Mitäpä jos pidätte molemmat omat sukunimenne, ja mahdolliset lapsenne saisivat jonkinnäköisen yhdistelmänimen? En ole tässä suhteessa asiantuntija, joten en ole varma onko tämä laillisesti mahdollista, mutta voisin kuvitella että olisi. Tämä voisi olla sellainen kompromissi johon luulisi molempien suostuvan. Mikäli ei, niin aika kummaa jääräpäisyyttä, jota en itse kovin kauaa katselisi.
Tämä riippuu myös ihan fonetiikasta, siis kuinka hyvin nimet rimmaavat keskenään. Voi olla, että lasten yhdistelmänimi kuulostaisi korvaan hyvältä, tai sitten ei lainkaan.
Nythän tiedämme morsiamen nimen ruotsalaisperäiseksi, ja iki-ilveksen nimen "ei erityisen hienoksi, mutta mieleenjääväksi". Otetaan kuvitteellinen esimerkki: aviopari Jessica Hermansgård ja Tarmo Hikipää ottavat lapsilleen yhdistelmänimen vanhempien sukunimistä. Miltä kuulostaisi lapsen nimenä vaikkapa Ingrid Hermansgård-Hikipää, tai Oskari Hikipää-Hermansgård. Ei nimi miestä pahenna, ei naista liioin, mutta tuollaisilla nimillä olisi ennen vanhaan päästy heittämällä Pahkasian sivuille.
@Käyttäjänimetön laittoi kyllä asialliset teesit tiskiin edellä. Niin hyvin väitän tuntevani Käyttiksen eri yhteyksistä, että pidän häntä naissuhdeasioissa ihan oikeasti siten varteenotettavana konsulttina, että pysähtyisin ainakin keputuopillisen ajaksi pohtiloimaan asioiden laitoja. En väitä häntä erehtymättömäksi, mutta Käyttiksen juttuja ei missään tapauksessa pidä ohittaa jonkun random-häntäheikin mouruamisina.
Tuo "kahden joustamattoman ja kompromisseihin kykenemättömän" liitto kuulostaa pahasti myrskyvaroitukselta. Avioliitossa ja perheen perustamisessa tarvitaan aina jonkinlaista kykyä joustaa ja tehdä sellaisia päätöksiä, jotka molemmat voivat pitää kokonaisuuden kannalta hyväksyttävinä. Muuten homma menee takuuvarmasti perseelleen jossakin vaiheessa. Hynttyiden yhteen laittaminen ei voi olla projekti, jota kumpikin järkkää vain omasta näkökulmastaan ja on tyytyväinen vain silloin, kun kaikki omat mieltymykset tulevat palvelluiksi. Pariskuntana toimiessa ihmisten on aika ajoin vain väistämättä soviteltava joitakin asioita yhteen.
Pahimmillaan puoliskojen joustamattomuus ja minä vs. sinä -ajattelu saa melko lailla kipeitä piirteitä. Olen nähnyt läheltä sellaistakin, että pariskunnan osapuolet käyvät arkisista asioista keskenään jonkinlaista kauppaa, jossa he kuvittelevat erilaisista asioista ansaitun jotain plus- tai miinuskrediittejä. Käyvät siis keskustelua vaikkapa siitä, onko Erkin korrektia mennä lätkämatsiin, koska Pirkko on kahdesti peräkkäin imuroinut ja vielä jättänyt käymästä tyttöjen kanssa ruotsinristeilyllä (syy ei ole tässä relevantti, sehän voi olla vaikka Pirkon ja Annelin sittemmin sovittu riita). Tuo kaikki voi ensi kuulemalta vaikuttaa huvittavalta, mutta ei se todellakaan ole sitä. Ihmettelen, jos joku kestää tuollaista vuodesta toiseen vain sen takia, että saa olla suhteessa jonkun kanssa. Voisin kuvitella, että kuvailemassani tilanteessa myös seksin harrastaminen on kreditoitu kauppatavara, so. et nyt sitten saa pillua kuukauteen, kun kävit siellä lätkämatsissa.