Mats Bedö:
Eli olet sitä mieltä että esim. kahville vois heti pyytää? En siis itsekään ajatellut heti kertoa aikomuksistani :-)
Totta kai! Eihan kahveissa pitais olla viela mitaan vakavaa... Ihmissuhteita on hyva olla ja niita sitten hoivata. Sanot vaan FBssa, etta hei ei sua kahvit kiinnostais joku kerta. Olis kiva vaan jutella ihan naamatusten eika tassa skriinin edessa...
Kulkija puhui tuossa "kammeista". Kammeja ei tule, JOS itset lahdet rehellisesti ensin ystavalinjalta tahan juttuun. Itse en ole koskaan ymmartanyt sita, etta suhteisiin lahdetaan heti kauheen totisesti ja tulevaisuutta suunnitellen. Niin kun sanoin tuossa aiemmassa tekstissani, niin anna hanen ensin tykastya suhun ystavana, luotettavana ja turvallisenakin ihmisena. Sen jalkeen han voi hyvin ihastua suhun kunnolla... eika sun tartte tehda muuta kun olla ystava aluksi. Ja muista kuunnella. Suhteissa on aina tarkeeta olla se kuuntelija ja sen pohjalta puhuja. Ihmiset (naiset ennen kaikkea) haluaa kertoa omista asioistaan, joten kysele ja kuuntele. Ole kiinnostunut.
Kammeista tuli mieleen, kun jouluna oltiin vaimon perheen luona Kanadassa ja siella oli 14v vaimon veljen tyttarenpoika, jota oli just pyydetty ekoille treffeille... Han oli kieltaytynyt, koska ei han halua tassa vaiheessa viela alkaa seurustelemaan. Tah??! Joutui Mats-seta avaamaan sanaisen arkkunsa pojalle ja kertomaan, etta totta helvetissa meet sen tyton kanssa ulos. Et vaan kutsu sita deitiksi. Ulos tutustumaan tahan tyttoon ja keraamaan ensikokemuksia siita millasta on olla vastakkaisen sukupuolen kanssa. Kaverina. Ihmissuhteista pitaa oppia ja kokemuksia pitaa kerata. Ei siita heti ekasta pida tulla joku love of a lifetime... Eika tokasta, eika kolmannesta... Ei paattynyt suhde tarvitse olla katastrofi. Niista pitaa oppia, silla kun se oikea tulee kohdalle (itselleni se tuli vasta 36 vuotiaana), kaikki se mita on koettu muiden kanssa, antaa sille "oikealle" suhteelle parempia valmiuksia onnistua. Eli ei 14v voi perhana viela rupea puhumaan jostain seurustelusta ja suhteista. Ulos vaan tyttojen kaa ja oppimaan eri asioita kanssakaymisesta!
Niin monesti kun mullakin on mennyt poikki elamani aikana (ei taida 10 riittaa...pikkusuhteita ei lasketa) ja niin paljon kun ne on sattunut juuri silloin (varsinkin sen vikan jalkeen), niin perhana, paata pystyyn vaan. Kylla tuolla jossain on se ihana, oikea nainen. Jos Mats suomalaisena oli asunut eraassa eurooppalaisessa kaupungissa jo 7 vuotta ja tapaa juuri sinne muuttaneen kanukin ja on nyt onnellisesti naimisissa jo 7:tta vuotta, niin usko pystyyn vaan! Helpommallakin niita naisia loytyy! Kaikkien ei tartte etsia neulaa (tai helmea) heinasuovasta, niin Mats-pojken... Mutta etta kylla se ihana nainen siella jossain on.