Kaikkein helpointahan parisuhteessa tai puolivakinaisissa suhteissa on olla ihan vain oma itsensä. Itseluottamus auttaa kummasti, etenkin jos se on molemmilla kunnossa.
Minä en kyllä voisi kuvitellakaan mitään muuta kuin olla oma itsensä, missä tahansa suhteessa.
Voisihan sitä vähän omaakin tilannetta päivittää, kun edellisestä on jo aikaa.
Itse erosin reilu kaksi vuotta sitten yli 10 vuoden suhteesta ja viiden vuoden avioliitosta. Suhde nyt oli melko tapahtumarikas oma tarinansa, mutta jäi siitä sentään yksi lapsi (asuu luonani) ja hän onkin parasta mitä minulle on tapahtunut. Parina viime kesänä minulla oli muutama puolivakinainen suhde, mutta mitään vakavampaa ei noista päässyt kehittymään. Noista suhteista pisin suhde oli puolen vuoden mittainen, joka tyssäsi lopulta ainakin osaksi siihen, että kumpikaan ei halunnut kuitenkaan lopulta vakiintua ja liittää isompaa perhettä yhteen - ehkä me emme olleet toisillemme kuitenkaan ihan täysin toimiva pari. Todennäköisesti siitä jäi kuitenkin elämän mittainen kaverisuhde, mikä sopii molemmille hyvin.
Eron jälkeen alusta lähtien tein itselleni selväksi sen, että minun on ihan turha vetää mitään ihmeellistä roolia tai peliä mihinkään suuntaan, vaikka uusien ihmisten edessä sellainenkin on periaatteessa aina mahdollisuus. Luotin siihen, että kyllä se sopiva jossain vaiheessa näilläkin korteilla löytyy ja jos ei löydy, niin olen ihan tyytyväinen sinkkunakin. Niinpä kerroin tapaamilleni naisille avoimesti jutuistani ja kiinnostuksistani, kävin treenaamassa kun siltä tuntui, tapasin kavereita kun oli aikaa ja katsoin peliä kun oli suosikkijoukkueeni peliyön /-illan aika.
Toki otin toisen huomioon ihmisenä ja parisuhdekumppanina, mutta en sen ihmeemmin pyrkinyt itseäni muokkaamaan. Mielessä kävi ajatuksia, että ehkä olin liian monessa mukana, jotta pitkään toimivia suhteita olisi ollut mahdollisuus perustaa. Viime keväänä ja kesänä oli pari eri aikaan ollutta suhdetta, mutta kun niistä ei lopulta tullut pidempiä, viime syksynä heitin naisia koskevat ajatukset jonnekin taka-alalle ja pyrin keskittymään vain niihin asioihin, joita minulla oli toiminnassa - olin jo aloittanut maratontreenit ja kävin vielä lisäksi potkunyrkkeilemässä, joten niissäkin oli ihan riittävästi mietittävää ja tekemistä.
Muutamaan kuukauteen ei ollut naisrintamalla mitään ja olinkin tyytyväinen elämiseen tyttäreni, liikuntaharrastusten, kavereiden ja töiden keskellä. Viime vuoden loppuvuodesta sain yhdeltä naiselta tekstiviestin. En ollut koskaan tavannut kyseistä naista, sillä olin aikanaan tehnyt hänelle selväksi tapaavani jo toista naista (minulla oli nettipalvelussa ilmoitus, josta tuli kahden kanssa kirjoiteltua muita enemmän - ensimmäisen kanssa tuli sitten jonkinlainen suhde viime vuoden keväällä/kesällä ja tämä toinen jäi "tekstiviestitutuksi" siinä vaiheessa kun päätin heittää naisajatukset kokonaan pois).
Olimme pitäneet yhteyksiä tämän "tekstiviestinaistutun" kanssa muutamaan kertaan kevään jälkeen viesteillä ja kyselleet toistemme kuulumisia. Mitään suhteita tai edes näkemistä en kuitenkaan miettinyt sen enempää, kun en tavallaan halunnut minkään sotkevan mielestäni hyvää tilannettani sinkkuna. Yhtenä iltana sain kyseiseltä naiselta viestin, jonka jälkeen kirjoiteltiin muutamia tekstiviestejä ja päätettiin lopulta viimein katsoa millainen ihminen niitä viestejä on oikein kirjoitellut.
Naisen kanssa synkkasi lenkkimaastossa ihmeen hyvin. Ajattelin kuitenkin vielä ensimmäisen näkemisen jälkeen, että olen niin tyytyväinen tähän mitä minulla on, että mitään vakavampaa parisuhdetta en tästä halua. Ensimmäinen tapaaminen johti kuitenkin toiseen tapaamiseen ja sen jälkeen niitä alkoi tulla sen verran usein, että nyt tässä suunnitellaan jo suurperheen perustamista tosissaan viiden lapsen kanssa.
Tämä kyseinen nainen arvostaa esimerkiksi harrastuksiani korkealle, ymmärtää niihin käyttämäni ajan ja ymmärtää itsekin jälkikasvua saaneena sen, että arvotan tyttäreni korkealle elämässä. Toki ainahan elämässä voi tapahtua asioita nopeasti, joten jalat maassa mennään eteenpäin. Tilanne näyttää kuitenkin hyvältä ja kyllähän tässä toimivasssa parisuhteessa on hyvä olla, kun saa olla se oma itsensä edelleen. Sen olen tästä oppinut, että joskus on ihan hyvä vähän joustaa jostain periaatteista ja avartaa vaikka ihan uteliaisuudesta näkemyksiään.