Ennen vanhaan naisilla ei ollut kulttuurisesti yhtä paljon saumoja pettää kuin miehillä, minkä takia miehet varmasti pettivät enemmän. Naiset olivat sidotumpia kotiinsa ja sen verran vertaistensa kyttäämiä, että mahdollisuudet pettää eivät olleet niin kaksiset verrattuna vapaammin liikkuviin ja reissaaviin aviomiehiinsä.
Näin on toki edelleen erityisesti hevonvittumaissa, joissa äbäläbäbä-miehet ja vinkuintialaiset saavat panna ja raiskata kaikkea liikkuvaa vaikka joukolla, ja naiset ovat joko kotiin säkki päässä teljettyjä synnytyskoneita tai sitten muuten vain huoria, jos uskaltavat liikkua yksin kadulla ja kysyä tietä hotelliin. Ei siinä paljon pettämisaikeita toteuteta tai päästä tilittämään onnettomasta avioliitosta lihaksikkaalle työpaikan könsikkäälle kännisissä pikkujouluissa.
Nyky-Suomessa ja muissa länsimaissa puntit ovat tasan mahdollisuuksien suhteen, joten tilanne on varmasti hyvin erilainen kuin mitä se on ennen vanhaan ollut. En ihmettelisi, vaikka lukemat olisivat keikahtaneet päinvastaisiksi, sillä miehiltä puuttuu nykyisin "lähdetään herrasmiesten klubille, poltetaan sikarit ja mennään sen jälkeen huoriin"-hyvävelikerhoilu kaikissa yhteiskuntaluokissa paitsi eliitissä, kun taas vastaavasti naisilla on täysin myyjän markkinat ja mahdollisuus jatkuvaan vertailuun ja valitsemiseen miesten osalta, oli parisuhde alla tai ei.
Oletettavasti sentään suurin osa miehistä ja naisista yrittää elellä parisuhteessaan kohtalaisen kunnollisesti, eli ainakin noin puolet. Loput sitten tekevät mitä tekevät. Eikö se niin ollut, että noin puolet avioliitoista päättyy eroon? Eivät kaikki varmasti pettämiseen pääty, mutta tuskin tämä ihan pienikään prosentti on erojen ja luottamuksen loppumisen syynä.
