Naisasiat

[benicio]

Kyllä mä ajoin ihan selkeästi miinaan sillä en odottanut kenenkään heittävän sarkasmia (vittuilua) sellaiselle nimimerkille, joka vakavissaan tänne kirjoittaa.

Olen Satakunnasta.

 

[Vanha Len]

Olen Satakunnasta.

Satakunta on uljas maakunta.

Iloitsen puolestasi.

 

[benicio]

Satakunta on uljas maakunta.

Iloitsen puolestasi.

Alat oppia.

 

[Vanha Len]

Alat oppia.

Olin Satakuntalainen ensimmäisen kerran vuonna 1972.

 

[benicio]

Olin Satakuntalainen ensimmäisen kerran vuonna 1972.

Se lieventää loimaalaisuuttasi vain vähäsen.

 

[Heimopäällikkö]

Boldasin olennaisen. Jos olet noin kujalla asioista niin et todellakaan tiedä vielä mitä rakkaus on. Rakastat mutta halua samalla olla toisen naisen sylissä...? Menet todellakin tällä hetkellä ainoastaan muna pystyssä kohti uusia seikkailuja.

Tässäpä taisit osua siihen asian ytimeen. Paitsi tuo viimeinen lause, ei käynyt pillu mielessä hetkeäkään, eikä ole edelleenkään käynyt. Ensin ajattelin tämän viestin lähinnä vittuiluna. Mutta tässä päivän funtsittua asiaa, tulin siihen tulokseen että tässä ollaan ehkä jonkun syvemmän asian äärellä, kun että lähtisin jonkun toisen naisen matkaan.

Kuten jo aikaisemmin totesin, että ollaan kuljettu tähän asti pitkä ja kivinen tie. Rupesin miettimään sitä, että mitä oikeasti tunnen. Kyllähän minä välitän ja haluan että toisella on kaikki hyvin, mutta en ole ikinä ajatellut miltä musta tuntuu. Rakastanko oikeasti, vai onko se vaan se tunne kun oon tottunut siihen että vierellä on joku, ja tämä nyt vaan on se henkilö jonka kanssa ollaan koettu ylä- ja alamäet ja on helppo olla. Vaikea selittää mitä ajan takaa. Oon työni puolesta reissussa 4-5 päivää viikosta, ja onhan se mukava tulla kotiin kun siellä on joku odottamassa.

Tomageeni tuossa aikaisemmin sanoi näistä että missä näkisin itseni esim. 10 vuoden päästä. Sitä rupesin miettimään tuon asian kautta että mitä mulla on mielessä, ja meillä on tämän nykyisen kanssa aivan eri tulevaisuudennäkymät. Minä näkisin itseni asumassa jossain ei-ruutukaava-alueella, kun taas tälle on täysi mahdottomuus ajatella asuvansa missään muualla. Haluaisin hankkia koiran, kun taas puoliso ei ikikuunapäivänä halua mitään eläimiä. Haluaisin saada lapsia pari-kolme kappaletta, tällä ei ole minkäänlaista halua edes neuvotella koko asiasta. Naimisiin hän haluaisi, mutta mulla on tähän asiaan aika nihkeä suhtautuminen, koska nykypäivänä se on vaan niin muodollista, sama juttu on nykyään olla avoliitossa, ainoa ero on että eroaminen kestää puoli vuotta avioliitossa, näin niinkuin karrikoidusti.

Ehkä tää neiti oli vaan se kuuluisa lillukanvarsi, missä näin tilaisuuden tarttua. Kaunis nainen, samalla aaltopituudella ja muutenkin kemiat natsaa. Paljon samanlaisia tulevaisuuden ajatuksia ja kiinnostustakin löytyi molemminpuolin. Tarkoitan siis sitä, että näin vähän niinkuin alitajuisesti tilaisuuden irtautua tästä suhteesta ja samalla saisin paikan minne mennä karkuun tätä omaa typeryyttäni, kun en ole ikinä ajatellut näitä asioita. Tai siis olen, mutta olen ajatellut että kyllä se siitä mieli muuttuu (molemmilla) ja ajat paremmaks, entäs jos se ei menekään niin? Huomaan kymmenen vuoden päästä olevani tässä samassa tilanteessa jonkun eri naisen kanssa. Sithän se alkaa olla pikkuhiljaa myöhäistä.

Tässäpä tätä riittää miettimistä taas seuraavaksi öiksi. Ja päiviksi.

 

[Surukuku]

...

Tässäpä tätä riittää miettimistä taas seuraavaksi öiksi. Ja päiviksi.

Selkeästi ja rohkeasti olet ongelmasi kuvannut tänne - siitä täysi tunnustus!

Sanonpa myös, että olet täysin oikealla asialla mietteinesi eli näitä juttuja on parempi miettiä ennemmin kuin myöhemmin ja tehdä, jos tarve on, korjaavia liikkeitä ajoissa.
Tämä mainittu tuttavuus, neiti X, josta aiemmin kerroit, toimii eräänlaisena katalysaattorina nykyisen suhteesi "käymisprosessissa" eli on se tarvittava kimmoke, joka on herättänyt sinut miettimään yo. juttuja - hyvä!
Kokonaisuuden kannalta olisi myös hyvä käydä vieläkin keskustelua nykyisen puolisosi kanssa molempien tulevaisuuden visioista eli oletteko te todellakin noin eri linjoilla sen suhteen.

En kadehdi sinua, vaikka minulla nuo asiat jäivät huomaamatta silloin joskus ja lopulta lähes 30 vuoden yhteisen taipaleen jälkeen tajusimme erota - ystävinä... joo, mutta paljon oli painolastia ja katkeruutta päällemme satanut yhteisinä vuosinamme.

Esittämäsi tilanne, asia herättää voimakkaita mielipiteitä ja aina muutama "kivenheittäjäkin" porukkaan eksyy, mutta kaikki katsovat asioita kuitenkin aina omasta vinkkelistään - tässä yksi sellainen lisää...

 

[scholl]

En tiedä koskeeko naisia yleensä vaiko vain meidän perheen yksilöitä. Vuosia olen ihmetellyt vaimon halulle omistaa useampi sinisiä farkkuja ja usein niitä on sitten useammat pyykissä kerralla. Itsellä yhdet siniset farkut, mitkä pestään pari kertaa vuodessa jos sopiva hetki sattuu tulemaan ja muistaa eikä sotkeudu erikoisen paljolti. Nyt noteerasin että nelivuotiaan tytön osalta housuja alkanut kanssa olemaan pyykissä sellaisia määriä, että epäilen jo likan vaihtavan housuja useamman kerran päivässä.

Kyllähän sinisiä farkkuja on erilaisia. Niissä on eri sävyjä, eri malleja, osa on uusia, osa on ehkä jo käytetympiä, osa on viihteelle, osa on sellaisia, joilla voi käydä vaikka työasioissa jossain ja osa on perus vapaa-ajalle. Osa on sellaisia, joita voi pestä koneessa, osa on sellaisia, jotka pitää viedä pesulaan jne. En itsekään ymmärrä tuota, että niitä on pyykissä monet kerralla, vaan kyllä ne pestään, silitetään ja viikataan sinne, missä farkut säilytetään, jotta voi sitten laittaa ne päälle, jos tarvitsee. Vähän sama juttu kuin astioissa. Jos joskus tarvitsee paistaa jotain ja paistinpannut ovat likaisena niin siitä ei tule mitään.

Farkkujen lahkeet likaantuvat. Katso erityisesti sisäsaumaa sieltä alhaalta. Jos näet niissä jotain likaa silmämääräisesti niin silloin ne pitää pestä. Samoin takaa voivat likaantua myös, kun ottavat kenkiin. Sieltähän farkut myöskin kuluvat.

 

[Carlos]

Kaunis nainen, samalla aaltopituudella ja muutenkin kemiat natsaa. Paljon samanlaisia tulevaisuuden ajatuksia ja kiinnostustakin löytyi molemminpuolin.

Edelleen en halua kiistää etteikö tämä voisi olla elämäsi nainen, mutta yleensä 1-2 illan yhdessäolon jälkeen ihastuksen huumassa aidanseiväskin voi olla syvällisin ja synkkaavin nainen mitä tiedät. Sitten hiljalleen alkaa tulla niitä eriäviä juttuja esille:

- Ensin hän kertoo olevansa kasvissyöjä. Tuumaat että vähän pettymys kun niin kovin tykkäät liharuoasta, mutta kai sen kanssa oppii elämään jos on pakko.

- Sitten havaitset että hänen äitinsä hallitsee hänen elämäänsä edelleen täysin, ja ko. mamma ei tykkää sinusta pätkääkään. Ok, voipi tulla vähän ongelmia mutta ei se mitään kyllä kai se ajan kanssa alkaa sujua jotenkin.

- Sitten hän kertoo ajoittain pössättelevänsä milloin mitäkin kamaa, aina kun hengailee yhden aloittelevan rokkibändin kanssa. Ok, ehkä ne on vaan sen kavereita eikä ne ole ollut sillai. Jos se mun kanssa alkaa olemaan, niin varmaan sitten jättää nämä kuviot. Toivottavasti.

- Sitten käy ilmi että hänellä on ehdonalainen päällä jostain kavalluksesta tai vastaavasta. Ok, täytyy tukea häntä, varmaan voi tulla ongelmia esim. matkustelun kanssa, mutta eipä mua ole tähänkään asti niin paljon napannut matkustella.

- Eräänä iltana hän menee hiukan hiljaiseksi, ja sanoo että pitäisi kertoa sinulle jotain. Hänellä on 4-vuotias lapsi edellisen poikaystävänsä kanssa, lapsi asuu vuoroviikoin isän tai äidin luona. Tämän takia entiseen poikaystävään on vähän pakko pitää melkein päivittäin yhteyttä, kun on niin paljon lapseen liittyviä hoidettavia asioita. Okeeei, nyt alat miettimään että meneeköhän tämä vähän vaikeaksi, täytyy hiukan miettiä.

- Menet käymään naisen kotona, käy ilmi että hänen makuuhuoneen seinät ovat täynnä erilaisia sarjakuvahahmo -julisteita. Kyselet vähän että wattöfak, jolloin hän kertoo olevansa hulluna Disneyn sarjakuviin, ne ovat hänen intohimoinen harrastus. Just. Mietit että onhan meillä kaikilla kai omia mieltymyksiämme, mutta tällä beibellä tuntuu olevan vähän kaikenlaista... onkohän tämä jo liika mulle..

- Seuraavana päivänä nainen soittaa sinulle ja kysyy että mitä vittua sä tarkoitit kun aloit kyseleen niistä mun Peter Pan -julisteista? Mitä vittua se sulle kuuluu miksi mulla on niitä, aiotsä heti ruveta hallitsemaan mun maailmaa??? Pyydät anteeksi käytöstäsi, ja mietit samalla että mihinköhän olen oikein nokkani tunkenut. Noh, ehkä se siitä.

- Seuraavana päivänä otat esiin että olisi joskus kiva jos me otettaisiin koira. Nainen kertoo että joo se olis ihanaa, mutta mulla ja mun lapsella on niin paha eläinallergia, että se ei ole mahdollista. Tuumaat että siinä meni taas yksi haave elämästä, mutta ei toista voi allergian takia dumpata, ei se ole sen vika.

- Viime aikoisen huonohkon alavireen takia päätätte mennä illalla leffaan, otetaan vähän aivoihin happea ja nautitaan toisistamme. Leffa alkaa. Sinua alkaa yskittää. Yskittää yhä pahemmin. Nainen pyytää hampaiden välistä sinua olemaan hiljaa. Yskittää aina vaan lisää. Pinnistelet naama sinisenä että saat ne yskäkohtaukset edes jotenkin hillittyä. Nainen mulkaisee sinua häveten käytöstäsi. Yrität jotenkin näyttää normaalilta ja keskittyä leffaan. Joka on ihan h-e-l-v-e-t-i-n tylsä. Siinä ei tapahdu kertakaikkiaan mitään, ja se kestää vielä yli 2 tuntia! Alat miettiä itsemurhaa, mutta ajattelet että leffan jälkeen sitten voidaan göölfrendin kanssa nauraa tälle kokemukselle ja mennä jonnekin syömään.

Leffa loppuu, kävelet naisen kanssa ulos teatterista. Nainen kertoo kyynelsilmin että "olipa tosi vaikuttava leffa". Sinun tekee mieli repiä hiukset päästäsi, etkä voi muuta kuin sanoa, "vittu tää oli huonoin kissanrääkkäysvideo minkä mä olen eläissäni nähnyt"! Nainen on järkyttynyt purkauksestasi, ja lähdette kävelemään tuppisuina kohti bussiasemaa.

- Matkalla vastaan tulee joku nahkatakkinen koviksen näköinen bodattu jätkä joka tervehtii naistasi, "hei, mitä likka". Naisesi halaa vastaantulijaa innoissaan ja rupattelee muutaman sanan. Et pidä tilanteesta, siinä haiskahtaa joku. Kysyt naiselta taas että wattöfak, jolloin hän kertoo että kyseessä oli hänen entinen poikaystävänsä, joka on vieläkin hänen hyvä ystävänsä. Rrrrriiiight. Tuumaat että vaikka sen takia sitten nainen halasi ko. karjua niin innoissaan, et hyväksy tätä mutta päätät pysyä hiljaa.

- Menee pari päivää ja menet taas naisen luo. Hän on hiukan vaikeana, ja kertoo että on pakko puhua jostain. Hän nimittäin on hankkinut lisäansioita jo pari vuotta escort-seuralaisena, tuo vastaantullut nahkatakkityyppi ei ollut hänen vanha poikaystävä vaan "välittäjä". Toivottavasti sulla ei ole mitään sitä vastaan. Sori kun en oo kertonut, voitko antaa anteeksi?

Mietit hiljaa että onpa mulla tässä tosi aarre. Mutta perkele, jos mä sen voin muuttaa niin se voisi olla tosi kiitollinen. Joo, sanot antavasi anteeksi. Ja samalla mietit että ei hemmetti, se on ollut jonkun limaisen äijän kanssa silläkin aikaa kun mä olen ollut kotona ikävöimässä sitä.

Ei, kyllä tämä alkaa olla vähän liikaa....


Loppupeleissä olet iloinen että tuli käytyä tämäkin tie, eipä ainakaan jää harmittamaan. Mutta jos olisit pärjännyt sen exän kanssa sittenkin, niin voipi vähän jurppia että tuommoisen huoran takia sen heitin menemään.


Mutta ihan vakavissaan, kertomasi perusteella kannattaa varmaan kyllä jutella sen avokin kanssa, että mitä kumpikin haluaa elämältä. Jos teillä on noin eriävät haaveet, niin voi ollakin hyvä että "irtisanoudutte". Mutta jos se siihen menee, niin hoida kuitenkin ko. homma ensin pois alta, koita pitää edes vähän taukoa, ja vasta sitten ala lämmittämään sitä uutta vosua. Muuten olet niin päästäsi sekaisin että uusi suhde on jo aluksi tuhoon tuomittu.

Ei mulla muuta.

 

[Heimopäällikkö]

Edelleen en halua kiistää etteikö tämä voisi olla elämäsi nainen, mutta yleensä 1-2 illan yhdessäolon jälkeen ihastuksen huumassa aidanseiväskin voi olla syvällisin ja synkkaavin nainen mitä tiedät.

Tätä tuossa edellisessä viestissä ehkä vähän sivusin. Tämä neiti x vaan sattui olemaan se ns. "ratkaiseva" pala tätä kuviota, ei välttämättä mikään elämäni nainen. Kuten Surukuku tuossa sanoi, että toimii vähän niinkuin kimmokkeena sille että olen herännyt miettimään näitä asioita. Näin hänessä jotain sellaista mitä ehkä vaan halusin nähdä, että saisin itselleni tekosyyn paeta niitä perimmäisiä ongelmia. Näin sen tilaisuuden tarttua oljenkorteen, etten jää tyhjän päälle jos lähden nykyisestä suhteesta. Toki, edelleen pidän tätä neitiä mielenkiintoisena, mutta se ei nyt taida olla ihan se asia mihin mun pitäs keskittyä.

Mutta ihan vakavissaan, kertomasi perusteella kannattaa varmaan kyllä jutella sen avokin kanssa, että mitä kumpikin haluaa elämältä. Jos teillä on noin eriävät haaveet, niin voi ollakin hyvä että "irtisanoudutte". Mutta jos se siihen menee, niin hoida kuitenkin ko. homma ensin pois alta, koita pitää edes vähän taukoa, ja vasta sitten ala lämmittämään sitä uutta vosua. Muuten olet niin päästäsi sekaisin että uusi suhde on jo aluksi tuhoon tuomittu.

Niin, kaippa se vaan pitää ottaa hattu kouraan ja ruveta keskustelemaan näistä asioista. Se tässä on se haastavin asia, kun meillä ei tuo keskusteluyhteys oikein pelaa. Jos jostain vakavasta asiasta pitäisi keskustella, alkaa se saatanallinen huuto ja syyttely, loppupelistä minä istun sitten turpa kiinni kun en jaksa kuunnella sitä mesomista. Puolen vuoden päästä kokeillaan uudestaan. Mutta oman mielenterveyden kannalta varmaan pitää tällä kertaa vetää keskustelu loppuun asti, ja päästä jonkunnäköiseen lopputulemaan. Ja onhan tämä kaikki aivan helvetin väärin, ennen kaikkea avopuolisoani kohtaan.

PS. oli muuten erittäin hieno tarina eriävistä asioista, mutta ei se olis noin pitkälle kerenny mennä, ensimmäisen kohdan jälkeen olis lähteny akka kartanolle. Ei tosi, kaikki tavallaan. Enhän minäkään syö rehuja.

 

[Carlos]

Se tässä on se haastavin asia, kun meillä ei tuo keskusteluyhteys oikein pelaa. Jos jostain vakavasta asiasta pitäisi keskustella, alkaa se saatanallinen huuto ja syyttely, loppupelistä minä istun sitten turpa kiinni kun en jaksa kuunnella sitä mesomista. Puolen vuoden päästä kokeillaan uudestaan.

Heh, ihan kuin omasta elämästä, mutta nyt sitten ette kerro tätä mun vaimolle, prkl.

Meillä osataan puhua vakavista asioista vain silloin kun molemmilla on ajatuksia samaan suuntaan. Jos on eriäviä mielipiteitä, niin tiedän lopputulemana nukkuvani ainakin seuraavat 1-2 yötä sohvalla. Meillä on tainnut pelastuksena vaan olla se että löytyy aika paljon yhteisiä mielenkiinnon kohteita, ja toisekseen meidän elämä on ollut ihan helvetinmoista matalalentoa viimeiset 6-7 vuotta, ei tässä ole ehditty paljon istumaan ja miettimään. Kyyti on vaan ollut niin huimaa että kai siinä samalla ollaan vähän toisiimme tykästyttykin.

Joskus se lento sitten loppuu (toivottavasti), ehkä sitten joudutaan palaamaan keittiön pöydän ääreen. Ja ehkä sitten kerron tänne jostain Fräuleinista jonka juuri tapasin.. :-)

 

[Rommeli]

Farkkujen lahkeet likaantuvat. Katso erityisesti sisäsaumaa sieltä alhaalta. Jos näet niissä jotain likaa silmämääräisesti niin silloin ne pitää pestä. Samoin takaa voivat likaantua myös, kun ottavat kenkiin. Sieltähän farkut myöskin kuluvat.

Likaantumisen lisäksi pesemistä puoltaa myös farkkujen luontainen ominaisuus venyä käytössä. Eli oikeasti hyvin istuvat farkut eivät jatkuvassa käytössä enää istukaan kovin hyvin, vaan niitä pitää välillä pestä, jotta kutistuvat taas alkuperäiseen kokoonsa. Venymisen huomaa myös siitä, että pesun jälkeen sopivan pituiset (puhun nyt bootcuteista, en mistään pillihousuista) lahkeet alkavat käytössä pikkuhiljaa lähestymään maata.

 

[Birchman]

Carlosin viesti edellisellä sivulla pisti kyllä hymyn kasvoille. Propsit siitä!

Omat naisasiat ovat suht hiljaisella mallilla. Tai no onhan mulla ollut jotain pientä viritystä ihan viime viikollakin (mimmi alkanut kirjoittelemaan), mutta en oikein osaa laskea sitä miksikään. Mulle sutina tarkoittaa sitä, että ihan konkreettisesti joku pyörii mielessä 24/7.

Alkuvuodesta olin tosi ihastunut yhteen likkaan. Sitä huumaa ei kuitenkaan kestänyt paria kuukautta kauemmin. Mimmi ei innostunut meikästä tarpeeksi ja sitä kautta sitten homma lopahti. Alkuun olin tietty surullinen, nyt enemmänkin vihainen. Tai en minä hänelle ole vihainen, mutta jotenkin sitä katsoo kyynisin ja katkerin silmin näitä omia naisasioitaan. Tuntuu helvetin tyhmältä, kun kolme viimeistä kunnollista ihastumista ovat päättyneet siihen "Ei mulle oikeen tullu sellast fiilist et haluisin nähdäkään sua"-meininkiin. Jos tässä nyt joku kiinnostava tulisi vastaan niin mielen valtaa heti ne samat fiilikset "Viddu mitä paskaa, en todellakaan lähde taas tuohon kissahiiri-pelleilyyn messiin".

Jos jotain hyvää niin nämä fiilikset vaihtelee päivästä toiseen. Tänään kaikki rakkausasiat tuntuvat merkityksettömiltä, huomenna asioita näkee positiivisemmin ja jonkinlaista uskoa miehen ja naisen väliseen rakkauteen on havaittavissa.

Mä en oikein tiedä, ovatko nämä tunteet normaaleja. Ei näitä ihastumisen fiiliksiä montaa kertaa elämässä ole tullut eteen. Olen tietty tyytyväinen, että tiedostan nämä katkerat fiilikset. Sitä kautta ne osaa käsitellä ja lopulta niistä pääsee eroon.

Ilmeisesti se vain on niin, että tuollaisen ihastumisen jälkeen on hyväksyttävä se, ettei heti voi olla kuin Naantalin aurinko. Ts. Ottaa aikansa ennen kuin paska fiilis on pyyhkiytynyt pois mielestä.

Jotkut mimmit on joskus sanoneet, että on hanurista ku jätkistä tulee kyynisiä iän myötä. Tietty se on tapauskohtaista, mutta onhan tässä nyt vähän vitun vaikeaa pitää kilpi kiiltävänä, kun ensin ollaan niin in love ja päivässä mieli muuttuu toiseen suuntaan. Alkaa tulla sellainen been there done that jo pelkästään siitä, että joku muija esittää olevansa kiinnostunut.

Noh treenaillaan nyt fysiikka huippukuntoon. Tupakkatuotteetkin heitin mäkeen, joten suunta tolleen yleisesti on hyvä :)

EDIT: Tulipa luettua toi oma kirjoitus läpi. Hyvin kyllä näkee sen, miten ihastuneen maailmankatsomus on niin vaaleanpunainen kuin olla ja voi. Jotenkin tämänkin näkee objektiivisesti ts. ihastuminen on vain tunne. Se fiilis on sellainen, kuin kaikki ympärillä olisi hetken aikaa jossain ihme kuplassa. Ja jälkeenpäin sen osaa ajattelulla erottaa täysin irralliseksi tapahtumaksi. Ts. siinä ei ole sen suuremmasta kyse kuin hetkittäisestä hormonitoiminnan sekoittumisesta ennen paluuta normaaliin :D On kyllä helvetin outo fiilis. Toisena päivänä kaiken näkee rationaalisesti eikä ristiriitoja ole. Sitten toisena päivänä sitä tuntuu vielä jotenkin ajattelevan asioita ihastuneen silmin ja nämä kokemukset tuntuvat suureltakin draamalta.

 

[Delter]

Heimopäällikölle helvetin yksinkertainen vinkki, pitkälti Carloksen elämänviisauksia myötäillen: Anna asian olla kaksi tai kolme viikkoa, miksei kuukaudenkin. Et soittele, viestitä tai ole minkäänlaisessa - ainakaan fyysisessä - kontaktikssa tämän takapenkin ihastuksesi kanssa. Eli otat reippaasti etäisyyttä akuuttiin solmukohtaasi ja tarkastelet, kuinka tilanne pääsi sisällä etenee. Jos kuukauden päästä edelleen haikailet uuden gimman perään ja koet nykyisen suhteesi nuukahtaneena, lienee syytä puuttua asiaan.

 

[Balrog]

Onko kellään kokemusta iraninkurdittaren kanssa seurustelusta tai yleensäkin kurdinaisen ?

 

[Prof. Puck]

Onko kellään kokemusta iraninkurdittaren kanssa seurustelusta tai yleensäkin kurdinaisen ?

Ei varsinaista kokemusta, mutta kerran (vuonna miekka ja kilpi...) olin kutsuttuna Kurdien uudenvuodenjuhlaan ainoa miespuolisena länkkärinä ja voin sanoa, että kyllä veljet pitivät huolta tyttäristään ja siskoistaan, kun allekirjoittanut astui paikalle, heh! Likat sinänsä kyllä hyvinkin avoimesti heittivät flirttiä, mutta oli hivenen vaikea mennä edes juttelemaan, kun koko ajan ympärillä oli lauma mustasukkaisesti siskoaan/tyttöään/tulevaa vaimoaan varjelevia kurdi-äijiä... Ainoastaan Israelilaiset äijät suhtautuvat heimosisariinsa yhtä mustasukkaisesti, siis empiiristen kenttätestien perusteella...

Vakavasti puhuen kandee tsekata hy-vin tarkkaan, millainen perhe missuksella on ennekuin kuin osoitat mitään vakavampaa kiinnostusta. Perhe nimittäin paljastaa, kannattaako edes yrittää! Jos kyseessä on hyvin koulutettu, liberaalisti omaan kulttuuriin ja uskontoonsa suhtautuva perhe, pienet saumat saattavat olla olemassa. Mutta jos kyseessä on perinteet hiukan vakavammin ottavasta perheestä, niin tulet olemaan.... no.. kusessa!

Ja tämä kaikki sillä lähtökohtaisella (muttei toki itsestäänselvällä) oletuksella, ettei likassa ole mitään suurempaa vikaa itsessään!

Kuulostaa kyyniseltä, mutta kokemus on opettanut, että jos elämä naisen kanssa on muutenkin haastavaa, on se sitä potenssiin kaksi vieraasta kulttuurista olevan naisen kanssa.

 

[Bruno]

Onko kellään kokemusta iraninkurdittaren kanssa seurustelusta tai yleensäkin kurdinaisen ?

Kävin joskus 10 vuotta sitten laivalla laittamassa irakilais-ruotsalaista tyttöä ja meinasi kyllä käydä huonosti. Veljet olivat mukana laivassa ja totta kai, kun olivat nähneet systerin mun seurassa, niin jouduin kuumotuksen kohteeksi. Kuin ihmeen kaupalla selvisin saamatta turpaan, mutta oman kokemuksen osalta en suosittele sörkkimään.

 

[kesätyttö69]

Kävin joskus 10 vuotta sitten laivalla laittamassa irakilais-ruotsalaista tyttöä ja meinasi kyllä käydä huonosti. Veljet olivat mukana laivassa ja totta kai, kun olivat nähneet systerin mun seurassa, niin jouduin kuumotuksen kohteeksi. Kuin ihmeen kaupalla selvisin saamatta turpaan, mutta oman kokemuksen osalta en suosittele sörkkimään.

Eikös tuossa yleensä käy huonosti lähinnä sille systerille?

 

[Kuoppis]

Pitkästä aikaa aurinko paistaa tähänki risukasaan. Piti normaalisti yhdelle lähtee paikalliseen kuppilaan, mutta tapasin sielä sattumalta todella mukavan naisen. En edes heti kiinnittänyt huomiota häneen kun porukalla tulivat istumaan pöytään ja homma jatku yhtenä hälinänä kun kaikki jutteli kaikille. Mutta ku porukka väheni yötä myöden tuli juteltua enemmän kyseisen neitokaisen kanssa. Toisinkuin viime "suhteissani" jutustelu oli vaan todella helppoo ja kummallaki riitti mielenkiintoa, aina omasta näkökulmasta nähtynä. Iltaa jatkettiin sitte kahdestaan vielä baarin jälkeeenki ja vaikka mitään kummempaa ei tapahtunut, tuli todella hyvät fiilikset ja aamulla kumpikaan ei olis tahtonut nousta sängystä vaan juteltiin pitkän aikaa. Lähtiessä antoi vielä numeron ja ja kertoi että oli ollut mukavaa. Ainut miinus tai haitta tässä on että välimatkaa sattuu kyseiseen naikkoseen olemaan jonkun matkaa. Kauhean usein ei voida livenä tavata.

Vkl jälkeen on allekirjottaneella ollut kyllä niin paljon energiaa. Töissä olin ihan jossain muualla ku mitä olsi pitäny olla ja salilla löytyi miehestä energiaa enemmän kuin parina viime viikkona yhteensä. On se vaan kumma kuinka yhden illan istuskelu paikallisessa kuppilassa voi muuttaa miestä näin paljon...

 

[Bruno]

Eikös tuossa yleensä käy huonosti lähinnä sille systerille?

En tiedä miten systerille kävi. Koska ainakaan minä en koskaan myöntänyt olleeni missään lähemmässä kontaktissa siskoon, mutta myönsikö sisko, sitä en tiedä eikä ole väliksikään.
Mutta aikamoisia kuumakalleja olivat broidit ja voisin kuvitella tilanteen olevan samanlainen vieläkin.

 

[Bruno]

Ainut miinus tai haitta tässä on että välimatkaa sattuu kyseiseen naikkoseen olemaan jonkun matkaa. Kauhean usein ei voida livenä tavata.

Ei se aina mikään huono asia ole. Ei ainakaan tule tuhottua juttua heti alkuunsa olemalla liikaa yhdessä. Jos vain molemmilla kiinnostusta riittää, niin homma toimii hienosti.
Itselläni on pitkästä aikaa parisuhde, joka on kestänyt hieman pidempään kuin muutaman viikon nimittäin huimat 5 kuukautta. Meillä välimatkaa on 80 kilometriä ja molemmat töissä merellä eikä haittaa yhtään. Tosin, minä tarvitsen omaa aikaa välillä (niin kuin varmasti jokainen, jos miettii vähän tarkemmin) ja meidän työt sekä välimatka tarjoaa mahdollisuuden omaan aikaan ilman, että tarvitsee toiselle sanoa:"Sori, mut mä haluisin olla tänään ihan itsekseni".
Saas nähdä miten käy, mutta hyvältä näyttää.
Tsempit myös Kuoppikselle, hyvä siitä tulee. :)

 

[Klassinen sentteri]

Naisasiat menee kai periaatteessa hyvin. Onkos kellään muulla palstaveljellä sellaista fiilistä, että naisasiat saa rajoittua ainakin näin kesää vasten noihin yhden illan baarijuttuihin?

 

[Ted Raikas]

Naisasiat menee kai periaatteessa hyvin. Onkos kellään muulla palstaveljellä sellaista fiilistä, että naisasiat saa rajoittua ainakin näin kesää vasten noihin yhden illan baarijuttuihin?

Kyllä. Tosin en niinkään baarijuttuja harrasta. Kaveripanoja ja sen sellaisia sitäkin enemmän, eli käy saman römpsän luona useemminkin. Mieluiten mahdollisimman selvinpäin. Toki uudet tuttavuudet on tervetulleita ja laajennan repertuaaria aina mahdollisuuksien mukaan.

Kun molemmat osapuolet tietää missä mennään, niin eipä siinä vahinkoa synny.

 

[iibor]

Sanotaan näin nyt alkuun, että ongelmia naisrintamalla ei juurikaan ole ja piparia tulee ihan kiitettävästi vaikka sinkkumies olenkin. En ole valmis seurustelemaankaan vielä vähään aikaan, vaan haluan tässä elää sinkkuelämää nyt ainakin vielä jonkun aikaa.

Mutta mikä mua mietityttää, on se, että mikä suomalaisia naisia vaivaa. Itseasiassa tämä koskee, oman kokemukseni mukaan, pääkaupunkiseutulaisia naisia. Aina puhutaan tasa-arvosta ja kuinka mies ja nainen pitäisi olla samalla viivalla niin palkoissa, kuin monessa muussa. Tämä on minusta oikein, ajattelen täysin samalla tavalla. Se, mitä en ymmärrä on, että miksi ihmeessä naiset sitten hakevat itselleen miestä, joka pistää naisen täysin matalaksi, joka osoittaa naiselle ettei tämä ole mitään, vaan nainen saa olla onnellinen että mies jaksaa katsella tätä naista vielä. Onko se onnellisuutta naisen mielestä, että saa kokoajan pelätä, koska mies jättää? Olen tätä kysellyt naispuolisilta kavereiltani ja vastaus on lähes poikkeuksetta ollut "no mutta ku se on niin mies, tarviin sellaisen miehen". Mitä on tapahtunut sille, että nainen haluaa miehen, joka arvostaa, kuuntelee, puhuu tunteistaan, ostaa lahjoja ja muistaa merkkipäivät? Onko tälläiset miehet ihan out jo nykyään?

Yksi asia pistää ainakin oman pään kiehumaan todella pahasti. Se, kun kuulen jonkun miehen haukkuneen tai arvostelleen oman puolisonsa ulkonäköä. Mitä vittua? Ethän sä jumalauta voi sanoa rakastamallesi ihmiselle, että "etsä nyt mikään maailman kaunein oo" tai "kyllä sulla on pienet tissit, jos haluut silarit ni voin maksaa". Vitun siistiä pilata jonkun ihmisen itsetunto.

Haluan nyt vain korrrrrrostaa sitä, että tässä on lähinnä kyse omista kokemuksistani. Monta naisjuttua on mennyt pieleen sen takia, koska en ole ilkeä, kusipää, toisinsanoen en ole naisten mielestä mies. Siinä vaiheessa kun alan seurustelemaan, näen mielessäni vain sen yhden naisen, en ketään muuta. Ja tämä nainen on mun silmissä maailman kaunein, ihanin ja oikeastaan ainut nainen maailmassa.

Tulipas herkkää tekstiä tohon loppuun, mutta menkööt :)

 

[Tadu]

Tulipas herkkää tekstiä tohon loppuun, mutta menkööt :)

100 % asiaa tässä kirjoituksessa. Näinhän se tuntuu ainakin pääkaupunkiseudulla olevan, ja luulenpa, että samalla tavalla maakunnissakin ne mulkut saavat naisia siitettäväksi siinä varhaisessa iässä. Kai tästä jonkinlainen kierre alkaa ja naiselle kelpaa vain sellainen "äijä", joka osaa laittaa ojennukseen. Kai se on sitten turvallista ja hienoa elämää. Kukin tyylillään tietenkin.