Naisasiat

[HJL]

Samat ajatukset tässä on mielessä pyörineet. Ja löysässä hirressä roikkuminen on tosiaan pahinta mahdollista, joten taidan jutella jo tänä iltana tytön kanssa nämä asiat selviksi.

Jos jaksat, laita jossain vaiheessa raporttia, miten meni. Eipä se muuten minulle kuulu, mutta ihan mielenkiinnosta, menikö mun veikkaus oikein. :D

 

[scholl]

Tuota, empiria olisi vain este schollin asiantuntemukselle - mieshän suunnittelee kirjaa parisuhteista (julkaisu on nyt kai jo pari vuotta myöhästynyt), ja uskoisin että varsinainen parisuhde olisi merkittävä este näkemyksen selkeydelle. Itsekin kirjoitan pian kirjan nuolenpääkirjoituksesta tai hiukkasfysiikasta, ja näkisin että vähäisinkin tieto vaikeuttaisi työtä huomattavasti.

Finanssikriisi tuli väliin. Siis Lehman Brothers tapauksesta liikkeelle lähteneet tapahtumaketjut ovat johtaneet siihen, että joudun keräämään materiaalia ja lukemaan runsaasti kirjallisuutta, jotka liittyvät siihen, kuinka eurooppalaisten ja varsinkin suomalaisten koko mentaliteetti on pielessä. Pyrin siis nallewahlroos-maisen tiiliskiven tekemiseen jollain aikavälillä ja naiset saavat vain yksittäisiä lukuja. Hoidan siis ohimennen naiset siinä kuriin, he eivät ole pääaihe.

Ja kuten olen aiemminkin maininnut niin en ole vielä seurustellut, pelkästään tapaillut, koska se seurustelu on virallinen tapahtuma ja sitä ei julkaista, jos kyseessä on tyyppi, joka ei ole millään tavalla kiinnostava. Sitä paitsi se on huonoa imagoa, jos kuka tahansa kelpaa.

Mitä tulee tuohon Birchmaniin niin hän ei osaa rakentaa itsestään houkuttelevaa kokonaisuutta. Eihän se niin saa olla, että joutuu kilpailemaan jonkun speden kanssa jostain naisesta. Pitää olla sillai välinpitämätön kuten entinen pääministeri Giulio Andreotti oli ainakin eilen nähdyn Il Divo -elokuvan mukaan. Naiset pörräävät ja ehdottelevat, niin se menee. Ei miehen tehtäviin kuulu ottaa yhteyttä, koska keskimäärin mies on se pätevämpi osapuoli.

 

[costi]

Jos jaksat, laita jossain vaiheessa raporttia, miten meni. Eipä se muuten minulle kuulu, mutta ihan mielenkiinnosta, menikö mun veikkaus oikein. :D

Nojoo, juteltiin äsken about tunti ja saatiin asiat selvitettyä.

Tytön exä oli ottanut ilmeisesti raskaasti heidän eronsa ja tytön näkeminen minun kanssani ei ainakaan parantanut tilannetta. Yliempaattisena ja välittävänä ihmisenä tyttö sitten ahdistui exänsä puheista ja pelkäsi ettei ko. henkilö kestä henkisesti kasassa. Epäilyä tukevia tekijöitäkin kun löytyy. Tähän vielä lisättynä se, että edellisellä tapaamiskerrallani tyttö oli tulkinnut minua väärin ja luuli minun suuttuneen hänelle. Sopivasti siis vielä väärinkäsityksiä ahdistuksen päälle.

Saatiin puhuttua asiat selviksi ja ylipäätään käytyä ehkä meidän suhteen (luottamusta) kehittävin keskustelu tähän mennessä. Kylläpä putosi kivi sydämeltä :)

Kannattaisi nyt ainakin ilmoittaa, että tuollaiset tunnin keskustelut eivät ehkä ole ihan linjassa sen kanssa, mitä sinä tästä likasta haluat.

En huomannut kommentoida tähän aiemmin, mutta ilmoitin kyllä tytölle seuraavana päivänä ko. tapauksen olleen ensimmäinen ja viimeinen laatuaan. Tyhjät tuopit jätetään pöytiin kun siltä tuntuu, ei ihmisiä.

 

[Jomppa_Koo]

Kerron tässä välissä oman mielipiteeni naisasioista noin yleisesti ottaen. Ihmetyttää kun tässäkin ketjussa miehet antavat ohjeita, että sitä oikeaa kannattaa vain odottaa ja odottaa ihan kaikessa rauhassa. Miksi? Tietääkseni voit kuolla kupsahtaa mikä hetki tahansa? Ihmeellinen ajatusmaailma. Siinäpä sitten vain odotatte hölmöinä. Onneksi itse tiedän nyt että kuka olisi ollut se oikea pakeista huolimatta. Olen jo vuosia sen tiennyt. Nyt on sellainen tilanne että olen väsynyt näihin kaikenmaailman naisasioihin ja en jaksa edes tutustua naisiin. Viimeksi kun baarissa kävin ja tilasin juotavaa, niin joku muija siihen tuli etuilemaan ja riitahan siitä tuli. Olin jonossa selvästi ensin ja sitten tullaan siihen törmäilemään sekä huutamaan että olen kireä, kun huusin vastaan että ota se juotava ja häivy. En ole yhteenkään naiseen yhteydessä ja se siitä. Jomppa on sinkku sekä neitsyt.

 

[Konson Antti]

En minä ainakaan tuommoista neuvoa täältä muista?

Itse olen ainakin helvetin tyytyväinen, että matkan varrelle mahtui monta "väärää" ennen tätä nykyistä "oikeaa".

 

[Worrell]

Itse olen ainakin helvetin tyytyväinen, että matkan varrelle mahtui monta "väärää" ennen tätä nykyistä "oikeaa".

Tämä juuri. Itse en ainakaan kadu ainoatakaan ex-tyttöystävääni, joita tässä on ollut. Jos yhtäkkiä olisin joskus teini-iässä löytänyt "sen oikean", niin voin käsi sydämellä todeta, että paljon olisi jäänyt näkemättä ja kokematta. Lisäksi on tullut huomattua, että vaikka naiset ovatkin yksilöllisiä, niin kyllä sitä aina noista naisista on tullut opittua edes hieman, kun niiden kanssa on ollut tekemisissä.

Jos Jomppa meinaa odottamisella sitä, että ei pitäisi edes etsiä naisia, niin eihän se nyt ihan noinkaan mene. Itse ainakin miellän naisten kanssa tekemisissä olemisen paljon vapaantuneemmaksi, kun ei ajattele heti, että "nyt äkkiä pitää saada rengastettua tuo ettei kukaan vie!" Eihän väkisin vänkäämällä mitään saa. Kannattaa vain yrittää elää mahdollisimman normaalia elämää ja tutustua ihmisiin, niin eihän sitä tiedä, mitä edestänsä löytää. Nimittäin en minäkään ikinä exiäni väkisin etsinyt. Ne vain sattuivat tulemaan vastaan ja ajan myötä asia x johti asiaan y jne.

 

[Nebula]

Kerron tässä välissä oman mielipiteeni naisasioista noin yleisesti ottaen. Ihmetyttää kun tässäkin ketjussa miehet antavat ohjeita, että sitä oikeaa kannattaa vain odottaa ja odottaa ihan kaikessa rauhassa. Miksi? Tietääkseni voit kuolla kupsahtaa mikä hetki tahansa?

Minua taas ihmetyttää se, miksi jotkut stressaa sen oikean löytymisestä. Kovin on mullakin perseelleen mennyt monet suhteet, mutta en siltikään ole ollut huolissani siitä jos vaikka viettäisinkin loppuelämäni yksin. Viihdyin itseksenikin hyvin ja minun mielestä se on edellytys sille, että voi ylipäätään saada toimivaa parisuhdetta.

Eipä se "oikea" tule väkipakolla vastaan. Nyt olen vuoden ajan ollut nykyiseni kanssa yksissä, joka tuli ihan sattumalta vastaan. Kummatkin viihtyisi itsekseenkin hyvin jos ei oltaisi tavattu, niin tuntuu tämä suhde olevan paljon terveemmällä pohjalla, kuin ne aikaisemmat. Ei ole turhaa takertumista ja saa mennä kavereiden kanssa jos siltä tuntuu. Nähdä ehtii loppuelämän ajan jos niin pitkään ollaan yhdessä.

 

[Leon]

Lainaan suurta ajattelijaa: te ETTE VOI TIETÄÄ, miksi pitää odottaa sitä oikeaa, ellette ole sellaista koskaan kohdanneet.

Tai sitten ihan omin sanoin: kyllä sen tietää, kun se osuu kohdalle.

Tai sitten toiselta kantilta: turha olla sellaisen kanssa, joka ei vain natsaa. Ellei sitten hae pelkkää seksiä/seuraa/seurustelustatusta.

Summa summarum: odottamalla sitä oikeaa, päätyy todennäköisimmin onnelliseen parisuhteeseen. Ehkä jopa perhe-elämään. Älkää nyt kuitenkaan mitään lapsia alkako tekemään. Se on ihan pöljää hommaa.

 

[Bruno]

Tänne saa taas tulla valittamaan. Mikähän siinä on, että aina pitää jonkun asian mättää. Kaikki muu on täydellistä paitsi täysin ylimitoitettu huolestuneisuus.
Otin eilen illalla puheeksi Kazakstan-Suomi-matsin ja kysyin lähtisikö neiti minun ja muutaman kaverin kanssa katsomaan, jos fiksaan liput. Kohteliaasti hän kieltäytyi ja sanoi, että pyydä vain joitain kavereita mukaan.
Noh, neidillä mieli tummui sitten, kun alkoi epäluuloisuus puskea esiin. Arvasin mikä on vialla ja sanoin, ettei tarvitse olla huolissaan mistään älyttömistä dokubileistä, koska minulla on tärkeää menoa seuraavana aamuna, joten ei tarvitse olla huolissaan.
Siitä se sitten lähti. Mitä JOS mulla ei olisikaan sitä menoa seuraavana aamuna? Menisikö sitten dokaamiseksi? Enkö minä pysty lopettmaan, jos otan pari kaljaa? Enkö pysty olemaan ottamatta, JOS kaverit ottavat? Enkö välitä hänestä yhtään, kun on krapulan mahdollisuus seuraavana aamuna, ja pitäisi häntä nähdä iltapäivällä?.
Siis mitä vittua? Rauhallisesti yritin selittää, ettei ole järkeä keskustella siitä, mitä tapahtuu JOS minulla on seuraavana päivänä täysin tyhjä kalenteri, kun ei ole. Muutenkaan ei ole järkeä keskustella asioista, jotka alkavat "mitä jos sitä ja tätä". Sen näkee sitten. Mitä jos joku murtautuu asuntooni, kun olen töissä, mitä jos joku räjäyttää Helsingin jäähallin, mitä jos HIFK vuokraa ensi kaudella Oulun pelireissuille Tupolevin...jne.
Kun minut oli keskellä yötä haukuttu alkoholistiksi, rapajuopoksi, joka ei osaa lopettaa, halua lopettaa tai on muuten vain hunningolla heitin hänet ulos hytistäni ja sanoin, että jutellaan aamulla, kun pääset töistä pois.
Vittu mitä touhua. Suoraan sanottuna raivostuttaa moinen asenne. En ole 4 kuukauden seurustelun aikana tehnyt mitään sellaista, jonka vuoksi hän EI voisi luottaa minuun, vaan olen jättänyt tiettyjä bileitä ja menoja väliin vain siksi, että hänellä olisi parempi olla.
Kaipa se siitä lähtee, mutta luottamuksen on parannuttava. Ymmärrän toki, että paskaa on tullut kottikärrykaupalla niskaan aiemmissa suhteissa, mutta aiemmat suhteet eivät ole olleet minun kanssani. Tietenkin on pelko perssiissä, kun vanhat asiat kummittelevat niskassa, mutta pikku hiljaa niistä on pystyttävä luopumaan.
Muuten kaikki on hyvin, mutta alkoholi+Bruno+Brunon kaverit on sellainen yhdistelmä, joka lopettaa kaiken huumorin.

 

[scholl]

Kun lukee näitä juttuja niin tulee mieleen, että moni ei ole edelleenkään tajunnut sitä, kuinka hölmöä on seurustella naisten kanssa, jotka ovat jo ryvettyneet entisissä suhteissa. Jos valitsee naisen, joka ei seurustele noin vain, vaan arvostaa itseään ja pysyttelee seurustelujen ulkopuolella niin ei ole mitään exien aiheuttamia ongelmia. Ei ole myöskään sellaista ongelmaa, että naiselle kelpaa kuka vain ja hän vaihtaisi miestä kuin paitaa. Eli kannattaa olla tekemisissä laadukkaampien naisten kanssa, jotka eivät ole suostuneet aiemmin seurustelemaan.

Se on nimittäin niin, että osa katsoo suhteita eri tavalla. Samalla tavalla kuin katsovat eri tavalla vaikkapa autoja tai vaatteita. Joillekin auto on vain väline liikkua paikasta a paikkaan b. Joillekin paita on vain paita, tapa peittää alaston ylävartalo ja sillä ei ole väliä, millainen se on. Toisille taas näillä tuotteilla on väliä ja aivan samalla tavalla joillekin ihmisille seurustelukumppanilla on väliä ja joillekin taas ei. Oman näkemykseni mukaan kannattaa pysyttäytyä niissä, joille on väliä ja jotka näinollen eivät ole aiemmin lähteneet seurustelulinjalle.

 

[scholl]

Ihan täysin ei voi yleistää. Osa naisista osaa käyttäytyä. Äsken esim. yksi nuori nainen avasi minulle kaupan oven. Kohteliasta ns.

Kerron tässä välissä oman mielipiteeni naisasioista noin yleisesti ottaen. Ihmetyttää kun tässäkin ketjussa miehet antavat ohjeita, että sitä oikeaa kannattaa vain odottaa ja odottaa ihan kaikessa rauhassa. Miksi? Tietääkseni voit kuolla kupsahtaa mikä hetki tahansa? Ihmeellinen ajatusmaailma. Siinäpä sitten vain odotatte hölmöinä. Onneksi itse tiedän nyt että kuka olisi ollut se oikea pakeista huolimatta. Olen jo vuosia sen tiennyt. Nyt on sellainen tilanne että olen väsynyt näihin kaikenmaailman naisasioihin ja en jaksa edes tutustua naisiin. Viimeksi kun baarissa kävin ja tilasin juotavaa, niin joku muija siihen tuli etuilemaan ja riitahan siitä tuli. Olin jonossa selvästi ensin ja sitten tullaan siihen törmäilemään sekä huutamaan että olen kireä, kun huusin vastaan että ota se juotava ja häivy. En ole yhteenkään naiseen yhteydessä ja se siitä. Jomppa on sinkku sekä neitsyt.

Ristiriitaisia mietteitä sinulla. Toisaalta et jaksa odottaa sitä oikeaa, muttet toisaalta käy huorissa tai ole tekemisissä kenenkään muiden naisten kanssa. Toisaalta on hyvä, että tiedostaa kuinka hyvä juttu on olla sinkkuna. Silloin ei myy itseään halvalla ja ole suhteessa kenen tahansa kanssa, sillä suurin osa ihmisistä on pölvästejä ja huonossa suhteessa oleminen olisi rasittavaa. Niinpä esim. seksi tai vaikkapa elokuvissa käynti pitäisi hyväksyä yksiselitteisesti harrastuksiksi, joten ei tarvitsisi kenenkään esittää olevansa toisesta kiinnostunut, kun niihin puuhiin lähdetään.

Mitä tulee sitten jonossa törmäilyyn niin uhkailu toimii aina. Kannattaa nostaa haloo siitä, että on kokenut vääryyttä ja sitten vielä uhkailla sitä naista niin jatkossa käyttäytyminen saattaa olla parempaa.

 

[Turder]

Siitä se sitten lähti. Mitä JOS...

Tuollaiseen voi aina iskeä takaisin kysymällä naiselta vaikka "jos voitat lotossa, niin kuinka se vaikuttaa suhteeseemme?" tai "jos sinun suosikkimiesnäyttelijä/muusikko/julkkis/urheilija kysyy sinua ulos ja alkaa ehdottelemaan niin mitä sitten meille käy?". Alkaisiko naisella mopo keulimaan mjötööh?

 

[Jeihki]

Mitä JOS mulla ei olisikaan sitä menoa seuraavana aamuna? Menisikö sitten dokaamiseksi? Enkö minä pysty lopettmaan, jos otan pari kaljaa? Enkö pysty olemaan ottamatta, JOS kaverit ottavat? Enkö välitä hänestä yhtään, kun on krapulan mahdollisuus seuraavana aamuna, ja pitäisi häntä nähdä iltapäivällä?.

Kuulostsa ihan siltä, että seurustelet sen Pulkkisen sketsihahmon kanssa.

Se leikistä, mutta kuulostaa melko pelottavalta tuollainen. Itse en ole tottunut sen enempää ruotimaan menojani, eikä tarvitse ruotia vastapuolenkaan.

 

[Seesam]

Kun lukee näitä juttuja niin tulee mieleen, että moni ei ole edelleenkään tajunnut sitä, kuinka hölmöä on seurustella naisten kanssa, jotka ovat jo ryvettyneet entisissä suhteissa. Jos valitsee naisen, joka ei seurustele noin vain, vaan arvostaa itseään ja pysyttelee seurustelujen ulkopuolella niin ei ole mitään exien aiheuttamia ongelmia. Ei ole myöskään sellaista ongelmaa, että naiselle kelpaa kuka vain ja hän vaihtaisi miestä kuin paitaa. Eli kannattaa olla tekemisissä laadukkaampien naisten kanssa, jotka eivät ole suostuneet aiemmin seurustelemaan.

Sanokaa mitä sanotte schollista, mutta tässä asiassa mies on aivan oikeassa. Ei tarvitse tyytyä vähään jos tajuaa arvostaa itseään.

As simple as that.

 

[HJL]

.
Saatiin puhuttua asiat selviksi ja ylipäätään käytyä ehkä meidän suhteen (luottamusta) kehittävin keskustelu tähän mennessä. Kylläpä putosi kivi sydämeltä :)

Hienoa, että homma meni noin. Toivon myös hartaasti, että tytön ex tajuaa siirtyä syrjään. Tässäkin ketjussa moni jätetty mies on vuodattanut pahaa oloaan, mutta silti suurin osa tajuaa pysyä syrjässä.

 

[Patajokeri]

Kerron tässä välissä oman mielipiteeni naisasioista noin yleisesti ottaen. Ihmetyttää kun tässäkin ketjussa miehet antavat ohjeita, että sitä oikeaa kannattaa vain odottaa ja odottaa ihan kaikessa rauhassa. Miksi? Tietääkseni voit kuolla kupsahtaa mikä hetki tahansa?

Kun lukee näitä juttuja niin tulee mieleen, että moni ei ole edelleenkään tajunnut sitä, kuinka hölmöä on seurustella naisten kanssa, jotka ovat jo ryvettyneet entisissä suhteissa.

Mä väitän, että myös seurustelemaan oppii. Eli voi olla useampi "se oikea", mutta välttämättä ensimmäisellä yrittämällä homma vaan ei toimi, koska toinen/kumpikaan ei osaa seurustella eikä ylläpitää suhdetta.

Schollin "ainoastaan priimaa ja sisäänajamatonta"-ajatuskuvio ei vaan ole realistinen. Kaikesta, myös niistä huonommista suhteista, oppii. Ja olishan elämä todella tylsää, jos vaan odottais ja odotattais, että tulis vastaan se henkilö, joka nyt 100%-varmasti on tarpeeks hyvä. Ja sitäpaits sillä tavalla sais mahdottoman vähän pillua eläessään.

 

[Prookie]

Mä väitän, että myös seurustelemaan oppii. Eli voi olla useampi "se oikea", mutta välttämättä ensimmäisellä yrittämällä homma vaan ei toimi, koska toinen/kumpikaan ei osaa seurustella eikä ylläpitää suhdetta.

Schollin "ainoastaan priimaa ja sisäänajamatonta"-ajatuskuvio ei vaan ole realistinen. Kaikesta, myös niistä huonommista suhteista, oppii. Ja olishan elämä todella tylsää, jos vaan odottais ja odotattais, että tulis vastaan se henkilö, joka nyt 100%-varmasti on tarpeeks hyvä. Ja sitäpaits sillä tavalla sais mahdottoman vähän pillua eläessään.

Näinhän se on. Jos elää sen periaatteen mukaan, että sitten vasta aletaan seurustella kun se kaikki kriteerit täyttävä priimatavara osuu kohdalle, niin siinä jää kyllä melko varmasti luu käteen. Joutuu opettelemaan alusta kaikki parisuhteeseen kuuluvat asiat tämän "oikean" kanssa. Tässä on suurena vaarana että homma sössitään heti alkuunsa. Sitten saakin taas seuraavat 10 vuotta etsiä sitä priimatavaraa..

 

[Surukuku]

Näinhän se on. Jos elää sen periaatteen mukaan, että sitten vasta aletaan seurustella kun se kaikki kriteerit täyttävä priimatavara osuu kohdalle, niin siinä jää kyllä melko varmasti luu käteen. Joutuu opettelemaan alusta kaikki parisuhteeseen kuuluvat asiat tämän "oikean" kanssa. Tässä on suurena vaarana että homma sössitään heti alkuunsa. Sitten saakin taas seuraavat 10 vuotta etsiä sitä priimatavaraa..

Juu - tyydyttävän parisuhteen taidot oppii vain sitkeästi ja peräänantamattomasti harjoittelemalla.

Vähän niin kuin tuon viinankäytönkin - eiku...

 

[-Niks-]

Jo tuolla yhdessä ketjussa tällä vkolla mainostin kuinka on hyvä olla sinkkuna enkä kaipaa muuta kuin säätöjä ja sen helppoutta.

Eilen muuttui kaikki aika kertaheitolla, tapasin ensimmäistä kertaa elämässäni naisen joka sai pasmat täysin sekaisin, tunne oli molemminpuolinen. Homma lähti siitä kun olin kaverini synttäreillä ja tämä naikkonen sitten tuli iha spontaanista kysymään kuntosali jutuista kun oli kuullut että annan tälle synttärisankarille valmennuspaketin lahjaksi. Siitä sitten edettiin syvällisempiin keskusteluihin ja kaikki klikkasi kliseisesti sanottuna. Pillu ei edes käynyt mielessä koska olin kerrankin aidosti kiinnostunut.

Upea tunne, alkavalla viikolla treffia pukkaa. Nyt viedään tätä miestä ja ehkä annankin mahdollisuuden tälle.

 

[Lone Wanderer]

Kevättä rinnassa?

En tiedä. Pari viikkoa tapailtu ja tuntuu kyllä helvetin hyvältä. Voisin tähän naiseen ehkä jopa rakastua! Pitkästä aikaa todella hyvä fiilis.

 

[PataJaska]

Eilen muuttui kaikki aika kertaheitolla, tapasin ensimmäistä kertaa elämässäni naisen joka sai pasmat täysin sekaisin, tunne oli molemminpuolinen. Homma lähti siitä kun olin kaverini synttäreillä ja tämä naikkonen sitten tuli iha spontaanista kysymään kuntosali jutuista kun oli kuullut että annan tälle synttärisankarille valmennuspaketin lahjaksi. Siitä sitten edettiin syvällisempiin keskusteluihin ja kaikki klikkasi kliseisesti sanottuna. Pillu ei edes käynyt mielessä koska olin kerrankin aidosti kiinnostunut.

Upea tunne, alkavalla viikolla treffia pukkaa. Nyt viedään tätä miestä ja ehkä annankin mahdollisuuden tälle.

Mukavaa tällainen keväinen romantiikka, kuten myös Lakaisijan tilanne. Kyllähän se vain totuus on, että kun mies kohtaa naisen josta hän on todella oikeasti kiinnostuu; kauniin, samalla aaltopituudella itsensä kanssa olevan ja kerta kaikkiaan vain sellaisen jonka kanssa kemiat kohtaavat, niin todellakaan ensimmäisenä hänen seurassaan ei ala panettaa. Se on aika hyvä merkki, että ollaan mahdollisesti jonkin syvemmän äärellä. Tämän olen itsekin pannut merkille elämäni aikana..

 

[Jehovan Syyttäjä]

Kertokaapa joku onko samanlaisia kokemuksia naisista, jos vähän aukeais erään neidon ajatusmaailmat.

Tapasin yhden mukavan, nätin naisen 3 viikkoa sitten, kysyin illan aikana puhelin numerot ja mahdollista tapaamista myöhemmin. Sain tovin tehdä töitä sen eteen, että tapaaminen saatiin aikaiseksi ja tässä on nyt muutamat kerrat käyty terassilla ja kateltu leffoja. Hetket mitä on yhdessä vietetty on ollut kivoja ja selvästi hän on viihtynyt minun seurassa, mutta kuitenkin aina uutta tapaamista ehdotellessa on hirveän vaikeasti tavoitettava ja vaikuttaa jokseenkin etäiseltä, toki hänellä kai riittää koulun kanssa kiireitä ennen kesälomaa. Puhelimeen vastaaminen tuntuu olevan täysin mahdottomuus ja itsellä onkin sellainen fiilis koko ajan päällä, että sitä ei pätkääkään kiinnosta ja ajattelee minusta kuin piinaisin häntä. Asiasta olen kysynyt ja vastauksena sain vaan "Anteeks minä oon vaan aina välillä vähän tyhmä ja omituinen, et todellakaan ole piinannut.". Lisäksi tämä nainen on muuttamassa kesäksi toiselle paikkakunnalle töihin, mutta toivoi kuitenkin että olisi saanut tutustua minuun aikaisemmin keväällä ja sanoi pitävänsä minusta, joka on taas kaiken muun käyttäytymisen kanssa aika ristiriidassa.

Otappa näistä nyt selvää..

 

[scholl]

Kännykkä tuossa on ongelmana. Siihen soitellaan koska tahansa. Ainakin itse olen kyllästynyt nykyään vastailemaan, kun se häiritsee muuta elämää nimenomaan se pärinä, koska se voi tapahtua milloin vain. Niinpä pidän käytännössä aina kun mahdollista äänettömällä. Lankapuhelinaikaan tuo oli jotenkin paljon helpompaa. Jos ei ollut kotona niin ei tarvinnut vastata, eikä se ollut kenellekään ongelma, jos jotain ei ollut saanut vaikka tällä viikolla kiinni, soitti sitten ensi viikolla. Ehdotan, että sovit hänen kanssaan etukäteen, milloin soitat hänelle.

 

[Heimopäällikkö]

Nostellaanpas tätäkin ketjua, kun näyttää olevan kaikilla naisasiat reilassa.

Enpä uskonut tänne ketjuun kirjoittavani kuuna päivänä, koska seurailen lähinnä täältä JA:sta lätkäjuttuja, mutta nyt tuli sellanen fiilis että pitää saada purkaa oloaan.

Kaikki oli pirun hienosti vielä perjantaina, elämä hymyily kun loma alkoi. Parisuhteessakin ollaan saatu monen vuoden rämpimisen jälkeen harmonia takaisin, muutenkin kaikki asiat pitkästä aikaa siinä kunnossa ettei tartte mitään murehtia.

No kaikki alkoi siitä kun kaverini soitti ja pyysi apua, oli kuljetusyhtiö tuonut uudet nahkasohvat pihalle, ja tottakai kun ketään ei ole vastaanottamassa (kaveri ja sen mies oli toisessa kaupungissa) niin vettä rupeaa satamaan aivan saatanasti. Tottakai suostuin jeesaamaan kaveria ja soitin toiselle kaverille voisiko tämä lähteä kantamaan niitä sisälle, kun ei näillä naruilla nouse kun käsijarru. Kaveri suostui lähtemään ja kysyi että voisiko sen tyttöystävä ja hänen sisko tulla mukaan, toki suostuin tähänkin. Oon tän pikkusiskon tavannut useasti aikasemminkin, ja on meillä ollut pientä silmäpeliä edellisillä tapaamiskerroilla. No nyt se saatana hyppäs huorataksin takapenkille, ja olin aivan myyty mies, tyrmistyttävän näköinen nainen istui suoraan taustapeilin kohdalle. Käytiin siinä sit kantamassa sohvat ja kaveri rupes (kännipäissään) leikillään juttelemaan tälle naiselle että "tää x haluais panna sua", menin täysin jäihin ja änkytin jotain et "mistä vitusta keksit noita tarinoitas". Heitin ne sit jatkamaan juopottelua, ja lähdin ite tallille puunaamaan autoa hääajelu kuntoon. Jäi vaivaamaan niin perkeleesti tämä kaverin heitto niin laitoin tälle kaveri tyttöystävälle viestin, et "pyydän omasta puolestani anteeks tän kaverin puheita, ja etten oo mitään sellasta puhunu siskostas, sanoin vaan että on muuten helvetin kaunis sisko tuolla naisellas", vastaus tuli ja sovittiin et asia jää meidän väliseks.

Lauantaina toinen kaveri sit soitti grillaamaan, ja minä poeka läksin, kun oli hääajelut(ei siis omat) suoritettu. Otettiin siinä olutta, syötiin ja oli tarkotus lähteä käymään terassilla, mut ei tämä kaveri sit päässy lähtemään kun oli niin väsynyt. Soitin sitten tälle edellisiltana auttaneelle kaverille, et onko se lähössä käymään jossain, ja tokihan se oli. Näiden siskosten kanssa. Siinäpä sit mentiin kuppilaan, ja rupesin keskustelemaan tämän nuoremman siskon kanssa, ei siis kaverin naisen. Meillä osu kyllä välittömästi kemiat kohdilleen, ja kun aikasemminkin on ollut tätä "sähköä" ilmassa, niin mikäs siinä oli keskustella kauniin naisen kanssa, joka ymmärsikin vielä minua. Paljon oli yhteisiä harrastuksia, soittoharrastukset jne. ja lauloinpa vielä tytölle erästä kaunista suomalaista kappaletta tämän pyynnöstä (en ole ikinä suostunut laulamaan julkisella paikalla vaikka tiedän kyllä osaavani). Sit tuli tästä edellisillasta puhetta ja tokihan siskot juttelee toisilleen kaikesta, eikä tämä mun edellisiltainen sanomakaan ollut jäänyt kertomatta. Sanoin vaan että totta se on vaikka sitä miten päin kääntelis, ja tyttö tuumasi vaan tähän hän on aina ollut ihastunut minuun, ja sen jälkeen suuteli. Lähdettiin sit pilkun aikaan pois kuppilasta, ja saatoin tämän tytön siskonsa luokse. Tiedän että tämä oli todennäköisesti viimeinen kerta kun nään tämän naisen, koska kaveri ja sen nainen on muuttamassa pois täältä, ja tämä sisko asuu melko kaukana täältä, eikä hänellä ole mitään intressiä tulla tänne enää sen jälkeen. Tuli sit siitä puhe siinä ovella, jossa sain taas kohtuuttoman pitkän suudelman, jonka jälkeen tuumattiin molemmat kuin yhdestä suusta et kyllä me vielä nähdään, varmasti.

Oon ollu kaks päivää ihan lukossa, en pysty tekemään mitään, ajattelemaan mitään muuta kuin tätä naista. En pysty nukkumaan, ei ruoka maistu ja jotenkin tää tuntuu melkolailla sairaalta. Sit on vielä tuo oma avopuoliso, en tiedä mitä sille sanoisin. Unohtasinko vaan tän koko jutun ja jatkaisin tätä elämää, vai jättäsinkö nykyisen ja lähtisin uusille järville kalastelemaan? Miten voit kertoa naiselle joka suurinpiirtein palvoo maata jalkojen alla, et haluaisin erota, varsinkaan kun et itse tiedä mitä haluat? Ja toki, kyllähän minäkin häntä rakastan, ollaan menty tässä vuosien varrella melko kovien aikojen yli ja aina ollaan päästy asioitten yli vaikka monta kertaa olen jo meinannut luovuttaa. Toisaalta, jos eroaisimme niin mun pitäs sit vaihtaa kaupunkia. Jäis hyvä duunipaikka, kaverit, sukulaiset ja oikeastaan koko elämä, se olis hyppy tuntemattomaan. Ei me kaks mahduta samaan kaupunkiin erillään, ja tiedän että minun elämä olisi sen jälkeen yhtä helvettiä jos jäisin tänne. Vittu että vituttaa, kuula on niin saatanan jumissa ja kun en tiedä mitä tehdä, ensimmäistä kertaa elämässäni.

Olipas se selvitetty melkolailla pitkän kaavan kautta, mutta pakko oli tarinoida. Pyydän anteeksi yksityiskohtaista tarinointia, ei kuulunut tekstin referointi peruskoulussa niihin vahvuuksiin.

 

[tomageeni]

Miten voit kertoa naiselle joka suurinpiirtein palvoo maata jalkojen alla, et haluaisin erota, varsinkaan kun et itse tiedä mitä haluat? Ja toki, kyllähän minäkin häntä rakastan, ollaan menty tässä vuosien varrella melko kovien aikojen yli ja aina ollaan päästy asioitten yli vaikka monta kertaa olen jo meinannut luovuttaa. Toisaalta, jos eroaisimme niin mun pitäs sit vaihtaa kaupunkia. Jäis hyvä duunipaikka, kaverit, sukulaiset ja oikeastaan koko elämä, se olis hyppy tuntemattomaan.

Jos lähdet nykyisestä suhteesta, ota huomioon sellainen mahdollisuus ettei sen uuden kanssa välttämättä kuitenkaan natsaa pidemmän päälle. Aluksi on varmasti siistiä ja mahtavaa olla ihastunut, oppia tuntemaan toista jne. Mutta se parin baari-illan tuttavuus ei vielä takaa mitään vaikka menisi kuinka hyvin ja tuntuisi niin oikealta. Pahimmassa tapauksessa käy niin, että jätät nykyisen vaimosi ja elämä uuden ihastuksen kanssa kariutuu suhteellisen lyhyessä ajassa. Sitten sulle jää ns. mustapekka käteen. Eli uusi paikkakunta, ei kavereita, ei sukulaisia, ei naista, huonompi duunipaikka?

En halua pelotella. Valinta on omasi, mutta mieti tarkkaan kuitenkin oletko valmis luopumaan kaikesta katsomattoman kortin vuoksi. Tässä on vähän nyt tämmöinen high-reward high-risk tilanne.

Yritä hahmottaa elämääsi esim. 10 vuoden päähän ja mieti eri skenaarioita sitä vasten. Missä olet, ja oletko onnellinen jos pysyt nykyisessä suhteessasi? Uskotko että olette yhä yhdessä ja onnellisia? Entä päinvastoin, jos "vaihdat" naista, oletko onnellisempi? Entä jos se homma menee reisille, ja jäät yksin?

Tiedän, mahdoton näitä on tietää tai arvailla. Mutta tämmöisten valintojen edessä kannattaa miettiä niiden vaikutusta elämääsi pitkällä tähtäimellä. Ei yhtä päivää (tai yötä) ajatellen.

Minun vaatimaton neuvoni on, että anna ajan kulua ja yritä unohtaa tämä tapaus. Tee vaikka jotakin mukavaa nykyisen vaimosi kanssa ja mieti, olisitko valmis luopumaan hänestä vaihdossa ei-mihinkään (worst case). Jos tämä uusi neitokainen pyrkii aktiivisesti pitämään yhteyttä, niin tämä on toki vaikeampaa. Ymmärrän toki, että ei ole helppoa sinnekään päin tylysti katkaista yhteydenpitoa.