Naisasiat

[Fiftie]

Nyt on vähän ongelmia tällä saralla. Takana on melkein kuuden vuoden suhde, jossa on tapahutunut paljon. Enimmissä määrin minä olen käyttäytynyt ja tehnyt typeryyksiä pitkin suhdetta. Noh nyt tuli sitten viimeinen niitti kun puhelimeni tutkittiin ja siellä oli viestejä muille naisille(tämä oli ehkä jo neljäs kerta kun jään kiinni moisesta). Aluksi ei oikein tuntunut missään ja en edes puhunut asiasta toiselle mitään vaan sanoin eron olevan ok, mutta kun pari viikkoa kului niin minua alkoi kaduttaa aivan hirveästi koko homma ja vasta nyt tajuan hänen olleen se minulle oikea nainen. Sen jälkeen olen puhunut asiasta hänelle vähän liikaakin, että en halua erota ja voisiko asialle tehdä mitään ja vastaus on aina joko syvä hiljaisuus jorinoilleni tai sitten "en lupaa mitään, ja tarvitsen ainakin puoli vuotta aikaa miettiä tätä erossa, äläkä nyt ahdista minua". Samaan aikaan hän kuitenkin itse on järjestänyt asioita niin, että joudumme olemaan tekemissä vaikka muutin jo eri asuntoon, joka on outoa kerran hän ei halua kuunnella minua.

Tästä nyt kuuluukin kysymys, mitä kannattaisi tehdä? Kannattaako minun antaa hänen olla, vetäytyä itse syrjään ja palata asiaan ehkä papljon myöhemmin? Vai kannattaako minun yrittää oikoa asiaa, kun hän tuntuu menevän siitä takalukkoon? Mikä olisi paras keino jos haluan saada tämän selvitettyä, niin että suhde mahdolllisesti joskus jatkuisi?

Kuulostaa kyllä pahalta, jos luottamus on sillä tasolla, että toisen puhelinta pitää tutkia. Ja minkä kumman takia oot tehny kaikkea tollasta typerää? En nyt halua tuomita ja leikkiä mitään jeesusta, mutta kerran ollu hyvä nainen ilmeisesti sulla, niin kuulostaa omituiselta. On paljon ihmisiä, jotka ei millään pariudu, vaikka kuinka haluais, niin siltä kantilta jopa vituttaa tälläiset. Tämä tämmöinen nyt varmaan on hyvin yleistä enkä tässä nyt pidä sua minää hirveänä ihmisenä, joten ei syytä huoleen.

 

[Fordél]

Tästä nyt kuuluukin kysymys, mitä kannattaisi tehdä? Kannattaako minun antaa hänen olla, vetäytyä itse syrjään ja palata asiaan ehkä papljon myöhemmin? Vai kannattaako minun yrittää oikoa asiaa, kun hän tuntuu menevän siitä takalukkoon? Mikä olisi paras keino jos haluan saada tämän selvitettyä, niin että suhde mahdolllisesti joskus jatkuisi?

Jos on aidosti pyydetty anteeksi, esitetty aitoa katumusta tehdyistä virheistä ja hän tietää, että haluat hänet takaisin ja olet valmis muutokseen niin tuskin tämä paranee sillä, että jatkuvasti painostat. Parempi antaa aikaa ja tilaa, jotta toinen voi jäsentää ajatuksiaan. Jos teillä molemmilla on aitoa halua vielä jatkaa suhdettanne niin kyllä se kestää silloin pienen tauon. Äläkä nyt ainakaan törttöile lisää tällä välin. Jaksamisia.

 

[Artturenos]

Parisuhdeterapeuttina ja psykiatrina sanoisin, että lähesty häntä nyt vilpittömästi esim soittamalla ja sovitte ajan ja paikan, jossa näette toisenne vaikka kahvikupin äärellä. Hetkinen jutustelua ja pyydät anteeksi kaikkea aiheuttamaasi mielipahaa ja lopulta kysyt, että olisiko mitään saumaa aloittaa ns tyhjältä pöydältä ihan uusin eväin. Ole hyvä, tuo toimii, olen 100% varma.

Tein tämän jo! ehdotin myös parisuhdeterapiaa, jonka avulla uusi startti puhtaalta pyödältä jos hän näkee yhteistä tulevaisuutta ja että kannattaisi viellä yrittää, tähän oli vastaus "tuota terapiaa olen itsekkin miettinyt, mutta nyt en viellä ainakaan ole valmis siihen".

Hankalaa tästä tekee, kun tämä nainen nyt haluaa olla joku ystävä silti tässä. Minä hieman luulen, että minun pitäisi sanoa hänelle että pidetään kokonaan yhteydet poikki ja palataan asiaan parin kuukauden päästä.

 

[WildCore]

Positiivista kai on, että kuuden yhteisen vuoden jälkeen on tullut olo, että kumppani on oikea sinulle. Vai onko menettämisen pelko seurausta siitä, että olettekin nyt erillään ja yhteen palatessa vanhat tavat palaavat myöskin?

Sekin on kai positiivista, että tunnistat tilanteen jossa alat hölmöilemään. Siis jos hölmöilyt alkavat korkin auetessa, ei alkoholi sovi sinulle. Ainakaan parisuhteen aikana.

Saattaa olla että nyt on naisen mielestä puheet puhuttu ja aika siirtyä elämässä eteenpäin tai ainakin sanoista tekoihin.

Käännäppä tilanne toisin päin eli antaisitko itse vielä itsellesi uuden mahdollisuuden kaiken hölmöilyjen jälkeen? Miltä tuntuisi itse lukea viestejä toisille miehille naisesi puhelimesta

Kannattaa miettiä mitä elämältä haluaa ja tehdä muutokset sen mukaan. Ei välttämättä auta enää tulevan(?)- exän kanssa, mutta saattaa jo seuraavassa suhteessa olla iloksi.

Tsemppiä @Artturenos!

 

[nummenkallio]

Tinder-nainen laittoi viestiä, että mennäänkö paneen. Asuu lähellä. Vastasin, etten jaksa, kun juon mieluummin lonkeroa himassa.

 

[Varis]

Vähän hankala tilanne.

Jos tänne kirjoittaisi suhteesta, jossa nainen on jäänyt useamman kerran kiinni muille miehille viestittelystä, tuppaa kännissä hölmöilemään kaikenlaista ja luottamus on niin nollissa että hänen puhelimensa on käyty läpi ja sieltä löytyi jälleen epämääräisiä viestejä vieraille miehille, niin tuskinpa tässä ketjussa touhu saisi paljonkaan ymmärrystä. Kyllä me yhdessä kuorossa ohjeistettaisiin heittämään se akka mäkeen.

Emme tietenkään tiedä tilanteesta kuin hyvin pienen osan, mutta ainakin minun mielestäni kuulostaa kyllä hyvin epäreilulta kohdella naista pitkään huonosti ja kun kamelin selkä vihdoin katkeaa, anella anteeksiantoa ja kertoa että hän on se oikea. Minä henkilökohtaisesti en sellaisiin usko, mutta jos minulle joku yksi ja oikea kumppani olisi olemassa niin se ei varmaan jatkuvasti touhuilisi selkäni takana asioita joita en hyväksy. Olisi ihan mahdoton luottaa siihen, että kaikki on yhtäkkiä kunnossa jos vain annan vielä kerran anteeksi.

Tarkoitukseni ei ole olla ilkeä, vaan pohtia kuviota toisen osapuolen näkökulmasta. En ole pätevä antamaan mitään vinkkejä, mutta itse antaisin naiselle tasan niin paljon aikaa kuin hän tarvitsee ja varoisin painostamasta millään tavoin. Siinä odotellessa on sitten hyvää aikaa pohtia missä on itse tullut mentyä vikaan ja kuinka sen voisi jatkossa välttää.

Se mikä tässä on hyvää, on rehellisyys omia tekemisiä kohtaan ja ilmeisen aito katumus sekä ymmärrys siitä että jotain arvokasta on mahdollista menettää. Kyllä siihen voi vielä pohjan rakentaa jos ei tälle nykyiselle niin ainakin seuraavalle suhteelle.

 

[PataJaska]

Tinder-nainen laittoi viestiä, että mennäänkö paneen. Asuu lähellä. Vastasin, etten jaksa, kun juon mieluummin lonkeroa himassa.

Se on oikein! Huoralle turpiin (noin ikään kuin kuvaannollisesti), ei mies ole mikään kone

 

[heisenberg196]

Miten näätte tuon puhelimen tutkimisen? Meillä hieman samanlainen tilanne, että avovaimoa kiinnostaa puhelimeni tutkinta vähän turhan useasti, vaikkei sille mitään painavaa syytä olekkaan. Muutaman kerran vastannut entisille ”kavereille” snapchatin/instagramin välityksellä ihan viattomasti ja omatunto on niiltä osin täysin puhdas. Mitään pettämistä, tai sellaiseksi luokiteltavaa, ei siis ole käynyt.
Aavistuksen ahdistaa, kun tuntuu, ettei hirveästi yksityisyyttä ole.

Lisäksi appiukko alkoi moralisoimaan, kun tytär maksaa omistamastani asunnosta yhtiövastikkeen, joka muuttaessa oli moneen kertaan sovittu ja hyväksi järjestelyksi todettu. Ei kuulemma hyödy siitä mitään, kun minä saan keskittyä vain lainani lyhennykseen. Maksan kuitenkin yhteisistä kuluista yleensä n. 75%, joten mielestäni melko huvittava ulostulo, joka kieltämättä alkoi närästää.

 

[nummenkallio]

Se on oikein! Huoralle turpiin (noin ikään kuin kuvaannollisesti), ei mies ole mikään kone

Ei minulla ole mitään kyseistä naista vastaan. Ei siinä kukaan pakottanut mitään, eikä ketään tarvitse lyödä turpaan. Mutta joo, ei mies ole mikään kone. Minuakin saattaa nojatuoli ja lonkero kiinnostaa enemmän kuin joku random-tuhero jossain Vantaalla.

 

[Artturenos]

Viestit saavat nyt liian suuren osan tässä. En nyt viitsi lähteä avaamaan tilannetta sen enempää, mutta taustalla on paljon arkisia erimielisyyksiä, jotka ovat kuitenkin se pääsyy myös sen toisen mielestä tilanteeseen. Viesteistä kyllä jäänyt kiinni neljä kertaa, mutta aikasemmat kolme kertaa olivat aika viattomia lähinnä juttelua henkilöille joista oltiin sovittu ettei ole hyvä olla yhteyksissä, siis käytännössä entisten kanssa kuulumisia. Vain tämä viimeinen oli missä sitten oli oikeasti jotain vähän rajumpaa tekstiä, jonka voi jo jollain asteella rinnastaa pettämiseen.

 

[ElmerMoody]

Nyt on vähän ongelmia tällä saralla. Takana on melkein kuuden vuoden suhde, jossa on tapahutunut paljon. Enimmissä määrin minä olen käyttäytynyt ja tehnyt typeryyksiä pitkin suhdetta. Noh nyt tuli sitten viimeinen niitti kun puhelimeni tutkittiin ja siellä oli viestejä muille naisille(tämä oli ehkä jo neljäs kerta kun jään kiinni moisesta). Aluksi ei oikein tuntunut missään ja en edes puhunut asiasta toiselle mitään vaan sanoin eron olevan ok, mutta kun pari viikkoa kului niin minua alkoi kaduttaa aivan hirveästi koko homma ja vasta nyt tajuan hänen olleen se minulle oikea nainen. Sen jälkeen olen puhunut asiasta hänelle vähän liikaakin, että en halua erota ja voisiko asialle tehdä mitään ja vastaus on aina joko syvä hiljaisuus jorinoilleni tai sitten "en lupaa mitään, ja tarvitsen ainakin puoli vuotta aikaa miettiä tätä erossa, äläkä nyt ahdista minua". Samaan aikaan hän kuitenkin itse on järjestänyt asioita niin, että joudumme olemaan tekemissä vaikka muutin jo eri asuntoon, joka on outoa kerran hän ei halua kuunnella minua.

Tästä nyt kuuluukin kysymys, mitä kannattaisi tehdä? Kannattaako minun antaa hänen olla, vetäytyä itse syrjään ja palata asiaan ehkä papljon myöhemmin? Vai kannattaako minun yrittää oikoa asiaa, kun hän tuntuu menevän siitä takalukkoon? Mikä olisi paras keino jos haluan saada tämän selvitettyä, niin että suhde mahdolllisesti joskus jatkuisi?

Jätä nainen rauhaan. Anna hänen löytää itsensä ja sen jälkeen löytää joku joka häntä oikeasti arvostaa ja rakastaa. Se et ole sinä. Sori, mutta se on totuus.

Se mitä sä voit tehdä on mennä syvälle sisälle itseesi ja koittaa miettiä mikä tässä parisuhteessa meni pieleen ja koittaa sisäistää kaikki tuo oppi mikä on nyt tarjolla. Joskus kun toivottavasti tulee taas se mahdollisesti oikea ihminen vastaan niin osaat tästä oppineena kohdella häntä ja teidän parisuhdetta oikein ja kunnioituksella.

 

[Tadu]

Siinäpä hyvä kysymys, jota itsekkin olen paljon miettinyt. Taidan olla niitä ihmisiä jolle alkoholi ei oikein sovi, ja sen jälkeen kun korkin avaa niin luonne muuttuu. Ei ole ensimmäinen suhde jossa alkoholin kanssa läträtessä tulee tötöiltyä.

Pitäskö laittaa korkki kiinni? Nyt taitaa tämän suhteen osalta olla jo myöhäistä, mutta jatkon kannalta varmaankin parempi.

 

[Tadu]

Miten näätte tuon puhelimen tutkimisen? Meillä hieman samanlainen tilanne, että avovaimoa kiinnostaa puhelimeni tutkinta vähän turhan useasti, vaikkei sille mitään painavaa syytä olekkaan. Muutaman kerran vastannut entisille ”kavereille” snapchatin/instagramin välityksellä ihan viattomasti ja omatunto on niiltä osin täysin puhdas. Mitään pettämistä, tai sellaiseksi luokiteltavaa, ei siis ole käynyt.
Aavistuksen ahdistaa, kun tuntuu, ettei hirveästi yksityisyyttä ole.

Lisäksi appiukko alkoi moralisoimaan, kun tytär maksaa omistamastani asunnosta yhtiövastikkeen, joka muuttaessa oli moneen kertaan sovittu ja hyväksi järjestelyksi todettu. Ei kuulemma hyödy siitä mitään, kun minä saan keskittyä vain lainani lyhennykseen. Maksan kuitenkin yhteisistä kuluista yleensä n. 75%, joten mielestäni melko huvittava ulostulo, joka kieltämättä alkoi närästää.

Luottamusongelmasta se kielii jos pitää puhelinta tarkistaa. Ongelma voi johtua sinusta jos olet luottamuksen pettänyt, mutta nyt ei kuulosta siltä. Eli ilmeisesti toisen osapuolen itsetunto on heikko, ja sitä myöten hänellä on vaikeuksia luottaa muihin ihmisiin.

Itse varmaan tyynnyttelisin, että kaikki on hyvin, etkö ole tehnyt mitään mitä et saisikaan tehdä. Samalla yrittäisin keskustella, että mikä hänellä aiheuttaa tuota luottamuksen puutetta. Sen myötä hän toivottavasti itse hiffaa ettei hänellä ole syytä epäluottamukseen.

Appiukon sanomiset kannattaa vain unohtaa. Itsellä appiukko on jees, mutta anoppi on ihan mahdoton eikä pidä minusta yhtään. Olen itse jo luovuttanut hänen suhteensa, enkä jaksa esittääkään muuta. Pyrin päästämään kaiken vain toisesta korvasta ulos.

 

[Knox]

Miten näätte tuon puhelimen tutkimisen? Meillä hieman samanlainen tilanne, että avovaimoa kiinnostaa puhelimeni tutkinta vähän turhan useasti, vaikkei sille mitään painavaa syytä olekkaan. Muutaman kerran vastannut entisille ”kavereille” snapchatin/instagramin välityksellä ihan viattomasti ja omatunto on niiltä osin täysin puhdas. Mitään pettämistä, tai sellaiseksi luokiteltavaa, ei siis ole käynyt.
Aavistuksen ahdistaa, kun tuntuu, ettei hirveästi yksityisyyttä ole.

Luottamuspula se on, eikä mitään muuta. Jos puolisosi haluaisi asentaa autoosi GPS-paikantimen, jotta näkisi missä ajelet, niin olisiko se ok? Kertoisiko tämä jo siitä, että toinen ei luota? Tai sitten siitä, että toinen on mustasukkainen?

Minun puhelin on minun puhelin. Siellä on ystävien luottamuksella kertomia asioita, jotka on kerrottu minulle, ei muille. Ja jos minulle kerrotaan luottamuksella jotain, niin se ei leviä silloin vaimoni tietoon. Ihan konkreettinen esimerkki; lapsuuden ystävälläni oli vähän suunta hukassa, ja hän oli onneton parisuhteessa. Näitä asioita sitten käytiin viesteillä paljon läpi keskenämme. Minä en ole terapeutti enkä yritäkään olla, mutta kuuntelin ja tuin ystävää sen mitä osasin. Meidän vaimot ovat keskenään myös ystäviä, eli jos minun vaimoni olisi lukenut minun puhelinta, niin mitä olisi tapahtunut? Olisiko vaimoni kokenut velvollisuudekseen kertoa ystävälleen tilanteesta? Minä olisin vähintäänkin joutunut tentattavaksi asiasta. Pahimmassa skenaariossa tilanne olisi levinnyt käsiin, ihan vain sen takia että vaimoni tutkii minun puhelinta. Nyt ystäväni sai oman pään selvennettyä ja jatkavat edelleen yhdessä.

 

[vetti]

Se on oikein! Huoralle turpiin (noin ikään kuin kuvaannollisesti), ei mies ole mikään kone

Niin on.

Ja hän varmaakin meni panemaan. Ja @nummenkallio lonkeroa. Win-win.

 

[Milles Mortenson]

Miten näätte tuon puhelimen tutkimisen? Meillä hieman samanlainen tilanne, että avovaimoa kiinnostaa puhelimeni tutkinta vähän turhan useasti, vaikkei sille mitään painavaa syytä olekkaan. Muutaman kerran vastannut entisille ”kavereille” snapchatin/instagramin välityksellä ihan viattomasti ja omatunto on niiltä osin täysin puhdas. Mitään pettämistä, tai sellaiseksi luokiteltavaa, ei siis ole käynyt.
Aavistuksen ahdistaa, kun tuntuu, ettei hirveästi yksityisyyttä ole.

Lisäksi appiukko alkoi moralisoimaan, kun tytär maksaa omistamastani asunnosta yhtiövastikkeen, joka muuttaessa oli moneen kertaan sovittu ja hyväksi järjestelyksi todettu. Ei kuulemma hyödy siitä mitään, kun minä saan keskittyä vain lainani lyhennykseen. Maksan kuitenkin yhteisistä kuluista yleensä n. 75%, joten mielestäni melko huvittava ulostulo, joka kieltämättä alkoi närästää.

Puhelimen ottamisesta luvatta käyttöön on kyse viestintäsalaisuuden loukkaamisesta, jonka maksimirangaistus on 2 vuotta vankeutta. Eli ihan suoraan lakia tuossa rikotaan. Pohdi sen pohjalta miten ok tuo homma on.

Kysy appiukolta mitä tyttärensä hyötyisi vuokran maksamisesta. Hyötyy siitä sen, että saa katon päänsä päälle. Ei se niin voi mennä, että vain sinä vastaisit asumiskuluista. Jos tuo vastikkeen maksaminen närästää, niin tehkää siten, että maksat jatkossa sen itse ja penäät puolisoltasi vastaavan summan vuokranmaksua. Saisi asua varmasti selkeästi markkinahintoja alemmalla vuokralla.

 

[ftr]

Puhelimen ottamisesta luvatta käyttöön on kyse viestintäsalaisuuden loukkaamisesta, jonka maksimirangaistus on 2 vuotta vankeutta. Eli ihan suoraan lakia tuossa rikotaan. Pohdi sen pohjalta miten ok tuo homma on.

Kysy appiukolta mitä tyttärensä hyötyisi vuokran maksamisesta. Hyötyy siitä sen, että saa katon päänsä päälle. Ei se niin voi mennä, että vain sinä vastaisit asumiskuluista. Jos tuo vastikkeen maksaminen närästää, niin tehkää siten, että maksat jatkossa sen itse ja penäät puolisoltasi vastaavan summan vuokranmaksua. Saisi asua varmasti selkeästi markkinahintoja alemmalla vuokralla.

Itse ajattelisin niin, että vastike ja muut kiinteät kustannukset (netti, sähkö, vakuutukset, vesimaksut jne) maksettaisiin puoliksi. Jokaisessa parisuhteessa tehdään kuitenkin oma päätös ja jos tytär on tyytyväinen nykyjärjestelyyn, niin appiukon on turha ruveta nyppimään rusinoita pullasta pelkän vastikkeen esille ottamisen osalta.

 

[rpeez]

Itse ajattelisin niin, että vastike ja muut kiinteät kustannukset (netti, sähkö, vakuutukset, vesimaksut jne) maksettaisiin puoliksi. Jokaisessa parisuhteessa tehdään kuitenkin oma päätös ja jos tytär on tyytyväinen nykyjärjestelyyn, niin appiukon on turha ruveta nyppimään rusinoita pullasta pelkän vastikkeen esille ottamisen osalta.

Mielestäni vastiketta ei kuulu jakaa puoliksi kun toinen omistaa koko kämpän. Nykyinen järjestely että asuntoa omistamaton maksaa vastikkeen kokonaan on aika lähellä hyvää kohtuutta. Tilannetta pitää verrata tilanteeseen että tämä pariskunta joutuisi vuokraamaan asunnon ja vuokra puolitettaisiin. Koko vastike on yleensä pienempi kuin puolet vastaavan asunnon vuokrasta, siksi kohtuus on vähintään se. Tämä kaikki kommenttini edellyttäen ettei vastike sisällä rahoitusvastiketta, silloin pitäisi miettiä asia uudelleen.

 

[Patarouva]

Lisäksi appiukko alkoi moralisoimaan, kun tytär maksaa omistamastani asunnosta yhtiövastikkeen, joka muuttaessa oli moneen kertaan sovittu ja hyväksi järjestelyksi todettu. Ei kuulemma hyödy siitä mitään, kun minä saan keskittyä vain lainani lyhennykseen. Maksan kuitenkin yhteisistä kuluista yleensä n. 75%, joten mielestäni melko huvittava ulostulo, joka kieltämättä alkoi närästää.

Mielestäni tässä ei ole tärkein pointti teidän sopimuksenne maksuistanne. Se on teidän keskinäinen asianne.

Mistä hitosta appiukko tietää sopimuksestanne?

Mitä vähemmän kertoo vanhemmilleen parin keskinäisistä asioista sitä helpompaa on myös miniällä ja vävyllä. Etenkin jos tietää, että isällä tai äidillä on tyyli antaa hyviä ohjeita tai mestaroida muiden elämää niin älkää antako niille aseita vaan olkaa lojaaleja toisillenne. Hyviä ja mukavia asioita toki kannattaa kertoa toisistanne, mutta ei mitään, mistä toinen voisi joutua nokittavaksi.

 

[Artturenos]

@Artturenos olen ollut vähän vastaavassa tilanteessa vuosia sitten ja tässähän on tilanne se, että ette osaa puhua tai avata suuta. Sinä haet juttu kaveria muualta kun et tiedä miten saisit puhuttua hänelle tai voi olla myös vaihe ettei niin kiinnostakaan, mutta isoin ongelma on se selän takana sen tekeminen eli niinsanotusti salailu. Ei tietenkään ole ok hänen osaltaan puhelintasi tonkia, mutta liekö hän sitten vaistonnut, että jotain outoa tässä nyt on. Luulen, että kannattaa aloittaa anteeksipyynnöstä ja käydä ensin ihan henkilökohtaisesti terapeutilla ( molempien) tutkimassa omia käytösmalleja ja sen jälkeen mahdollisesti pariterapeutilla, jos nuo patoumat alkaa aueta. Kokemuksesta puhun t. Saman naisen kanssa kohta 9 vuotta, jonka kanssa nämä vastaavat haasteet koin.

Sehän menee juuri näin. Jostain kumman syystä sille varsinaiselle kumppanille on vaikein puhua asioista jotka oikeasti häiritsevät suhdetta. Sitä pelkää ehkä riitoja ja että kipeiden asioiden keskustelu tuo ongelmia suhteeseen, niin siksi helposti valitsee jonkun muun kelle puhuu.

 

[Sanainen arkku]

Siinäpä hyvä kysymys, jota itsekkin olen paljon miettinyt. Taidan olla niitä ihmisiä jolle alkoholi ei oikein sovi, ja sen jälkeen kun korkin avaa niin luonne muuttuu. Ei ole ensimmäinen suhde jossa alkoholin kanssa läträtessä tulee tötöiltyä.

Sittenhän ratkaisu ei ole edes monimutkainen. Lopetat alkoholin käyttämisen. Täysin.

Tämä on erittäin hyvä esimerkki siitä, miten laajasti paskaa tuo suomalaisten pyhä lehmä aiheuttaa. Ensisijaiset ja suurimmat vahingot ovat jotain muuta kuin maksakirroosia.

 

[Artturenos]

Sittenhän ratkaisu ei ole edes monimutkainen. Lopetat alkoholin käyttämisen. Täysin.

Tämä on erittäin hyvä esimerkki siitä, miten laajasti paskaa tuo suomalaisten pyhä lehmä aiheuttaa. Ensisijaiset ja suurimmat vahingot ovat jotain muuta kuin maksakirroosia.

Tässä nyt tullut noin tehtyä ja lähes kuukausi mennyt juomatta. Jos ei muuta hyvää, niin tämä tuntuu parhaalta päätökseltä ikinä. Minä kun olen kovin perso alkoholille, niin juominen meinasi jo lähteä viime vuosina lapasesta. Kaljoitteluun alkoi löytyä syitä jo sieltä täältä ja viikossa alkoi olla enemmän iltoja kun tuli oltua pikku pöhnässä mitä selviä iltoja. Alkoi tuo kalja viritellä jo niskalenkkiä ihmisen mielestä, mutta onneksi ei kerennyt pidemmälle.

Tuo ero sai ajattelemaan asiaa, ja muutoman kostean illan jälkeen sitä alkoi tajuamaan missä on yksi iso syyllinen, joka tekee ihmisestä sellaisen joka ei välttämättä halua olla. Sen sanon ettei kenenkään pitäisi koskea alkoholiin, jolla kohtuu käyttö on haastavaa.

 

[Snakster]

Mielestäni vastiketta ei kuulu jakaa puoliksi kun toinen omistaa koko kämpän. Nykyinen järjestely että asuntoa omistamaton maksaa vastikkeen kokonaan on aika lähellä hyvää kohtuutta. Tilannetta pitää verrata tilanteeseen että tämä pariskunta joutuisi vuokraamaan asunnon ja vuokra puolitettaisiin. Koko vastike on yleensä pienempi kuin puolet vastaavan asunnon vuokrasta, siksi kohtuus on vähintään se. Tämä kaikki kommenttini edellyttäen ettei vastike sisällä rahoitusvastiketta, silloin pitäisi miettiä asia uudelleen.

Niin oikeampi tapahan olisi maksaa vastike puoliksi ja lainanlyhennykset puoliksi, jolloin myös asunnon omistaminen tapahtuisi puoliksi.

Tai sitten niin, että omistaja vastaa kaikista kuluista ja tämä toinen asukas sitten maksaisi jotain kohtuullista kompensaatiota kaikista kuluista.

Eli olen kyllä appiukon linjoilla tässä, tosin mitäs vittua se hänelle kuuluu, tai minullekaan.

 

[Filari]

Tai sitten niin, että omistaja vastaa kaikista kuluista ja tämä toinen asukas sitten maksaisi jotain kohtuullista kompensaatiota kaikista kuluista.

Eli olen kyllä appiukon linjoilla tässä, tosin mitäs vittua se hänelle kuuluu, tai minullekaan.

Eikö tämä kuitenkin vastaa täysin samaa asiaa? Toinen maksaa jonkunlaista "alennettua vuokraa", jolla sitten asunnon omistaja kuitenkin kuittaisi vastikkeen pois. Kom sii kom saa, sama asia.

 

[Snakster]

Eikö tämä kuitenkin vastaa täysin samaa asiaa? Toinen maksaa jonkunlaista "alennettua vuokraa", jolla sitten asunnon omistaja kuitenkin kuittaisi vastikkeen pois. Kom sii kom saa, sama asia.

No vähän miten nämä osuudet jyvitetään. Jos asumiskustannukset jaetaan "puoliksi" niin, että toinen maksaa vastikkeen ja toinen lyhentää omaa velkaansa, joka on lähinnä rahan siirtämistä omaan taskuun, niin eihän se oikein mene. Ehkä kaikkein reiluin jako olisi, että laskettaisiin yhteen lainan korot ja vastike ja tämä potti maksettaisiin puoliksi. Lainan lyhennyksistä vastaisi asunnon omistaja kokonaisuudessaan erikseen.