muiden joukossa. Sekin auttaa jo paljon, että ei ole ensimmäinen ero ja taustalla ei ole mitään, että jompikumpi osapuoli olisi pettänyt. Useasti aiemmat suhteeni ovat päättyneet siihen, että nainen on pettänyt. Nyt ei onneksi näin ole.
Se on juuri näin. Silloin ei ole enää mitään tehtävissä, kun toinen on tehnyt päätöksensä puoli vuotta aiemmin ja kertoo sen vaan ilmoitusasiana. Siinäkin mielessä v-mäinen tilanne, että jotkut pystyvät olemaan ja käyttäytymään normaalisti tuon oman salaisen harkinta-aikansa ajan. Meillä meni kyllä huonosti ja merkit oli ilmassa, mutta en siltikään ymmärtänyt mistä oli kyse, vaan yritin aika-ajoin loppuun saakka ottaa kontaktia. Sun tapauksessa ero tuli ilmeisesti enemmän puskista, joten olet varmasti jäljillä siinä, ettet olisi voinut tehdä asialle paljoakaan. Suhteeseen, sen ylläpitämiseen ja mahdolliseen korjaamiseen, tarvitaan aina kaksi.
 

vetti

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, CAR, HIFK (salaa)
Noh, @Czescku - ei nyt liiallisuuksiin mennä kohteliaisuuksissakaan. Pitkä ja fiksu joo, mutta komeaksikin menet vielä kutsumaan. Kohtuus kaikessa. Ja se ”lajityyppinen” on jo ohitettu. Minä kun olen ollut vain mä. Vaikka kyllä tuo toki onnistuisi...

ainiin, hän tietää että en ole varattu.

Kyllä tää tästä.
 

Perusjäbä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Mä en ihan aina (koskaan) ymmärrä naisia.

Yksi tapaus on tuossa jo muutaman kuukauden yrittänyt saada mun kanssa lähempääkin tuttavuutta. Ei mene jakeluun kun sanon että pidetään tää nyt ihan tuttavuusasteella. Olemme siis työn kautta tekemisissä.

Kun en haluaisi kuitenkaan ihan vaan sanoa että muuten vaan joo, mutta kun satut olemaan väärää sukupuolta. Kun en mä viitsi ihan kaikille avata etten mä ihanista naisista silleen tykkää. En mä muutenkaan yhteistyökumppaniin missään tapauksessa sekaannu.

Pelkkä ei näytä tuottavan tulosta. Ehkä mä oon sitten vaan niin vastustamaton.

Ole kylmä tai rehellinen. Sanot selvästi ettei kiinnosta ja jätä minut rauhaan. Tai ole rehellinen ja kerro seksuaalinen suuntautuminen, jos se ei haittaa omaa työpaikkaa, sen piilottaminen ja valehtelu vaatii myös veronsa.
 

vetti

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, CAR, HIFK (salaa)
Ole kylmä tai rehellinen. Sanot selvästi ettei kiinnosta ja jätä minut rauhaan. Tai ole rehellinen ja kerro seksuaalinen suuntautuminen, jos se ei haittaa omaa työpaikkaa, sen piilottaminen ja valehtelu vaatii myös veronsa.
Sana ”ei” lienee meille molemmille tuttu. Se on sanottu.

Ja ei, en mä hänelle mene erikseen kertomaan tykkääväni miehistä. Jos ei ei riitä, niin olkoon. Ja ihan olen oma itseni kaikille. Jos jotenkin tulee asioista juttua, niin kyllä ihan rehellisesti sanon olevani homo. Ei se ketään kiinnosta kumpaa sukupuolta se mun puoliso on. Ehkä mä olen vain tuossa suhteessa onnekas kun sillä ei ole merkitystä. Tai sitten mä en vain enää välitä jos se on jollekin ongelma.
 

Perusjäbä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Sana ”ei” lienee meille molemmille tuttu. Se on sanottu.

Ja ei, en mä hänelle mene erikseen kertomaan tykkääväni miehistä. Jos ei ei riitä, niin olkoon. Ja ihan olen oma itseni kaikille. Jos jotenkin tulee asioista juttua, niin kyllä ihan rehellisesti sanon olevani homo. Ei se ketään kiinnosta kumpaa sukupuolta se mun puoliso on. Ehkä mä olen vain tuossa suhteessa onnekas kun sillä ei ole merkitystä. Tai sitten mä en vain enää välitä jos se on jollekin ongelma.

Oletko jutellut hänen kanssaan miksi on sinusta kiinnostunut? Flirttailetko hänen kanssaan huomaamatta, josta hän voi saada väärän käsityksen. Kuulostaa oudolta että hän silti on sinun perässä. Käyttäytyykö muiden kanssa eri tavalla?
 

vetti

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, CAR, HIFK (salaa)
Oletko jutellut hänen kanssaan miksi on sinusta kiinnostunut? Flirttailetko hänen kanssaan huomaamatta, josta hän voi saada väärän käsityksen. Kuulostaa oudolta että hän silti on sinun perässä. Käyttäytyykö muiden kanssa eri tavalla?
Siis jos "ei" (useamman kerran sanottuna) riitä, niin olkoon. En minä viitsi tai halua sen enemmän aiheesta hänen kanssaan keskustella.

Onneksi tuota ei tarvitse katsella enää kuin muutava viikko, sekin satunnaisesti. Sitten yhteinen projekti loppuu.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös