Ollut jo jokusen viikon ”katkolla” ennen kuin katkesi lopullisesti, mutta the point is => kostetaan tämä ja naarmutetaan autoa??En tiedä miten nopeasti tuo on tuolle hepulle tapahtunut.
Ollut jo jokusen viikon ”katkolla” ennen kuin katkesi lopullisesti, mutta the point is => kostetaan tämä ja naarmutetaan autoa??En tiedä miten nopeasti tuo on tuolle hepulle tapahtunut.
Kävi mielessä, toki tiedämme kaikki mikä vastaus tulisi olemaan... Antaa paskahousun nyt olla, toivottavasti sai systeeminsä tyhjäksi tuolla? Jos ei niin sitten täytyy miettiä millä saisi avitettua systeemin tyhjentämistä?Ehkä voit laittaa naisesi kysymään, että tietääkö tyyppi asiasta mitään? @Salama15
Pääset helpommalla kun et tee asiasta numeroa, rikosilmoitus joo, mut siihen jää. Et tiedä kuka. Jos toistuu, sit on asia erikseen. Oli mullakin stalkkari, se vaan oli nainen.Kävi mielessä, toki tiedämme kaikki mikä vastaus tulisi olemaan... Antaa paskahousun nyt olla, toivottavasti sai systeeminsä tyhjäksi tuolla? Jos ei niin sitten täytyy miettiä millä saisi avitettua systeemin tyhjentämistä?
Kävi mielessä, toki tiedämme kaikki mikä vastaus tulisi olemaan... Antaa paskahousun nyt olla, toivottavasti sai systeeminsä tyhjäksi tuolla? Jos ei niin sitten täytyy miettiä millä saisi avitettua systeemin tyhjentämistä?
...siis puuntakaa......
No helppo toki täältä ruudun takaa neuvoa.
Mee hakkaamaan se. Nainenkin tykkää kun näyttää vähän asennetta.
Millä ajatuksilla palstalaiset jaksavat jättää tällaisen ajatukset taka-alalle. Helposti tällaisia asioita mainitsemalla aiheuttaisi ja edistäisi itse vaan sitä, että toinen ahdistuisi ja karkaisi muille maille.
Joka asiasta pitäisi pystyä puhumaan. Siis puhumaan, eikä viestittelemällä varsinkaan arkaluontoisia asioita.Täytynee nyt itsekin avautua tähän ketjuun muutama sananen. Tarpeeseen tulisi palstalaisten kommentit millä oman päänupin saa pysymään rauhallisena ja miten tilanteessa pystyy maltilla odottamaan.
Tilanteeni on siis sellainen, että olen tavannut aivan huikean naisen ja olemme kuukauden tapailleet ja olleet päivittäin yhteydessä. Olemme jutelleet, että kumpikin haluaa katsoa tämän kortin ja sillä tavalla olemme samalla viivalla. Hieman kuitenkin viime päivinä nostanut päätään se, kun huomasin eilen neidin puhelimen näytöllä ilmoituksen Tinder -viestistä. Välttämättäkin tällaisessa moinen latistaa hieman fiilistä, mutta asiasta ei oikein voikaan mitään mainita. Tilanteemme on kuitenkin vasta kohtuu tuore tapailujuttu ja mikäänhän ei estä kumpaakin tinderöimästä tai tapailemasta muita. Lisäksi on suorastaan normaalia, että tinder puhelimesta yhä löytyy näin lyhyen tapailun jälkeen.
Millä ajatuksilla palstalaiset jaksavat jättää tällaisen ajatukset taka-alalle. Helposti tällaisia asioita mainitsemalla aiheuttaisi ja edistäisi itse vaan sitä, että toinen ahdistuisi ja karkaisi muille maille.
Joka asiasta pitäisi pystyä puhumaan. Siis puhumaan, eikä viestittelemällä varsinkaan arkaluontoisia asioita.
Kysy siis seuraavalla kerralla, vaikka näillä sanoilla: -Mitäs oot mieltä, pitäisikös jossainvaiheessa laittaa tinder pois, ja katsoa miten tämä meidän juttu etenee?
Näinkin asia voi olla.Itse jättäisin sen Tinderin mainitsematta ja vaan kysyisin, että kokeillaanko tämän suhteen toimivuutta vakavissaan? Mietin vaan, että osa ihmisistä voi pahoittaa mielensä siitä, kun toinen seuraa hänen puhelimensa näyttöä.
Näinkin asia voi olla.
Itse puolestaan mainitsisin tinder sanan. Vaikka ensin vain kysymällä, että vieläkös oot tinderissä? Ja sitten toi jatkokysymykseni. Asioista pitää pystyä puhumaan oikeilla nimillä, toki alussa hienovaraisesti.
No niin, koen että aika on viimein kypsä tulla tämän asian kanssa ulos sille oikeassa ketjussa pohdittuani tunteitani jonkin aikaa. Tunnen tällä hetkellä niin vahvaa vetoa erääseen naiseen, että en tiedä olenko ikinä aiemmin tuntenut mitään vastaavaa ketään kohtaan. Luultavasti en.
Astin meidän välillä sellaisen henkisen yhteyden ja erikoisen kemian, jota tuskin pystyisin itselleni selittämään, vaikka olisin ihmispsykologiasta paremmin perillä. Hieno fiilishän tämä on ja sitä vain odottaa koko ajan seuraavaa tapaamista hänen kanssaan kuin pikkulapsi joulupukkia konsanaan. Jotain maagista tässä on ilmassa ja mitä se on, niin siitä aion ottaa selvää.
Tämä nainen on siis minun nykyinen työkolleegani, joka ainakin toistaiseksi ymmärtääkseni keskittyy pääasiallisesti opintojensa loppuun suorittamiseen, joten hän tekee sen noin 2-3 vuoroa per viikko siinä missä itse karkeasti noin puolet enemmän. ja näistä yleensä osuu keskimäärin se yksi yhteinen vuoro kullekin viikolle, mikä on mielestäni vain hyvä asia. Jos toisen naama tulee liian tutuksi liian aikaisin niin siinä kasvaa äkkiä friendzonelle joutumisen todennäköisyys melko mittaviin sfääreihin.
Mutta siis joo, sain hänestä jo heti ensitapaamisella niitä kuuluisia "hyviä fiboja" ja jo silloin huomasin että katseemme kohtasivat useammin kuin kerran. Silloin en tietenkään tiennyt muuta kuin että hemmetti, onpahan muuten kaunis nainen ja mukavan oloinenkin vielä. Tuntuu että joka kerta kun me näemme, tunteeni vain voimistuvat ja keskiviikkona tein erään oivalluksen hänestä, joka vain entisestään voimisti sitä fiilistä, että tämä ihastuminen voisi vielä edetä seuraavalle asteelle.
Toinen oivallus eiliseltä joka sinänsä hieman ehkä jopa jossain määrin huvitti mua: Meidän ensikohtaaminen tapahtui syyskuussa perjantai 13. päivänä. Siis lähinnä tässä huvitti ajatus siitä, että universaalisti "epäonnen päivänä" tunnetusta päivästä voisi mahdollisesti joskus tulevaisuudessa tulla kahden ihmisen onnenpäivä. Kliseisesti sen unelman realisoitumisen tai romahtamisen näyttää vain aika.
Päivä ja kohtaaminen kerrallaan, aion ottaa selvää mistä tässä on kyse ja voisiko olla... Noh, fibat tästä naisesta on jokatapauksessa aivan mahtavat. Siitä ei pääse mihkään. Parin viikon päästä olisi ne työpaikan vuosibileet ja se ilta voisi olla oivallinen tilaisuus tehdä lähempää tuttavuutta toisiimme.
Niin siis tosiaan, jätin mainitsematta alkuperäisessä viestissäni sen, että tuo toiseksi viimeinen kappale oli puhtaasti hypoteettista pohdintaa sen jälkeen kun tajusin, että mikäs se olikaan se ensimmäinen päivä kun tulin tietoiseksi tällaisen naisen olemassaolosta. Ei tuolla syyskuun perjantain 13. päivällä tällä hetkellä ole tietenkään varsinaisesti muuta merkitystä, kuin että silloin kohtasimme toisemme ensimmäistä kertaa. Taisin tulla antaneeksi hieman väärän kuvan tavalla, jolla otin tuon päivän esille.Nyt sitten jäitä hattuun ihan vaan itsesi puolesta. Oletko siis edes jutellut tämän henkilön kanssa? Muuta kuin vaihtanut muutaman lauseen töissä? Ethän sä edes tunne koko ihmistä, eikä hän sinua. Tämä siis olettamana kun et esim. tiennyt miksi on töissä jne.. Ihastuminen on mukavaa joo, mutta jos jo tuossa vaiheessa elätellään mielikuvia jostain tapaamispäivän merkityksestä tulevaisuudessa niin... kovaa tullaan alas.
Menneet "kipinät" erinäisten naisten kanssa ovat todellakin opettaneet minua ottamaan nykysin ihmissuhdeasiat päivä kerrallaan ja ikään kuin antamaan tunteiden edetä luonnollisella painollaan mikäli näin on tapahtuva. Ei sitä viitti tässä vaiheessa liian syvälle vielä kaivautua, ihan vaan siksikin kun muistan kuinka monesti olen luullut (itsestäni) liikoja ja joutunut lopulta nielemään pettymyksen karvaan kalkin, kun sitä kuuluisaa vastakaikua en ole näiltä mua kiinnostaneilta naisilta lopulta juurikaan saanut.Ja tämä siis kaikella hyvällä, koska muistan myös teikäläisen viestejä pakeista mitä olet saanut ja miten olet niihin suhtautunut.
Hieman kuitenkin viime päivinä nostanut päätään se, kun huomasin eilen neidin puhelimen näytöllä ilmoituksen Tinder -viestistä. Välttämättäkin tällaisessa moinen latistaa hieman fiilistä, mutta asiasta ei oikein voikaan mitään mainita. Tilanteemme on kuitenkin vasta kohtuu tuore tapailujuttu ja mikäänhän ei estä kumpaakin tinderöimästä tai tapailemasta muita. Lisäksi on suorastaan normaalia, että tinder puhelimesta yhä löytyy näin lyhyen tapailun jälkeen.
Mutta senpä takia ensi viikon lauantai tuleekin hyvään saumaan. Jos ja kun molemmat toivon mukaan päästään paikalle noihin duunipaikan vuosibileisiin, niin onhan siellä nyt baaritunnelmissa monta kertaa helpompi jutella keskenään niitä näitä arkisia juttuja ja tutustua mahdollisesti toisiimme jo hieman pintaraapaisua diipimmin, kuin työpaikan kiireisessä ympäristössä.
Monimutkaisia ovat tosiaan, niin ihmis- kuin parisuhteet. Joidenkin vastakkaisen sukupuolen edustajien kanssa saattaa synkata frendilevelillä ihan täydellisesti, mutta ellei sitä syvempää henkistä yhteyttä löydy, niin aika pinnalliseksi se mahdollinen rakkaus silloin kyllä jää. Tämän takia mäkin oon alkanut opettelee tunnustelemaan, milloin olen oikeasti ihastunut siihen vastakkaiseen ihmiseen enkä ole vain naisystävän kaipuussa. Kyllä nainenkin sen aistii, jos mies välittää epätoivoista energiaa ja yrittää kaikin keinoin roikkua tässä kiinni, vaikka todellisuudessa yhteensopivuus romanttisessa mielessä olisi luokkaa nolla. Sama pätee kyllä naisiinkin; minustakin oli kiinnostunut kuutisen vuotta sitten takaperin eräs nainen, joka epätoivoisesti etsi sitä jotain, eikä tainnut tietää oikein itsekään että etsi koko ajan itseään ja yritti paikata sitä sisäistä tyhjiötään tarrautumalla jätkiin.Ihmissuhdeasiat, ja varsinkin naisasiat voivat olla monimutkaisia.
Varsinkin alussa olisi hyvä tehdä realistista havaintoa, että soveltuuko vastapuoli sopivan hyvin seurustelukumppaniksi. Ainahan on asioita, jotka eivät täysin osu, mutta riitävällä tasolla olisi hyvä osua.
Se ei ole pelkästään hyvä lähtökohta, vaan oikeastaan välttämättömyys toimivalle suhteelle, että asioista, myös niistä omista "pimeistä puolista" pystytään puhumaan avoimesti ilman pelkoa, että sen takia tulisi tuomituksi tai että näiden asioiden paljastaminen asettaisi suhteen jatkumisen vaakalaudalle. Kaikilla meillä on menneisyys ja siitäkin on hyvä sekä suorastaan tervettä osata puhua. Tämä pätee aivan jokaiseen parisuhteeseen. Parisuhteen toimivuus perustuu luottamukseen ja kun ihminen kertoo tällaisia pimeitä salaisuuksia, niin sitä luottaa että se toinen ihminen päättää ymmärtää eikä tuomita sun menneisyytesi. Sitä kun ei poiskaan voi pyyhkiä. On kyettävä näkemään se ihminen juuri tässä ja nyt sellaisena kuin hän nykyisin on.Kyky avoimeen keskusteluun on yksi hyvä lähtökohta.
Tuskinpa sitä tosiaan kukaan ylpeydellä tunnustaa olevansa mustasukkainen. Tuo on sellainen puoli ihmisessä, jota varmasti häpeää mutta mustasukkainen ihminen ei yleensä itse pysty kontrolloimaan tätä puolta itsestään, vaan se mustasukkaisuus kontrolloi tämän tekemisiä. Siinä olet oikeassa, että ei sitä tuollaisen naisen kanssa suhdetta kannata jatkaa ja kyllä, sattuuhan se varmasti kun on kuvitellut toisen olevan täysin rehellinen kaikesta ja sittemmin löytänyt hänestä tällaisen mustasukkaisen puolen.Esimerkkinä vaikeasta tilanteesta on se, että vasta muutamien kuukausien seurustelun jälkeen paljastui, että vastapuoli on sairaanloisen mustasukkainen. Siinä kun oli jo jotain rakentanut yhdessä, niin vaikea sitä oli lopettaa, antamatta uutta mahdollisuutta. Ja varsinkin kun vastapuoli vakuutteli, että tilanne korjaantuu. Jos näinkin vaikean asian olisin tiennyt ennakkoon, en todellakaan olisi ryhtynyt suhteeseen hänen kanssaan. No joo toisaalta kukapa moisen ongelman helpolla kertoisi ennakkoon.
Se on juurikin näin kuin sen sanoit.Mutta yleensäkin niin, on väärin toistakohtaan piiloitella vaikeita asioita, ja ryhtyä suhteeseen, kun on jo ennakkoon tiedossa, että se ei tule onnistumaan.
Jos on muodostamassa suhdetta, niin suosittelen heti alussa neuvottelemaan niin, että ollaan avoimia keskenään, ja joka asiasta tulisi pystyä keskustelemaan.
Onko kuinka sivistymätöntä kosia ilman sormusta?
Tulee kieltämättä elokuvat mieleen sormuksen kanssa kosimisesta. Haluaisin itse ainakin valita yhdessä sopivan sormuksen. Eikä sen sormuksen muutenkaan se tärkein juttu kosimisessa pitäisi olla.Onko kuinka sivistymätöntä kosia ilman sormusta? Järki sanoo, että yhdessä varmasti löytyisi ne mieluisat sekä ennenkaikkea oikean kokoiset rinkulat sieltä helykaupasta. Ei kyllä ole oikein kokemuksia oikean elämän kosimistilanteista, joten liekö elokuvista tuttu polviasento ja rinkula esille vääristänyt oman kuvan koko suorituksesta, en tiedä. Jos joku kuitenkin on paininut saman ajatuksen kanssa, otan mietteitä vastaan!
Onko kuinka sivistymätöntä kosia ilman sormusta? Järki sanoo, että yhdessä varmasti löytyisi ne mieluisat sekä ennenkaikkea oikean kokoiset rinkulat sieltä helykaupasta. Ei kyllä ole oikein kokemuksia oikean elämän kosimistilanteista, joten liekö elokuvista tuttu polviasento ja rinkula esille vääristänyt oman kuvan koko suorituksesta, en tiedä. Jos joku kuitenkin on paininut saman ajatuksen kanssa, otan mietteitä vastaan!