Naisasiat

[SJK10]

Menettämisen pelkoa? Ainakin itse olen huomannut olevani keskimäärin huolestuneempi kaikesta silloin kun asiat sujuvat mallikkaasti. Kun on onnellinen, on paljon enemmän mitä menettää.

Loppujen lopuksi VUOSIEN epävarmuuden jälkeen alan vasta nyt tajuta, että huolehtimalla turhaa lisään vain omaa ja läheisteni huonoa oloa.

Huonoa itsetuntoa on montaa sorttia, on niitä nyyhkyttäjiä ja niitä, jotka ajattelee että matto vedetään jalkojen alta jollain tapaa on se sitten petturuutta, onnettomuus, syöpä tai mitä vaan.

Neuvon: ole rauhassa, hoida oma tonttisi mallikkaasti. Sillä pääsee aika pitkälle ja jos se silti katoaa se toinen, niin se ei sinua ansaitse.

Hyvinkin pitkälti varmaan näin. Nyt on ensimmäinen oikea parisuhde, juuri muutettu yhteen ja kaikki hyvin.

Itsetunto on kaikkea muuta kuin huono. Kai sitä vaan perus pessimistinä odottaa asioiden aina vaan menevän päin persettä.

 

[Knox]

Mikähän siinä on ettei sitä vaan osaa luottaa toiseen. Pienintäkään syytä ei millekään epäilyksille ole, mutta aina sitä alkaa ajatus rullaamaan toisen lähtiessä yöhön kun itse jää kotiin. Vituttaa.

Heh, tää on niinku meikäläinen seitsemän vuotta sitten. Samanlaisia ajatuksia kävin läpi ja kuvittelin kaikki pahimmat skenaarioit päässä läpi.

Varsinkin alussa on ihan normaalia olla äärettömän mustasukkainen. Mutta suht yleensä se mustasukkaisuus on turhaa.

Nyt on se seitsemän vuotta seurustelua takana ja naurattaa tuo alkuaikojen mustasukkaisuus. Nyt käydään avovaimon kanssa yhdessä sekä erikseen ulkona, eikä koskaan tule edes mieleen epäillä hänen tekemisiään. Luottamus kasvaa ajan kanssa.

 

[Surukuku]

...
Loppujen lopuksi VUOSIEN epävarmuuden jälkeen alan vasta nyt tajuta, että huolehtimalla turhaa lisään vain omaa ja läheisteni huonoa oloa.
...
Neuvon: ole rauhassa, hoida oma tonttisi mallikkaasti. Sillä pääsee aika pitkälle ja jos se silti katoaa se toinen, niin se ei sinua ansaitse.

Tämä elämänviisaus ja asenne ansaitsevat mielestäni vähintäinkin pienimuotoiset kehut. Etenkin tuo oman asenteen heijastuminen läheisiin ihmisiin jää monilta tallaajilta huomaamatta ja sitten niin usein ihmetellään, kuinka rakkaus ja välittäminen katosivat jonnekin - ja usein vielä syytä haetaan toisesta eikä itsestä ja omasta käytöksestä.

Hyväksytyksitulemisen tarve sellaisena raadollisena ihmisenä kuin sattuu olemaan, on meissä ihmisissä syvällä ja alitajuinen jäytävä tunne siitä, ettei tuota hyväksyntää saa/ole saanut, kumpuaa niin valitettavan usein lapsuudestamme, omien vanhempiemme yrityksistä kasvattaa meidät "hyvin". Tämä käyttäytymismalli hallitsee taustalla myös kaikkia myöhempiäkin suhteitamme tuoden siihen ajoittain epävarmuutta, mustasukkaisuutta ja ahdistusta.

Eli - kuetn fat of the land kirjoitti, kannattaa panoksia uhrata lähinnä oman itsetunnon, elämänasenteen ja käytöksen vaalimiseen, ainakin enemmän kuin toisten menemisten ja olemisten kyttäämiseen.
Eihän tuo helppoa ole, koska aivojemme "tarinatohtori" on viekas ja valpas ja hyvin, hyvin uppiniskainen. Omien pinttyneiden käyttäytymismalliemme muuttaminen on äärimmäisen vaikeaa mielemme vahvan muutosvastarinnan takia - kaikki alkaa tiedostamisesta...

 

[pernaveikko]

Varsinkin alussa on ihan normaalia olla äärettömän mustasukkainen.

Äärettömässä mustasukkaisuudessa ei ole mitään normaalia.

 

[TQoFE]

Eikös miehessä nyt pitäisi olla muitakin ratkaisevia tekijöitä kun kuinka hujoppi äijä on? Siksi olenkin yksinkertaisesti päättänyt että itseäni pidemmät naiset saavat vapaasti kävellä niillä 20 sentin koroillaan tuolla mukulakivetyksellä ja keskitän tarmoni lähinnä itseäni lyhyempiin tapauksiin (muutenkin viehättäviä nuo lyhyemmät tytöt).

Pitkät miehet nyt ovat vaan viehättävämpiä. Myös naisilla on oikeus pitää joitain ominaisuuksia keskimäärin viehättävämpinä kuin toisia, ihan kuten sinäkin tuossa juuri teet.

Deal with it.

 

[BOL]

Mikähän siinä on ettei sitä vaan osaa luottaa toiseen. Pienintäkään syytä ei millekään epäilyksille ole, mutta aina sitä alkaa ajatus rullaamaan toisen lähtiessä yöhön kun itse jää kotiin. Vituttaa.

Mitäpä, jos asennoituisit niin, että kaikki perustuu vapaaehtoisuteen? Kumppanisi on sinun kanssasi, koska haluaa olla. Ja sinä olet hänen kanssaan, koska sinä haluat olla.

Mieli voi muuttua sinulla ja mieli voi muuttua hänellä, mutta elämää on turha elää murehtien etukäteen. Jos oikeasti on aihetta epäillä esim. pettämistä, miksi olet sellaisen ihmisen kanssa? Jos taas ei ole, eikö sinulle riitä se, että on kanssasi vapaasta tahdostaan? Kun sinä lähdet ulos, petätkö itse häntä?

Kannattaa myös miettiä, mitä tapahtuu, jos hän pettäisi sinua. Loppuisiko elämäsi siihen, vai luuletko, että kun elämä hetkellisesti romahtaa, sinä kuitenkin nouset ylös, etkä anna tapahtuneen määritellä sinua tai tulevia suhteitasi? On ihan selvää, että jos joutuu petetyksi, on se kuin pieni kuolema ja tuntuu, että kaikelta putoaa pohja pois. On ihan normaalia, että sen jälkeen
on varovaisempi. Hetken. Mutta se, että pelkää kaikkien tulevien ihastustensa pettävän ja jättävän eikä uskalla luottaa kehenkään täysillä, kertoo kyllä jostain muustakin kuin siitä, että pelkää vain näitä em. seikkoja. Tällöin "ongelmat" ja epävarmuudet ovat jossakin syvemmällä ja ne olisi hyvä kohdata silmästä silmään ja hankkiutua niistä tavalla tai toisella eroon. Silloin ne syyt eivät tule mukana seuraavaan suhteeseen, vaan voi oikeasti aloittaa puhtaalta pöydältä.

Parisuhteet ovat aina jollakin tavalla epävarmoja. Sitä epävarmuutta kun oppii sietämään, saa itsevarmuutta, mikä heijastuu myös siihen parisuhteeseen. Niin ikäviä kuin erot usein ovatkin, ei eroihin kukaan koskaan kuollut ole.

 

[Andrew]

Pitkät miehet nyt ovat vaan viehättävämpiä. Myös naisilla on oikeus pitää joitain ominaisuuksia keskimäärin viehättävämpinä kuin toisia, ihan kuten sinäkin tuossa juuri teet.

Ihmisillä on erilaisia asioita mitä pitävät viehättävänä vastakkaisen sukupuolen ulkonäössä.

Suurinta osaa ei varmasti ihmisen pituus tai hiusten väri kiinnosta, mutta olen huomannut, että on pieni osa joille tämä saattaa olla status kysymys. Lyhyt nainen haluaa näyttää, että saa pitkän miehen, jonka kokee edustavan johtavaa "alfa uros lajia" tai lyhyt mies haluaa näyttää pidemmille miehille, että saa pitkän naisen. Tämä voi kertoa myös ihmisen huonosta itsetunnosta.

Tuolla ulkona näkee kaikenlaisia pareja ja en usko, että pituus on heillä kenelläkään onnellisuuden este. Minusta on yllättävänkin yleistä nähdä pari jossa mies lähentelee 190 cm ja nainen on joku 160 cm tai mies 170 cm ja nainen 170 cm... suurimmalle osalle se ei ole mikään ongelma.

 

[Hemingway]

Mikähän siinä on ettei sitä vaan osaa luottaa toiseen.

Perimmäinen syy lienee elämän pelko, hallitsemattomuuden pelko. Mitä ankarammin yrittää hallita, sitä konkreettisemmin tajuaa, kuinka vähän elämästä on omissa käsissä.

On täysin mahdollista, että jossain suhteen vaiheessa puoliso pettää. Kohtalon kokevat monet elleivät peräti useimmat. Sellaista se nyt vain on. Mitäpä siitä murhetta kantamaan.

Minä suosin mallia, jossa kumppanille annetaan lupa pettämiseen. Olen antanut sen myös aina omille kumppaneilleni. Toki kumppanin tulee tällöin olla sen verran sivistynyt ja fiksu, että hän osaa hoitaa asiansa diskreetisti, pettämisen piilottaen.

Mitä siinä häviää, jos kumppani joskus käy vieraissa? Tappio on vasta se, jos pettäminen vaikuttaa suhteeseen.

 

[Surukuku]

Perimmäinen syy lienee elämän pelko, hallitsemattomuuden pelko. Mitä ankarammin yrittää hallita, sitä konkreettisemmin tajuaa, kuinka vähän elämästä on omissa käsissä.

On täysin mahdollista, että jossain suhteen vaiheessa puoliso pettää. Kohtalon kokevat monet elleivät peräti useimmat. Sellaista se nyt vain on. Mitäpä siitä murhetta kantamaan.

Minä suosin mallia, jossa kumppanille annetaan lupa pettämiseen. Olen antanut sen myös aina omille kumppaneilleni. Toki kumppanin tulee tällöin olla sen verran sivistynyt ja fiksu, että hän osaa hoitaa asiansa diskreetisti, pettämisen piilottaen.

Mitä siinä häviää, jos kumppani joskus käy vieraissa? Tappio on vasta se, jos pettäminen vaikuttaa suhteeseen.

Olet oikeassa tuossa hallinnan tavoittelussa: "Toivotaan parasta ja pelätään pahinta" -fraasi kuvaa hyvin asennetta, jossa yritetään hallita kaikkia mahdollisia ja mahdottomia olevia ja TULEVIA asioita niin omassa kuin lähimmäistenkin elämässä - ei tuu mitään muuta kuin stressiä, ahdistusta ja ongelmia pari- ym. ihmissuhteissa.

Sen sijaan tuo "pettämisjuttu" on kovin, kovin kaksiteräinen miekka. En tältä(-kään) syömiseltä usko, että toisiinsa vahvasti sitoutuneet (nk. "tahdon asia") henkilöt haluavat itse tai toisen harrastavan irtosuhteita samalla kun yrittävät elää normaalia parisuhdetta. Minusta se ensinnäkin väistämättä vaikuttaa sitoutumiseen ja sitä kautta parisuhteeseen tai toisin sanoen ei kerro mitenkään halusta ja tarpeesta sitoutua omaan puolisoonsa, kehenkä sitten...

Niinhän sitä sanotaan, etteivät ne temmit ja kirkkoveneet kulu käytössä, mutta luottamus ja välittäminen kuluvat eikä ilman niitä parisuhteessa ole mitään jäljellä, mikä sitoisi ja sitouttaisi - no, korkeintaan lapset ja velat...

 

[TweetyLeaf]

Pitkät miehet nyt ovat vaan viehättävämpiä. Myös naisilla on oikeus pitää joitain ominaisuuksia keskimäärin viehättävämpinä kuin toisia, ihan kuten sinäkin tuossa juuri teet.

Deal with it.

Paskat, kaikilla on omat mieltymyksensä (jotkut tykkää pitkistä, toiset lyhyistä), mutta on se kumma jos tuommonen asia on siitä kiinni voiko miehen seurassa pitää korkkareita vaiko eikö.

Toki voidaan noin yleisesti sanoa, että naiset pitävät pitkistä miehistä enemmän. Mutta asian muotoilu niin, että "pitkät nyt on vaan viehättävämpiä" niin on kyllä hieman rasittavaa ja väärä olettamus. Ja kyllä, nappasin tämän flamebaitin.

 

[pettter]

Mun edellinen tyttöystävä oli mua 9 cm pitempi. Auuuuu!

EDIT.
Ei kun hetkinen, oliko se sittenkin 11 cm. No ihan sama. Auuuuu!

 

[PataJaska]

Toki voidaan noin yleisesti sanoa, että naiset pitävät pitkistä miehistä enemmän

Aah.. ikuinen suosikkiaiheeni parisuhdekeskusteluissa, miten miehen pituus vaikuttaa asiaan

TweetyLeaf: sanot edellisellä sivulla olevasi 170cm. Olemme siis sentilleen saman pituisia, eikä tosiaan ainakaan minulla ole koskaan ollut vaikeuksia löytää naisseuraa sen takia että olen hieman lyhyehkö (ja olethan sinäkin avoliittoon asti elämässäsi ehtinyt, vaikka se nyt sitten ikävästi päättyikin eroon). Käytän nimenomaan sanaa lyhyehkö, koska niin moni naispuolinen on minulle sanonut, että ethän sä edes ole mikään oikeasti lyhyt.. paino onkin nimenomaan tuolla ilmaisulla oikeasti lyhyt. 170cm on juuri se vedenjakaja pituus miehelle, jos katsoo vaikka nettitreffisivustoilla naisten profiileja, niin aika monella se pituustoive on juuri se 170cm, ja siitä sitten tilanteen mukaan ylöspäin. 170cm mies ei voi sanoa mitenkään että olisi pitkä, mutta kun ei sitten kuitenkaan ole myöskään "oikeasti" lyhyt, sen verran paljon minua lyhempiä miehiä tuolla kadulla vastaan tulee

Itsehän tosiaan en sitten ole koskaan ollut vakavassa parisuhteessa yli 162cm naisen kanssa, kaikenlaista epävirallista hengailua on sitten toki ollut myös itseäni pidempien kanssa. Nykyinen avokkini (tuleva vaimo) on 160cm tasan. En muista olenko ennen täällä sanonut, mutta on kaksi asiaa joissa pieni on todellakin kaunista: naiset ja joulukuuset :D

 

[TweetyLeaf]

TweetyLeaf: sanot edellisellä sivulla olevasi 170cm. Olemme siis sentilleen saman pituisia, eikä tosiaan ainakaan minulla ole koskaan ollut vaikeuksia löytää naisseuraa sen takia että olen hieman lyhyehkö (ja olethan sinäkin avoliittoon asti elämässäsi ehtinyt, vaikka se nyt sitten ikävästi päättyikin eroon).

Aye. Minua lähinnä vaan jaksaa ihmetyttää tuo korkokenkä juttu. Olen seurustellut itsekkin itseäni pidempien naisten kanssa, näillä naisilla ei ole ollut korkokenkäsyndrooman oireita kuitenkaan. Lähinnä olen yllättynyt siitä naisten ajatusmailmasta tuon asian kanssa. Olen siis törmännyt tähän juttuun useammin kun kerran ja naisten suusta joiden en tiedä ainakaan tuntevan toisiaan.

 

[PataJaska]

Aye. Minua lähinnä vaan jaksaa ihmetyttää tuo korkokenkä juttu. Olen seurustellut itsekkin itseäni pidempien naisten kanssa, näillä naisilla ei ole ollut korkokenkäsyndrooman oireita kuitenkaan. Lähinnä olen yllättynyt siitä naisten ajatusmailmasta tuon asian kanssa. Olen siis törmännyt tähän juttuun useammin kun kerran ja naisten suusta joiden en tiedä ainakaan tuntevan toisiaan

Niin aina.. oma emäntä ei tosiaan ole korkkari-ihminen lainkaan, eikä varsinkaan ole mikään stilettikoroilla menijä. Muutamat korolliset jalkineet omistaa, ja on siltikin aina kuitenkin yhä minua lyhyempi. Että sikäli en kait samaa kokemusmaailmaa jaa kanssasi..

Tämä kaikki nyt vain huokuu sitä umpivanhoillista kulttuurista asettelua jota naiset tiedostamattaan tukevat. Eli että nainen nauttii siitä kun saa tuntea olonsa turvalliseksi sen oman kultansa kanssa liikkuessa. Ja milloin hän tuntee olonsa turvalliseksi: tietenkin silloin kun mies on häntä pidempi, vaikka hänellä sitten olisi ne korkkarit. Ja tämä on se kiro, jonka kanssa meidän keskimääräistä lyhyempien miesten on vain elettävä. Sinä nyt sitten vain olet sattunut törmäämään asian tiimoilta hankalampiin yksilöihin kuin mitä minä.. yritin tässä oikein muistella että onko kukaan koskaan sanonut minulle, että en voi olla kanssasi koska olen korkkarien kanssa sinua pidempi. En kerta kaikkiaan muista koskaan tuollaista kommenttia kuulleeni..

Lippu korkealle vain TweetyLeaf! Teet rauhassa lopullisen pesäeron exästä, ja sitten katsot pikkuhiljaa eteenpäin. Olette eronneet siis vasta reilu kuukausi sitten, ja joudutte vielä punkkaamaankin tällä haavaa samassa osoitteessa, joten pienin murheesi on tällä hetkellä se että olisit muka jotenkin liian lyhyt. Pidät pienen hengähdystauon, minäkin olen joutunut naisten takia pitämään elämässäni useamman sellaisen, usko pois. On se vain kumma miten nekin naiset joiden kanssa ei edes ole yhdessä aiheuttavat miehelle harmia, puhumattakaan niistä joiden kanssa sitten yrität elää :D

 

[Hanhi]

Omalla kohdalla, monet lyhyet naiset pitää mua jopa liian pitkänä. Tunne on kyllä molemmin puolinen, hankala kuvitella olevansa 30cm+ pitempi naista. Näin ollen olen asettanut oman pinnallisen alarajani senttilukuun 165.

Ymmärrän kyllä korkokenkäjuttua siinä mielessä, että niiden pitäisi olla naisellinen juttu. Ei niin, että ne jalassa ollaan amatsoneja, kun oma seuralainenkin on lyhyempi.

Kyllä niitä naisia löytyy kaiken pituisia..

 

[PataJaska]

Omalla kohdalla, monet lyhyet naiset pitää mua jopa liian pitkänä. Tunne on kyllä molemmin puolinen, hankala kuvitella olevansa 30cm+ pitempi naista.

En tiedä sinun pituuttasi, mutta olen seurannut vierestä vastaavaa: vanha lapsuudenystäväni on 201cm pitkä, ja massaa kaverilta löytyy arviolta 140kg. Hän ei ole eläissään ollut parisuhteessa ja jo joitain vuosia sitten kertoi isoksi osasyyksi sen, että kokemuksensa mukaan hän ei ole enää viehättävä naisten enemmistön silmissä, koska on jo aivan liian massiivinen

Jossain joskus mainittiinkin, että aivan optimaalinen miehen pituus on n. 185cm ja näiden juttujen valossa se lienee pakko uskoa :D

 

[Bigmouth]

Nää korkkarijutut laskisin lähinnä tietyn tyyppisten naisten vitsaukseksi. Liki kymmenvuotisen suhteen aikana puoliso on käyttänyt korkkareita ehkä hiukan toistakymmentä kertaa. Olen moneen otteeseen antanutkin positiivista palautetta, miten seurassaan on mukava liikkua kun a) ei kopise kävellessään ja b) ei horju kuin bambi jäällä.

Muutenkin tuo korkkarit = naisellisuus kertonee huonosta itsetunnosta.

 

[Rantojen mies]

Kummallista, että sitä kaipaa ilmeisesti jotain vähän enemmän kun yhdenillan juttua, mutta helvetisti vähemmän kun seurustelua. Tämänpä takia en ole tuonne seduloihin lähtenyt pyörimään.
Tuo yhdistettynä jostain syystä todella korkeaan rimaan, oman kämpän "puuttumiseen". Ja siihen, että on ollut pois radalta hetken aikaa rupeaa tämä soppa näyttämään aika epätoivoiselta. Ja kaikkihan tietää, että epätoivoiset miehet kiinnostaa naisia yhtä paljon kun piereskelylle naureskelu.

Aikalailla samat fiilikset on täälläkin, tai oli varsinkin tuossa reilu puolisen vuotta sitten, kun ero ex-vaimosta oli vielä uunituore. Itse en myöskään missään vaiheessa ole haikaillut yhden illan juttujen perään, vaan enemmänkin on ollut sellaista mietintää ja rauhallista tutkailua, että minkälaista juttua sitä haluaa oikein lähteä naisten kanssa kehittämään. Tulin tuossa eron jälkeen kuitenkin suhteellisen nopeasti siihen tulokseen, että en ole millään muotoa valmis minkäänlaiseen suhteeseen ja olenkin pitänyt itseäni kiireisenä tehden jotain oikeasti tädellistä! No, vuosi aikaa kohta erosta kulunut ja elämä alkaa olla pikkuhiljaa jonkinlaisessa tasapainossa.

Mutta voi helvetti, tämän itsetunnon kanssa on kyllä vielä melkoisesti työstettävää. Mikä ihme siinä on, että pitää nähdä itsestä aina päällimmäisenä ne negatiiviset asiat? En ole mielestäni mitenkään ruma ja kroppakin on normaalin sporttisessa kunnossa (ei siis mikään rintaliivejä tarvitseva rahkabodari). Oma asuntokin nyt löytyy ja mielekäs täysipäiväinen vakkariduunipaikkakin on, vaikka palkka ei mikään kaksinen olekaan. Kuitenkin tuntuu, että tasan jokainen nainen etsii miestä, kenellä on korkeakoulututkinto, mikä itseltäni puuttuu. "Kolmen L:n Lukio" on siis käytynä ja vaikka jotain höntsäopistoa tässä työn ohessa nyt käynkin, tuntuu että mut on rankattu siihen b-luokkaan niin kauan kuin on joku -nomi tai -nööritutkinto taskussa. Kaikki kaveritkin on hurjan menestyviä uraohjuksia, mikä on toki hienoa heille, mutta sen toteaminen viikottain saa vain aina ajattelemaan tätä omaa tilannetta.

Niin jaa miksei ole sitä tutkintoa? Kai sitä tuli tehtyä aikoinaan töitä, kun oli niin paljon helpompaa kun edes toinen tienas jotain ja oli varaa muuhunkin, kuin pelkkään voihin siihen leivän päälle. Sitten kun exä valmistui ja mulla oli aikaa panostaa opiskeluun, sitä oli jo pudonnut kelkasta, eikä opiskelumotivaatiota niin vain löytynytkään.

Vituttaa ajatella että on eronnut.

Tuo oli kirjoitettu 23.11.2012 ja on mukava huomata, että jotkin asiat ovat helpottuneet ajan myötä, sillä tuo "eronnut"-leima ei kyllä enää häiritse läheskään yhtä paljon kuin mitä vielä vuoden vaihteessa.

Kävinpä muuten muutamaan otteeseen nettitreffeilläkin tässä jokin aika sitten ja voi luoja sitä meininkiä. Olin ihan varma, että nämä muijat oli jotain supon ammattineuvottelijoita, sen verran hyvin tenttasivat. Ei puuttunu ku se pieni pöytälamppu, millä olisivat voineet siinä kuulustellessa osottaa mua. DNA-testiä eivät vaatineet, mutta olen kyllä vakuuttunu, että hulluimmalla näistä neideistä oli siinä jumalattoman kokoisessa käsilaukussaan vähintään virtsanäytepurkit mukana. Tämä samainen emäntä kysyi mm. autoni arvoa ja sitä, että palanko helposti auringossa?!? Meinasin udella, josko on jotain erityistä syytä miksi tämä neitonen mahtaa edelleen olla sinkku, mutta tämä pilkka olisi tainut osua kyllä omaankin nilkkaan yhtä lailla :)

Nyt kun sain tämän remontin päätökseen, niin ajatuksilla on aikaa taas harhailla muuallekin, kuin kaakeleihin tai tapetteihin, huomaa sitä taas kirjoittelevansa tähän ketjuun ja miettivänsä jonkin muunkin, kuin ovenkarmin höyläämistä.

Tweety, nyt kuule pistetään leukaa ylös ja rintaa kaarelle. Kaikesta pessimismistä(ni/mme) huolimatta villi veikkaus on, että jonkinmoinne martta sitä käsipuoleen ajan saatossa kuitenkin tarttuu, haluttiin me sitä tai ei!

 

[pernaveikko]

Omalla kohdalla, monet lyhyet naiset pitää mua jopa liian pitkänä. Tunne on kyllä molemmin puolinen, hankala kuvitella olevansa 30cm+ pitempi naista. Näin ollen olen asettanut oman pinnallisen alarajani senttilukuun 165.

Ex-vaimo oli 38cm lyhyempi ja ei sitä silloin niin ajatellut. Sen jälkeen, kun seurustelin "omanmittaisen" kanssa, niin olihan se ero merkittävä. Ja kysehän ei ole mistään sellaisesta, että on helpompi panna seisaalleen niin kuin joskus kuulee.

Se oli vain erilaista ja nyt on minullakin pituusraja enkä koe sitä pinnalliseksi. Ulkonäkö vaikuttaa siihen haluaako tutustua johonkin lähemmin vai ei, se ei ole sen ihmeellisempää. Tuo aina jotenkin ihmeellisesti sekoitetaan siihen, että haettaisiin jotain mallia. Ei tietenkään niin, mutta on selvää, että sitä vain kokee jonkun tavallisen tapauksen viehättävämmäksi kuin jonkun toisen.

Raja on 167cm, mutta 165cm asti voisin kuvitella käytävän schollimaiset neuvottelut.

 

[Snakster]

Jossain joskus mainittiinkin, että aivan optimaalinen miehen pituus on n. 185cm ja näiden juttujen valossa se lienee pakko uskoa :D

Tämä on ihan kristallinkirkas fakta. Ei senttiäkään yli, ei senttiäkään alle.

Oma kumppani onkin sitten tasan 30 cm lyhyempi, mikä joskus tuntuu isolta erolta, mutta enimmmäkseen ei. Lähinnä tuon huomaa valokuvia katsellessa.

 

[TweetyLeaf]

Tweety, nyt kuule pistetään leukaa ylös ja rintaa kaarelle.

Juu ei hätä ole tämännäköinen. Ahdistaa vaan tämä tilanne, mutta toisaalta on myös syytä vahvaan optimismiin, koska tietää faktaksi, ettei tämä tälläisenä jatku. Askel kerrallaan ja yrittää pitää nuo "sinkkuhormonit" aisoissa ja keskittyä siihen oman kämpän löytämiseen yms käytännön tarpeellisiin järjestelyihin.

 

[pettter]

Yhden kaverin muija valittelee kovastikin kun tää kaveri käy kerran viikossa viihteellä. Siis yhden esimerkiksi lauantai-illan se on kavereiden kanssa, ja silloinkin lähes aina kömpii lopulta kotiin nukkumaan, ja loput kuusi iltaa viikossa se sitten möllöttää sen tyttöystävänsä vieressä. Ja siltikin tää tyttö kehtaa aivan pokkana valitella että "joka viikonloppu on jossain" tms. Siis 1/7 = 14 %. Siis neljätoista prosenttia. Vittu jättäis välittömästi sellaisen kitisijän.

 

[pettter]

Kyllä mäkin varmaan jotain mainitsisin, jos vaimon pitäis joka viikonloppu päästä ulos. Ainakin kombolla perhe + kolmivuoroduuni sitä oppii kummasti arvostamaan niitä yhteisiä vapaita viikonloppuja ja baarissa juoksemiset jää.

Ai miten niin "joka viikonloppu". Tietenkin jotkut ihmiset ovat saamarin nössöjä ja jotkut taas eivät ole saamarin nössöjä. Ja mä en nyt puhu vässyköistä, vaan tavallisista miehistä, joilla on omat halut ja tarpeensa. Mutta en mä ainakaan koskaan suostuisi sellaiseen suhteeseen, jossa se nainen saisi päättää 86 % mun iltasuunnitelmista. Eihän sellainen tietenkään missään nimessä mitään tasa-arvoa olisi, vaan alistamista.

 

[pettter]

Niin no ei välttämättä baariin, mutta kavereiden kanssa viihtymään, kuten normaalisti ihmiset tekevät. Mutta siis jos nyt ajatuksen tasolla miettisi tätä. Jos kaverit saisi vaikka kaksi iltaa viikossa ja tyttökaveri viisi, niin mitä siitä saisi hyvitykseksi? Joo eihän sitä tietenkään tarvitse erikseen sopia, mutta siis että päässä ja sisimmissä tietäisi että nyt menee asiat suht tasan tai edes sen verran järkevästi että suhteessa kannattaa olla. Ja nyt en siis pelkästään tätä tyttökaverin vieressä möllöttämistä tarkoita, vaan kokonaisuutta. Jos mä annan 50 markkaa ja saan vaihdossa 20 markkaa niin se on huono diili.

Joo usein tuntuu että mä olen liian fiksu parisuhteisiin.

Ja niin joo hieman on eri juttu jos kotona on pieniä lapsia, mutta ei silloinkaan elämästä nautiskelua saisi jättää väliin.

 

[pettter]

Tai no mistä nyt kukin tykkää, mutta siis onhan tuollainen määräily, että vain yhtenä iltana viikossa saa nähdä kavereita, varmastikin kiistatta aivan naurettavaa pelleilyä siltä naiselta. Tämä on varmastikin kiistaton fakta, johon eivät edes nössöimmät vässykät pysty mitään sanomaan. Piste.