Naisasiat

[mikse]

9 vuotta ja 33.




En koe, että on. Siis jätkät, kyse on siitä, että käy baarissa, pitää hauskaa, juttelee naisten kanssa ja huomaa, että nämä olisivat kiinnostuneita. Tottakai sellainen piristää. Mutta ei. Ei saa hymyillä, ei ainakaan katsoa toisia silmiin eikä jumalauta varsinkaan jutella.

Muistan ensi kerralla (sitten taas puolen vuoden päästä) istua hiljaa nurkassa ja vetää viinaa kuten muutkin kunnon miehet.

Ymmärrän pointtinne, mutta tilanne olisi hieman eri jos näitä tilaisuuksia alkaisi tosissaan metsästää ja käyttää hyväkseen.

Meet aikalailla samoilla spekseillä iän ym suhteen kuin meikäläinen. Mä kyllä olen huomannut tuota "kiinnostusta" silloin tällöin duunissa duunikavereiden ja asiakkaiden puolelta ym. Onko baari ainoa paikka, jossa tuota voi todentaa? Jos kundi on yleensäkään puoleensavetävä, kyllä se naisista, joiden kanssa on tekemisissä, näkyy. Vaikka mimmit nyt yleensä eivät ole baarissa ehkä aivan yhtä jurrissa kuin kundit, pidän selvinpäin osoitettua kiinnostusta baaritouhuja "kovempana" näyttönä, jos moiselle on tarvetta. Pointtina siis se, ettei tuota markkina-arvoa mun mielestä tarvitse erikseen lähteä mittauttamaan mihinkään, vaan jokapäiväisessä elämässäkin se suht helposti tulee esille.

 

[Scissors]

Ymmärrän pointtinne, mutta tilanne olisi hieman eri jos näitä tilaisuuksia alkaisi tosissaan metsästää ja käyttää hyväkseen.

Tässä taisi olla kyse enemmänkin siitä että joidenkin mielestä saattaa olla jonkin verran moraalitonta antaa olettaa mutta sitten tylysti dumpata neitokainen kun kello lyö. Tuon kyseisen pointin ainakin itse ymmärrän varsin hyvin, mutta toisaalta nuorempana tuli itse paljon enemmän päättömästi dumpattua noita, esimerkiksi rankan humalan takia vain tuli liuettua paikalta kun koko illan seurassani ollut, ja ilmeisen hyvin siinä myös viihtynyt nainen meni käymään naistenhuoneella tai muuta vastaavaa. Eli joutuvat ne aika ajoin muutenkin toteamaan että ilta on mennyt ns. hukkaan. Ja niin joutuvat miehetkin.

Mitä tulee markkina-arvon mittauttamiseen niin sitä tekee kummatkin sukupuolet. Itselleni on viimeisen parin vuoden aikana baareissa tullut vastaan yksittäisiä tapauksia näitä, ja on ollut tavallaan onni onnettomuudessa että olen itsekin ollut varattu. Ei tuossa toiminnassa, parahin Bbird80, mielestäni niin paljoa vikaa ole, mutta lähinnä tuo pieni boustaileva otteesi siitä kertoessasi saattoi muutaman nimimerkin saada helposti kantapäilleen. Eikä tuota mielestäni kannata tehdä liian usein. Se on kuitenkin totta, että itsetunto saattaa pidemmän parisuhteen aikana olla välillä vähän alhaalla vaikka parisuhteessa menisikin hyvin. Jokin tuossa jumiutumisessa on, joka kyseisen fiiliksen tuottaa. Siitäkin olen kyllä samaa mieltä jonkun edelle kirjoittaneen kanssa että saattaa oikeasti olla ihan tarpeeksi vain yksinkertaisesti katsoa peiliin ja juntata se asia omaan pääkoppaan että varmasti kelpaisi myös muille.

All in all, en siis tuomitse koska ymmärrän tunteen. Silti pidän markkina-arvon mittauttamista konseptoituna tuolla tavalla vähän ikävälle kalskahtavana. Edelleen kuitenkin haluan huomauttaa että on nähdäkseni kohtalaisen tavallista että varatut tätä tekevät.

 

[kiwipilot]

Aamun Hesarissa erittäin hyvä juttu liittyen ketjun aiheeseen:

Psykiatri: "On helpompi olla uskollinen, jos on kokenut kielletyn intohimon" - Parisuhde - Elämä - Helsingin Sanomat

 

[Ted Raikas]

Aamun Hesarissa erittäin hyvä juttu liittyen ketjun aiheeseen:

Psykiatri: "On helpompi olla uskollinen, jos on kokenut kielletyn intohimon" - Parisuhde - Elämä - Helsingin Sanomat

Onpas muuten harvinaisen hyvää tekstiä. Kiitos!

Pistin jakoon Facebookissa.

 

[Colin Hunt]

Vanha suola ja muuta p***aa

Viime vuoden huhtikuussa loppui yhteiselo silloisen vaimoni kanssa. Tuohon vaikutti hyvin vahvasti hänen hyvä miespuolinen "ystävänsä" töistä. Itselle tuo kaikki oli ihan jumalattoman kova paikka. Kesä, syksy ja osa tästä talventapaisesta meni miettiessä asioita ja yrittäessä päästä niistä yli. Joulukuussa alkoi tuntua, että kyllä tämä tästä helpottaa ja elämä menee vähän parempaan suuntaan. MUTTA, sitten tuli viestiä ex-rouvalta, että vähän kaduttaa se miten asiat meni, voitaisiinko tässä vielä puhua ja miettiä juttuja uudestaan. Siinähän sitä takapakkia sitten itselle taas tuli. Asiat jotka on jo jollakin tavalla käsitellyt ovatkin taas siinä pöydällä ja tuntuu kovin ahdistavalta tämä kaikki.

Mitä ihmettä tässä pitäisi tehdä. Haistattaa pitkät ketut, koska aika paska fiilis hänen toiminnastaan jäi itselle vai yrittää katsoa, jos vielä tuosta jotain tulisi? Hyvin vahvasti tuo ensimmäinen vaihtoehto on itsellä mielessä, mutta kun sen pahuksen asian olen huomannut, että jotain tunteita tuota ihmistä kohtaan on vielä jäänyt. On tämä kyllä persiistä.

 

[Jupe]

Mitä ihmettä tässä pitäisi tehdä. Haistattaa pitkät ketut, koska aika paska fiilis hänen toiminnastaan jäi itselle vai yrittää katsoa, jos vielä tuosta jotain tulisi? Hyvin vahvasti tuo ensimmäinen vaihtoehto on itsellä mielessä, mutta kun sen pahuksen asian olen huomannut, että jotain tunteita tuota ihmistä kohtaan on vielä jäänyt. On tämä kyllä persiistä.

Jaksamista vaikeiden asioiden äärelle, omaan myös vähän vastaavanlaisia kokemuksia vuosien takaa. Tuo haiskahtaa näin nopeasti ajateltuna klassiselta pettämisjutulta missä pettäjä tulee katumapäälle ja halajaa sitten takaisin tuttuun ja turvalliseen arkeen sieltä seikkailujen syövereistä. Kuitenkin siitä seikkailusta on aika pitkä tie rouvavaiheeseen ja moni ensi hekuman jälkeen kaipaa sitä jo mukavan leppoisaksi koettua arkea.

Tuossa yllä olevassa artikkelissa proffa kertoilee että pettämisen jälkeen voi olla uskollinen. En näe asiaa kyllä noin yksinkertaisena, varsinkaan 20-40 ikäisten suhteissa.

Vaikeita päätöksiä. Voisi ajatella myös niin että yhteenpalaaminen tarkoittaa ex-vaimosi onnistumista lähteä seikkailemaan ja tutustumaan vieraisiin miehiin, kuitenkaan menettämättä otetta sinuun. Onko tämä hyväksyttävää, sen saa jokainen päättää itse.

_

 

[Midnight Rambler]

Haistata vaan paskat ja mene elämässä eteenpäin. Ex-naisesi kynnys tehdä paskamainen tempaus sulle uudestaan on nyt jo kerran madaltunut, joten älä hyvä mies ota turhaa riskiä joutua käytetyksi. Ajattelehan, mitä tapahtuukaan seuraavan kerran, kun joku uusi innostava, ihana ja kiihottava parrupoika aka "kollega" ilmestyy samaan duunipaikkaan hänen kanssaan? Siinähän mietit taas pääsi puhki, että mitähän se vaimo puuhaa siellä ylitöissä tai työmatkoilla..

 

[Colin Hunt]

Vaikeita päätöksiä. Voisi ajatella myös niin että yhteenpalaaminen tarkoittaa ex-vaimosi onnistumista lähteä seikkailemaan ja tutustumaan vieraisiin miehiin, kuitenkaan menettämättä otetta sinuun. Onko tämä hyväksyttävää, sen saa jokainen päättää itse.

_

Tämä sama asia se itselläkin on mielessä. Kyynisenä sitä sitten ajattelee, että jos kerran pettää ja sen saa anteeksi, niin miksi sitä ei sitten tekisi uudestaan. Jotenkin tämä on siinäkin mielessä kovin vaikea tilanne, kun pettäminen on omasta mielestä todella alhainen teko toista kohtaan, mutta sitten jostain syystä tosiaan niitä tunteita on vielä jäljellä. Ristiriitaista touhua minulta sanon ma.

Haistata vaan paskat ja mene elämässä eteenpäin. Ex-naisesi kynnys tehdä paskamainen tempaus sulle uudestaan on nyt jo kerran madaltunut, joten älä hyvä mies ota turhaa riskiä joutua käytetyksi. Ajattelehan, mitä tapahtuukaan seuraavan kerran, kun joku uusi innostava, ihana ja kiihottava parrupoika aka "kollega" ilmestyy samaan duunipaikkaan hänen kanssaan? Siinähän mietit taas pääsi puhki, että mitähän se vaimo puuhaa siellä ylitöissä tai työmatkoilla..

Totta tuokin. Noita asioita aikaisemmin joutui miettimään ja jestas sentään miten rankkaa aikaa se oli. Päässä kun saa vielä kehitettyä mitä uskomattomampia skenaarioita.

 

[TQoFE]

Tämä sama asia se itselläkin on mielessä. Kyynisenä sitä sitten ajattelee, että jos kerran pettää ja sen saa anteeksi, niin miksi sitä ei sitten tekisi uudestaan. Jotenkin tämä on siinäkin mielessä kovin vaikea tilanne, kun pettäminen on omasta mielestä todella alhainen teko toista kohtaan, mutta sitten jostain syystä tosiaan niitä tunteita on vielä jäljellä. Ristiriitaista touhua minulta sanon ma.

Laitan sinulle neljä kysymystä, joiden pohtiminen toivottavasti auttaa ratkaisun tekemisessä:

1) Kaipaatko nimenomaan exääsi vai suhteenne hyviä asioita?

2) Olisiko sinulle täysin mahdotonta antaa pettäminen anteeksi ja opetella luottamaan uudelleen?

3) Oliko pettäminen ensimmäinen vai onko exäsi sitä tyyppiä, joka eksyy helposti väärään sänkyyn?

4) Oliko suhteessanne sellaisia ongelmia, jotka jollain tapaa "selittäisivät" pettämisen?

 

[Rod Weary]

Voisi ajatella myös niin että yhteenpalaaminen tarkoittaa ex-vaimosi onnistumista lähteä seikkailemaan ja tutustumaan vieraisiin miehiin, kuitenkaan menettämättä otetta sinuun.

Minusta tuo noin kerrottuna taas kuulostaa siltä, että exä luuli ruohon olevan vihreämpää aidan toisella puolella.

Ihan sama, ei tuollaista voi toisen puolesta päättää, antaako uuden mahdollisuuden vai ei. Itse se päätös on tehtävä.

 

[Jääkoneenkuljettaja]

Noita asioita aikaisemmin joutui miettimään ja jestas sentään miten rankkaa aikaa se oli. Päässä kun saa vielä kehitettyä mitä uskomattomampia skenaarioita.

Säästä itsesi tuolta ja anna exän pysyä exänä. Kuten MR jo sanoi: rima on jo valmiiksi madallettu seuraavaa kertaa varten. Miksi se exä sinua nyt kaipailee takaisin? Eikö hommat toimineetkaan uusien säätöjen kanssa, joten tuttu ja turvallinen tarvitaan laastariksi? Hälytyskellojen pitäisi soida ja lujaa tällä hetkellä.

Miten niin minulla on kokemusta vastaavasta, pettäjänä ja petettynä?

Omaakin tilannetta tämän ketjun osalta voisi vähän päivitellä. En ole vakavassa parisuhteessa ollut nyt noin kolmeen vuoteen, sillä edellisen haavoissa kesti todella kauan nuolla ne puhtaiksi. Nyt kun ei ole arpia ihmeempiä siitä jäljellä ja joitain laastareita on ollut tuossa vällyjen välissä käymässä onkin oiva aika katsoa kirkkaammin silmin tulevaan.

Tuli tuossa laitettua eräälle todella kaukaiselle ihastukselle jouluksi korttia, joka poiki yllättäviä tuloksia. Tämä ihastus on ollut parturini jo usean vuoden ajan ja meillä on aina synkannut oudon hyvin sen puoli tuntia kuukaudessa. Neiti erosi jokunen vuosi sitten, joten kysyin häntä ulos aina parturissa käydessäni nyt noin vuoden verran. Aina pakit. Vitun noloa.

Vähän ennen Joulua kun kävin parturissa niin neidon syy olla lähtemättä ulos oli uskalluksen puute. No perkele, annoin sen kortin mukana uskallusta lahjaksi ja se oli naula arkkuun. Tässä on joku viikko pidetty yhteyttä, parit deitit käyty ja koko ajan tämä touhu näyttää syvenevän ja syvenevän. Voisi sanoa, että ihastuminen on helvetin hauskaa puuhaa, kun siihen on valmis.

Tietysti kyseessä ei ole taaskaan mikään helpoin mahdollinen nainen. Miten se nyt voisi ollakaan, kun minusta on kyse... Helvetinmoinen työmaa tästä tulee, kun koettaa kahden nuoren lapsen äitiä - joka sai pahasti erossa siipeensä - saada olemaan pelkäämättä ja luottamaan. En valita, kunhan vain totean. Voi olla, että tässä tulee poltettua näppinsä pahasti, mutta elämäähän se vain on.

 

[Musta Nuoli]

Aamun Hesarissa erittäin hyvä juttu liittyen ketjun aiheeseen:

Psykiatri: "On helpompi olla uskollinen, jos on kokenut kielletyn intohimon" - Parisuhde - Elämä - Helsingin Sanomat

Kommentti vielä tähän psykiatrin väitteeseen, eli että on muka helpompi olla uskollinen, jos on kokenut kielletyn intohimon. Tuohan on aivan täyttä hölynpölyä. Aivan sama kuin jos väittäisi, että:
-on helpompaa elää raittiina kun on ensin ollut lasolia juova spurgualkoholisti.
-on helpompaa elää rauhassa kun on ensin tappanut ihmisiä.
-on helpompi hillitä huumeidenkäyttöä kun on ensin päätynyt heroiiniriippuvaiseksi.

Tämä myös Colin Huntille pohdittavaksi, eli olisiko ex-vaimo jatkossa uskollinen nyt kun hän on päässyt kielletyn hedelmän makuun ja pettänyt estoitta? Minä olen taipuvainen yhtymään Midnight Ramblerin kannalle, eli jos exän työpaikalta löytyy kertaalleen se "työkaveri" tyydyttämään tarpeita, niin sitten sellainen löytyy entistä helpommin toistekin.

On toki tapauksia, joissa pettämiskerta jää ensi kertaan, samoin kuin on tapauksia, joissa perheväkivalta jää yhteen ainoaan kertaan. Mutta perheväkivaltatapauksessakin kannattaa tosissaan miettiä, missä mennään ja tuleeko tilanne toistumaan tai pahenemaan. Jos ylipäätään lähtee lyömään puolisoaan yhdenkin kerran, niin silloin on olemassa vahva alttius lyödä myöhemmin toistekin, kunnes tuosta tulee arjen rutiinia. Ensin lyödään, sitten kadutaan hartaasti ja kyynelsilmin, kunnes taas lyödään. Eiköhän sama päde myös pettämiseen.

TQoFE:n kysymyspatteri oli sinänsä hyvä, noita kannattaa miettiä. Lisäisin vielä yhden lisäkysymyksen:

5) Entäs jos puolisolle annetaan anteeksi ja puoliso pettäisi taas?

Mitä seuraisi tässä tilanteessa? Anteeksi on jo kerran annettu, miksei anneta siis toistekin, ja seuraavalla kerralla. Vai olisiko tämä kerrasta poikki? Jos olisi, niin kuinka vahvana päätös pysyisi, jos jo ensimmäiselläkin kerralla on annettu anteeksi ja otettu puoliso takaisin?

 

[Rod Weary]

Kommentti vielä tähän psykiatrin väitteeseen, eli että on muka helpompi olla uskollinen, jos on kokenut kielletyn intohimon. Tuohan on aivan täyttä hölynpölyä. Aivan sama kuin jos väittäisi, että:
-on helpompaa elää raittiina kun on ensin ollut lasolia juova spurgualkoholisti.
-on helpompaa elää rauhassa kun on ensin tappanut ihmisiä.
-on helpompi hillitä huumeidenkäyttöä kun on ensin päätynyt heroiiniriippuvaiseksi.

Sotket nyt iloisesti moraalin ja fyysisen riippuvuuden. Tuo keskimmäinen ehkä jopa pitää paikkansa, ellei ole psykopaatti.

 

[redzel777]

Kommentti vielä tähän psykiatrin väitteeseen, eli että on muka helpompi olla uskollinen, jos on kokenut kielletyn intohimon. Tuohan on aivan täyttä hölynpölyä.

Tämähän on taas täysin yksilöllistä miten suhtautuu pettämiseen. Itse olen kerran pettänyt. Henkilökohtaisesti tapaus avasi silmäni ja tunneskaala, jonka koin tapauksen jälkeen oli pääosin negatiivinen. Tämän jälkeen en ole pettänyt enkä edes ajatellut, että olisi mahdollista pettää toistamiseen. Itsellä kerta oli nopea yhdenyönhoito. Asia olisi varmaankin eri jos olisin kokenut jonkin sortin ihastumisen ja tutustunut toiseen ihmiseen, muutenkin kuin sängyssä.

 

[Musta Nuoli]

Sotket nyt iloisesti moraalin ja fyysisen riippuvuuden. Tuo keskimmäinen ehkä jopa pitää paikkansa, ellei ole psykopaatti.

Henkiset riippuvuudet ovat yhtä lailla ihmiseen vaikuttavia tekijöitä kuin fyysisetkin. Onhan seksiaddiktiokin riippuvuus. Ja edelleen ei nähdäkseni tarvita "kiellettyä intohimoa" siihen, että olisi helpompi olla uskollinen. Ei tarvitse tehdä väärin kumppaniaan kohtaan, jotta voisi helpommin olla tekemättä väärin kumppaniaan kohtaan.

"On helpompi olla lyömättä akkaansa kun on ensin vetänyt sitä kunnolla turpaan."

 

[ernestipotsi]

Okei...löysin jonkun. Ehkä.

Nainen on omituinen olento. Sen vuoksi mies tekee mitä ihmeellisimpiä asioita:

Aasialainen nainen on vielä astetta omituisempi eliö. Kommunikaatiovaikeuksia, ristiriitaisia tunteita, piiloteltua seurustelua sekä muita omituisia tapoja.

Ostin lentoliput toiselle puolelle maailmaa, lykkäsin opintoja ja tulen ottamaan loparit osa-aikaduunista. Koko reissu tullee maksamaan jotain 1500-2000e mutta on sitä tyhmempiinkin asioihin rahaa poltettu.

Ehkä pelottavinta tässä on se, etten ole edes ns. pillun perässä vaan ihan oikeaa parisuhdetta rakentamassa. Sukupuoliroolit ovat muutenkin kääntyneet tässä keississä ihmeellisesti päälaelleen. Minä olen se, joka valittaa kun toinen ei puhu tarpeeksi tunteistaan. Minä olen se, joka tuijottaa koko ajan puhelinta/tietokonetta uusien viestien toivossa. Ja minä olen se, joka itkee ja nauraa samaan aikaan. Viikoittain lähtettyjen ja vastaanotettujen some-viestien yhteismäärä kyseisen henkilön kanssa on n.1000-1500kpl/viikko.

Yksityisyyttäni varjelen, mutta tätä ketjua käytän purkaakseni asioitani tuntemattomille ihmisille.

 

[Midnight Rambler]

Huh, no toivottavasti myös tarinan aasialainen nainen on rakentamassa kanssasi parisuhdetta. Valitettavan useinhan käy lopulta ilmi, että china girl kiinnostuu vain rahasta ja länsimaisesta elintasosta.

 

[kiwipilot]

Huh, no toivottavasti myös tarinan aasialainen nainen on rakentamassa kanssasi parisuhdetta. Valitettavan useinhan käy lopulta ilmi, että china girl kiinnostuu vain rahasta ja länsimaisesta elintasosta.

Ja tämä taas kokemuksen syvällä rintaäänellä?

Ja ernestipotsille: just go for it! Elämä on tehty elettäväksi. Kyyniset ja katkerat mädäntyykööt itsesäälissään.

 

[MustatKortit]

...

Ja ernestipotsille: just go for it! Elämä on tehty elettäväksi. Kyyniset ja katkerat mädäntyykööt itsesäälissään.

Juuri näin!

Tosin, Ramblerilla on (kerrankin tässä ketjussa) ihan hyvää pointtia siinä, että kyllä noiden aasialaisten naisten kanssa varuillaan varmasti kannattaa olla.

Heillä on näissä länsimaisen miehen kanssa solmituissa suhteissa erittäin paljon voitettavaa, mikäli pääsevät tämän siivillä länsimaihin muuttamaan.

Tämä siis yleisenä huomiona, ei ernestipotsin suhteeseen liittyvänä juttuna.

 

[Domi28]

Okei...löysin jonkun. Ehkä.

Nainen on omituinen olento. Sen vuoksi mies tekee mitä ihmeellisimpiä asioita:

Aasialainen nainen on vielä astetta omituisempi eliö. Kommunikaatiovaikeuksia, ristiriitaisia tunteita, piiloteltua seurustelua sekä muita omituisia tapoja.

Ostin lentoliput toiselle puolelle maailmaa, lykkäsin opintoja ja tulen ottamaan loparit osa-aikaduunista. Koko reissu tullee maksamaan jotain 1500-2000e mutta on sitä tyhmempiinkin asioihin rahaa poltettu.

Ehkä pelottavinta tässä on se, etten ole edes ns. pillun perässä vaan ihan oikeaa parisuhdetta rakentamassa. Sukupuoliroolit ovat muutenkin kääntyneet tässä keississä ihmeellisesti päälaelleen. Minä olen se, joka valittaa kun toinen ei puhu tarpeeksi tunteistaan. Minä olen se, joka tuijottaa koko ajan puhelinta/tietokonetta uusien viestien toivossa. Ja minä olen se, joka itkee ja nauraa samaan aikaan. Viikoittain lähtettyjen ja vastaanotettujen some-viestien yhteismäärä kyseisen henkilön kanssa on n.1000-1500kpl/viikko.

Yksityisyyttäni varjelen, mutta tätä ketjua käytän purkaakseni asioitani tuntemattomille ihmisille.

Meikäläisen laajan kokemuksen perusteella aasialainen nainen on maailman paras, kunhan se on filippiiniläinen. Niillä on huumorintaju, kulttuuri ja kielitaito riittävän lähellä eurooppalaista. Thaimaalainen on todella tyhmä otus. Niihin älä sekaannu!

 

[Cemetery Gates]

Tässäpä se tärkein

Kyynisenä sitä sitten ajattelee, että jos kerran pettää ja sen saa anteeksi, niin miksi sitä ei sitten tekisi uudestaan.

Olisiko sinulle täysin mahdotonta antaa pettäminen anteeksi ja opetella luottamaan uudelleen?

En kutsuisi tuota kyynisyydeksi, Colin Hunt, vaan terveeksi itsesuojeluvaistoksi. Tuo luottamus on juurikin se tärkein asia tilanteessasi. Eli mahdatko kuulua siihen ihmisryhmään, jossa kyetään ihan vilpittömästi antamaan pettäminen anteeksi ja pystytään rakentamaan uudelleen täydellinen luottamus tähän pettäneeseen henkilöön? Siitä suhteestahan nimittäin ei tule yhtikäs mitään, jos mielessäsi pyörii pienikin epäilys siitä, pystytkö luottamaan ko. naiseen enää.

 

[Colin Hunt]

Järki ja tunteet

Kiitokset kaikille viesteistänne. Mietin noita TQoFE:n kirjoittamia kysymyksiä ja
jostain ihmeen syystä kaipaan tuota ihmistä. Vaikka se miten hän asiat hoiti suututtaa itseäni ihan jumalattomasti ja on vähän sellainen vedätetty olo, niin jotain siinä on vielä tunnepuolella olemassa. Ei saisi, ei perkele saisi olla mitään noiden jälkeen.
Suhteessa oli toki hyviä asioita mitä kaipaa, mutta ehkäpä ne negatiiviset asiat tässä unohtuvat ja ne hyvät, positiiviset asiat, tuntuvat vielä paljon suuremmilta kuin mitä ne olivat.
Se mitä tuota ihmistä viidentoista vuoden jälkeen tunnen, niin ei hän ole "pettäjätyyppiä". Oikeastaan tu

Ehkä jollakin tasolla pystyn antamaan anteeksi, mutta eihän tuo unohdu. Sen tiedän itsestäni, että se tulee välillä mieleen ja esille joissakin yhteyksissä. Samoin tuon luottamuksen uudelleen rakentaminen on varmasti hyvinkin vaikeaa. Oikeastaan tähän tämä pitäisikin päättää koko homma, kun nuo kaksi mainittua asiaa eivät varmastikaan toteudu 100%:sti. Järki sanoo, että homma on ohi eikä siihen kannata palata, mutta tuo tunnepuoli...

 

[Nerozki]

Nyt sai minun ja eksän seikkailut lopullisen stopin. Nähtiin ensimmäistä kertaa pari kk sitten tulleen eron jälkeen ja tavallaan nyt on helpottunut olo. Yritin vielä puhua antamaan mahdollisuuden, vaikka tahtoi sitä ei pystynyt enää, kun tilanne oli tämä. No asiat saatiin sovittua ja sovittiin myös, että siirrytään elämässä eteenpäin. Kummastakin näki, että oli tämä ero ottanut koville. Vaikka nyt haavat auki revittiin uusiks, niin ehkä oli silti hyvä nähdä. Nyt ei oo enää jossiteltavaa.

 

[ernestipotsi]

Huh, no toivottavasti myös tarinan aasialainen nainen on rakentamassa kanssasi parisuhdetta. Valitettavan useinhan käy lopulta ilmi, että china girl kiinnostuu vain rahasta ja länsimaisesta elintasosta.

Aasiassa on myös niitä maita joiden elintaso ei Suomelle juurikaan häviä, jos edes häviää. Kyseinen nainen vetelee yliopistotutkinnostaan viimeistä vuotta ja sen jälkeen on periaatteessa vapaa etsimään elämäänsä mistä tahansa.

Eniten olen tässä tapauksessa huomannut muijan varovaisuuden länsimaisuutta kohtaan. Kielitaito on jonkin verran keskusteluita rajoittava tekijä, mutta pitkässä juoksussa tuokin on vain hidaste. Kyllä yhden itä-aasialaisen kielen oppii siinä missä indoeurooppalaisenkin, mutta erilaisen rakenteen ja sanaston vuoksi se on vain hitaampaa. Toisaalta mimmi haluaa kehittää omaa englantiaan, mikä nyt on välttämätöntä mikäli länsimaihin joskus aikoo muuttaa.

Suhde on tosiaan vielä melko alussa joten yhteisasumisista yms. ei ole vielä vakavasti puhuttu. Mutta huhtikuun koittaessa tämäkin keskustelu täytyy käydä.

 

[Red Machine]

Ehkä jollakin tasolla pystyn antamaan anteeksi, mutta eihän tuo unohdu. Sen tiedän itsestäni, että se tulee välillä mieleen ja esille joissakin yhteyksissä.

Tässähän se olennainen on, mun mielestä. Pystytkö unohtamaan? Anteeksi voi antaa, rakkaushan on eräänlainen ns. terve psykoosi ihmisellä. Mutta mites se muisti puoli? 'Ens perjantaina meillä on mimmien ilta. Tuun sitten yöllä.' Jep ja niin lähti ajatukset taas rullaamaan kohti 'mitä sillon tapahtu'. Pystytkö rehellisesti sanomaan itsellesi ettei näin käy? Jos et niin haluatko kokea tuonkaltaisia fiiliksiä, olet valmis kamppailemaan niiden kanssa?

homma on ohi eikä siihen kannata palata, mutta tuo tunnepuoli...

Sehän se. Mutta jos ajattelet asiaa hieman eri suunnasta...kun sitten olet päässyt yli tästä nykyisestä daamista ja kohtaat uuden niin voitko kuvitella kokevasi taas tällaisen 'tunnepuolen' eli järjettömän ihanan tunteen mutta ILMAN kaikkea tätä nykyistä paskaa? Jos vastaus on kyllä, tiedät mitä tehdä. Se vie aikansa ja sattuu niin saatanasti mutta kun se on ohi, ja se tulee kyllä olemaan sitä, on se uusi fiilis taas aivan sanoinkuvaamaton. Tsemppiä!