Naisasiat

[Kuuukko]

Minulla on sellainen käsitys, että nuorempien ikäluokkien osalta parisuhde on hitaasti kuolemassa. Se oletetaan lähtökohtaisesti väliaikaiseksi ja rakennetaan myös sellaiseksi. Siksi erilaiset rooliodotukset menettävät merkitystään. Parisuhteista on tullut väliaikaisia kohtaamispaikkoja, eräänlaisia elämysmatkoja, joihin kasvetaan ja joissa kasvetaan.

Itse näen, että tinderien yms sovellusten myötä deittailusta on tullut niin sanotusti kertakäyttökulttuuria. Sovellukset täynnä ihmisiä, joita selatessa aina odottaa parempaa ja parempaa löytyvän, jolloin ei osata enää pysähtyä niihin joiden kanssa keskustelua on aloitettu. Samalla nostetaan omat odotukset ehkä liiankin korkealle, kun luotetaan siihen että kyllä joku ne vielä täyttää, kunnes vuosien kuluttua ehkä huomataankin että ei muuten löytynyt. Tietyllä tapaa samaa ongelmaa kun koitat valita elokuvaa suoratoistopalveluista, tarjontaa on niin valtavasti, että oikein mikään ei tunnu hyvältä.

Parisuhteen muodostumisesta onkin sitten vielä pitkä matka pidempään yhdessäoloon, perheen perustamiseen (jos siihen on haluja) yms, mikä toki ei mihinkään ole muuttunut vuosien saatossa. Mutta itse parisuhteeseen saakka pääseminen taitaa nykyään olla se suurin kompastuskivi.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Onko kenelläkään palstalaisista kokemusta Facebookissa olevista sinkuille tarkoitetuista ryhmistä? Kannattaako sellaiseen liittyä?
Tinder ei kiinnosta minua yhtään, jo pelkästään taloudellisista syistä. Lisäksi minua ei kiinnosta olla siellä tuhansien ihmisten arvioitavana ja esittää jotain sellaista, jota en ole.

Minulla on jonkin verran kokemuksia FB:n sinkkuryhmistä, kuten myös useammasta muustakin alan foorumista. Tosin tällä erää ei ole parisuhdestatuksesta johtuen tarvetta, eikä toivottavasti ole jatkossakaan.

Facebook-ryhmissä voit tietysti olla suht hiljaa taustalla ja katsella, keitä on ollut viime aikoina hoodeilla, ja olla sitten yhteydessä kiinnostusta herättäviin henkilöihin. Eli ei tarvitse välttämättä olla ”tuhansien ihmisten arvioitavana”, jos itsesi julkisesti esiin laittaminen ei tunnu oikealta. Kyllä tuolta porukat seuraa löytävät, ja sanoisin että yhtä hyvällä tai huonolla menestyksellä kuin muualtakin. Yksi hyvä tuttuni on järkännyt FB:n kautta useammatkin treffit, ja etäämpää tiedän pariskunnan, joka on päätynyt ihan yksiinkin Facebookin sinkkuryhmän kautta. Sama juttu kuin muissakin ryhmissä ja palveluissa, eli Facebook-sinkkuryhmät sopivat joillekin paremmin ja toisille huonommin. Kokeile itse. Avoimen positiivinen asenne ilman yletöntä mailasta puristamista on eduksi tuollakin.

Tähänastisella kokemuksellani väitän, että mitä enemmän ryhmässä/sovelluksessa on porukkaa, painottuen mielellään sattumanvaraisesti kaikenlaisiin taustaryhmiin, niin sitä vähemmän on väliä, mitä kautta yrität hakea seuraa. Kun monenkirjavaa väkeä on riittävästi, niin mukaan mahtuu väistämättä itse kunkin omaa kohderyhmää. Sanallisen ilmaisun merkitys ja viestinnän tavat vaihtelevat jossakin määrin eri palveluissa ja ryhmissä, mutta ihmisistä itsestään riippuu eniten, onko keskinäistä kiinnostusta löytyäkseen.

Tuo ”tuhansien ihmisten arvioitavana” olemisen välttely onnistuu monessa muussakin treffimestassa. Kokeile vaikka Happy Pancakea, sekin on ilmainen. Ihan penskoja Pannarissa on kai niukemmin, mutta yli 3-kymppisiä ja reilummin maturea porukkaa on mukavasti. Voit pitää profiilisi esillä ilman kuvia, ja viestittelet sitten vaan heille, jotka vaikuttavat kiinnostavilta. Kuvasi voit sitten avata näkyville niille, joihin otat yhteyttä. Tietysti saat helpommin aloitteita naisilta, jos sinulla on hyvin laadittu profiili ja kuvia itsestäsi näkyvillä, mutta noinhan se menee muuakin.

Mikä juttu tuo on, että pitäisi esittää jotakin sellaista, mitä ei ole? Ymmärrän kyllä, että satunnaista panoseuraa voi yrittää hakea esittämällä jotain, mutta panosille pääsee myös ihan omana itsenään. Suosittelen jälkimmäistä. Parisuhteen etsimiseen tuollainen muuksi kuin omaksi itsekseen tekeytyminen ei taas istu lainkaan. Vai tarkoititko esimerkiksi sitä, että jossakin sinkkuryhmässä tai treffipalvelussa itsestäsi esiin tuomat asiat ovat oman valikointisi lopputulos, jolloin esittämäsi kuva ei ole autenttinen, vaan kokoelma parhaiksi arvioimistasi puolista? Tätä voi kutsua vaikka markkinoinniksi, ei niinkään esittämiseksi. Vääristely tai silkka valehteleminen ovat tietysti asia erikseen. Treffifoorumeilla esiintyy myös tyyppejä, jotka valehtelevat jopa ikänsä. Ihan käsittämätöntä.

 

[Haywire]

Itse en näe suhdetta jossa on kuukauden mykkäkouluja, jatkuvia riitoja ja rankkaa kuluttavaa oloa itselle millään lailla suhteeksi joka pitäisi pelastaa. En sitten tiedä mitä ne perinteiset arvot ovat, mutta nykypäivänä on paljon hyväksyttävämpää erota. Ja se on aina parempi kuin roikkua väkisin yhdessä.

Jokainen myös ihan itse määrittää oman parisuhteensa ja miten sen haluaa. Ei tarvitse loukkaantua muiden sanoista ja tekemisistä.

Kunnioitan näkemystäsi ja erittäin hyviä pointteja. Jos ei koe, että se toinen ihminen on niin merkityksellinen, että hänen puolestaan kestäisi pahimmat riidat ja väännöt niin silloin se on parempi vaihtaa.

Minulla on vain käsitys, että ei se puoliso vaihtamalla parane vaan sama työ pitäisi lähteä tekemään alusta uuden kanssa mitä ollaan työstetty nyt vuosia. Ja mitä kovemman väännön jälkeen ollaan edelleen yhdessä, niin sitä lähempänä ollaan taas toisia ja sitä syvempää rakkautta ilmennetään. Ollaan luvattu olla yhdessä, niin silloin keksitään keinot ratkoa ongelmat vaikka se veisi aikaa ja hermoja.

E. Lisätty, että kyseessä on puoliso mikä ei vaihtamalla parane.

 

[Jumalpaita]

Vanha tapailukumppani pyörii mielessä. Tavattiin yli 10v sitten yhteisessä harrastuksessa, johon tultiin toisistamme tietämättä. Ihastuin saman tien kun daamin huomasin, muutama kk meni kunnes uskalsin pyytää ulos. Meinas huuto päästä kun vastasi viestiin myöntävästi, tapailua oli sitten kesän yli vähän syksylläkin. Paria ei meistä kuitenkaan tullut, mikä oli raskas paikka. Kavereina/ystävinä ollaan kuitenkin säilytty. Ja whatsappia on tullut harrastettua näihin päiviin asti, joskin harvemmin kuin aiemmin, aloin ottaa huomattavasti harvemmin yhteyttä toisien pakkien jälkeen.

Silleen tämä on aina kohdellut mua tosi hyvin, mitä taas ei voi muista yrityksistä sanoa. Aina pyrkinyt varomaan valittamista naisille kun niihin tutustuu, siis huonosta tuurista naisten suhteen. Kerran kuitenkin vähän sivusin tätä aihetta varovasti, kun tämä muutti muualle työn perässä. Sanoi että toivottavasti hän ei aiheuttanut mulle murhetta, että ei ainakaan tarkoitus ollut.

Viime vuonna nähtiin pitkästä aikaa, kun oli yksi tapahtuma sen kotikylällä missä arvelin sen voivan olla, ja olihan se. Ilme oli hänellä kyllä lievästi sanottuna näkemisen arvoinen, kun tuttu ääni moikkasi ollessaan vielä siinä kohtaa minuun selin. Ihan mukavaa rupattelua oli sitten parikymmentä minsaa, kunnes tuntui että enköhän nyt ole valmis lähtemään himaan.

Viime vuonna otin muutaman kerran yhteyttä. Kivasti vastaili viesteihin ja whatsappia meni 3 kerralla yhteensä peräti 8 tunnin verran. Toiset daamit ei noin ainakaan mulle tee, että en tiiä, tuskin mäkään hänelle ihan merkityksetön olin. Paha vain kun menin palavasti ihastumaan sellaiseen, joka viihtyy ilman äijää. Paha vain sekin, kun ei tuota tarvinnut kuin katsella niin perhoset pelasi mahassa lätkää. Sama homma niin tapaillessa kuin viime kesänäkin, vaikka se nyt vain oli viatonta jutustelua.

En voi mitään, mutta vähän toi pyörii edelleen mielessä. Toki deittipalveluja katsellaan ja ulkona käydessäkin on antennit pystyssä, jos silmiin osuisi mukavan oloista porukkaa. Hänen jälkeenkin on onnistuttu ihastumaan toiseen, mutta tämä teki vähän rumasti, kun kerran nähtiin, halusi toisenkin kerran mutta yks kaks alkoi ghostata. Saa nähdä löydänkö tuota vanhaa tuttua upeampaa ihmistä mistään enää. Hyvä elämä ollut ilman emäntääkin, mutta mieli on joskus eri mieltä.. Hankala homma tämä kaikki silleen, että en ole tottunut saamaan naisilta hyvää kohtelua.