Naisasiat

  • 7 585 638
  • 26 609

BOL

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Ihan pikku neuvona sanon jokaiselle, joka on omassa suhteessa jollakin tavalla "enemmän antavana" (henkisenä tukena toisen vaikeuksissa, taloudellinen tuki jne.) osapuolena: Ole sinut asian kanssa tai lähde kiitämään! Opettele tuntemaan itsesi, jotta tiedät, mikä sinusta itsestäsi tuntuu siipeilyltä ja minkä taas teet rakkaudesta toista osapuolta kohtaan yhteisen hyvän eteen. Käsittele nämä asiat "valmiiksi" jo suhteen aikana, puutu epäkohtiin ja elä elämääsi. Jos suhde joskus loppuu, silloin on ihan riittävästi muitakin murheita kuin sen miettiminen, käytettiinkö sinua hyväksi tai toisen tarkoitusperien kyseenalaistaminen. Ei ole mitenkään pirun maalaamista seinille, jos miettii, mitä sitten, jos toinen lähtee huomenna lätkimään. Vähän saman tyylinen asia kuin avioehto, tosin ilman ylöskirjaamisia ja vain omassa päässäsi tapahtuvaa funtsimista.

Ihmisiä on monenlaisia ja hyväksikäyttäjiäkin on ilmeisen paljon. Tässäkin kohdassa hyvä itsetunto ja itsetuntemus ovat isossa roolissa. Älä edes suurimman rakastumisen huumassa anna toiselle sellaisia avaimia omaan elämääsi, missä ajaudut tilanteeseen, missä sinua käytetään selkeästi hyväksi.

Olen taipuvainen uskomaan, että suurin osa ihmisistä ryhtyy suhteeseen tunnepohjalta. Koska on ihastunut toiseen. Ajan kanssa suhde syvenee rakkaudeksi, yleensä. Jos et ole suhteen aikana yleisesti ottaen kokenut tulleesi hyväksikäytetyksi, luultavasti tunne on oikea. Surun ja vihan hetkellä ajatukset muuttuvat usein päinvastaisiksi ja ajatukset alkavat pyöriä asioissa, jotka eivät lopulta ole kovinkaan olennaisia. Toki suhteen loppuvaiheessa usein mukaan tulee toisestakin ihmisestä piirteitä, joista ei pidä, mutta ei se yleensä anna aihetta koko suhteen tai toisen ihmisen tunteiden kyseenalaistamiseen.

Kannattaa elää tässä hetkessä, mutta kuitenkin miettiä, miten itse mahdollisesti kokisi asiat, jos ero tulisi tunnin päästä. Mikä olisi päällimmäinen tunne? "Muija oli vittu mun kanssa vaan rahasta!"?, "Se ei koskaan oikeasti välittänyt musta!" vai kenties "Tietyn aikaa oli kivaa, mutta sitten tapahtui jotain."? Mun on vaikea kuvitella, että täälläkään olisi kovinkaan montaa miestä, jotka ihan aidosti ovat niin rikkaita, että se taloudellinen osuus olisi jotenkin hyvinkin merkittävä. Jos on tehty yhteinen päätös, että esim. opintojen aikana toinen vastaa pääosin taloudellisista asioista, päätös on tehty yhdessä. Kannattaa aina kuitenkin muistaa, että sellaista taetta kukaan ei voi antaa, että yhdessä ollaan 100% varmasti esim. kahden vuoden päästä. Tai voidaan toki (pl. kuolema), mutta itse perustan näkemykseni aina siihen, että suhteessa ollaan siksi, että siinä halutaan olla. Siis rakkaudesta toista ihmistä kohtaan. Toki toista voi rakastaa, mutta miehen ja naisen välinen rakkaus tarvitsee todella toimiakseen muunkinlaista rakkautta kuin lämpimät fiilikset ja välittämisen. Ja joskus käy niin, että tunteet kuolevat. Se on surullista ja valitettavaa, mutta kuitenkin inhimmillistä. En haluaisi olla suhteessa ihmisen kanssa, joka ei pohjimmiltaan halua olla mun kanssani. Ainakaan kovinkaan pitkään. Tilapäistä "Mä en kestä tota muijaa"-fiilistä ei lasketa. Asioista voi kuitenkin aina sopia järkevästi ja toiselle ihmiselle kohtuullisesti. Tai pitäisi voida. Toisten kanssa ei voi sopia mitään, koskaan, ikinä. Mutta sellaiset ihmiset lienee kuitenkin vähemmistössä.

Miettikää näitä asioita jo silloin, kun kaikki on vielä hyvin. Jos joku asia tökkii, puhukaa niistä avoimesti kumppanin kanssa. Jos toisella ei ole samanlaisia taloudellisia mahdollisuuksia kuin sinulla, hän voi tuoda suhteeseen jotain muuta, mikä taas helpottaa sinun elämääsi. Ilman, että kyseessä on mikään piika tai siivooja.

Jos jo suhteen aikana joudut miettimään, käytetäänkö sinua lopulta tässä nyt vain hyväksi, kaikki ei todellakaan ole kunnossa.
 

Palstalegenda

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ukraina, Eveliina Määttänen
jeps, ei kai kenenkään tarvitse olla ehdoin tahdoin 'vittumainen' parisuhteessa?...Toki mä myönnän senkin, että olen varmaan perusluonteeltanikin hiukan itsekäs mulkku... ja ääliö... ja tyhmä!
Tarvitsee olla jos on muutoin niin helvetin mukava ja välittävä eikä halua vittuilla ja haluaa auttaa ilman, että selkäranka olisi löysä. Niin kuin jo sanoin, että jos on muutoin itsekäs mulkku parisuhteessa, niin sitten ei tarvitse erityisesti ja ajattelemalla joskus olla hankala, koska se tulee ihan luonnostaan. Esimerkiksi kun viime talvena oli kylmää ja silloinen voimassa ollut naiseni asui 3 km työpaikaltaan. Tuli minun luokseni yöksi ja minun luota oli 6 km hänellä sitä työmatkaa. Ulkona pakkasta jotakin lähemmäs 25. Hänen olisi pitänyt lähteä kuudelta aamulla polkemaan kohti työpaikkaansa. Minä sitten ehdotin itse, että vienpä töihinsä, on kylmää jne. Hän oli että "ei tartte, nuku vain". Tuonlainen tapahtuma toistui useamman kerran. No vein kuitenkin, koska onhan se nyt vittumaista lähteä siihen aikaan siinä pakkasessa. En veisi enää. Tässä asiassa pitäisi olla veemäisempi ja kääntää kylkeä, kun nainen lähtee aamulla kohti töitänsä. Mielestäni en ollut selkärangaton vässykkä tuossa vaan hyvinkin auttavainen ja tein oikein, paitsi että parisuhteen kannalta väärin. Monoa tuli minulle ja nyt se nainen käy psykoterapiassa... (traumat exästään... ei minusta) Päälle päin ei kyllä kukaan usko, että hän sellaisessa käy. Se on niitä naisia, joilla oli lapsuudessa juoppo isä ja traumat siitä ja myöhemmin hieman mukiloiva exä, eihän sitä voi nauttia mukavasta olosta, kun on tottunut läheisessä suhteessa kärsimään. Vaikka muuten vaikuttaa ulospäin aivan erilaiselta eikä kukaan osaa arvata mitä siellä päässänsä oikeasti on, koska ulkokuva on niin täysin toista.

Ihan pikku neuvona sanon jokaiselle, joka on omassa suhteessa jollakin tavalla "enemmän antavana" (henkisenä tukena toisen vaikeuksissa, taloudellinen tuki jne.) osapuolena: Ole sinut asian kanssa tai lähde kiitämään!
Minä kyllä olen ollut täysin sinut asian kanssa mutta sellainen 20 vuoden kokemus eri parisuhteista on opettanut minulle, että tietyllä tavalla itsekkäämpi ja kusipäisempi kun on, niin nainen pysyy. Mieluummin olisin kivempi mutta koska prioriteetti numero yksi on, että nainen, josta pidän, haluaa pysyä minun kanssani, niin pitää sitten olla kusipäisempi sille naiselle. Tai siis itsekkäämpi. Pääasiassa voin olla ihan oma itseni mutta niin kiva kuin luontaisesti haluaisin naiselle olla, en voi olla tai nainen lähtee meneen. Tämä asia on aivan sataprosenttinen fakta eivätkä sitä mitenkään voi tietyt parisuhteessa pitkään olleet ymmärtää, että mistä edes oikeasti keskustellaan. Juu, en ala lyömään tai edes huutamaan mutta muutoin pitää olla itsekkäämpi ja olla auttamatta silloinkin kun mieli tekisi. Ehkä ne naiset ajan myötä vähän tervehtyvät ja voi sitten myöhemmin olla vähemmän kusipäisempi niitä kohtaan. Varovaisesti kokeilemalla voi joskus kokeilla rajoja, että missä ne rajat nykyisin menevät.
 

Tadu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Täytyy kyllä kompata käyttäjänimetöntä tässä. Valtaosa naisista haluaa miehellä olevan "särmää", eikä saa olla liian täydellinen.
 

Palstalegenda

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ukraina, Eveliina Määttänen
Täytyy kyllä kompata käyttäjänimetöntä tässä. Valtaosa naisista haluaa miehellä olevan "särmää", eikä saa olla liian täydellinen.
Särmää (tämänkin ymmärtää moni aivan eri tavalla) täältä kyllä löytyy mutta kusipäisempi naista kohtaan pitää olla. Yksikin sanoi v. 2008 (juristi onpi nyt) pari päivää eron jälkeen: "vittu, en kestä sitä, kun oot mulle aina niin reilu ja minä sulle niin epäreilu, tiedän sen itsekin ja mua vituttaa tämä ja sekin, että en saa sua tossun alle mitenkään kuten oon aina saanut kaikki miehet, enkä kestä sitäkään, että oon aina ollu se fiksumpi osapuoli mutta nyt en ja et kuitenkaan alista mua itsekään, vittuuuuu....!". Ja sitten pari kyyneltä naiselta ja moro.

Ratkaisu kaikkeen tuohon on olla itsekkäämpi kusipää. Siis oikealla tavalla, tämänkin kun monet ymmärtävät ihan väärin. Silloin on samalla käytöksellä sekä kusipäisempi että myös naisen silmissä tyhmempi. Nainen saa nousta parisuhteen kaapin päälle ja hänen huono itsetuntonsa saa syötävää. Hyvä ruoka - parempi mieli.
 

rpeez

Jäsen
Olisiko tässä myös sitä aspektia, että naisen mielestä liian kiltti mies ei kykene puolustamaan häntä ja tulevia lapsiaan uhkilta? Eli jos mies on hieman vittumainen, nainen olettaa miehen kykenevän olemaan vittumainen myös uhkatekijöille ja nainen siten tuntee olonsa turvalliseksi.

Itse olen yleensä aika vastuullinen ja kiltti pitkässä parisuhteessani, mutta kun naiseni nalkutus on joskus mennyt liiallisuuksiin, on tullut ärähdyttyä voimakkaastikin takaisin. Ja kas, emäntä hiljeneekin. Mutta mikä kummallisinta, on sen jälkeen ihan sopuisa ja tyytyväisenkin näköinen.
 

BOL

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Täytyy kyllä kompata käyttäjänimetöntä tässä. Valtaosa naisista haluaa miehellä olevan "särmää", eikä saa olla liian täydellinen.

Kyllä. Tietysti jokainen määrittelee, mikä on särmää ja mikä on kusipäisyyttä. Kusipäisyyden mä ainakin käsitän huonona asiana, eikä se mielestäni kuulu parisuhteeseen, pl. satunnaiset riidat tms.

Kuinka moni mies muuten haluaa tossukan naisekseen? Ei varmasti kovinkaan moni. Mun mielestä terve ihminen ei halua alistaa toista tai "ottaa luuloja pois". Ja jälleen kerran, joskus on tilanteita, missä tuokin on ns. pakollista, jotta asiansa saa perille.

Mielestäni tärkeintä on, että jokainen saa ja voi olla oma itsensä suhteessa. Pieniä vivahde-eroja päivistä riippuen pitääkin olla. Mutta minkäänlaisiin roolien vetämisiin en usko, koska ne harvoin kuitenkaan ovat henkilölle aidosti ominaisia piirteitä.

Kitinälissuille pitää kyllä joskus näyttää kaapin paikka, koska eihän kukaan jaksa loputtomiin mitään vinkuapinaa katsella. Koskee molempia sukupuolia.
 

rpeez

Jäsen
Osasyy ongelmaani on varmaan sekin, etten mikään kovin bilettäjä ole. En juo kovinkaan usein ja vielä harvemmin lähden minnekään viihteelle. En edes muista, milloin olisin viimeksi baarissa ollut, siitä lienee useampi kuukausi. Siellähän sitä naisia yleensä kait pokataan. Itselleni ei ole kyllä sattunut koskaan sellaista tilannetta. Tulee mieleen vaan eräs tapaus, jossa joku nainen työnsi minut kauemmaksi itsestään tanssilattialla. Baareihin menossa ja humalassa minulla ei kyllä yleensä ole edes naisten iskemiset päällimmäisenä mielessä.

Korjaa tää. Menomestoissa käymisessä ja samalla kohtuu dokailuissa pitää aina olla naiset mielessä jos tahtoo tuloksia. Tekevälle sattuu.
 

Palstalegenda

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ukraina, Eveliina Määttänen
Kuinka moni mies muuten haluaa tossukan naisekseen? Ei varmasti kovinkaan moni.
Minä tapailin viime kesänä yhtä luonteeltaan avointa ja valoisaa sekä muutoinkin ulkoisesti valoisaa ja kaunista naista, joka sanoi suoraan, että haluaa nössön miehen itselleen, joten minä en käy. Lisäksi sanoi, että noin kymmensenttinen muna pitää miehellä olla - juhlakunnossa!

En minä ole tossukka ollut. Olen ollut tervehenkinen ja minua ei kukaan tossun alle ole saanut enkä sinne koskaan menekään. Se on niin, että naiset kestävät hirmuhallitsijoita, tossukoita ja tarpeeksi itsekkäitä miehiä. Naiset eivät kestä itsetunnoltaan terveitä ja ehdottoman hyväntahtoisia miehiä. Siis toki tätäkin voi lukea niin totaalisen väärin, ymmärrän sen. Ymmärrän sen nyt niin kirkkaasti mitä naiset tahtovat. Se näkymä on siinä määrin minua jaloa ja empaattista (parisuhteessa) rappeuttava, että ihmisenä kehittymisen kannalta olisi kai parempi pysyä sinkkuna.
 

Palstalegenda

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ukraina, Eveliina Määttänen
Onneksi et ole enää naisen kanssa tekemisissä. Kuka helvetti haluaa vaan vajaata puolikasta mulkkua tunkea? Vitun outoa sakkia kyllä, ei voi muuta sanoa.
Olen minä joskus tekemisissä. Kerran käytiin talvella kuuntelemassa klassista musiikkia ja tässä heinäkuussa nähdään terassilla ja jauhetaan paskaa. Sen miespolitiikka on surullista kuin Kepun vaalimanifesti mutta muutoin on oikein letkeää ja hauskaa seuraa. :)
 

Tadu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Aika sekava viesti, mutta sekava on myös mielikin mulla.
Naisella on ollut jo pidempään uusi mies kiikarissa vaikka muuta väittääkin. Sellaisia he ovat. Nyt katse eteenpäin ja uusia naisia tsekkaamaan.
 

magnum37

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tulevaisuuden Sport
Itse olen yleensä aika vastuullinen ja kiltti pitkässä parisuhteessani, mutta kun naiseni nalkutus on joskus mennyt liiallisuuksiin, on tullut ärähdyttyä voimakkaastikin takaisin. Ja kas, emäntä hiljeneekin. Mutta mikä kummallisinta, on sen jälkeen ihan sopuisa ja tyytyväisenkin näköinen.

No just samaa olen havainnut omassa liitossani. Pinna on pitkä, kerään tasaisena ja hyväntahtoisena ihmisenä aikani tikareita selkään kunnes sitten päästän tulivuorenpurkauksen aina joskus valloilleen. Hämmästykseksekseni vaimostakin tulee hetkeksi hyväntahtoinen aina räjähtämiseni seurauksena - eden hiukan sellainen kuin joskus poikasena luulin kaikkien naisten olevan.

Muutenkin kritisoin vaimoni toimia tässä yksi aamupäivä terävin sanakääntein ja kerroin ettei kannata odottaa minun toimivan kuten hän toimii -> suihkusta tullessani oli pakannut minulle mökkieväät kylmälaukkuun(!) -> minä menin mökille ja vaimo töihin.

Eihän tuollaista ymmärrä. Ei tuossa ole järkeä. Itse ainakin olen KILTTI ihminen ja olen olettanut, että ihmisten pyrkimykset olisi viime kädessä aina hyväntahoisia. Vituttaa tällainen luola-aikainen karmea todellisuus. Pahikset on ihan syvältä.

thego kirjoitti:
Olis muuten joskus mukava ihan mielenkiinnosta seurustella tollasen oikein mukavan naisen kanssa niin tajuais ehkä iteki mikä siinä on niin kamalaa.

LOL, tässäpä oli kaikessa sarkastisuudessaan ehkä paras tässä ketjussa koskaan letkautettu lausahdus :) Niin no.. ei varmaan kannata kyllä yrittää. Ne "mukavat naiset" on poikkeuksetta uhoavien retkujen kimpassa ja karttavat 'kilttejä' miehiä kuin ruttoa.

Laitetaanpa perjantailinkki kehään
 
Viimeksi muokattu:

Ameno

Jäsen
Broidi oli aikanaan erittäin koulukiusattu, pieni poika. Joka joutui kriittisen ikäisenä muuttamaan muutaman kerran. Nyt jo kolmikymppisenä hän oli ensimmäistä todellista nörttisukupolvea ja uranuurtaja sillä saralla. Silloin ei kouluissa todellakaan ollut kovinkaan montaa nörttiä. Hänen kaverinsa oli hänen kavereitaan vain silloin kun he tarvitsivat apua matikassa, fysiikassa tai tietokoneissa.

Jeffrey kirjoittaa jälleen asiaa, kuten aina kun hän tässä ketjussa vierailee. Jos olet Ameno täällä Otaniemessä, niin täällähän on vaikka minkäläista kerhoa ja toimintaa kaikentyyppisten harrastusten ympärille kehitetty. Sama koskee varmasti TTY:a myös, jos Tampereella olet. En tiedä, millä osastolla olet, mutta on totta, että joillain osastoilla ei pahemmin tyttöjä näy. Siksi kannattaa rohkeasti lähteä osallistumaan tapahtumiin, jossa on edustettuna myös muitakin kiltoja ja näin pääsee tutustumaan erilaisiin ihmisiin, jotka kuitenkin ovat teekkareita ja ovat samassa vaiheessa elämää kuin sinä. Otaniemessä esimerkiksi on monet tapahtumat vuodessa, joihin kaikkien kiltojen jäsenet ovat tervetulleita. Lisäksi joku Helsinginkadun appro ja Wappuna varsinkin on tapahtumaa jokaiseen makuun ja kiltaan katsomatta.

Kiitos vastauksista.

En ole mielestäni ihan geneerinen nörtti. Silmälaseja en omista enkä tarvitse, enkä mikään ruipelo kynäniska tai kauhia läskikasa ole.Koulumenestyskin on sellaista ettei se ihan parhaimpien tasolla ole, mutta suhteellisen hyvää kuitenkin. Mutta kyllähän sitä nörtti siinä mielessä olen, että aika suureksi osaksi aika kuluu koneella ollessa.
Joskus ala-asteella en edes ollut erityisen hyvä koulussa, ja kavereita oli ihan hyvin. Tosin silloin ne oli itseäni muutaman vuoden nuorempia, kenen kanssa vapaa-ajalla hengailin. Mutta luokkatovereidenkin kanssa pärjäsin hyvin, enkä ollut koulukiusattu. Ala-asteen lopussa ja yläasteella huomasin osittain tätä Jeffreyn mainitsemaa "kavereita sillon kun tarvitsee apua matikassa"-meininkiä, vaikkei se kovin vahvaa ollut.
Yläasteella sitten alkoi koulumenestyskin olemaan parempaa, luokkani parhaita. Silloin myös tietokoneella aloin kuluttamaan aikaani enemmän. Yläaste oli siitä jännää aikaa, että omalla luokallani oli pelkkiä poikia. Tää onkin hyvä tekosyy sille, ettei mitään suhteita tyttöihin ole ollut. Ja kun tuttavapiirissäni ei muutenkaan tyttöjä ollut, niin jäi nämä teinisekoilut väliin, kun en missään bileistä käynyt. Tuntuu että tääkin vaihe on mennyt multa ihan ohi. Enhän minä mistään bileistä edes tiennyt. Sitten kun meni lukioon, niin sitten oli taas uusia, tuntemattomia tyttöjä luokalla. Heihin suhtautuminen oli sitten melkein kuin joskus ala-asteella, enkä pahemmin heidän kanssa tekemisissä ollut. Kunhan vaan suoritin sen lukion.

Omat opintoni on sen verran pitkällä, että en tiedä tuleeko tuollaista "kivaa" puuhailua enää koulussa. Tai sitten sitä tulee enemmän mitä aiemmin, saa nähdä. Niin, se unohtui erikseen sanoa vielä, että olen kovin huono ehdottamaan mitään tapaamista tai illanviettoa tai pitämään yhteyttä ylipäätään, vaikka eiköhän se käynytkin hyvin ilmi. Toisaalta, nyt kun osa turvallisista koulukavereista hajaantuu ja muutenkin voi joutua opiskelemaan enemmän yksin, niin sitä saattaa varmemmin joutua tekemisiin uusien ihmisten kanssa. Tai sitten sitä on vaan yksin.

Ja niin, kuten sanoin, niin en oikein tiedä mitä ruveta harrastamaan, tai mikä ois se minun juttuni. Olo on sellainen nykyään, ettei huvita tai jaksa mitään tehdä. En edes ole varma, onko tää mun alani sitten just se mun ala. Tässähän tää opiskelu on mennyt, ei mitään kovin suuria intohimoja alaa kohtaan ole kuitenkaan. Aikoinaan piti vaan jonnekin hakea niin hain tänne ja pääsin suoraan tietämättä paikasta tai alasta paljon mitään.

Tuosta naisesta vielä, niin en oikein tiedä haluaisinko ihan "omanlaisen" naisen itselleni. Minkähänlainen tämä omanlainen nainen edes on.. Vastakohdathan ne täydentävät toisiaan. En pidä sitä mitenkään mahdottomuutena tai edes epätodennäköisenä, että minulle sopiva tyttö ei olisikaan teekkarityttö. Otin sellaisen vain esimerkiksi tuolla alussa. Voisihan se hyvin sellainenkin olla. Ja tosiaan Humpauttajalle, omalla osastollani on porukka melko miespainotteista.

Mitähän tällä viestillä koitin sanoa... Noh, ajatusvirtaa. Hip hei, viikonloppu!
 

Freya

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, TPS & M.Koivu
Kyllä. Tietysti jokainen määrittelee, mikä on särmää ja mikä on kusipäisyyttä. Kusipäisyyden mä ainakin käsitän huonona asiana, eikä se mielestäni kuulu parisuhteeseen, pl. satunnaiset riidat tms.

Tässähän pitäisi löytää se kultainen keskitie. Harva tuntemani nainen ottaisi tossukkaa miehekseen, tiedän muutaman ja joillekkin se toimii. Jos tosiaankin kyseessä on mies joka on luonteeltaan nössö tossukka ja "tarvitsee" vahvan naisen, ja nainen haluaa suhteessa dominoida, niin mikäs siinä.

Jos ajattelen itseäni niin tossukka miehet alkaa enemmin tai myöhemmin vituttamaan. Pitäähän sitä nyt helkutti sentään haastetta olla suhteessa! Ei miehen pidä olla kusipää, se on toinen äärilaita, muttei sellainenkaan mikä ei ikinä riidellessä sano takaisin, laahautuu perässäni, on aina kaikesta samaa mieltä jne. Mikä siinä sitten on hauskaa? Ei mikään.
Tiedän olevani joskus helkutin ärsyttävä ja haluan että se myös minulle sanotaan, ei kaikkeen älyttömään käyttäytymiseeni tarvitse suhtautua päätä silitellen. Jos riidellään niin ei se ole mikään riita missä toinen ei sano mitään. Se nostattaa verenpainetta ;)
Samanvertaisuus on minulle ainakin suhteessa tärkeää ja sellaiset miehet jotka haluavat olla perheen päitä ja päättää aina kaikesta, niin ei kiitos teille!
 

pettter

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Joo aina välillä täällä joku kirjoittaa, ettei ole ollut naisten kanssa. Tai onhan näitä jätkiä varmaan paljonkin, mutta kaikki eivät viitsi siitä kertoa. Näille yksi vaihtoehto voisi olla maksullinen nainen. Mitään tyttöystävää niistä ei saa, mutta kokemuksia seksistä jne. Ja isot pojat huhuilevat, että täällä Helsingin suunnillakin olisi nyt ulkomailta tulleita mansikanpoimijoita tai mitälie idunnyppijöitä, joiden kanssa onnistuu hommat jopa muutamalla hassulla kympillä.

Huhuu!
 

alwahla

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flames, Canadiens, Kraken, HIFK
Joo aina välillä täällä joku kirjoittaa, ettei ole ollut naisten kanssa. Tai onhan näitä jätkiä varmaan paljonkin, mutta kaikki eivät viitsi siitä kertoa. Näille yksi vaihtoehto voisi olla maksullinen nainen. Mitään tyttöystävää niistä ei saa, mutta kokemuksia seksistä jne. Ja isot pojat huhuilevat, että täällä Helsingin suunnillakin olisi nyt ulkomailta tulleita mansikanpoimijoita tai mitälie idunnyppijöitä, joiden kanssa onnistuu hommat jopa muutamalla hassulla kympillä.

Huhuu!

Vaikka minulla tuota alkaakin olla ihan riittävästi, en vieläkään koe kaipaavani seksiä. Noin 10 vuotta sitten asia painoi oikein kunnolla mieltäni, mutta hiljalleen asia muuttui varsin vähäpätöiseksi jutuksi. Luultavasti poikuuteni menee siinä kolmekymppisenä, tai vähän sen jälkeen.
 

Kulkija

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Nyt on taas niin kaksijakoiset fiilikset. Edellispäivä tapasin mitä hurmaavimman naikkosen keskustassa ja tuli siinä yli tunnin juteltua vain niitä näitä ja loppujen lopuksi saimme puhelinnumerotkin vaihdettua. Hän sai numeroni pistettyä kännykkään ja itse sain paperipalaiselle, sillä puhelimeni näyttö irtisanoutui alkuviikosta. Kaikki osaa arvata mitä sitten kävikään. Totta kait minä hölmö menen ja hukkaan sen paperinpalasen. Tällä hetkellä tiedän vain nimen, paikkakunnan ja opiskelupaikan minkä hän sai. Tiedän myös sen, että hän on tänään juhlimassa hieman pienemmässä paikassa. Nyt niitä neuvoja ja ohjeita siis kehiin. Pystynkö luottamaan, että hän vaikka soittaa pirauttaisi vai pyrinkö etsimään hänet tänään tuolta juhlapaikasta vai mitä.
 

Cjyyl

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Nyt niitä neuvoja ja ohjeita siis kehiin. Pystynkö luottamaan, että hän vaikka soittaa pirauttaisi vai pyrinkö etsimään hänet tänään tuolta juhlapaikasta vai mitä.

Älä ainakaan mene juhlapaikalle, kertoo naiselle, että olet sulaa voita hänen edessään. Ja en minä ainakaan pitäisi, jos yhden illan mittainen tuttava tunkisi bileisiin, joihin hänen ei ollut tarkoitus tulla. Joten yritäppä selvittää yhteystiedot jostain muualta. Numerotiedustelu, facebook... mitä tahansa.
 

Palstalegenda

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ukraina, Eveliina Määttänen
No niin, kaikki palstan surkimukset ja runkkarit. Tänään tulee Subilta kello 21 dokumentti A Complete History of My Sexual Failures.

Tässäpä jonkun Dome.fi -sivuston arvio kyseisestä dokumentista: KLIK.

Olen kyseisen ohjelman nähnyt aiemmin, suosittelen katsomaan!
 

Isle of Man

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, TuTo
No niin, kaikki palstan surkimukset ja runkkarit. Tänään tulee Subilta kello 21 dokumentti A Complete History of My Sexual Failures.

Tässäpä jonkun Dome.fi -sivuston arvio kyseisestä dokumentista: KLIK.

Olen kyseisen ohjelman nähnyt aiemmin, suosittelen katsomaan!
Tsekkailin ton taannoin DVD:ltä. "dokumenttipaskaa" mutta viihteenä toimii, kunhan ei tosissaan tota ota.
 

vsmo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, ManU
Naimisiin tuli mennä päräytettyä, vuokrattiin mökki ja kutsuttiin sukulaisia ja ystäviä muka synttäreille.
Totuus paljastui sitten paikan päällä, paras kaveri tosin oli arvannut, mutta suurimmalle osalle tuli yllätyksenä :)
Tästä on hyvä aloittaa kuukauden loma, viikon Rooman reissuun sit viikon päästä.
 

Flip#51

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Tänne tulee aina huono fiilis kirjoitella omista "mitättömistä" jutuista muiden "oikeiden" huolien ja suurten ilojen keskelle. Täysi sympatiani siis surun keskellä painiville ja esimerkiksi ylle vsmo:lle puolestaan onnittelut!

Itse olen vähän sekaisin tällä hetkellä. Muutama yö sitten tuli ohimennen poikettua yhdelle naispuoliselle kaverilleni, jonka viereen jäin lopulta nukkumaan. Hän lähti seuraavana aamuna pariksi viikoksi reissuun ja halusi palata asiaan, kunhan tulee Suomeen.

Perjantaisen baari-illan jälkeen tuli sitten ryssittyä jonkin verran. Kuukausien paljon puhuvien katseiden vaihdon jälkeen frendini tyttöystävä teki sitten liikkeensä ja kertoi mulle tunteistaan, minkä seurauksena tuli vaihdettua suudelmia ja nukuttua hänen luonaan. Meikäläinen on aina vähän ihmetellyt tätä tytön ja kaverini suhdetta ja pitänyt sitä aika tuhoontuomittuna, jonka viimeinen niitti tulee olemaan kaverini muutto toiseen kaupunkiin, kun tyttö ei halua etäsuhdetta. Sinänsä siis viimekertaisella ei ole osaa eikä arpaa todennäköiseen eroon, enkä ole aiemminkaan tehnyt mitään sopimatonta niin kaverini silmien edessä kuin selkänsäkään takana. Mitään oikeutusta tämä ei ole, enkä voi itseäni puolustella millään, mutta minkäs teet, kun ensimmäisestä tapaamisesta asti on klikannut, eikä sitä tunteilleen oikein mitään voi.

Lisäksi tosiaan kaverini on muuttamassa noin kuukauden sisällä muualle, joten vaakakupissani on yhdessäolo tämän tytön kanssa vs välien säilyttäminen tulevaisuudessa muualla asuvaan, etääntyvään kaveriini (nimenomaan kaveri, vaikka melko pitkäaikainen onkin). Olen aina ollut kovin korrekti ja hillitty henkilö ja hiljattain on tullut fiilis, että välillä täytyisi olla itsekkäämpi ja antaa palaa oman hyvän olon tähden. Sen voi tietysti tehdä muutenkin kuin sekaantumalla kaverin tyttöystävään(/exään), mutta kuitenkin.

Lisäksi perjantain illanvietossa oli mukana vielä kolmaskin mimmi, josta olen vähän kiinnostunut ja joka tuntui diggaavan meikäläisestäkin, vaan hän jäi sitten vähän taka-alalle, kun tuo yllä mainittu tapaus oli mussa aika tiukasti kiinni koko illan.

Järki sanoo tietysti, että fokus joko tyttö numero 1 tai 3 suuntaan, mutta tunteet eivät päästä numero kakkosta pois mielestä. Vaikeaa!
 

Trenchtown

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
^ Minkäänlaista sympatiaa ei heru ainakaan täältä. Olen itsekin joskus vastaavalla lailla mokannut ja todennut jälkeen päin, että eipä todellakaan ollut sen arvoista. Toivottavasti saat tuon typyn itsellesi ja menetät kasvosi kaveriesi edessä vain huomataksesi, että ämmä teki sulle saman tempun kuin nyt tälle sun kaverillesi.

Helppohan se on tällä lailla moralisoida, tiedän kokemuksesta, että eivät ne asiat aina niin mustavalkoisia ole, mutta hyi helvetti silti. Kaverin muijaan ei vaan kosketa. Toivottavasti saat (entiseltä) kaveriltasi turpaan ja tältä emännältä vaikka klamydian. Tai molempia.
 

Nypsi

Jäsen
Meikäläinen on aina vähän ihmetellyt tätä tytön ja kaverini suhdetta ja pitänyt sitä aika tuhoontuomittuna, jonka viimeinen niitti tulee olemaan kaverini muutto toiseen kaupunkiin, kun tyttö ei halua etäsuhdetta. Sinänsä siis viimekertaisella ei ole osaa eikä arpaa todennäköiseen eroon, enkä ole aiemminkaan tehnyt mitään sopimatonta niin kaverini silmien edessä kuin selkänsäkään takana.
Jos tiedät että suhde kariutuu, niin ei luulisi olevan kovin vaikeata odottaa sinne asti ja tehdä sen jälkeen ratkaisut. Eipä paljon paskempaa temppua voi kaverilleen tehdä kuin vehdata tämän tyttöystävän kanssa.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös