Silläkin uhalla, että muutamat ihmiset tietää mun nimimerkin (esim ex) niin nyt on pakko vähän kirjottaa paskaa pihalle.
Kaikki tutut vois jättää tän lukematta jos osuu kohalle, jos haluatte kuulla mun ajatuksia niin soittakaa kaljalle jumalauta.
-------------------
Tässä on nyt tällänen elämäntilanne päällä: Exän kanssa joudutaan asumaan samassa kämpässä vielä kuukauden päivät ja puoltoistakuukautta on asuttu eron jälkeen jo. Tilanne siis on siinä mielessä vittumainen, että vaikka tuolla baareissa/muualla törmäisikin mukaviin naaraisiin, niin jatkoille on vähän hankala pyytää, ainakaan mun kämpille. Tää nyt tottakai vaikuttaa sitten ehkä omaankin käytökseen tuolla radalla. Tahtoisi tuosta sinkkuudesta nyt kuitenkin jollain tasolla päästä nauttimaan ja rupeaa ahdistamaan pikkuhiljaa tosissaan. Ero on ollut siinä mielessä itselle tuskaton, että oma päätös oli ja sitä tuli mietittyä niin kauan, että tavallaan ero tapahtui jo omalla kohdalla ennen kun virallisesti asia käytiin läpi. Ei ole ollut muita naisia tämän 3 vuoden yhdessä olon aikana, koska tapana ei ole pettää tai säätää jos kerran seurustelee.
Nyt on sitten rima näköjään allekirjoittaneella huomattavan korkealla, syystä tai toisesta. Vastaan on tullut tuossa puolentoista kuukauden aikana nelisen mielenkiintoista tyttöä (1 vakavamminkin mielenkiintoinen tapaus), mutta vastakaikua ei ymmärrettävästä syystä ole tullut koska jokainen näistä tapauksista on sattunut olemaan varattu. Ja ei, en ole kiinnostunut varattujen naisten kanssa peuhaamisesta, paska säkä kun on moraali :(
Eipä siinä, oikeastihan tilanne taitaa olla se, että eikun takasin baanalle vaan niin kyllä jossain kohtaa rimanylittäjä osuu kohdalle osuihan nuo neljäkin vaikka varattuja ovatkin. On huomioitava, että hameväki yleensä pitää mun seurasta jne, mutta vaikeampaa on siitä läpänheitosta jatkaa yhtään eteenpäin. Tämä siis tuntuu olevan sellainen... hmm.. tilanne, vaikkei kyseiset naiset olisi olleet seurustelevia. Oikeastaan tää tilanne on ollut aikalailla läpi meikäläisen elämän tälläinen.
Vaikka naiset onkin yleisesti helkutin vaikealukuisia, niin kyllä sen yleensä on huomannut, että onko jollain muitakin ajatuksia.
En pidä itseäni rumana jos en nyt erityisen komeanakaan, mutta olen huomannut, että todella moniin naisiin vaikuttaa se, etten ole kovin pitkä (n.170cm). Niillä tuntuu olevan järjetön ongelma sen kanssa, etteivät muka voisi käyttää korkkareita jos sattuvat kaupungilla mun kanssa liikkua ns. parina. Helvetti. Eikös miehessä nyt pitäisi olla muitakin ratkaisevia tekijöitä kun kuinka hujoppi äijä on ? Tämä kysymys tuntuu yllättäen olevan aikamoinen game breaker. Siksi olenkin yksinkertaisesti päättänyt että itseäni pidemmät naiset saavat vapaasti kävellä niillä 20 sentin koroillaan tuolla mukulakivetyksellä ja keskitän tarmoni lähinnä itseäni lyhyempiin tapauksiin (muutenkin viehättäviä nuo lyhyemmät tytöt).
Eipä siinä, lisää rautaa rajalle. Uutta putkeen jne. Mutta perkele, että rupeaa tilanne olemaan sietämätön.
Tarkemmin ajatellen, tässä taitaa olla kyse siitä, että pikkuhiljaa rupeaa miettimään, etteikö kelpaa enää noilla markkinoilla, rupeaako ikä tulemaan vastaan vai onko kolmen vuoden seurustelu vienyt sosiaaliset taidot naaraiden kanssa. Pitäisikö vaihtaa pikkubaareista suoraan lihatiskille?
Kummallista, että sitä kaipaa ilmeisesti jotain vähän enemmän kun yhdenillan juttua, mutta helvetisti vähemmän kun seurustelua. Tämänpä takia en ole tuonne seduloihin lähtenyt pyörimään.
Tuo yhdistettynä jostain syystä todella korkeaan rimaan, oman kämpän "puuttumiseen". Ja siihen, että on ollut pois radalta hetken aikaa rupeaa tämä soppa näyttämään aika epätoivoiselta. Ja kaikkihan tietää, että epätoivoiset miehet kiinnostaa naisia yhtä paljon kun piereskelylle naureskelu.
Sanokaa nyt jotain, helvetti.