Se mitä tuota ihmistä viidentoista vuoden jälkeen tunnen, niin ei hän ole "pettäjätyyppiä". Oikeastaan tu
Jäiköhän tuossa jotakin olennaista kesken? :)
Järki sanoo, että homma on ohi eikä siihen kannata palata, mutta tuo tunnepuoli...
Omalta kohdalta olen huomannut, että joskus täytyy saada lyödä päätä seinään vielä viimeisen kerran. Viisastahan se ei ole, mutta kun tarpeeksi monta kertaa "ottaa turpiinsa", pystyy lopulta tekemään sellaisen päätöksen, josta on täysin varma. Itsensä siinä satuttaa, mutta hyötypuolena on se, että sen jälkeen ei ole enää jossiteltavaa. Kivun ja tuskankin kanssa voi elää (ja niistä pääsee aikanaan eroon), kun tietää ainakin kärsivänsä oikeista syistä, eikä "hätiköidyn" päätöksen takia.
Lisäisin muuten vielä yhden kysymyksen pohdittavaksi: Kuinka kauan jossittelet, mikäli et kokeile? Kuukauden? Vuoden? Kymmenen vuotta? Loppuelämän?
Jos luulet jossitteluvaiheen kestävän vain viikkoja tai muutamia kuukausia, kannattaa ehkä jättää kokeilu väliin. Muussa tapauksessa, mieti itse.