Naisasiat

  • 7 585 587
  • 26 609
Suosikkijoukkue
Reilu peli ja Putinin vastaisuus
Mulle ei kovin hyvin aukea tämä nimicase. Mikä siinä omassa nimessä on koskematonta? Sama kyllä tietysti kaikkien osapuolien kohdalla.

Kuka on päättänyt omasta nimestään? No, minä kyllä olen aikuisena. En ole pätkääkään vähemmän sukuni jäsen vaikka olen vaihtanut nimeni. En, vaikka haluaisin. Itseasiassa suhtautumiseni nimen vaihtamiseen on suvulleni tyypillistä käyttäytymistä.
Tietysti kynnyskysymykset kullakin ja saattaa joustamattomuus olla oire jostain isommasta.

Jos pitäisi alkaa mielipiteissä joustaa, niin silloin oltaisiin perimmäisten kysymysten äärellä. Sukunimi on pelkkä sana jonka perusteella meidät lokeroidaan arkistoihin.
 

Trenchtown

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Sukunimi on pelkkä sana jonka perusteella meidät lokeroidaan arkistoihin.

Sulle se saattaa ollakin, mutta ei sen perusteella vielä voida asiaa yleistää mihinkään suuntaan. Ei mullakaan varsinaisesti ole mitään "siteitä" omaan sukunimeeni ja voisin sitä vaihtaakin, jos tilanne sitä vaatisi. Ymmärrän silti vallan hyvin, että toiset kokevat sukunimestään ylpeyttä, arvokkuutta tai mitä nyt kokevatkaan ja toisille nuo sukuhistoriat ja sen sellaiset asiat ovat huomattavasti tärkeämpiä, kuin jollekin toiselle. Toiset ajattelevat laillasi, että ei ole yhtään vähemmän omaa sukuaan, on nimi mikä tahansa. Toiset taas sitovat sukuun kuulumisen ja siitä kumpuavat fiilikset hyvinkin vahvasti juuri nimeen.
 

pettter

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Joo ennenhän joskus ihmisiä on tunnettukin Joosepinpoikana tms. Silloin koko suku asui pitkään samalla maatilalla, vauvasta vaariin. Nuoremmat hoitivat vanhuksia jne. Nythän ei enää ole ihan sellaista vastuuta hoidella niitä. Jossakin vaiheessa ihmiset muuttivat kaupunkeihin ja menivät esimerkiksi tehtaisiin töihin. Siitäkin on jo hirveästi aikaa. Nyt tänä päivänä moni nuori lähtee maailmalle, meidänkin suvusta varmaan puolet. Maailma muuttuu ja menee eteenpäin. Muutenkaan enää ei ole mitään sellaisia parempia sukuja kun kaikista voi tulla ihan mitä vaan, vaikka tietenkin jotkut suvut ovat rikkaampia. Jostain tietystä suvusta jos olisi, niin sitä melkeimpä tekisi mieli vaihtaa sitä nimeä.
 

pernaveikko

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Crusaders, Lechia
Melkoisen vilkas meno ketjussa joutui oikein selaamaan mistä nyt on taas kyse. Itse kun menin naimisiin, niin nimiasiasta ei edes keskusteltu. Oli täysin selvää. että molemmat pitävät oman -nen päätteisen nimensä. Miksi ihmeessä pitäisi nimeä muuttaa rakkauden takia? Ja toki ne mainitut käytännön asiat kirjastokortista passiin mitkä jäisivät naisen sekoiluksi.

Lapsella pitää olla äidin nimi, koska se helpottaa joitain asioita, jos äidillä ja lapsella on sama sukunimi. Ne kun käyvät yhdessä kaiken maailman sairaaloissa ja vanhempainilloissa huomattavasti enemmän kuin ne kaljaa juovat miehet. Nykyaikana kukaan ei sitä ihmettele minkä nimisiä kukin on, ihmiset kun eroaa ja panee miten sattuu.

Isä pakottaa lapselle oman sukunimensä? Koska haluaa nähdä sen nimen jääkiekkopaidan selässä? Jos ei ole mitään sanottavaa, niin ei kai kannatta mitään sanoa.

"Really?"
 

Trenchtown

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Kyllähän sitä itsekin huomaa olevansa vähän omien toteutumattomien unelmiensa vanki, kun joskus mieleen hiipii, että miten hienoa se olisi pakottamalla pakottaa omat pojat itku kurkussa kiekkoharrastuksen pariin ja ehdollistaa vanhemman rakkauden saaminen lajissa menestymiseen.

Selasin ketjua vähän taaksepäin ja viimeistään tämä lainaamani sai mut vakuutettua tuosta mitä joku jo näyttää epäilleenkin, eihän tämä jätkä voi olla tosissaan. Tuo lainaamani saa epäilemään muinaisen nimimerkki taanriin sielunkumppaniksi.

Koukkuun en varsinaisesti tarttunut, mutta vähintään kävin näykkimässä syöttiä, pahoittelut siitä. Tämä keskustelu olkoon osaltani tässä. Ai saatana, elävästi tulee mieleen taanriin Hyvää päivää-ketju ja Jomppa_Koon kahvikupit rahalähetyksineen.
 

Stonewall

Jäsen
Suosikkijoukkue
RoKi
Täytyy sanoa, että nimiasia on ongelma jos siitä ei päästä sopimukseen. Muuten kai on ihan sama miten päin nimet menevät. Naapurustossani sattuu olemaan kaksi perhettä, joilla ei ole yhteistä sukunimeä. Toisessa lapsilla on sama sukunimi kuin isällään ja äiti kulkee omalla nimellään. Toisessa perheessä lapsilla on sama sukunimi kuin äidillään ja isä kulkee omalla nimellään. Molemmat perheet ovat tyytyväisiä järjestelyihinsä. Normaalisti kai joku järjestely löytyy. Onhan sellainenkin mahdollista, että otetaan perheelle kokonaan uusi sukunimi, jos halutaan että kaikki ovat saman sukunimisiä, mutta muuten ei päästä sopuun.

Todettakoon, että omassa perheessäni vaimoni otti minun sukunimeni ja koko perheellä on sama sukunimi. Tärkeintä näissä on se, että sopu löytyy ja mikä sopii toisille ei sovi välttämättä toisille. Ymmärrän kuitenkin kyllä sitäkin, että joskus nimen periytyminen koetaan tärkeänä. Minulle sattuu olemaan tärkeää säilyttää sukunimeni, kun olen patriarkaalisessa perimyksessä suvun vanhin omassa sukupolvessani. Samasta syystä halusin vanhimman poikani omalle sukunimelleni. Toisaalta minulle ei olisi ollut ongelma, mikäli vaimo olisi halinnut pitää oman sukunimensä tai että muut lapset olisivat hänen nimissään. Toki jälkimmäinen kuulostaa aika hankalalta, joten olen tyytyväinen että asia sattui kohdallamme olemaan helppoa.
 

Meeps

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Frölunda
Minä ymmärrän varsin hyvin, että nimiasia on monelle tärkeä. Kyllä minusta olisi omituista vaihtaa nimeä, koska se kuitenkin tuntuu osalta identiteettiäni, kun kuitenkin koko elämän on samanniminen ollut. Vielä jos sukunimeä käytetään kutsumanimenä kavereiden kesken, on nimestä varmasti vielä vaikeampi luopua. Ymmärrän myös sen, että jotkut naiset eivät halua luopua nimestään, koska pitävät perinnettä jäänteenä ajasta, jolloin naisella oli vähemmän oikeuksia. Ymmärrän myös sen, että jotkut miehet eivät halua luopua nimestään, koska juntit nauravat tossukalle.

Tunnen yhden perheen, jossa ei meinannut raskausaikana löytyä yhteisymmärrystä lapsen nimestä ja ongelma ratkaistiin niin, että jos lapsi on tyttö, saa hän äidin nimen, ja jos poika, saa hän isän nimen, ja seuraavat lapset menee sitten samalla nimellä kuin ensimmäinen.
 

Klose16

Jäsen
Suosikkijoukkue
Die Deutsche Nationalmannschaft
Ai saatana, elävästi tulee mieleen taanriin Hyvää päivää-ketju ja Jomppa_Koon kahvikupit rahalähetyksineen.

Naiset ja rahat, kaksi asiaa joiden suhteen kannattaa noudattaa jopa äärimmäistä huolellisuutta.

Itse olen kyllä lähettänyt naiselle rahaa. Kyseessä tosin ulkomainen nettiystävä, joulu lähestyi ja summa 50 euroa. Hänkin sanoi että mieluummin jotain muuta, mutta kiitti toki jälkeenpäin. Eihän mies oikein tiedä mitä naiselle kannattaa ostaa, ja olen aivan saleteissa että hänkin käytti lahjani hyvin, fiksu nainen kuitenkin.

Toki tulevalle vaimolleni olen tässä myös laitellut vähän isompaakin lähetystä, kuuluu oikeastaan asiaan kun eletään kerran etäsuhteessa. Siinä painaa esim. sekin että siellä päin rahalla saa vähän enemmän ja naiseni ei ole tuhlari.
 
Suosikkijoukkue
Reilu peli ja Putinin vastaisuus
Minä ymmärrän varsin hyvin, että nimiasia on monelle tärkeä. Kyllä minusta olisi omituista vaihtaa nimeä, koska se kuitenkin tuntuu osalta identiteettiäni, kun kuitenkin koko elämän on samanniminen ollut. Vielä jos sukunimeä käytetään kutsumanimenä kavereiden kesken, on nimestä varmasti vielä vaikeampi luopua. Ymmärrän myös sen, että jotkut naiset eivät halua luopua nimestään, koska pitävät perinnettä jäänteenä ajasta, jolloin naisella oli vähemmän oikeuksia. Ymmärrän myös sen, että jotkut miehet eivät halua luopua nimestään, koska juntit nauravat tossukalle.

Tunnen yhden perheen, jossa ei meinannut raskausaikana löytyä yhteisymmärrystä lapsen nimestä ja ongelma ratkaistiin niin, että jos lapsi on tyttö, saa hän äidin nimen, ja jos poika, saa hän isän nimen, ja seuraavat lapset menee sitten samalla nimellä kuin ensimmäinen.

Jos nimi on tärkeä identiteetin säilymisen takia, niin sittenhän parisuhteessa nimenvalintaongelmaa ei tule. Miten sitä voi alkaa suhteeseen, kun kuitenkin on koko elämänsä ollut sinkkuna? Tai herranen aika saada lasta kun on koko ikänsä ollut lapseton.
 

Palstalegenda

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ukraina, Eveliina Määttänen
Te nimiasian ihmettelijät: Ette ilmeisesti - ainakaan kaikki - ole seuranneet keskustelua. Tai sitten jätätte jostakin syystä tarkoituksellisesti huomioimatta aiemman samaisen nimimerkin kaamean avioehtoporinan. Ei kyse ole sukunimiasiasta, vaan kokonaisuudesta. Sukunimiasiaan en esim. minä olisi kommentoinut ollenkaan noin painokkaasti. (jos carlos tulee tätä asiaa kommentoimaan, älä usko sanaakaan! :D)
 
Suosikkijoukkue
Reilu peli ja Putinin vastaisuus
Itse en rohkene ottaa kantaa iki-Ilveksen tai muidenkaan parisuhteisiin. Osallistun nimikeskusteluun puhtaasti yleisellä tasolla ja omista lähtökohdistani. Siksi en piittaa trolliväitteistäkään.
 

Palstalegenda

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ukraina, Eveliina Määttänen
Itse en rohkene ottaa kantaa iki-Ilveksen tai muidenkaan parisuhteisiin. Osallistun nimikeskusteluun puhtaasti yleisellä tasolla ja omista lähtökohdistani. Siksi en piittaa trolliväitteistäkään.
Ja sama näemmä jatkui. Ei edelleenkään mitään huomiota nimikeskustelua edeltäneeseen keskusteluun. Onhan se toki helpompi olla (olematta) mieltä, kun ei huomio kaikkia faktoja.

Et ota kantaa, mutta olet kuitenkin keskustelupalstalla (ottamassa kantaa). No jees.

Se, ettei rohkene ottaa kantaa, on mitä suurin kannanotto. Se ei ole mikään meriitti, kuten paremmat ihmiset aina olettavat.
 
Viimeksi muokattu:
Suosikkijoukkue
Reilu peli ja Putinin vastaisuus
Ja sama näemmä jatkui. Ei edelleenkään mitään huomiota nimikeskustelua edeltäneeseen keskusteluun. Onhan se toki helpompi olla (olematta) mieltä, kun ei huomio kaikkia faktoja.

Et ota kantaa, mutta olet kuitenkin keskustelupalstalla (ottamassa kantaa). No jees.

Se, ettei rohkene ottaa kantaa, on mitä suurin kannanotto. Se ei ole mikään meriitti, kuten paremmat ihmiset aina olettavat.

Rautalankaa. En ota kantaa iki-Ilveksen elämäntilanteisisiin. Tähän sukunimivääntöön yleisellä tasolla otan kantaa tai tuon oman näkemykseni esille.

Tunnen erään ex-pariskunnan josta kumpikin osapuoli on ollut Ylen eri ohjelmissa kertomassa elämästään. Kummankin tarina poikkeaa olennaisesti toisistaan. Ei näihin toisten soppiin, tuntematta ja tapaamatta paljon kannata sekaantua.
 

Palstalegenda

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ukraina, Eveliina Määttänen
Rautalankaa. En ota kantaa iki-Ilveksen elämäntilanteisisiin. Tähän sukunimivääntöön yleisellä tasolla otan kantaa tai tuon oman näkemykseni esille.

Tunnen erään ex-pariskunnan josta kumpikin osapuoli on ollut Ylen eri ohjelmissa kertomassa elämästään. Kummankin tarina poikkeaa olennaisesti toisistaan. Ei näihin toisten soppiin, tuntematta ja tapaamatta paljon kannata sekaantua.
Rautalankaa ei pidä tarjota minulle, vaan sinulle: Otat sillä tavalla kantaa, ettet huomio faktoja. Otat kantaa yleisellä tasolla vain sukunimiasiaan ja teet sillä perusteella implisiittisesti päätelmiä muista. Niistä, jotka ottivat muitakin faktoja huomioon.

Jokunen kuukausi sitten iki-ilves kertoi, ettei hänen naisensa suostu avioliittoon avioehdon kanssa. Ja iki-ilves on saamansa perinnön vuoksi rahamiehiä. Tuo oli pohjana esimerkiksi minun kannanottooni. Sukunimiasia ei ole se asia, vaan kokonaisuuden pieni ripaus.

Aina voi jeesustella humaanisti, että se toisen kanta jne. mutta nuo nyt ovat täysin selviä asioita kuulematta sitä toista osapuolta. Ei avioehtoa, vaan rikkaisiin naimisiin, ja ei toisen sukunimeä, vaan rikkaisiin naimisiin. Kolme euroa vetoa, että jos nuo menevät naimisiin , niin se liitto on lyhyt. Voimme yyveitse sopia tämän tapauksen lyhyyden määritelmän.

Toki on toivottavaa, etteivät nuo mene naimisiin. Ainakaan keskenään.
 
Suosikkijoukkue
Reilu peli ja Putinin vastaisuus
äsh antaa olla. Viestin poistaminen normaalisti ei onnistunut.
 
Viimeksi muokattu:

Ollakseni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings
Ja kyllä minä taas niin mieleni pahoitin kun tyttöystävä sanoi että jos aion juoda niin parempi jäädä kotiin. Hän ei kuulemma sellaista tykkää katsella. Ymmärtäisin paremmin jos vetäisin siellä aina käydessäni hirveät perseet mutta kun en vedä. Nytkin kun olen CMX:n keikalle menossa niin ajattelin muutaman oluen ennen keikkaa juoda ja kun se on baarissa niin sielläkin. Noh enpä sitten juopottele yhtään. Kyllähän tämä pistää vituttamaan aika reilusti kun tuota olutta tuli ostettuakin vähäsen.
 

nummenkallio

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Mitähän sitä tekisi? Uusi emäntä on monin puolin aivan loistava. On kaunis (niin minun silmiini kuin muutenkin), mukava, ei ole lapsia, ja haluaa vielä tulevaisuudeltakin samoja asioita kuin minä. Ei ole mikään uraohjus, vaan haluaisi pikemminkin olla äiti. Toki siinä biologinen kellokin tikittää, kun molemmat lähestymme neljääkymppiä, mutta ei se minua pelota. Tässä iässä asiansa hyvin hoitanut mies voi saada parisuhdemarkkinoilla lottovoiton (=hieman ikääntyneen unelmiensa naisen), jos ei pelkää sitoutumista ja lasten hankkimista.

Haasteena koen kuitenkin sen, että emännän suvulla on rahaa ja omaisuutta niin saatanasti, että oma suku on sen rinnalla tavallista tallaajaa - vaikka ihan hyvin toimeentulevasta perheestä itsekin tulen. Ja omasta tulevaisuudestani tiedän sen, että upporikas en tule koskaan olemaan, vaikka kohtuullisen toimeentulon olenkin saavuttanut. Perintöjä tulen hieman saamaan, mutta eivät ne ole mitään emännän perintöihin verrattavaa. Tosiasia on myös se, että minä tuskin tulen palkkatyöstä irti pääsemään, ja onnekseni olenkin vakituisessa työsuhteessa, mutta emännällä ei ole tällaisia paineita. Nytkään hän ei ole vakituisesti töissä, vaikka koulutusta ja työhistoriaa onkin.

Varmaan joku tulee jo ojentamaan viimeistään tässä vaiheessa, että pitäisi olla vain tyytyväinen, mutta jokin tässä kuviossa minua silti nyppii. Olen jopa miettinyt, että lähtisin kävelemään tai en ainakaan päästäisi suhdetta siihen vaiheeseen, että jälkikasvua tulee. Taustat ja talous tulevat kuitenkin näyttelemään suhteessa väistämättä jotain roolia, ja usein käy niin, että ns. heikommasta suvusta tuleva sulautuu enemmän siihen vahvempaan kuin toisinpäin. Myös esimerkit arveluttavat: emännän siskon miehelle on tuntunut käyneen juuri tällä tavalla, ja jotain ongelmia täytyy olla, kun tyyppi pettää vaimoaan ja ryyppäilee ja sikailee. Ja vaimo antaa anteeksi. Vähän siis pelottaa, että päädyn itsekin samaan tilanteeseen.

Kiinnostaisi kyllä kuulla kokemuksia miehiltä, jotka ovat tässä tilanteessa, ja toisaalta naisilta, jotka ovat emäntäni kanssa samassa tilanteessa - jos teitä on. Ja varmaan joku tulee ojentamaan huonosta itsetunnostakin, mutta ikinä en ole ajatellut päätyväni miespuolisen miniän rooliin. On tämä raakaa sanoa, mutta jos emäntä olisi keskivertoperheestä, niin olisin täysin varma siitä, että haluan viettää loppuelämäni hänen kanssaan. Nyt en ole. Ja jos joku kummastelee, miten tähän suhteeseen lähdin, niin en tajunnut taustoja heti. Niitä ei toisesta arvannut. Ei ole kalliita vaatteita tai muitakaan merkkejä, joista taustan tajuaisi. Ei mitään ylimielistä bättre folk-meininkiä tai muuta punahousuilua, josta olisin hypännyt heti seitsemän metriä taaksepäin.

Voi helvetti, miten toivon, että emäntä olisi myös taustoiltaan tavallinen tyttö. Ihmisenähän hän on. Ja joo, joillain on oikeitakin ongelmia...
 

lapa78

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lexaa
Mitähän sitä tekisi? Uusi emäntä on monin puolin aivan loistava. On kaunis (niin minun silmiini kuin muutenkin), mukava, ei ole lapsia, ja haluaa vielä tulevaisuudeltakin samoja asioita kuin minä.

Jos nainen on kuvailemasi kaltainen, niin varmaan myös ymmärtää asian, jos siitä hänelle suoraan kerrot. Puhukaa asiasta ja sopikaa selvät säännöt miten asiat menee, niin luulisi, että ongelmilta vältytään. Avioehtohan (jos siihen asti pääsette) sieltä aivan varmasti tulee, mikä on tässä tapauksessa vain positiivista sinun kannaltasi.
 

TQoFE

Jäsen
Suosikkijoukkue
En gång IFK, alltid IFK, FREE SCHOLL!
Voi helvetti, miten toivon, että emäntä olisi myös taustoiltaan tavallinen tyttö. Ihmisenähän hän on. Ja joo, joillain on oikeitakin ongelmia...

En oikein ymmärtänyt, mikä tässä on ongelmana. Näinhän se elämässä menee, että joillain on enemmän rahaa kuin toisilla, tuskin siitä sen isompaa numeroa tarvitsee tehdä. Selittäisitkö konkreettisemmin, mikä sinua askarruttaa ja millaisia käytännön tilanteita pidät realistisina uhkakuvina niin katsotaan, osaisiko Jatkoajan kaikkitietävä palstaraati ratkaista tilanteen.
 

benicio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
Olen jopa miettinyt, että lähtisin kävelemään tai en ainakaan päästäisi suhdetta siihen vaiheeseen, että jälkikasvua tulee.
En ymmärrä ollenkaan tätä logiikkaa. MIksi haluat erityisesti varmistaa että lapsillasi ei tule olemaan "rahaa ja omaisuutta niin saatanasti"?
 

Turder

Jäsen
Suosikkijoukkue
Toronto Maple Leafs
En oikein ymmärtänyt, mikä tässä on ongelmana.

Samoin. Pelkääkö nummenkallio joutuvansa naisen vanhempien ja suvun "jyräämäksi" perheen asioissa, vai että häntä vähätellään naisen perheen ja suvun toimesta?

Yhden vastaavan keissin tunnen. Siinä nainen oli paremmin toimeentuleva ja se erityisesti jurppi miehen vanhempia. Viimeinen niitti oli naisen itselleen ostama uusi auto, joka oli parempi (lue uudempi ja kalliimpi) kuin miehellään tai miehen vanhemmilla. Tästä varsinkin miehen isä veti herneet niin syvälle, että lopulta eroon päätyi sekin suhde kun hänen suunnalta alkoi loan heitto ja asioiden valehtelu (yritti tehdä poikansa asioista parempia valehtelemalla mm. sijoitusomaisuutta ja muuta varallisuutta). Ihme touhua tuollaiset.
 

Klose16

Jäsen
Suosikkijoukkue
Die Deutsche Nationalmannschaft
Mitäköhän tästä pitäisi ajatella. Miten kauas normaalista voivat naiset enää mennä?

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/02/27/meeri-koutaniemi-kuvaa-vaginasi

^ Linkissä juttua siitä, miten naisia haetaan julkisella ilmoituksella perverssiin rituaaliin, jossa naisten alapäihin tungetaan kuvauslaite - tiedenäyttelyn tiloissa. Tunnetun nykyfeministin johtamana. Ehkä tuo koitetaan verhota myös moderniksi taiteeksi kun siitä kirjoitellaan samalla omaa runonpätkää.

Tunnen itseni entistä onnekkaammaksi.
 
Viimeksi muokattu:

BigBadReddie

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Tapasin tossa yhen nuoruuden kaverin baarissa eilen. Kertoi stalkanneensa mua facebookissa jo pidemmän aikaa ja sanoi suoraan mun olevan kiinnostava tyyppi. Juteltiin ja juteltiin ja mentiin meille ja juteltiin taas hieman tajutakseni hänen olevan aivan älyttömän fiksu ja hieno ihminen. Riisuttiin. Suudeltiin. Ei seiso.

Herätään. Riisutaan. Suudellaan. Ei seiso.

Ja tyttö aivan valtavan haluissa. Noloimpia hetkiä ikinä.

Nyt kirjottelee, et "ei se haittaa" yms ja, et hänellä oli kaikesta huolimatta erittäin mukavaa mun kanssa ja haluis nähdä uudestaan, mut... "ei seiso" kummittelee päässä... Ja vittu että nolottaa... Ja kaikkee... Ja muutakin... Ja ehkä oikeesti ihastuinkin.

Kyllä sinä tuosta yli pääset. Älä rakenna itsellesi rimakauhua: työpaikkalääkäriltä reseptillä jeesiä pariin ekaan kertaan ja ihastumaan lisää.
 
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
Mitäköhän tästä pitäisi ajatella. Miten kauas normaalista voivat naiset enää mennä?

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/02/27/meeri-koutaniemi-kuvaa-vaginasi

^ Linkissä juttua siitä, miten naisia haetaan julkisella ilmoituksella perverssiin rituaaliin, jossa naisten alapäihin tungetaan kuvauslaite - tiedenäyttelyn tiloissa. Tunnetun nykyfeministin johtamana. Ehkä tuo koitetaan verhota myös moderniksi taiteeksi kun siitä kirjoitellaan samalla omaa runonpätkää.

Tunnen itseni entistä onnekkaammaksi.

Eikös joku Teemu ole päässyt Kiasmaan runkkailemaan tappamansa kissan päälle.. Taiteen nimissä tietty.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös