Naisasiat

[PataJaska]

@Porvoon Kärppä

Minulla on ollut täsmälleen samaa ilmiötä ilmassa, ja aivan samoja ajatuksia se on herättänyt. Että mikä hemmetin vika minussa on, koska itsessä se vika nyt päivänselvästi vaikuttaisi olevan..

Omasta avioerosta on nyt aikaa noin 2,5 vuotta ja olen tässä viimeisen noin 1,5 vuoden aikana hyvin hiljalleen koittanut palautella mieliin, että mitenkäs niiden naisten kanssa tekemisissä taas nyt oikein oltiinkaan. Olen kesästä/syksystä 2019 laskien käynyt treffeillä noin 8-10 eri neitokaisen kanssa, paria poikkeusta aina useammilla kuin yksillä. Myöskään intiimielämän suhteen ei ole onneksi tarvinnut ihan kuivin suin olla, vaikka myöskään mistään hurjastelusta ei tarvitse puhua. Mutta niin tai näin, joka tapauksessa olen aina oikein keksimällä keksinyt jonkin syyn, miksi en muka vain voi olla aidosti kiinnostunut tästä ja tästä naisesta. Muutamien kohdalla on jo parien treffien, tai jopa ensimmäisten treffien jälkeen, myös vastapuoli on ollut samaa mieltä ettei hänkään ole kiinnostunut minusta. Mutta ainakin kolme on kuitenkin ollut sellaisia, jotka olisivat halunneet enemmän, eli olen joutunut olemaan se osapuoli joka "jättää" toisen. Mutta kun ei vaan lähde niin ei..

Ja ennen kuin kukaan edes esittää sitä vaihtoehtoa niin ei, minä en roiku edelleen ex-vaimossa. Mutta olen itse tullut siihen tulokseen, että en sitten vain muutoin kerta kaikkiaan ole vielä valmis mihinkään uuteen suhteeseen, että siksi minä koko ajan löydän niistä ihan tavallisista mukavista ihmisistä aina jonkin "vian", miksi tämä ei voi toimia. Se suurin eston aiheuttava asia tuntuu aina olevan se, että meillä ei vain kerta kaikkiaan muka ole tarpeeksi yhteistä. Voin kertoa vaikka erinomaisen esimerkin, tämä tapaus oli juuri yksi niistä joka olisi itse halunnut jatkaa minun kanssani: yksi ensimmäisistä treffikumppaneista joskus kesällä 2019 oli sellainen, joka harrasti intohimoisesti sambaa, osallistui vuosittain Helsingin sambakarnevaaleille, teki karnevaaliasunsa itse jne. Mutta kun sellainen latinokarnevaali meininki, saati sitten se kammottava musiikki, on jotain sellaista mitä minä en siedä yhtään. En kerta kaikkiaan hiukkaakaan, sellainen touhu ja se musiikki on sanalla sanoen vastenmielistä. Minä siis todellakin lopetin homman vain tämän hänen harrastuneisuutensa takia. Harmittanut ei ole (minulla esimerkiksi ei ole mitään samba-asu fetissiä, heh heh), mutta itsetutkiskelua juuri tällainen tapaus on aiheuttanut, koska ihmisessä itsessään ei ollut sinällään mitään muuta vikaa.. kun ei vain lähtenyt niin ei. Tosin kuten sanoin, niin hän oli muutenkin ihan ensimmäisiä joita treffailin reilu vuosi avioeron jälkeen, mutta silti pistää pohtimaan että onko minussa todellakin näin paljon vikaa

Oma elämäni vain on tällä hetkellä kaikinpuolin aika mukavaa, tuntuu siltä ettei ihan ketä tahansa halua ottaa tuohon kainaloon sitä sotkemaan. En ole millään tavalla epätoivoinen, että kuka tahansa kelpaa jolla on vagina ja kulkee kahdella jalalla. Mutta silti sitä on pohtinut, että paljonko tässä on myös itsessä "vikaa", kun aina näkee vain niitä syitä miksi homma muka ei voisi toimia. En keksi muuta kuin sen, että kait tässä sitten vielä ei vain ole valmis..

 

[rpeez]

@Breeze Harbour @Laiskiainen ja muut nuoret sankarit,

laitatte energiaa vääriin asioihin, kun mietitte jonkin yksittäisen tilanteen signaaleita tai sitä kelpaatteko te nyt sitten sille ihanalle ihastuksellenne. Laittakaa aikanne sen sijaan itsenne kehittämiseen niissä asioissa, joihin teillä on intohimoa. Naiset tulevat perästä. Toki jos intohimon kohde on vaikka KTM-opiskelu ja vitullisen tilin teko, se saattaa ammentaa suuremman naisjoukon seksuaalista kiinnostusta kuin Warhammer-hahmojen keräily. Kuitenkin se että keräätte tyytyväisenä ja ylpeinä Warhammer-hahmojanne herättää enemmän kunnioitusta naisissa kuin se että tuhlaatte aikaanne whatsapp-viestien rivivälien lukemiseen ja yleiseen nöyristelyyn.

Naisten iskemisessä 99 % työstä on tehty ennen kuin näette koko naisesta vielä vilaustakaan.

Heh, vähän ronskisti sanottu, mutta onhan tämä KiVi:n viesti riemastuttavan totta. Kannattaa nuoret sankarit miettiä KivIn sanomaa. Ei se ehkä auta siihen jos ei mikään nainen kelpaa, mutta auttaa yleisempään ongelmaan miten eli saada nainen kiinnostumaan itsestään. Sen lisäksi, mitä monet jo sanoo, eli arvostakaa itseänne.
Lisään tähän vielä, että pitäkää ryhti hyvänä.

 

[Keskiviiva]

Aiempaan viestiini lisäyksenä. Jos lapsia omaavalla alapääsynnyttäneellä naisella on pillu jokseenkin levinnyt, niin jotta nainen (mieskin) kokee riittävää tyydytyksen tunnetta ykköseen sujautettavan seksin aikana, niin tarvitaan keskimääräistä hieman isompi muna (ei tarvitse olla megaiso). Mikäli omaat keskikokoisen tai pienen, niin varaudu vetämään kakkoseen, jos on seksuaalisesti avoin ja seksistä nauttiva nainen. Dildo toki voi myös täyttää leveänkin vaginan, mutta penis pitää työntää kakkoseen.
Olen keskustellut asiasta suoraan naisen/naisien kanssa. Toki otos on suppea tältä keskustelun puolelta ja ihmiset kokee seksin yksillöllisellä tavalla. Lisäksi eri kumppaneiden kanssa tyydyttyy eri asioista. Ei ole vain yhtä oikeaa mallia per ihminen. Riippuen aina siitäkin miten ja mitkä osat sopii yhteen, niin ennen kaikkea sen mukaan toimitaan. Muitakin asioita tottakai on jotka ratkaisee jotta nautinto on molemmin puolin suurta.

 

[teppana]

Mitä vittua?

 

[WildCore]

Kuvalla olis helpompi selittää.

Siis yrittikö @Keskiviiva nyt tuossa kertoa, että naisilla iän ja käytön mukaan rinkilä muuttaa kokoaan?

 

[Jeffrey]

@Breeze Harbour @Laiskiainen ja muut nuoret sankarit,

laitatte energiaa vääriin asioihin, kun mietitte jonkin yksittäisen tilanteen signaaleita tai sitä kelpaatteko te nyt sitten sille ihanalle ihastuksellenne. Laittakaa aikanne sen sijaan itsenne kehittämiseen niissä asioissa, joihin teillä on intohimoa. Naiset tulevat perästä. Toki jos intohimon kohde on vaikka KTM-opiskelu ja vitullisen tilin teko, se saattaa ammentaa suuremman naisjoukon seksuaalista kiinnostusta kuin Warhammer-hahmojen keräily. Kuitenkin se että keräätte tyytyväisenä ja ylpeinä Warhammer-hahmojanne herättää enemmän kunnioitusta naisissa kuin se että tuhlaatte aikaanne whatsapp-viestien rivivälien lukemiseen ja yleiseen nöyristelyyn.

Tässä pätee nimenomaan se miten asian ilmaisee. Esimerkiksi oma harrastukseni penkkiurheilu ei juurikaan nosta osakkeitani naisväen keskuudessa. Asiat voi kuitenkin ilmaista ja perustella monella tapaa. Varsinkin silloin kun vastaanottava nainen ei itse ymmärrä penkkiurheilun päälle (suurin osa ei) vetoan tunteisiini. Eli esitän penkkiurheilun ja joukkueen kannattamisen oman emotionaalisen tunnemaiseman kautta. Eli mitä tunne-elämyksiä saan joukkuettani seuratessani ja kuinka itselleni on tärkeää ja hienoa kuinka voin saada sateisena keskiviikkoiltana kotisohvalla tällaisia tunne-elämyksiä jotka rikastuttavat elämääni. Hankalampi tällaisen perustelun jälkeen on enää sanoa, että penkkiurheilu on perseestä. En minä tietenkään vaadi naisia katsomaan kanssani tai pitämään penkkiurheilusta, lähinnä ymmärrystä ja irtopisteitä siitä miksi urheilua katselen.

 

[Hippi Hiiri]

Tässä pätee nimenomaan se miten asian ilmaisee. Esimerkiksi oma harrastukseni penkkiurheilu ei juurikaan nosta osakkeitani naisväen keskuudessa. Asiat voi kuitenkin ilmaista ja perustella monella tapaa. Varsinkin silloin kun vastaanottava nainen ei itse ymmärrä penkkiurheilun päälle (suurin osa ei) vetoan tunteisiini. Eli esitän penkkiurheilun ja joukkueen kannattamisen oman emotionaalisen tunnemaiseman kautta. Eli mitä tunne-elämyksiä saan joukkuettani seuratessani ja kuinka itselleni on tärkeää ja hienoa kuinka voin saada sateisena keskiviikkoiltana kotisohvalla tällaisia tunne-elämyksiä jotka rikastuttavat elämääni. Hankalampi tällaisen perustelun jälkeen on enää sanoa, että penkkiurheilu on perseestä. En minä tietenkään vaadi naisia katsomaan kanssani tai pitämään penkkiurheilusta, lähinnä ymmärrystä ja irtopisteitä siitä miksi urheilua katselen.

Minun keittiöpsykologiselitykseni sanoo, että tärkeintä on, että nainen pystyy lukemaan intohimon pilkahduksia toiminnastanne. Kun silmät hehkuen kerrotte, miten lvl 40 tulimaagi saa +2 hyökkäykseen kaikkia wood elfejä vastaan, niin nainen päättelee, että meno ei välttämättä ole ihan virkamiessuoritus tavaran päälläkään.

Tai ainakin näin olen perustellut itselleni, miksi sytyn vihaisista naisista: kierroslukumittaria löytyy toiseenkin suuntaan.

 

[Patarouva]

@PataJaska En muuta tilanteeseesi ala viisastella, mutta mielestäni oli järkevää, että jätit homman sikseen, jos samba ärsytti heti alkuun niin paljon, ettet halunnut lähteä edes kokeilemaan suhdetta. Ihan yhtä hyvä peruste tuo on kuin joku muukin yhteensopimattomuus.

Liian moni taitaa lähteä siltä pohjalta liikkeelle, että kyllä mä sitä toista sitten muutan. Jokainen muuttuu suhteessa ja voi pyrkiä muuttamaan itseään, mutta ei kannata lähteä suhteeseen haluten muuttaa toista.

Jos olisit aloittanut suhteen ja marissut sitten toiselle, että älä nyt mene, miksi sä tommosta paskaa harrastat jne. niin mikä järki siinä olisi ollut, kun tiesit, mihin lähdit.

 

[Sanainen arkku]

@Laiskiainen
Olet nuori mies. Ihan chillisti vaan. Elämä tuo eteen hyviä, huonoja ja neutraaleita asioita. Elä edelleenkin vastuullisesti ja pidä huolta itsestäsi. Voi olla, että jossain vaiheessa alat jopa ihastumaan erilaisiin ihmisiin kuin nyt.

Ihmisen aivot "kypsyvät" nykytiedon mukaan 25-vuotiaaksi asti. Tässä valossa voisi ajatella, ettei sitä ennen edes tulisi ryhtyä parisuhteisiin.

Opiskele, nauti elämästä ja ole oma itsesi.

 

[444]

Paljon on tullut hyviä vastauksia, mutta olennaisimpina haluan poimia tuolta sen, että kaikki todellakin lähtee henkilöstä itsestään. Mikäli itsetunto on syystä tai toisesta, mistä hyvänsä, lommoilla, niin se valitettavasti näkyy kauas.

Oman eroni jälkeen (n. 3 vuotta sitten) meni pitkään, kun vain ruoskin itseäni (kuvainnollisesti) ja ryvin melkoisessa itseinhossa. Hyvin yllättäen se näkyi myös siinä, että deittailusta ei tullut yhtään mitään. En toki yrittänytkään mitään ensimmäiseen puoleen vuoteen, koska tiesin etten ole siihen henkisesti vielä valmis. Ja sitten kun luulin olevani valmis, niin kävi ilmi, etten todellakaan ollut vieläkään valmis. Sitten tapasin Tinderin kautta ihmisen, joka tuntui kaikin puolin täydelliseltä. Pari kuukautta myöhemmin huomattiin, että ei tästä mitään vuosisadan rakkaustarinaa synny, mutta sen sijaan tästä ihmisestä on sittemmin tullut selkeästi läheisin ja rakkain ystäväni; henkilö jonka kanssa on jaettu ilot ja surut ja aivan kaikki mahdollinen henkilökohtainen asia, mitä vastaan on tullut. Hänen myötään opin pikku hiljaa arvostamaan itseäni enemmän ja enemmän ja onnistuin hiljalleen kääntämään ”heikkouteni” vahvuuksiksi ja ymmärtämään sen, minkälaisia ihmisiä todella kaipaan ympärilleni ja keiden kanssa yhteys löytyy paremmin. Edelleenkään en ole sellainen, joka lähtisi baareihin pokaamaan yöseuraa tai edes yrittämään mitään pidempikestoista sitä kautta. Sen sijaan olen hakeutunut sellaisten harrastusten ja toimien pariin, joissa on itseäni miellyttäviä ihmisiä. Sellaisia ihmisiä, joiden kanssa resonoi paljon syvemmin kuin vain ”näytät kivalta” -tasolla. Ja aivan kuin taikaiskusta tilanne on kääntynyt niin päin, että toisinaan pitää kohteliaasti kieltäytyä itse, jos tulee ehdotuksia henkilöiltä, jotka eivät sytytä. Ei niitä liukuhihnalta tule (kuten ei muutakaan), mutta verrattuna esim. kahden vuoden takaiseen tilanteeseen, jossa koin, että en kelpaa tällaisena kellekään vaan minun pitäisi olla jotenkin erilainen, muutos on valtava. Hyvänä esimerkkinä henkilö, jonka olen tuntenut vasta muutaman kuukauden ja jonka kanssa en suunnilleen vaihtanut sanaakaan ensimmäisten parin kuukauden aikana. Jokin meitä kuitenkin alkoi vetää toisiamme kohti. Ehdotin hänelle vähän toista kuukautta sitten, että josko vaikka nähtäisiin joskus ihan kahden kesken, muun ryhmän ulkopuolella. Ja ehdotin tätä ihan ystävyyden kannalta ja ilman mitään taka-ajatuksia. Kävi kuitenkin ilmi, että meidän välillä on paljon muutakin, kun aikamme keskusteltiin ynnä muuta. Tapasimme toisen ja kolmannenkin kerran, vaikka välimatkaa on lähes kolme tuntia autolla, ja tapaamiset ovat kaikkea muuta kuin helppoja järjestää. Mutta kun on tahtoa molemmin puolin, niin se myös järjestyy. Vietimme uuden vuoden yhdessä ja nyt en oikein muuta osaa enää ajatella.

Tälläkään tarinalla ei välttämättä tule olemaan onnellista loppua, mutta omalta kannaltani suunta on oikea ja on näyttänyt itselleni, että kun vain hyväksyy aidosti itsensä sellaisena kuin on, niin myös muut hyväksyvät minut sellaisena kuin olen. Itsensä hyväksyminen vaatii toisinaan helvetillisen määrän työtä, joskin minä koen päässeeni siinä vielä melko vähällä. Itsensä alentaminen, ruoskiminen ja inhoaminen pitää saada pysäytettyä ja pitää kyetä löytämään vastaukset jostain syvältä sisältään. Kuka minä olen ja mitä minä haluan? Pieniä kysymyksiä, joihin voi vastata joko pinnallisesti tai sitten niissä voi olla syvyyttä aivan valtavasti.

 

[Jeffrey]

@Sanainen arkku helppo kompata. Nuorena hyvä nauttia elämästä ja painella vastuullisesti eteenpäin. Tämäkin valmistaa itseään tulevaan, kun ei tarvitse sitten haikailla menetetyn nuoruuden perään jos se joku miellitetty sitten myöhemmällä iällä eteen astelee.

Eläminen ja kokeminen ruokkivat sitä itsevarmuutta. Esimerkiksi itse joskus nuorempana haaveilin kummallisista asioista kuten bordellissa käymisestä. Erottuani tämän myös toteutin ja tuosta jäi kaunis muisto ja tietynlainen lämmin varmuus siitä että nyt se on kokeiltu eikä välttämättä toisten tarvitse. Toki tämä ruokki myös omaa itsevarmuutta siitä, että mieluummin vakiinnun naisen kanssa joka on seksuaalisesti itseni kanssa samalla tasolla eikä siten edes tarvitse haaveilla pordellissa käymisestä.

Älä myöskään pakota itseäsi olemaan henkilön kanssa jonka kanssa sinulle ne tärkeimmät jutut ei ole samalla linjalla. Tällä tavoin suojelet itseäsi kyynistymiseltä ja näet metsän puilta sitten kun se eteen osuu. Itse sivuutin tästä syystä mahdollisesti hienoimman naisen jonka olen kohdannut. Harmillisesti hän tuli vastaan lähestulkoon heti tästä pitkästä ja myrkyllisestä suhteesta erottuani. En ollut silloin sopivalla taajuudella, tai edes uskonut häntä todeksi. Samalla ajattelin, että heidänlaisiaan olisi vielä useampia ja vieläkin sopivampia.

Myrkyllisestä suhteesta se toipumisprosessi on kuitenkin aina pidempi. Myrkyllisellä tarkoitan sellaisia joissa alat alistamaan myös itseäsi ja sivuuttamaan itsellesi niitä tärkeimpiä arvoja. Toki pitää kyetä tunnistamaan myös ne asiat joissa tulee ja voi joustaa, mutta meissä on kuitenkin ne omat persoonallisuuspiirteet joita omaan elämään tarvitsemme. Omat puolensa pitää pitää myös parisuhteessa, samalla muistaen kultaisen keskitien ja opin kohtuus kaikessa.

 

[PataJaska]

@PataJaska En muuta tilanteeseesi ala viisastella, mutta mielestäni oli järkevää, että jätit homman sikseen, jos samba ärsytti heti alkuun niin paljon, ettet halunnut lähteä edes kokeilemaan suhdetta. Ihan yhtä hyvä peruste tuo on kuin joku muukin yhteensopimattomuus.

Liian moni taitaa lähteä siltä pohjalta liikkeelle, että kyllä mä sitä toista sitten muutan. Jokainen muuttuu suhteessa ja voi pyrkiä muuttamaan itseään, mutta ei kannata lähteä suhteeseen haluten muuttaa toista.

Jos olisit aloittanut suhteen ja marissut sitten toiselle, että älä nyt mene, miksi sä tommosta paskaa harrastat jne. niin mikä järki siinä olisi ollut, kun tiesit, mihin lähdit.

Tietenkään en koskaan, enkä etenkään parisuhteessa, kieltäisi ketään menemästä minnekään jossa saa toteuttaa itseään ja omaa intohimoaan (enkä myöskään haukkuisi kenenkään intohimoa paskaksi). Jokainen ihminen jos löytäisi elämäänsä sen oman juttunsa ja intohimonsa, niin tässä maailmassa olisi paljon vähemmän mielenterveys- ja päihdeongelmia. Mutta nyt tässä tapauksessa vain nämä meidän intressimme olivat niin kaukana toisistaan kuin ne ikipäivänä vain olla voivat, ja koin että tähän on nyt turha lähteä mukaan. Sambakarnevaali on vihoviimeinen (kulttuuri)tapahtuma johon suostuisin menemään vapaaehtoisesti, ja minä olen sentään ihan 100% heteromiehenä osallistunut jopa pride-kulkueeseen, kun kerran halusin osaltani tukea hyvien tuttujen asiaa..

Ennen kaikkea tässä elämäntilanteessa olisi ehkä mukavinta löytää seuraa jonka kanssa jakaa nimenomaan niitä yhteisiä intressejä ja mielenkiinnon kohteita. Kyllä sellainen parisuhde tulee sitten ajan myötä siinä sivussa jos on tullakseen, ja sitten kun itse olen siihen valmis..

 

[Laiskiainen]

Kiitoksia vaan kovasti kaikille niille, jotka ovat mun viestiin vastanneet joko tässä ketjussa, tai yksityisesti. Teitä on tosin sen verran, että en ala teitä kaikkia lainaamaan, tai tägäämään, mutta voisin ottaa muutamasta vastauksista löytyvistä ajatuksista kiinni. En siksi, että haluaisin jotenkin puolustella itseäni, vaan ehkä sen takia, että oppisin tässä itse jotain uutta nyt ainakin itsestäni.



Ensinnäkin toin viestin alussa esiin lukihäiriöni sen takia, että usein kaikkiin vähänkin pidempiin kirjoituksiini tuppaa jäämään aina kirjoitusvirheitä, tai vaikeaselkoisia lauserakenteita, vaikka niistä suurimman osan saankin siivottua pois kun luen kirjoittamani vähän ajan päästä sen valmistumisesta läpi uudelleen. Mitä omaan itseluottamukseeni tulee, on se varmaan aika tilanneriippuvainen. On sellaisia asioita, joissa tiedän olevani hyvä, ja näihin juttuihin liittyvissä tilanteissa oma itseluottamuskin on kovemmalla tasolla, kun nyt sitten vaikka naisasioissa, jossa ego ei ole liiaksi päässyt paisumaan. En mä nyt ikinä oikeastaan oo saanut naisilta osakseni kovin paskaa kohtelua, joskaan ei ole kyllä kiinnostuneitakaan liikaa ollu.



Sitten seuraavaksi suurten rakkaustarinoiden metsästämiseen. Mä tietenkin tiedän, ettei mun yksipuolinen ihastuminen tarkota yhtään mitään, eikä että se ihastumisen kohde suostuisi lähtemään treffeille, tai toisille, tai kolmansille jne. En mä tässä ole kellekkään todellakaan ole laittamassa palloa jalkaan Tässä itse asiassa onkin yksi juttu, jonka haluaisinkin itsessäni muuttaa. Mä siis pystyn kyllä olemaan rento oma itseni naisten kanssa niin kauan, kun suhtaudun niihin täysin kaverillisesti, ja niin kun sanoin jo tuossa ensimmäisessä viestissäni niin suurempi osa opiskelujen aikana saaduista kavereista on naispuolisia, enkä mä ole niitä minään muina tätä yhtä lukuun ottamatta minään muina ajatellutkaan. Sen sijaan haluaisin kyllä oppia samanlaisen välimallin, kuin muutkin ihmiset, eli voisin vain pyytää kiinnostavan ja kivan oloisia tyyppejä ulos sillä ajatuksella, että katseltaisiin jos jotakin tunteita sitten alkaisi syntymään. Sen sijaan jostain syystä mulla pitää olla se aito kiinnostus olemassa jo ennen kun pystyn heittämään ketään kutsulla tärskyille ilman, että tuntisin itseni jotenkin huijariksi. Sen voin kyllä myöntää taas ihan suoraan, että niillä kerroilla, kun sitten olen alkanut kiinnostumaan jostakusta, alkaa väkisinkin kaikki rentous ja itsevarmuus valumaan pois samalla tavalla, kuin Giulianin hiusväri lehdistötilaisuudessa. Olkoonkin, että siihen ei pitäisi olla mitään syytä, kun kaikissa näissä tapauksissa ollaan jollain tasolla tunnettu jo jollain tasolla.



Mitä taas tulee paineiden ottamiseen, on kai vain myönnettävä, että etenkin nyt, kun vietin pyhät synnyin kaupungissa vanhempien luona, alkoi kaikki kavereilta kuullut kommentit siitä kuinka mä elän nyt niitä vuosia kun voin vaan panna menemään vailla huolta huomisesta, ja että pariutuminen ei ole enää koskaan mun nykyisen elämänvaiheen jälkeen yhtä helppoa, kuin nyt päästä pään sisään. Vaikka jo viime syksynä noita kuulin, oli ne silloin jotenkin helpompi päästää korvasta sisään ja toisesta ulos ja naurahtaa päälle. Olkoonkin, etten oikeasti edes haluaisi olla mikään häntäheikki, tuntuu tällainen ”epäonnistuminen” silti jollain tasolla vähän pahalta, etenkin kun kuitenkin luulen, että jos kropassani asuisi joku muu kuin minä, saattaisi ainakin tämän asiantila olla erilainen, vaikkein tietenkään mikään miesmalli olekkaan.



Sitten viimeisinä juttuina voisin vielä ottaa kiinni tuosta ronkeliudesta ja virkamiesmäisyydestä. Kaikki mun harvat ihastukset on ollu toki kauniita, muttei kuitenkaan sellaisella ”diskoprinsessatavalla”, jos joku nyt tajuaa tästä edes auttavasti mitä ajan takaa. Itse asiassa näissä kaikissa kolmessa tyypissä on paljon enemmän yhteistä korvien välissä, kuin ulkonäössä ja ihan kaverillisissa väleissä ollaan kaikkien kanssa. Mutta, silti kai mä oon tavallaan ronkeli, kun oon kyllä tutustunu myös sellaisiin naisiin, jotka ovat ihmisinä aivan mahtavia ja objektiivisesti katsottuna varmaan nätimpiä, kuin nämä jotka ovat kolahtaneet ihan ilman taka-ajatuksia.



Myös tuo virkamiesmäisyys on kyllä todennäköisesti ongelma mun kohdalla. En oikeastaan keksi mitään sellaista mitä kohtaan tuntisin koko ajan valtavaa paloa. Tietysti haluan olla esimerkiksi opinnoissa olla opinnoissani mahdollisimman hyvä ja haluaisin olla joka päivä ihmisenä vähemmän keskeneräinen, kun mitä olin edeltävänä päivänä. Silti mulla ei oo oikeastaan juuri koskaan ollu halua olla paras kaikista ja voittaa. Tosin totean loppuun vielä loppuun nimimerkille Punamusta ( En osaa tägätä), että jos todella haluaa päästä sisään yliopistoon niin kyllä se varmasti onnistuu.



Huhhuh tästä viestistähän tuli vielä pidempi, kuin siitä ensimmäisestä, vaikka ei kyllä pitäny.

 

[Jeffrey]

Myös tuo virkamiesmäisyys on kyllä todennäköisesti ongelma mun kohdalla. En oikeastaan keksi mitään sellaista mitä kohtaan tuntisin koko ajan valtavaa paloa. Tietysti haluan olla esimerkiksi opinnoissa olla opinnoissani mahdollisimman hyvä ja haluaisin olla joka päivä ihmisenä vähemmän keskeneräinen, kun mitä olin edeltävänä päivänä. Silti mulla ei oo oikeastaan juuri koskaan ollu halua olla paras kaikista ja voittaa. Tosin totean loppuun vielä loppuun nimimerkille Punamusta ( En osaa tägätä), että jos todella haluaa päästä sisään yliopistoon niin kyllä se varmasti onnistuu.

Tässähän tuli jo aika monta juttua, mihin sulla se palo löytyy. Esimerkiksi jatkuvan kehittämisen filosofia on ihan tunnettu japanilainen elämänfilosofia (Kaizen). Lisäksi olet käynyt melko pitkän tien oppimisvaikeuden kanssa aina yliopisto-opintoihin asti. Samalla tavalla sitä nuorempi Jeffrey aikanaan piti omia yliopisto-opintoja itsestäänselvyytenä. Kuitenkin vuosien vieriessä sitä on oppinut arvostamaan sitä matkaa jonka Pikku-Jeffrey kävi siitä hetkestä kun ala-asteella opiskeltiin lukemaan tavu kerrallaan ja kirjailtiin harakanvarpaita ruutuvihkoon, siihen että ne maisterinpaperit postista eteisenlattiaan kolahti. Monta merkityksellistä hetkeä ja osin tuuriakin sisältää oma lukihäiriöisen tarina halki opintopolun.

Omien intohimojen sisäistäminen saattaa olla haastavampaa mikäli ne ei ole niin tulenpalavia kuin monella muulla. Silloin se intohimo saattaa kuitenkin löytyä mukavanleppoisasta elämänmenosta ja siitä nauttimisesta eikä kovasta suorittamisesta. Myös osa naisista osaa tällaista arvostaa. Ei kaikki halua sitä kovaa suorittavaa urosta, vaan moni arvostaa myös vapaa-aikaa. Toki vielä opiskellessa Yliopistokulttuurissa ne skraga umpisolmulla painavat ylisuorittajat ovat kovassa huudossa, mutta pikkuhiljaa se siitä taantuu. Vain ne huippulahjakkaat yksilöt kykenevät suorittamaan äärimmäisen kovalla tasolla halki elämänsä, suurin osa ylisuorittaneista ajaa itsensä sellaiseen solmuun, että harva nainenkaan sitä osaa arvostaa.

Oman itsensä tunteminen ja sisäistäminen on pirun vaikeaa, matka itseensä voi olla hankala ja saatanan kivininen, mutta se kannattaa käydä. Aivan varmasti löydät asioita joista nautit, eikä sen tarvitse olla niiden ylisuorittajien tasolla. Ja harva niistä ylisuorittajista edes on oikeasti niin hyviä kun antavat ymmärtää.

Pikkuhiljaa ja asia kerrallaan! Ja intohimo voi olla pienempikin asia, ei sen tarvitse olla suuren suuri. Minulla esimerkiksi on pasta, siis se ruoka. Pirun hyvä pasta-annos ja täts it! Hyvä viini ja se kokemus minkä saa kun pääsee oikeasti hetkeen käsiksi - niihin hajuihin, makuihin, tuntoihin ja tuntemuksiin. Toki myös jatkuvana kehittäjänä olen saanut kehitettyä itselleni ihan huomioitavan ulkonäön. Salilla liikkuessa, kokoajan liikkeitä ja omaa tekemistä parantamalla pikkuhiljaa saanut hyviä tuloksia. Ei nekään ole erinomaisia, mutta varmaan keskiarvoksi lihasryhmäkohtaisista arvosanoista muodostuisi jotain 8 ja 9 väliin.

Ei meistä tasaisista puurtajista yksityisyrittäjää tai huippuyksilöä tule. Työelämässä ja parisuhteessa kuitenkin tärkein ominaisuus ihmisessä on se, että sinun kanssa halutaan tehdä töitä. Se kantaa hedelmää lopulta!

Eikä sitä parisuhdetta kannata klorifioida, eikä välttämättä edes pillun saantia. Mitä vanhemmaksi tulet niin ei sinulla lopulta enää edes seiso jos et oikeasti viihdy tämän ihmisen kanssa. Ei hyvä seksi tietenkään mitään rakkautta vaadi, mutta se vaatii sitä että toisen kanssa on hyvä olla, ja toisen kanssa halutaan tehdä töitä.

Lopulta itsensä kehuminen on saatanan vaikeeta. Omassa ensimmäisessä valmistumisen jälkeisessä työpaikassa eräs rouva avautui konferenssihiprakassa siitä, että "Jeffrey, sun on pakko oppia kehumaan itseäsi". Itseni kehuminen on itselleni vierasta. Olen kuitenkin pikkuhiljaa oppinut nostamaan asioita esiin jotka olen tehnyt hyvin. Eli asiallisesti, faktapohjaisesti ja kertovasti. Eli olen oppinut kehumaan itseäni ilman, että varsinaisesti kehun itseäni.

Tuo neuvo on ollut minulle todella arvokas. Kaksi sellaista neuvoa olen elämäni aikana saamaan, jotka ovat vaikuttaneet minuun suuresti ja jotka ovat tulleet varsin yllättävitä tahoilta. Toinen oli se, että pakko oppia kehumaan itseäni. Toinen oli se, että älä jännitä liikaa (ole rennompi). Jännitys toki aikanaan polveutui esimerkiksi ujoudesta yms. Tähän suurta oppia toi vaihto-opinnot toisella puolen maailmaa ja oikeasti itsensä heittäminen kylmään veteen. Nämä neuvot haluisin antaa myös muille täällä:

1: Opi kehumaan itseäsi
2: Pyri elämään rennompaa elämää (asenteet)
3: Lähde vaihto-opiskelemaan mikäli mahdollista

 

[Snakster]

Minun keittiöpsykologiselitykseni sanoo, että tärkeintä on, että nainen pystyy lukemaan intohimon pilkahduksia toiminnastanne. Kun silmät hehkuen kerrotte, miten lvl 40 tulimaagi saa +2 hyökkäykseen kaikkia wood elfejä vastaan, niin nainen päättelee, että meno ei välttämättä ole ihan virkamiessuoritus tavaran päälläkään.

Tai ainakin näin olen perustellut itselleni, miksi sytyn vihaisista naisista: kierroslukumittaria löytyy toiseenkin suuntaan.

Näin tämä asia on. Itselleni tämä asia avautui True Romance -elokuvan kohtauksessa, jossa Christian Slaterin esittämä päähenkilö vie Patricia Arquetten esittämän böönan duunipaikalleen sarjakuvakauppaan ja tohkeilee jostain Hämähäkkimiehen harvinaisista numeroista. Tohkeilu ja intoilu on täydellisen aseistariisuvaa ja homma on siltä osin sitten selvä. Tämän jälkeen päätin itsekin noudattaa sitä linjaa, että en arastele hehkuttaa mielenkiinnon kohteitani, vaan tuon typerimmätkin innoituksen lähteeni reilusti esiin. Menestys on ollut ensiluokkaista.

Ja tässä tämä kyseinen kohtaus (linkki vie Youtubeen):

Linkki: https://youtu.be/g7gM4wrTwug

 

[Turha Kaukalo]

Aiempaan viestiini lisäyksenä. Jos lapsia omaavalla alapääsynnyttäneellä naisella on pillu jokseenkin levinnyt, niin jotta nainen (mieskin) kokee riittävää tyydytyksen tunnetta ykköseen sujautettavan seksin aikana, niin tarvitaan keskimääräistä hieman isompi muna (ei tarvitse olla megaiso).

Miten iso sulla sitten on muna? Pituus, ympärysmitta, mitä niitä numeroita tähän voikaan heittää? Mulla on aika pieni.

 

[ZayWest]

Miten iso sulla sitten on muna? Pituus, ympärysmitta, mitä niitä numeroita tähän voikaan heittää? Mulla on aika pieni.

Isolla pelivälineellä keuliville voi todeta että lopettavat junnujen hässimisen ja siirtyvät aikuisiin.

Pientä pelivälinettä tulee hävetä, hyväksyä asia ja matka jatkuu. Itse olen noin toiminut ja eipä ole yksikään nainen vielä toiminnan alkaessa todennut että pienestä koosta johtuen toiminta keskeytyy.

 

[Turha Kaukalo]

Pientä pelivälinettä tulee hävetä, hyväksyä asia ja matka jatkuu.

Näinhän se menee. Näinhän se menee. Olen myös harjoitellut oraalisia taitoja, jotta jotenkin voisin kompensoida tuota kiusallisen pientä välinettäni.

 

[ZayWest]

Näinhän se menee. Näinhän se menee. Olen myös harjoitellut oraalisia taitoja, jotta jotenkin voisin kompensoida tuota kiusallisen pientä välinettäni.

Itse taasen olen ottanut riskejä ja pyrkinyt olemaan tyytyväinen itseeni, pyrkinyt olemaan hauska ja vähän ylimielinen. Eikä haittaa jos huolehtii kropastaan ja vähän silmäilee tyyliään. En ole varmasti maksimoinut onnistumisprosenttiani, mutta ihan hyvin on tullut onnistuttua.

Näin tylsästi todettuna sitä on lopulta löytänyt oman juttunsa ja tajunnut tehneensä palveluksen itselleen. Oma hyvinvointi on opettanut ettei naisissa tule roikkua pakkomielteisesti ja samalla tietenkin oppinut miten toimia jos on jäätävä tarve päällä.

 

[Salama15]

^^ jääkiekon puolella tuollaisia kavereita kutsutaan nimityksellä ”Xbox Warrior” tai ”Keyboard Warrior”, mikäköhän olisi naisasioissa sopiva nimi?

 

[Introexpertti]

Kyllä sitä kannattaa nuorena säästellä, jos on pikkukullin luoja käteen lykännyt. En tiiä miten toimeen nyt tulisin.

Yst.Terv. Käytössä kulunut.

 

[CuJo#31]

@Keskiviiva
Oletko koskaan harrastanut seksiä saman naisen kanssa ennen ja jälkeen alatiesynnytyksen? Melkoisia yleistyksiä nimittäin heittelet viestissäsi ilman(?) omakohtaista kokemusta.

Olen samaa naista lykkinyt 20+ vuotta varsin normaalin kokoisella pelivehkeellä. Neljä lastakin on alatiesynnytyksellä vuosien varrella saatu. Voin taata, että naisen alakerta palautuu synnytyksen jälkeen aika mukavasti ennalleen ja lisäksi lantionpohjan lihasten jumppaamisella tätä voi vielä edesauttaa.

En edes huomaa eroa suhteen alkuaikojen ja nykyhetken välillä. Vaimokin ainakin vaikuttaisi nauttivan ihan yhtä paljon (jos ei jopa enemmän) kuin aiemminkin. Harrastuskertoja ei toki ole ihan samaan malliin kuin parikymmentä vuotta sitten.

Klitoris on muutenkin mielestäni avainasia tässä hommassa. Mutta se onkin sitten toinen tarina.

Kakkoseen en ole juuri pistellyt.

 

[Grafix]

Mutta nyt tässä tapauksessa vain nämä meidän intressimme olivat niin kaukana toisistaan kuin ne ikipäivänä vain olla voivat, ja koin että tähän on nyt turha lähteä mukaan. Sambakarnevaali on vihoviimeinen (kulttuuri)tapahtuma johon suostuisin menemään vapaaehtoisesti, ja minä olen sentään ihan 100% heteromiehenä osallistunut jopa pride-kulkueeseen, kun kerran halusin osaltani tukea hyvien tuttujen asiaa..

Mutta ei kai sinun olisi ollut mikään pakko osallistua naisen harrastuksiin, lähteä karnevaaleihin ja kulkueisiin? Vai oliko oletuksena myös sinun sambaharrastuksen aloittaminen suhteen myötä?

Useat ihmiset haluavat säilyttää parisuhteessakin omat rakkaat harrastuksensa omanaan ja kehittää sitten kumppanin kanssa niitä yhteisiä juttuja. Varmaan moni käy lätkämatseissakin mielummin yksinään tai frendin kanssa kuin oman siippansa. Puolison kanssa sitten vaikka lenkkipolkua tai matkustelua tai mitä nyt sitten ikinä onkaan.

Toki jos deittisi eli ja hengitti sambaa 24/7, niin silloin ymmärrettävästi voi kyllä hitsata. Lähes mitä tahansa eri ääripäitä edustavien henkilöiden kanssa on kyllä kohtalaisen kivuliasta yrittää seurustella, ainakin omien kokemusteni perusteella.

 

[teppana]

Hmm..ajattelin että en rikkaani tähän ketjuun laita. Mutta näin tässä vain kävi.

Tuossa vajaat puoli vuotta sitten erosin pitkäaikaisesta avovaimostani. Yhdessä oltiin sen 10 vuotta ja kun molemmilla ikää on se reilut 30 niin tuosta voi laskea kuinka merkittävä osa elämästä tuli elettyä saman ihmisen kanssa.

Hassua kyllä, mitään draamaa tähän ei liittynyt. Ei muita osapuolia (ainakaan tietääkseni), terveys, alkoholi tai rahahuolia. Kliseisesti, hyvä parisuhde tuli tiensä päähän. Ilman mitään selitystä, elämä ei tuntunut meistä kummastakaan hyvältä. Molempiä ärsytti toisen läsnäolo. Vaikka pysyttiin asiallisina, loukattiin toinen toistamme sellaisella välinpitämättömyydellä. Nämä oli pieniä asioita, töihin lähtiessä ei tullut enää annettua suukkoa, kaupassa kun kävi ei tullut kysyttyä mitä toinen tarvii, ruokaa tehdessä sitä tuli tehtyä vain itselle. Jne. listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Vaikka ero ei ollut helppo, se oli helpompi kuin pelkäsin. Olen 100% varma, että en koskaan enää löydä ulkoisesti samoilla meriiteillä olevaa naista. Urheilullinen, kaunis ja ahkera lääkäri. Pelkäsin todella kovasti, että en pysty luopumaan tästä naisesta. Mutta kas kummaa, ensimmäinen ilta eron jälkeen, istuin tyhjässä kämpässä (ja kyllä, olen sellainen mies joka ei ottanut mukaansa mitään. Heittäkää herjaa ja veetuilkaa niin paljon kuin lystäätte, minä en ottanut kuin vaatteet kaapista ja hammasharjan. Koska fuck it, that's why) ja olo oli jopa toiveikais. Suru oli vielä päällä, mutta tuntui silti että tässähän voi olla ihminen ilman sitä toistakin.

Muutama kuukausi meni aikalailla töiden parissa. Tämän palstan käytössäkin lienee näkynyt selvä muutos. Ostin auton, huonekaluja ja muuta sälää mitä ihminen tarvii. En sinänsä nauti shoppailusta, mutta täytyy myöntää sen tuntuneen hyvältä. Kun itsekseni valitsin senkkiä olohuoneeseen. Säästöjä olen saanut tuhlattua paljon enemmän kuin olisin halunnut, mutta en jaksa sen asian antaa masentaa. Töitä ehtii tehdä ja rahaa ehtii säästää.

Palaan vielä eron hetkiin. Kun tuli selväksi, että ero tässä on edessä...Tai paremminkin, kun minulle kävi selväksi että avovaimoni ei enää rakasta minua, tein päätöksen. Sellaisen jota kadun loppuelämäni. Päätin, että riistän itseltäni hengen. Koska olen tunnollinen insinööri, tein listan. Kun tietyt määreet täyttyvät, tapan itseni. Nuo listan määreet täyttyivät muutama kuukausi sitten. Onneksi, en koskaan palannut siihen listaan. Koska elämä hymyilee ja tuntuu hyvältä. En tiedä löydänkö koskaan sitä oikeaa, ehkä löydän ehkä en. Mutta pelkästään tällaisena, elämä on aika mallikasta.

Mitä koitan siis sanoa? No, halusin kertoa oman tapahtumani. Mutta myös mainita kaikille ketjussa kipuileville, elämän nainen voi tulla ja mennä milloin vain. Nauttikaa niistä hetkistä ja jaksakaa uskoa tulevaan. Niin minäkin teen. Sekä allekirjoitan tämän viestin sinkkuna, ensimmäistä kertaa lähes 11 vuoteen.

-teppana

 

[ZayWest]

^^ jääkiekon puolella tuollaisia kavereita kutsutaan nimityksellä ”Xbox Warrior” tai ”Keyboard Warrior”, mikäköhän olisi naisasioissa sopiva nimi?

Itselleen valehtelija?

Enpä tiedä tarvitseeko kutsua millään nimellä kun mitään flexaamisen aihetta ei ole.