Naisasiat

[Temptation]

Olen jo aika pitkään ollut sitä mieltä, ettei minulla juuri tule naisrintamalla käymään tuuri. Tänään kuitenkin tapahtui jotain, mitä en oikein osaa selittää. Olen nyt kahtena päivänä ollut kentällä työtehtävänä rikkaruohojen kitkeminen pensasaidasta ja mukana on ollut kaksi naispuolista työkaveria. Näistä toisen kanssa sitten alkoi synkata todella hyvin tänään. Varattuhan se on, mutta silti. Kävi sitten niin, että kolmas työkaveri jäi toimistolle lähtiessä pois matkasta, ja lähdettiin siis tämän naisen kanssa kahdestaan toimistolle. Tuli sellainen ihmeellinen tunne, kun se istahti mun viereen autossa ja alettiin jutella. Se vaan jotenkin tuntui niin luonnolliselta, että sitä ei oikein osaa sanoin kuvailla. Juteltiin sitten koko matka takaisin toimistolle ihan kaikesta mahdollisesta. Ja oli niinkuin oltaisiin tunnettu aina, vaikka oltiin tavattu vasta edellisenä päivänä. Jo menomatkalla meillä oli hauskaa yhdessä.

En tiedä. Siinä oli vaan jotain selittämätöntä kemiaa meidän välillä. Vaikea sitä on sanoiksi pukea.

Jep, mutta noin käy yleensä aina juuri varattujen naisten kanssa.

 

[pettter]

Joo eipähän tarvinnut ostella drinkkejä tai mitään hemmetin lahjoja. Eipähän tarvinnut availla ovia kuin mikäkin herrasmies. Eipähän tarvinnut jutella naistenjuttuja eikä esittää kiinnostunutta. Ei tarvinnut kehuskella silmiä eikä lässytellä sillä saamarin vauvaäänellä. Ei tarvinnut ei.

On tää kyllä mahtava fiilis.

 

[pettter]

Joo ei tarvinnut leikkiä mitään esileikkejä. Mä ohitin leikki-iän jo 25 vuotta sitten. Pitäiskö sitä saamari sentään pistää taas vaippa ylle ja paskoa housuun häh? No kieltämättä saattaishan sekin olla kivaa jonkun tytön kanssa. Mitä sitten häh? Joo en oo nyt ihan selvin päin. Mitä sitten häh?

 

[oiler99]

Jep, mutta noin käy yleensä aina juuri varattujen naisten kanssa.

Tämähän se juuri vituttaakin. Että kun ne ovat järjestään varattuja naisia, joiden kanssa synkkaa niin hyvin. Miksei sinkkunaisten kanssa voi synkata samalla tavalla ikinä?

 

[Ted Raikas]

Tämähän se juuri vituttaakin. Että kun ne ovat järjestään varattuja naisia, joiden kanssa synkkaa niin hyvin. Miksei sinkkunaisten kanssa voi synkata samalla tavalla ikinä?

Koska parhaat naiset on jo viety... hehhehheh.

No, ei ehkä ihan niinkään, mutta luulen, että sama homma voi toimia käänteisestikin. Eli varatut miehet on sinkkunaisille tietyllä tapaa houkutteleva kohde. Varmaan se johtuu siitä ianikuisesta jutusta, että ei ole tyrkyllä. Ainakaan jos on tyytyväinen suhteeseensa. Silloin on rentona ja ei yritä erityisesti mitään, ainakaan tehdä ylenpalttista vaikutusta. Sellainen ihminen on kiehtova ja tuntuu olevan itsensä kanssa sujut.

Kun juttelee varatun naisen kanssa, niin hän ei yleensä oleta, että yrität pokata ja pitää sinua herrasmiehenä. Jos rupeat yrittämään jotain ylimääräistä niin se yhteys katkeaa nopeasti. Näin ollen jos olet vaan peruskohtelias oma itsesi, niin nainen pitää sinua hyvänä ystävänä - keskustelu sujuu mallikkaasti.

Eli ei kannata rakennella mitään pilvilinnoja. Been there done that.

 

[PataJaska]

No, ei ehkä ihan niinkään, mutta luulen, että sama homma voi toimia käänteisestikin. Eli varatut miehet on sinkkunaisille tietyllä tapaa houkutteleva kohde. Varmaan se johtuu siitä ianikuisesta jutusta, että ei ole tyrkyllä. Ainakaan jos on tyytyväinen suhteeseensa. Silloin on rentona ja ei yritä erityisesti mitään, ainakaan tehdä ylenpalttista vaikutusta. Sellainen ihminen on kiehtova ja tuntuu olevan itsensä kanssa sujut.

Juuri näin kuten toveri Raikas tässä sanailee. Tyytyväisessä suhteessa elävän naisen (tai miehenkään) ei tarvitse esittää mitään mitä ei ole. Eikä hänellä ole minkäänlaisia parinmuodostus paineita, jolloin kanssakäyminen sosiaalisissa tilanteissa menee väkisinkin luonnollisempaan suuntaan. Ihminen on tuolloin sitä mitä todella on, aito oma itsensä. Ja jokaisen sellaisen kanssa joka on aito, on lähtökohtaisesti helppo tulla toimeen..

Vaan miksi sitten on kiistatta aina niin, että myös juuri varatut miehet tahtovat kiinnostaa puolestaan naisia (etenkin nyt tietysti sinkkunaisia). Kyse on nähdäkseni ja kokemukseni mukaan siitä, että naiset ikäänkuin sokeasti luottavat toistensa arvostelukykyyn, riippumatta siitä tuntevatko he toisensa vai eivät. Jos joku nainen on sinut hyväksynyt suhteeseen kanssaan, sinulla on ehkä sormus ja vaikka yhteinen lapsikin, niin silloin naisten silmissä sinussa on kerta kaikkiaan pakko olla yksi tai useampi hyvä ominaisuus, joka tekee sinusta potentiaalisen kumppanin moniin muihin miehiin verrattuna. Ja juuri tällaisia miehiä, potentiaalisia kumppaneita, jokainen nainen on etsimässä. Ja siksi varattu kiinnostaa..

 

[Kalalokki]

Lisäksi nainen saa siitä varmaan hurjaa egoboostia itselleen, kun hän kelpaa paremmin varatulle äijälle kuin tämän miehen puolisolle. Eli voitetaan toinen nainen tällaisessa "kilpailutilanteessa".

 

[M@rko77]

Tämähän se juuri vituttaakin. Että kun ne ovat järjestään varattuja naisia, joiden kanssa synkkaa niin hyvin. Miksei sinkkunaisten kanssa voi synkata samalla tavalla ikinä?

Been there, done that. Sympatiat bro..

 

[oiler99]

No totta puhuen tämä nainen mainitsi , ettei häntä kiinnosta katsoa kun poikaystävä juopottelee. Oli kuulemma kesken muutonkin kaveri lähtenyt ryyppäämään.

Parempi ettei tässä mene asioiden edelle. Jos tässä jotain alkaa oikeasti tapahtua, se on sen ajan juttu sitten. Niin monta kertaa on tullut otettua siipeen näissä asioissa.

 

[Hippi Hiiri]

...

Kirjottamasi perusteella voit kohteliaasti ehdottaa häntä vaihtamaan lennosta. Mitä hävittävää sinulla on? Hänen aloitteestaan tuskin tulee tapahtumaan mitään. Pitäisi potkia poikaystävä pois ja olla samalla tyhjän päällä sen suhteen, kiinnostaako sinua edes.

Noin muuten joidenkin naisten kanssakäymistyyliin kuuluu pieni flirtti oli parisuhdestatus mikä tahansa, joten pelkästään parista kiusoittelevasta sanasta ei kannata vielä kastella housuja.

***

Töissä oli hauska tilanne, kun muutaman katseen (niitä puoli sekuntia liian pitkiä, u know) ja parin sanan vaihdon jälkeen olin aivan satavarma, että tuon naisen kanssa synkkaisi. Koskaan ennen ei ole ollut noin varmaa fiilistä. Kun nyt on kuitenkin tilanne päällä toisaalla, joten purin hammasta enkä tarjonnut numeroa.

Vituttaa jopa vähän.

 

[Ted Raikas]

Noin muuten joidenkin naisten kanssakäymistyyliin kuuluu pieni flirtti oli parisuhdestatus mikä tahansa, joten pelkästään parista kiusoittelevasta sanasta ei kannata vielä kastella housuja.

Tämä pitää kyllä paikkansa. Samalla he varmistavat, että tietynlainen ihailu heitä kohtaan pysyy voimassa ja täten mies pysyy myös kaverina helpommin. Onpahan sitten olkapää mitä vasten itkeä jos menee kehnosti. Joidenkin naisten tapa pitää haaremia itsellään. Pitää olla erilaisia ihailijoita miespuolisissa vähän eri tarpeisiin. Laskelmoivaa kuin mikä.

 

[mikse]

Noin muuten joidenkin naisten kanssakäymistyyliin kuuluu pieni flirtti oli parisuhdestatus mikä tahansa, joten pelkästään parista kiusoittelevasta sanasta ei kannata vielä kastella housuja.

Ja lisätään tähän vielä se, että miehet (varsinkin nuoremmat) usein tulkitsevat kiinnostukseksi jo sen, jos nainen juttelee/keskustelee ihan normaalisti. Ei tietenkään välttämättä näin tässä tapauksessa, mutta eipä silti olisi ensimmäinen kerta.

 

[Lampinen]

Tää on oikeesti käsittämätöntä. Tänään taas nähtiin :)

Yövuoroa kun tässä painaa, niin päivällä herää palttiarallaa siinä 3-4 välissä. Sitten vie pikkuveljen futisreeneihin (1,5h), käy itse salilla ja kaupassa (1,5h) ja kun rouva pääsee itse töistä about varttia vaille 7, niin löytää valitettavaa siitä, että pääsin "vasta" 15 yli 8 paikalle. Muuttoa ollaan siis tekemässä ja tänään ohjelmanumerossa oli ainoastaan astiaston yms, pikkutavaran vientiä johon riitti tasan yksi ajokerta. Hänen mielipiteensä mukaan meikäläinen ei ole tänään kiirehtinyt mihinkään. Juoksin koko helvetin päivän molo kolmantena, että oikeasti kerkesi edes pyykillä+syömässä käymään. Tämä tulee naiselta, joka oikeasti ei tätä usein harrasta, mutta mistä nämä suonenvedot? 1-2 kuukaudessa tulee tällaista settiä, kuin tuhkasta.

 

[Beast]

Ja lisätään tähän vielä se, että miehet (varsinkin nuoremmat) usein tulkitsevat kiinnostukseksi jo sen, jos nainen juttelee/keskustelee ihan normaalisti. Ei tietenkään välttämättä näin tässä tapauksessa, mutta eipä silti olisi ensimmäinen kerta.

Niin ja myös usein niinpäin, että naiset luulee että mies luulee, että nainen on kiinnostunut. Tulipas monimutkaisesti sanottua. Ärsyttää naiset, jotka luulee että kaikki on niihin ihastuneita.

Sitten lainauksen vierestä, eli itse olen sinkku ja olen toisaalta hyvin tyytyväinen tilanteeseen. Välillä sitä haikailee parisuhteen perään, mutta usein naiset pistää vain ärsyttämään. Olen siis hetero. Näen parisuhteessa tällä hetkellä paljon rasittavia ja negatiivisia asioita, myös tietenkin jotakin positiivista.

Mua ärsyttää myös se, että naiset hallitsee tätä maailmaa viettylyvoimallaan. Naisen viettelyvoimassa ei ole sinällään mitään pahaa, mutta kun nainen pyrkii hallitsemaan miestä viettelyvoimansa ja viekkautensa kautta, se on väärin. Nainen on kaiken keskipiste, nainen valitsee miehen, naista pitää miellyttää, naisen eteen pitää tehdä töitä, että saa hänet. Ennen mies sai valita naisen. Nyt nainen hallitsee römpsällään ja vie miehiä kuin pässiä narussa.

Sitten vielä vähän selvennystä. Rakastan silti naisia, en voisi elää ilman naisia. Minulla ei ole naisvihaa. Vain ärsytystä. Arvostan naisia todella paljon.

 

[Pallonivel]

Nyt nainen hallitsee römpsällään ja vie miehiä kuin pässiä narussa.

Tästä aivan samaa mieltä. Muistan sen elävästi edelleen (varmaan 10v sitten..)kun eräs nainen sanoi, että jos hänen mies käy vaikka ryyppäämässä, niin turha tulla sitten vonkaamaan viikkoon. Vieläkin nostattaa karvat pystyyn tuollainen asenne.

.. tulipas huono suomi mutta ei jaksa näin juhannuksen seudulla nusasta edes pilikkua.

 

[Sambody]

.. tulipas huono suomi mutta ei jaksa näin juhannuksen seudulla nusasta edes pilikkua.

Voikun se olisi siihen pilkun nussimiseen jäänytkin. Perkele.

 

[Birchman]

Dodiin, päivitetäänpäs tänne taas!

Tämä ketju on ollut mulle parisen vuotta aikamoinen murheenkryyni. Tuntuu, että tasaisin väliajoin olen ollut täällä nillittämässä ties mistä asioita. Ihastunut järkyttävän nopeasti naisihmiseen ja sen jälkeen alkanut stressata, kun asiat eivät olekaan menneet käsikirjoituksen mukaan. Edellä mainittua tilannetta kutsun heijastukseksi. Halu jotain asiaa kohtaan on niin suuri, että pienenkin signaalin saadessaani olen jo päässäni kelannut "miten asioiden pitäisi mennä". Samalla tietenkin unohtaen sen, että parisuhteessa on kaksi individuaalia, joiden molempien tarpeita pitää huomioida.

Noh tässä keväällä tapasin yhden likan johon taas kerran "ihastuin tulisesti". Eipä tullut ruusuista loppua sille asialla. Olin tosi rikki ja mietin, etteivät nämä naisasiat tunnu olevan minua varten. Tämä kaikki kuitenkin antoi minulle pienen ärsykkeen alkaa tutkia itseäni ja omaa käytöstäni tarkemmin. Onko sittenkin niin, etteivät kaikki naiset ole pahoja lumppuja. Olisiko kuitenkin niin, että omissa toimintatavoissani olisi hieman korjattavaa.

Oman identiteetin muokkaaminen ei ole ihan sieltä helpoimmasta päästä. Nyt en missään nimessä tarkoita minkään roolin päälle laittamista. Vaan enemmänkin sitä, että kyseenalaistaa omat reaktiot, omat toimintatavat ja ennenkaikkea oman ajatusmaailman! Tähän noin neljännesvuosisadan ikään mennessä ihmiselle on muodostunut käsitys omasta itsestään pitkälti ympäristön palautteen perusteella. Riippuen palautteen laadusta, sitä on tietoinen mihin pystyy ja mihin ei. Tässä on vain se ongelma, että negatiivinen palaute tietyissä asioissa alkaa rajoittaa omaa toimintaa. Naisiin liittyen asiat voivat olla vaikka seuraavia: "En minä viitsi sitä pyytää ulos. Ei sille kannata jutella kun se pitää mua tyhmänä. Ei sitä meikäläisen seura kiinnosta..." Listaa voi jatkaa vaikka kuinka pitkälle. Kunnes tajuaa senkin olevan vain ajatusten prosessia, jonka voi lopettaa kunhan vain itse niin päättää! Ja kun sen päättää, huomaa viettävän aikaa sellaisten naisten kanssa, jotka vielä muutama vuosi sitten olivat aivan Way out of my League...

Tällä hetkellä olen alustavasti sopinut treffit yhden todella mukavan oloisen naisen kanssa. Pitkin kesää ovat naiset lähestyneet meikäläistä seuranhakumielessä. Ja mulle ehkä se tärkein juttu on ollut se, että olen vihdoin ja viimein alkanut oppimaan naikkosten kanssa olemisen hienouksia. Olla vähän etäinen, ei missään nimessä tyly. Oppinut pitämään keskustelut ainakin alussa ympäripyöreässä, eikä niin että yrittäisi heti tehdä jonkun "vaikutuksen" kertomalla kansantaloustieteen makroteoriaa... Kohdella niitä naisia tasavertaisesti, eikä alkaa palvomaan maata heidän jalkojen alla. Pilke silmäkulmassa ja vähän renttueinarin meininkiä mukaan. Ja palaute on aivan tajuttoman positiivista. Likat nauravat ja haluavat jutella meikäläisen kanssa. Yhtäkkiä meikäläisen seura kiinnostaakin aivan eri tavalla kuin männä vuosien aikana. Ja sitä kiinnostusta tulee myös sellaisten naisten osalta, joilta olen joskus aikoja sitten saanut lähinnä kylmiä katseita.

Katsotaan sitten, miten hienosti mun teesit toimivat kun seuraavan kerran päästän itseni todella ihastumaan. Nythän tilanne on se, etten halua mitään kovin syvällistä tunnesidettä luoda. Haluan vain pitää hauskaa ja nauttia siitä, että mulla on aivan tajuttoman hyvä olo. Tuntuu kuin olisi repinyt sadan kilon kahleet käsistä ja jaloista irti :)

Hyvää kesää kaikille!

 

[pepsi]

Naiseni oli kertonut kaverilleen, että hänen tunteensa minua kohtaan ovat viilentyneet. Toki naiseni eli tavallista pidempää alkuhuumaa, ja nyt ilmeisesti karu arki on lyönyt päin kasvoja. Miten täytyisi toimia? Viettää entistä enemmän aikaa hänen kanssaan, ja "voittaa" hänet takaisin vai antaa hieman siimaa ja olla enemmän omissa oloissaan, jolloin hän ehkä tajuaa kuinka hienoa meillä on ollut? Fakta on kuitenkin se, että olemme varmaan viettäneet liikaa aikaa yhdessä. Vinkkejä, kokemuksia tai samanlaisia tilanteita otetaan vastaan. Kerrottakoon vielä, että olemme olleet kimpassa abouttiarallaa vuoden.

 

[Tadu]

Naiseni oli kertonut kaverilleen, että hänen tunteensa minua kohtaan ovat viilentyneet. Toki naiseni eli tavallista pidempää alkuhuumaa, ja nyt ilmeisesti karu arki on lyönyt päin kasvoja. Miten täytyisi toimia? Viettää entistä enemmän aikaa hänen kanssaan, ja "voittaa" hänet takaisin vai antaa hieman siimaa ja olla enemmän omissa oloissaan, jolloin hän ehkä tajuaa kuinka hienoa meillä on ollut? Fakta on kuitenkin se, että olemme varmaan viettäneet liikaa aikaa yhdessä. Vinkkejä, kokemuksia tai samanlaisia tilanteita otetaan vastaan. Kerrottakoon vielä, että olemme olleet kimpassa abouttiarallaa vuoden.

Eipä tuohon voi suoranaista vastausta antaa. Itse vastaavassa tilanteessa yrittäisin antaa siimaa, mutta ne hetket kun olette yhdessä panostaisin hieman ekstraa. Voisit ehdottaa vaikka jotakin kivaa tekemistä mikä ei olisi niin "arkea".

 

[Chambza]

...

Hienoa, kun kivasti menee! Toisaalta, hieman kärjistäen, olikos tämä nyt jo toinen "suuri valaistuminen" tämän vuoden nimiin sinulle Birchman?

Enemmänkin kuitenkin huomioni kiinnittyi taas kerran viestissä naisasioiden määrään. Suuria ihastuksia tuntui olevan useampia viimeisen puolen vuoden ajalta, ja virityksiä siellä sun täällä. Monet muutkin ovat aikojen saatossa tunnustautuneet helposti ihastuviksi. En pysty käsittämään.

Taisin ihastua viimeksi vuonna 2007. Sitä ennen vuonna 2004. Muita ei taida aikuisiällä olla. Tai no vuonna 2009 ystävystyin myös mielenkiintoisen naisen kanssa, mutta sitäkin tekemättä jättämistä harmittelin oikeastaan vasta pari vuotta myöhemmin, kun selvisi että ko. kaunottarella olisikin ollut vastavuoroista kiinnostusta. Vuosien varrella on tullut vastaan paljon enemmän naisia jotka ovat olleet kiinnostuneita minusta, kuin toisinpäin.
And don't get me wrong - maailma on jotakuinkin puolillaan kauniita naisia, joihin tunnen kyllä seksuaalista vetoa. Mutta niin, että kiinnostuisi jostain henkilöstä siinä määrin, että alkaisi tekemään asioiden eteen jotain? Eipä kovin usein tunnu tapahtuvan. Ihmettelenkin siis, onko suuri enemmistö todella niin paljon helpommin kiinnostuvaa sorttia kuin sivuunkirjoittanut, vai kokevatko he kenties "huononkin" parisuhteen paremmaksi kuin yksinolon?

Ja ihmettelen myös monien muiden kirjoittajien naisasioiden määrää. Viettääkö väki aikaansa viikonlopusta toiseen jossain baareissa notkuen, tai tutustuu jatkuvasti uusiin ihmisiin keikoilla, taidenäyttelyissä tai kansalaisopiston virkkauskursseilla? Minä käytän päiväni töihin, ja iltani ja viikonloppuni jaan opinnoille, urheilun harrastamiselle ja sen seuraamiselle, enkä voisi kuvitellakaan tekeväni toisin. Sen ajan, mikä on mahdollista käyttää sosiaaliseen kanssakäymiseen, käytän mieluummin laadukkaasti ystävien seurassa, kuin kummallisilla naismetsästysretkillä.

Olikohan tässä viestissä jotain muutakin pointtia kuin se, että vaikutan olevan saamaton nahjus, joka ei haluaisi tehdä itse mitään, mutta saada silti kaiken - tai ainakin sen naisen. No ehkä joku sen pointin löytää. Tiivistän sen itse sanoen, että en vaan ymmärrä.

 

[Birchman]

Hienoa, kun kivasti menee! Toisaalta, hieman kärjistäen, olikos tämä nyt jo toinen "suuri valaistuminen" tämän vuoden nimiin sinulle Birchman?

Sanotaanko näin, että itselle näitä "valaistumisia" tulee kyllä tasaisin väliajoin. Olen aika impulsiivinen persoona. Välillä menee hyvin ja välillä taas vähän huonommin. Mutta näiden "valaistumisten" jälkeen on joka kerta ollut ainakin itsellä helvetisti parempi olo.

En nyt rupea erittelemään sen enempää, mutta kyllä mulla menneisyydessä on ollut tiettyjä vaikeita juttuja, jotka ovat vaikuttaneet omaan minä-kuvaan ja suhtautumiseeni ympäröivää maailmaa kohtaan. Yhteistä näille kaikille "valaistumisille" ovat se, että niin töissä, opiskelussa, urheilussa kuin kavereidenkin kanssa on alkanut sujumaan aivan eri tavalla kuin ennen. Jotenkin naisiin liittyy kuitenkin tunnetta enemmän, joten kirjoittelenkin tähän ketjuun mieluummin kuin Työasiat -ketjuun :)

Enemmänkin kuitenkin huomioni kiinnittyi taas kerran viestissä naisasioiden määrään. Suuria ihastuksia tuntui olevan useampia viimeisen puolen vuoden ajalta, ja virityksiä siellä sun täällä. Monet muutkin ovat aikojen saatossa tunnustautuneet helposti ihastuviksi. En pysty käsittämään.

Ihmiset ovat erilaisia. Itse en pidä itseäni minään pleijerinä, vaikka jotkut naiset niin saattavat ajatellakin. Itseasiassa todellista läheisyyttä en ole kokenut sitten entisen tyttöystäväni kanssa. Silloin tuli heittäydyttyä mukaan ja sitä iloa kestikin vajaat kaksi vuotta. Ja tällä en nyt tarkoita fyysistä läheisyyttä vaan ihan juurikin sellaista "ah tässä se nyt on"-meininkiä.

Nykyään sitä hakee hetken huuman jostain ja nauttii elämästään ihan omin avuin. Ja voin kertoa tämän olevan yllättävän yleistä tietyissä piireissä. Sellaista kevytmielistä sinkkuelämää, jossa ei kuitenkaan ole tarkoitus loukata ketään. Ei siinä, ettenkö minäkin haluaisi kokea jalat alta -fiilistä jonkun naisen kanssa. Mä uskon kuitenkin siihen, että se tulee sitten ihan yllättäen ja juuri sellaisesta suunnasta, jota ei itse osannut ennustaa yhtään.

Ja sen verran tosiaan pitää tarkentaa, että ihastuksia on viimeisen viiden vuoden aikana yhteensä kolme, joista yksi oli tämä entinen tyttöystäväni. Sitten loput ovat olleet juuri sellaista hetken huumaa, joka on aika nopeasti itseltäkin lopahtanut.

Ja ihmettelen myös monien muiden kirjoittajien naisasioiden määrää. Viettääkö väki aikaansa viikonlopusta toiseen jossain baareissa notkuen, tai tutustuu jatkuvasti uusiin ihmisiin keikoilla, taidenäyttelyissä tai kansalaisopiston virkkauskursseilla?

No ainakin näin kesäaikaan sitä tulee vietettyä aika paljon aikaa kaveriporukoissa ja viikonloppuisin juhliessa. Asioita, joita tällä hetkellä voin tehdä täysin puhtaalla omalla tunnolla juuri niin paljon kuin haluan. Tiedän, että jossain vaiheessa elämääni tähän tulee muutos. Silloin "elämätön elämä", joksi jotkut sitä saattaisivat kutsua voisi harmittaa. Ainakin itselle tämä sopii nyt enemmän kuin hyvin.

Toinen asia on sitten se, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä nätimpää tyttöä tuntuu olevan tarjolla. Ja kun sitä tarjontaa kerran on, pitää siitä myös osata nauttia. Mun mielestä ei kannata ottaa sitä ensimmäistä vastaantulijaa vastaan vaan rohkeasti katsoa minkälaisia erilaisia naisia sitä oikein on. Ja kyllä tässä itse ainakin on jo pikkuhiljaa ymmärtämään, mitä haluaa ja mitä ei. Ei se ulkonäkökään kauhean pitkälle kanna, jos korvien välissä on sahanpurua...

Olikohan tässä viestissä jotain muutakin pointtia kuin se, että vaikutan olevan saamaton nahjus, joka ei haluaisi tehdä itse mitään, mutta saada silti kaiken - tai ainakin sen naisen. No ehkä joku sen pointin löytää. Tiivistän sen itse sanoen, että en vaan ymmärrä.

Uskon, että mä löysin sun pointin ainakin osittain. Ihmiset ovat erilaisia. Jotkut pitävät pienessä porukassa olemista, joissa ihmissuhteille annetaan suurempi merkitys. Itse kuulun myöskin tähän porukkaan, tosin opettelen harrastamaan hieman kevyempiä ihmissuhteita. Sen olen ainakin huomannut, että itsensä pitää laittaa peliin. Mennä rohkeasti juttelemaan uusien ihmisten kanssa ja sitä kautta sitten mahdollisesti tutustua näihin henkilöihin. Tähän mennessä kukaan ei ole kotoa asti tullut hakemaan!

Kaippa mulla on nyt vähän sellainen fiilis myös, etten kovin helposti haluaisi sydänsuruja itselleni hankkia. Aiemmin olen ottanut tähän avuksi totaalisen kiellon naisasioihin. Sitten kun joku houkutteleva mimmi on tullut kohdalle, ollaan taas heti sata-lasissa ja mietitään ja pohditaan kaikkia mahdollisia asioita. Senkin takia naisten kanssa hengailu vähän vähemmän vakavissa merkeissä antaa ihan hyvää oppia jatkoa varten. Mulle riittää nyt se, että saan tehdä omia asioitani ja saan aina välillä huomiota mimmeiltä. En mä mene millään kliseisillä iskulauseilla kellekään juttelemaan. Kunhan keskityn siihen, että itselläni on hauskaa. Toiminut toistaiseksi ainakin tosi hienosti. Mitä vähemmän yrität saada naisia, sitä enemmän niitä saa. Kunhan on vaan pilke silmäkulmassa ;)

 

[pettter]

Joo tällaiseksi mut vanhemmat opetti. Faija oli kuulemma silloin joskus kova naistenmies. Sukulaiset ovat kertoneet. Ja muistan mäkin kun olin penska ja faija kertoili niitä joitain juttujaan. Ja mutsia mä en ole koskaan oikein ymmärtänyt. Se on sellainen tyypillinen nainen, vähän kuin Hannele Lauri siinä naisen logiikka -sketsissä. En mä nyt sille luuria korvaan lyö, mutta harvoin jaksan vastata. Joo avauduinpahan hieman...

 

[Klassinen sentteri]

Joo yleensä sanotaan, että kauniit naiset ovat vittumaisia ja pinnallisia otuksia. Itse olen kyllä tullut siihen tulokseen, että noi lihavat ja rumat naiset on niitä katkeria ja erittäin vittumaisia luojan luomuksia. Sitten vielä ihmettelen sellaisia miehiä, jotka seurustelevat tollasten lehmien kanssa.

 

[Temptation]

Tuntemani lihavat naiset ovat yleensä varustettu reippaasti heikommalla itsetunnolla kuin hoikat naiset. Tämän seurauksena nainen voi ainakin suhteen alkumetreillä olla todella vittumainen/mustasukkainen, koska lähtevät vertailemaan itseään muihin. Lisäksi heillä on useammin riittämättömyyden tunnetta ja siitähän sitä riitaa saa aikaseksi.

Mutta niinhän sitä jossain legendoissa sanotaan, että oman itseluottamuksen pystyy näkemään kumppanista. Itsevarma mies voi lähteä tavoittelemaan kaunista naista, kun puolestaan heikolla itseluottamuksella varustettu vätys tyytyy vähemmän kauniiseen. Ainakin joskus tämä saattaakin pitää paikkaansa.

Läskien kanssa ei kukaan halua seurustella muutenkaan, ja nämä ovat kaiken lisäksi vielä vittumaisiakin? Hohhoijaa.

 

[pakki3000]

Läski-juttuun responssi täältäkin. Jos ulkonäkö ei miellytä niin ei sitä kyllä luonteella korvata. Saa aika suklaamisu olla... Mutta toisaalta on niitä projektiläskejäkin tarjolla, siis niitä jotka ovat nättejä, mutta läskejä. Eli siis löytyy kuuma neito kaiken sen läskin alta, minkä itse treenauttaa sielta ulos ja korjaa itse työn ja tuskan hedelmät.

Niinhän sä luulet..korkeintaan saat sen vähäks aikaa motivoitua liikkumaaan, mutta lopulta meistä jokainen on kuitenkin suht sellainen mikä on..luultavimmin jos saat sen treenautettua ja siitä tulee hyvän näkönen ni se jättää sut, kun sä et enää pelaa samalla sarjatasolla (ainakaan sen mielestä kun nousee muiden miesten huomio hattuun) ;)