Naisasiat

[Snakster]

Kumppanin kanssa bissellä käynti on tosiaan ihan nastaa varsinkin, jos se yhdistyy johonkin muuhun nastaan juttuu, kuten täpäkkään rokkikeikkaan. Tietysti lapsiperheessä yhdessä lähteminen ei aina onnistu ja sitten jos se saadaan onnistumaan jollain järjestelyllä, niin voi käydä niin kuin meille taannoin kävi, eli että ei sitten huvitakaan. Se oli tietysti aika hauskakin tilanne. Kun lapset oli saatu mummolaan ja onnistunut ilta kaikin puolin pedattu, niin molemmat olivat vähän sitä mieltä, että onpas nastaa olla kotona ilman lapsia ja että mitä helvettiä me siellä kylillä tehdään. Lopputulemana taisi sitten olla se, että haettiin huoltsikalta sipsipussi ja joku vuokraleffa. Kaljaa ja viiniä oli jo valmiiksi kaapissa.

 

[Jippo]

Tietysti lapsiperheessä yhdessä lähteminen ei aina onnistu ja sitten jos se saadaan onnistumaan jollain järjestelyllä, niin voi käydä niin kuin meille taannoin kävi, eli että ei sitten huvitakaan.

Näin siinä voi tosiaan käydä, vähän samansuuntaisia kokemuksia on.

Jälkikasvun vaikutus parisuhteeseen on niin järisyttävä, että pitäisi melkein olla perheketju erikseen. Monet tässä ketjussa esitetyt näkemykset pohjaavat ajatukseen kahdesta keskenään tasa-arvoisesta ja täyspäisestä ihmisestä, jotka eivät ole teoistaan "vastuussa" kuin itselleen.

Lapsiperheessä on enemmän kuin kaksi ihmistä, jotka eivät ole keskenään tasa-arvoisia, eivätkä pikkulapsiaikana ainakaan edes täyspäisiä. Ja todellakin ollaan vastuussa muillekin kuin itselleen.

Itsestäänselvyyshän tuo edelläkirjoittamani on. Tästä vinkkelistä lapsettomien suhdekiemurat ja -vinkit tuntuvat kuitenkin joskus ärsyttävän pelkistetyiltä ja suoraviivaisilta tyyliin suhde kannattaa lopettaa, jos tulee kinaa oluelle lähtemisestä.

Ei sillä, etteivätkö ne olisi kiinnostavaa luettavaa ja ainakin joskus yleistettävissä myös perhe-elämän kuvioihin.

 

[TQoFE]

Ne on omalla kohdalla tavanneet muuttua sellaisiksi sen jälkeen, kun on seurustelua jonkin verran takana. Ilmeisesti moni nainen käy baareissa vain hakemassa miesten huomiota, kun taas mies käy lähinnä vain lepuuttamassa hermojaan naisen saannin ollessa mahdollinen bonus.

Ratkaisu: älä ota sellaista naista, joka on selkeästi vain hakemassa seuraa baarista. Ota sellainen, joka on viettämässä aikaa ystäviensä kanssa.

Tunnen muuten tasan yhden naisen, jonka baareissa käyminen on jäänyt pariutumisen myötä. Sen sijaan tunnen lukuisia naisia, jotka käyvät edelleen baarissa vaikka ovat jo pariutuneet, osa tehnyt lapsiakin. Jotkut miespuoliset kaverit taas sanovat aina ei kun heitä pyytää kaljalle, "koska me vietetään koti-iltaa".

Midnight Ramblerilla on myös se hyvä pointti tuolla, että naisella tulee olla se oma kaveripiiri joka tykkää käydä viihteellä tai edes jotenkin kokoontua ja tehdä kollektiivisesti jotain.

Ei kai tätä kukaan ole kiistänytkään? Kovin uusi tai mulllistava ajatus se ei myöskään ole. Kunhan tässä tuotiin julki, että myös oman naisen kanssa voi lähteä baariin, kun tiettyjen nimimerkkien kanta tuntui olevan, että naisen kanssa voi vain olla kotona ja vain kavereiden kanssa voi käydä kaljalla.

Tästä vinkkelistä lapsettomien suhdekiemurat ja -vinkit tuntuvat kuitenkin joskus ärsyttävän pelkistetyiltä ja suoraviivaisilta tyyliin suhde kannattaa lopettaa, jos tulee kinaa oluelle lähtemisestä.

Lähtökohtaisesti pariskunnan ei pidä jatkaa yhteiseloa eikä ainakaan lisääntyä, mikäli toinen ei koskaan halua käydä missään ja toinen kotiutuu neljänä iltana viikosta makkaraperunat rinnuksilla ja lompakko kadonneena.

 

[Ted Raikas]

Kunhan tässä tuotiin julki, että myös oman naisen kanssa voi lähteä baariin, kun tiettyjen nimimerkkien kanta tuntui olevan, että naisen kanssa voi vain olla kotona ja vain kavereiden kanssa voi käydä kaljalla.

Minulle kelpaisi enemmän kuin hyvin nainen jonka kanssa voisi käydä (laatu)baareissa yhdessä. Tullut vaan törmättyä nihkeilijöihin pääasiassa, joten tuollainen ihme on hakusessa. Kai niitä jossain valmistetaan.

 

[TQoFE]

Minulle kelpaisi enemmän kuin hyvin nainen jonka kanssa voisi käydä (laatu)baareissa yhdessä. Tullut vaan törmättyä nihkeilijöihin pääasiassa, joten tuollainen ihme on hakusessa. Kai niitä jossain valmistetaan.

Tunnen useita, sinkkujakin (ml. minä). Treffejä en ala järjestää sillä tiedän, että poliittisten katsantokantojen eroavaisuudet muodostuisivat ongelmaksi :)

Vasurinaisia ei lähiipiiriini kuulu, mutta olettaisin, että kai niistäkin nyt edes joku käy mielellään ulkona istumassa iltaa.

 

[Ted Raikas]

Vasurinaisia ei lähiipiiriini kuulu, mutta olettaisin, että kai niistäkin nyt edes joku käy mielellään ulkona istumassa iltaa.

Ne lipittää vaan sitä punaviiniä jossain kommarikerhoissaan...

Juu onhan noita varmasti siellä sun täällä kaikenlaisella näkökannoilla varustettuja. Meikäläisellä on vaan niin tarkka seula, että aika monen osa-alueen pitää natsata. Kyllä, myös sen ulkomuodon (vaikka tiedän, etten itse ole likimainkaan mikään adonis tai alfauros). Toisaalta en mitään "mallia" tahi "missiä" tai mitään muuta kaikkien päätä kääntävää maikkulia olekaan tavoittelemassa. Kunhan on omaan silmään nätti paketti. Saa olla tavis, kunhan on oma tyylinsä ja normaalimitoissa.

En kyllä tiedä haluaisinko mitään henkeen ja vereen vasurinaistakaan. Oikeastaan parempi jos ei ole ihan liian poliittisesti "värjäytynyt", kun en ole sitä itsekään. Enkä yksiselitteisesti vasuriksikaan edes itseäni miellä. Se on kyllä totta, että elämänkatsomuksen tulee kuitenkin korreloida mahdollisimman läheltä toisiaan.

 

[pernaveikko]

Ne lipittää vaan sitä punaviiniä jossain kommarikerhoissaan...

Tämä ja eihän vasurinaisilla ole edes rahaa käydä ulkona istumassa iltaa.

 

[Musta Nuoli]

Minulle kelpaisi enemmän kuin hyvin nainen jonka kanssa voisi käydä (laatu)baareissa yhdessä. Tullut vaan törmättyä nihkeilijöihin pääasiassa, joten tuollainen ihme on hakusessa. Kai niitä jossain valmistetaan.

Makuja on monia. Minulle kelpaisi oikein hyvin sellainen nainen, joka ei kävisi koskaan baareissa, joka viihtyisi perusarjessaan hyvin kotona ja jolle kohtuukäyttö olisi arkielämää eikä vain itsepetoksesta kumpuava ontto sana, jolla yritetään peitellä jatkuva viinin ja sidukan lipittely kotona tai ulkona.

Ei tarvitsisi oikeastaan käyttää kuin nimeksi alkoholia, eli arjessa ei oikeastaan ollenkaan ja juhlatilaisuuksissa ja erikoistapahtumissa sopivasti. Absolutistikin menisi muuten, mutta absolutisteilla on taipumusta fanaattisuuteen ja riitelyyn jostain yhdestä tervetuliaismaljasta häissä.

Humalaiset naiset ovat muutenkin enemmän tai vähemmän vastenmielisiä (yleensä sitä enemmän, mitä enemmän on promilleja), ja monella nykynaisella tuntuu alkoholin käyttö karanneen käsistä, minkä voi erilaisista käyttötilastoista. On se kyllä karannut miehiltäkin, ja aika monella tuntuu parisuhde määrittyvän tässäkin ketjussa sen mukaan, miten ja missä juodaan viinaa ja onko jompikumpi baarissa vai ei. Toivottavasti nämä murheet koskisivat ensisijaisesti sinkkupareja, sillä lapsiperheissähän on surkea tilanne jos jompikumpi tai kummatkin vanhemmista vain riekkuvat baareissa tai vetävät kotona känniä arjet ja pyhät, erityisesti lähestyvät joulupyhät.

Toki puolisoilla olisi hyvä olla oma ystäväpiiri ja harrastuksia, mutta pakkoko niidenkään on aina olla mitään dokaussessioita? Lätkäpeleissäkin on kaiketi mahdollista käydä selvin päin tai korkeintaan yhden tai kahden annoksen voimin, eivätkä kai naistenkaan ainoat optiot ole joko kotona murjottaminen virkkuukoukut kädessä tai villi tyttöjen ilta sammumiseen ja/tai aviorikokseen päättyvässä pissis-hengessä?

 

[Carlos]

Olisi todella kiva tietää kuinka monella tytöllä muka oikeasti on kaksi samaan aikaan, vaikka huomattavan monella kuulemma peräkkäin onkin.

Meikäläisen siskolla ainakin on ollut jatkuvasti ainakin jonkunlainen poikaystävä aina jostain 6. luokasta asti, eli siis reippaasti yli neljännesvuosisadan. Tälläkin hetkellä on muutaman vuoden kestäneessä suhteessa, mutta etsii koko ajan uutta. Eli ero on jo mielessä valmis, odottaa vaan että sopiva tulee kohdalle ja sitten hoitaa homman kuin taksikuski autokaupassa: vanha uuteen ilman välirahaa. En tiedä sisältyykö tähän vaihtoprosessiin sitten myös koeajoa, luvalla sanoen en edes halua tietää. Todennäköisesti kuitenkin.

Yleensä voisin sanoa että miestä käy tässä sääliksi, mutta tässä tapauksessa "mies" on semmoinen a-hole että kyllä täytyy siskon olla kovassa parrun puutteessa jos ton kanssa täytyy ihan vaan siksi roikkua.

 

[Ted Raikas]

Toivottavasti nämä murheet koskisivat ensisijaisesti sinkkupareja, sillä lapsiperheissähän on surkea tilanne jos jompikumpi tai kummatkin vanhemmista vain riekkuvat baareissa tai vetävät kotona känniä arjet ja pyhät, erityisesti lähestyvät joulupyhät.

Hyvä huomio. Itse nyt tosiaan olen sinkku ja etsiskelen (tai no "etsiskelen ja etsiskelen", sillä ei etsimällä mitään löydä) sellaista naista jolle perheen perustaminen ole asialistalla lähelläkään kärkipäätä. Eli käytännössä lapseton ja ennen kaikkea sellainen joka ei halua lapsia, vaan kiinnostaa enemmänkin reissaaminen ja yhteiset harrastukset (muukin kuin seksi) kuin perinteisen kodin leikkiminen ja sovinnaiset asiat.

Jos on lapsia, niin jatkuva riekkuminen ja biletys ja muu vastaa toiminta onkin sitten jo hyvin kyseenalaista toimintaa. Tuolloin herää vahva epäilys, että se sinappitykin tekeminen oli valtava virhe.

 

[Sistis]

Makuja on monia. Minulle kelpaisi oikein hyvin sellainen nainen, joka ei kävisi koskaan baareissa, joka viihtyisi perusarjessaan hyvin kotona ja jolle kohtuukäyttö olisi arkielämää eikä vain itsepetoksesta kumpuava ontto sana, jolla yritetään peitellä jatkuva viinin ja sidukan lipittely kotona tai ulkona.

Kohtuukäyttö on siitä mielenkiintoinen sana, että se merkitsee eri ihmisille eri asioita. Mutta ainakin minä olen sitä mieltä, että meidän pariskunnalla kohtuukäyttö on oikeasti sitä kohtuukäyttöä. Baarissa käymme keskimäärin ehkä kerran tai kaksi kuussa, ja silloin tulee yleensä otettua 2-3 olutta. Hyvin harvassa ovat kerrat, joilla mennään viiteen tai yli. Tämän lisäksi käymme ehkä kaksi tai kolme kertaa kuussa ulkona syömässä, jolloin juomme käytännössä aina yhdet juomat. Kotona tulee juotua äärettömän harvoin. Yhdet saunakaljat tulee otettua joskus saunan jälkeen, mutta tämäkin on varsin harvinaista.

Edellisen kerran kävimme baarissa marraskuun puolivälissä. Tällöin juhlimme avovaimoni veljen 35-vuotispäiviä. Taisin juoda silloin neljä olutta. Seuraavan kerran taidamme mennä baariin ensi viikonloppuna, jolloin käymme ennen joulua sukuloimassa. Veikkaisin, että lauantai-iltana istumme toisen pariskunnan seurassa mukavassa pubissa maistellen parit jouluoluet. Ajoissa nukkumaan, ja seuraavana päivänä ongelmaton olo. Ei siis ongelmaa.

Jatkuvasta viinin, siiderin tai oluen lipityksestä olen samaa mieltä. Se ärsyttäisi minua ihan jo siksi, että ne päivät, jolloin ottaa yhdenkin, menevät enemmän tai vähemmän lepopäiviksi. Esimerkiksi mitään urheilullista aktiviteettia ei silloin kannata ajatella harrastavansa.

Ei tarvitsisi oikeastaan käyttää kuin nimeksi alkoholia, eli arjessa ei oikeastaan ollenkaan ja juhlatilaisuuksissa ja erikoistapahtumissa sopivasti. Absolutistikin menisi muuten, mutta absolutisteilla on taipumusta fanaattisuuteen ja riitelyyn jostain yhdestä tervetuliaismaljasta häissä.

En usko, että olet mitenkään poikkeus tässä. Ja veikkaisin, että samalla tavalla ajattelevia henkilöitä on paljonkin. Mielestäni tuollaisen harrastamani baarikäyttäytymisen sekä sinun toiveissa olevan alkoholinkäytön välinen raja ei kuitenkaan ole mitenkään jyrkkä.

Tähän liittyen voisin mainita, että tunnen naisia ja miehiä, jotka käyttävät alkoholia juurikin vain hyvin satunnaisesti, tai ovat jopa täysin absolutisteja. Ei heillä ole siltikään ollut ainakaan näkyvää tarvetta saarnata, vaikka puolisonsa ottaisikin jossain erikoistilaisuudessa pari maljaa, tai käyttäisi alkoholia muulloin, pitäen sen kuitenkin oikeasti kohtuuden rajoissa. Ja ovatpa nämä henkilöt joskus olleet baareissakin mukana, luonnollisesti selvinpäin. Sekin onnistuu.

Humalaiset naiset ovat muutenkin enemmän tai vähemmän vastenmielisiä (yleensä sitä enemmän, mitä enemmän on promilleja), ja monella nykynaisella tuntuu alkoholin käyttö karanneen käsistä, minkä voi erilaisista käyttötilastoista.

Tästä olen vahvasti samaa mieltä. Liika kännääminen ei sovi kenelläkään. Itsekin joskus nuorena ja hölmönä opiskelijana olen omat örvellysreissuni tehnyt, mutta niistä on tullut opittua, ja nykyään juon äärimmäisen harvoin itseni tuntuvaan humalaan. Pieni hiprakka ei haittaa minusta ketään, eikä myöskään sellaisen seuraaminen, jos kyse on oikeasti vain satunnaisesta kerrasta, eikä satunnaisuuden nimiin lausutusta säännöllisyydestä.

On se kyllä karannut miehiltäkin, ja aika monella tuntuu parisuhde määrittyvän tässäkin ketjussa sen mukaan, miten ja missä juodaan viinaa ja onko jompikumpi baarissa vai ei. Toivottavasti nämä murheet koskisivat ensisijaisesti sinkkupareja, sillä lapsiperheissähän on surkea tilanne jos jompikumpi tai kummatkin vanhemmista vain riekkuvat baareissa tai vetävät kotona känniä arjet ja pyhät, erityisesti lähestyvät joulupyhät.

Tässä kärjistät minusta asiaa osittain liikaa. Baarissa käynnit ovat - ainakin, mitä tulee omaan kirjoitukseeni - koskeneet vain näitä silloin tällöin tapahtuvia käyntejä (1-2 kertaa kuussa), joissa ei vedetä kaksin käsin viinaa tai tulla yrjöt sylissä ja paskat housussa poliisiauton kyydissä kotiin samaan aikaan kuin aamun lehdet... me olemme lapseton pariskunta, ja todennäköisesti sellaiseksi jäämmekin, koska olemme jo hyvän matkaa yli kolmenkymmenen, eikä meillä ole vieläkään herännyt erityistä hinkua lapsen hankinnan yrittämiseen. Mutta totta on, että jos lapsia olisi, pitää toki baarikäyttäytymistä ja alkoholin käyttöä miettiä tuplasti tarkemmin. Omien havaintojeni mukaan luonto hoitaa asian itsestään, ja satunnaisetkin baarissa käynnit jäävät silloin kun jälkikasvua tulee. Hyvä näin.

Toki puolisoilla olisi hyvä olla oma ystäväpiiri ja harrastuksia, mutta pakkoko niidenkään on aina olla mitään dokaussessioita? Lätkäpeleissäkin on kaiketi mahdollista käydä selvin päin tai korkeintaan yhden tai kahden annoksen voimin, eivätkä kai naistenkaan ainoat optiot ole joko kotona murjottaminen virkkuukoukut kädessä tai villi tyttöjen ilta sammumiseen ja/tai aviorikokseen päättyvässä pissis-hengessä?

Samaa mieltä. Kuten itse tuolla mainitsin, puolisoilla ei pitäisi olla mitään syytä pahastua baarireissuista, tai muista kaveriporukalla tehdyistä keikoista, jos se alkoholin käyttö pysyy niissä kohtuudessa. Sen sijaan jos reissut menevät edes silloin tällöin (mutta kuitenkin liian säännöllissti) siihen, että mopo karkaa käsistä, on mielen pahoittaminen ihan oikeutettua. Ja silloin pitää oikeasti katsoa peiliin siitä, miksi toinen ei noista reissuista pidä.

 

[pernaveikko]

Makuja on monia. Minulle kelpaisi oikein hyvin sellainen nainen, joka ei kävisi koskaan baareissa, joka viihtyisi perusarjessaan hyvin kotona ja jolle kohtuukäyttö olisi arkielämää eikä vain itsepetoksesta kumpuava ontto sana, jolla yritetään peitellä jatkuva viinin ja sidukan lipittely kotona tai ulkona.

Ei tarvitsisi oikeastaan käyttää kuin nimeksi alkoholia, eli arjessa ei oikeastaan ollenkaan ja juhlatilaisuuksissa ja erikoistapahtumissa sopivasti.

Exä kävi baarissa 0-1 kertaa kuussa ja vaati minulta samaa. Sain toki kavereiden kanssa käydä, mutta äkkiähän sen huomasi miksi tarvitsisi dokata koko ajan. Se on hieno tunne kesäviikonlopun jälkeen, kun tajuaa joskus sunnuntai-iltana, että ei ole edes ajatellut kaljaa koko viikonloppuna, kun on ollut niin kivaa muutenkin. Tajuaa, että mehän käytiin kaupassakin, mutta ostettiin vain grilliruokaa ja se kaljahylly jäi noteeraamatta.

Vähän liian hyvin jäänyt mieleen eräs heinäkuinen aamupäivä, kun oltiin viikonloppureissussa ja tyttö ehdottaa ruvetaan ryyppäämään, lomallahan tässä ollaan. En todellakaan ollut edes ajatellut koko asiaa, ehkä sillä lailla, että illalla voisi jossain käväistä. Sitten ryypättiin ja tehtiin muutakin kivaa.

Nykyään olen aika lailla koko ajan kännissä, koska eipä ole muutakaan tekemistä.

 

[Vanha Len]

Jätkät Hei. Mitä vittua?

 

[benzin]

Olipa kerran pikku-benzin. Jo kuudennella luokalla benzin tajusi, että se mitä hän haluaa elämältä on löytää tyttö, jonka kanssa voisi viettää loppuelämänsä onnellisena. Valitettavasti pikku-benzin oli ylipainoinen, koulukiusattu ruma ankanpoikanen, jonka oli todella vaikeata löytää edes ystävää, puhumattakaan tyttöystävästä.

Yläasteella pikku-benzinillä oli vielä vaikeampaa, hänen ainut ystävänsä oli toisessa koulussa, ja teini-iän akne iski häneen kovempaa kuin kenenkään muuhun. Pikku-benzin vietti yläasteaikansa täysin yksin; saattoi mennä viikkokin ilman että hän puhui kenenkään muun kuin opettajien kanssa koulussa. Samaan aikaan kuin muut ankanpoikaset oppivat kanssakäymistä vastakkaisen sukupuolen kanssa, pikku-benzin opetteli laskemaan päässään tuhanteen.

Samaan tahtiin kului vuosikymmen ja ylikin. Pikku-benzin ihastui useampaan eri kertaan, mutta kukaan ihastuksen kohteista ei suostunut lämpeämään ruman ankanpoikasen lähentelyille.

Uudella vuosikymmenellä pikku-benzin sai uuden työpaikan. Oltuaan uudessa työpaikassa vuoden ja ylikin, pikku-benzin ihastui jälleen. Ihanan työkaverin liitto päättyi, koska puoliso paljastui pukiksi, ja pikku-benzin lähestyi ihanaa työkaveria pikkuhiljaa. Yli puolen vuoden jälkeen pikku-benzin teki siirtonsa, ja suoritti niin hyvän yrityksen kuin hän ikinä tulee pystymään!

Mutta, voi, se ei riittänyt. Ihana työkaveri kieltäytyi tarjouksesta.

Pikku-benzin katsoi pitkään ja tarkkaan peiliin, ja tajusi ettei enää ole pikku-benzin. Hän ymmärsi, että tulee elämään koko elämänsä yksin, ja kuolemaan yksinäisenä ja katkerana. Rumasta ankanpoikasesta kasvoi ruma joutsen.

Anteeksi.

 

[_Kuusyks]

Laihduttiko pikku-benzi missään vaiheessa? Laskiko pikku-benzi rimaa omalle tasolleen missään vaiheessa? Eiköhän vielä ole aikaa tehdä vaikka kummatkin, vähintään jälkimmäinen.

Jos akne edelleen kiusaa niin mars ihotautilääkärille ja roaccutania kuurittelemaan. Arville kemiallista ihokuorintaa ja laserhoitoa.

 

[Scissors]

Benzinin tarinalle täältä sympatiat. Ei ole ollut sulla kovin helppoa ei.

Kuitenkin yksi asia on aivan sataprosenttisen varma. Et tule jäämään loppuelämäksesi yksin. Maailma on pullollaan naisia jotka tarvitsevat hyvän kumppanin ja aivan saletisti sellainen osuu sinunkin kohdallesi. Vaikka menneisyytesi antaakin itsellesi aihetta epäillä asiaa niin se ei toisaalta paina muiden vaakakupissa yhtään mitään.

Kerroit että lähestyit vasta puolen vuoden jälkeen tuota työkaveriasi, mutta se nyt on täysin subjektiivista ja suhteellista että mikä se tarpeeksi pitkä aika toipua avioerosta on. Omalla mutsillani meni viisi vuotta siihen aikoinaan.

Oli miten oli, nuo että ei ulkoisesti ole maailman komein näky tai että välillä pukkaa iho-ongelmaa tai että vyötäröllä olisi kiloja muutama ylimääräinen, ei tuollaisilla ole kaikkien silmissä kovin paljoa merkitystä. Itselläni on tuttavapiirissä useita sellaisia tapauksia joissa olen alkuun ihmetellyt miten kyseiset jätkät ovat omat daaminsa oikein pokanneet koska tuolla tavalla mustavalkoisesti ajatellen painivat aika eri sarjoissa. Kuitenkin kun meininkejään on sivusta seurannut on ollut yksinkertaista tulla siihen lopputulemaan että ovat missä ovat sen vuoksi että ovat helvetin hienoja miehiä. Sekin vetoaa vastakkaiseen sukupuoleen, usko pois. Ulkoiset avut eivät oikeasti aina paina vaakakupissa eniten, vaikka tälläkin palstalla muutamat nimimerkit siitä haluavat jankuttaa.

Keskity siis olemaan se hyvä jätkä äläkä missään nimessä lopeta naisten lähestymistä, sillä aivan varmasti tuossa lammessa on saalis teikäläisellekin. Vaikka välillä vaikuttaisikin päinvastaiselle.

 

[Ted Raikas]

Kuitenkin yksi asia on aivan sataprosenttisen varma. Et tule jäämään loppuelämäksesi yksin. Maailma on pullollaan naisia jotka tarvitsevat hyvän kumppanin ja aivan saletisti sellainen osuu sinunkin kohdallesi.

Ja höpö höpö. Ei tuollaisia voi kukaan luvata minään 100% faktoina. Ei kaikille vaan osu sopivaa kumppania ja syyt voi olla monenlaiset. Totta kai hyvin paljon on omasta itsestään kiinni ja myös vaatimuksista ja niiden tasoista. Silti ihan pötypuhetta, että kaikki pariutuisi ja löytäisi sen jonkun myyttisen "oikean" kenen kanssa sitten sujuu loppuelämä. Etenkin nykyään parisuhteita solmitaan ja katkotaan runsain mitoin.

Henkilökohtaisesti yleensä vittuunnun, jos joku tulee hokemaan tuollaisia väsähtäneitä fraaseja minulle. Usein nämä samat ihmiset on sellaisia joilla itsellään on hyvin menevä parisuhde tai joille ihmissuhteiden solmiminen on hiukan helpompaa. Osa ei yksinkertaisesti hallitse näitä asioita. Ei meinaa, etteikö voisi tietenkin oppia, mutta melko lailla sattumastakin puhutaan näissä asioissa.

En nyt halua heittää benziniä liekkeihin tietenkään. Toivon mukaan nimimerkki benziniä lykästää joskus, mutta yksinolemiseen kannattaa kuitenkin opetella ja tottua. Loppujen lopuksi jokainen on yksin ja oma itse on se paras seura. Vaikka siltä ei ainaka tuntuisikaan (ei minustakaan tunnu.)

 

[Jeffrey]

Suhde asiat ovat yksi maailman vaikeimmin ymmärrettävistä aiheista, mutta sen olen ymmärtänyt, että täällä ei todellakaan päde mikään Nuori Suomi meininki. Kaikki ei todellakaan pelaa.

Jos haluaa pois sieltä vilttiketjusta niin sulla on kaksi vaihtoehtoa. Niinkuin kuusyks tuolla edellisellä sivulla jo mainitsi. Joko vedät helvetin kovan kesätreenit , treenaat kovaa ja haet sitä pelipaikkaa. Tai sitten häntä koipienväliin ja maitojunalla alempiin sarjoihin. Vaikka käytössä on todella monta sarjaporrasta, niin täytyy ottaa huomioon, että ei niitä divareita kuitenkaan loputtomasti ole. Toki sen jälkeenkin on vielä joku harraste sarja.

Toki benzinin tarina on koskeva, mutta ei varmasti mitenkään poikkeuksellinen. Haluan, että kukaan ei loukkaannu, mutta se itsesäälin ja tekosyiden määrä on valtava silloin kun ei itse onnistu. "kun olen ylipainoinen, ruma, ymsyms." Yksikään ulkonäköadjektiivi ei ole pysyväolotila. Okei, rumasta ei ehkä kaunista saa, mutta itseensä panostamalla saa kuitenkin riittäviä lopputuloksia aikaiseksi.

Usein tällaisessa tilanteessa olevalta ihmiseltä kuulee syyksi "koska olen tällainen". No herranjumala muuta itseäsi, jos haluat sinne pelaaviin ketjuihin. Okei, jos et ole valmis tekemään tarvittavaa duunia, niin sitten sopeudu nykyiseen olotilaan.

Valitettava tosiasia on myös se, että vain ne harvat ja valitut tullaan kotoota asti hakemaan. Eli ei muuta kuin liikkeelle ja näytille. Sellaisiin paikkoihin mistä kokee omanlaisia ihmisiä löytyvät. Oli se paikka sitten painonvartijat, AA-kerho tai vaikka Sotkamon Jymyn pesäpallo-ottelu, niin ainakin olet esillä ja siellä on muitakin ihmisiä. Jos et pelaa, et voi voittaa.

 

[Stonewall]

Miehet nyt on kaikki rumia: on rumia, tosi rumia, sysi rumia ja järkyttävän rumia. Mutta tällähän ei ole yhtään eikä mitään tekemistä naisen saamisen kanssa. Naiset kun ei piittaa rumuudesta (vai eikö ne ymmärrä mikä on rumaa) pätkän vertaa. Esimerkiksi nyt just on hyvä verrata naapurimaan menoa. Meillä ainakin on Prisman kuulutuksetkin vaihdettu venäjäksi, kun niitä on niin paljon näin sesonkina. Heti huomaa pariskunnissa korrelaation: Mitä rumempi mies sitä kauniimpi nainen. Joskus tosin myös muodossa: mitä lihavampi mies, sitä kauniinpi nainen. Eli ulkonäöllä ei ole mitään väliä.

Naisethan ei tykkää vonkaajista. Eli jos menee jotain pyytämään, niin huonosti käy. Pyyntö pitää esittää itsevarman kohteliaasti ilman, että naiselle jää valinnan varaa. Esim. jos puhelinnumeron haluaa, niin pitää sanoa, että oletpa kaunis, annappa puhelinnumerosi. Jämerästi, ikään kuin ei olisi vaihtoehtoa. (Toki on). Jne. Naisia saa käyttäytymällä kuin omaisi itseluottamusta. Ei sillä ole väliä onko itseluottamusta vai ei, jokainen osaa feikata sen verran kun vähän treenaa. Fake it, until you make it - toimii tässäkin. Ainahan naiset on lähteneet itsevarmojen mukaan (=renttujen). Ns kunnon miehet, jotka antaa naiselle mahdollisuuden valita jää ilman. Tottakai ne yrittää saada jotain prinssiä, jos valita saavat. Siksi toki naista pitää kohdella kuin prinsessaa, mutta juuri kuin sun omaa prinsessaa. Naisia pitää kohdella kohteliaasti, mutta itsevarmasti. Jos nyt kuitenkin meinaa tulla pakit, niin ei voi ruveta luolamieheksi, mutta sopivin pienin askelin etenemällä niitä harvoin tulee.

 

[pernaveikko]

Anteeksi.

Realismi ei ole negatiivisuutta. Tämä ei ole mikään klise vaan kylmää realismia. Samassa veneessä ollaan, vaikka eri lähtökohdista.

Ja höpö höpö. Ei tuollaisia voi kukaan luvata minään 100% faktoina. Ei kaikille vaan osu sopivaa kumppania ja syyt voi olla monenlaiset.

Raskaasta erosta toipuessa teki mieli kysyä muutamalta kaverilta oletko oikeasti noin vitun tyhmä vai vittuiletko vain lämpimiksesi.

Jos ei ole mitään sanottavaa, niin sitten pitäisi ehkä ymmärtää olla se turpa kiinni.

 

[Carlos]

Toki benzinin tarina on koskeva, mutta ei varmasti mitenkään poikkeuksellinen. Haluan, että kukaan ei loukkaannu, mutta se itsesäälin ja tekosyiden määrä on valtava silloin kun ei itse onnistu.

Puhumattakaan katkeruudesta ja itsetunnon täydellisestä puutteesta. Ja varsinkin jälkimmäinen saa puristamaan mailaa aina tilaisuuden tullen niin pahasti, että nainen juoksee karkuun jo ennenkuin mies saa edes suuta auki.

Nimimerkki benzin jätti mainitsematta tarkempia yksityiskohtia itsestään, kuten vaikkapa iän. Mutta jotenkin veikkaisin että hän on jossain kolmenkympin paikkeilla. Ja jos näin on (tai vaikka ei olisikaan) niin mitään ei ole todellakaan menetetty. Jo siksikin että kolmenkympin paikkeilla naisilla alkaa kello tikittää, hekin saattavat muuttaa riman korkeutta. ;-) Ja vastakkaisen sukupuolen kanssa kanssakäymiseen ei tarvita mitään kouluja eikä oikeastaan kokemustakaan, kyllä se suht. luonnostaan tulee.

Ja sitten siihen mitä itse voi asialle tehdä. Ulkonäkö - niin kurjaa kuin se onkin - on olennainen osa sitä minkälaisen vaikutuksen tekee / edes pystyy tekemään vastakkaiseen sukupuoleen. Ei tarvitse olla mikään Justin Biipittäjä, ihan vaan edes jotenkuten normaalin näköinen riittää. Kaikista isoin kammotuksen aihe naisille yleensä on se lihavuus, joten siitä kannattaa aloittaa.

Jos tämä on edelleen ongelma kuten uskon (jutun perusteella) että on, niin ihan aluksi istu itsesi kanssa keittiön pöydän ääreen. Käyt itsesi kanssa keskustelun jossa sovit että tämä hetki on nyt sitten jäljellä olevan elämäsi huonoin ja itsesääleisin (onko tuo edes sana).

Laihduttamisessa mikään big bang ei yleensä toimi, mutta aloita vaikka seuraavasti. Jätä kaikki ns. ylimääräinen sokeri pois. Pysyvästi. Tämä on se avainsana, pysyvä elämänmuutos. Ei sokeria kahviin / teehen / yms, älä juo mitään sokeri-limuja muuten kuin ihan poikkeustapauksissa (esim. krapulassa kannattaa sallia itselleen), kaikki suklaat, leivonnaiset, kakut, keksit, jätskit (varsinkin!) pois. Ilman niitä kaikkia tulee toimeen oikein mainiosti, eikä se vaadi itseltä edes paljon. Kokeile niin yllätyt.

Tällä tempuilla jo yksinään väitän että painosta lähtee ainakin 10 kiloa pois puolessa vuodessa, ilman että teet mitään muuta.

Toinen juttu, kun syöt, älä vedä mahaa yli-täyteen. Varsinkin kun yksin asuu sen tekee aina lähes vahingossa, mutta mieluummin heität vaikka ylimääräisen ruoan pois kuin tunget sen väkisin mahaasi. Täyteen mahaan tunkeminen on myös ruoan haaskausta + se aiheuttaa lisäksi vielä lihavuutta. Eli aina vaan sen verran että maha tulee about täyteen, mutta ei enempää. Tämäkin on aluksi vaikeaa, mutta siihen tottuu nopeasti. Sillä mitä syöt, ei ole mielestäni niin valtavasti merkitystä, ja ainakaan mihinkään rehuruokiin ei kannata mennä, ei niillä mies elä.

Sitten aloita pikkuhiljaa liikunta. Ei siksi että se laihduttaa, vaan siksi että mielesi paranee, olemuksesi paranee, ja olosi paranee. Ihan vaan vaikka kerran päivässä pieni kävelylenkki, niin reipasta tahtia kuin hyvältä tuntuu. Sitten vähitellen pidennä matkaa, aina vaan lisää ja lisää, kovempaa ja kovempaa. Juokseminen ei ole pakollista, reipas kävely kohentaa kuntoa ja polttaa myös rasvaa vähintään yhtä hyvin (jopa paremmin).

Ja miten olisi sitten vaikka jonkun joukkueurheilun aloittaminen? Jääkiekkoon pääsee ainakin sisään aika helposti aikuisiälläkin, jos et osaa etkä kehtaa luistella niin voit aluksi vaikka odottaa että lähikaukalosta sammutetaan valot ja menet sitten sinne pimeän turvin vetämään kahdeksikkoa maalien ympäri. Siinäkin alkuun hitaasti, sitten kovempaa, ja muista ottaa alusta asti mukaan esim. sirklaus. Ja kun luistelu alkaa sujua niin maila ja kiekko mukaan treeneihin ja verkko tötterölle.

Sitten kun jonkunlaiset perusteet on hallussa, niin ilmoittaudut mukaan johonkin puulaakijengiin, tasolle sopivia räpellysporukoita varmasti löytyy joka paikasta, eikä niissä myöskään ole pipo kireällä. Opit siinä olemaan jätkäporukassa, saat ehkä niitä kavereitakin muutaman lisää, ja opit fyysistä vuorovaikutusta (tämä ei ole vitsi). Toisekseen kiekko on hemmetin hyvä mielenparantaja, kaikki arkimurheet unohtuvat kuin taikaiskusta jäällä ollessa.

Myöskin pääkoppaa kannattaa huoltaa. Tottakai kaikenlainen passiivinen tekeminen kuten musiikki, leffat, tietokonepelit jne on mukavaa ja miellyttävää, mutta kannattaa välillä vaikka lukea joku kirja. Se kehittää aivojen vireystilaa. Itse luen ainakin mielelläni jotain teoksia mistä oppii jotain mutta ovat silti mielenkiintoisia, tieto on valtaa. Ainakin Trivial Pursuitissa. Ja mielikuvitustakin on hyvä käyttää jos tykkää lukea mieluummin vaan jotain fiktiivisiä kirjoja.

Ja mitä naisiin tulee, niin ota siinäkin ihan vaan pikkuaskelia. Olet kohtelias, hymyilet ystävällisesti mutta korrektisti vastaantuleville naisille, huikkaat ohimennen jotain huoletonta tyyliin "miten menee" ja saatuasi nopean vastauksen jatkat matkaa, jne. Kun huomaat että joku nainen on käynyt kampaajalla (riippumatta siitä onko kyseessä "kohde"), voit huomauttaa siitä että "ai sä oot käynyt kampaajalla, näyttää hyvältä", jne. Tuntuu tyhmältä mutta naiset arvostavat tämmöisiä pieniä, huolettomia huomioita. Ainakin suurin osa. Nimimerkkejä mainitsematta. :-) Mutta siis ihan pikkuhiljaa otat varovasti kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen, ja vaikka vaikeaa onkin niin tee se mahdollisimman huolettomasti ettei mene "yrittämisen" puolelle.

Siinä samalla kun kunto pikkuhiljaa kohenee ja paino pikkuhiljaa laskee, niin itsetuntosi kohenee myös ja sekin tekee smalltalkin helpommaksi. Ja kuka tietää, ehkä yllättäen joku toimiston tyttö eräänä päivänä pyytääkin sinua vaatimattomasti kahville, joku jota et ole tajunnut edes huomioida mitenkään! Ehkä vaan kaverina, tai ehkä jotain muutakin mielessä. Tärkeää vaan että sitten kun se ensimmäinen kala näykkii koukkua, niin älä nykäise vapaa liian innokkaasti, äläkä sen jälkeen jahtaa irtipäässyttä kalaa haavin kanssa ympäri järveä. Stay cool. Se on tyhmää, epäreilua ja vaikeaa, mutta näin se vaan toimii. Sekin vaihe sitten vielä tulee että saat heittäytyä täysin suhteen vietäväksi, ja huomionosoituksia ei voi antaa liikaa.

Ja sitten toinen juttu on ihan vaan tarjonnan määrä. En tiedä missäpäin asut, mutta yleensä varsinkin pienemmillä paikkakunnilla markkinat tuppaavat olemaan aika kuivat. Maailmassa on 3 miljardia naista, on aika kurjaa jos joudut epätoivoisesti etsimään sitä omaasi jostain 10 000 joukosta. Tiukkaa meinaan on (tiedän itse). Oikeasti mahdollisia kandidaatteja on noin pienessä porukassa ehkä 50, joista 45 on jo varattuja, joten sinulle jää ne 5 joista yksi on kehitysvammainen, toinen on frigidi-lesbo-aerobicohjaaja (copyright JHag), kolmas on nunna, ja ne kaksi muuta eivät vaan tykkää sinusta. Sanon vaan että mitä pienempi lampi, sitä vähemmän kaloja. Ja jos on paljon kalastajia vielä, niin ne pro-kalastajat vievät kaiken.

Mitä jos koittaisit vaikka saada töitä jostain ihan toiselta puolen Suomea? Tai vielä parempaa, jostain toisesta maasta? Täysin uudet kuviot ja ihmiset joissa kukaan ei tunne sinua eikä taustaasi, voit aloittaa täysin puhtaalta pöydältä? Toiseen maahan muuttaessa saisit samalla kielitaitoa, itseluottamusta edelleen, ja sen jälkeen kukaan ei ainakaan voisi väittää että olet tylsä. Ja kuka tietää, ehkä siellä jossain Berliinin, Marseillen tai vaikka Shanghain reunamilla asustelee juuri tällä hetkellä semmoinen tyttölapsi joka haluaa juuri kaltaisesi miehen. Tässä mielessä esim. joku Kiina olisi loistava kohdemaa, sikäläiset naiset eivät pane pahakseen vaikka länsimainen mies olisi kuin ladon seinästä reväisty, he ovat helliä ja huolehtivaisia.

Ja vielä aiheeseen nimim. benzinille, niin ainakin sinulla on työpaikka! Eli selvästi kelpaat ainakin jollekin / johonkin, joten ihan varmasti toivoa on. Kyllä sitäkin joku jossain vaiheessa osaa arvostaa.

Vielä viimeisenä vihjeenä antaisin, että voisit myös yrittää hakeutua johonkin työpaikkaan jossa tehdään paljon projektiluontoisia reissuhommia. Näissä voisit useinkin joutua työmatkalle vaikka jonkun naispuolisen kollegan kanssa, jolloin ko. naisilla olisi oikeasti aikaa olla kanssasi ja tutustua sinuun täysin neutraaleissa tunnelmissa. Kuka tietää mitä näistä voi kehittyä? Itselle ainakin voin kokemuksesta sanoa että syvimmät ystävyyssuhteet naisiin ovat syntyneet juuri tällä tavalla. Mitään syvempää ei koska olen naimisissa ja pidän siitä kiinni, muuten ehkä olisikin.

Ja itse kuulun myös siihen luokkaan miehiä joka on älyttömän huonoa treffiseuraa ensikertalaiselle. Eli jos pyydän jonkun puolivieraan naisen treffeille ja hän jotenkin sattuisi suostumaan, niin ihan varmasti ei halua treffeille toista kertaa. Mutta jos ko. nainen on jo oppinut oikeasti tuntemaan minut, saattaa treffit olla jopa täydellinen menestys.

Ei muuta kuin toivotan oikein hyvää joulua ja uutta vuotta benzinille, otat vaan rohkeasti maailmaa niskasta kiinni niin siitä se lähtee. Ne naiset tulee sitten vähän kuin bonuksena jossain vaiheessa. :-) Vuosi vaihtuu juuri sopivasti, kerää motivaatiota vaikka 1.1.2014 klo 07 saakka, ja sitten siitä aloita uusi sivu elämässä.

All the best.

 

[Ted Raikas]

Jos ei ole mitään sanottavaa, niin sitten pitäisi ehkä ymmärtää olla se turpa kiinni.

Tuliko sieltä: "Hei! Maailma on naisia täys. Unohda tää. Kyllä sä löydät vielä uuden ja paljon paremman mimmin!"

 

[_Kuusyks]

Miehet nyt on kaikki rumia: on rumia, tosi rumia, sysi rumia ja järkyttävän rumia. Mutta tällähän ei ole yhtään eikä mitään tekemistä naisen saamisen kanssa. Naiset kun ei piittaa rumuudesta (vai eikö ne ymmärrä mikä on rumaa) pätkän vertaa. Esimerkiksi nyt just on hyvä verrata naapurimaan menoa. Meillä ainakin on Prisman kuulutuksetkin vaihdettu venäjäksi, kun niitä on niin paljon näin sesonkina. Heti huomaa pariskunnissa korrelaation: Mitä rumempi mies sitä kauniimpi nainen. Joskus tosin myös muodossa: mitä lihavampi mies, sitä kauniinpi nainen. Eli ulkonäöllä ei ole mitään väliä.

Mitä paskaa tämä on? Nimimerkillä tyttöjen illassa kerran (vastahakoisesti) ollut ja kolme tuntia katsottiin putkeen kuvia miehistä ja arvioitiin ulkonäköä. Ja en tosiaankaan ole huomannut tuota mainitsemaasi ilmiötä. Käytännössä aina hyvännäköisillä naisilla on helvetin hyvännäköinen mies, ja toisinpäin. Jotain poikkeuksia voi toki olla, mutta nekin ovat vähentyneet huomattavasti naisten sukupuoliroolin muututtua. Nykynainen haluaa hyvännäköisen haluttavan miehen.

 

[Carlos]

Nykynainen haluaa hyvännäköisen haluttavan miehen.

Niin, siis tämä pätee normi-sukankuluttajiin. Meinaatko että jollain Kim-Dotcomilla pyörii bikini-beibejä ympärillä sen takia että hän on niin viehättävä?

Tässä mielessä naisten Excel-taulukko toimii hyvin, miehessä pitää olla jotain tavoittelemisen arvoista. Se voi olla pyykkilautavatsa, tai sitten se voi olla pullea lompakko. Varsinkin venäläisten kohdalla tämä toimii erittäin hyvin, siksi itärajan takaa tulee usein häikäisevän kauniita naisia ylipainoisen miehen kanssa.

 

[pernaveikko]

Tuliko sieltä: "Hei! Maailma on naisia täys. Unohda tää. Kyllä sä löydät vielä uuden ja paljon paremman mimmin!"

No tämä. Mitä kohtaa siinä ei ymmärretä, että minua ei kiinnostanut ne kaikki seitsemän meren vonkaleet vaan halusin vain sen täydelliseksi luulemani kalan.

Nyt parannuttuani ymmärrän toki, että ehkä jossain voisi olla suunnilleen samantasoinen. Mutta edelleen naurettavaa, että jotenkin yhtäkkiä ne aivan kaikki muut olisivat jotenkin todella paljon parempia.

Ja onhan sekin aivan täysin mahdollista, että mitään parempaa ei edes ole olemassa, koska jonkunhan sen lammen kuningatarkin täytyy olla.

"Uutta matoa koukkuun vaan." Jos olisin väkivaltainen, niin muutama olisi saanut turpaansa.