Naisasiat

[Bruno]

Tekstiä ja tarinointia...

Nimenomaan tärkeää on pohtia, oletko valmis heittämään romukoppaan kaiken nykyisen avovaimosi kanssa ja alkaa rakentamaan uutta suhdetta "tuntemattoman" kanssa, josta ei, kuten nimimerkki Tomageeni totesikin, välttämättä tule muutaman kuukauden huumaa pidempi matka.
Toki aina on olemassa mahdollisuus siihen, että uusi suhde kestääkin lopun ikääsi, mutta sitä ennen olet kovien valintojen edessä.
Itse taustoja sen enempää tietämättä suosittelisin yrittämään unohtaa tämä uusi sussu ja keskittyä vaalimaan vanhaa parisuhdetta. Jos kerran olette jo monta vaikeaa kautta käyneet lävitse, ja nyt on kaikki pitkästä aikaa hyvin, niin pidä kiinni siitä mitä on.
Ei tietenkään ole helppoa, ainahan huomion saanti on mukavaa, mutta jäitä hattuun ja rauhassa eteenpäin.
Älä tee mitään hätiköityä.

 

[Creed Bratton]

Jep, olen samaa mieltä tomageenin ja Brunon kanssa, että kannattaa harkita oikeasti, että oletko valmis uhraamaan monivuotisen parisuhteen tälläisen nopean ihastuksen vuoksi? Etenkin jos joudut uhraamaan siinä mukana käytännössä koko elämän? Ja kun olet tuon kaiken uhrannut niin parin kuukauden jälkeen huomaat, että sinulla ja tällä tuoreella ihastuksella on ihan eri arvomaailma ja ajatus koko elämästä?

 

[Vanha Len]

Miten voit kertoa naiselle joka suurinpiirtein palvoo maata jalkojen alla, et haluaisin erota, varsinkaan kun et itse tiedä mitä haluat? Ja toki, kyllähän minäkin häntä rakastan, ollaan menty tässä vuosien varrella melko kovien aikojen yli ja aina ollaan päästy asioitten yli vaikka monta kertaa olen jo meinannut luovuttaa.

Boldasin olennaisen. Jos olet noin kujalla asioista niin et todellakaan tiedä vielä mitä rakkaus on. Rakastat mutta halua samalla olla toisen naisen sylissä...? Menet todellakin tällä hetkellä ainoastaan muna pystyssä kohti uusia seikkailuja.

 

[scholl]

Luin der Spiegelistä kanadalaisesta jannusta, joka on 1996 jälkeen käynyt ainoastaan huorissa ja tehnyt siitä sarjakuvakirjan. Englanniksi sen nimi on Paying for it ja saksaksi Ich bezahle für sex. Häntä ei kuulemma kiinnosta suhteet sen omistamisajatuksen vuoksi ja baareista ei jaksa hakea seksiä, koska on ujo, eikä pidä flirttailusta. Kuulemma hyvä juttu maksaa ilman kiertoteitä. Hän pitää seksiä kuitenkin huoratouhuista huolimatta pyhän kirkollisena juttuna, joten ei pidä siitä, että prostituoitujen pitäisi maksaa veroja. Hän ei pidä sitä mukamas maksuna, vaan lahjana. Ihmehäiskä.

On kyllä erikoinen tyyppi tosiaan, jos haluaa jostain seksistä jotain lahjoja antaa. Minun kokemuksieni mukaan ilo on kuitenkin käytännössä aina naisen puolella, joten on älytöntä, jos mies siitä jotain lahjaa menee antamaan. Se on kuin itseään ampuisi jalkaan tai tekisi oman maalin.

 

[#76]

En tiedä koskeeko naisia yleensä vaiko vain meidän perheen yksilöitä. Vuosia olen ihmetellyt vaimon halulle omistaa useampi sinisiä farkkuja ja usein niitä on sitten useammat pyykissä kerralla. Itsellä yhdet siniset farkut, mitkä pestään pari kertaa vuodessa jos sopiva hetki sattuu tulemaan ja muistaa eikä sotkeudu erikoisen paljolti. Nyt noteerasin että nelivuotiaan tytön osalta housuja alkanut kanssa olemaan pyykissä sellaisia määriä, että epäilen jo likan vaihtavan housuja useamman kerran päivässä.

 

[benicio]

Unohtasinko vaan tän koko jutun ja jatkaisin tätä elämää, vai jättäsinkö nykyisen ja lähtisin uusille järville kalastelemaan?

Jos nyt oikein ymmärsin, niin et vielä edes pannut sen uuden kanssa? Hoida nyt se ainakin pois alta, ennen kuin teet päätöksiä jatkosta. Sehän voi olla hirveä lahna, tästä on varmistuttava.


Vittu oikeesti. Näin baarissa kauniin naisen, jätänkö vaimon ja lapset?

 

[Snakster]

Unohtasinko vaan tän koko jutun ja jatkaisin tätä elämää, vai jättäsinkö nykyisen ja lähtisin uusille järville kalastelemaan?

Elämähän koostuu erilaisista valinnoista ja haarautuvista poluista. Tässä sokkelikossa seikkaillessa joutuu väkisinkin tekemään sellaisia valintoja, joista jää varaa myöhemmälle jossittelulle. Kun katsoo yhden kortin, niin toiset sulkeutuvat eikä paluuta entiseen enää ole, vaikka se katsottu kortti osoittautuisikin tyhjäksi arvaksi. Lopulta kai tärkeintä on yrittää elää riittävän hyvä elämä niin, että mitään täydellisen vääriä valintoja ei tule tehdyksi. Toisaalta täydellisestikään tästä elämästä ei ole mahdollista suoriutua.

Parisuhteessa ollessa lienee myös niin, että eri asteisia ihastumisia tulee väkisinkin vastaan vuosien saatossa. Jos jokaiseen niistä tarttuu, niin käy äkkiä niin, että valmista ei saa rakennettua laisinkaan. Takuuvarmaa on myös se, että jokainen ihastus laimenee ja unohtuu, ellei sitä varta vasten itse ruoki. Tai sitten käy niin kuin Garcia Marquezin Rakkautta koleran aikaan -kirjassa, jossa päähenkilö odotti sydämensä valittua viitisenkymmentä vuotta.

Onhan tuo varmaankin visainen tilanne.

 

[tinkezione]

Kaikki oli pirun hienosti vielä perjantaina, elämä hymyily kun loma alkoi. Parisuhteessakin ollaan saatu monen vuoden rämpimisen jälkeen harmonia takaisin, muutenkin kaikki asiat pitkästä aikaa siinä kunnossa ettei tartte mitään murehtia.

Unohtasinko vaan tän koko jutun ja jatkaisin tätä elämää, vai jättäsinkö nykyisen ja lähtisin uusille järville kalastelemaan? Miten voit kertoa naiselle joka suurinpiirtein palvoo maata jalkojen alla, et haluaisin erota, varsinkaan kun et itse tiedä mitä haluat? Ja toki, kyllähän minäkin häntä rakastan, ollaan menty tässä vuosien varrella melko kovien aikojen yli ja aina ollaan päästy asioitten yli vaikka monta kertaa olen jo meinannut luovuttaa.

Ei tuo kotonasi oleva parisuhde taida kuitenkaan niin harmoninen ja murheeton olla, mitä annat ensimmäisessä kappaleessa ymmärtää, jos hyvännäköinen nainen, jonka kanssa olet kommunikoinut saa sinut kuitenkin miettimään aidan toiselle puolelle loikkaamista sillä tasolla, että pystyt heti suorilta erittelemään (poistamani) listan asioista, jotka muuttuisivat. Ja tämä kaikki siis parin hetken ihastuksen perusteella.

 

[Vanha Len]

Jos nyt oikein ymmärsin, niin et vielä edes pannut sen uuden kanssa? Hoida nyt se ainakin pois alta, ennen kuin teet päätöksiä jatkosta. Sehän voi olla hirveä lahna, tästä on varmistuttava.

Helvetin hyvä neuvo jos on seurustellut jo pitkään ja rakastaa omaa naistaan kuten tässä kyseisessä tapauksessa. Tämähän on juuri se pitkän ja onnellisen parisuhteen perusta. Ei saatana.

 

[Creed Bratton]

Helvetin hyvä neuvo jos on seurustellut jo pitkään ja rakastaa omaa naistaan kuten tässä kyseisessä tapauksessa. Tämähän on juuri se pitkän ja onnellisen parisuhteen perusta. Ei saatana.

Sarkasmi missä menee? Luitko sen loppukommentin? Vai ajoinko nyt lenin miinaan?

 

[Carlos]

Oon ollu kaks päivää ihan lukossa, en pysty tekemään mitään, ajattelemaan mitään muuta kuin tätä naista. En pysty nukkumaan, ei ruoka maistu ja jotenkin tää tuntuu melkolailla sairaalta. Sit on vielä tuo oma avopuoliso, en tiedä mitä sille sanoisin.

Et tee varmaan yhtään mitään. Kuten tuossa jo joku sanoi, elämän varrelle tulee ihan pakostikin ihastuksia myös sen jälkeen kun olet "vakiintunut". Se on täysin luonnollista, eikä siinä ole mitään paheksuttavaa/hävettävää. (naiset saattaisi tosin olla eri mieltä tästä)

Itsellekin sitä tapahtuu varmaan kerran-pari vuodessa, mutta ei siitä koskaan sen enempää kehity, koska jättipotin saamisen todennäköisyys on äärimmäisen pieni. Todennäköisesti koko elämä (ja muiden elämä) menee vaan jyrkkään alamäkeen, hetken himo ei ole sen arvoista.

Ne on tämmöisiä pieniä hyvänolon hetkiä, muutaman päivän/viikon sukat pyörii jaloissa kuin 13-vuotiaalla pojalla, ja sitten vähitellen unohdat ko. ihastuksen ja palaat takaisin arkeen. Veikkaisin että näin tässäkin sinulle tulee käymään, ja pidä huoli ettei käy yhtään enempää. Ja sitä jotain ihastusta on mukava muistella sitten vuosienkin päästä, kunhan ei vaan ryssi koko settiä.

Ja edelleen moraalisaarnaajille tiedoksi, en ole koskaan pettänyt vaimoani (vaimo ei lue palstaa, toim. huom), en edes suudellut ketään toista niin kauan kuin olen vaimoni tuntenut. Ihastus voi olla paljon kaikkea muutakin.

Parhaiten pääsen itse aina näistä yli/irti kun vain ajattelen asiaa puntarissa. On vaimo, lapset, koirat, isovanhemmat, kummit, sukulaiset, kesämökit, talot, irtaimisto (paljon), lasten koulut, päivähoidot, kaverit, vuosikausien yhteiset muistot ja valokuvat, yhteiset harrastukset, toisen 100% tuntemus, terveys, haaveet, ja niin edelleen ja niin edelleen.

Vaarantaisinko tämän kaiken, tai olisinko jopa valmis heittämään tämän kaiken mäkeen jonkun hempukan takia josta en edes oikeasti tiedä yhtään mitään? Sou not. Kun vaan miettii kuinka paljon verta, hikeä ja kyyneleitä tämän kaiken eteen on vaadittu, en haluaisi ryhtyä kaikkeen siihen enää koskaan uudestaan.

Olen kerran jättänyt pitkäaikaisen tyttöystäväni tämmöisen hetken ihastuksen takia, ja opin siitä sen että ei kannata. Vanha tyttöystävä kirjaimellisesti itki viikkoja perääni (kaverilta kuultua), ja uusi suhde haihtui nopeasti. Ensimmäisellä viikolla oli useita kertoja seksiä vuorokaudessa (yleensä oltiin ympäri vuorokauden alasti jos oltiin koko päivä sisällä), toisella viikolla sitten jo vissiin 1-2 kertaa päivässä, ja viimeisen kuukauden aikana nähtiinkin jo aika harvakseltaan, ja n. 3 kuukauden "seukkailun" jälkeen kumpikin totesi että ei tästä tule mitään.

Ja se oli sitten siinä. Tulipahan kokeiltua, en kadu tapahtunutta koska sain siitä vaan niin hyvän oppitunnin, ja nyt olen ollut jo pitkään onnellisesti naimissa.


Eli lyhyesti: Nauti ihastumisen fiiliksestä, päiväuneksi siitä vaikka pari päivää, ja sitten ravistelet itsesi hereille ja ostat avokillesi vaikka spontaanisti kukkapuskan, sopivien saatesanojen kera. Saatat yllättyä miten nätisti se oma nainen hymyilikään kun sitä huomioi kivasti. Ja kyllä sen omankin naisen kanssa voi mennä baariin juttelemaan ja pussailemaan, ei sitä kukaan ole kieltänyt.

 

[Vanha Len]

Sarkasmi missä menee? Luitko sen loppukommentin? Vai ajoinko nyt lenin miinaan?

Kyllä mä ajoin ihan selkeästi miinaan sillä en odottanut kenenkään heittävän sarkasmia (vittuilua) sellaiselle nimimerkille, joka vakavissaan tänne kirjoittaa.

 

[benicio]

Kyllä mä ajoin ihan selkeästi miinaan sillä en odottanut kenenkään heittävän sarkasmia (vittuilua) sellaiselle nimimerkille, joka vakavissaan tänne kirjoittaa.

Olen Satakunnasta.

 

[Vanha Len]

Olen Satakunnasta.

Satakunta on uljas maakunta.

Iloitsen puolestasi.

 

[benicio]

Satakunta on uljas maakunta.

Iloitsen puolestasi.

Alat oppia.

 

[Vanha Len]

Alat oppia.

Olin Satakuntalainen ensimmäisen kerran vuonna 1972.

 

[benicio]

Olin Satakuntalainen ensimmäisen kerran vuonna 1972.

Se lieventää loimaalaisuuttasi vain vähäsen.

 

[Heimopäällikkö]

Boldasin olennaisen. Jos olet noin kujalla asioista niin et todellakaan tiedä vielä mitä rakkaus on. Rakastat mutta halua samalla olla toisen naisen sylissä...? Menet todellakin tällä hetkellä ainoastaan muna pystyssä kohti uusia seikkailuja.

Tässäpä taisit osua siihen asian ytimeen. Paitsi tuo viimeinen lause, ei käynyt pillu mielessä hetkeäkään, eikä ole edelleenkään käynyt. Ensin ajattelin tämän viestin lähinnä vittuiluna. Mutta tässä päivän funtsittua asiaa, tulin siihen tulokseen että tässä ollaan ehkä jonkun syvemmän asian äärellä, kun että lähtisin jonkun toisen naisen matkaan.

Kuten jo aikaisemmin totesin, että ollaan kuljettu tähän asti pitkä ja kivinen tie. Rupesin miettimään sitä, että mitä oikeasti tunnen. Kyllähän minä välitän ja haluan että toisella on kaikki hyvin, mutta en ole ikinä ajatellut miltä musta tuntuu. Rakastanko oikeasti, vai onko se vaan se tunne kun oon tottunut siihen että vierellä on joku, ja tämä nyt vaan on se henkilö jonka kanssa ollaan koettu ylä- ja alamäet ja on helppo olla. Vaikea selittää mitä ajan takaa. Oon työni puolesta reissussa 4-5 päivää viikosta, ja onhan se mukava tulla kotiin kun siellä on joku odottamassa.

Tomageeni tuossa aikaisemmin sanoi näistä että missä näkisin itseni esim. 10 vuoden päästä. Sitä rupesin miettimään tuon asian kautta että mitä mulla on mielessä, ja meillä on tämän nykyisen kanssa aivan eri tulevaisuudennäkymät. Minä näkisin itseni asumassa jossain ei-ruutukaava-alueella, kun taas tälle on täysi mahdottomuus ajatella asuvansa missään muualla. Haluaisin hankkia koiran, kun taas puoliso ei ikikuunapäivänä halua mitään eläimiä. Haluaisin saada lapsia pari-kolme kappaletta, tällä ei ole minkäänlaista halua edes neuvotella koko asiasta. Naimisiin hän haluaisi, mutta mulla on tähän asiaan aika nihkeä suhtautuminen, koska nykypäivänä se on vaan niin muodollista, sama juttu on nykyään olla avoliitossa, ainoa ero on että eroaminen kestää puoli vuotta avioliitossa, näin niinkuin karrikoidusti.

Ehkä tää neiti oli vaan se kuuluisa lillukanvarsi, missä näin tilaisuuden tarttua. Kaunis nainen, samalla aaltopituudella ja muutenkin kemiat natsaa. Paljon samanlaisia tulevaisuuden ajatuksia ja kiinnostustakin löytyi molemminpuolin. Tarkoitan siis sitä, että näin vähän niinkuin alitajuisesti tilaisuuden irtautua tästä suhteesta ja samalla saisin paikan minne mennä karkuun tätä omaa typeryyttäni, kun en ole ikinä ajatellut näitä asioita. Tai siis olen, mutta olen ajatellut että kyllä se siitä mieli muuttuu (molemmilla) ja ajat paremmaks, entäs jos se ei menekään niin? Huomaan kymmenen vuoden päästä olevani tässä samassa tilanteessa jonkun eri naisen kanssa. Sithän se alkaa olla pikkuhiljaa myöhäistä.

Tässäpä tätä riittää miettimistä taas seuraavaksi öiksi. Ja päiviksi.

 

[Surukuku]

...

Tässäpä tätä riittää miettimistä taas seuraavaksi öiksi. Ja päiviksi.

Selkeästi ja rohkeasti olet ongelmasi kuvannut tänne - siitä täysi tunnustus!

Sanonpa myös, että olet täysin oikealla asialla mietteinesi eli näitä juttuja on parempi miettiä ennemmin kuin myöhemmin ja tehdä, jos tarve on, korjaavia liikkeitä ajoissa.
Tämä mainittu tuttavuus, neiti X, josta aiemmin kerroit, toimii eräänlaisena katalysaattorina nykyisen suhteesi "käymisprosessissa" eli on se tarvittava kimmoke, joka on herättänyt sinut miettimään yo. juttuja - hyvä!
Kokonaisuuden kannalta olisi myös hyvä käydä vieläkin keskustelua nykyisen puolisosi kanssa molempien tulevaisuuden visioista eli oletteko te todellakin noin eri linjoilla sen suhteen.

En kadehdi sinua, vaikka minulla nuo asiat jäivät huomaamatta silloin joskus ja lopulta lähes 30 vuoden yhteisen taipaleen jälkeen tajusimme erota - ystävinä... joo, mutta paljon oli painolastia ja katkeruutta päällemme satanut yhteisinä vuosinamme.

Esittämäsi tilanne, asia herättää voimakkaita mielipiteitä ja aina muutama "kivenheittäjäkin" porukkaan eksyy, mutta kaikki katsovat asioita kuitenkin aina omasta vinkkelistään - tässä yksi sellainen lisää...

 

[scholl]

En tiedä koskeeko naisia yleensä vaiko vain meidän perheen yksilöitä. Vuosia olen ihmetellyt vaimon halulle omistaa useampi sinisiä farkkuja ja usein niitä on sitten useammat pyykissä kerralla. Itsellä yhdet siniset farkut, mitkä pestään pari kertaa vuodessa jos sopiva hetki sattuu tulemaan ja muistaa eikä sotkeudu erikoisen paljolti. Nyt noteerasin että nelivuotiaan tytön osalta housuja alkanut kanssa olemaan pyykissä sellaisia määriä, että epäilen jo likan vaihtavan housuja useamman kerran päivässä.

Kyllähän sinisiä farkkuja on erilaisia. Niissä on eri sävyjä, eri malleja, osa on uusia, osa on ehkä jo käytetympiä, osa on viihteelle, osa on sellaisia, joilla voi käydä vaikka työasioissa jossain ja osa on perus vapaa-ajalle. Osa on sellaisia, joita voi pestä koneessa, osa on sellaisia, jotka pitää viedä pesulaan jne. En itsekään ymmärrä tuota, että niitä on pyykissä monet kerralla, vaan kyllä ne pestään, silitetään ja viikataan sinne, missä farkut säilytetään, jotta voi sitten laittaa ne päälle, jos tarvitsee. Vähän sama juttu kuin astioissa. Jos joskus tarvitsee paistaa jotain ja paistinpannut ovat likaisena niin siitä ei tule mitään.

Farkkujen lahkeet likaantuvat. Katso erityisesti sisäsaumaa sieltä alhaalta. Jos näet niissä jotain likaa silmämääräisesti niin silloin ne pitää pestä. Samoin takaa voivat likaantua myös, kun ottavat kenkiin. Sieltähän farkut myöskin kuluvat.

 

[Carlos]

Kaunis nainen, samalla aaltopituudella ja muutenkin kemiat natsaa. Paljon samanlaisia tulevaisuuden ajatuksia ja kiinnostustakin löytyi molemminpuolin.

Edelleen en halua kiistää etteikö tämä voisi olla elämäsi nainen, mutta yleensä 1-2 illan yhdessäolon jälkeen ihastuksen huumassa aidanseiväskin voi olla syvällisin ja synkkaavin nainen mitä tiedät. Sitten hiljalleen alkaa tulla niitä eriäviä juttuja esille:

- Ensin hän kertoo olevansa kasvissyöjä. Tuumaat että vähän pettymys kun niin kovin tykkäät liharuoasta, mutta kai sen kanssa oppii elämään jos on pakko.

- Sitten havaitset että hänen äitinsä hallitsee hänen elämäänsä edelleen täysin, ja ko. mamma ei tykkää sinusta pätkääkään. Ok, voipi tulla vähän ongelmia mutta ei se mitään kyllä kai se ajan kanssa alkaa sujua jotenkin.

- Sitten hän kertoo ajoittain pössättelevänsä milloin mitäkin kamaa, aina kun hengailee yhden aloittelevan rokkibändin kanssa. Ok, ehkä ne on vaan sen kavereita eikä ne ole ollut sillai. Jos se mun kanssa alkaa olemaan, niin varmaan sitten jättää nämä kuviot. Toivottavasti.

- Sitten käy ilmi että hänellä on ehdonalainen päällä jostain kavalluksesta tai vastaavasta. Ok, täytyy tukea häntä, varmaan voi tulla ongelmia esim. matkustelun kanssa, mutta eipä mua ole tähänkään asti niin paljon napannut matkustella.

- Eräänä iltana hän menee hiukan hiljaiseksi, ja sanoo että pitäisi kertoa sinulle jotain. Hänellä on 4-vuotias lapsi edellisen poikaystävänsä kanssa, lapsi asuu vuoroviikoin isän tai äidin luona. Tämän takia entiseen poikaystävään on vähän pakko pitää melkein päivittäin yhteyttä, kun on niin paljon lapseen liittyviä hoidettavia asioita. Okeeei, nyt alat miettimään että meneeköhän tämä vähän vaikeaksi, täytyy hiukan miettiä.

- Menet käymään naisen kotona, käy ilmi että hänen makuuhuoneen seinät ovat täynnä erilaisia sarjakuvahahmo -julisteita. Kyselet vähän että wattöfak, jolloin hän kertoo olevansa hulluna Disneyn sarjakuviin, ne ovat hänen intohimoinen harrastus. Just. Mietit että onhan meillä kaikilla kai omia mieltymyksiämme, mutta tällä beibellä tuntuu olevan vähän kaikenlaista... onkohän tämä jo liika mulle..

- Seuraavana päivänä nainen soittaa sinulle ja kysyy että mitä vittua sä tarkoitit kun aloit kyseleen niistä mun Peter Pan -julisteista? Mitä vittua se sulle kuuluu miksi mulla on niitä, aiotsä heti ruveta hallitsemaan mun maailmaa??? Pyydät anteeksi käytöstäsi, ja mietit samalla että mihinköhän olen oikein nokkani tunkenut. Noh, ehkä se siitä.

- Seuraavana päivänä otat esiin että olisi joskus kiva jos me otettaisiin koira. Nainen kertoo että joo se olis ihanaa, mutta mulla ja mun lapsella on niin paha eläinallergia, että se ei ole mahdollista. Tuumaat että siinä meni taas yksi haave elämästä, mutta ei toista voi allergian takia dumpata, ei se ole sen vika.

- Viime aikoisen huonohkon alavireen takia päätätte mennä illalla leffaan, otetaan vähän aivoihin happea ja nautitaan toisistamme. Leffa alkaa. Sinua alkaa yskittää. Yskittää yhä pahemmin. Nainen pyytää hampaiden välistä sinua olemaan hiljaa. Yskittää aina vaan lisää. Pinnistelet naama sinisenä että saat ne yskäkohtaukset edes jotenkin hillittyä. Nainen mulkaisee sinua häveten käytöstäsi. Yrität jotenkin näyttää normaalilta ja keskittyä leffaan. Joka on ihan h-e-l-v-e-t-i-n tylsä. Siinä ei tapahdu kertakaikkiaan mitään, ja se kestää vielä yli 2 tuntia! Alat miettiä itsemurhaa, mutta ajattelet että leffan jälkeen sitten voidaan göölfrendin kanssa nauraa tälle kokemukselle ja mennä jonnekin syömään.

Leffa loppuu, kävelet naisen kanssa ulos teatterista. Nainen kertoo kyynelsilmin että "olipa tosi vaikuttava leffa". Sinun tekee mieli repiä hiukset päästäsi, etkä voi muuta kuin sanoa, "vittu tää oli huonoin kissanrääkkäysvideo minkä mä olen eläissäni nähnyt"! Nainen on järkyttynyt purkauksestasi, ja lähdette kävelemään tuppisuina kohti bussiasemaa.

- Matkalla vastaan tulee joku nahkatakkinen koviksen näköinen bodattu jätkä joka tervehtii naistasi, "hei, mitä likka". Naisesi halaa vastaantulijaa innoissaan ja rupattelee muutaman sanan. Et pidä tilanteesta, siinä haiskahtaa joku. Kysyt naiselta taas että wattöfak, jolloin hän kertoo että kyseessä oli hänen entinen poikaystävänsä, joka on vieläkin hänen hyvä ystävänsä. Rrrrriiiight. Tuumaat että vaikka sen takia sitten nainen halasi ko. karjua niin innoissaan, et hyväksy tätä mutta päätät pysyä hiljaa.

- Menee pari päivää ja menet taas naisen luo. Hän on hiukan vaikeana, ja kertoo että on pakko puhua jostain. Hän nimittäin on hankkinut lisäansioita jo pari vuotta escort-seuralaisena, tuo vastaantullut nahkatakkityyppi ei ollut hänen vanha poikaystävä vaan "välittäjä". Toivottavasti sulla ei ole mitään sitä vastaan. Sori kun en oo kertonut, voitko antaa anteeksi?

Mietit hiljaa että onpa mulla tässä tosi aarre. Mutta perkele, jos mä sen voin muuttaa niin se voisi olla tosi kiitollinen. Joo, sanot antavasi anteeksi. Ja samalla mietit että ei hemmetti, se on ollut jonkun limaisen äijän kanssa silläkin aikaa kun mä olen ollut kotona ikävöimässä sitä.

Ei, kyllä tämä alkaa olla vähän liikaa....


Loppupeleissä olet iloinen että tuli käytyä tämäkin tie, eipä ainakaan jää harmittamaan. Mutta jos olisit pärjännyt sen exän kanssa sittenkin, niin voipi vähän jurppia että tuommoisen huoran takia sen heitin menemään.


Mutta ihan vakavissaan, kertomasi perusteella kannattaa varmaan kyllä jutella sen avokin kanssa, että mitä kumpikin haluaa elämältä. Jos teillä on noin eriävät haaveet, niin voi ollakin hyvä että "irtisanoudutte". Mutta jos se siihen menee, niin hoida kuitenkin ko. homma ensin pois alta, koita pitää edes vähän taukoa, ja vasta sitten ala lämmittämään sitä uutta vosua. Muuten olet niin päästäsi sekaisin että uusi suhde on jo aluksi tuhoon tuomittu.

Ei mulla muuta.

 

[Heimopäällikkö]

Edelleen en halua kiistää etteikö tämä voisi olla elämäsi nainen, mutta yleensä 1-2 illan yhdessäolon jälkeen ihastuksen huumassa aidanseiväskin voi olla syvällisin ja synkkaavin nainen mitä tiedät.

Tätä tuossa edellisessä viestissä ehkä vähän sivusin. Tämä neiti x vaan sattui olemaan se ns. "ratkaiseva" pala tätä kuviota, ei välttämättä mikään elämäni nainen. Kuten Surukuku tuossa sanoi, että toimii vähän niinkuin kimmokkeena sille että olen herännyt miettimään näitä asioita. Näin hänessä jotain sellaista mitä ehkä vaan halusin nähdä, että saisin itselleni tekosyyn paeta niitä perimmäisiä ongelmia. Näin sen tilaisuuden tarttua oljenkorteen, etten jää tyhjän päälle jos lähden nykyisestä suhteesta. Toki, edelleen pidän tätä neitiä mielenkiintoisena, mutta se ei nyt taida olla ihan se asia mihin mun pitäs keskittyä.

Mutta ihan vakavissaan, kertomasi perusteella kannattaa varmaan kyllä jutella sen avokin kanssa, että mitä kumpikin haluaa elämältä. Jos teillä on noin eriävät haaveet, niin voi ollakin hyvä että "irtisanoudutte". Mutta jos se siihen menee, niin hoida kuitenkin ko. homma ensin pois alta, koita pitää edes vähän taukoa, ja vasta sitten ala lämmittämään sitä uutta vosua. Muuten olet niin päästäsi sekaisin että uusi suhde on jo aluksi tuhoon tuomittu.

Niin, kaippa se vaan pitää ottaa hattu kouraan ja ruveta keskustelemaan näistä asioista. Se tässä on se haastavin asia, kun meillä ei tuo keskusteluyhteys oikein pelaa. Jos jostain vakavasta asiasta pitäisi keskustella, alkaa se saatanallinen huuto ja syyttely, loppupelistä minä istun sitten turpa kiinni kun en jaksa kuunnella sitä mesomista. Puolen vuoden päästä kokeillaan uudestaan. Mutta oman mielenterveyden kannalta varmaan pitää tällä kertaa vetää keskustelu loppuun asti, ja päästä jonkunnäköiseen lopputulemaan. Ja onhan tämä kaikki aivan helvetin väärin, ennen kaikkea avopuolisoani kohtaan.

PS. oli muuten erittäin hieno tarina eriävistä asioista, mutta ei se olis noin pitkälle kerenny mennä, ensimmäisen kohdan jälkeen olis lähteny akka kartanolle. Ei tosi, kaikki tavallaan. Enhän minäkään syö rehuja.

 

[Carlos]

Se tässä on se haastavin asia, kun meillä ei tuo keskusteluyhteys oikein pelaa. Jos jostain vakavasta asiasta pitäisi keskustella, alkaa se saatanallinen huuto ja syyttely, loppupelistä minä istun sitten turpa kiinni kun en jaksa kuunnella sitä mesomista. Puolen vuoden päästä kokeillaan uudestaan.

Heh, ihan kuin omasta elämästä, mutta nyt sitten ette kerro tätä mun vaimolle, prkl.

Meillä osataan puhua vakavista asioista vain silloin kun molemmilla on ajatuksia samaan suuntaan. Jos on eriäviä mielipiteitä, niin tiedän lopputulemana nukkuvani ainakin seuraavat 1-2 yötä sohvalla. Meillä on tainnut pelastuksena vaan olla se että löytyy aika paljon yhteisiä mielenkiinnon kohteita, ja toisekseen meidän elämä on ollut ihan helvetinmoista matalalentoa viimeiset 6-7 vuotta, ei tässä ole ehditty paljon istumaan ja miettimään. Kyyti on vaan ollut niin huimaa että kai siinä samalla ollaan vähän toisiimme tykästyttykin.

Joskus se lento sitten loppuu (toivottavasti), ehkä sitten joudutaan palaamaan keittiön pöydän ääreen. Ja ehkä sitten kerron tänne jostain Fräuleinista jonka juuri tapasin.. :-)

 

[Rommeli]

Farkkujen lahkeet likaantuvat. Katso erityisesti sisäsaumaa sieltä alhaalta. Jos näet niissä jotain likaa silmämääräisesti niin silloin ne pitää pestä. Samoin takaa voivat likaantua myös, kun ottavat kenkiin. Sieltähän farkut myöskin kuluvat.

Likaantumisen lisäksi pesemistä puoltaa myös farkkujen luontainen ominaisuus venyä käytössä. Eli oikeasti hyvin istuvat farkut eivät jatkuvassa käytössä enää istukaan kovin hyvin, vaan niitä pitää välillä pestä, jotta kutistuvat taas alkuperäiseen kokoonsa. Venymisen huomaa myös siitä, että pesun jälkeen sopivan pituiset (puhun nyt bootcuteista, en mistään pillihousuista) lahkeet alkavat käytössä pikkuhiljaa lähestymään maata.

 

[Birchman]

Carlosin viesti edellisellä sivulla pisti kyllä hymyn kasvoille. Propsit siitä!

Omat naisasiat ovat suht hiljaisella mallilla. Tai no onhan mulla ollut jotain pientä viritystä ihan viime viikollakin (mimmi alkanut kirjoittelemaan), mutta en oikein osaa laskea sitä miksikään. Mulle sutina tarkoittaa sitä, että ihan konkreettisesti joku pyörii mielessä 24/7.

Alkuvuodesta olin tosi ihastunut yhteen likkaan. Sitä huumaa ei kuitenkaan kestänyt paria kuukautta kauemmin. Mimmi ei innostunut meikästä tarpeeksi ja sitä kautta sitten homma lopahti. Alkuun olin tietty surullinen, nyt enemmänkin vihainen. Tai en minä hänelle ole vihainen, mutta jotenkin sitä katsoo kyynisin ja katkerin silmin näitä omia naisasioitaan. Tuntuu helvetin tyhmältä, kun kolme viimeistä kunnollista ihastumista ovat päättyneet siihen "Ei mulle oikeen tullu sellast fiilist et haluisin nähdäkään sua"-meininkiin. Jos tässä nyt joku kiinnostava tulisi vastaan niin mielen valtaa heti ne samat fiilikset "Viddu mitä paskaa, en todellakaan lähde taas tuohon kissahiiri-pelleilyyn messiin".

Jos jotain hyvää niin nämä fiilikset vaihtelee päivästä toiseen. Tänään kaikki rakkausasiat tuntuvat merkityksettömiltä, huomenna asioita näkee positiivisemmin ja jonkinlaista uskoa miehen ja naisen väliseen rakkauteen on havaittavissa.

Mä en oikein tiedä, ovatko nämä tunteet normaaleja. Ei näitä ihastumisen fiiliksiä montaa kertaa elämässä ole tullut eteen. Olen tietty tyytyväinen, että tiedostan nämä katkerat fiilikset. Sitä kautta ne osaa käsitellä ja lopulta niistä pääsee eroon.

Ilmeisesti se vain on niin, että tuollaisen ihastumisen jälkeen on hyväksyttävä se, ettei heti voi olla kuin Naantalin aurinko. Ts. Ottaa aikansa ennen kuin paska fiilis on pyyhkiytynyt pois mielestä.

Jotkut mimmit on joskus sanoneet, että on hanurista ku jätkistä tulee kyynisiä iän myötä. Tietty se on tapauskohtaista, mutta onhan tässä nyt vähän vitun vaikeaa pitää kilpi kiiltävänä, kun ensin ollaan niin in love ja päivässä mieli muuttuu toiseen suuntaan. Alkaa tulla sellainen been there done that jo pelkästään siitä, että joku muija esittää olevansa kiinnostunut.

Noh treenaillaan nyt fysiikka huippukuntoon. Tupakkatuotteetkin heitin mäkeen, joten suunta tolleen yleisesti on hyvä :)

EDIT: Tulipa luettua toi oma kirjoitus läpi. Hyvin kyllä näkee sen, miten ihastuneen maailmankatsomus on niin vaaleanpunainen kuin olla ja voi. Jotenkin tämänkin näkee objektiivisesti ts. ihastuminen on vain tunne. Se fiilis on sellainen, kuin kaikki ympärillä olisi hetken aikaa jossain ihme kuplassa. Ja jälkeenpäin sen osaa ajattelulla erottaa täysin irralliseksi tapahtumaksi. Ts. siinä ei ole sen suuremmasta kyse kuin hetkittäisestä hormonitoiminnan sekoittumisesta ennen paluuta normaaliin :D On kyllä helvetin outo fiilis. Toisena päivänä kaiken näkee rationaalisesti eikä ristiriitoja ole. Sitten toisena päivänä sitä tuntuu vielä jotenkin ajattelevan asioita ihastuneen silmin ja nämä kokemukset tuntuvat suureltakin draamalta.