Karu totuus taitaa näissä touhuissa olla kuitenkin se, että odottavalle sitä hetkeä ei ikinä tule. Usko pois. Tokihan on joskus tilanteita, joissa on parempi vähän odottaa ja katsella, mutta harvemmin kuitenkaan. Omien kokemuksien mukaan niitä lykästää, keillä rohkeus riittää toimia eivätkä tyydy vain haaveilemaan, odottelemaan ja katselemaan vierestä. Nopeat syö, hitaat ei.
Täytyy itsekkin tähän ketjuun kommentoida, että kuulun itse tähän vässykkäporukkaan ja sivustaseuraamiseen. Tavallaan näkee aina, että olisi sinkkunaista tarjolla, mutta sitten ei kuitenkaan uskalla tehdä mitään.
Pieni paikkakunta hieman hankaloittaa tilannetta. Kaikki tuntevat kaikki ja vaikeatahan se on yhtäkkiä aloittaa "uusi elämä".
Aina tavallaan ajattelee, että ensi kerralla sitten teen jotain. Tavallaan sitä ensi kertaa ei ikinä tule. Vähän suuremmalla paikkakunnalla uskaltaa jo jotain tehdäkkin. Esim. tj-0 risteilyllä itsellä oli suht tyylikkään juhlavaatteet päällä, niin kyllä uskaltautui ihan eri tavalla lähestyä naisia.
Tällä paikkakunnalla taas ei kyllä millään muotoa. Tein pitkään töitä naisvaltaisessa työpaikassa ja leimauduin siellä jo sellaiseksi vässykän oloiseksi. Vaikka fyysisiä töitä teinkin, mutta sepä ei hirveästi auttanut. Olemus oli sellainen hiljainen hiirulainen. Kun sitten kävin armeijan ja aloin käymään ahkerasti salilla, niin muuttui myös työpaikan naisten asenne. Jonkun aikaa intin jälkeen siellä töissä olin, mutta senkin jälkeen sain ehkä jonkin asteista ihailuakin.
Muuten kyllä pystyn olemaan huomion keskipiste ja aina äänessä, kun muistelee aikaa esim. ennen tänne paikkakunnalle muuttoa.
Aika pirun paljon olen kyllä muuttunut. Huonompaan suuntaan mielestäni. Kun nykyisellä paikkakunnalla on profiloitunut tällaiseksi, on vaikeaa muuttua yhtäkkiä joksikin muuksi, tavallaan omaksi itseksi.
Mutta asiaan kuitenkin. Itsellä nyt ei mikään komea naamataulu kyllä ole ja olen siitä naisten kohdalla saanut kuullakkin. Tietysti sitten taas joskus ihan päinvastaista, jopa ihan rehellistä kontaktia haettu.
Mutta kuitenkin olen tuossa alkanut jo hieman aikuistumaan. Kämppää siivoamaan niin kuin sitä kuuluukin (jos joku naikkonen vaikka kotiini eksyisi), partavettä ostanut, jne. Vähän parempia vaatteitakin pitäisi tuossa seuraavana tilipäivänä ostaa. Tuo hupparityyli ei aina baariinkaan välttämättä sovi. Vähän fiksumpaa hei.
Rannekellokin voisi olla aika kova sana. Teinit vilkuilee kännykkäänsä (sori, en Anatsu tarkoita sinua), mutta vähän aikuisemmalta näyttäisi rannekello.
Vielä kun sitten rohkeammin menisi juttuihin mukaan, niin hyvältä näyttäisi.