Naisasiat

[BOL]

@JYP#44 : kehottaisin tuossakin tapauksessa miettimään kahteen kertaan. Tuossa päinvastaisessa tapauksessahan itse puoliso ei vaikuta olevan ongelma tai kärsivän asennevammasta. Sen sijaan perhe vaikuttaa olevan täynnä "elämänkoululaisia" ja ennustan, että mikäli vaimo itse ei tee rajoja selväksi ihan tosissaan perheelleen, perheestä tulee ongelma, joka aiheuttaa vähintään pahaa mieltä, luultavasti myös taloudellisia menetyksiä.

 

[nummenkallio]

Vastaan vielä tähän, koska aihe on tärkeä. Ei todellakaan ole, ihan viesteistäsikin päätellen.

Hyvänen aika, joku alkaa ymmärtää. Tosin nyt se on ehkä helpompaa, kun olen tuonut vähän selvemmin esiin tiettyjä yksityiskohtia, kuten tuon, että toinen ei käy töissä. Sanottakoon, että hänellä on kyllä koulutusta, ja aiemmin hän on ollut välillä töissä, mutta ei enää pitkään aikaan.

Sanon suoraan: naisellasi on jonkinlainen selvä asennevika. Hän on hemmoteltu jne. mikä aiheuttaa sellaista. Kerran hän on kaunis ja tykkää raksaduunareista saamatta vastakaikua - vakavasti ottaen jo tuo on hälyttävä merkki.

Jonkinlaista asennevikaa minäkin olen vähän aavistellut. En vain ole ehkä halunnut nähdä sitä, koska hänessä on tietysti paljon hyviäkin puolia. Mutta tosiaan tuo työväenluokan miehiltä saatu palaute on minua mietityttänyt paljonkin. Hän treffaili ennen minua muutaman kerran yhtä raksaduunaria, jonka hän viimeisillä treffeillä kutsui kotiinsa sekä syötti ja juotti. Hän teki varmasti kaiken hyvin, sen verran häntä tunnen. Kaveri oli kuulemma silti vetänyt perskännit ja haukkunut toisen pystyyn, typeräksi kermaperseeksi ja kaikkea muuta. Ja sanottakoon, että ei hän tyhmä ole, vaan ihan fiksu. Tietenkin tuon kaverin käytös oli sikamaista ja ala-arvoista, mutta sitä ihmettelen, miksi hän herättää miehissä tuollaisia reaktioita.

Mutta tässä oli se varsinainen pähkinänydin. Rauhassa puuhailee, harrastelee ja viheltelee? Tuo on yhtä kuin käsikirjoitus ongelmille! Koska hänellä on tekemisen puutetta hän kokee tästä ahdistuvansa ja purkaa sitä lopulta sinuun kyseenalaistaen ja valittaen. Hänen kehityksensä ei ole ollut ihan terve ja tässä on siksi kyseenalainen lähtökohta suhteelle.

Niin. Hänellä on harrastus, joka on vienyt aikoinaan paljonkin hänen aikaansa. Hän on harrastanut tätä juttua ihan kilpailumielessäkin ja menestynyt siinä hyvin. Enää hän ei tosin kilpaile, mutta tärkeä harrastus se edelleen on. Eikä harrastamisessa ole lähtökohtaisesti mitään pahaa, sillä ihminen tarvitsee jotain, mikä pitää mielen virkeänä. Minustakin tämä hänen harrastuksensa on oikein kiva, se on oikeastaan yksi piirre josta pidän hänessä. Ongelma on kuitenkin se, että tämä harrastus on ottanut hänellä vaivihkaa työn paikan, vaikka muutahan siitä ei tule kuin kuluja. Eikä hän tätä harrastusta kuitenkaan samalla tavalla tee kuin työtä, ei hän herää joka aamu seitsemältä ja lähde harrastamaan. Ja vaikka tämä vie jonkin verran hänen aikaansa, niin kyllä hänellä aikaa riittää silti ihan vain yleiseen ihmettelyyn ja viheltelyyn. Omasta mielestään hän on kuitenkin tosi kiireinen, vaikka eihän työelämän ulkopuolella oleva ihminen sitä yleensä ole. Hän voi miettiä jotain juhla-ateriaakin vaikka päivän, ja jos minulla on töissä kiirettä, enkä ehdi pohtia vaikka sitä, millaista jälkiruokaa pitäisi olla, hän loukkaantuu. Mutta jos hänellä olisi enemmän tekemistä ja vaikkapa oikea työ, niin tällaiselle ihmettelylle ei jäisi niin paljon aikaa.

Hän vaikuttaakin käytöksensä perusteella nuorelta tai sitten on henkisesti epäkypsä em. syistä seuraten.

Ikänsä puolesta hän ei ole enää mikään pikkutyttö, kun olemme lähes saman ikäisiä, eli paria vuotta vaille nelikymppisiä. Ulkoisesti hän on kyllä nuoremman oloinen, oikein nätti ja hyvin säilynyt, menisi kolmekymppisestä. Mutta tuota henkistä epäkypsyyttä minäkin olen pelännyt.

Siskonsakin oleminen samassa tilanteessa vain lisää todennäköisyyttä häiriökäytöksen jatkumiselle, nuohan usein juoruavat yhdessä ja miesten selän takana voimistaen subjektiivisia käsityksiään eli hankalaa tuossa tilanteessa on kehittyäkään. Narina on parisuhteen syöpä, "infernaalinen vitutus" taas mitä selvin hälytysmerkki. Mieti kunnolla. Ansaitset naisen joka arvostaa miehuuttasi ja työteliäisyyttäsi.

Myös siskosten äiti on ollut käytännössä ikänsä kotona, joten sieltä se malli tulee. Perheen isä on tienannut niin hyvin, ettei äidin ole tarvinnut käydä töissä. Tämä malli on siirtynyt sitten tytöille, ehkä tahattomasti. Molemmat ovat kyllä hankkineet korkeakoulututkinnon, mutta minkäänlaista uraa he eivät ole luoneet. Siskosten lisäksi perheessä on myös veli, ja hän on kyllä luonut itselleen uran. Veljen perhe vaikuttaa ihan tasapainoiselta, vaimokin on töissä, mutta siskon perheessä on jotain ongelmia. Ainakin siskon mies on käyttäytynyt välillä aika huonosti tätä siskoa kohtaan, ja vaikka se on tietenkin ikävää, niin onko sekään sattumaa. Kovasti mietityttää, millainen mies tuohon kuvioon sopii. Pitäisi ehkä olla upporikas, vielä varakkaammasta suvusta, tai sitten täysin pennitön uneksija, joka jättäytyisi suosiolla vaimon suvun varaan. Tavalliselle työtä tekevälle miehelle tuo kuvio tuntuu vaikealta, vaikka tuo siskon mies ei ole ihan huonoissa hommissa, enkä ole minäkään.

Varmasti tulit viisaammaksi tämä kaikki vaan vaatii prosessointia. Eiväthän nämä automaatioita ole koskaan.

No nyt voin sanoa, että asia alkaa jo hieman hahmottua. Kiitos erittäin fiksuista kommenteista, näistähän alkaa olla jo apuakin.

Todetaan nyt vielä se, että tuon viimeisimmän nummenkallion viestin jälkeen on melko selvää, että tuo rikkaus ei ole se varsinainen syy tai seuraus, vaan näiden asioiden aiheuttaja. Onhan se tärkeää, että parisuhteessa toinen ihminen ymmärtää ja tukee toista.

Niin. Ehkä keskityin aluksi liikaa taivastelemaan tuota toisen perhetaustaa, vaikka ongelma on se, mitä se voi aiheuttaa. Ehkä siksi monikaan ei ymmärtänyt aluksi näitä pohdintojani, ennen kuin minulta alettiin sitten kysellä, mitä tuosta toisen taustasta seuraa. No, seuraahan siitä kaikenlaista, vaikka ei olisi pakko seurata.

@nummenkallio lle sanoisin, että naisesi varsinainen ongelma ei ole raha, vaan kypsymättömyys ja realismin puute. Sanoisin myös, että vanhemmille ei voi kasvatuksesta järin kaksista arvosanaa antaa. Vanhemmilta saadaan "perintönä" myös usein arvomaailma, joka kertoo asenteesta ja arvostuksesta ympäröivää maailmaa kohtaan. Harva ihminen välttyy tekemästä töitä, ainakaan Suomessa ja vaikka välttyisikin, ymmärrys työn merkityksestä ja tarpeellisuudesta (esim. palkka) muiden ihmisten elämässä, on kyllä ihan minimi.

Minustakin vanhemmat tekevät lapselle väärin, jos lasta ei totuteta työntekoon. Itsellänikin oli aineellisesti melko vauras lapsuus ja nuoruus, mutta vanhemmat korostivat koko ajan työnteon ja koulutuksen merkitystä. Vanhempani suorittivat jonkinlaisen sosiaalisen nousun, ja jos eivät nyt rikastuneet työnteolla, niin tienasivat kuitenkin aika hyvin. Silti he muistivat aina juurensa, koska olivat työväenluokkaisista suvuista molemmat, ja minullekin taottiin päähän, että töitä pitää tehdä. Minussakin oli nuorempana haahuilijan vikaa, ja olisin varmasti voinut jäädä vain ihmettelemään elämää, mutta olen kiitollinen vanhemmilleni, että he ohjasivat minua välillä aika kovallakin kädellä eteenpäin. On aivan normaalia, että ihmisellä on huoli toimeentulosta, sillä se saa hänet toimimaan. Ilman sitä yhteiskunta ei pyöri. Mutta jos perhe on hyvin varakas, lapsille ei välttämättä tule tuota huolta. Silloin vanhempien on hoidettava asia jotenkin. Muuten lapsista voi tulla hyvin kunnianhimottomia ja tavallisesta elämästä vieraantuneita.

 

[BOL]

@nummenkallio , viimeisimmässä viestissäsi olikin sitten jo paljon enemmän selvitystä koko tilanteesta kuin siinä vaiheessa, jolloin itse sinulle kirjoitin... Ehkä itse työntekoa tärkeämpää lopulta on se, että ymmärtää työnteon merkityksen isossa kuvassa. Kotona perheen hoitaminen käy työstä, joten siinäkin on vissi ero, lorviiko vain himassa jonkun toisen ansaitsemia rahoja tuhlaillen (vaikka ei se toki minulta pois ole) vai elääkö itse ansaitsemillaan rahoilla esim. sapattivapaalla tai tekee vaikka aktiivisesti hyväntekeväisyystyötä. Kotiäitinä olemista en siis laske miksikään loisimiseksi, vaan arvokkaaksi työksi.

Vaikuttaa siltä, että kukaan ei odota naiseltasi mitään. Mitäpä, jos nostaisit vähän rimaa ja kerrot hänelle suoraan, mitä sinä odotat ja vaadit häneltä?

(Harrastus on varmaankin ratsastus?)

 

[pernaveikko]

(Harrastus on varmaankin ratsastus?)

Minulle tuli mieleen hevospoolo, mutta sitten tajusin, että eihän sitä Suomessa pelata.

Se mikä ihmetyttää on se, että millä rahoilla tyttö siis ihan tarkalleen ottaen elää? Saako hän kuukausirahaa vai onko saanut miljoonan joskus pienempänä. Selvästikään kenenkään kuolemaa ja perintöä ei tarvitse odotella. Sekin ihmetyttää miksi suvun rahoittajat ei vaadi mitään vastinetta esimerkiksi jossain muodollisessa suhteilla sovitussa työpaikassa.

 

[nummenkallio]

Vaikuttaa siltä, että kukaan ei odota naiseltasi mitään. Mitäpä, jos nostaisit vähän rimaa ja kerrot hänelle suoraan, mitä sinä odotat ja vaadit häneltä?

Minä odotan häneltä sitä, että hän menisi töihin. Suhteeseen tulee pahoja vaikeuksia, jos toinen elää tavallista arkea ja toinen on vieraantunut siitä. Kyllä emäntä väittää töitä hakevansa, mutta vetoaa alansa huonoon työtilanteeseen, mihin on tietysti näinä aikoina vaikea sanoa vastaan. Ja mistäs minä tiedän, miten ahkerasti hän niitä töitä hakee, kun harrastaminen tuntuu kiinnostavan enemmän. Suku sen sijaan tuntuu odottavan emännältä vain yhtä asiaa: jälkeläisiä. Töihin ei patistella, mutta lastenlapsia pitäisi saada jo pikaisesti. Tuntuu, ettei siskoltakaan ole odotettu muuta, mutta sisko on ehtinyt osansa jo tehdä.

Itse asiassa aluksi tämä tuntui minustakin sopivalta kuviolta. Edellisessä pitkässä avoliitossani lapsia ei koskaan tullut, vaikka kumpikin olisi voinut tutkimusten mukaan niitä saada. Puhuimme sitten uuden emännän kanssa asian nopeasti läpi, että kauaa ei odotella, jos hyvin menee. Tuo tuntui tietysti hienolta, kun ajatukset ja ajoitus kohtasivat noin isossa asiassa, mutta nyt olen tajunnut, että jos se lapsi tulisikin, niin toista ei saisi varmaan enää ikinä töihin. Poissaolo työelämästä kävisi jo niin pitkäksi, ja varsinkin kun toinen ei ole niitä töitä nytkään kaipaillut. Ja se lapsi olisi pakko tehdä aika äkkiä, kun toisella ei ole enää kauaa tehokasta peliaikaa. Tietenkin lasten kanssa oleminen käy työstä, mutta jotenkin pelottaa, että nuo kokemuserot arjesta vain kasvavat, kun toinen tuntuu olevan vähän pihalla työtätekevän ihmisen elämästä jo nyt.

Se mikä ihmetyttää on se, että millä rahoilla tyttö siis ihan tarkalleen ottaen elää? Saako hän kuukausirahaa vai onko saanut miljoonan joskus pienempänä. Selvästikään kenenkään kuolemaa ja perintöä ei tarvitse odotella. Sekin ihmetyttää miksi suvun rahoittajat ei vaadi mitään vastinetta esimerkiksi jossain muodollisessa suhteilla sovitussa työpaikassa.

Minä en rehellisesti sanottuna tiedä, millä hän elää. Se tuntuu ihan hullulta. Tiettyjä yhteiskunnan tukia hän on myöntänyt nauttivansa, mutta oloneuvoksena hän on ollut jo niin pitkään, että kohta hän saa pelkkää peruspäivärahaa. Eikä se ansiosidonnainenkaan ole hänen viimeisimmän työnsä tuntien mikään suuri ollut. Mutta mitään muita tuloja hän ei ole maininnut. Hän ei tosin elä mitenkään erityisen tuhlaavaisesti, vaan aika säästäväisesti, mutta tulot eivät silti voi millään vastata menoja, kun on omistusasunnot (kuulemma lainaa), autot ja harrastukset. Epäilen, että hän saa rahaa vanhemmiltaan, mutta tätä hän ei ole koskaan myöntänyt. On vain väittänyt tulevansa toimeen omillaan.

Ja joo, tuota olen itsekin ihmetellyt, miten lepsusti suku suhtautuu toisen työttömyyteen. Luulen, että isällä olisi sen verran vaikutusvaltaa ja suhteita, että hän pystyisi järjestämään edes jotain töitä. Kotona olemisen ymmärtäisi silloin, jos olisi lapsia, kuten siskollaan, mutta nyt toinen on saanut jo pitkään vain vihellellä - niin ja etsiä miestä, jonka kanssa niitä lapsia voisi tehdä.

 

[Grafix]

Minä odotan häneltä sitä, että hän menisi töihin. Ja joo, tuota olen itsekin ihmetellyt, miten lepsusti suku suhtautuu toisen työttömyyteen. Luulen, että isällä olisi sen verran vaikutusvaltaa ja suhteita, että hän pystyisi järjestämään edes jotain töitä. Kotona olemisen ymmärtäisi silloin, jos olisi lapsia, kuten siskollaan, mutta nyt toinen on saanut jo pitkään vain vihellellä - niin ja etsiä miestä, jonka kanssa niitä lapsia voisi tehdä.

Mikä tuossa työn tekemisessä nyt on niin pirun tärkeää. Elämässä on (toivottavasti) paljon muitakin asioita ja sisältöä kuin se 9-17 suolakaivos ja jos nainen tulee taloudellisesti toimeen ilman töitä, niin mitä sitten? Ilmeisesti hän on kuitenkin tällä hetkellä tyytyväinen elämäänsä, sinuun ja teidän parisuhteeseennne, niin miksi tehdä asiasta ongelmaa.

Olisiko ajatusmaailmaasi jotenkin erilainen jos seurustelisit keskiluokkaisesta perheestä tulevan naisen kanssa, joka sitten kuitenkin sattuisi olemaan myös työtön?

 

[Infamous]

Viimeisimmät viestit ovat hieman valottaneet toveri nummenkallion tilannetta, ja itsekin alan hieman ymmärtämään ajatuksia, mitkä miehen päässä vellovat. Kyllä minuakin vituttaisi jos oloneuvos-partneri ääneen ihmettelisi työnteon tärkeyttä minulle. Itseäni ei niin hämäisi kumppani, jonka ylläpito olisi niin korkealla tasolla ettei töitä tarvitse tehdä - mutta kyllä hänen silti tulisi työläisen elämää ymmärtää ja kunnioittaa.

Lähinnä tässä tuntuisi olevan kysymys kommunikaatiovajeesta. Oletko istuttanut puolisosi alas, ja kertonut avoimesti näistä asioista mitkä sinua kaivertaa? Mikäli olet, eikä muutosta ole ollut havaittavissa, niin tilanne on todella valitettava. Mikäli et ole, niin tartupa toimeen.

 

[JypFabu]

Outoa kelausta tämmösistä rahoista ja suvuista. Kysy itseltäsi haluatko jakaa elämäsi tuon naisesi kanssa niin hyvässä kuin pahassa. Jos vastaat kyllä, käytä energiasi tulevaisuuteenne hömelön kelailun sijaan ja jos vastaus on ei, lopeta rahojen ja sukujen pohtiminen siihen paikkaan ja ala selvitellä mitä oikein itse haluat ja mene sitä kohti. Lopulta omia päänsisäisiä pelkojahan tuossa kelaat, etkä oikeastaan oikeata ympäröivää maailmaa. Eriasia olisi, jos siippasi suku ei sinua hyväksyisi millään tasolla, se ei voi olla lopulta vaikuttamatta negatiivisesti parisuhteeseen, vaikka siitäkin selviää jos kummallakin on henkinen jerkku kohdillaan.

Toisaalta tosta tuli fiilis, että oletko sä vaan helvetin kade mimmillesi, kun se voi toteuttaa olemistaan taloudellisesti vapaana niin kuin haluaa, mutta et vaan kykene sitä myöntää itsellesi? Lopulta nuo urat ja työt on vaan ulkokultaista lätinää, kun toisessa vaakakupissa on elämä ihmisen kanssa joka tekee onnelliseksi, ei niistä mitään tekosyitä omalle lappusilmäisyydelle kannata rakennella se on falskia.

 

[nummenkallio]

Mikä tuossa työn tekemisessä nyt on niin pirun tärkeää. Elämässä on (toivottavasti) paljon muitakin asioita ja sisältöä kuin se 9-17 suolakaivos ja jos nainen tulee taloudellisesti toimeen ilman töitä, niin mitä sitten? Ilmeisesti hän on kuitenkin tällä hetkellä tyytyväinen elämäänsä, sinuun ja teidän parisuhteeseennne, niin miksi tehdä asiasta ongelmaa.

Olisiko ajatusmaailmaasi jotenkin erilainen jos seurustelisit keskiluokkaisesta perheestä tulevan naisen kanssa, joka sitten kuitenkin sattuisi olemaan myös työtön?

Mikä työn tekemisessä on tärkeää? Se on tapa kiinnittyä yhteiskuntaan. Itse en haluaisi elää toisen rahoilla, vaikka voisinkin. On tärkeää, että omat jalat kantavat, koska joskus voi tulla tilanne, jolloin ei ole muuta kuin ne omat jalat. Olen nähnyt lähipiirissäni toisten rahoilla elämistä, myös niin päin että mies elää naisen rahoilla. Etenkin nämä tarinat ovat olleet onnettomia, mutta ei se ole näyttänyt aina kovin onnelliselta toisinkaan päin. Voisikohan tästä päätellä jotain?

Jos seurustelisin keski- tai työväenluokkaisen naisen kanssa, joka olisi tilapäisesti työtön, en luultavasti valittaisi täällä. Tuollaisella naisella olisi varmasti sen verran luonnetta ja yritystä, että töitä löytyisi ennen pitkää. Tuollainen nainen olisi ylpeä siitä, että pärjää omillaan, koska hänet olisi todennäköisesti siihen kasvatettu.

Lähinnä tässä tuntuisi olevan kysymys kommunikaatiovajeesta. Oletko istuttanut puolisosi alas, ja kertonut avoimesti näistä asioista mitkä sinua kaivertaa? Mikäli olet, eikä muutosta ole ollut havaittavissa, niin tilanne on todella valitettava. Mikäli et ole, niin tartupa toimeen.

Olen yrittänyt puhua tuosta töiden hakemisesta, mutta kun toinen ei halua puhua. Hän sanoo hoitavansa asian itse, minun ei tarvitse kuulemma siihen puuttua. Jos yritän puuttua, siitä tulee riita. Näyttää vain siltä, että töiden saamisesta ei ole oikeasti huolta, kun rahaa tulee ties mistä taikaseinästä (luultavasti vanhemmilta), ja harrastuksetkin ovat ottaneet elämässä sen työn paikan, kuten aiemmin sanoin.

Lopulta omia päänsisäisiä pelkojahan tuossa kelaat, etkä oikeastaan oikeata ympäröivää maailmaa.

Täällä jotkut ovat jo ymmärtäneet, että kyse ei ole pelkistä omista peloista vaan siitä, että toiselta on kadonnut kosketus tavallisen ihmisen arkeen. Ja minä tulen sitä tavallisen ihmisen arkea jatkossakin elämään, en aio jättäytyä kenenkään toisen varaan. Ja jos toinen ei sitä ymmärrä, elämästä voi tulla vaikeaa. Ei välttämättä, mutta aika todennäköistä se on.

Toisaalta tosta tuli fiilis, että oletko sä vaan helvetin kade mimmillesi, kun se voi toteuttaa olemistaan taloudellisesti vapaana niin kuin haluaa, mutta et vaan kykene sitä myöntää itsellesi? Lopulta nuo urat ja työt on vaan ulkokultaista lätinää, kun toisessa vaakakupissa on elämä ihmisen kanssa joka tekee onnelliseksi, ei niistä mitään tekosyitä omalle lappusilmäisyydelle kannata rakennella se on falskia.

Jos olisin kateellinen, en edes seurustelisi hänen kanssaan. Ja mistä minä olisin kateellinen? Työttömyydestä vai siitä, että mitä todennäköisimmin hän ei tule omillaan toimeen, vaikka ei sitä minulle myönnäkään? Väittäisin, että kummankin kosketus elämään täytyy olla aika samanlainen, jotta suhde toimisi. Kuten joskus aiemmin sanoin, toisella on välillä ollut vaikeuksia ymmärtää esimerkiksi työkiireitäni tai sitä, etten voi ihan tuosta vain ottaa lomaa, kun hän haluaa tehdä jotain kivaa yhdessä. Tietysti tuo pännii minuakin, kun työ sitoo niin paljon, mutta se on useimmille ihmisille ihan tuttu asia, ja kyllähän toisen pitää tuo tajuta.

Urat ja työt eivät sitä paitsi ole mielestäni mitään ulkokultaista lätinää. Ne ovat keskeisiä asioita useimpien ihmisten elämässä. Ilman työtä harva tulee toimeen.

 

[Infamous]

Olen yrittänyt puhua tuosta töiden hakemisesta, mutta kun toinen ei halua puhua. Hän sanoo hoitavansa asian itse, minun ei tarvitse kuulemma siihen puuttua. Jos yritän puuttua, siitä tulee riita. Näyttää vain siltä, että töiden saamisesta ei ole oikeasti huolta, kun rahaa tulee ties mistä taikaseinästä (luultavasti vanhemmilta), ja harrastuksetkin ovat ottaneet elämässä sen työn paikan, kuten aiemmin sanoin.

Muuta lähestymistapaa näissä keskusteluissa. Älä lähde penäämään suoraan toiselta jotain, mihin hän ei välttämättä ole valmis. Sen sijaan tuo mielummin oma kantasi työntekoon, ja etenkin se että sinua kismittää toisen suhtautuminen sinun työskentelyysi sekä työntekoon yleensä. Voi olla vaikea saada häntä muuttamaan mieltä oman työntekonsa suhteen, mutta se on mahdollista, että saat hänet suhtautumaan sinun työntekoosi "normaalimmin".

Toki jos tämä ei riitä sinulle, niin saattaa olla parempi antaa olla.

 

[MustatKortit]

Ideaalilähtökohta:

Mies

-kotimaasta
-vanhempi
-varakkaampi
-älykkäämpi

Nainen

-ulkomaasta (mieluiten Aasia)
-erotettavasti nuorempi
-köyhempi
-joustavampi
...

Mitä pitäisi ajatella siitä, että ideaalitilanteessa naisen siis pitäisi olla köyhempi ja tyhmempi? En nyt halua Klose16: a suututtaa, mutta vedän tästä kyllä johtopäätöksen, että tasa-arvo ei ainakaan olisi hyvä asia parisuhteessa.

Nyt voi toki saivarrella, että voihan suhteessa olla jotain "päänsisäistä" tasa-arvoa, mutta todellisuushan on se, että mikäli mies kontrolloi niin taloudellista kun henkistäkin pääomaa, niin nainen on satavarmasti miehelle alisteinen tässä liitossa. Kuten olisi kuka tahansa ihminen vastaavassa tilanteessa.

 

[Klose16]

Mitä pitäisi ajatella siitä, että ideaalitilanteessa naisen siis pitäisi olla köyhempi ja tyhmempi? En nyt halua Klose16: a suututtaa, mutta vedän tästä kyllä johtopäätöksen, että tasa-arvo ei ainakaan olisi hyvä asia parisuhteessa.

Miksi olla negatiivinen? Kun mies on älykkäämpi, se on mielestäni positiivinen asia. Mies taas voi isommalla lompakollaan saada naisen tuntemaan olonsa turvallisemmaksi ja toisaalta nainen ymmärtää että koska mieskin on tehnyt työtä parisuhteen eteen tai tarjonnut omastaan yhteiseen hyvään, naisen kannattaa itsekin tehdä vastaavasti. Kuten edellä totesinkin, ei tasa-arvoa kannata parisuhteeseen sotkea. Jos esim. tiskaukset jaetaan tasan niin onhan se hölmöä että parista tiskaamattomasta astiasta tulee jotain riitaa.

Nyt voi toki saivarrella, että voihan suhteessa olla jotain "päänsisäistä" tasa-arvoa, mutta todellisuushan on se, että mikäli mies kontrolloi niin taloudellista kun henkistäkin pääomaa, niin nainen on satavarmasti miehelle alisteinen tässä liitossa. Kuten olisi kuka tahansa ihminen vastaavassa tilanteessa.

Mies ja nainen voivat olla tasaveroisia suhteessa toisiinsa, siis ihmisinä samalla tasolla, näin myös parisuhteessa.
Miehen ei välttämättä tarvitse kontrolloida pääomaa vaan nainen voi esim. hyvin toimia raha-asioiden hoitajana. Henkisen pääoman kontrollointi kai tarkoittaisi jotain manipulointia tms. joten sitä viittausta en oikein ymmärrä tässä yhteydessä. Vai mitä tuolla tarkemmin oikein hait?

Se että naisella on parisuhteessa erilainen rooli kuin miehellä, eli vertauskuvallisesti mies on pää ja nainen on vartalo, ei kyllä vielä tarkoita alisteisuutta. Ilmaisusi satavarmasta kaipaisi siis tuekseen hyviä perusteluja.

 

[MustatKortit]

Miksi olla negatiivinen? Kun mies on älykkäämpi, se on mielestäni positiivinen asia...

En ymmärrä, mitä huonoa olisi siinä, että nainen on se älykkäämpi...

Mies ja nainen voivat olla tasaveroisia suhteessa toisiinsa, siis ihmisinä samalla tasolla, näin myös parisuhteessa.
Miehen ei välttämättä tarvitse kontrolloida pääomaa vaan nainen voi esim. hyvin toimia raha-asioiden hoitajana. Henkisen pääoman kontrollointi kai tarkoittaisi jotain manipulointia tms. joten sitä viittausta en oikein ymmärrä tässä yhteydessä..

Tällainen taloudenhoitajana toimiminen on tuttua vaikkapa Jane Austenin romaaneista, joissa Mr Darcy ja Mr Bingley omistivat ja elättivät, Elizabethin ja Janen paikka oli huolehtia sitten aviomiestensä ja näiden tilusten kunnossapidosta (+tilaisuuden tullen synnyttää perillinen). Käytännössä yhä monikin liitto perustuu tällaiseen napoleaanisen aikakauden meininkiin, mutta miksikään ihanteeksi en sitä 2000-luvun todellisuudessa kutsuisi.

Henkisellä pääomalla tarkoitin siis tuota älykkyyttä. Oma rehellinen mielipiteeni on se, että kun henkilö A kontrolloi niin rahoja kuin on samalla henkilö B: tä älykkäämpi, niin kyseessä on perinteinen vallankäytön muoto, B on alistettu osapuoli.

Henkilö A voi tietysti vakuutella itselleen kohtelevansa tätä toista hyvin, mutta se on sivuseikka. Mutta siis eniten nyt ihmetyttää, miksi miehen ylipäätään pitäisi olla rikkaampi ja älykkäämpi tässä ideaalitilanteessa. Moni varmaan toteaisi, että naisen vähemmän varallisuuden ja vähäisemmän älyn toivominen on merkki huonosta itsetunnosta... (?)

 

[Klose16]

Kerro toki lisää. Se, että sinä vaikutat olevan jokseenkin katkeroitunut suomalaisiin naisiin ja omaat kirjoitustesi perusteella ilmeisesti vain huonoja kokemuksia parisuhteista suomalaisten kanssa, ei riitä näytöksi yhtään mistään. Kokemuksesi ovat vain sinun subjektiivisia kokemuksiasi ja kun emme tiedä, kuinka monta suhdetta sinulla on ollut ja minkälaisten naisten kanssa, minkäänlaisia johtopäätöksiä on mahdotonta vetää.

Katkeruus tulee syystä, tai tässä tapauksessa lukuisista syistä. Tuskinpa olen myöskään kuvitellut koko juttua, joten eiköhän se ole objektiivistakin. Pitäisin itseäni hulluna jos uskoisin sattumaan joka toistuu sata kertaa jne.

Hassua kyllä vaikka sinä ensin tyrmäät kokemukseni subjektiivisina, olet sitten kuitenkin halukas kuulemaan niistä lisää.

No, mielipiteeni eivät tule toki pelkästään vain omista suhteistani ja kokemuksistani, vaan suuresta määrästä aineistoa. Näihin kuuluu satojen (ellei tuhansien) deittiprofiilien läpikäynti niin kotimaisilla kuin ulkomaisilla sivustoilla, ihan normaali suullinen kyselyaineisto niin naisten kuin miesten keskuudessa, kohtuullinen määrä kirjallista ja nettiaineistoa ihmisten parisuhdekokemuksista 2000-luvulla (Jatkoaika mm.), aiheeseen liittyvä tutkimusdata asiantuntijoiden analysoimana niin teoriassa kuin käytännössä esim. pelimiesgurujen kehittämät teoriat, populaarikulttuuri jossa aihetta on käyty läpi tähän päivään asti jo melko massiivisesti jne. jne. Aihepiiri on toki melko valtava joten sikäli perehdyttävää sinänsä riittää.

Tuosta kaikesta on tullut aika selkeä kuva asioista ja nimenomaan naisista nykypäivän parisuhdemarkkinoilla niin koti- kuin ulkomailla. Sehän on selvä että pelkästään omista kokemuksista olisi helposti harhaanjohtavaa vetää selkeitä johtopäätöksiä, mutta siinä vaiheessa kun sekä oma että muu tutkimus noudattaa ns. samoja kaavoja ei tarvitse paljon arpoa.

 

[Reverent]

Sivutolkulla melko erikoista tilittämistä nummenkalliolta. Herra on selvästi kehittänyt itselleen tästä ylitsepääsemättömän ongelman ja tuskinpa se millään nettipalstalla vatvomisella muuksi muuttuu. Nähdäkseni paras vaihtoehto on sanoa mahdollisimman nopeasti kiitos ja näkemiin.
Tuskin pitäisin puolisoni vapaarouvana olemistakaan mitenkään keskeisenä murheena, jos kemiat muuten kohtaavat ja ihmisen kanssa on hyvä olla. Voisi kuvitella, että joku voisi olla jopa iloinen, jos sattuisi oikeasti rakastumaan varakkaan suvun jälkeläiseen, mutta näköjään siitäkin voi kehittää itselleen ahdistuksen aiheen.

 

[pernaveikko]

Tuosta kaikesta on tullut aika selkeä kuva asioista ja nimenomaan naisista nykypäivän parisuhdemarkkinoilla niin koti- kuin ulkomailla. Sehän on selvä että pelkästään omista kokemuksista olisi helposti harhaanjohtavaa vetää selkeitä johtopäätöksiä, mutta siinä vaiheessa kun sekä oma että muu tutkimus noudattaa ns. samoja kaavoja ei tarvitse paljon arpoa.

Hyvin sanottu. Itsellänikin on nyt hieman kokemusta aasialaisista tytöista (ei Thaimaa) ja mielenkiinnolla olen juttujasi seurannut, en vain ole keksinyt mitään järkevää lisättävää. On kuitenkin hyvin vaikea uskoa, että tulisin enää koskaan olemaan parisuhteessa valkoihoisen kanssa. Se johtuu myös pitkälle siitä, että olen täysin heidän tavoittamattomissaan, vaikka käyn jopa töissäkin.

Miksiköhän se on suomineidoille niin kova paikka, että jotkut saattavat nähdä tulevaisuuden onnellisempana muualta tulevan kanssa, vaikka erittäin paljon perustelujakin Klose on jo esittänyt. Suomi ei ole mikään maailman paras maa (vaikka toki hyvä sellainen muiden puristuksessa) enkä siitä johtuen asu Suomessa. Lähtökohtaisesti ei tietenkään ole mitään sitä vastaan, että joskus vielä olisin suhteessa valkoisen kanssa, mutta onneksi en ole niin ahdasmielinen, että en osaisi katsoa muuallekin. Niin se aika vain kuluu ja tässä on oltu jo muutama vuosi sinkkuna. Nuo muutamat viritykset eivät ole kaatuneet siihen, että ne ovat aasialaisia, ei ollenkaan. Sen sijaan hyvin toiveita herättäviä ajatuksia on tullut ja olen ymmärtänyt sen valtavan potentiaalin. Mikään kiire ei parisuhteeseen ole enkä sellaista etsi Tinderin klikkailua kummemmin, mutta ehkä joskus vielä oikea suhdekin saapuu jostain nurkan takaa.

Johan sen Tinderissäkin huomaa, että valkoihoiset ei sinulle vastaa puhumattakaan, että itse laittaisivat viestiä, Tai no, eihän siellä tule edes matcheja, kun aina etsitään sitä parempaa ja täydellistä. Aasialaisten kanssa voi sen sijaan tsättäillä mutkattomasti ja eihän ne nyt helvetti ainakaan jokainen ole minkään viisumin perässä, siellä on paljon onnellisia ja elämäänsä tyytyväisiä ihmisiä. Ei se niiden elämä mitään kehitysmaahelvettiä ole mistä pitäisi millä tahansa kusetuksella päästä pois. Se on vain helppo kuvitella niin, kun on lottovoitto syntyä Suomeen.

 

[JypFabu]

Mikä työn tekemisessä on tärkeää? Se on tapa kiinnittyä yhteiskuntaan.

Se on yksi tapa, mutta ei suinkaan ainoa.

Olen yrittänyt puhua tuosta töiden hakemisesta, mutta kun toinen ei halua puhua. Hän sanoo hoitavansa asian itse.

Ja oikeassahan hän on, sinä olet seurustelukumppani hänelle, etkä työvoimatoimiston virkailija.

Täällä jotkut ovat jo ymmärtäneet, että kyse ei ole pelkistä omista peloista vaan siitä, että toiselta on kadonnut kosketus tavallisen ihmisen arkeen.

Minusta sinä olet hirttänyt itsesi omiin kuvitelmiisi siitä, millaista elämä on, eikä siihen voi olettaa olevan muuta syytä kuin pelko katsoa asioita laajemmin.

Jos olisin kateellinen, en edes seurustelisi hänen kanssaan.
Urat ja työt eivät sitä paitsi ole mielestäni mitään ulkokultaista lätinää. Ne ovat keskeisiä asioita useimpien ihmisten elämässä. Ilman työtä harva tulee toimeen.

Moisella pohjalaasella jääräpäisyydellä olet kapoista maailmankuvaasi täällä toistellut, että se kyllä ihmetyttää suuresti, että seurustelet yhyäkin hänen kanssaan. Onhan tuo sun puoleltasi myös töydellistä pelisilmättömyyttä jankata jostain urasta ja duuneista ihmiselle, joka on ehtoopuolella lisääntymisensä suhteen. Yhtä vedenpitävästi joku voi esittää lapset ja perheen oikeasti merkittävämmäksi ihmiselle kuin ne urat ja työt, oletko edes tajunnut, että se neitosi viesteily vilkuttaa kun viittojarapu rannalla, että pane mut tiineeks ja perustetaan perhe. Hänen unelmansa ja päämääränsä elämässään voi olla ihan toiset kuin sinun ja yhtä perustellusti omista lähtökohdistaan. Parisuhde on kuuntelemista ja kompromisseja ei omien ulkoa opittujen toimintamallien jääräpäistä vänkäämistä, kun sokea reettakin näkee, ettet ole oikein sisäistänyt elämää ja sen rajattomia ja arvaamattomia sisältöjä olevan olemassakaan, siksi lätinä urasta ja työstä tässä kontekstissa on pelkästään ymmärtämättömyydestä johtuvaa ulkokultaista lätinää, tai peität sillä itseltäsi ne paljon fundamentimmät kysymykset joita et tohdi ottaa rehellisesti käsittelyyn pääsi sisällä.

Voimia naisellesi, jos ajatusmaailmasi ei tuostra avarru, etkä ymmärrä julkisivun kannattelulta tekemään suoraselkäistä pesäeroa tilanteeseen, jonka hoitamiseen sulta puuttuu palikat.

 

[Blöö]

Ei ole kyllä omakohtaista näyttöä parisuhdeasioissa (onnistumisia siis), mutta eipä se estä nytkään neuvomasta... Muutama yhdistävä asia kyllä pariskunnalta tulisi löytyä. Niitä ovat jokseenkin samansuuntainen arvopohja ja yhteiset tulevaisuuden suunnitelmat. Jos vaikka toisella on selkeät tavoitteet, joihin sisältyy talo, lapset ja kultainen noutaja ja toinen taas ei kelaa elämää viittä minuuttia enempää eteenpäin, niin vaikeuksia tulee. Ilmeisesti @nummenkallio ja siippakandidaatti eivät ole tulevaisuudesta puhuneet. Ehkä kannattaisi, sillä muuten elämä vie helposti eri suuntiin. Ihmisellä on hyvä olla unelma, jota tavoitella. Vaikka ei sitä saavuttaisikaan, ainakaan kokonaan. Mutta jos toisella on tavoite ja toisella taas hinku saada lisää kaljaa/pullaa/muuta viihdykettä eikä muuta, niin ongelmia tulee. Siis siinä vaiheessa, kun pitäisi oikeasti ryhtyä "leikkimään kotia", täytyy tietyistä asioista olla yksimielisyys. Siis ainakin tietää ja hyväksyä toisen kanta, vaikka ei ihan samaa mieltä olisikaan.
Jopa monelle pariskunnalle tuottaa nykyään vaikeuksia aikuistua. Suomessa nelikymppiset teinit ovat aivan tavallinen ilmiö. Kallio on näitä täynnä. Jossain vaiheessa elämää tulee hetki, milloin tulee joko kasvaa aikuiseksi ja tietoisesti asettaa itselleen tavoitteet joihin pyrkiä. Tai muuttaa Kallioon ja jatkaa ikinuoren elämää, vailla ikäviä velvollisuuksia.

 

[Klose16]

En ymmärrä, mitä huonoa olisi siinä, että nainen on se älykkäämpi...

Eihän siinä itsessään välttämättä olekaan, ellei älykkyysero ole turhan suuri jolloin voi olla tunnetusti yhteensopivuusongelmaa. Tietysti älykkyyttä on monenlaista, naiset on yleensä tunneälyssä valovuoden edellä. Mutta jos nyt mietitään sitä teknistä älykkyyttä, niin mieheyteen kuuluu tietty edelläkävijyys, perheen päänä oleminen ja ilman älykkyyspääomaa se on varmasti haasteellisempaa. Mies voi sitä paitsi hyvinkin keskittyä esim. harrastuksiinsa ja yleensä miehenä olemiseen vapaasti vaikka olisi huomattavankin älykäs, naisella tuo voi sen sijaan olla rasite. Nainen itse saattaa turhautua naiselliseen rooliin jos älykkyyttä on "liikaa" ja aika usein tahtoo korreloida niinkin että ne älykkäämmästä päästä olevat naiset eivät välttämättä omaa sitä naisellista roolia joka palvelisi hyvän parisuhteen dynamiikkaa.

Loppujen lopuksi tärkeintä lienee että mies kokee olevansa älykkäämpi. Se on yksinkertaisesti helpompaa ja todennäköisempää kun näin on myös oikeasti. Samalla nainen kokee että mies pystyy johtamaan mikä antaa turvaa. Naisethan ovat monesti todella älykkäitä taustatoimijoina.

Tällainen taloudenhoitajana toimiminen on tuttua vaikkapa Jane Austenin romaaneista, joissa Mr Darcy ja Mr Bingley omistivat ja elättivät, Elizabethin ja Janen paikka oli huolehtia sitten aviomiestensä ja näiden tilusten kunnossapidosta (+tilaisuuden tullen synnyttää perillinen). Käytännössä yhä monikin liitto perustuu tällaiseen napoleaanisen aikakauden meininkiin, mutta miksikään ihanteeksi en sitä 2000-luvun todellisuudessa kutsuisi.

Niin siis ideaalitilanteeni koski rehellistä parisuhdetta, ei niinkään salasuhteita tms. Luonnollisesti ihan nykyajassa, joten vertauksesi jonnekin 1800-lukuun on aika ihmeellinen. Tälläkin hetkellä Aasiassa on hyvin yleistä että nainen hoitaa kodin lisäksi perheen raha-asioitakin, siis aivan valtavirtaa oleva konsepti eikä mitään menneisyyttä. Monissa itämaissahan tasa-arvo onkin paljon esim. Suomea edellä, eipä mitään sattumaa tuokaan. Ilmeisesti Suomessa on vähän jumituttu mainitsemasi kaltaisiin vanhanajan fiktiivisiinkin näkemyksiin, mikä estää kehitystä.

Koska tuo on siis toimivaksi havaittu konsepti suuressa osin maailmaa todella isolla otoksella ja pitkäaikaisella seurannalla, se voi hyvinkin olla ideaali.

Henkisellä pääomalla tarkoitin siis tuota älykkyyttä. Oma rehellinen mielipiteeni on se, että kun henkilö A kontrolloi niin rahoja kuin on samalla henkilö B: tä älykkäämpi, niin kyseessä on perinteinen vallankäytön muoto, B on alistettu osapuoli.

Ok. Niin siis jos henkilö A tuo perheeseen enemmän rahaa, ei se kuitenkaan vielä tarkoita että vain henkilö A myös päättäisi tuosta rahasta. Suomessa tietysti on aika yleistä, että parisuhteessa - jopa avioliitossa - pidetään kummankin rahat erikseen, joten ehkä mallisi tulee tutuista ympäristöistä. Älykkyysero ei suinkaan estä yhteistä neuvonpitoa ja suunnittelua, muutenhan mikään työpaikkakaan ei toimisi käytännössä. Edelleen kun molemmat tiedostavat tilanteen pitäen sitä toisilleen hyvänä, on vaikea nähdä kuka siinä alistaa ja ketä.

Henkilö A voi tietysti vakuutella itselleen kohtelevansa tätä toista hyvin, mutta se on sivuseikka. Mutta siis eniten nyt ihmetyttää, miksi miehen ylipäätään pitäisi olla rikkaampi ja älykkäämpi tässä ideaalitilanteessa. Moni varmaan toteaisi, että naisen vähemmän varallisuuden ja vähäisemmän älyn toivominen on merkki huonosta itsetunnosta... (?)

Parisuhteita on tietysti valtavasti ja niihin mahtuu kaikenlaisia. Siksikin on hämmentävää miten päättelet että kaikki tietyn malliset johtavat johonkin alistamiseen tai että toinen osapuoli olisi huonommassa asemassa? Minusta kun parisuhteessa ei ole kyse edes mistään "kohtelusta". Eläimiä kohdellaan. Eikä toivomisesta, em. malli perustuu havaittuun todellisuuteen.

Selvästi suurin osa parisuhteista maailmassa perustuu asetelmalle, jossa mies on johtavassa asemassa ja nainen tukevassa. Tältä pohjalta on loogista ajatella tämän olevan ideaalitilanne, siis kokonaisvaltaisesti ajateltuna. Tietysti jos esim. parisuhteen kestävyydellä tai sen luonnollisella toimintakyvyllä ei ole väliä, voidaan miettiä asiaa uusiksi - omasta mielestä nuo kuuluvat ideaaliin. Siis esim. se ettei tarvitse olla jatkuvaa kinastelua kaiken maailman pikkujutuista vaan pari menee eteenpäin päivästä päivään yhteisin ajatuskuvioin ja työnjaoin.

Johtavuuteen kuuluu se että mies näyttäytyy käytännössä rikkaampana ja älykkäämpänä osapuolena. Luonnollisesti parisuhteen sisällä on vielä oma kuvionsa, jonka takia kyse ei ole esittämästäsi alistussuhteesta per se.

 

[MustatKortit]

...Parisuhteita on tietysti valtavasti ja niihin mahtuu kaikenlaisia. Siksikin on hämmentävää miten päättelet että kaikki tietyn malliset johtavat johonkin alistamiseen tai että toinen osapuoli olisi huonommassa asemassa? Minusta kun parisuhteessa ei ole kyse edes mistään "kohtelusta". Eläimiä kohdellaan. Eikä toivomisesta, em. malli perustuu havaittuun todellisuuteen...

Olen ihan samaa mieltä tästä todellisuudesta. Minua rassasi vain puhuminen "ideaalista" tai "ihanteesta" sellaisessa yhteydessä, että miehellä olisi enemmän niin rahaa kuin älyäkin.

Loppuviimeksi kyse on subjektiivisista mielipiteistä, itse pitäisin ideaalina sitä, että pariskunta tulee suht samoista taustoista, ovat about yhtä fiksuja jne. Minä en henkilökohtaisesti jaksaisi naista, joka olisi minua älyllisesti alempana, kuulostaa pitkäveteiseltä.

...
Selvästi suurin osa parisuhteista maailmassa perustuu asetelmalle, jossa mies on johtavassa asemassa ja nainen tukevassa. Tältä pohjalta on loogista ajatella tämän olevan ideaalitilanne, siis kokonaisvaltaisesti ajateltuna. Tietysti jos esim. parisuhteen kestävyydellä tai sen luonnollisella toimintakyvyllä ei ole väliä, voidaan miettiä asiaa uusiksi - omasta mielestä nuo kuuluvat ideaaliin. Siis esim. se ettei tarvitse olla jatkuvaa kinastelua kaiken maailman pikkujutuista vaan pari menee eteenpäin päivästä päivään yhteisin ajatuskuvioin ja työnjaoin..

Mitä tulee parisuhteen sisäisiin asioihin, asioihin jotka liittyvät yhteisiin asioihin, mahdolliseen jälkikasvuun jne niin minun mielestäni on suotavaa, että nainen omaa itse asiassa johtavan aseman. Toki ihanne on se, että mieskin on vastuullinen ja kaiken muistava huoltaja ja huolehtija, mutta todellisuus on jotain muuta. Täytyy rehellisesti sanoa, etten todennäköisesti jaksaisi imuroida joka torstai tai pestä ikkunoita keväisin, mutta kuitenkin nautin siitä, että nämä asiat hoidetaan ja että on puhdasta. Siksi onkin hyvä, että on joku joka patistaa näitä tekemään, välillä joutuu jopa ärähtämään ;)

 

[Klose16]

Johan sen Tinderissäkin huomaa, että valkoihoiset ei sinulle vastaa puhumattakaan, että itse laittaisivat viestiä, Tai no, eihän siellä tule edes matcheja, kun aina etsitään sitä parempaa ja täydellistä. Aasialaisten kanssa voi sen sijaan tsättäillä mutkattomasti ja eihän ne nyt helvetti ainakaan jokainen ole minkään viisumin perässä, siellä on paljon onnellisia ja elämäänsä tyytyväisiä ihmisiä. Ei se niiden elämä mitään kehitysmaahelvettiä ole mistä pitäisi millä tahansa kusetuksella päästä pois. Se on vain helppo kuvitella niin, kun on lottovoitto syntyä Suomeen.

Tässä on syvä totuus elämästä näissä asioissa. Suosittelen tutkimaan avoimesti ja ajan kanssa ketä (A)asia kiinnostaa.

 

[Musta_Kyy]

Tuskin pitäisin puolisoni vapaarouvana olemistakaan mitenkään keskeisenä murheena, jos kemiat muuten kohtaavat ja ihmisen kanssa on hyvä olla. Voisi kuvitella, että joku voisi olla jopa iloinen, jos sattuisi oikeasti rakastumaan varakkaan suvun jälkeläiseen, mutta näköjään siitäkin voi kehittää itselleen ahdistuksen aiheen.

Joo, ei hyvältä näytä sen suhteen, ettei kemiat tunnu olevan sillä tasolla enää, että noinkin "pieni" ongelma vielä olisi vain pikkuinen haittatekijä. Jotenkin nummenkallion ensimmäisen viestin ensimmäinenkin kappale tuo sen "liikaa" järkitasolla etenemisen vaiheen jo alkaneen, jota tietysti koko keskusteluketju on edustanut.

Mitähän sitä tekisi? Uusi emäntä on monin puolin aivan loistava. On kaunis (niin minun silmiini kuin muutenkin), mukava, ei ole lapsia, ja haluaa vielä tulevaisuudeltakin samoja asioita kuin minä. Ei ole mikään uraohjus, vaan haluaisi pikemminkin olla äiti. Toki siinä biologinen kellokin tikittää, kun molemmat lähestymme neljääkymppiä, mutta ei se minua pelota. Tässä iässä asiansa hyvin hoitanut mies voi saada parisuhdemarkkinoilla lottovoiton (=hieman ikääntyneen unelmiensa naisen), jos ei pelkää sitoutumista ja lasten hankkimista.

Hyvä nummenkallio, asia on aika selvä, ihan muutamin viivoin mietittävä:

- Rakastatko ko. naista niin paljon, että tämä ongelma on sivuutettavissa? Ongelma ei tule koskaan kokonaan häviämään, tausta ja kasvatus on hänellä se mikä on.
- Syvällinen keskustelu aiheesta olisi paikallaan. On saatava hänet ymmärtämään, että sinun on tehtävä työtä ja mitä työnteko tarkoittaa kohdallasi.
- Sinun on itsesi mietittävä, miksi on niin tärkeää sinulle, että toinen olisi työssä. Eikö ongelma ole enemmänkin se, että naiseltasi puuttuu realistinen käsitys työelämästä ja työtätekevän ihmisen arjesta? Toki se ehkä vaatisi naiseltasi työssäoloa lähiaikoina.
- Eikö olisi mukavaa, jos päädytte lastentekoon, että hän hoitaisi sen/ne kotona? Arvokasta työtä ja sinä saat paremman mahdollisuuden keskittyä töihin.
- Raha-asiat; ne sinun olisi hyvä tietää, allekirjoittaneesta käsittämätöntä, ettet tiedä naisen raha-asioista enempää, vaikka "suunnittelette" perhettä.
- Lastenteko; lapset on ihania. Ne muuttavat kuitenkin suurella todennäköisyydellä parisuhteen kemiaa, koko elämäntilanteesi ja mullistavat ajattelua molemmilta. Keskustelu ja päätökset pitäisi tehdä näemmä pian.

Asia on selvä sen osalta mitä tehdä, mutta päättämäinen on vaikeaa. Mahdollisuudet ja riskit on suuret, yksittäisen ihmisen elämässä.

 

[Klose16]

Olen ihan samaa mieltä tästä todellisuudesta. Minua rassasi vain puhuminen "ideaalista" tai "ihanteesta" sellaisessa yhteydessä, että miehellä olisi enemmän niin rahaa kuin älyäkin.

Loppuviimeksi kyse on subjektiivisista mielipiteistä, itse pitäisin ideaalina sitä, että pariskunta tulee suht samoista taustoista, ovat about yhtä fiksuja jne. Minä en henkilökohtaisesti jaksaisi naista, joka olisi minua älyllisesti alempana, kuulostaa pitkäveteiseltä.

En ole täällä sinänsä ehdottamassa omaa näkemystäni muiden malliksi. Jotenkin vaan aika jämähtäneitä ovat kotimaiset kuviot mielestäni joten ihan jo vertailuksi että hyviä vaihtoehtoja ihan oikeasti on olemassa.

Samankaltaisuutta pidän itsekin olennaisena arvona persoonatasolla. Kemiasta ei puhuta turhaan ja eiköhän se ole yksi tärkeimpiä hyviä indikaattoreita tulevaisuuden kannalta. On totta että hirveän suuret erot älykkyydessä ovat varmaan tuossa haitaksi, harvemmalla se kuitenkaan mistään äo:sta kiinni jää. Omakin naiseni on yllättänyt minut monesti, kaikki kun eivät edes tuo älykkyytensä puolia heti esiin.

Aika paljon kiinni on ihan jo kommunikaatiosta, siinä tasaisista lähtökohdista lähtevässä Suomipariskunnassa annettaneen usein vähemmän aikaa rauhassa suhteen kasvulle kun taas erilaisista lähtökohdista tuleville tuo on aika lailla itsestäänselvyys tai muuten koko juttu ei lähde lentoon.

Mitä tulee parisuhteen sisäisiin asioihin, asioihin jotka liittyvät yhteisiin asioihin, mahdolliseen jälkikasvuun jne niin minun mielestäni on suotavaa, että nainen omaa itse asiassa johtavan aseman. Toki ihanne on se, että mieskin on vastuullinen ja kaiken muistava huoltaja ja huolehtija, mutta todellisuus on jotain muuta. Täytyy rehellisesti sanoa, etten todennäköisesti jaksaisi imuroida joka torstai tai pestä ikkunoita keväisin, mutta kuitenkin nautin siitä, että nämä asiat hoidetaan ja että on puhdasta. Siksi onkin hyvä, että on joku joka patistaa näitä tekemään, välillä joutuu jopa ärähtämään ;)

Nainen on kodin myös parisuhteen selkäranka. Itsekin esim. tiskaan mielelläni mutta arvostan kyllä naista joka pitää miehen huolet vähäisinä tuolla osastolla. Eihän tuo kuitenkaan poissulje yhteistä tekemistä joskus esim. ruuanlaiton tai vaikka syömisen merkeissä. ;-)

 

[Leelian Lepotuoli]

Alkais olemaan jo uuden aivopähkinän aika..

 

[Sanainen arkku]

Alkais olemaan jo uuden aivopähkinän aika..

Sanopa muuta. Siedetäänkö erilaisuus ilman yritystä käännyttää ketään? Täysin hedelmätöntä on keskustelu nimimerkki Klose16:n arvomaailman ympärillä. Toisaalta keskustelupalstoilla keskustellaan. Ja jankutetaan.

Anteeksi tämä sisällötön viesti.