Naisasiat

[Musta Nuoli]

Iltasanomat oli koonnut Vauva.fi-palstalta parhaita paloja, aiheena salaisuudet joita ei ole kehdannut kertoa kenellekään. Varsinkin parisuhde- ja perheasioiden salailut olivat aika rankkoja. Uskaltaakohan niitä tänne edes postata, ettei tule kenellekään traumoja? No, laitetaan kumminkin pari:

”Minulla on ihan hyvä, komea ja mukava mies. Hän on takuulla myös uskollinen. Petän häntä koko ajan ja useimmiten mustaihoisten ja turkkilaisten kanssa. Viimeinen viikonloppureissu vanhempien luokse oli oikeasti reissu Kreikkaan, jossa harrastin seksiä samaan aikaan kahden vanhan säädön kanssa. Kun olin raskaana, pelkäsin, että lapseni ihonväri olisi eri kuin mieheni. Onneksi ei ollut.”

””Jätin ehkäisyn pois, jotta saisin vauvan. Miehelle kerroin, että pillerit pettivät. Enkä edes kadu.”

””Mieheni ei ole keskimmäisen lapsemme biologinen isä.”

””Rakastan koiraani enemmän kuin lapsiani. Olen aina ollut koiraihminen, kasvanut koirien, hevosten ja muiden eläinten kanssa. Nyt minulla on ihana palvelusrotuinen koira, jonka kanssa harrastan aktiivisesti. Koira on minulle aivan älyttömän rakas ja tärkeä. Lapset ovat alakouluikäisiä, ihan kivoja ja reippaita ja pidän heistä kyllä hyvää huolta.”

Siinä sitä pohtimista mikä on näissäkin parisuhteissa ja/tai perheissä mennyt vikaan. Karua on Vauva.fi-maailma.

 

[korkki]

Se on juuri näin. Meillä on yhteishuoltajuus. Laitamme kaikki kulut tasan ja saan puolet lapsilisästä. Muutenkin olemme paljon tekemisissä ihan melkein päivittäin ja voisi sanoa että lapsemme eivät ole oikeastaan lainkaan kärsineet erosta. Päiväkodissa hoitaja sanoi että mitään oireilua erostamme ei ole tullut lapsille.

Näin se on meilläkin ollut jo viitisen vuotta. Ja näin sen pitää lasten kanssa ollakin.

Ex on vaan saanut niin paljon väärää "apua" monesta suunnasta, kun varsin moni kaverinsa on sitä mieltä että nyt pitää "mies kyniä puille paljaille". Jotkut niin tekevätkin.

 

[Palstalegenda]

heilutteli puukkoa (Sano, et vittu mä tapan sut ja mä kävelin aivan naaman viereen sanoen "Anna tulla" ja niin veitsi löysi vähän kylkeäni. Ei siinä, otin veitsestä kiinni ja hymyilin ämmälle "Mä en alistu, eikä mua uhkailla tai alisteta"). Toi oli sillai käännekohta, et jos ikinä uhkailee tai toteuttaa väkivaltaa mua tai lapsia kohtaan, ni hakkaan sen sairaalaan vailla mitään omantunnontuskia, ja tein toki selväks tän.

Annat jatkuvasti ymmärtää miten esimerkillinen ja hieno henkilö olet ihmissuhteissa, mutta kuitenkin olet varsin usein kuumottavissa ongelmatilanteissa. Teet siis jotakin pahasti väärin koko ajan, koska ei tuommoisiin tai jossain määrin vastaavanlaisiin tilanteisiin pidä noin usein joutua.

Ja sitä paitsi tuo vastauksesi naiselle, kun hänellä oli puukko, on minusta pelkästään teinimäistä machoilua.

 

[Eikka86]

On tuossa @abianos :en tekstissä pointti lasten huoltajuuskiistoihin, valitettavan usein nykyaikana kostetaan entisen puolison tekoja rajoittamalla lasten mahdollisuutta toiseen vanhempaan. Omien vanhempien kohdalla aikanaan ero meni hienosti eikä mitään määrättyjä päiviä tms pelleilyä ollut.

Tuosta tägätystä nimimerkistä tulee aina mieleen eräs inttikaveri (ei se THE inttikaveri) noiden tapahtumien osalta, sille sattu ja tapahtu aina ja vaikka mitä.

 

[Kulkija]

Kun täällä nyt puhutaan eroista ja lapsista, lyön oman lusikan soppaan. Omat vanhemmat olivat yhdessä lapsuuteni ja erosivat sinä syksynä kun pikkuveljeni täytti 18. Äitini kanssa erosta ja sen syistä tuli myöhemmin puhuttua ja hän ensimmäiseksi tokaisi, että olihan tämä nyt nähtävissä monta vuotta ja me olimme ainoat, jotka pitivät heitä yhdessä. Itselleni tuli ainakin paska fiilis, koska mielummin olisin nähnyt sen eron aikaisemmin ja vanhempani onnellisena kuin usean vuoden katkeroituneena. Toisinsanoen se ei aina ole edes lapsen etu, että vanhemmat väkisin pyristelevät yhdessä.

 

[pernaveikko]

Toisinsanoen se ei aina ole edes lapsen etu, että vanhemmat väkisin pyristelevät yhdessä.

Monen monta psykologia sanoo nykyaikana, että se on lapselle vain haitallista pitää kulisseja, koska ne kyllä vaistoavat sen.

 

[regularflex]

Tullut nyt reilun pari viikkoa treffailtua yhden Neiti X:n kanssa ja oikein hauskaa on ollut viettää aikaa yhdessä. Muutama "wtf-hetki" on kuitenkin ehtinyt tulla ja pistän ne pääasiassa miesten ja naisten välisten erojen piikkiin. Yksi arki-ilta varsin myöhään tuli whatsapp-viestillä kyselyä, että mitä oikein tarkoitin edellisen illan puhelun lopussa sanoillani. Ja siis kyse ei ollutkaan lopulta selvittelyn jälkeen itse sanoista, vaan tavasta jolla olin sanonut ne... Olisi pitänyt jättää vastaaminen aamuun ja alkaa vain nukkumaan, mutta vahingossa luin viestin, jolloin vastapuoli sen myös huomaa. No siinä sitten nukkumaanmeno viivästyi tunnilla asian selvittelyn vuoksi. Minusta vaan tuo koko juttu ei edes ollut mikään asia ja en oikein ymmärtänyt, miksi sitä pitää yömyöhään puida. Siinä väsyneenä ja v-käyrän hieman kohotessa ehdin jo laatimaan viestiä tyyliin "on ollut tosi kivaa, mutta eiköhän jatketa molemmat omilla teillämme." Noh, onneksi en mitään tuollaista lähettänyt, vaan odotin aamuun ja siinä jossain puolenpäivän nurkilla totesin, että moinen viesti olisi kuitenkin hölmö veto. Frendi totesi seuraavana päivänä vain, että nuo nyt on niitä naisten juttuja, jossa ylianalysoidaan aivan kaikki ja lähes jokainen nainen siihen syyllistyy. Tyydyin tähän selitykseen.

Muutenkin on ollut viime aikoina mukavaa elämää. Duunissa pari naista on hymyillyt poikkeuksellisen ystävällisesti viime aikoina, ja kuten mainittua, niin Neiti X:n seurassa on oikeasti kivaa. Samalla olen huomannut, että poikamiehen elämässä on paljon hyviä juttuja, joten mikään kiire ei ole muuttamaan facebookin statusta pois sinkusta.

 

[Ameno]

Harvoinpa sitä tulee ihastuttua, edellisestä ihastuksesta taitaa olla jotain 10 vuotta. Nyt on valitettavasti tainnut päästä käymään näin. Olen siis harrastuksen parissa viimeisten viikkojen aikana tavannut erään mukavan tytön useampaan kertaan. Ihastuksen syynä voi toki olla ihan vain se yksinkertainen syy, että todella harvoin edes tapaan neitosta, jonka kanssa tulen juttuun, ja joka positiivisesti reagoi mun juttuihin hymyilemällä tai nauramalla, katselemalla silmiin ja joka mua vielä seuraavallakin kerralla iloisesti moikkaa minut nähdessään. Eikä haittaa sekään, että kyseinen neito on myöskin oikein mukiinmenevän näköinen. Ja itselläni on aina iloinen fiilis jälkeenpäin, kun on edes pikaisesti kyseisen tytön nähnyt ja vähän heittänyt läppää.
Ja mikä tässä harmittaa: Kyseinen neitonen taitaa olla, yllätys yllätys, varattu. Kerran mainitsi ohimennen poikaystävänsä, ja toisen kerran ilmaantui mestoille jonkun jantterin kanssa, joka oletin olevan hänen poikaystävänsä. Muilla kerroilla ollaan tavattu ihan kahdestaan tai sitten jonkun muun porukan seurassa. Mitähän tässä sitten tehdä? Jatkanko kyseisen neidon yrittämistä, vai annan asian olla ja odotan sen seuraavan 10 vuotta, että seuraava tyttö osuu kohdalle... Silloin ei kai voi enää tytöistä puhuakaan...
Tässä on kuitenkin enemmän tai vähemmän yksin tullut vietettyä koko aikuisikä, ja kuten sanottua, edellisestä ihastuksesta on se joku 10 vuotta. On tässä melkein jo tottunut siihen, ettei minulle ketään ole, ja nyt sitten vaan ilmaantuu tollanen ihana tyty, joka repii vanhat tunteet esille ja haavat auki. Hmph!

 

[pernaveikko]

Mitähän tässä sitten tehdä? Jatkanko kyseisen neidon yrittämistä, vai annan asian olla ja odotan sen seuraavan 10 vuotta, että seuraava tyttö osuu kohdalle... Silloin ei kai voi enää tytöistä puhuakaan...

Tietenkään et yritä mitään, mutta pysy kuulolla, jos hänen statukseensa tulisi muutos. Ja kyllähän kaikki tytöt puhuvat poikaystävistään eli tulet helposti pysymään kartalla.

Sinänsä olisi parempi pysytellä hänestä kokonaan erossa, mutta se ei liene niin realistinen vaihtoehto, jos noita tapaamisia on.

 

[Saxon-747]

Harvoinpa sitä tulee ihastuttua, edellisestä ihastuksesta taitaa olla jotain 10 vuotta. Nyt on valitettavasti tainnut päästä käymään näin. Olen siis harrastuksen parissa viimeisten viikkojen aikana tavannut erään mukavan tytön useampaan kertaan. Ihastuksen syynä voi toki olla ihan vain se yksinkertainen syy, että todella harvoin edes tapaan neitosta, jonka kanssa tulen juttuun, ja joka positiivisesti reagoi mun juttuihin hymyilemällä tai nauramalla, katselemalla silmiin ja joka mua vielä seuraavallakin kerralla iloisesti moikkaa minut nähdessään. Eikä haittaa sekään, että kyseinen neito on myöskin oikein mukiinmenevän näköinen. Ja itselläni on aina iloinen fiilis jälkeenpäin, kun on edes pikaisesti kyseisen tytön nähnyt ja vähän heittänyt läppää.
Ja mikä tässä harmittaa: Kyseinen neitonen taitaa olla, yllätys yllätys, varattu. Kerran mainitsi ohimennen poikaystävänsä, ja toisen kerran ilmaantui mestoille jonkun jantterin kanssa, joka oletin olevan hänen poikaystävänsä. Muilla kerroilla ollaan tavattu ihan kahdestaan tai sitten jonkun muun porukan seurassa. Mitähän tässä sitten tehdä? Jatkanko kyseisen neidon yrittämistä, vai annan asian olla ja odotan sen seuraavan 10 vuotta, että seuraava tyttö osuu kohdalle... Silloin ei kai voi enää tytöistä puhuakaan...
Tässä on kuitenkin enemmän tai vähemmän yksin tullut vietettyä koko aikuisikä, ja kuten sanottua, edellisestä ihastuksesta on se joku 10 vuotta. On tässä melkein jo tottunut siihen, ettei minulle ketään ole, ja nyt sitten vaan ilmaantuu tollanen ihana tyty, joka repii vanhat tunteet esille ja haavat auki. Hmph!

Ettei tässä nyt ole käyny sillei että tyttö on vaan mukava ja sitten olet vetänyt vähän omia johtopäätöksiä jos siellä siis on poikaystävä.

 

[Ameno]

Ettei tässä nyt ole käyny sillei että tyttö on vaan mukava ja sitten olet vetänyt vähän omia johtopäätöksiä jos siellä siis on poikaystävä.

Joo, näin tässä on varmaankin käynyt. Tai siis, en mä nyt ole mitään suurempia johtopäätöksiä ole tehnyt, vaan olettanutkin tytön olevan vain perusmukava minua kohtaan. Harvoin vaan omalle kohdalle sattuu ketään (mukavaa) tyttöä, kenen kanssa olisin missään tekemisissä.
Tosin, ensikohtaamisella hän suhtautui melko nyrpeästi eikä juurikaan minua edes huomioinut, mutta seuraavilla kerroilla on ollut jo hymyileväinen kun ollaan nähty.

 

[Saxon-747]

Joo, näin tässä on varmaankin käynyt. Tai siis, en mä nyt ole mitään suurempia johtopäätöksiä ole tehnyt, vaan olettanutkin tytön olevan vain perusmukava minua kohtaan. Harvoin vaan omalle kohdalle sattuu ketään (mukavaa) tyttöä, kenen kanssa olisin missään tekemisissä.
Tosin, ensikohtaamisella hän suhtautui melko nyrpeästi eikä juurikaan minua edes huomioinut, mutta seuraavilla kerroilla on ollut jo hymyileväinen kun ollaan nähty.

Kysymällähän se toki selviää, mutta jos tosiaan löytyy poikakaveri niin silloin voi olla parempi kun ei kysele. Jotkut vaan on mukavia kun kohtaavat ihmisiä ilman mitään muuta taka-ajatuksia.

 

[Styge]

No niin, just kun pääsin kirjottamasta miten ihanan rennosti mun ja ton tytön ihmissuhde makailee, niin pamahti liitteenä oleva viesti Faceen. Huomaa, että tytöt on festareilla jo toista päivää hieman maistissa. Tai siis kännis ja läpällähän toi viesti lähetettiin. Eikö vain lähetettykin? En valitettavasti voi koko viestiä teille näyttää, mutta saatte hajun siitä mistä tuossa joku aika sitten hieman rupateltiin näin virtuaalisesti. Ja syytön olen ma tuohon värimaailmaan keskusteluissamme! Turha mulle nillittää, prkl!

Kiva, kun kerroit. Kiinnostaa itseni lisäksi varmaan monta muutakin tällä palstalla. Annan teille osan kokonaisuudesta, kommentoikaa. Silti salaan teiltä sen oleellisen. Jos keskustelupalstan sijaan haluat pitää blogia, niin tee se jossain muualla. Ehkä sun pitää tätäkin naista lyödä, joutua 32 vaaralliseen tilanteeseen ja käydä Pattayalla, jotta lapsi voi hyvin. Ei siinä, onnea matkaan.

 

[Morgoth]

Tarjoisin krapularyypyn, mutta pitää just lähtee viemään vielä vikat kamat tonne uuteen asuntoon ja sit keskitynkin lomaan!

Kävin just paskalla (eilen oli ummetusta, mutta tänään oli pelkkää ripulia. melkoinen helpotus!!) ja nyt ajattelin mennä nukkumaan. Haluaisitko tulla tuseeraamaan?

 

[nummenkallio]

No ketä muita täällä on ottanut treffit Sinin kaa

 

[KiVi]

Tässä kun on seurannut isojen poikien touhuiluja naisten kanssa, niin näyttää siltä, että pillumaakareilla on karkealla jaolla kahdenlaista suhtautumistapaa naisiin. Toisilla sävy on naisia halventava (oli niin horo et anto heti). Toisilla taas kohdettaan kunnioittava (se oli sellanen taskuraketti, serkkutyttö :D, mimosa jne.). Molemmille tuntuu olevan kannattajakuntansa naisissa, mutta uskon ja toivon, että jälkimmäinen malli on kuitenkin preferoidumpi. Jotenkin niin mautonta haukkua ihmistä, jonka kanssa kuitenkin kiinnosti harrastaa seksiä.

 

[pettter]

Oi että oli kivat treffit eilen. Hymyilytti vaan ja välillä oli pakko väkisin vääntää naamaa peruslukemille ettei akka ihmettele. Joo vanha tuttu, mutta ekaa kertaa nähtiin. Tänään lähtee takaisin Pietariin.

 

[pernaveikko]

Tänään lähtee takaisin Pietariin.

Ei lähtisi, jos olisi syy jäädä. Vai juuri tänäänkö viisumi loppuu klo 23.59.59.

 

[sinikettu]

Parisuhdemallin tiedän tulevan heiltä kotoa. Siellä äiti oli melkoinen pirttihirmu, jonka verbaaliset taidot olivat niin hyvässä kuin huonossa mielessä vertaansa vailla, kun isä taasen on hieman yksinkertainen työjuhta. Tätä mallia on sitten vuosien varrella ajettu hyvin sisään meidänkin taloudessa.

Kyllä, mutta kotikasvatuksen sijaan suurin selitys on vanhemmiltansa periytyneet geenit (lue tämä artikkeli).

Olen oman elämäni sivusta seuraaja. Olen vuosien aikana antanut aivan liikaa periksi ja siimaa ja maksan siitä nyt aika kovaa hintaa. Onko tällaisesta enää paluuta, vai pitääkö lusikat jakaa uusiksi.

Ei ole paluuta. Kuten aiemmin mainitsin, naisen käyttäytyminen on suurelta osin geneettistä, eikä todennäköisesti tule merkittävästi muuttumaan ajan mittaan. Voit jatkaa suhdetta, mutta tiedät tällä hetkellä ihan hyvin, mille polulle olet astunut.

Ensinnäkin, nainen ei osallistu kotiaskareisiin käytännössä millään tavoin. Ei käy kaupassa, ei siivoa, ei osallistu ruuan laittoon. Hänen keskiössä ovat vain hänen omat mielenkiinnon kohteet sekä asiat, jotka auttavat häntä uralla eteenpäin. Itselle on pikkuhiljaa jäänyt ns. kotipiian rooli.. Yleensä kuulee vielä valitusta siitä, miten ruoka oli taas huonoa tai muuta vastaavaa. Jos nainen joskus sitten tsemppaa ja järjestää oman vaatekaappinsa, niin siitä kuullaan sitten seuraavat kaksi päivää kovaan ääneen, miten hän sai sen aikaan niin näppärästi ja tästähän pitää luonnollisesti kiittää...
Paletti pyörii täysin hänen mielensä mukaisesti ja hänen menojensa ympärillä. Kaikki pitää raportoida hänelle tai muuten alkaa 3. maailmansota. Yksi ilta lähdin sen enempää sanomatta käymään kaverin luona enkä asiasta maininnut ennen enkä myöskään jälkeen toistuvista kysymyksistä huolimatta...
Naisella on mielestäni tapana toimia siten, että kun hänellä on stressiä tai muuta vastaavaa hän ei puhu siitä, vaan alkaa projisoimaan negatiivisia tunteitaan minuun. Ja jos yrittää laittaa vastaan järkevästi argumentoiden niin sitten alkaa se "jaaha yritätkö nyt hakea jotain valta-asemaa blaa blaa...
En vastaa puhelimeen aina ja teen itsestäni etäisemmän - niin että hänkin joutuu vähän miettimään mitä voi tehdä ja mitä ei. Toisaalta tämäkään ei tunnu mielestäni "aidolta parisuhteen toimintatavalta"..

Pudistelen tässä hiljaa päätäni läppärin äärellä.

Tämä youtube-video kuvaa suht hyvin sitä, mitä sinun tässä tapauksessa kannattaa tehdä. ARI GOLD - GET THE FUCK OUT - YouTube

 

[pernaveikko]

Tätä ei oikein nyt ehtinyt edes kunnolla loppuun lukea, kun tunnistaa ihmistyypin. Keskijohdon jakkupukutyttö mikä tekee muille rahaa ja käy aivan ylikierroksilla.

Vaikka vihjeelle aina tässä ketjussa sanotaan kuinka se ei ole ratkaisu, niin on se ainakin nyt.

Hanki oma yksiö tai joku luukku ja huomaat kuinka mieli kohentuu ja elämä onkin taas lopulta parempaa. Ja sitten aluksi sovitte ollaan yhteyksissä ja sitten lopulta ette onneksi enää koskaan ole.

Iso elämänmuutos ei ole helppoa, mutta se on mahdollista ja onnistuu. Kysy vaikka minulta.

Ei tuosta ole paluuta, lue vaikka tämä uusiksi:

"Olen oman elämäni sivusta seuraaja. Olen vuosien aikana antanut aivan liikaa periksi ja siimaa ja maksan siitä nyt aika kovaa hintaa."

 

[Leon]

Olen nyt miettinyt, mitä tässä pitäisi tehdä.

Ihan täysin ulkopuolisen silmin näen kaksi vaihtoehtoa. Heippa, tai "Tänään on sun vuoro kokata, mitä syödään? Sen jälkeet tiskaat". Etkä anna periksi. Sota tulee, mutta jos haluat säilyttää itsekunnioituksesi rippeet, se on käytävä. Kova kovaa vastaan. Joko siipasta löytyy neuvotteluhaluja, tai sitten on helvetti irti. Toki voit elää loppuelämäsi henkilökohtaisena palvelijanakin.

 

[moby]

"Olen oman elämäni sivusta seuraaja. Olen vuosien aikana antanut aivan liikaa periksi ja siimaa ja maksan siitä nyt aika kovaa hintaa."

Juuri näin. Vaikka buddhalaiset uskovat uuteen elämään kuoleman jälkeen, niin kannattaa se oma elämä yrittää elää onnellisena, ettei tarvitse kiikkustuolissa katkerana sadatella, miten vuosia meni hukkaan.

Itsekin vuosia tuhlanneena päätin tehdä asialle jotain ja tällä hetkellä tyytyväinen elämääni täällä maapallon toisella puolella.

Olipa kauhea viesti lukea tuo Birchmanin vuodatus, mutta nainen on oikeassa, mies on täysi ämmä ja kynnysmatto mihin nainen pyyhkii jalkansa kerta toisensa jälkeen.

 

[Timbit]

@Birchman et kai oikeasti ihan tosissasi kysy, että onko tuosta paluuta. No ei todellakaan ole. Ainoa asia, josta voit päättää on se, kuinka kauan vielä jaksat sietää tuollaista. En anna neuvoja, mutta lyhyesti totean, että itse jaksaisin ehkä vartin. Ihmisen kannattaa elää aina välillä myös itselleen.

 

[arpa80]

Birchman: jätä se, et kuullosta kovin onnelliselta. Parisuhde on asioiden jakamista ja molempien tulee kantaa kortensa kekoon.

Jos olet huono riitelemään ja luovutat, niin kirjoita hänelle kirje ja anna se käteen luoettavaksi niin että olet itse paikalla. Kerro siihen tuntemuksesi, niin saat sanotuksi/kirjoitetuksi juuri ne asiat jotka sinua painavat. Mutta päätä etukäteen, mitä itse haluat suhteelta ja pysy siinä.

 

[El Lude]

Birchman: sinä olet avovaimollesi kirjaimellisesti hyödytön hyödyke. Olet antanut liikaa periksi ja menettänyt avokkisi kunnioituksen. Valtasuhteet tasan tai joudut yhä pahemman kyykytyksen ja nöyryytyksen uhriksi missä ei ole mitään rajaa. Oletko onnellinen parisuhteessanne? Haluatko todella olla loppuelämäsi työjuhta/hyödyke? Onnea valitsemallasi tiellä. Sitä todella tarvitset.