Naisasiat

[Jerry100]

Jos huutelet nakkikoiskilla ja kastan sinut Pyhäjärvessa niin rauhoitut mutta ei tuo kai ihan toivottava toimintamalli ole.

Eikö muita keinoja ole kuin viedä suihkuun? Lapsen äidillä siis.

Jos huutele minulle nakki kioskissa. Huutelet aikuiselle joka ymmärtää puhetta ja dialogia kenties paremmin tässä tilanteessa?

Mikä on oikea toimintamalli psykoosissa riehuvalle miehenalulle ?
Sanomattakin on selvä asia että tuossa mielentilassa lapselle puhe ei auta

 

[Sanainen arkku]

Enpä tiedä tilanteesta, mutta jos minä veisin töissä jonkun lapsen kylmään suihkuun rauhoittumaan, niin kenkää tulisi ja luultavasti syyte. Riippumatta siitä, antaisiko teko välittömän ratkaisun käsillä olevaan tilanteeseen.

 

[Jerry100]

Enpä tiedä tilanteesta, mutta jos minä veisin töissä jonkun lapsen kylmään suihkuun rauhoittumaan, niin kenkää tulisi ja luultavasti syyte. Riippumatta siitä, antaisiko teko välittömän ratkaisun käsillä olevaan tilanteeseen.

Missä olet töissä? Syyte mistä?
Hoito alalla jossa on agressiivisia ihmisiä?
Mikä olisi mielestäsi oikea tapa reagoida väkivaltaan joka siis on niin rajua että lapsi ei itse osaa tai kykene lopettamaan sitä.

 

[Eikka86]

Jos huutele minulle nakki kioskissa. Huutelet aikuiselle joka ymmärtää puhetta ja dialogia kenties paremmin tässä tilanteessa?

Mikä on oikea toimintamalli psykoosissa riehuvalle miehenalulle ?
Sanomattakin on selvä asia että tuossa mielentilassa lapselle puhe ei auta

Kuinka lapsen äiti asiaa on käynyt läpi lapsen kanssa ja kuinka toimii tuommoisissa tilanteissa?

 

[Malkkinen]

Jos huutele minulle nakki kioskissa. Huutelet aikuiselle joka ymmärtää puhetta ja dialogia kenties paremmin tässä tilanteessa?

Mikä on oikea toimintamalli psykoosissa riehuvalle miehenalulle ?
Sanomattakin on selvä asia että tuossa mielentilassa lapselle puhe ei auta

Ei siihen ole oikeaa toimintamallia, kokeilemalla se selviää. Älä nyt sitten vaan parin vuoden päästä tule tänne kirjoittamaan ja ihmettelemään miksi lapsi ei suostu peseytymään kun yhdistää sen rangaistukseen.

Haastavien erityislasten kanssa työskennellessäni rauhoitettiin tilanne niin, että otettiin lapsi tiukkaan syliotteeseen ja mentiin rauhalliseen tilaan ja odotettiin että raivari laantuu. Pidät tiukan otteen niin, että lapsi ei pääse huitomaan ja rimpuilemaan, ja annat sen huutaa siinä sylissä, kyllä se pikkuhiljaa huomaa että huutamisesta ei ole mitään hyötyä. Jos on kokemusta pienistä vauvoista, niin tapa muistuttaa hyvin paljon unikoulua. Annetaan huutaa ja raivota niin kauan, että lapsi tajuaa huutamisen hyödyttömyyden.

 

[Jerry100]

Normaalisti siis tilanne on ettei ketään viedä suihkuun vaan pidetään kädet ja jalat kiinni että ei vahingoita ketään.
Lapsi vain alkaa olla liian vahva ja nainen sen verran pieni että tuossa alkaa olla jo todella paljon työtä että onnistuu.

 

[Jerry100]

Ei siihen ole oikeaa toimintamallia, kokeilemalla se selviää. Älä nyt sitten vaan parin vuoden päästä tule tänne kirjoittamaan ja ihmettelemään miksi lapsi ei suostu peseytymään kun yhdistää sen rangaistukseen.

Haastavien erityislasten kanssa työskennellessäni rauhoitettiin tilanne niin, että otettiin lapsi tiukkaan syliotteeseen ja mentiin rauhalliseen tilaan ja odotettiin että raivari laantuu. Pidät tiukan otteen niin, että lapsi ei pääse huitomaan ja rimpuilemaan, ja annat sen huutaa siinä sylissä, kyllä se pikkuhiljaa huomaa että huutamisesta ei ole mitään hyötyä. Jos on kokemusta pienistä vauvoista, niin tapa muistuttaa hyvin paljon unikoulua. Annetaan huutaa ja raivota niin kauan, että lapsi tajuaa huutamisen hyödyttömyyden.

No en mö nyt tuohon usko että kokisi puhtauden ja suihkuun menon rangaistuksena. Kyllähän tuollainen teini ikäinen jo ymmärtää hygieniasta. Toki en ole asiantuntija.

Noin muuten paljon hyvää asiaa. Tätä syliotetta on tehty mutta lapsi alkaa olla liian vahva. Äidin voimat ei riitä.
Jotenka on pakko olla muitakin tapoja.

 

[Malkkinen]

No en mö nyt tuohon usko että kokisi puhtauden ja suihkuun menon rangaistuksena. Kyllähän tuollainen teini ikäinen jo ymmärtää hygieniasta. Toki en ole asiantuntija.

Noin muuten paljon hyvää asiaa. Tätä syliotetta on tehty mutta lapsi alkaa olla liian vahva. Äidin voimat ei riitä.
Jotenka on pakko olla muitakin tapoja.

Joku täällä sanoikin että katso sitä supernanny ohjelmaa, siinä on oikeasti se nanny rautainen ammattilainen joka selvittelee juurikin teidän tapauksen kaltaisia asioita. Se on hämmästyttävää mitä esimerkiksi ihan pelkkä paijaaminen tai pieni "rapsuttelu" tai vastaava saa aikaan. 11-v. ei ole mikään teini vaan lapsi. Paha ikä kuitenkin kun pitäisi alkaa olemaan se teini ja "aikuistua", mutta voisin sanoa että tuon ikäiseen sopii paremmin "lapselliset" lepyttelykeinot kuin "aikuismaiset" rangaistukset.

 

[Sanainen arkku]

Missä olet töissä? Syyte mistä?
Hoito alalla jossa on agressiivisia ihmisiä?
Mikä olisi mielestäsi oikea tapa reagoida väkivaltaan joka siis on niin rajua että lapsi ei itse osaa tai kykene lopettamaan sitä.

Olen päiväkodissa. Tiedän, että äärimmäisiä poikkeuksia poislukien päiväkoti-ikäiset ovat hallittavissa jopa naisvoimin, että sikäli ero on suuri. Joka tapauksessa potkut olisivat edessä myös 11 vuotiaan koululaisen opettajalla.
En tuomitse tekoa vaan suhteutan siihen, mitä ammattilaisten osalta kysytään. Toki epäilen, ettei malli ole pitkässä juoksussa lapsen edun mukainen vaikka se tulipalon sammuttaakin.

Vaikeasti hallittava väkivaltaisuus on mieluummin jo eilen lastenpsykiatriseen hoitoon ilmoittautumisen väärti. Ehkä näin on jo tehtykin. Kenenkään ei pidä joutua kotonaan olemaan varuillaan väkivallan uhalle. Tässä tapauksessa mitä ilmeisemmin tällainen tilanne on käsillä, eikä tuo uhka tulevaisuudessa välttämättä ole ehdollista äidin miessuhteisiin.

Yksi asia suututtaa ja surettaa aina kun sitä näkee (usein työpaikan pihalla): lapsen ei pidä edes kaksivuotiaana antaa satuttaa vanhempiaan. Satuttaminen ei tarvitse oikeasti sattuakaan. Ketään, edes vanhempia, ei ilman seuraamuksia (estämistä ja vakavia nuhteita) saa potkia, läpsiä, raapia, repiä hiuksista jne...

Kokonaan eri juttu on taisteluleikit ja painit joissa kyllä voi sattuakin. Niitä voi ja on ihan suotavaakin harrastaa, kunhan muistaa että leikillä on alku, akti ja loppu. Hyvä käytäntö on opettaa urheilun mallia. Taistelu alkaa ja loppuu kättelyyn.

 

[Malkkinen]

Äidin voimat ei riitä.

Ja tähän vielä. Miksi sinä et voi olla se aikuinen joka rauhoittaa sen lapsen?

 

[Jerry100]

Ja tähän vielä. Miksi sinä et voi olla se aikuinen joka rauhoittaa sen lapsen?

Koska emme asu yhdessä ja näitä tilanteita on alkanut olla myös silloin kun minä en ole paikalla. Ja muutenkin antaa minun mielestä väärän viestin jos lapsi laitetaan aina kuriin vain kun minä olen paikalla. Tällöin äidin auktoriteetti on mennyt.
Tosin lapsen äiti on hyvin jämäkkä.

 

[pernaveikko]

Jollekin lääkärille toivottavasti tulee mieleen etsiä diagnoosia olisiko kyseessä erityislapsi.

Edes keittiöpsykologille ei oikein kuulosta enää normaalilta. Jos lehtiä selailee, niin näkee juttuja "vuosia piinannut asia vihdoinkin selvisi, koska nyt tiedämme mistä on kyse."

 

[BaronFIN]

Ei shaatana, jos äidillä ei ole muka muuta keinoa kuin raahata kiljuva penska kylmään suihkuun niin juoksisin tuosta taloudesta mahdollisimman kauaksi ja mahdollisimman lujaa. Kaksi tai kolme vuotta niin se penska raahaa sen äidin sinne suihkuun ja silloin sinua ulistaan pelastamaan.

”Pötköteltiin sängyllä ja tuijotettiin telkkaria kun mukula tuli yks kaks ja vei kaukosäätimen lupia kyselemättä ja vaihtoi kanavaa.” No, lapset tekee tuollaista, mutta ihan normaalina vuorovaikutuksena varmaan kommunikaatio lapsen kanssa jo silloin kun tulee huoneeseen olisi ns. normaali reaktio, eikä se että oikeasti vain odotetaan hiljaa sitä hetkeä kun pentu ymmärtää muuttaa pois kotoa 16-vuotiaana. Kyllä se lapsi huomion saa tavalla tai toisella ja nyt sweet spot oli kaukosäädin.

Oikeasti: en tiedä mikä tilanne on oikeasti ollut, mutta lähtökohtaisesti vaikuttaa siltä että vuorovaikutustaidot ovat peiliinkatsomista vailla kaikilla osapuolilla ja aikuisen tulisi olla se esimerkillinen. Toivotan onnea nykyisellä tiellä ja katsotaan muutaman vuoden päästä kuka raahaa ja kenet suihkuun ja sitten poliiseilla onkin kotikeikkaa taas tarjolla kun kaapin paikkaa määrittelee aikuiseksi kasvanut lapsi joka ottaa sen mikä on otettavissa.

 

[Jerry100]

Näin varmasti käy mikäli tähän ongelmaan ei puututa. Aivan varmasti.

Onneksi tähän puututaan ja lapsen isä, äiti ja lapsi on varannut ajan ammattilaiselle.

 

[Malkkinen]

Koska emme asu yhdessä ja näitä tilanteita on alkanut olla myös silloin kun minä en ole paikalla. Ja muutenkin antaa minun mielestä väärän viestin jos lapsi laitetaan aina kuriin vain kun minä olen paikalla. Tällöin äidin auktoriteetti on mennyt.
Tosin lapsen äiti on hyvin jämäkkä.

Onko oireilu alkanut siitä kun olet tuolla naisystäväsi asunnolla alkanut hengailemaan vai onko jo sitä ennen?

Mikä sinun reaktiosi olisi jos naisystäväsi toisi jatkuvasti jonkun kaverinsa lojumaan sinun sohvannurkkaan kysymättä sinulta? Alkaisiko jossain vaiheessa kiukuttamaan? Ei muuta kuin Jerry100 suihkuun rauhoittumaan että tytöt voi jatkaa Emmerdalea.

Hyvä että ammattiapua on haettu. Toivottavasti sinutkin otetaan sitten mukaan "talkoisiin" ja kerrotaan toimintatavoista, joita voitte toteuttaa kun olet paikalla. Tiedän ettei se kiinnosta varmaan kovinkaan paljoa, koska lapsihan ei ole sinun. Se on vaan aikamoisen iso osa teidänkin yhteiseloa ja jos meinaatte tosissaan naisenne kanssa olla, niin pakkohan sinun on osallistua arkeen ja sinut on siihen otettava mukaan.

Tsemppiä, ja toivottavasti asiat järjestyvät niin että kaikilla on hyvä olla.

 

[Freya]

Jos on kokemusta pienistä vauvoista, niin tapa muistuttaa hyvin paljon unikoulua. Annetaan huutaa ja raivota niin kauan, että lapsi tajuaa huutamisen hyödyttömyyden.

Tälläistähän "unikoulua" missä lasta huudatetaan, ei missään nimessä enää suositella. Aiheuttaa vain vakavia psyykkisiä vaurioita vauvalle.

 

[Malkkinen]

Tälläistähän "unikoulua" missä lasta huudatetaan, ei missään nimessä enää suositella. Aiheuttaa vain vakavia psyykkisiä vaurioita vauvalle.

Ihan oikeassa olet. Sopii paremmin vähän vanhemmalle, joka jo ymmärtää, että sillä raivoamisella ei saavuta mitään.

 

[Jerry100]

Onko oireilu alkanut siitä kun olet tuolla naisystäväsi asunnolla alkanut hengailemaan vai onko jo sitä ennen?

Mikä sinun reaktiosi olisi jos naisystäväsi toisi jatkuvasti jonkun kaverinsa lojumaan sinun sohvannurkkaan kysymättä sinulta? Alkaisiko jossain vaiheessa kiukuttamaan? Ei muuta kuin Jerry100 suihkuun rauhoittumaan että tytöt voi jatkaa Emmerdalea.

Hyvä että ammattiapua on haettu. Toivottavasti sinutkin otetaan sitten mukaan "talkoisiin" ja kerrotaan toimintatavoista, joita voitte toteuttaa kun olet paikalla. Tiedän ettei se kiinnosta varmaan kovinkaan paljoa, koska lapsihan ei ole sinun. Se on vaan aikamoisen iso osa teidänkin yhteiseloa ja jos meinaatte tosissaan naisenne kanssa olla, niin pakkohan sinun on osallistua arkeen ja sinut on siihen otettava mukaan.

Tsemppiä, ja toivottavasti asiat järjestyvät niin että kaikilla on hyvä olla.

Oireilua on ollut joskus aikaa ennen minua mutta silloin se "meni itsestään ohi" vuosia sitten. Tarkalleen en osaa sanoa kuinka laajasta ongelmasta silloin oli kyse.

Tuo kaverin roudaaminen sohvan nurkkaan nyt oli aika outo vertaus. Omistan oman asuntoni toisin kuin tämä lapsi.

Tässä asiassa päätösvalta on täysin vanhemmilla. Toki lasta tulee kuulla ja asiasta keskustella mutta lapsi ei päätöksiä voi tehdä. Lapselle pitää koittaa selittää hänen kielellään miksi näin on mitä on.

Itse en terapeutin tapaamisiin osallistu mutta sieltä odotan että tulee näkemystä ja kantaa asiaan miten edetään ja toimitaan tässä.
Ja kyllähän mua paljon kiinnostaa sen lapsen hyvinvointi kun onhan hän iso osa myös minun arkea ja jotta olemme kaikki sovussa niin se on vaaan paljon helpompaa silloin.
Isäksi en kuitenkaan älä vaan jonkinlaisen miehen mallin. Tuen ja turvan tai vastaavaa. Näin ajattelin tämän muotoutuvan. Aika näyttää.


Kiitoksia näkökulmasta.

 

[BOL]

Kokonaisuudessaan hyvä kirjoitus.
Mutta miten tilanne jossa lapsi ei tiedä toimimiensa väärin? Ja jos tietää niin oikeuttaa omat toimensa silti? Tai vain ei välitä koska haluaa näyttää valtansa mitä koittaa ottaa? Jotenkin tuo miehenmallin puute näyttää näkyvän?

Erittäin hyvä esimerkki eiliseltä. Katsottiin telkkaria sängyssä makoillen. Lapsi tuli yläkertaan ja koitti ottaa kaukosäätimen käteen ja vaihtaa kanavaa. Ajatuksen tasolla siis oikeutti sen ettei kysynyt saako vaihtaa kanavaa. Tai kiinnittänyt mitään huomiota siihen että äitinsä katseli telkkaria.
No äiti ei antanut kaukosäädintä ja lapsi koitti väkivalloin saada sen itselleen. Lyömällä. Karjumalla. Keräsi jotain raivoa.
Tilanne oikeastaan ratkesi vasta sitten kun lapsi vietiin kylmään suihkuun. Sitten tilanne rauhottui. Anteeksi pyytäminen liki mahdotonta. Ei vain suostu.

Tähän siis äitinsä ja lapsen isän kanssa on hakemassa ammattilaisen apua että sinänsä koitetaan katsoa se kortti myös.

Onko siis oikeasti varmaa, ettei lapsi ymmärrä, ettei hyviin käytöstapoihin kuulu vain vaihtaa kanavaa, kun itsestä tuntuu? Vai voiko olla, että oikeasti tietää, mutta sillä hetkellä ei vain pätkän vertaa kiinnosta? Omat lapseni harrastavat ihan samaa ja karjuvat, että vaihda kanavaa, hänen lempiohjelmansa alkaa just nyt. Ärsyttävää, epäkunnioittavaakin, mutta sanoisin, ettei lainkaan tavatonta teini-ikäisten keskuudessa, jolloin ihan kaikki pyörii oman navan ympärillä. Siis ihan kaikki. Mutta sen tiedän, että esim. ystäviensä luona eivät toimisi samalla tavalla, joten kyllä ne oikeasti tietävät, mikä on oikein ja mikä väärin. Välillä annan vaihtaa kanavaa, välillä en. Mutta joka ikinen kerta sanon, että tuolla tavalla ei voi käyttäytyä, vaan pitää kysyä ja mieluiten ystävällisesti. Joskus asiasta seuraa suurempi vääntäminen, joskus ei. Mutta aikuiset päättää, vaihtuuko kanava lopulta vai ei. Suihkuun vieminen kuulostaa lapsen nöyryyttämiseltä, vaikka varmasti hyvät tarkoitusperät siinäkin on ollut.

Toiset ihmiset eivät osaa pyytää anteeksi. On hyvä, että asiaan kiinnitetään huomiota, mutta anteeksipyyntöä on turha vaatia heti riidan jälkeen, koska varsinkaan tällaisten ihmisten kapasiteetti ei siihen riitä. Järkevintä on ihan vaikka lyhyesti käydä riita läpi ja lempeästi kysyä, onko lapsella jotakin sanottavaa. Jos hän ei itse osaa pyytää anteeksi, voi kysyä lapselta, että pitäisikö sinun pyytää anteeksi. Itse kysyn usein vielä, että mitä pyytävät anteeksi, jotta asiasta ei pääse vain sanomalla ”anteeksi”. Toisille ihmisille anteeksipyyntö on ikään kuin kasvojen menetys, vaikka eihän siitä ole kysymys. Mutta anteeksipyyntöä voi pikkuhiljaa harjoitella. Omista lapsistani toisen on aina ollut vaikea pyytää anteeksi. Siis jo ihan pienenä. Tiesi kyllä tehneensä väärin, mutta anteeksi ei pyytänyt, vaikka kuinka pyysi, maanitteli ja komensi. Ja ihan samat säännöt on ollut kuin toisellakin lapsella, jolle anteeksipyytäminen ei ole tuottanut minkäänlaisia haasteita. Lasten kanssa täytyy siis toimia vähän eri tavalla päästäkseen samaan lopputulokseen.

Hyvä, että perhe hakee ammattiapua, sillä luultavasti lapsi puhuu eniten juuri sille tuntemattomalle aikuiselle, jota ei tarvitse miellyttää eikä miettiä, onko toista vanhempaa vastaan, jos on toiselle kiltti tms. Tilanteen ollessa tämä sinunkin kannattaa ehkä yrittää pysyä mahdollisimman huomaamatonta ja vain tukea äitiä, kun olette kaksin.

 

[Jerry100]

Tilanteen ollessa tämä sinunkin kannattaa ehkä yrittää pysyä mahdollisimman huomaamatonta ja vain tukea äitiä, kun olette kaksin.

Haluaa vain sen kaukosäätimen eikö lopeta eikö kunnioita toista niin mitä tässä voi tehdä ? Periksi jos antaa niin saa aina luopua kaikesta mistä lapsi osaa kiukutella. Miten ohjaat yltyvän raivon sammutetuksi pahaksi mieleksi? Jos toinen ei osaa antaa periksi.

Itse en osaa vastata tähän.

Joo siis. Itse en ihan paria poikkeusta lukuunottamatta ole halunnut puuttua näihin lainkaan.(En ole siis vienyt häntä suihkuun) Pyrin tukemaan Äitiä näissä tilanteissa kun ne ottavat häntä tosi koville.

 

[BOL]

No, se on helppo huudella täältä sivusta, kun ei itse elä tilanteessa. Empatiani ovat teidän puolellanne, koska tilanne vaikuttaa raskaalta. Itse yritän valita taisteluni, sillä elämä teinien kanssa voi olla yhtä konfliktia, jos kukaan ei koskaan anna periksi. Se ei tarkoita samaa kuin, että antaa aina ja kaikessa periksi ja teini saa tyrannisoida perhettä. Se tarkoittaa sitä, että toisinaan, yleisen perherauhan nimissä, antaa periksi. Tosin tässä nimenomaisessa kaukosäädin-tilanteessa olisin itsekin saattanut olla antamatta periksi. Näihin ei oikeasti taida olla vain yhtä oikeaa vastausta.

Tuon ikäisille lapsille tulee jossain vaiheessa usein tarve olla aina oikeassa. Tarve määrätä kaikesta. Ovat häijyjä ja ilkeitä ja kuvittelevat, että sillä saavat haluamansa. Kiihtyvät ilman näkyvää syytä nollasta sataan todella nopeasti ja maailmanloppu tulee jostain ihan naurettavasta asiasta. Ehkä fiksuinta olisi oppia tunnistamaan tilanteet etukäteen. Pitää vaikka kirjaa, mitä on tapahtunut ennen kuin räjähdys tuli ja etsiä yhteisiä nimittäjiä? Kokeilla eri variaatioita, miten tilanne saadaan laukeamaan. Milloin kannattaa antaa periksi ja milloin pitää tiukasti kiinni siitä, mitä aikuinen itse haluaa. Kaikkea ei voi varmasti selittää yksin vanhempien erolla tai uusilla kumppaneilla, koska vastaavaa sattuu ihan ydinperheissäkin, missä kaikki oli minuutti sitten ihan kunnossa ja mitään suurta perhedraamaa ei ole ollut. Lapsille pitää kuitenkin muistaa joka päivä sanoa, että ovat rakkaita ja elämässä tärkeimpiä. Eikä kannata odottaa, että vastaukseksi saa yhtään mitään tai mutinaa kummempaa. Oma lapseni lähetti minulle yksi ilta viestin ”sä oot ihan kiva”. Suuri voitto, mutta koski tietenkin vain sitä hetkeä. Seuraavassa hetkessä olen taas elämänpilaaja, mutta sekin on ihan ok, koska lapsen näkökulmasta näin varmasti onkin. Lapsen tärkeys pitää sanoa ääneen, vaikka just sillä hetkellä ei tuntuisikaan siltä. Lapselle saa kuitenkin myös sanoa, ettei pidä hänen käytöksestään, jos hän on käyttäytynyt väärin tai huonosti. Kyllä palautetta saa ja pitääkin antaa, mutta jos haluaa, että viesti menee perille, hetki kannattaa valita huolella. Kotona annettu palaute kantaa elämässä pitkälle ja sieltä se kommunikointi opitaan. Lapselta voi myös ihan suoraan kysyä, miten hän haluaisi vanhemman toimivan, kun raivo valtaa mielen. Aina se ei ole mahdollista, mutta jos edes joskus vanhempi voi oikeassa kohtaa vähän himmata, se on lapselle suuri voitto. Tieto siitä, että hänen mielipiteillään on väliä ja niistä ollaan oikeasti kiinnostuttu, voi jo itsessään helpottaa tilanteita.

 

[Keskiviiva]

On nämä suhteiden alkuvaiheet joskus jollakin tavalla raastavia siinä vaiheessa kun tunteita herää ja kuitenkin miettii voiko toiseen luottaa ja mikä on lopulta naisiaan, vai onko se joksi luuleekin. Tunteeko vaiko eikö tunne oikealla tavalla millainen toinen on.
Vanhat huonot kokemukset aiemmista suhteen aluista nousee välillä pintaan kun luulee näkevänsä taas seikkoja joita ei haluaisi nähdä. Kuvitteleeko vain, vai onko oikeasti jäljillä, että taas oli nainen, joka toimii toisin kuin sanoo toimivansa.
Elämää paljon nähnyt osaa tietyistä signaaleista tehdä päätelmiä. Joskus olen saanut jonkun aiemman naisen lopulta myöntämään että todella toimi toisella tavalla kuin sanoi aiemmin. Pienissä erissä myöntää.
Mutta ehkä tässä nykyisessä tapauksessa oma mieli tekeekin tepposet ja tulkitsen väärällä tavalla ne signaalit. Tai totuus on vain puolesta välistä mitä hetkittäin luulee.
Vielä nykyistä hauskempaa olisi kun ei miettisi tällaisia. Siihen pyrkien, ainakin toistaiseksi. Epäluulo lopettanut monet hyvät suhteet. Se pitää myös muistaa. Se heijastuu sanoihin ikävällä tavalla ja ilmapiiri muuttuu lopulta peruuttamattomalla tavalla.

Vai onko kyse vain omasta itsevarmuuden puutteesta kun näitä miettii. Sitä kyllä löytyy. Siis itsevarmuutta, mutta myös sen puutetta tietyssä kohdin. Fakta sekin, että elämä, parisuhteet ja kaikki tekeminen ovat yhtä suurta eräänlaista peliä joka koko ajan elää ja muokkaantuu. Vaikka johdat 5-1, niin tilanne todella voi kääntyä ennen loppusummeria 5-6 lukemiksi.
Mutta aina tulee uusia mahdollisuuksia.

 

[Draco]

Ehkä hänestä on ollut turvallista halailla näitä ystäviään, kun on ollut ns. turvallisesti varattu. Ehkä hän pelkää, että joku näistä ystävistä retkahtaa häneen. Ei tuossa oikein muuten järkeä ole.

Vielä tähän palaten, noinhan se varmaan itseasiassa on. Kun @oiler99 pohti sitä, että pitääkö tämä ihminen elämässä, niin kysymys varmaan kuuluu, että palaako kaikki ennalleen ja jos palaa, niin koska. Koska onko tämä ihminen sitten kumminkaan ns. elämässä, jos ei halata eikä nähdä?

Miehien on sanottu olevan putkiaivoja ja ainakin minun kohdallani se taitaa olla totta. Olisin nimittäin itse varmaan tyytyväinen tilanteeseen, kun nainen vääntäisi minulle tuon käytöksessään tapahtuneen muutoksen rautalangasta sanoen, että nyt niin kauan kun olen sinkku ei ole soveliasta halailla, kun siinä voi syntyä väärinkäsityksiä puolin ja toisin. Mutta sitten, jos pariudun uudestaan voidaan taas halata, koska sittenhan se on selvää, ettei siinä mitään kaveruutta kummempaa ole. Ja muuten vakuuttaisi, että ystävyys jatkuu muilta osin, kuten ennenkin.

 

[mikko600]

Vielä tähän palaten, noinhan se varmaan itseasiassa on. Kun @oiler99 pohti sitä, että pitääkö tämä ihminen elämässä, niin kysymys varmaan kuuluu, että palaako kaikki ennalleen ja jos palaa, niin koska. Koska onko tämä ihminen sitten kumminkaan ns. elämässä, jos ei halata eikä nähdä?

Miehien on sanottu olevan putkiaivoja ja ainakin minun kohdallani se taitaa olla totta. Olisin nimittäin itse varmaan tyytyväinen tilanteeseen, kun nainen vääntäisi minulle tuon käytöksessään tapahtuneen muutoksen rautalangasta sanoen, että nyt niin kauan kun olen sinkku ei ole soveliasta halailla, kun siinä voi syntyä väärinkäsityksiä puolin ja toisin. Mutta sitten, jos pariudun uudestaan voidaan taas halata, koska sittenhan se on selvää, ettei siinä mitään kaveruutta kummempaa ole. Ja muuten vakuuttaisi, että ystävyys jatkuu muilta osin, kuten ennenkin.

Kyllä mä pystyn helposti halaamaan naispuolisia ystäviäni ilman että tulee väärinkäsityksiä. Ei toi mitenkään järkevältä kuulosta.

@oiler99:n tapauksessa uskoisin naisen tietävän/luulevan että kaveri on häneen ihastunut/voi ihastua. Siksi selvät pelisäännöt ettei loukkaa toista.

 

[Draco]

Kyllä mä pystyn helposti halaamaan naispuolisia ystäviäni ilman että tulee väärinkäsityksiä. Ei toi mitenkään järkevältä kuulosta.

@oiler99:n tapauksessa uskoisin naisen tietävän/luulevan että kaveri on häneen ihastunut/voi ihastua. Siksi selvät pelisäännöt ettei loukkaa toista.

Täähän on vähän kuin joku dekkarisarja. Totuus alkaa valjeta, kun esitetään oikeita kysymyksiä ja punnitaan, mitkä vaihtoehdot käy järkeen. :)