Tässähän tuli jo aika monta juttua, mihin sulla se palo löytyy. Esimerkiksi jatkuvan kehittämisen filosofia on ihan tunnettu japanilainen elämänfilosofia (Kaizen). Lisäksi olet käynyt melko pitkän tien oppimisvaikeuden kanssa aina yliopisto-opintoihin asti. Samalla tavalla sitä nuorempi Jeffrey aikanaan piti omia yliopisto-opintoja itsestäänselvyytenä. Kuitenkin vuosien vieriessä sitä on oppinut arvostamaan sitä matkaa jonka Pikku-Jeffrey kävi siitä hetkestä kun ala-asteella opiskeltiin lukemaan tavu kerrallaan ja kirjailtiin harakanvarpaita ruutuvihkoon, siihen että ne maisterinpaperit postista eteisenlattiaan kolahti. Monta merkityksellistä hetkeä ja osin tuuriakin sisältää oma lukihäiriöisen tarina halki opintopolun.
Omien intohimojen sisäistäminen saattaa olla haastavampaa mikäli ne ei ole niin tulenpalavia kuin monella muulla. Silloin se intohimo saattaa kuitenkin löytyä mukavanleppoisasta elämänmenosta ja siitä nauttimisesta eikä kovasta suorittamisesta. Myös osa naisista osaa tällaista arvostaa. Ei kaikki halua sitä kovaa suorittavaa urosta, vaan moni arvostaa myös vapaa-aikaa. Toki vielä opiskellessa Yliopistokulttuurissa ne skraga umpisolmulla painavat ylisuorittajat ovat kovassa huudossa, mutta pikkuhiljaa se siitä taantuu. Vain ne huippulahjakkaat yksilöt kykenevät suorittamaan äärimmäisen kovalla tasolla halki elämänsä, suurin osa ylisuorittaneista ajaa itsensä sellaiseen solmuun, että harva nainenkaan sitä osaa arvostaa.
Oman itsensä tunteminen ja sisäistäminen on pirun vaikeaa, matka itseensä voi olla hankala ja saatanan kivininen, mutta se kannattaa käydä. Aivan varmasti löydät asioita joista nautit, eikä sen tarvitse olla niiden ylisuorittajien tasolla. Ja harva niistä ylisuorittajista edes on oikeasti niin hyviä kun antavat ymmärtää.
Pikkuhiljaa ja asia kerrallaan! Ja intohimo voi olla pienempikin asia, ei sen tarvitse olla suuren suuri. Minulla esimerkiksi on pasta, siis se ruoka. Pirun hyvä pasta-annos ja täts it! Hyvä viini ja se kokemus minkä saa kun pääsee oikeasti hetkeen käsiksi - niihin hajuihin, makuihin, tuntoihin ja tuntemuksiin. Toki myös jatkuvana kehittäjänä olen saanut kehitettyä itselleni ihan huomioitavan ulkonäön. Salilla liikkuessa, kokoajan liikkeitä ja omaa tekemistä parantamalla pikkuhiljaa saanut hyviä tuloksia. Ei nekään ole erinomaisia, mutta varmaan keskiarvoksi lihasryhmäkohtaisista arvosanoista muodostuisi jotain 8 ja 9 väliin.
Ei meistä tasaisista puurtajista yksityisyrittäjää tai huippuyksilöä tule. Työelämässä ja parisuhteessa kuitenkin tärkein ominaisuus ihmisessä on se, että sinun kanssa halutaan tehdä töitä. Se kantaa hedelmää lopulta!
Eikä sitä parisuhdetta kannata klorifioida, eikä välttämättä edes pillun saantia. Mitä vanhemmaksi tulet niin ei sinulla lopulta enää edes seiso jos et oikeasti viihdy tämän ihmisen kanssa. Ei hyvä seksi tietenkään mitään rakkautta vaadi, mutta se vaatii sitä että toisen kanssa on hyvä olla, ja toisen kanssa halutaan tehdä töitä.
Lopulta itsensä kehuminen on saatanan vaikeeta. Omassa ensimmäisessä valmistumisen jälkeisessä työpaikassa eräs rouva avautui konferenssihiprakassa siitä, että "Jeffrey, sun on pakko oppia kehumaan itseäsi". Itseni kehuminen on itselleni vierasta. Olen kuitenkin pikkuhiljaa oppinut nostamaan asioita esiin jotka olen tehnyt hyvin. Eli asiallisesti, faktapohjaisesti ja kertovasti. Eli olen oppinut kehumaan itseäni ilman, että varsinaisesti kehun itseäni.
Tuo neuvo on ollut minulle todella arvokas. Kaksi sellaista neuvoa olen elämäni aikana saamaan, jotka ovat vaikuttaneet minuun suuresti ja jotka ovat tulleet varsin yllättävitä tahoilta. Toinen oli se, että pakko oppia kehumaan itseäni. Toinen oli se, että älä jännitä liikaa (ole rennompi). Jännitys toki aikanaan polveutui esimerkiksi ujoudesta yms. Tähän suurta oppia toi vaihto-opinnot toisella puolen maailmaa ja oikeasti itsensä heittäminen kylmään veteen. Nämä neuvot haluisin antaa myös muille täällä:
1: Opi kehumaan itseäsi
2: Pyri elämään rennompaa elämää (asenteet)
3: Lähde vaihto-opiskelemaan mikäli mahdollista
Viimeksi muokattu:
