Googletuksen jälkeen korjaan, että kaipa tuo elatusvelvollisuus on teoriassa mahdollista, jos et halua asiaa oikeuteen asti viedä. Hämmästyttävää kumminkin.
Ei tuollaista asiaa kannata viranomaisten kautta mihinkään viedä, näytönkin kerääminen olisi vaikeaa ja asia on termin mukaisesti kuitenkin "vähäinen". Eli siinä olisi enemmän kyse kostamisesta ja kiukuttelusta kuin todellisesta hyödystä. Jos hänen moraalikäsityksensä on tuollainen, niin sitten on.
Mikä on naisystäväsi intressi tässä (muu kuin että hyvää hyvyyttään sen tekisi)? Sellaisiakin toki on.
Kyllähän siinä kuitenkin yhteisestä paikasta, jossa molemmat voisivat viettää aikaa ja harrastaa, lopulta asuakin yhdessä olisi kysymys, ja hän luottaa minun oikeudenmukaisuuteeni. Itse koen, että luottaa aiheesta.
Varmasti asioiden edetessä silti laadimme jonkinlaiset paperit turvaamaan kummankin panostuksia erimielisyyksien varalle. (tämä vastauksena siis myös Dynamolle ja mobylle)
Viestisi kaikkiaan kuulostaa kliinisen 'ulkopuoliselta', aivan kuin et itse olisi ollut mukana. Ymmärrän, että se voi olla myös suojakeino sille ettei tunteitaan tarvitsisi käsitellä. Eikä tietty tarvitsekaan näin keskustelupalstalla :) Mutta lähestymisesi aiheeseen oli sen verran erilkoinen, että se saattaa aiheuttaa lukijalle väärinymmärrystä. Pahoittelen, jos niin on käynyt.
Tuo on varmasti ihan totta, olen luonnostani viileän asiallinen ja harvemmin ilmaisen itseäni avoimesti tunnetasolla. Yritän myös tässä rehellisesti kuvata miten asiat ovat edenneet, jotta näkökulma ei olisi niin yksipuolinen kuin mitä se on kun kerrotaan vain toisen versio.
Uskon, että elävässä elämässä on kuitenkin terveellisempää kohdata tunteensa, vaikka ne tuskallisia olisivatkin. Kummalle olet enemmän katkera? Hänelle luottamuksen pettämisestä vai itsellesi hyväuskoisuudesta? Sekin on ratkaisevaa 'toipumisesi' ja tulevien suhteittesi kannalta.
Enemmän hänelle, minun mielestäni ei ole väärin luottaa ihmiseen jonka kanssa jakaa kotinsa. Se ei vaan saa olla virhe. Virhe olisi menettää kokonaan luottamuksensa ihmisiin ja parisuhteisiin. Nyt se on ollut todella lähellä, ja epäilyksen musta varjo hiipii aina silloin tällöin näköpiiriin vieläkin.
Teoriassa kyllä, käytännössä omalla kohdallani yhteinen tili (nk. taloustili) oli tyhjä ennen kuin ehdin 'Roman Vopat' sanoa :) Joskus käy niinkin, että raha on pienin eron tuomista murheista. Elämässä ei mitenkään voi varautua ihan kaikkeen.
Voimia ja kestävyyttä!
Meillä sillä yhteisellä tilillä ei ollut tuona hetkenä juuri mitään, oli muutenkin todella vähän käytetty joten se sai olla rauhassa. Olisi luultavasti saanut olla muutenkin, epärehellisyys ja hyväksikäyttö olivat tässä tapauksessa epäsuorempia.
Varmasti monilla on paljon karumpiakin kokemuksia, kuten kirjoitin omat murheet tuntuvat jotenkin aina läheisimmiltä vaikka niiden mitättömyyden loppu pelissä tunnistaa ja tunnustaakin.
