Naisasiat

[thego]

Ollaan taas naisen kanssa facebook- kavereita, mutta mikä huvittavaa niin nyt se oli estäny multa sen seinän näkemisen. Siis onko tää vittu nyt ihan todellista? Taisin jo mainitaki, mut jotenki tuntu et viimein löysi sellasen vahvan, kypsän ja itsenäisen aikuisen naisen jonka kanssa pystyis ihan oikeaan ihmissuhteeseen.. vitut. Siis muahan ei vois vähempää kiinnostaa kytätä sen seinää tai muuta, mutta jos tuolla tavalla pitää "kostaa" niin ei voi muuta kuin miettiä ihmisen henkistä kypsyyttä. Varmaan tääki oli taas joku vitun testi et miten reagoin siihen.. no en puhunu asiasta mitään ja muutaman tunnin kuluttua näky taas etusivulla muijan youtube- linkit ja muut paskat. Aikasemminhan toi kans heitti kun facebookissa juteltiin ja oli naispuolisen kaverinsa luona, että lähtee nyt saunaan "Sinin, Pekan ja Markon" kanssa. Siis oikeasti oli kaverinsa kanssa kahdestaan, mutta oli vaan hauska kokeilla taas miten reagoin siihen et se menee kahen jätkän kanssa saunaan. Ihme vitun pelleilyä...

Eilen sanoi et varmaan tänään tulee Tampereelle, mutta eipä tuosta ole kuulunu mitään. Et eiköhän tää homma nyt mene niin etten pidä siihen yhtään mitään yhteyttä ja neiti saa ite ilmoitella koska mahdollisesti sopisi se tapaaminen ja voitais jutella viimeinki asiat läpi. Se kuitenki hyvin tietää et oon Tampereella ja mulla on ne viis iltavuoroa viikossa et se on ihan siitä kiinni mihin aikaan onnistutaan näkemään.

Suoraan sanottuna alan kyllä olla aika kypsä tähän pelleilyyn ja jos tässä vaiheessa on vaikka mitä ihme paskaa niin tuskin se nainen yhdessä yössä tuosta kypsyy mihinkään? No odotellaan vielä siihen keskusteluun asti et jos saadaan jotain pelisääntöjä sovittua niin voidaan vielä yrittää.

Kuulostaa tutulta...erittäin veemäistä. Koita siinä sitten duunia painaa kun tulee jotain ihan hämärää settiä, jota ei vaan voi käsittää ja johon tuntuu olevan ihan sama mitä vastaat -> nainen saa vain lisää vettä myllyyn. Todellakin mahtavuutta hoitaa asioita tEkStAiLeMaLlA. Mutta mitäpä tähänkään voi muuta todeta kuin; naiset.

Niinpä. No kunhan päästään joskus kasvotusten jutteleen niin sanon vielä kerran etten ala tekstiviesteillä pelleilemään, varsinkaan kesken työpäivän. Et jos sieltä vielä tulee jotain ihme settiä niin sanon vaan kylmästi et jutellaan sit kasvotusten ja pistän jatkossa kyllä koko vitun puhelimen kiinni työvuoron ajaksi ellen nyt satu jotain tärkeää puhelua odottamaan.

 

[Snakster]

Suoraan sanottuna alan kyllä olla aika kypsä tähän pelleilyyn ja jos tässä vaiheessa on vaikka mitä ihme paskaa niin tuskin se nainen yhdessä yössä tuosta kypsyy mihinkään? No odotellaan vielä siihen keskusteluun asti et jos saadaan jotain pelisääntöjä sovittua niin voidaan vielä yrittää.

Voihan sitä yrittää ja jos aika ei sillai ole kortilla, niin voihan sitä käyttää vielä tuohonkin yrittämiseen. Veikkaanpa kuitenkin, että ei tuosta tuon valmiimpaa tule. Itse melkein lähtisin radio-silence -linjoille ja sitten jonkun kahden viikon kuluttua vois laittaa jonkun viestin, että "onpas tänäänkin ihana kesäpäivä, mitäs sulle nykyään kuuluu"

 

[thego]

Itse melkein lähtisin radio-silence -linjoille ja sitten jonkun kahden viikon kuluttua vois laittaa jonkun viestin, että "onpas tänäänkin ihana kesäpäivä, mitäs sulle nykyään kuuluu"

No eilen se tuli jutteleen Facebookissa ja sovittiin et meen tänään töiden jälkeen käymään siellä. Pyörii taas miljoona asiaa mielessä mitä haluan siltä kysyä ja selvittää. Tulee taas ihan vitun mukava työvuoro, mutta jospa sitä sais illalla jotain selvyyttä tähän asiaan.

 

[Nume]

Eksä laittoi viestiä ja kysyi, että miksi olen poistanut sen facebookista. Yritin selittää sille, että mun mielestä se on edennyt liian nopeasti uudessa suhteessaan ja tein sen poiston sen takia, että voisin päästä meidän jutusta paremmin yli, enkä halua joka päivä lukea niiden onnesta jne. Ihan hyvin tuntui menevän jakeluun, nyt ihan mukava mieli kun sai puhdistettua vähän ilmaa, silti en haluaisi nähdä häntä välttämättä enää ikinä, se muljahdus vatsassa olisi jotain armotonta ja päivä olisi varmasti pilalla asioita miettiessä. Nyt osaan kuitenkin jo antaa asian olla, enkä enää kovin katkera ole, paljon opin tuosta suhteesta ja vaadin tulevalta tyttöystävältäni jotain enemmän ja jotain vähemmän ja parannan asioita, mitkä olisin voinut tehdä paremmin. Case closed. Uudessa kaupungissani on muutes kertakaikkiaan mukavia tyttöjä ;)

 

[orpo]

Eksä laittoi viestiä ja kysyi, että miksi olen poistanut sen facebookista. Yritin selittää sille, että mun mielestä se on edennyt liian nopeasti uudessa suhteessaan ja tein sen poiston sen takia, että voisin päästä meidän jutusta paremmin yli, enkä halua joka päivä lukea niiden onnesta jne. Ihan hyvin tuntui menevän jakeluun, nyt ihan mukava mieli kun sai puhdistettua vähän ilmaa, silti en haluaisi nähdä häntä välttämättä enää ikinä, se muljahdus vatsassa olisi jotain armotonta ja päivä olisi varmasti pilalla asioita miettiessä. Nyt osaan kuitenkin jo antaa asian olla, enkä enää kovin katkera ole, paljon opin tuosta suhteesta ja vaadin tulevalta tyttöystävältäni jotain enemmän ja jotain vähemmän ja parannan asioita, mitkä olisin voinut tehdä paremmin. Case closed. Uudessa kaupungissani on muutes kertakaikkiaan mukavia tyttöjä ;)

Hienoa, että kuljet eteenpäin. Itellä tää on vielä armotonta tarpomista, eikä oikeestaan vieläkään tunnu helpottavan yhtään. Mullakin exä veti herneet nokkaan tuosta poistosta, mutta ilmoitin hälle, että itteni takia tein enkä vittuilakseni tai ollakseni lapsellinen, ymmärsi yskän. Katkeruutta en edelleenkään osaa tuntea, enkä vihaa tai muutakaan. Perseestähän tää on, että on vaan lämpimiä tunteita ja pelkästään hyviä muistoja tuota ihmistä kohtaan. Koitin listata kaikkia huonoja puolia hänestä, mutta niitä ei kovin montaa tullut ja nekin oli aika mitättömiä.

Mulleki on parempi, etten nää exää missään, mutta tiän että näkeminen tulee tapahtumaan muutaman viikon päästä ku on yksi tapahtuma mihin molemmat on aikaa sitten ilmottauduttu mukaan. Pelottaa kyllä valmiiksi juurikin tuo muljahdus, mikä mahassa tulee tapahtumaan, tän muljahduksen oon nyt siis pari kertaa kokenut eron jälkeen ku oon exään törmänny.

Mutta eise auta, ku jatkaa vaan eteenpäin tarpomista ja toivoa että joskus koittaa se parempi huominen. Ois mukava pystyä jossain vaiheessa taas olemaan oma positiivinen itseni ja nauramaan aidosti. Viimeksi oon kokenut ilon ja naurun tunnetta..en edes tiedä, varmaan joskus viimeisillä viikoilla ennen eroa, kun exän kanssa telkkaria kateltiin.

 

[Benn]

Kai se on korkattava tämäkin ketju. Omat nais-asiat ovat taas vaihteeksi ihan hyvällä mallilla. Edellinen suhde päättyi alkuvuodesta reilun kahden vuoden seurustelun jälkeen. Pienimuotoinen sotkuhan siitä seurasi, mutta tavallaan hyvä että se päättyi näin alussa eikä sitten vasta kun on asuntolainat sun muut päällä. Eksä on ilmeisesti päässyt meikäläisestä hyvin yli ja hyvä niin. Yliopistoonkin luki itsensä vaikka ero tapahtuikin pääsykokeisiin lukemisen aikana. Meikäläiselle taas ero oli paha paikka, vaikka itse teinkin päätöksen suhteen lopettamisesta.

Mutta kuten aika usein tänä päivänä, edellísen suhteen saa unohtamaan uusi nainen kuten nytkin. Kyseisen ihmisen toki tuntenut jo useankin vuoden mutta jotenki tuossa pari viikkoa sitten alettiin vaan pitämään yhteyttä ja nykyään ollaankin joka päivä tekemisissä toistemme kanssa. Muutama yökin vietetty yhdessä ja sitä rataa.

Hyvältä näyttää vaikka tässäkin tapauksessa on omat vaikeutensa.

 

[tutzba]

Ja sitten alkaa taas tämä menojen rajoittaminen.. Lause: "Ajattelin että oltaisiin ihan kotona tämä ilta" alkaa tulla tutuksi. Mutta kun kesäloma, terassi ja kaverit. Ja sitten tämä yleinen vastaus : Mee vaan ei mua haittaa.. En mä suutu. Eli jään kotiin.

Jos tilanne on tuollainen, sinulla on väärä nainen. Kenenkään ei pidä jättää ystäviä syrjään vaikka kotona olisikin vastakkaista tai samaa sukupuolta oleva elämänkumppani. Jos sen sijaan olet joka ilta menossa ja valitat siitä, että naisesi haluaisi viettää aikaa sinunkin kanssa, olet itse väärä mies tuohon suhteeseen. Tai no samapa se on kumman valitsee, väärä mies vai väärä nainen, mutta väärässä suhteessa olette kuitenkin molemmat.

Mutta monen hyvän miehen parisuhde on pilannut täysin. Hyvä v-loppu on sellainen että istutaan la ilta kotona ja katsotaan jotain Huumaa tai mitä muuta paskaa sieltä tuleekaan. Ja sunnuntaina sitten käydään kumminkaimanserkuntädinkoiran synttäreillä kun on niin auvoisa parisuhde.

Pilannut ja pilannut. Joillekin se vain sopii, että ollaan sen oman kullan kanssa kotona ja vietetään laatuaikaa. Joskus parikymppisinä tai nuorempina voidaan mennä ja tulla miten halutaan, mutta mielestäni on surullista jos joku kolmekymppinen vielä rellestää teinien tavalla.

 

[Ted Raikas]

Joskus parikymppisinä tai nuorempina voidaan mennä ja tulla miten halutaan, mutta mielestäni on surullista jos joku kolmekymppinen vielä rellestää teinien tavalla.

Olen sitten ilmeisesti surullinen tapaus? =) No, en tiedä rellestänkö kuin teinit, mutta tykkään kyllä käydä useinkin kavereitten kanssa viihteellä ja keikoilla ja erinäisissä tapahtumissa.

Toki, olen sinkkumies, niin ei ole mitään velvoitteita olla kotona. Jos nyt kuitenkin seurustelisin, niin toivoisin, ettei nainen mikään silkka kotihiiri olisi. Tietty parisuhteessa enemmän tulisi kuitenkin oltua kotona yhteisten aktiviteettien parissa. Niin... myös sen, ainakin toivon mukaan. Muuten kyllä pian baarit taas kutsuisi miestä.

 

[tutzba]

tykkään kyllä käydä useinkin kavereitten kanssa viihteellä ja keikoilla ja erinäisissä tapahtumissa.

Teinirellestämisellä tarkoitin sitä, että sekoillaan joka viikonloppu ja käyttäydytään kuin teinit. Siis jotkut 15-vuotiaat, jotka seuraavana päivänä laittavat Facebookin täyteen kaikkia vittu mikä darra -päivityksiä, seuraavaksi kysellään missä kaikkialla me eilen oltiin ja viimeiseksi kerrotaan kuinka paljon eilen oksennettiin. Saat siis minulta synninpäästön, keikoilla ja viihteellä on kiva käydä eikä se ole lainkaan väärin.

 

[Ted Raikas]

Teinirellestämisellä tarkoitin sitä, että sekoillaan joka viikonloppu ja käyttäydytään kuin teinit. Siis jotkut 15-vuotiaat, jotka seuraavana päivänä laittavat Facebookin täyteen kaikkia vittu mikä darra -päivityksiä, seuraavaksi kysellään missä kaikkialla me eilen oltiin ja viimeiseksi kerrotaan kuinka paljon eilen oksennettiin.

Nohh, kyllä tuo on aika yleistä reilusti päälle parikymppisten ja kolmikymppistenkin ihmisten kohdalla. Myös se, että mainitaan asiasta, Facebookissakin.

On sitä varmasti jokunen darrapäivitys itsekin tullut laitettua, en voi kiistää.

Ymmärsin silti pointtisi ja onhan siinä järkeä. =) Moni aikuinen vaan ei ole sillä tapaa järkevä, etenkin kun alkoholi on maisemissa.

No, tää tästä. Ei liity suoraan naisiin mitenkään.

 

[J.Grönvall]

Pilannut ja pilannut. Joillekin se vain sopii, että ollaan sen oman kullan kanssa kotona ja vietetään laatuaikaa. Joskus parikymppisinä tai nuorempina voidaan mennä ja tulla miten halutaan, mutta mielestäni on surullista jos joku kolmekymppinen vielä rellestää teinien tavalla.

Tuo on niin totta. Vielä tuotakin enemmän risoo ne kaverit jotka eivät kertakaikkiaan ymmärrä, että ihmiset muuttuvat, kun vuodet vierivät ja elämäntilanteet vaihtuvat. Eli joku kaveri alkaa seurustella ja viettää enemmän aikaa mimminsä kanssa, niin johan lentelevät puukot selkään. Itse en seurustele mutta tätä ilmiötä olen saanut todistaa jo ties kuinka monta kertaa. Yleensä siihen sitten yhdistyy juuri teinirellestys ja puhutaan kuitenkin karvan alle kolmekymppisistä ihmisistä.

Toisaalta on sitten niitäkin tapauksia, että kaveri muuttuu mimminsä kanssa lähes siamilaisiksi kaksosiksi, eikä lähde yksin minnekään. Yhden hyvän kaverin kanssa kävi näin ja se on tavallaan ikävä asia, vaikkei sillä nyt mahdottomasti jaksa päätään vaivata. Se kuitenkin vituttaa, kun heidän omasta mielestään huippusiisteihin bileisiinsä pitäisi AINA lähteä, vaikka ne ovat joka kerta lähinnä myötähäpeän sietämisharjoituksia. Sinkuille nämä pariskuntabileet ovat monesti yhtä tuskaa ja saat vastailla sata kertaa miksei nyt ole muijaa "kun sää oot niin mukava jne". Ne ovat oikeasti tapahtumia joissa varmaan 80%:n naamasta näkee, että olisi mielummin jossain muualla ja äkkiä vedetään vain naama täyteen jotta voi pitää "hauskaa". Sääliksi käy niitä poikaystäviä joita sinne raahataan tuntemattomien joukkoon puhumaan small talkia. Aah sitä vaivaantunutta tunnelmaa alkuillasta.

Minä ymmärrän, että pariskunta haluaa kulkea keskenään, vaikka olisivatkin koko ajan yhdessä mutta jos aletaan roudata vielä jotain anoppia mukaan baarireissuille niin ei meitsiä kyllä kiinnosta mennä edes morjestamaan.

Seurustelu nyt varmaan on yksi maailman luonnollisimmista asioista mutta helvetin paljon se sekoittaa ihmisten päitä. Kaikki tuntuvat olevan kateellisia toisilleen, yksi siitä kun toinen seurustelee ja toinen siitä kun se edellinen on sinkku. Minä alan jopa kallistua sen moniavioisuuden suuntaan sillä eihän tuo yhden mimmin kanssa pyöriminen nyt tunnu olevan mitenkään luonnollista :)

Eipä silti, kyllähän muijat ihan kivoja ovat, ainakin suurimman osan aikaa. Jos löydän jonkun itsenäisen ja terveellä itsetunnolla varustetun muijan niin kyllä sen kanssa voisi nukkua ja käydä touhuamassa kaikenlaista, mutta ei todellakaan koko aikaa. Ja saattaisinpa olla alastikin sen kanssa ;)

 

[thego]

No eilen se tuli jutteleen Facebookissa ja sovittiin et meen tänään töiden jälkeen käymään siellä. Pyörii taas miljoona asiaa mielessä mitä haluan siltä kysyä ja selvittää.

Menin sinne ja juteltiin asiat läpi. Oli tavallaan mukava huomata et nainen on iteki ollu vähän hämillään et missä täs oikein mennään. Tultiin siihen lopputulokseen et tää juttu tuntuu molemmista hyvältä ja jatketaan samalla tavalla päivä kerrallaan. Sit nussittiin ja sain elämäni orgasmin, mut se on ehkä jonku toisen foorumin asioita se :D

Yöksi jäin tonne ja seuraava päivä vietettiinki ihan kolmistaan, muksu mukana siis. Käytiin ruokakaupas, laitettiin ruokaa, käytiin uimarannalla, leikkipuistos jne. Ihan hyvältä tuntuu tollanen perusarki kolmestaan ja sitä osaa jo ihan luonnollisesti olla mukana näissä touhuissa.

Toki itellä vielä jossain määrin vaivaa se ettei voida edes puhua mistään suhteesta tai muustakaan ns. "vakavasta". Jotenki tällänen päivä kerrallaan tapailu on vaan niin vierasta mulle. Tai tulee sellanen fiilis et nainen haluaa vaan pitää hauskaa ja tavallaan pitää jutun sillä asteella et se on sit helppo pistää poikki kun tulee vaikeuksia tai alkaa kyllästyttään. Eipä täs tosin vaihtoehtoja ole kuin kaks. Joko mennään näillä tai sit ei mennä ollenkaan..

E: Niin ja yks aamu tää muksu sanoa minua isäksi. Oli vähän WTF- fiilis mut naisen mukaan se sanoo melkeinpä ketä tahansa isäksi jota vähän useammin näkee, esim. siskon miestä. Sanoin kuitenki et voidaan vähän rajoittaa sitä kolmistaan oloa tai ainaki mun niillä yöpymistä jos muksu on kotona. En sit tiedä miten normaalia tollanen on..

 

[Cemetery Gates]

Blaablaablaa... Sit nussittiin... Blaablaablaa...

No niin, kaikki näyttäisi olevan hyvin siellä päin. Toivotaan suhteen jatkuvan mukavissa merkeissä, ilman facebook -hönöilyjä naisen taholta. Vaikka ainahan ne perkeleet kaikkia kikkoja keksii, ettei vaan menis liian auvoisaksi ja ongelmattomaksi (lue: tylsäksi). Naisen mieli on niin järjetön ja arvaamaton.

 

[thego]

No niin, kaikki näyttäisi olevan hyvin siellä päin. Toivotaan suhteen jatkuvan mukavissa merkeissä, ilman facebook -hönöilyjä naisen taholta. Vaikka ainahan ne perkeleet kaikkia kikkoja keksii, ettei vaan menis liian auvoisaksi ja ongelmattomaksi (lue: tylsäksi). Naisen mieli on niin järjetön ja arvaamaton.

Niin no tässä taas päästään siihen "pitää olla vähän vittumainen"- väittelyyn. Ei ilmeisesti asiat saa koskaan olla liian hyvin vaan pitää aina hatusta keksiä jotain draamaa. Sanoin kyl ihan suoraan et ei kiinnostaa mitkään vitun ihme tekstiviestit kesken työpäivän ja et jos jotain on mielen päällä niin jutellaan sit kasvotusten asiat läpi. Tosin nyt kun juteltiin kasvotusten niin nää kaikki "olenko laastari" "miks vitus mä en näe sun seinääs yyhyy"- heitot oliki ihan pikkujuttuja sille..

 

[1936]

Toki itellä vielä jossain määrin vaivaa se ettei voida edes puhua mistään suhteesta tai muustakaan ns. "vakavasta". Jotenki tällänen päivä kerrallaan tapailu on vaan niin vierasta mulle.

Jos tämän naisen haluat pitää niin malta, malta ja malta. Näytä hänelle kuinka mahtavaa seurassasi on. Älä painosta myöntämään, että nyt ollaan suhteessa. Sekin tulee siinä aikanaan.

Naisella kenellä on lapsi on paljon suurempi kynnys lähteä vakavaan seurusteluun. Hänen pitää ensin nähdä onko sinussa materiaalia tulemaan osaksi perhettä. Koita malttaa ja ymmärtääkin. Mitä mukavampaa ja vapautuneempaa hänellä on seurassasi niin aivan varmasti hän myös haluaa sinuun sitoutua.

Tuntuu, että kaipaat sitä tietoa "suhteessa olemisesta" omien epävarmuuksiesi takia. Sekin on ok, mutta koita nyt vaan nauttia hetkestä ja tästä naisesta. Silloin niitä orkkuja on tulossa myöhemmin lisääkin.

 

[Trenchtown]

Tultiin siihen lopputulokseen et tää juttu tuntuu molemmista hyvältä ja jatketaan samalla tavalla päivä kerrallaan. Sit nussittiin

Saako olla kyyninen? Jotenkin tuosta välittyy sellainen kuva, että molemmat ei ole samalla lailla tyytyväisiä. Vaikuttaa siltä, että sinä tanssit tämän naisen pillin mukaan, koska ilmankaan et halua olla. Kuten itse sanoit,

Jotenki tällänen päivä kerrallaan tapailu on vaan niin vierasta mulle. Tai tulee sellanen fiilis et nainen haluaa vaan pitää hauskaa ja tavallaan pitää jutun sillä asteella et se on sit helppo pistää poikki kun tulee vaikeuksia tai alkaa kyllästyttään. Eipä täs tosin vaihtoehtoja ole kuin kaks. Joko mennään näillä tai sit ei mennä ollenkaan..

Kärjistetysti siis joko hänen tavallaan, tai ei ollenkaan? Tietenkin jos olet sitä mieltä, että sun ajatuksissa tai käytöksessä on jotain väärää, on hyvä asia yrittää päästä siitä eroon. Mutta jos muutut ihmisenä pelkästään sen takia, kun toinen haluaa ja samalla tunnet rinnassa epämääräistä painoa, olet mun mielestä kääntynyt jostain risteyksestä vikasuuntaan. Todella toivon, että kaikki menee hyvin ja saat tuosta suhteesta sitä mitä siitä haetkin, mutta älä nyt kokonaan itteäs myy. Jos päivä kerrallaan tapailu on sulle vierasta eikä tunnu omalta jutulta, niin se kannattaa sanoa suoraan. Kovasti vaikuttaa siltä, että kaipaat jotain vakavampaa, syvempää sitoutumista tai sellaista, etkä sitä (ainakaan toistaiseksi) saa.

*edit*

Onhan siinä se lapsi sitten myös, jonka takia nainen saattaa olla (oikeutetustikin) helvetin varautunut. Kuitenkin on tilanne mikä tahansa, niin jonkinlaista kompromissia pitäisi pystyä hakemaan. Tuo "my way or the highway" -ajattelu ei ole kompromissia nähnytkään. Mutta jos olet onnellinen, niin homma ok. Jos et ole, niin yritä olla, vaatii se sitten minkälaisia muutoksia tahansa.

 

[thego]

Naisella kenellä on lapsi on paljon suurempi kynnys lähteä vakavaan seurusteluun. Hänen pitää ensin nähdä onko sinussa materiaalia tulemaan osaksi perhettä. Koita malttaa ja ymmärtääkin. Mitä mukavampaa ja vapautuneempaa hänellä on seurassasi niin aivan varmasti hän myös haluaa sinuun sitoutua.

Niin ja onhan siel niin paljon paskaa elämässä takana et ymmärrän järjellä ihan hyvin ettei oo valmis kovin nopeasti etenemään. Maltti on sellanen mitä mulla ei ihmissuhteissa juurikaan ole, mutta toisaalta tää on ihan hyvä kasvunpaikka itelle ja mielenkiintoista nähdä miten kärsivällinen sitä jaksaa olla.

Saako olla kyyninen? Jotenkin tuosta välittyy sellainen kuva, että molemmat ei ole samalla lailla tyytyväisiä. Vaikuttaa siltä, että sinä tanssit tämän naisen pillin mukaan, koska ilmankaan et halua olla.

Niin. Täällä on ny tulluki jo käsiteltyä mut mun suurin ongelma naisten kanssa on juuri se et haluan edetä liian nopeasti. Kaks vakavaa suhdetta elämässä takana, molemmissa suurin virhe oli edetä liian nopeasti ja molempien jälkeen olin enemmän tai vähemmän paskana. Mainitaan nyt vielä et tän naisen kanssa ollaan vasta kolme päivää yli kuukauden tunnettu mikä varmaan kelle tahansa normaalille ihmiselle on helvetin lyhyt aika. Vaikka mulla nuo tunteet nyt jyllääki helvetin vahvasti päällä niin kyllä järki nyt vielä sanoo ettei kuukauden jälkeen voi odottaa mitään kovin vakavaa sitoutumista.

Tietenkin jos olet sitä mieltä, että sun ajatuksissa tai käytöksessä on jotain väärää, on hyvä asia yrittää päästä siitä eroon. Mutta jos muutut ihmisenä pelkästään sen takia, kun toinen haluaa ja samalla tunnet rinnassa epämääräistä painoa, olet mun mielestä kääntynyt jostain risteyksestä vikasuuntaan.

Juurikin näin. Se on sitten eri asia et pystynkö mä oikeasti muuttumaan tai tyytymään sellaiseen mikä ei mee mun tunteiden kanssa yhteen.. ehkä tässä ois hyvä paikka taas aikuistua vähän.

Onhan siinä se lapsi sitten myös, jonka takia nainen saattaa olla (oikeutetustikin) helvetin varautunut. Kuitenkin on tilanne mikä tahansa, niin jonkinlaista kompromissia pitäisi pystyä hakemaan. Tuo "my way or the highway" -ajattelu ei ole kompromissia nähnytkään. Mutta jos olet onnellinen, niin homma ok. Jos et ole, niin yritä olla, vaatii se sitten minkälaisia muutoksia tahansa.

Ja mainitaan nyt vielä kerran et lapsen isä oli väkivaltainen juoppo joka hakkasi tätä naista eikä varmasti ollu ihan helppo työ päästä irti siitä suhteesta. Keväällä hänellä oli edellinen vakava suhde jossa mies vaikutti kaikin puolin hyvältä ja kaikki oli ihanaa kunnes tuli vahingossa paksuksi ja mies katosi samantien kuvioista mitään ilmoittamatta. Abortista vielä kaikki mahdolliset komplikaatiot päälle ja siinä sivussa tosiaan hoitaa edelleenki sitä muksua yksin niin kyllähän täs ny jokasen järki pitäis sanoa et kuukausi ei ole mikään aika tälle naiselle. En oo mitään aikatauluja nyt asialla suunnitellu mut sanotaanko vaik et jos 3kk menee yhtä hyvin (niin naisen kuin muksunki kanssa) ja sieltä suunnalta ei ole siltikään mitään haluja ottaa askelta eteenpäin niin voin miettiä tätä asiaa taas uusiksi.

 

[Snakster]

En oo mitään aikatauluja nyt asialla suunnitellu mut sanotaanko vaik et jos 3kk menee yhtä hyvin (niin naisen kuin muksunki kanssa) ja sieltä suunnalta ei ole siltikään mitään haluja ottaa askelta eteenpäin niin voin miettiä tätä asiaa taas uusiksi.

En nyt oikein ymmärrä, mikä se askel eteenpäin olisi? Eihän se, että sanotte toisillenne ääneen, että nyt me seurustellaan, muuta mitenkään sitä tilannetta tai tee suhdetta yhtään sen vakavammaksi. Nyt kuvatun kaltaista tapailua vakavampi tilanne on minusta se, että muutatte yhteen, menette naimisiin tai kihloihin tai lisäännytte. Se että seurusteletteko jotenkin virallisesti on ihan silkkaa semantiikkaa, kun ilmiselvästi nyt kuitenkin seurustelette.

Ja suosittelen kyllä jatkamaan ihan samoilla linjoilla toistaiseksi sen ihmeempiä pohtimatta. Sitten joskus jos nuo mainitsemani askeleet nousevat luontevasti esiin, niin sitten voi edetä sen mukaan, mutta ihan turha alkaa nyhtää naisesta mitään "hei nyt me styylataan" -kommentteja, jos se ei kerran käytännössä muuta mitään.

Ja sille lapselle saat kyllä luvan ihan reippaasti kertoa, että sinä et ole hänen isänsä, vaikka ihan mielelläsi hänenkin elämään kuulut.

 

[thego]

En nyt oikein ymmärrä, mikä se askel eteenpäin olisi? Eihän se, että sanotte toisillenne ääneen, että nyt me seurustellaan, muuta mitenkään sitä tilannetta tai tee suhdetta yhtään sen vakavammaksi. Nyt kuvatun kaltaista tapailua vakavampi tilanne on minusta se, että muutatte yhteen, menette naimisiin tai kihloihin tai lisäännytte. Se että seurusteletteko jotenkin virallisesti on ihan silkkaa semantiikkaa, kun ilmiselvästi nyt kuitenkin seurustelette.

Nyt kun asian noin sanot niin oot aivan oikeassa. Sinänsähän tässä ei edes ole mitään ongelmaa, ainoastaan minun tunteet kaipaa sitä varmistusta/vahvistusta ja olkoon se sitten vaikka sitä et ääneen sanotaan et ollaan suhteessa/seurustellaan vaikka todellisuudessa mikään ei muutukaan. Nää hommat muutenki johtaa juurensa meikän menneisyyteen, masennukseen ja paskaan itsetuntoon. Rehellisesti sanottuna voidaan laskea elämästä ihan vuosia jolloin ainoa tarkoitus elämässä on ollut sen rakkauden löytäminen ja mikään ei oikeastaan ole tuntunut miltään jos sitä ei ole pystynyt jakamaan sen elämänkumppanin kanssa. Tänä päivänä näitä ongelmia ei enää ole ja olisin onnellinen myös sinkkuna, mutta ei tunteita pysty noin vain opettamaan pois totutuista ajatusmalleista. On tässä tullu helvetisti pohdittua et olenko vieläkään valmis aikuiseen parisuhteeseen, mutta pakko se vaan on kokeilla miten käy.

Helvetin hyvin kyllä sanoit tän asian, täytyy pitää mieles tää seuraavan kerran ku alkaa tunteet juosta omia ratojaan.

Ja sille lapselle saat kyllä luvan ihan reippaasti kertoa, että sinä et ole hänen isänsä, vaikka ihan mielelläsi hänenkin elämään kuulut.

Tehtiin kyllä asia samantien selväksi lapselle, yhdessä. Asiahan menee niin ettei lapsella ole mitään hajua mitä koko "isä"- sana tarkoittaa. Sille se vaan on joku mukava aikuinen mies, kaveri enemmänkin. Ikää sillä siis 3,5 vuotta.

 

[JZZ]

Nyt kun asian noin sanot niin oot aivan oikeassa. Sinänsähän tässä ei edes ole mitään ongelmaa, ainoastaan minun tunteet kaipaa sitä varmistusta/vahvistusta ja olkoon se sitten vaikka sitä et ääneen sanotaan et ollaan suhteessa/seurustellaan vaikka todellisuudessa mikään ei muutukaan.

Yleisesti ottaen on hyvä, että suhteessa ollaan samalla sivulla, ja on ihan selkeästi määritelty, että mikä suhteen tila on, vaikka sitten sanomalla että nyt seurustellaan tai tapaillaan tai mitä tahansa. Nykyään myös kaikenmaailman facebook-statuksista kannattaa yhdessä keskustella, toinen ei välttämättä tykkää siitä että heilut sinkkustatuksella monta kuukautta vaikka käytännössä seurustelette, jotakin taas saattaa ahdistaa välitön parisuhdepyyntö jne. Nämä on (kai) ihan normaaleja asioita, ihminen kun tuntee olonsa turvallisemmaksi jos hänellä on jotain ulkoisia merkkejä suhteen olemassaolosta ja statuksesta, vaikka itse seurusteluun niillä ei suoranaisesti pitäisi merkitystä ollakaan.

Sen mitä itse olen huomannut, niin parisuhteessa avoin ja rehellinen kommunikaatio on ehkäpä se tärkein asia. Sitä on myös erittäin vaikeaa korjata, jos se lähtee alussa väärille raiteille. Asioista on hyvä sopia etukäteen ja mahdollisimman selkeästi, tehdä jopa ns. typeristäkin asioista sopimuksia ja sen jälkeen pitää niistä kiinni. Kyse on turvallisuuden tunteesta, joka taas merkitsee suuresti siihen, miten toiseen pystyy luottamaan eri tilanteissa.

 

[Jeihki]

Tehtiin kyllä asia samantien selväksi lapselle, yhdessä. Asiahan menee niin ettei lapsella ole mitään hajua mitä koko "isä"- sana tarkoittaa. Sille se vaan on joku mukava aikuinen mies, kaveri enemmänkin. Ikää sillä siis 3,5 vuotta.

Frendillä on kolme vuotias muksu, jolla on ihan oikeasti isä jatkuvasti läsnä. Silti kutsuu ja huhuilee kaikkia kadun miehiä isinä. Ei siis ehkä niin vakavaa.

Ja se, mitä sulle on jo aiemminkin sanottu, niin lapsen omaavat naiset on aika hitaita lämpeämään ja jos ne etsii panon lisäksi jotain, niin silloin ne etsii sit yleensä oikeasti aviomiesmatskua. Jos homma menee koiville, niin niitä pettyjiä sitten kahden sijasta kolme. Ja yhdellä niistä ei ole vielä kapasiteettia ymmärtää, miksi tässä käy äijät vaan kääntymässä ja kukaan ei ole mun kanssa pidempään.

Edit. Omat naisasiat rullaa (kopukopu) ihan mukavasti. Kolmatta vuotta aviossa. Ikuisuusaihe tietenkin on se, että jo velipuolikuusta tutuksi tullut Pipari Pärsson saisi kyläillä useammin, mutta se on loppupeleissä pieni murhe se.

 

[alwahla]

Miksi toisilleen tuntemattomat naiset aina löytävät jotain negatiivista sanottavaa sellaisesta naisesta, jota heidän seurassaan olevat kaksilahkeiset heteromiehet katselevat sillä silmällä?
Äitini esim. näki tässä muutama päivä sitten tuon naapurin likan kaupassa ja johan viimeksi mainitusta alkoi niitä huonoja puolia löytymään.

 

[Ted Raikas]

Miksi toisilleen tuntemattomat naiset aina löytävät jotain negatiivista sanottavaa sellaisesta naisesta, jota heidän seurassaan olevat kaksilahkeiset heteromiehet katselevat sillä silmällä?

Kateus.

Tarviaako tuohon muka sen parempaa vastausta? Ei mielestäni erityisen vaikea pääteltävä.

 

[moge]

Eräs likka on nyt ulkomailla tyttökavereidensa kanssa, ja nämä reissuthan on tunnetusti hienoja paikkoja pettämiselle. Varsinkin kun tämä tyttö on alkoholispäissään melko arvaamaton, niin se on pistänyt itsellekin vähän ajatuksia päähän, että mitä siellä voisi tapahtua. Kyseinen tyttö tulee perjantaina pois ja näämme lauantaina, joten kysyisinkin teiltä, että kannattaako minun suoraan kysyä häneltä tapahtuiko reissulla jotain, mistä minun pitäisi tietää, vai vaan kylmästi luottaa tyttöön kysymättä mitään? Asia ei hirveästi mieltäni paina ja toisaalta luotan tyttöön aika vahvasti, mutta menneisyyden takia tuollaiset ajatukset on päähäni tulleet.

Sen verran taustoista, että emme "virallisesti" seurustele, vaikka molemmat ovatkin sen toiselle myöntänyt, että tuntee jo olevansa parisuhteessa. Mennään kuitenkin ns. päivä kerrallaan.

 

[SKA1946]

___

Kysy vain, että oliko hyvä reissu ja oliko hauskaa? Sano, että oli ikävä ja lähde pitämään hauskaa jälleennäkemisen merkeissä.