Nojoo, vähän samat ajatukset mulla omista asioista. Rakastan tyttöystävääni todella, todella, todella paljon, meillä on helvetin hauskaa lähes aina, mutta sitten taas vastapainoksi hyvin usein saadaan kina pienistä asioista, lähes turhanpäiväisistä. Monesti se johtuu molemminpuolisesta mustasukkaisuudesta. Minua ärsyttää tyttöystäväni exä, joka tulee kokoajan juttelemaan tyttöystäväni kanssa fb:ssä ja kuviin ym, ja välillä ne jutut on sellaisia, että ihan kuin hän olettaisi että heillä oisi jotain, olen tätä kysynyt tyttöystävältäni, ja saanut vastauksen että hän rakastaa vain minua. Tämähän ei varsinaisesti tyttöystäväni vika ole, vaan minun, koska olen tästä niin mustasukkainen, enkä tiedä mistä se johtuu, ajattelen liikaa ehkä asioita, liian pitkälle, alan värittämään tarinan omilla väreillä, ja yhtäkkiä aivoni ajattelevat kaikkea, vaikka puolet siitä on omaa kuvitelmaani, niin se saa ajatukseni päässä pyörimään sanoilla, "mitä jos..?"
Tyttöystäväni on myös mustasukkainen joistain asioista, ja suuttuu helposti pikku jutuista, hän kyllä ilostuu yhtä nopeasti kuin suuttuu, se on ehkä se asia mikä minua eniten ärsyttää, että suututaan pienistä asioista, monesti minulle, josta minä taas ajattelen että "mitäs mä nyt tein" ja sitten 5sekunnin päästä hän on ok, ja kysyy että "no mikäs sulla nyt on".
Tämä on ehkä ollut haastavin suhde minulle, tai ainakin ollaan kinasteltu eniten, mutta silti musta tuntuu ensimmäistä kertaa, että tää voisi olla se oikea mulle, se jonka kanssa elää. Mulla vaan pyörii päässä ajatukset että loppuuko nämä kinastelut koskaan? Vaatiiko se vaan molemminpuolisen "mielirauhan", ja milloinkohan sellaisen saisi, ollaan seurusteltu nyt 5kuukautta, ja jossemme ole päivään tekemisissä, tulee kaipuu oman kullan luokse, niin minulla, kuin hänelläkin.
Eniten minua ärsyttää kuitenkin tämä oma mustasukkaisuus, ja vinkkejä miten siitä voisi päästä eroon, tai ainakin lieventää sitä. Olen yrittänyt olla hiljaa, ja leikkiä että kaikki on okei, vaikka mua ärsyttää tosi paljon, muttei se onnistu, koska tyttöystäväni kyllä huomaa kun mulla ei kaikki oo hyvin.
Olen myös pohtinut, että onko kyse siitä etten voi luottaa häneen (kerran kusettanut mua, siitä kirjoitin tänne joskus), vaikka olen hänelle anteeksi antanut, enkä siitä kanna kaunaa, mutta onko mulla alitajuntaisesti joku pieni epäluottamus tms? Luotan kuitenkin häneen ajatuksissani, ajattelen ettei hän pettäisi minua missään nimessä selkäni takana, taino ei oikeastaan pettäisi, mutta mitään "virittelisi", en uskokkaan että kyse olisi sillätavalla pettämisestä, vaan vähän sellaisesta "suhteiden virityksistä", tai ns. "vararenkaan" kunnossapitämisestä, jossa en halua olla mukana.
Suhteemme siis käytännössä toimii ja elää, mutta jos olen näin mustasukkainen jatkossakin, sitä en jaksa minä itse, eikä tyttöystäväkään..
Hän on sanonut minulle, että hän ei jaksa sitä, että minä suutun hänelle tollasista asioista ja olen niin mustasukkainen hänelle, johon olen vastannut, etten tee sitä tahallaan, enkä sille toistaseks mitään voi. Etten mä hänen mieltään tahallaan pahoita, vaikka se siltä voi tuntuakkin.
Suurin kysymys mulla kuitenkin on se, että kuinka voisin päästä omasta mustasukkaisuudesta eroon, tyttöystäväni ei oikeastaan mitään ole tehnyt mistä minun pitäisi olla mustasukkanen, minä vain olen, ja se ärsyttää niin minua, kuin tyttöystäväänikin..