Naisasiat

[palle fontän]

Niinhän sitä pitäisikin keskustella, että kaikki olisivat samaa mieltä ja hymistelisivät. Semmoinen ei tietenkään tappaisi keskustelua vaan eri mieltä olevat tappavat keskustelun. Vai mitenkähän se menee.

Sori, tuollaista sanomaa ei viestistäni löydy, vaikka kuinka hakisi. Sinänsä en tuota sinulle suunnannut, mutta näköjään kalahti ja älähti.

 

[Palstalegenda]

Sori, tuollaista sanomaa ei viestistäni löydy, vaikka kuinka hakisi. Sinänsä en tuota sinulle suunnannut, mutta näköjään kalahti ja älähti.

Tässä se on, minä tummensin sen kohdan mitä et löytänyt:

Jeesustelu muuten sopii tähän tilanteeseen, vaikkakin terminä on kokenut inflaation. Aina kun internetin ihmemaassa joku kertoo toimineensa jollain tavalla moraalittomasti, niin parempia ihmisiä ilmaantuu paikalle tappamaan mahdollisen keskustelun.

Ja mitä tulee tuohon älähtämiseen ja kalahtamiseen, niin se sanonta on aivan perseestä. Siis jos on asiasta eri mieltä, niin sittenkö onkin jotenkin väärässä, kun kalikka kalahtaa ja päläpätipäläpäti. Siis jos vastustan ydinvoimaa, kun joku sitä ensin puolustaa, niin siihen jos joku heittää että se koira älähtää mihin kalikka kalahtaa, niin siinä kohtaa saa aina ihmetellä, että mitä ihmettä. Siis suoraan sanoen sen sanonnan käyttäjät ovat moraalisesti lähes yhtä arveluttavia kuin jypfabut naisasioissa!

 

[tinkezione]

JypFabun mielipide on siinä mielessä puolusteltavissa, että siinä puhutaan oikeasta rakastumisesta. Jos tämmöinen suuri tapahtuma kahden välillä tapahtuu, onko silloin kaverisuhde isompi asia? Jaa-a, en tiedä, mutta ymmärrän kyllä JypFabun mielipidettä.

Kyllä se vain näin on. Yksikään mies ei elä loppuelämäänsä yhdenkään ystävänsä kanssa; olipa ystävä miten hieno mies hyvänsä, mutta jos naisen kanssa sattuu natsaamaan ihan oikeasti eikä kyseessä ole pelkästään itsekäs "uitto", niin kyllähän siinä kaverit ja ystävätkin kakkoseksi jää. Hyvien ystävien kanssa asiat selviävät aina, sekin on fakta.

Flip#51:n tilanteen arvioin kuitenkin näin keskustelupalstan tekstiä lukien jälkiliukkaiksi ja orastavaksi reboundiksi ja sellaisista jokainen fiksu ihminen pysyy kaukana sukupuolesta riippumatta.

 

[palle fontän]

Tässä se on, minä tummensin sen kohdan mitä et löytänyt:

Kiitos tummennuksesta, eipä tuossa mielestäni mitään eriävistä mielipiteistä puhuta, ennemminkin keskustelutyylistä. Luetko vielä kerran ja varmistat?

Ja mitä tulee tuohon älähtämiseen ja kalahtamiseen, niin se sanonta on aivan perseestä.

Lupaan olla käyttämättä toiste, kun lainaan sinua.

Siis jos on asiasta eri mieltä, niin sittenkö onkin jotenkin väärässä, kun kalikka kalahtaa ja päläpätipäläpäti.

Hienoa, että ymmärsit.

 

[Trenchtown]

Aina kun internetin ihmemaassa joku kertoo toimineensa jollain tavalla moraalittomasti, niin parempia ihmisiä ilmaantuu paikalle tappamaan mahdollisen keskustelun.

No mitä vittua, missä kohtaa mielestäsi keskustelu nyt on tapettu? Ihan normaalilla kaavallahan tämä menee. Flip kirjoitti asiasta, hänelle vastattiin, hän kommentoi vastauksia, hänen vastaustaan kommentoitiin jne. Kuka sen keskustelun itse asiasta nyt oikein tappoi?

 

[kharon]

Minä kyllä ymmärrän JypFabun kommentteja. Jos ajatellaan asiaa niin, että joku pettää minua, niin sillä ei loppupeleissä ole väliä, että kenen kanssa.

Jos toista pettää asiat ovat jo pielessä. Suhteen pettävä osapuoli on minusta aina tapahtumista vastuussa yksin. Jonkun kanssa se olisi tehnyt sen kuitenkin...

 

[Palstalegenda]

Kiitos tummennuksesta, eipä tuossa mielestäni mitään eriävistä mielipiteistä puhuta, ennemminkin keskustelutyylistä. Luetko vielä kerran ja varmistat?

Luin. Sinä kirjoitit, että eri mieltä olevat tulevat tappamaan keskustelun, joten ymmärrän sen niin, että olet sitä mieltä, että tässä asiassa eri mieltä olevat tappavat keskustelun. Voi olla, että tuohon lauseeseesi sisältyy jotain mystistä mitä ei voi ymmärtää sinun laillasi kukaan muu kuin sinä itse mutta me tavalliset kuolevaiset ymmärrämme siitä vain sen osan mitä siinä sanotaan.

Minua kohtaan voit vänkäillä ihan miten paljon haluat ja käyttää mitä lauseita huvittaa. Kerroin vain mielipiteeni siitä sanonnasta.

Ja edelleen olen sitä mieltä, että kavereitten ja ystävien naisiin ei sekaannuta. No jos Erkki, 74 v., kuolee, niin minun puolestani Martta, 72 v., on sovelias ottamaan Erkin parhaan kaverin siipakseen, Ilmarin, 73 v., melko pian. Kunhan nyt ei kuitenkaan ennen Erkin hautajaisia. Sitä pitäisin hyvin epäsopivana käytöksenä jos ennen kuoppaamista ottaisi. Sen jälkeen Ilmari voi panna Marttaa köökin pöydällä ihan miten paljon lystää, enkä anna siihen suuntaan moraalista paheksuntaa!

 

[Ted Raikas]

Kyllä se vain näin on. Yksikään mies ei elä loppuelämäänsä yhdenkään ystävänsä kanssa; olipa ystävä miten hieno mies hyvänsä, mutta jos naisen kanssa sattuu natsaamaan ihan oikeasti eikä kyseessä ole pelkästään itsekäs "uitto", niin kyllähän siinä kaverit ja ystävätkin kakkoseksi jää. Hyvien ystävien kanssa asiat selviävät aina, sekin on fakta.

Aika lailla samaa mieltä. On täysin eri asia jos vokottelee ystävänsä naista ja vehtaa tämän kanssa. Se nyt ei tosin ole korrektia missään tapauksessa, mutta ystävyydessä vielä korostuu. Jos kuitenkin ystävä eroaa naisestaan ja et ole ollut mitenkään siinä osallisena ja myöhemmin tiet kohtaa tuon naisen kanssa, niin ei siinä mielestäni tulisi olla mitään sanottavaa.

Ei ketään ihmistä voi omistaa ja mielestäni kenelläkään ei ole mitään oikeuksia rajoittaa ex-kumppanien ihmissuhteita, vaikka ne ulottuisi sitten ystäväpiiriin. Enemmänkin tuollainen rajoittaminen kielii siitä, ettei ole päässyt itse asioista yli ja ne ei ole selkeät.

Mielestäni tuollaiset ihmeen "kirjoittamattomat pelisäännöt" kertoo usein enemmänkin ihmisten omasta epävarmuudesta ja kyvystään katkeroitua ja olla omistushaluisia, kuin mistään ystävyydestä. Tämä on toki vaan oma mielipiteeni.

Sen myönnän, että ongelmia voi tietysti syntyä jos kaveripiirissä on paljon tuota ristiinnaimista. Eroista kun syntyy usein riitoja ja eripuraa ihmisten välillä ja jos nuo ex-kumppanit pyörii edelleen samoissa kuvioissa ja toisella on vieläpä saman kaveripiirin henkilö uutena partnerina, niin voihan se olla kiusallista.

Noin muuten en kuitenkaan näe, että rakastumisen esteenä saisi olla mitään tuollaisia keinotekoisia sääntöjä, juuri niistä mainituista ihmisluonteen nurjista puolista johtuen. Jos todella on ystäviä, niin tuollaiset asiat tulee pystyä sivuuttamaan ja suunnata omassa elämässään eteenpäin.

 

[Flip#51]

Minusta tällaiset kertomiset on vain oman huonon omantunnon siirtoa toisen harteille. Siksipä reilumpaa oikeastaan on ettei kerro vaan kärvistelee itse asian kanssa mitä tuli tehtyä. Onnellisia ovat tietämättömät. Eli jos itse olisin kaverisi, en haluaisi kuulla asiasta vaan minulle riittäisi että kaverillani on huono omatunto.

Olen miettinyt tätä itsekin. Kerranhan se kirpaisisi mua tunnustaa asia, mutta lopputulema lienisi se, että mulla olisi parempi fiilis ja kaverillani entistä huonompi - vaikka ajan kanssa kaikki paraneekin - mikä ei ole oikeutettu lopputulos tapahtumiin nähden. Toisaalta ymmärrän myös hyvin pointit, että täytyy olla munaa kertoa tekemisistään. Kaksipiippuinen juttu.

Kuten vanha sanontakin sanoo: ystävät ovat ikuisia, naisia tulee ja menee. Flipin tapauksessa olennaista onkin, kuinka hyvä kaveri on (oli) kyseessä?

Kyseessä on kaveri, joka muuttaa pian opiskelujen perässä toiseen kaupunkiin ja jota tulen luultavasti jatkossa tapaamaan hyvin harvakseltaan. Koska emme kuitenkaan ole mitään sydänystäviä, vaan tapaamiset rajoittuvat lähinnä ryyppäämiseen, enkä ole koskaan saanut häneen sellaista syvempää kontaktia, jota mulla on parhaiden ystävieni (ja ystävieni ylipäätään) kanssa, tulemme luultavasti myös etääntymään aikalailla tuon välimatkan ansiosta. Olemme tunteneet kuitenkin aika pitkään ja aikaa vietetty keskenämme, mutta eihän se mene yksi yhteen kaveruuden tai ystäyvyden tason kanssa. Tietysti on vielä otettava huomioon se, että jo nyt tapahtuneen jälkeen varmaankin rajotan itsekin vähän näitä tapaamisia entisestään, koska onhan se vähän teeskentelyä esittää kuin mitään ei olisi tapahtunut. Toisaalta, jos kerron tapahtuneesta, lienee kaveruutemme historiaa siinäkin tapauksessa. Tiivistettynä, ei mikään paras kaveri ja jätkä on omiakin mokailuja mokannut, mutta meikän kontolta ei ansainnut kuitenkaan tätä itseään kohtaan.

JypFabun tilanteen arvioin kuitenkin näin keskustelupalstan tekstiä lukien jälkiliukkaiksi ja orastavaksi reboundiksi ja sellaisista jokainen fiksu ihminen pysyy kaukana sukupuolesta riippumatta.

JypFabulla tarkoitetaan oletettavasti meikäläistä tässä (olisi ihan hyvää pitää meidät erillään), mutta vaikka nuori olenkin, ihan kenen tahansa ja mistä syystä tahansa en lähde moista tekemään, vaan voisin väittää kyseen olevan vähän enemmästäkin ja hänen ihastuksestaan juuri minuun, eikä niinkään vain johonkin, joka sattuu olemaan saatavilla. Ja toistan, ettei mennyt edes panohommiksi asti, joten mistään "kertauitostakaan" ei ole kyse.

Jos itse eroaisin ja kaverillani klikkaisi exäni kanssa, en lähtisi rajoittamaan näiden juttua ja odottaisin myös tätä ystäviltäni. Puhutaan siis parikymppisistä ja suht lyhyistä suhteista, en kymmenien vuosien avioliitosta lapsineen, jolloin homma vaatii tietysti vähän soveltamista. Varsinainen ongelmahan tässä on se, että meikäläinen kajosi tuohon mimmiin etuajassa.

 

[tinkezione]

JypFabulla tarkoitetaan oletettavasti meikäläistä tässä (olisi ihan hyvää pitää meidät erillään), mutta vaikka nuori olenkin, ihan kenen tahansa ja mistä syystä tahansa en lähde moista tekemään, vaan voisin väittää kyseen olevan vähän enemmästäkin ja hänen ihastuksestaan juuri minuun, eikä niinkään vain johonkin, joka sattuu olemaan saatavilla. Ja toistan, ettei mennyt edes panohommiksi asti, joten mistään "kertauitostakaan" ei ole kyse.

Varsinainen ongelmahan tässä on se, että meikäläinen kajosi tuohon mimmiin etuajassa.

Totta, pahoittelen sekaannusta nimimerkkien kanssa eli sinua tarkoitin. Etuajassa kajoaminen on pahasta, pitää antaa osapuolien ensin selvittää asiansa sillä tasolla, kuin ne on selvitettävissä ja selvitettävä ja sen jälkeen vasta osallistutaan itse. Missään nimessä en allekirjoita mitään kirjoittamattomia aikamääreitä, joita jotkut ilmeisen tosissaan täällä nakkelevat; kyllä osapuolien ajatukset ja tunteet kertovat, koska "on sopivaa" lähteä uusille vesille. Joissakin tapauksissa itse erotyötä on tehty jo pitkän aikaa ennen suhteen virallista päätöstä ja irtautuminen on helpompaa kuin lekalla-päähän -eroissa, tämä näin nyt todella yksinkertaistettuna esimerkkinä.

 

[Snakster]

Totta kait minä hölmö menen ja hukkaan sen paperinpalasen. Tällä hetkellä tiedän vain nimen, paikkakunnan ja opiskelupaikan minkä hän sai. Tiedän myös sen, että hän on tänään juhlimassa hieman pienemmässä paikassa. Nyt niitä neuvoja ja ohjeita siis kehiin. Pystynkö luottamaan, että hän vaikka soittaa pirauttaisi vai pyrinkö etsimään hänet tänään tuolta juhlapaikasta vai mitä.

No eiköhän tuo numero nimen ja paikkkunnan perusteella löydy ihan numerotiedustelusta. Ja jos sieltä ei löydy, niin sitten soitat sinne oppilaitokseen ja kerrot rehellisesti, että ihastuit tyttöön ja hukkasit lapun. Oppilaitoksethan eivät periaatteessa saa antaa yhteystietoja, mutta aika paatunut kanslisti saa olla, jos ei suostu pihkassa olevaa miestä auttamaan. Ja ei siis mitään tarinoita, vaan rehellinen ja nöyrä ihastuneen miehen epätoivo on kaikista paras tarina.

 

[Jeffrey]

Kyllähän se nyt niin on, että kavereiden mimmejä eikä eksiä oteta.

Meillä ainakin kaveripiirissä on ihan selkeä puhumaton sääntö tästä. Yksi tapaus aikanaan oli ja hän ei meidän kaveripiirissä enää liiku. Eikä ole kyseisen tytönkaan kanssa.

Jos tällaista tosiaan tekee niin eihän se ole yksi kaveri jonka menettää. En esimerkiksi itse haluaisi ihmistä minun ja tyttöystäväni lähelle joka on puuhaillut toisen kaverin mimmin kanssa. Vaikka toki tyttöystävääni luotan, mutta edes minkäännäköisiä isku yrityksiä ei niiden kiusallisuuden vuoksi voi hyväksyä.

Kavereiden ja kaveriporukoiden kuuluu olla perheenomaisia yhteisöjä. Jossa tuetaan toista henkisesti ja fyysisesti. Eli jossa susta oikeesti välitetään ja huolehditaan. Tämä vaatii ehdotonta luottamusta ihan kaikinpuolin.

Se oikea puheet on täyttä paskaa. Ja sen takia ei yhteen naiseen kannata tarttua jos siinä on takana tällainen taakka.

Kyllä varmasti jokaisen kaveriporukan nykyisistä tai entisistä tyttöystävistä löytyy aina kandidaatteja, mutta jätetäänhän ne rauhaan jooko. Kyllä naisia löytyy.

 

[thego]

Jos taas omista naiskuvioista tai oikeastaan naisesta jotain. Yh:n kanssa menee hyvin ja ollaan hyvin saatu rauhoitettua tätä juttua. Himonussiminen on jääny vähän taka-alalle ja ollaan jopa puhuttu pari kertaa. Siel on takana aika paskat kokemukset miehistä joten en ihmettele enää yhtään miksi on vähän varautunu ja varovainen nainen. Lapsen isästä taisin jo mainita (väkivaltainen juoppo) ja viimeksi keväällä vielä sattu vahinko erään miehen kanssa joka luikki samantien karkuun kun asiasta kuuli. Abortista tottakai kaikki maholliset komplikaatiot päälle niin ei voi ku hattua nostaa miten toi nainen on jaksanu niin hyvin hoitaa sen lapsen ja koulun kaiken muun ohella.

Ainoa ongelma on oikeastaan meikän pään sisällä. Muuten koen olevani suht itsevarma ihminen enkä stressaa ihan pienistä, mutta auta armias ku menet ihastuun johonki naiseen niin johan on vittu pää ihan sekaisin. Sitä kuvittelee koko ajan kaikkea turhaa, lukee kaikki pienet asiat ihan päin vittua ja koko ajan pelkää sitä pahinta. No hei, ainahan mun suhteet on menny vituiksi niin tottakai tääki menee? Asiaa ei hirveästi auta se et nainen on vähän "tunnevammainen" eikä kovin helpolla ilmaise tunteitaan tai muutenkaan hempeile turhia. On se toki muulla tavalla tehny jo selväksi et on kiinnostunu ja haluaa viettää mun kanssa aikaa, mut ku itel toi pää on sellanen et tarvis melkein joka päivä varmistusta tälle asialle. En sit tiedä pääseekö näistä fiiliksistä koskaan eroon vai onko tää vaan osa mun persoonaa?

Aikasemmissa suhteissa on selkeä vika ollu muussa elämässä ja oon hakenu naisesta jotain pelastajaa ja onnellisuuden tuojaa. Nyt on elämä muuten kondiksessa enkä edes kaivannu sitä naista elämääni kunnes tää yh vei jalat alta. Mut en vaan nyt taas ymmärrä et miks pitää olla tällänen.

Se oikea puheet on täyttä paskaa. Ja sen takia ei yhteen naiseen kannata tarttua jos siinä on takana tällainen taakka.

Kyllä varmasti jokaisen kaveriporukan nykyisistä tai entisistä tyttöystävistä löytyy aina kandidaatteja, mutta jätetäänhän ne rauhaan jooko. Kyllä naisia löytyy.

Aika samoilla linjoilla. Maailma on täynnä naisia ja tuskin kellään menee viiminen tsäänssi onneen vaikka ei sitä kaverin muijaa/exää otakaan itelle. Tosin taas on kavereita ja sitten on ystäviä. Tarpeeks vahvat tunteet naista kohtaan niin se menee jo kavereiden edelle, mutta ystävien ei ikinä.

 

[JypFabu]

Niin toki, jos on moraaliton mulkku, kuten opetat, niin voi vaikka panna kaverin vaimoa jos sattuu olemaan kemiaa. Siinäpä lyhykäisyydessään tuo lätinäsi eli täysin vastuutonta mulkku ojossa menoa kannatat. Otaksun, että JypFabun henkinen ikä on siinä kohtaa, missä ensimmäinen alapääkarva on jo aloittanut kasvunsa. Tämä ei nyt ole edes vittuilua vittuilun vuoksi vaan ihan vain ymmärrän mitä tuo JypFabu on. Ei sitä nätimmin voi kuvailla.

Tuli myös mieleeni, että taitaa olla Fabulla omia luurankoja kaapissa tämän asian saralla ja siksi mielipide on noin moraaliton.

Pyh, sinä mitään mistään ymmärrä.

Et ole kelvollinen kenellekään moraalisaarnoja edes pitämään.

Itselleen rehellisellä ei koskaan ole mitään luurankoja kaapeissa missään muuallakaan, kaltaisesi kaksinaismoralistit niistä lopulta kärsii ja panee kaikki ympärillään kärsimään.

vahva viisaus : älä mene uimaan, jos et osaa.

Ymmärrän toki tuon hyvin yleisen piirteen, että kun vaimoja ei osata kohdella ja ne menee mieluummin vieraisiin, niin yritetään jotenkin epätoivolla hallita asiaa toisten miesten kautta. Eikä se ole koskaan onnistunut, eikä tule koskaan onnistumaankaan.

Miehen biologia on levittää siementään ja vahtia valloituksiaan, mutta ei se nainenkaan mikään mikään tahdoton ajelehtija ole, kuten näissä monessa kirjoituksessa pohjavireenä tuntuu olevan: on vain kaverin vaimoja panevia miehiä, muttei miehen kavereita panevia vaimoja. Mitähän tälläkin sitten yritetään häivyttää? Sitäkö kipeetä tosiasiaa, että eläväisiä ovat niin miehet kuin naisetkin ja hairahtua voi se oma maikkukin?

kaikissa tapauksissa, se ainoa jolla voi olla tilityksen paikka, on se suhteesta vihreämmille niityille hyppijä, mutta edes siihen ei ole kirjoitettua pakkoa, jos ei ole halua. Seksuaalisuus on ihmisen itsensä omaisuutta, eikä kenenkään manipulointien ja syyllistämisien välikappale, tämä kannattaisi sisäistää, niin rupeaisi ne suhdeasiatkin valkenemaan.

Elämässä on niin paljon isompia ja tärkeämpiä asioita, kuin joku kiksautus sattumalta, että kannattaa kasvattaa itseään kohtamaan ne kovatkin paikat, jotka vääjäämättä jokaisella on edessään, tavalla tai toisella.

Tämmösille karenssien rakentelijoille sanoisin, että elämän edessä on turha vetää kilpparia, kohtaa tulevan pystypäin, eikä paskajäykkänä vapisten, ei auta voittamaan, eikä vie kipuja, mutta saapahan paremman mielen kun uskaltaa elää.

 

[Rommeli]

Perjantaisen baari-illan jälkeen tuli sitten ryssittyä jonkin verran. Kuukausien paljon puhuvien katseiden vaihdon jälkeen frendini tyttöystävä teki sitten liikkeensä ja kertoi mulle tunteistaan, minkä seurauksena tuli vaihdettua suudelmia ja nukuttua hänen luonaan.

Oleellinen alleviivattuna. Kaverien naiset on yleensä ollut parasta jättää rauhaan. Aika hemmetin vahva pitää kaveri-/ystävyyssuhteen olla, jotta se tuollaisen kestäisi...

 

[JypFabu]

JypFabun tilanteen arvioin kuitenkin näin keskustelupalstan tekstiä lukien jälkiliukkaiksi ja orastavaksi reboundiksi ja sellaisista jokainen fiksu ihminen pysyy kaukana sukupuolesta riippumatta.

tää oli kympin heitto ( kätkätystä sydämen pohjasta asti)

Tässä iässä ei muuta liukasta paljon enää näe kun saippuan vessassa, mutta onpahan elämää paalukaupalla takana. Siksipä ajattelin tuoda toistakin näkökulmaa elämän(kokemuksen) pohjalta, kun tämmöiset karenssipelleilyt ym. karisee lopulta väistämättä kuin syksyllä lehdet puista, niin ettei moisiin kannata nuorten aikaansa tuhlata.

Tärkeintä niin miehellä, kuin naisellakin on oma selkäranka (sellainen kai ihmiselle kuuluu), sen mukaan kun elää saa ämmät (moraalinvartijat) määkiä lampaatkin kumoon, ihan sama. Omilla silmillä sinne peiliin katsotaan ja niin kauan kun pystyy, on kaikki hyvin.

Täytyypä vaimolle kertoa, että viisaat tietäjät sanoivat, ettei se ole fiksu kun mun matkassa on tossa sukupolven ajan kulkenu.

On teillä kommentteja.

 

[Palstalegenda]

...

Pyh, sinä mitään mistään ymmärrä.

Et ole kelvollinen kenellekään moraalisaarnoja edes pitämään. Itse asiassa sinähän siellä moraalisaarnaa enemmänkin aloit pitää, että peili kätöseen vain.

Missä olen kaksinaismoralisti? Siinä, että en halua, että kavereiden naisia pannaan, koska se on monessakin mielessä rikos ihmisyyttä vastaan ja senlaiset pitäisi tuomita Haagissa. Ehkä ne kaverini sitten kärsivät nyt, kun en ole pannut heidän naisiaan tai edes exiään. Kai ne sinun kaverisi eivät kärsi jos panet heidän naisiaan tai exiään. Jonkun mielestä tuo voisi kylläkin mennä juuri toisinpäin.

Ei se ole epätoivoa, että jos tehdään lupaus, että ollaan toisen kanssa, niin sitten ollaan pettämättä. Että ollaan sitten vasta muiden kanssa jos ei enää olla keskenänsä. Minulla ei ole minkäänlaista pelkoa siitä, että naiseni olisivat muita olleet panemassa. Ennemminkin on ollut niin, että jokunen exä on halunnut eron jälkeen olla ns. fuckbuddyni, jokunen jopa silloinkin kun on alkanut jo jonkun toisen kanssa seurustelemaan, jolloin olen sanonut, että en lähde tuohon hänen pettämisjuttuunsa mukaan, joten nounou. Sikälikin tuo heikko keittiöpsykologiasi meni aivan metsään ja päin mäntyä.

En minä syyllistä, kun sanon, että en arvosta kavereittensa naisia tai äsken eronneita tyyppejä pokaavia. Se on mielipiteeni asiasta ilman mitään syyllistämistä. En minä arvosta turkistarhaajia, jypin faneja, lestadiolaisliikettä, Salattuja elämiä, omenasiideriä tai lävistyksiä hankkivia ihmisiäkään mutta en minä heitä mistään syyllistä, eivät vain ole minun makuuni ja ovatpa mitä ovat. Tosin kavereittensa naisia nussiva voi aiheuttaa mielipahaa jollekin toiselle, joten siinä ei ole vain omasta mulkusta kiinni.

Itseäni ei muuten häiritsisi jos kaverini alkaisi vaikka seuraavalla viikolla eromme jälkeen jonkun vaikkapa vuoden minun kanssani olleen naisen kanssa. Siis jos he eivät olisi koskaan ennen tavanneet eikä suhde olisi alkanut selkäni takana vaan tapaisivat vaikkapa baarissa sattumalta edes tietämättä yhteisestä tutusta. Mutta siitä huolimatta itse en alkaisi kavereitteni naisten kanssa noin pian. Naisia tosiaan riittää. Siis oikeastaan JypFabu on tässä asiassa ihan vinkurallaan, kun luulee, että juuri minua häiritsisi jos nainen olisi pian jo jonkun muun kanssa, kaverini kanssa siis. Minua se ei paljoa häiritsisi mutta pettäminen olisi perseestä ja valehtelu on ihmisoikeusrikos, etenkin jos sen tekisi kaveri ja nainen kenen kanssa eläisi.

Voin myös mainita, että juuri minä en todellakaan ole mikään paskajäykkänä vapisija vaan ihan saatanan rohkean vauhdikas elämään, että JypFabun pelisilmä on kyllä todella surkea jos ei sitä ole tätäkin palstaa silmäilemällä tähän mennessä huomannut. Optikolle, hus. Vittuilulla kannattaa olla edes jonkinmoinen totuuspohja, niin se voi olla jotenkin osuvampaa ja sattuvampaa mutta tuo lätinäsi oli taas sitä itseään mitä tänne alati suollat.

 

[Trenchtown]

on vain kaverin vaimoja panevia miehiä, muttei miehen kavereita panevia vaimoja. Mitähän tälläkin sitten yritetään häivyttää? Sitäkö kipeetä tosiasiaa, että eläväisiä ovat niin miehet kuin naisetkin ja hairahtua voi se oma maikkukin?

Ehkä sitä, että akat tulee ja menee, mutta ystävät ovat ikuisia. Ehkä sitä, että vaikka se katala nainen murskaakin sydämesi, niin frendeihin pitää voida aina luottaa. Ymmärtänet, mitä ajan takaa.

Mun vaimoke on itse asiassa vanhan, suhteellisen hyvänkin lapsuudenkaverini ex. Ihastuin häneen heidän vielä ollessaan yhdessä, mutta mitään en asian eteen tehnyt. Kun he sitten erosivat, otin asian kaverini kanssa suoraan puheeksi. En kyllä mihinkään karenssispedeilyyn olisi edes mukaan lähtenyt, eikä onneksi tarvinnut, koska frendi sanoi olevansa otettu mun suoraselkäisyydestä ja antoi vihreää valoa. Tai siis mitään lupaa en häneltä kysynyt, kaveri vaan sanoi, että hänelle asialla ei ole kummempaa merkitystä. Tosin oli itse se jättävä osapuoli, johtuisko toi helppous sitten siitä. Kuitenkin, ollaan edelleen ihan kaveriväleissä kaikki kolme, tai oikastaan kaikki neljä, koska frendini vaimo on tämän minun nykyiseni, eli hänen exänsä paras ystävä ja myös lapsuudenkaveri. Pienet piirit, mutta tässä ei olla onneksi päädytty ristiinpanemisasteelle.

Toinen esimerkki pienistä piireistä tuli mieleen: Frendini parisuhde päättyi joku reilu pari vuotta sitten, koska naisensa tahtoi sitä kliseisintä mahdollista klisettä: Mä haluan nyt vaan olla yksin ja rakentaa elämäni itsenäisesti kuntoon, ei paljon muut miehet kiinnosta. Sitten siinä n. yhden kesän aikana tyttö muutti omasta yksiöstään erään jannun luo asumaan ja kappas, pullakin oli jo uunissa. No tämä uusi jätkä antoi silloiselle naiselleen kenkää, oli vähän kiire, kun uusi hoito oli jo paksuna. Ja tämä jätetty nainen päätyi yhteen tuon minun frendini kanssa. Toistaiseksi vaikuttavat onnellisilta kaikki neljä. Ja tuossa on jo kunnollinen ristiinnussimisen meininki.

*edit*

Pitänee mainita, että kaikki osapuolet ovat jo aikuisia ihmisiä, 25-30 -vuotiaita.

 

[Snakster]

Maailma on täynnä naisia

Tarkemmin sanottunahan maailma on naisia puolillaan (tai vähän alle), kuten laulussa viisaasti sanotaankin.

Omat naisasiat ovat oikein hyvin ja parin viikon päästä olisi 10-vuotishääpäivä.

 

[JypFabu]

Missä olen kaksinaismoralisti? Siinä, että en halua, että kavereiden naisia pannaan, koska se on monessakin mielessä rikos ihmisyyttä vastaan ja senlaiset pitäisi tuomita Haagissa.

Anna jo olla, ainoa mistä koskaan pääset määräämään on omat panemisesi, sitten kun se aika koittaa. Nää on liian lapsellisia juttuja, jotta kiinnostuisin näillä eväin ajatustenvaihtoon, Flipille halusin antaa oman näkemykseni sinun kirjoittamasi kautta, koska se nyt sattui olemaan malliesimerkki asiaa ymmärtämättömästä potaskasta, ja mielestäni palstan otsikon mukaisesti kaveri ansaitsee ajatuksia näkövinkkelistä jos toisestakin, päättää sitten itse kuinka asiat itselleen selvittää.

 

[Palstalegenda]

Täytyypä vaimolle kertoa, että viisaat tietäjät sanoivat, ettei se ole fiksu kun mun matkassa on tossa sukupolven ajan kulkenu.

Sieltähän se tuli, mitä epäilinkin. Tuskinpa se "rikoskumppanisi" on moraaliltaan sen suoraselkäisempi, joten lienee turhaa kysyä. Harvemmin ne automurron yhdessä tehneet alkavat toista moralisoida automurrosta.

Kaiken tuon lätinäsi voi tiivistään seuraavasti: jos joku jypfabu näkee mahdollisuuden mennä tiirailemaan avaimenreiästä naisia suihkussa, niin jypfabu menee ja puolustaa tekoaan, että se on ihan normaalia olla kiinnostunut alastomista naisista ja mitäs tekevät semmoisia ovia, että mahdollisuus tiirailuun on ja mitäs ovat alasti siellä jos tietävät, että joku voi sinne suihkutiloihin nähdä ja tiirailla. Sen jälkeen jypfabu puolustaa tätä käytöstä lopun elämäänsä.

 

[JypFabu]

Mun vaimoke on itse asiassa vanhan, suhteellisen hyvänkin lapsuudenkaverini ex. Ihastuin häneen heidän vielä ollessaan yhdessä, mutta mitään en asian eteen tehnyt. Kun he sitten erosivat, otin asian kaverini kanssa suoraan puheeksi. En kyllä mihinkään karenssispedeilyyn olisi edes mukaan lähtenyt, eikä onneksi tarvinnut, koska frendi sanoi olevansa otettu mun suoraselkäisyydestä ja antoi vihreää valoa.

Näinkin se mainiosti menee. Me ystävykset, silloin kauan sitten, kun ensimmäiset kohtaamiset karujen parisuhdekiemuroiden kanssa otettiin, istuttiin miehissä pohtimaan asiaa ja päädyttiin tulemaan, että naiset ei koskaan meidän ystävyyttä riko, ne kuuluu vähän niinkun omaan kategoriaansa miehen elämässä. Edelleen on koko jengi, tai jäljellä olevat, ovat väleissä pysyneet, vaikka joskus on melkein lennosta nainen kainalosta toiseen vaihtunut. Itsellä oli nuorena kyllä oikeesti tämän kanssa vaikeeta, kun nöösinä oli itsetunto nollissa ja sen vuoksi mustasukkaisuuden kanssa oli aika painiminen. Kasvoihan sitä silti noillakin pohjilla ihmiseksi, joten tämä viestinä kaikille topikilla pähkäileville: vaikka on vaikeeta välillä, kaikella on tapana järjestyä jotenkin tässä maailmassa. Asioita kannattaa pohdiskella, eikä niillä ressailla.

 

[JypFabu]

Sieltähän se tuli, mitä epäilinkin. Tuskinpa se "rikoskumppanisi" on moraaliltaan sen suoraselkäisempi, joten lienee turhaa kysyä. Harvemmin ne automurron yhdessä tehneet alkavat toista moralisoida automurrosta.

Kaiken tuon lätinäsi voi tiivistään seuraavasti: jos joku jypfabu näkee mahdollisuuden mennä tiirailemaan avaimenreiästä naisia suihkussa, niin jypfabu menee ja puolustaa tekoaan, että se on ihan normaalia olla kiinnostunut alastomista naisista ja mitäs tekevät semmoisia ovia, että mahdollisuus tiirailuun on ja mitäs ovat alasti siellä jos tietävät, että joku voi sinne suihkutiloihin nähdä ja tiirailla. Sen jälkeen jypfabu puolustaa tätä käytöstä lopun elämäänsä.

Hip hei! näillä lätinöillä pääsee tämä tyhjä rengas ignoreen.

Kun mielikuvitus kuitenkin laukkaa, kirjoittele pöytälaatikkoon, ei se oikeen keskustelu palstaan sopine tyylillisesti. Sillätavoin treenailemalla saatat saada sävykkyyttä elävöittämään tajunnanvirtaa ja, kukapa tietää pääset joku kaunis päivä kirjoittamaan jerry cottoneita.

 

[Palstalegenda]

Hip hei! näillä lätinöillä pääsee tämä tyhjä rengas ignoreen.

Kun osuu liian arkaan paikkaan, niin saattaa päästä ignoreen. Noinhan se menee, sut on niin nähty.

Minulla on muuten kännykässäni kirjailija Simo Hämäläisen puhelinnumero, hän sen minulle aikoinaan antoi, hän kirjoitti aikoinaan Jerry Cottoneita (olikohan vuosina 1978-1981), suuri sankarini!

Sinun keskustelutyylisi ei ole keskustelutyyli vaan omahyväinen monologi.

Pimppiä saatan kyllä joskus vielä kokeilla, että mitä se semmoinen onkaan.

Mielipiteet on nyt kerrottu, koeta kestää se.

 

[Kaarle6]

Oli pakko mennä pyöräilemään vielä iltamyöhään jotta saisi vähän ajatuksia pois. Kämpässä on niin saatanan kuumakin, ettei saa unta ja ajatukset sen kun velloo päässä. Nää on taas näitä hetkiä joo, mutta annetaan nyt tekstiä tulla...

Oon nyt pitkästä aikaa seurustelusuhteessa. Viisi kuukautta meni kuin siivillä ja valehtelematta parasta aikaa mitä olen kokenut. Sitten tyttö lähtee takaisin kotimaahan (eli kyllä, vaihtariin retkahdin). Nyt n. kuukausi mennyt ja on ihan valtava ikävä. Skypesuhteella mennään ja tällä hetkellä tarkoitus lähteä kyläilemään lokakuun tienoilla.

Mutta ei saatana sinne on pitkä aika. Kesä on kuumimmillaan ja mimmit vähimmillä vaatteilla. Kaljaa menee litratolkulla millon puistossa millon baarissa ja paneminen kokoajan mielessä. Serlaakin tuntuu kuluvan rulla viikossa. Alkanut itsekin huomaamaan omista puheista kun naiskavereiden tai naisten kanssa juttelee, että flirttivaihde on kutakuinkin kaakossa.

En oo koskaan ennen ollut kaukosuhteessa. Mutta kokoajan vaan miettii, että onko tämä sen arvoista odottelua? On muitakin asioita, jotka rassaa kun toisen vanhemmat ovat uskovaisia (siis tätä kuntaa, jotka eivät hyväksy esim. yhteenmuuttoa ennenkuin mennään naimisiin) ja taas meikäläinen ei usko yhtään mihinkään, paitsi toisen tunteisiin. Kyseessä on mahtava mimmi, ja hymy leviää kasvoille aina kun puhutaan Skypessä. Mutta on tää hankalaa aikaa, voi perkele.