Naisasiat

[Temptation]

^ Eipäs :D. Aiheeseen sopiva musiikkivideo (linkki youtuben sivulle):
http://www.youtube.com/watch?v=XcJU6zsNWyM

 

[Lampinen]

Eipä tuohon voi suoranaista vastausta antaa. Itse vastaavassa tilanteessa yrittäisin antaa siimaa, mutta ne hetket kun olette yhdessä panostaisin hieman ekstraa.

Itse näen, että ainoa vaihtoehto on antaa siimaa. Oma näkemykseni on sellainen, että juuri alkuhuuman jälkeinen aika näyttää suuntaa jokaiselle parisuhteelle. Jos normaalisoituminen käy pienillä muutoksilla ja käsi kädessä, niin sitten käsissä voi olla pitkäaikainen kumppani. Jos taas ns. tylsistyminen tapahtuu, niin sieltä on vaikea nousta, mutta ehdottomasti ei mahdoton. Syitä voi sitten olla monia tähän tunteiden viilentymiseen ja pieni riski tulevaisuudessa on myös siinä, että se tulee toistumaan ja naiselle tulee ns. off-tiloja useamminkin. Tässä tapauksessa kumminkin kun rehdisti "myönnetään" olleen liikaa yhdessä näen ehdottomasti suhteella myös jatkoa, mutta ilman minkäänlaisia painostuksia. Samalla pitää kumminkin muistaa, että jos naiselle antaa enemmän tilaa, niin pitää itse tuntea myös tietynlaista vapautta. Jos tuo nyt vain on oikea sana tässä tapauksessa. Enemmän aikaa kavereiden kanssa ja muiden harrastuksien parissa ei tee pahaa, ikävän se aiheuttaa todennäköisesti molempien puolelta. Tässä kohtaa sitten vähitellen lisätään aikaa yhdessä ja katsotaan mihin se kantaa.

Omakohtainen kokemus löytyy tästä myös. Ex-tyttöystäväni pyrki maksimoimaan jokaisen ajan kanssani ja tämä sitten söi minun aikani kaikelta muulta, se ei yksinkertaisesti tule toimimaan koskaan. Eikä toiminut tuossakaan parisuhteessa. Parisuhteen ulkopuolella pitää olla myös toimintaa.

 

[Snakster]

Naiseni oli kertonut kaverilleen, että hänen tunteensa minua kohtaan ovat viilentyneet.

Anteeksi kuinka? Jos naisesi oli kertonut tuollaista kaverilleen, niin miten helvetissä sinä siitä tiedät?

Jos asian sinulle kertoi kyseinen kaveri, niin sinulla on kaksi vaihtoehtoista toimintamallia:
a) Jatkat entiseen malliin ja jätät nuo jutut omaan arvoonsa. Korkeintaa vähän hemmottelet misuasi sopivassa käänteessä.
b) Annat naisellesi reippaasti siimaa ja siinä sivussa scoretat tuon juorunneen kaverin kuin kuolleen pulun. Hän on nimittäin takuuvarmasti valmista kauraa, mikäli hän sinulle noita juttuja kertoilee.

 

[moby]

Jos asian sinulle kertoi kyseinen kaveri, niin sinulla on kaksi vaihtoehtoista toimintamallia:
a) Jatkat entiseen malliin ja jätät nuo jutut omaan arvoonsa. Korkeintaa vähän hemmottelet misuasi sopivassa käänteessä.
b) Annat naisellesi reippaasti siimaa ja siinä sivussa scoretat tuon juorunneen kaverin kuin kuolleen pulun. Hän on nimittäin takuuvarmasti valmista kauraa, mikäli hän sinulle noita juttuja kertoilee.

c) Tuo kaveri puhuu paskaa, koska on saanut jotain viitteitä ja jauhaa paskaa, koska on kiinnostunut, josta taas seuraa vaihtoehto b) jne...

 

[Lampinen]

Ei kannata liikaa ressailla tuollaisesta käytöksestä. Jotkut (minun parisuhde myös) ovat vaan sellaisia, että ei pahemmin kiinnosta alkaa nuolemaan ison väkijoukon keskellä. Jos tuo on isoin huoli parisuhteessa, niin siinä vaiheessa menee jo todella hyvin.

:)

 

[Jackie Moon]

Ei kannata liikaa ressailla tuollaisesta käytöksestä. Jotkut (minun parisuhde myös) ovat vaan sellaisia, että ei pahemmin kiinnosta alkaa nuolemaan ison väkijoukon keskellä. Jos tuo on isoin huoli parisuhteessa, niin siinä vaiheessa menee jo todella hyvin.

:)

Viimeinen lause on täyttä totta ja en tiedä tartunko nyt turhan kirjaimellisesti juttuihin, mutta onhan pusu ihan eri kuin nuoleminen. Meinaan siis että jos olisin jonkun tytön kanssa Rabbinaamion mainitsemassa vaiheessa niin vetäisin hyvin selvät johtopäätökset asiasta ja antaisin koko jutun olla. Ja en minäkään innostu mistään 30s kielari-rallista ihmisten seurassa. Toki mainittu ikä, tai siis sen vähyys, vaikuttaa asiaan huomattavasti. Eli tyttö siis miettii ystäviensä mielipidettä ja ei uskalla ottaa lips-to-lips kontaktia kun pelkää heidän reaktiota. Mutta sitten irtoaa huulta jos/kun ystäviltä on tullut "hyväksyntä" uudesta miehestä. Hienoa siinä sitten olla se ukko joka saa naiseltaan ks. huomiota ja samalla tiedostaa asian alkuperäisen pointin. Mutta mistä minä mitään tiedän...

 

[Klassinen sentteri]

Jep, menin eilen käymään baarissa tavoitteena vetää lärvit. Vedin lärvit ja matkaan vahingossa tarttui tommonen seksikäs urheilija nainen. Tänään tai huomena kai mennää katsomaa sitte joku typerä elokuva ja pakolliset kahvit juomaan. Noh, oli mukava huomata olevansa vielä erinomaisessa vireessa:)

Ja rabbinaamio, älä helvetissä siedä tuollaista käytöstä. Olen suoraan sanottuna pöyristynyt.

 

[Jackie Moon]

...teen sen kuitenkin väärin ja kaikki menee perseelleen.

Thats the spirit!!!

Seuraavalla kerralla otat likasta kiinni ja moiskautat väkisin sitä suulle. Jos suuttuu niin jätä. Jos hymyilee, oli hänen reaktio minkälainen tahansa, niin annat asian olla. Muiden reaktiotahan on ihan turha edes miettiä, koska sillä ei ole mitään vitun väliä mitä muut ajattelee.

 

[Lampinen]

No vittuako täällä nyt tulee joka tuutista eri mielipiteitä, ei siinä, hyvä juttuhan se vain on.

Tottakai jos se sinua häiritsee, niin voit ottaa puheeksi, mutta omakohtainen kokemus on sellainen, että jos juuri tyttökaverien/suuren kaveriporukan edessä ei ole kovin innokas pussailemaan/kuolailemaan, niin ei kannata kovin suuria johtopäätöksiä vetää. Täysin eri asia olisi, jos tietyn/tiettyjen herrojen edessä olisi ainoastaan vaikea tehdä mitään, mutta tässä tapauksessa ei tainnut olla tästä kyse?

 

[Worrell]

Homokortti.

Onko kukaan joutunut vastaavaan tilanteeseen kuin minä? Tässä noin puolen vuoden ajan minua on silloin tällöin lähestynyt eräs naispuoleinen ystäväni. Kovasti tuntuu *sen* kipeä oleva. Olen useasti hänen lähentely yrityksilleen sanonut "kiitos, mutta ei", kun en todellakaan halua lähteä kaveriani panemaan. Mukava ja nätti nuori nainen hän on, mutta kovasti hiertää ystävyyttä hänen asenteensa päästä minun pöksyihin. Tänään sain hänestä tarpeekseni ja heitin homokortin pöytään ja sanoin, "sori, mutta tykkään miehistä." Tuskin uskoi tuota valkoista valhetta, kun minut tuntee sen verran pitkältä ajalta, mutta eipähän häiriköi enää.

Jotenkin hiertää ajatus, että pitäisi kavereista jotain vaimoa hakea. Minulla on sekä nais-, että miespuolisia kavereita ja pidän ne mielellään tuolla tasolla jatkossakin. Sitä mahdollista vaimoa katson sitten kaveripiirin ulkopuolelta.

PS. Siis ihan hetero olen edelleen.

 

[Ted Raikas]

Worrell, senkin tomppeli! Pane nyt vaan sitä kuin viimeistä päivää. Olen minäkin kaverinaisten kanssa ollut vaakamambossa ja kaveruus sujuu edelleen. Jos vaan pelisäännöt on selvät, niin ei mitään ongelmaa. Ihan omasta suhtautumisesta kiinni.

 

[Worrell]

Worrell, senkin tomppeli! Pane nyt vaan sitä kuin viimeistä päivää. Olen minäkin kaverinaisten kanssa ollut vaakamambossa ja kaveruus sujuu edelleen. Jos vaan pelisäännöt on selvät, niin ei mitään ongelmaa. Ihan omasta suhtautumisesta kiinni.

Joo, siis olen hänelle kyllä sanonut, että sänkyyn pääsee, jos tahtoo. Mutta viime aikoina mun into tuonne sängyn puolelle on kyllä vähentynyt. Jos hän asuisi täällä Jyväskylässä, niin kyllähän minä olisin käynyt jo pökkimässä. Mutta matkaa on sen verran, että melkeinpä yöksi joutuisi jäämään, joten... Ei oikein innosta.

Jos nyt ihan yleisesti noista kaveripanoista puhutaan, niin mulla on kyllä huonoja kokemuksia niistä. Parikin hyvää kaveria menettänyt sen takia, kun tyyppi on sitten ihastunut meikäläiseen. Ei ehkä ole ihan minun juttu.

 

[Vuokralainen]

Suhteistahan nyt yleisestikään suurimmasta osasta ei tule mitään, joten tottakai suurin osa kaveruudesta alkaneista seurusteluista menee vituralleen. Voiko sen jälkeen taas olla kavereita riippuu varmasti hyvinkin monesta asiasta.
Kuinkahan moni palstalaisista on edelleen sen ensimmäisen rakkautensa kanssa? Minä en ole, enkä sen kolmannenkymmenennenkään jne kanssa. Tai tavallaan kai olen, kun olen itsekseni, tiedä häntä.

 

[Worrell]

Suhteistahan nyt yleisestikään suurimmasta osasta ei tule mitään, joten tottakai suurin osa kaveruudesta alkaneista seurusteluista menee vituralleen. Voiko sen jälkeen taas olla kavereita riippuu varmasti hyvinkin monesta asiasta.

Ex avovaimon* kanssa ei olla enää missään väleissä. Sen verran kylmästi se teki meikäläiselle aikanaan. En ole katkera hänelle mistään, jokainen tekee omat valintansa. Mutta ei meistä sen jälkeen mitään ystäviä tullut, kun aikanaan teki mitä teki. Nykyään hän asuu edelleen sen saman miehen kanssa, jonka luokse karkasi aikoinaan. Harmi sinänsä, että välit on mitä on, sillä hänen veljensä on/oli erittäin mukava kaveri. Eipä häneenkään uskalla yhteydessä olla, kun voisi exän puolelta tulla sanomista.

Kuinkahan moni palstalaisista on edelleen sen ensimmäisen rakkautensa kanssa? Minä en ole, enkä sen kolmannenkymmenennenkään jne kanssa. Tai tavallaan kai olen, kun olen itsekseni, tiedä häntä.

Pakko sen verran todeta, että minun äitini ja isäni ovat olleet 15 vuotiaista asti kimpassa. Tai niin ne väittää. Lisäksi toinen isosiskoni seurusteli 16-vuotiaana nykyisen aviomiehensä kanssa. Molemmat ovat nykyään lähemmäs 30-vuotiaita ja löytyypä näiltä yhteinen poika, joka on erittäin mukava tapaus.

* = 19-20 vuotiaana seurustelin nuorena ja tyhmänä vakavasti. Suhde päättyi avoliittoon ja eroon. Täällä olen joskus aiheesta avautunut. Toim. huom.

 

[Wicci]

En valita enkä kiukuttele näistä asioista mutta tulinpahan lukeneeksi pari edellistä viestiä ja kerron pienen tarinan omasta exästä.

Erottiin vähän reilu vuosi sitten. Kämpässä oli 3kk:n irtisanomisaika ja asuttiin se aika ihan hyvissä väleissä. Lopullinen ero kun tuli niin yllättihän se silti, lähti ns. matto jalkojen alta vaikkakin luuli siihen olleensa valmistautunu. Paskat siihen osaa valmistautua. Mut se miks kirjotan on toi viesti että onko exät kavereita vai ei. Me sovittiin loppusiivousta tehdessä että ei hätää, tää 3kk meni hyvin ja ei kumpikaan voi täysin läpimätä olla kun 7 vuotta yhdessä oltiin. Viimisen kerran kun ovi lyötiin yhdessä kiinni, lyötiin kättä päälle että kavereita ja käydään vaikka kaljalla kohdatessa. Samaan kaupunkiin kuitenkin molemmat toistaseks jäi.

Exä löysi uuden miehen about 4kk eron jälkeen ja se oli mulle täysin ok, suurelta osin johtuen siitä etten tuntenu kyseistä kaveria ollenkaan mitään kautta. En tiedä mitä väliä silläkään olis ollu jos olisin tuntenu mutta parempi mun mielestä oli näin. Sitten tuli SE ilta kun satuttiin samaan kuppilaan, samaan aikaan. No, exä tuntee ja tietää mun tulisen luonteen. Oletti että mä laitan puoli baaria remonttiin ja lopulta kuristan sen nykyisen ukon pöydän alle. Kappas, mulle olikin jostain tullu järkee päähän. istuin naapuripöydässä ja kun tuli hiljasempi hetki, nousin ylös ja ojensin tälle uudelle komistukselle käden sanoen "Meitä ei olekaan esitelty, mä olen Wicci". Näin raivon exän silmissä ja rehellisesti sanoen mietin ekana että mitä tein väärin, myöhemmin sen tajusin kyllä jo tosta mainitsemastani asiasta, että oletti mun riehaantuvan ja pääsevän nauttiin kun oon "sekopää". Ja joo, tilanteen otti ihan rennosti tää nykyinen (joka myöskin on jo exä, kuulemma erosivat jo). Kuitenkin mun exä sen verran otti siitä itteensä että hetken päästä vaihtoivat baaria.

Meni vartti niiden poistumisen jälkeen ja exän kämppis tuli jutulle, alotti sanoilla "Moikka, mä päätin tässä parin siiderin jälkeen rohkaista itteni ja tulla jutteleen. Haluun ite todeta ootko oikeesti niin kusipää mitä oon kuullu". Tästä totta helvetissä kiinnostuin ja juteltiin asiasta parikin tuntia. Sain kuulla että heidän kotona (asuvat siis yhdessä) jokaiselle, siis ihan jokaiselle mun exä oli siihen asti haukkunu mut aivan pystyyn ja käskeny kiertään kaukaa. En ees jaksa tähän eritellä niitä juttuja joita käytti, tuulesta temmattuja kuitenkin suurin osa. Kunhan halus haukkua ja tehdä kiusaa.

Sen jälkeen mä en oikeesti ole pystyny enää ollenkaan pitään mitään suurempaa kontaktia siihen ihmiseen. En myöskään ottanu yhteyttä ja kertonu tietäväni tästä asiasta. Tunnen olevani voittaja siinä erossa, ei tarvinu alentua mutta toisaalta, kun sain kuulla tosta operaatiosta niin mulla on kyllä pari kertaa lipsahtanu muutama paha sana ilmoille jos on tullu puhetta tästä henkilöstä. Enää en arvosta sitäkään vähää mikä jäi sen kädenpaiskauksen ja lupauksen seurauksena päälimmäisenä mieleen. Tosin, en kyllä sen enempää aio suolatakaan sen polkua. Mä olen onnellisesti nyt uudessa suhteessa, uskon löytäneeni sen mitä elämääni tarvitsin (mutta katellaan ny rauhassa).

Niin, exän tilannehan kiinnostaa kaikkia... No, se tosiaan löysi sen uuden ukon sillon. Se jätkä jäi kiinni kun oli kairannu jotain toista. Exä otti sen takasin ja jälleen tää kaveri (ei ole mun kaveri, käytin vaan kaveri-ilmaisua) kävi porausmatkalla. Haittaako mua? Ei. Olenko vahingoniloinen? Olen.

Pointti oli se että koitettiin ja koitin olla kaveri. Mutta vitut siitä mitään tule eikä harmita vähääkään, nautin jollain tapaa lukee Facebookista niitä itkuraivareita kuinka surkeesti menee ja päin helvettiä kaikki on.

 

[Jerry100]

Stoori.

Siinä voi sanoa suoraan että sinä voitit, jopa 6-0. Tuo tilanne miten sen baarissa hoidit oli juuri niin täydellinen kuin vain olla ja voi. Ei kannatakkaan antaa minkäänlaista pienintäkään onnistumisen tunnetta sille naiselle. Sirkuksessako vai Night lifessa olitte :) ?

Yleensä muutenkin, täydellinen välinpitämättömyys ja tilanteen "yläpuolella" oleminen on se joka lopulta saa toisen vittuuntumaan, koska tilanne että "en herätä enää tunteita tuossa, minkäänlaista" saa toisen tuntemaan itsensä hävinneeksi.

 

[Wicci]

Sirkuksessako vai Night lifessa olitte :) ?

Nää taitaa molemmat sijaita Hämeenlinnassa, tuossa jääkiekon mekassa ;-) ? Nykyisen kotipaikkani, Tampereen baarista oli kyse. En kuitenkaan viitti paljastaa paikkaa, täältäkin iso osa nauttii kyseisen kuppilan tarjonnasta :)

 

[Worrell]

Tänään tapasin naisen, joka ajattelee asioista samalla tavalla ja haluaa juuri sitä samaa kuin meikäläinen. Tehtiin sitten tietynlainen diili (isot pojat kyllä tietää) ja tästä sitten jatketaan eteenpäin. On kyllä hyvä fiilis! Toivottavasti homma toimii tämmöisenään pidempäänkin ja kummallekkaan ei tule ei-toivottuja fiiliksiä suuntaan tai toiseen.

 

[Heimopäällikkö]

Sain kuulla että heidän kotona (asuvat siis yhdessä) jokaiselle, siis ihan jokaiselle mun exä oli siihen asti haukkunu mut aivan pystyyn ja käskeny kiertään kaukaa. En ees jaksa tähän eritellä niitä juttuja joita käytti, tuulesta temmattuja kuitenkin suurin osa. Kunhan halus haukkua ja tehdä kiusaa.

No omakohtaisesta kokemuksesta voin kertoa että selvisit suht helpolla. Edellisen kanssa erottiin, kavereina tietenkin, kun oli se reipas viisi vuotta takana. Ei mitään kummempaa draamaa eroonkaan liittynyt mutta siitä kun meni kuukausi eteenpäin repesi helvetti, minun kohdalla. Ex oli päättänyt jostain kumman syystä kertoa ympäri kyliä että hakkasin sitä suhteen aikana useita kertoja, ja totta helvetissähän kaikki juntit sen pillunkuvat silmissään uskoo. Saa kerrankin esittää sitä ritaria valkosen hevosen selässä ja palkinnoksi saa sit persettä, joten sain kahteenkin kertaan selkään ihan kunnolla. Toisella kerralla menikin muutama kylkiluu ja sain vielä ikuiset muistot naamaan tältä reissulta. Minut paremmin tuntevat ihmiset kyllä tietää etten ikinä tekis pahaa kärpäsellekkään, en ikipäivänä koskisi kehenkään väkivaltaisesti. Muutin sit takas kotipaikalle ja täällä nämä ihmiset ei lähe tuommoseen paskanjauhantaan, ja sen paskan maineen sai joku muu kuin minä.

Mutta näin jälkikäteen ajateltuna, kuten myös Wicci, voitin tän paskan aivan 6-0, ainoa joka teki pellen itsestään oli tämä kyseinen nainen. Kuulin tässä taannoin että tällä on nykyisin semmoinen mies joka sitten oikeasti pistelee turpaan kännipäissään ja käy kairaamassa vielä entistä muijaansa. Ja olihan tämä nainen saanut joltain ritariltaan (toivottavasti joltain minut pahoinpidelleeltä) herpeksen. Karma is a bitch.

Mutta pakko on vielä ihmetellä, että voiko joku valaista tämän naisten käsittämättömän kostonhimon? Tuossa hyvä ystäväni erosi naisystävästään joka oli sen jälkeen "hieman" kimpaantunut ja vetänyt kaikki kämpän seinät, lattiat ja katot spraymaalilla pilalle. Mitä vittua se nyt mihinkään auttaa? Mikä sen jutun fokus on että saa kostettua "keinolla millä hyvänsä"?

 

[PataJaska]

Mutta pakko on vielä ihmetellä, että voiko joku valaista tämän naisten käsittämättömän kostonhimon?

Omat erot ovat olleet ihan asiallisia, eikä yksikään mies kait toki muutenkaan pysty tälle ilmiölle antamaan mitään tyhjentävää vastausta. Mutta ymmärrykseni mukaan usein tosiaan tuntuu käyvän niin että vaikka kyseessä olisi yhteisestä päätöksestä tullut ns. sopuisa ero ilman mitään kolmiodraamoja tai muita, niin silti nainen aina kokee jäävänsä asiassa jotenkin "tappiolle". Ikään kuin eroaminen olisi miehelle jotenkin sosiaalisesti sallitumpaa, ja siten myös muka helpompaa, kuin naiselle. Eli tasapäisissä eroissa nainen kuitenkin olisi aina se "uhri". Naisen on siis omasta mielestään näin ollen vain pakko vielä jotenkin päästä tasaamaan tilit. Paskan puhuminen toisesta osapuolesta on helpoin, ja siksi varmasti myös yleisin tapa hoitaa asia..

Toinen mahdollinen selitys voisi olla naisten välillä oleva järjetön kilpanokkiminen. Että jos minä en tuota miestä saanut pidettyä, niin täytyypä yrittää tehdä kaikki sen eteen, ettei kukaan muukaan sitä sitten ottaisi. Tätä en kerta kaikkiaan ole koskaan ymmärtänyt, mutta minähän olenkin mies..

 

[Worrell]

Mikä sen jutun fokus on että saa kostettua "keinolla millä hyvänsä"?

Huh. Lievästi sanottuna vittumaisesti on sulle käynyt. Kerrottakoon nyt vähän tästä yhdestä exästäni. Hänestä, kun erosin, niin hänellä oli hieman samanlaisia piirteitä kuin sinun mainitsemallasi naisella. Loppuaika oli meillä sellaista soutaa-huopaa meininkiä. Ex oli jenkeissä ja halusi pitää taukoa suhteesta, kun hän ei tiennyt, mitä halusi. Tuona aikana hän haukkui mua useaan otteeseen kamapäissään (kyllä, luitte oikein) naistenhakkaajaksi, juopoksi, retardiksi ja ties mitä. Kun kuulin, että neiti on lähtenyt vähän kokeilemaan harmaan alueen aineita, niin ajattelin, että "tämä saa olla tässä" - en ala moista sekoilua kestämään ja naista kumartelemaan. Hän jopa yhdessä vaiheessa sanoi, että on kertonut vanhemmilleen, että minä olen väkivaltainen ja että olisin käynyt häneen väkivaltaisesti käsiki, vaikken tekisi pahaa edes kärpäselle. Pari kaveriakin minulle sanoi, että "juokse nyt Worrell, kun vielä ehdit, ei tuosta seuraa mitään hyvää." Kun sitten sanoin exälleni, että tämä oli nyt tässä, niin hirveät kilarit hän veti. Sanoi, että hän olisi halunnut päättää, että jatketaanko me suhdetta, kun hän palaa Suomeen. Aivan kuin minun tunteillani ja mielipiteilläni ei olisi mitään merkitystä.

Jälkikäteen, kun asiaa ajattelee, niin taisi nainen luulla, että katson häntä ylöspäin ja teen kaiken mitä hän vain pyytää. Onneksi sain kuitenkin olla rauhassa tuon kaiken väännön jälkeen, eikä nuo paskanpuhumiset ole tänne asti saapuneet. Jonkin aikaa siinä kyllä meni, että pystyin olemaan levollinen sen suhteen, että kukaan ei ole oven takana.

Käsittämätöntä kyllä tämä suht yleinen tarina, että naiset ovat lopulta hirveän raivoissaan, jos/kun joutuvat jätetyksi. Itse kun olen sitä sorttia, että vaikka olen tullut jätetyksi, niin en ole jäänyt exien perään roikkumaan. Minulla on aina ollut tapana puhua asioista suoraa exille, jos jokin on jäänyt vaivaamaan ja sitten antanut asioiden ja exien olla. Ei siitä saa kuin mielipahaa itselleen ja muille, jos alkaa toista mustamaalaamaan.

PS. Olen samasta asiasta jotain kertonut ennenkin, mutta kerrotaan nyt toistamiseen, kun noista naisten kostonhimoista tuli puhe.

 

[pepsi]

Tässä on viime aikoina tullut tajuttua, että kuinka paljon oikeasti tyttöset ja naikkoset saavat ehdottelua ja sen sellaista. Vähän väliä naiseni kertoo, kuinka herra X ehdotti tuota ja kuinka herra Y tuota. Kuinka näihin pitäisi suhtautua? Lähteä turpakäräjille asenteella "älä ala vittu mun naiselle ehrottelee" vai olankohautuksilla? Naiseeni nämä ehdottelut eivät kuulemma vaikuta sen kummemmin, vaikka ehdottelija olisi hänen hyväkin miespuolinen kaveri. Niin kauan kuin luotto toiseen pelaa, eipä tuollaisilla asioilla ole mitään väliä, mutta kai saa silti vähän vituttaa? Olen hämmentynyt.

 

[TumE#16]

Tässä on viime aikoina tullut tajuttua, että kuinka paljon oikeasti tyttöset ja naikkoset saavat ehdottelua ja sen sellaista. Vähän väliä naiseni kertoo, kuinka herra X ehdotti tuota ja kuinka herra Y tuota. Kuinka näihin pitäisi suhtautua? Lähteä turpakäräjille asenteella "älä ala vittu mun naiselle ehrottelee" vai olankohautuksilla? Naiseeni nämä ehdottelut eivät kuulemma vaikuta sen kummemmin, vaikka ehdottelija olisi hänen hyväkin miespuolinen kaveri. Niin kauan kuin luotto toiseen pelaa, eipä tuollaisilla asioilla ole mitään väliä , mutta kai saa silti vähän vituttaa? Olen hämmentynyt.

Boldaus oma. Tuossapa tuo tärkein pointti onkin. Saahan se totta kai hieman vituttaakin, se on ihan ymmärrettävää, mutta niin pitkään kun homma pysyy miesten yksipuolisena ehdotteluna niin ei mitään hätää. Hihat on syytä pitää vielä alhaalla ja pesäpallomailat kaapissa.

 

[pepsi]

Boldaus oma. Tuossapa tuo tärkein pointti onkin. Saahan se totta kai hieman vituttaakin, se on ihan ymmärrettävää, mutta niin pitkään kun homma pysyy miesten yksipuolisena ehdotteluna niin ei mitään hätää. Hihat on syytä pitää vielä alhaalla ja pesäpallomailat kaapissa.

Kyllä, juurikin näin. Mutta se mikä menee yli ymmärryksen, on että miksi pitää hengailla sellaisten herrojen kanssa, jotka ovat ainoastaan sen yhden ja ainoan asian perässä? Wittu.

 

[pettter]

Tässä on viime aikoina tullut tajuttua, että kuinka paljon oikeasti tyttöset ja naikkoset saavat ehdottelua ja sen sellaista....

Joo hirttäkää mut munista lampunvarjostimeen tai jotain, mutta joskus monta monta vuotta sitten tyhmänä chattailin muutamankin kerran netissä jonkun tyttelin nimellä. Voi voi. Kämppiksen kanssa kaljaa kitatessa se oli mukavaa puuhaa. Pari kertaa sovin treffit siihen suht lähelle missä asuin ja piruuttani sitten kävin kävelemässä siitä ohi ja katsomassa millainen jamppa se siellä oikein pällistelee ja kelloa kurkkii. Keskellä yötä tatti sojossa kulkivat taksilla kuin mitkäkin tollot. Kerran jopa kun parin jätkän kanssa olin sopinut treffit samaan aikaan ja samaan paikkaan, menin itsekin sinne seisoskelee. Muutama sanakin tuli vaihdettua... ja hitto joku vitun pelle oli huijannut niitäkin. Voi voi. Joo ihme etten saanut koskaan turpaani.

Sori.