Naisasiat

[Freddie Freeloader]

Siinä vaiheessa kun alan seurustelemaan, näen mielessäni vain sen yhden naisen, en ketään muuta. Ja tämä nainen on mun silmissä maailman kaunein, ihanin ja oikeastaan ainut nainen maailmassa.

Hihii... Tervemenoa Siperiaan, siellä oppii kyllä...

 

[PuTi]

Kai se on sitten turvallista ja hienoa elämää. Kukin tyylillään tietenkin.

Ennemminkin näen tämän asian niin että nuoret naiset ei halua sitä tunnetta että on miehelle kaikki kaikessa. Nykyään kun saa lukea paljon avioeroista ja parisuhteen tuomista vaikeuksista. Jos mies tietää oman arvonsa ja tietää mitä elämältään haluaa, se yleensä riittää naiselle. Kun taas mies palvoo vain tätä yhtä naista eikä näe hänessä mitään virheitä, taitaa naiselle tulla sellainen tunne, että suhde on kokenut huippunsa eikä parempaa ole enää luvassa. Nuorena nainen haluaa kokea uusia ja jännittäviä asioita, kehittää itseään ja nauttia olostaan kaikilla osa-alueilla. Onnistuuko tämä jos mies palvoo myös naisen jokaista virhettä? Mielestäni ei.

 

[iibor]

Hihii... Tervemenoa Siperiaan, siellä oppii kyllä...

Niin siis kyllähän mulla on seurustelusta kokemusta jo 7 vuoden verran, 17-22 vuotiaaksi ja 22-25 vuotiaaksi. Mutta, no niin kuin sanoin, pääkaupungin naiset....

Mitähän arvon Freddie mahtaa tarkoittaa, kun noin hihittelee?

 

[iibor]

Ennemminkin näen tämän asian niin että nuoret naiset ei halua sitä tunnetta että on miehelle kaikki kaikessa. Nykyään kun saa lukea paljon avioeroista ja parisuhteen tuomista vaikeuksista. Jos mies tietää oman arvonsa ja tietää mitä elämältään haluaa, se yleensä riittää naiselle. Kun taas mies palvoo vain tätä yhtä naista eikä näe hänessä mitään virheitä, taitaa naiselle tulla sellainen tunne, että suhde on kokenut huippunsa eikä parempaa ole enää luvassa. Nuorena nainen haluaa kokea uusia ja jännittäviä asioita, kehittää itseään ja nauttia olostaan kaikilla osa-alueilla. Onnistuuko tämä jos mies palvoo myös naisen jokaista virhettä? Mielestäni ei.

Palvominen on eri asia tietenkin, se menee jo vähän yli. Tottakai pitää tietää oma arvonsa ja mitä haluaa tehdä elämällään ja mitkä ovat omat tavoitteet elämälleen, mutta tarkoittaako se sitä että naiselle on oltava täys mulkku? Kyllähän mies, joka haluaa elää ja asettaa itselleen tietyt päämäärät elämässään, voi olla naiselleen myös hyvä, eikö?

 

[Klassinen sentteri]

Niin se vain menee mitä "mulkumpi" olet naisia kohtaan sitä enemmän naisia saat. Kokemusta on. Nyt olen vuoden ajan ollu sinkkuna ja pyörittelen muutamaa naista jopa samasta kaveripiiristä ja ei tunnu olevan mikään ongelma. Kummallisia on nuo naiset tosiaan.

 

[Freddie Freeloader]

...Mitähän arvon Freddie mahtaa tarkoittaa, kun noin hihittelee?

No vitsivitsi, ei kannata vetää herneitä. Sitä lähinnä vaan hihittelin, että kun 20 vuotta viettää saman naisen kanssa, niin alkaa väkisinkin nähdä vähän muutakin, kuin sen yhden ainoan naisen.

Tavallasi minäkin ajattelin nuorena, ihmisluonto vaan on sillä tavalla rakennettu. Mutta tulee sekin päivä, jolloin ymmärrät, mitä tarkoitan.

 

[iibor]

No vitsivitsi, ei kannata vetää herneitä. Sitä lähinnä vaan hihittelin, että kun 20 vuotta viettää saman naisen kanssa, niin alkaa väkisinkin nähdä vähän muutakin, kuin sen yhden ainoan naisen.

Tavallasi minäkin ajattelin nuorena, ihmisluonto vaan on sillä tavalla rakennettu. Mutta tulee sekin päivä, jolloin ymmärrät, mitä tarkoitan.

Ei tässä mitään herneitä vedetty :)

Tottahan se on, että siinä missä suhteen alkuaikoina oma nainen on ollut todella kaunis saattaa ajatus 20 vuoden jälkeen hieman muuttua, kun on nähnyt naisensa paskalla, kuullut naisensa piereskelevän saunassa ja nähnyt tämän 40 asteen kuumeessa, järkyttävässä räkätaudissa.

Tarkoitin sitä, kun sanoin että minulle se oma nainen on kaikkein kaunein, että kun rakastan jotain ihmistä, on kauneus mulle muutakin kuin pelkkä se ulkonäkö. Tottakai voi viehättyä toisten naisten ulkonäöstä, mutta silti sitä aina tietää, että oma nainen on se paras loppujen lopuksi.

 

[Freddie Freeloader]

Tarkoitin sitä, kun sanoin että minulle pse oma nainen on kaikkein kaunein, että kun rakastan jotain ihmistä, on kauneus mulle muutakin kuin pelkkä se ulkonäkö. Tottakai voi viehättyä toisten naisten ulkonäöstä, mutta silti sitä aina tietää, että oma nainen on se paras loppujen lopuksi.

Tästä on joku viisas joskus lausunut, että parisuhteessa rakastuminen pitää osata muuttaa rakastamiseksi ja se ei tule itsestään, vaan vaatii työtä.

Joku toinen viisas taas on on lausunut, että kun ihmiseen oikein kunnolla tutustuu, hänen ulkonäkönsä katoaa. Pätenee muutenkin kuin rakkaussuhteissa.

 

[pettter]

Tulipas herkkää tekstiä tohon loppuun, mutta menkööt :)

Toisaalta kyllähän sekin on ikävä asia, kun jotkut miehet kehuvat ei-niin-kauniit naiset maasta taivaaseen. Enkä mä nyt tarkoita, että naisia pitäisi haukkua tai moittia, mutta meillä rehellisillä miehillä on vaikeat ajat kun lähes kaikki naiset on jo kehuttu maailman kauneimmiksi tms. Nyt ne ovat mitä lie prinsessoja joidenkin naisia palvovien vässyköiden takia, jotka ovat lähestulkoon kannelleet ne kynnysten ja vesilätäköiden yli. Ja vielä mielistelevät ja myötäilevat naisia lähes joka asiassa. Eihän se tietenkään ole mitään tasa-arvoa. Mä ajattelen, että tasa-arvo olisi noin 50-50 %, eikä esimerkiksi 80-20 naiselle.

Siis mua ihan oikeasti masentaa se, kun suurin osa miehistä on nykyään niin vässyköitä.

 

[dimmu]

Joo, kyllähän se niin menee, että mulkut miehet naisien kanssa saa touhuta enemmän kuin me kiltit. Olen miettinyt samaa asiaa itse sinkkuaikoina. Lähes aina tilanne menee niin, että jos olen juttelemassa semmoiselle likalle, joka on ns. vaimomatskua, niin tottakai olen silloin paljon kiltimpi ja mukavampi. Mutta harvoin nämä kiinnostuvat. Sitten kun muuttaa omaa linjaansa ja on mulkku, niin johan alkaa pyöriä jaloissa.

Olen itseasiassa testannut tämän yhden naisen kanssa. Olin hänestä kiinnostunut, kävimme jopa treffeillä pari kertaa, ja silloin olin todella kiltti ja huomaavainen, joten kyllähän sen arvaa, että siinä ei sitten pidempään naista kiinnostanut pyöriä. Sitten kun näin hänet seuraavan kerran yössä, olin todella kylmä ja vittumainen ja jopa ärsyttävä hänelle, niin johan alkoi jo yöllä ja seuraavina päivinä järjetön tekstiviestipommitus ja kuinka olisi kiinnostavaa nähdä jne. No, en tiedä johtuiko juuri tuosta käytöksestäni, ehkä. No se on selvä juttu, että minua ei kiinnostanut pätkääkään.

Muutaman kaverin ex-tyttöystävä on ollut juuri tämmöinen, että täytynyt kiltin tilalle saada paha poika. En vaan ymmärrä, mitä he näkevät näissä.

Ja sitten vielä sokerina pohjalla, minulle kävi juuri näin ex-tyttöystävän kanssa. Eli kohtelin häntä kuin kukkaa kämmenellä ja eräänä päivänä jäi sitten kiinni, että olit pettänyt. No ei siinä mitään, kyllähän noista yli pääsee kun ajattelee että hän ei ollut minua varten. Eteenpäin niinkuin Juti sanoo.

 

[Ameno]

Täälläkin tällainen kiltti kaveri kirjoittelee, eikä ole naista tiedossa kesällä missään muodossa, eikä kyllä muutenkaan. Kaikki mitä tapahtuis olis vaan plussaa. En osaa olla mulkku, enkä tiiä miks pitäis ees.

Pelaanpa kesän tietokonepelejä, että olen edes saatanasta. Joo, ei mulla mitää raportoitavaa asiasta tai muutenkaan ollut, kunhan vain on tylsää töissä.

 

[Seesam]

---

On ne naiset eteviä, kun saavat jo miehetkin haukkumaan oman lahkonsa lyttyyn. Enemmän minä olen tavannut niitä pariskuntia, joissa nainen pompottelee miestä julkisesti nöyryyttävällä tavalla kuin toisin päin. Mikään ei ole niin kuvottavan näköistä kuin katsella Pirkon juoksuttavan Jaria kauppakeskuksessa; ''Vittu Jartsa! Nyt tuut tänne ja kannat niitä saatanan kasseja ja pidät turpasi kiinni!''. Toki ihan yhtälailla se on oksettavaa kuunnella miesten tyttöystäviensä ripitystä, mutta se on minun empiirisen kokemukseni mukaan se on täysin toissijaista naisten suorittamaan miesten pompotteluun.

Ja ei se nyt ihan niinkään mene, että ''mitä mulkumpi olet sitä enemmän saat pimperoa'' vaan pikemminkin ''mitä enemmän olet sinut itsesi kanssa sitä enemmän saat pimperoa''. Ne, jotka ovat antaneet itsellensä luvan olla sitä mitä he haluavat olla ovat aina iloisempia kuin ne, jotka eivät ole tajunneet tuota elämän tosiasiaa.

 

[Dabab]

Pakko tulla tänne avautumaan anonyymisti.

Eli... olen seurustellut n. kaksi vuotta kauniin, upean, huumorintajuisen ja muutenkin unelmieni naisen kanssa.
Mutta, nyt muutaman viimeisen kuukauden aikana on ilmestynyt ongelma, joka vaivaa suhdettamme. Meillä ei ole ollut mitään ongelmia tähän mennessä aikaisemmin.
Peittoja ei ole nimittäin viimeisen neljän kuukauden aikana heiluteltu meillä kuin harvoin. Viimeksi taisi olla tuossa reilu kuukausi sitten...
Ennen tätä ongelmaa seksielämämme kukoisti ja seksiäkin oli muutamia kertoja viikossa, mikä oli riittävä määrä. Itse kuitenkin haluan useammin kuin alle kerran kuukaudessa seksiä.

Muilla ollut näitä ongelmia?

 

[vsmo]

Naisasioista sellaista, että asuessani yksin muutama vuosi sitten, tuli heilasteltua muutaman varatunkin naisen kanssa.

Näistä tein sellaisen huomion, ettei vakituisessa suhteessa näköjään jaksa panostaa ulkonäköön, ainakin kahdessa tapauksessa kun oltiin kaksi tai kolme kertaa tavattu, alkoi olla hiuksia värjätty ja alapään karvoitusta trimmattu.
Tietty jos kotona sutaistaan nopeasti pimeässä, niin mitä sitä nyt paikkoja viimeistelemään, sitten vasta herätään kun toinen yskii karvapalloja kurkusta.

 

[lapa78]

Eli... olen seurustellut n. kaksi vuotta kauniin, upean, huumorintajuisen ja muutenkin unelmieni naisen kanssa.
Mutta, nyt muutaman viimeisen kuukauden aikana on ilmestynyt ongelma, joka vaivaa suhdettamme. Meillä ei ole ollut mitään ongelmia tähän mennessä aikaisemmin.
Peittoja ei ole nimittäin viimeisen neljän kuukauden aikana heiluteltu meillä kuin harvoin. Viimeksi taisi olla tuossa reilu kuukausi sitten...
Ennen tätä ongelmaa seksielämämme kukoisti ja seksiäkin oli muutamia kertoja viikossa, mikä oli riittävä määrä. Itse kuitenkin haluan useammin kuin alle kerran kuukaudessa seksiä.

Muilla ollut näitä ongelmia?

Älä ota tätä vittuiluna, mutta oletko kysynyt siltä toiselta osapuolelta asiasta? En usko, että täällä kukaan pystyy antamaan vinkkiä tai neuvoja, varsinkaan kun teillä ei ole ollut mitään ongelmia?

Ja sit tähän se perusläppä, että joku toinen janari käy ajelemassa naistasi, koska eihän kukaan halua vapaaehtoisesti olla noin kauan ilman seksiä.

 

[Prof. Puck]

...Eli... olen seurustellut n. kaksi vuotta kauniin, upean, huumorintajuisen ja muutenkin unelmieni naisen kanssa. Mutta, nyt muutaman viimeisen kuukauden aikana on ilmestynyt ongelma.. Peittoja ei ole nimittäin viimeisen neljän kuukauden aikana heiluteltu meillä kuin harvoin. Viimeksi taisi olla tuossa reilu kuukausi sitten...

En halua maalailla piruja seinälle, mutta kyllä noin äkilliseen muutokseen on aina olemassa jokin suurempi syy. Joskus se voi olla niinkin arkinen asia kuin valtava työpaine tai muu stressi. Myös läheisen ihmisen sairastuminen tai kuolema, oma fyysinen tai psyykkinen sairaus (esim. masentuminen) ovat hyvin luonnollisia syitä seksielämän (ainakin väliaikaiselle) hiipumiselle... Mutta mikäli syy kumppanillasi olisi joku edellämainituista, niin olisit siitä kyllä tietoinen ja/tai vähintäänkin huomannut myös muita muutoksia naisessasi ja suhteessanne kuin pelkän seksielämän hiipumisen.

Kun mietit parisuhdettasi, niin onko teillä tapana kosketella toisianne ohikävellessänne (siis sillee ihan muuten vaan... ikäänkuin muikkarina iltaa ajatellen), suudella, flirttailla, pelata silmäpeliä, käpertyykö hän edelleen samalla innolla kainaloosi sohvalla maatessanne leffaa katsoessanne..)? Toisin sanoen, onko myös näissä jutuissa tapahtunut muutosta? Vältteleekö naisesi sellaisia em. asioita, jotka normaalisti ovat kuuluuneet arkeenne?

Eli mikäli stressillä, masennuksella tai muilla vastaavilla syillä ei voi selittää äkillistä seksielämän hiipumista, niin valitettavasti syynä on 99% varmuudella se, että kumppanisi on ihastunut johonkin ja se joku toinen on hoitamassa sun hommat pedin puolella. Tai vähintäänkin likkasi on ihastunut johonkin ns big time, vaikkei vaakamamboiluun saakka olisi ehtinytkään... 4 kuukautta lähes selibaatissa on kuitenkin jo hel-ve-til-li-sen pitkä aika! Vilpittömät pahoittelut mikäi näin on, mutta näin se vaan menee oikeassa elämässä...

Eikä pitkä parisuhde ole mikään automaatio seksielämän hiipumiselle... Esimerkiksi allekirjoittaneen kotitaloudessa heilutellaan peittoja (vuosikausien kokemuksella) usein parikin kertaa päivässä ja vähemmistössä on ne päivät, jolloin 'leikitään selibaattia'. Tai no joo, onhan se toki prosentuaalisesti 'hiipunut' alkuajoista meidänkin torpassa, kun myös muulle elämälle pitää varata aikaa.

 

[M@rko77]

Sanotaan näin nyt alkuun, että ongelmia naisrintamalla ei juurikaan ole ja piparia tulee ihan kiitettävästi vaikka sinkkumies olenkin. En ole valmis seurustelemaankaan vielä vähään aikaan, vaan haluan tässä elää sinkkuelämää nyt ainakin vielä jonkun aikaa.

Mutta mikä mua mietityttää, on se, että mikä suomalaisia naisia vaivaa. Itseasiassa tämä koskee, oman kokemukseni mukaan, pääkaupunkiseutulaisia naisia. Aina puhutaan tasa-arvosta ja kuinka mies ja nainen pitäisi olla samalla viivalla niin palkoissa, kuin monessa muussa. Tämä on minusta oikein, ajattelen täysin samalla tavalla. Se, mitä en ymmärrä on, että miksi ihmeessä naiset sitten hakevat itselleen miestä, joka pistää naisen täysin matalaksi, joka osoittaa naiselle ettei tämä ole mitään, vaan nainen saa olla onnellinen että mies jaksaa katsella tätä naista vielä. Onko se onnellisuutta naisen mielestä, että saa kokoajan pelätä, koska mies jättää? Olen tätä kysellyt naispuolisilta kavereiltani ja vastaus on lähes poikkeuksetta ollut "no mutta ku se on niin mies, tarviin sellaisen miehen". Mitä on tapahtunut sille, että nainen haluaa miehen, joka arvostaa, kuuntelee, puhuu tunteistaan, ostaa lahjoja ja muistaa merkkipäivät? Onko tälläiset miehet ihan out jo nykyään?

Yksi asia pistää ainakin oman pään kiehumaan todella pahasti. Se, kun kuulen jonkun miehen haukkuneen tai arvostelleen oman puolisonsa ulkonäköä. Mitä vittua? Ethän sä jumalauta voi sanoa rakastamallesi ihmiselle, että "etsä nyt mikään maailman kaunein oo" tai "kyllä sulla on pienet tissit, jos haluut silarit ni voin maksaa". Vitun siistiä pilata jonkun ihmisen itsetunto.

Haluan nyt vain korrrrrrostaa sitä, että tässä on lähinnä kyse omista kokemuksistani. Monta naisjuttua on mennyt pieleen sen takia, koska en ole ilkeä, kusipää, toisinsanoen en ole naisten mielestä mies. Siinä vaiheessa kun alan seurustelemaan, näen mielessäni vain sen yhden naisen, en ketään muuta. Ja tämä nainen on mun silmissä maailman kaunein, ihanin ja oikeastaan ainut nainen maailmassa.

Tulipas herkkää tekstiä tohon loppuun, mutta menkööt :)

Kiltin miehen syndrooma on vaikea asia käsitellä ja etenkin kiltistä ei-kiltiksi on vaikea muutautua - minkä mies luonnolleen mahtaa. Been there done that..

Linkki vie eräälle toiselle keskustelupalstalle, jossa asiaa käsitellään..

 

[Jääkoneenkuljettaja]

Kiltin miehen syndrooma on vaikea asia käsitellä ja etenkin kiltistä ei-kiltiksi on vaikea muutautua - minkä mies luonnolleen mahtaa.

Onhan asia noinkin.

Omasta puolestani voisin väittää olevani kameleontti. Olen kiltti mies rentun ulkokuoren sisällä, tai sama toisin päin. Riippuu ihan siitä kenen kantilta asiaa tarkastellaan.

On totta, että "kunnon mies" jää kovin helposti naisilla sinne kaveri-zoneen. Tuli tuokin aikanaan koettua, joten siitä sitten tulikin vedettyä ruuvia tämän pisimmän parisuhteen aikana ehken liiaksikin rentun suuntaan, joten säilyihän se mielenkiinto yli 10 vuotta. Jossain vaiheessa tuli muuten palailtua siihen kiltiksikin mieheksi sitten, joten liekö tuossa syy (heh heh) eroon aikanaan.

Kaikkein helpointahan parisuhteessa tai puolivakinaisissa suhteissa on olla ihan vain oma itsensä. Itseluottamus auttaa kummasti, etenkin jos se on molemmilla kunnossa.

Oma ikuisuustarinani exästä on edelleen kesken. Erosimme yli vuosi sitten, mutta olemme edelleen todella tiiviisti tekemisissä keskenämme. Tuskin auttaa pääsemään lopullisesti yli, mutta en kyllä väitä että meidän tarinaa on välttämättä vieläkään kirjoitettu takakanteensa saakka. Siinä vaiheessa jos/kun jompi kumpi löytää uuden niin tämä ystävyys - joka lienee enää vain sitä turvallisen ihmisen kanssa vietettävää turvallista ja helppoa aikaa - tietysti katkeaa.

En kummemmin ole etsiskellyt mitään seuraa, mutta helkkari vie kun kaupan kassatkin näyttävät suopeilta kaikille ehdotuksille. Liekö kesä, hormoonit ja mitä vielä, mutta naiset tuntuvat olevan todella "lämpöisin mielin" liikkeellä. Varatut ja vapaat. Tässä tullaankin taas siihen omana itsenään olemiseen, kiltti-renttu-säätimeen ja itseluottamukseen.

Parempi unohtaa se, että kuinka on kiltti, kuinka on renttu. Jos ei natsaa muijan kanssa niin ei natsaa! Virheitähän ei voi kukaan välttää parisuhteissa, mutta niiden avulla sitä opitaan, kasvetaan. Älä lapastele kilttinä miehenä samoja virheitä kuin edellisellä kerralla, äläkä syöksy suinpäin suhteisiin tai kokeile seuraavalla kerralla kylmempää tahi "rentumpaa" otetta. Menet vain omana itsenäsi ja jokaisen koetun jälkeen päivitettynä versiona.

Tällaista jäsentelemätöntä tajunannvirtaa, josta ei kenellekään ole mitään iloa tällä kertaa. Pitipähän avautua, kun vientiä tuntuu olevan vähintäänkin riittävästi. Kyllä flirtti päivää piristää..

 

[Isle of Man]

Tällaista jäsentelemätöntä tajunannvirtaa, josta ei kenellekään ole mitään iloa tällä kertaa.

Hyvää shittiähän tuo oli. Meinaan aivan tasan kuin omalta näppikseltä, joskin mun yli 10v. suhtteen päättymisestä on vähän alle vuosi.

Kesä ja hormoonit ja mukavasti vietiä. Suurella mielenkiinnolla kohti lämpimiä päiviä, ilman odotuksia suuntaan jos toiseen tai mihinkään. Ja se on hyvä.

 

[nuck]

Kaikkein helpointahan parisuhteessa tai puolivakinaisissa suhteissa on olla ihan vain oma itsensä. Itseluottamus auttaa kummasti, etenkin jos se on molemmilla kunnossa.

Minä en kyllä voisi kuvitellakaan mitään muuta kuin olla oma itsensä, missä tahansa suhteessa.

Voisihan sitä vähän omaakin tilannetta päivittää, kun edellisestä on jo aikaa.

Itse erosin reilu kaksi vuotta sitten yli 10 vuoden suhteesta ja viiden vuoden avioliitosta. Suhde nyt oli melko tapahtumarikas oma tarinansa, mutta jäi siitä sentään yksi lapsi (asuu luonani) ja hän onkin parasta mitä minulle on tapahtunut. Parina viime kesänä minulla oli muutama puolivakinainen suhde, mutta mitään vakavampaa ei noista päässyt kehittymään. Noista suhteista pisin suhde oli puolen vuoden mittainen, joka tyssäsi lopulta ainakin osaksi siihen, että kumpikaan ei halunnut kuitenkaan lopulta vakiintua ja liittää isompaa perhettä yhteen - ehkä me emme olleet toisillemme kuitenkaan ihan täysin toimiva pari. Todennäköisesti siitä jäi kuitenkin elämän mittainen kaverisuhde, mikä sopii molemmille hyvin.

Eron jälkeen alusta lähtien tein itselleni selväksi sen, että minun on ihan turha vetää mitään ihmeellistä roolia tai peliä mihinkään suuntaan, vaikka uusien ihmisten edessä sellainenkin on periaatteessa aina mahdollisuus. Luotin siihen, että kyllä se sopiva jossain vaiheessa näilläkin korteilla löytyy ja jos ei löydy, niin olen ihan tyytyväinen sinkkunakin. Niinpä kerroin tapaamilleni naisille avoimesti jutuistani ja kiinnostuksistani, kävin treenaamassa kun siltä tuntui, tapasin kavereita kun oli aikaa ja katsoin peliä kun oli suosikkijoukkueeni peliyön /-illan aika.

Toki otin toisen huomioon ihmisenä ja parisuhdekumppanina, mutta en sen ihmeemmin pyrkinyt itseäni muokkaamaan. Mielessä kävi ajatuksia, että ehkä olin liian monessa mukana, jotta pitkään toimivia suhteita olisi ollut mahdollisuus perustaa. Viime keväänä ja kesänä oli pari eri aikaan ollutta suhdetta, mutta kun niistä ei lopulta tullut pidempiä, viime syksynä heitin naisia koskevat ajatukset jonnekin taka-alalle ja pyrin keskittymään vain niihin asioihin, joita minulla oli toiminnassa - olin jo aloittanut maratontreenit ja kävin vielä lisäksi potkunyrkkeilemässä, joten niissäkin oli ihan riittävästi mietittävää ja tekemistä.

Muutamaan kuukauteen ei ollut naisrintamalla mitään ja olinkin tyytyväinen elämiseen tyttäreni, liikuntaharrastusten, kavereiden ja töiden keskellä. Viime vuoden loppuvuodesta sain yhdeltä naiselta tekstiviestin. En ollut koskaan tavannut kyseistä naista, sillä olin aikanaan tehnyt hänelle selväksi tapaavani jo toista naista (minulla oli nettipalvelussa ilmoitus, josta tuli kahden kanssa kirjoiteltua muita enemmän - ensimmäisen kanssa tuli sitten jonkinlainen suhde viime vuoden keväällä/kesällä ja tämä toinen jäi "tekstiviestitutuksi" siinä vaiheessa kun päätin heittää naisajatukset kokonaan pois).

Olimme pitäneet yhteyksiä tämän "tekstiviestinaistutun" kanssa muutamaan kertaan kevään jälkeen viesteillä ja kyselleet toistemme kuulumisia. Mitään suhteita tai edes näkemistä en kuitenkaan miettinyt sen enempää, kun en tavallaan halunnut minkään sotkevan mielestäni hyvää tilannettani sinkkuna. Yhtenä iltana sain kyseiseltä naiselta viestin, jonka jälkeen kirjoiteltiin muutamia tekstiviestejä ja päätettiin lopulta viimein katsoa millainen ihminen niitä viestejä on oikein kirjoitellut.

Naisen kanssa synkkasi lenkkimaastossa ihmeen hyvin. Ajattelin kuitenkin vielä ensimmäisen näkemisen jälkeen, että olen niin tyytyväinen tähän mitä minulla on, että mitään vakavampaa parisuhdetta en tästä halua. Ensimmäinen tapaaminen johti kuitenkin toiseen tapaamiseen ja sen jälkeen niitä alkoi tulla sen verran usein, että nyt tässä suunnitellaan jo suurperheen perustamista tosissaan viiden lapsen kanssa.

Tämä kyseinen nainen arvostaa esimerkiksi harrastuksiani korkealle, ymmärtää niihin käyttämäni ajan ja ymmärtää itsekin jälkikasvua saaneena sen, että arvotan tyttäreni korkealle elämässä. Toki ainahan elämässä voi tapahtua asioita nopeasti, joten jalat maassa mennään eteenpäin. Tilanne näyttää kuitenkin hyvältä ja kyllähän tässä toimivasssa parisuhteessa on hyvä olla, kun saa olla se oma itsensä edelleen. Sen olen tästä oppinut, että joskus on ihan hyvä vähän joustaa jostain periaatteista ja avartaa vaikka ihan uteliaisuudesta näkemyksiään.

 

[sampio]

Olipa positiivisella tavalla aikuisen ihmisen kirjoittamaa tekstiä, nuck. Siitä huokui hyvä itsetunto kaikella tapaa. Tsemppiä uusiin kuvioihin, kuin myös muille.

 

[nuck]

Olipa positiivisella tavalla aikuisen ihmisen kirjoittamaa tekstiä, nuck. Siitä huokui hyvä itsetunto kaikella tapaa. Tsemppiä uusiin kuvioihin, kuin myös muille.

Kiitos sampio! Kyllähän tässä on mielenkiintoisia haasteita ja varmasti myös paljon positiivisia tapahtumia edessä vähän joka suuntaan kohta seitsemän henkisessä perheessä - asuntokysymys tällä hetkellä ehkä noista päällimmäisenä käytännön juttuna. Aika nopeasti tämäkin vaihe on kuitenkin lopulta ohi, joten pitää yrittää nyt saada tästä positiiviset jutut irti. Tärkeää tässä on mielestäni se, että säilytän yhteyden suurperheestä huolimatta samalla jatkossakin myös omiin harrastuksiin ja kavereihin. Tsemppiä sinullekin ja myös muille ketjun lukijoille.

 

[Balrog]

Ei varsinaista kokemusta, mutta kerran (vuonna miekka ja kilpi...) olin kutsuttuna Kurdien uudenvuodenjuhlaan ainoa miespuolisena länkkärinä ja voin sanoa, että kyllä veljet pitivät huolta tyttäristään ja siskoistaan, kun allekirjoittanut astui paikalle, heh! Likat sinänsä kyllä hyvinkin avoimesti heittivät flirttiä, mutta oli hivenen vaikea mennä edes juttelemaan, kun koko ajan ympärillä oli lauma mustasukkaisesti siskoaan/tyttöään/tulevaa vaimoaan varjelevia kurdi-äijiä... Ainoastaan Israelilaiset äijät suhtautuvat heimosisariinsa yhtä mustasukkaisesti, siis empiiristen kenttätestien perusteella...

Vakavasti puhuen kandee tsekata hy-vin tarkkaan, millainen perhe missuksella on ennekuin kuin osoitat mitään vakavampaa kiinnostusta. Perhe nimittäin paljastaa, kannattaako edes yrittää! Jos kyseessä on hyvin koulutettu, liberaalisti omaan kulttuuriin ja uskontoonsa suhtautuva perhe, pienet saumat saattavat olla olemassa. Mutta jos kyseessä on perinteet hiukan vakavammin ottavasta perheestä, niin tulet olemaan.... no.. kusessa!

Ja tämä kaikki sillä lähtökohtaisella (muttei toki itsestäänselvällä) oletuksella, ettei likassa ole mitään suurempaa vikaa itsessään!

Kuulostaa kyyniseltä, mutta kokemus on opettanut, että jos elämä naisen kanssa on muutenkin haastavaa, on se sitä potenssiin kaksi vieraasta kulttuurista olevan naisen kanssa.

Kävin joskus 10 vuotta sitten laivalla laittamassa irakilais-ruotsalaista tyttöä ja meinasi kyllä käydä huonosti. Veljet olivat mukana laivassa ja totta kai, kun olivat nähneet systerin mun seurassa, niin jouduin kuumotuksen kohteeksi. Kuin ihmeen kaupalla selvisin saamatta turpaan, mutta oman kokemuksen osalta en suosittele sörkkimään.

Kiitoksia hyvistä vastauksista, itselläni oli entisellä työpaikallani scouttauksessa eräs iraninkurditar, kun luin teidän kokemuksistanne niin ehkä oli vain hyvä että kyseessä oltiin vasta scouttaustasolla,heh, oliko tuo irakilais-ruotsitar muuten sunni, shiia vai kristitty ?

 

[Bruno]

Kiitoksia hyvistä vastauksista, itselläni oli entisellä työpaikallani scouttauksessa eräs iraninkurditar, kun luin teidän kokemuksistanne niin ehkä oli vain hyvä että kyseessä oltiin vasta scouttaustasolla,heh, oliko tuo irakilais-ruotsitar muuten sunni, shiia vai kristitty ?

Scouttaustasolle kannattaa jättää. Omat kokemukset muistakin ulkomaalaisista (ei vain tästä tapauksesta) ovat sen verran karmaisevia, että olen nykyisin tyytynyt ihan suomalaisiin tyttösiin, tosin tämän hetkinen on kyllä lähes 100% ruotsinkielinen vaikkakin suomalainen.
Eikä ole harmainta aavistusta oliko sunni, shiia, kristitty vai jotain muuta. Eikä todellakaan tullut mieleenkään kysyä, tärkeämpää oli välttää selkäsauna.

 

[oiler99]

Olen jo aika pitkään ollut sitä mieltä, ettei minulla juuri tule naisrintamalla käymään tuuri. Tänään kuitenkin tapahtui jotain, mitä en oikein osaa selittää. Olen nyt kahtena päivänä ollut kentällä työtehtävänä rikkaruohojen kitkeminen pensasaidasta ja mukana on ollut kaksi naispuolista työkaveria. Näistä toisen kanssa sitten alkoi synkata todella hyvin tänään. Varattuhan se on, mutta silti. Kävi sitten niin, että kolmas työkaveri jäi toimistolle lähtiessä pois matkasta, ja lähdettiin siis tämän naisen kanssa kahdestaan toimistolle. Tuli sellainen ihmeellinen tunne, kun se istahti mun viereen autossa ja alettiin jutella. Se vaan jotenkin tuntui niin luonnolliselta, että sitä ei oikein osaa sanoin kuvailla. Juteltiin sitten koko matka takaisin toimistolle ihan kaikesta mahdollisesta. Ja oli niinkuin oltaisiin tunnettu aina, vaikka oltiin tavattu vasta edellisenä päivänä. Jo menomatkalla meillä oli hauskaa yhdessä.

En tiedä. Siinä oli vaan jotain selittämätöntä kemiaa meidän välillä. Vaikea sitä on sanoiksi pukea.