Jeffreyn epätoivon ja muiden palstalaisten "kulmassa pyörimisen" keskellä pakko heittää omaa stooria tähän väliin, kun on onnistunut kerrankin ringetteviivalta snaippaamaan yläkulmaan.
Pari kertaa olin seurustellut aikaisemmin ja kokemukset olivat suurimmilta osin hyviä, sekä ihmis- ja erityisesti naistuntemus oli oman näkemyksen mukaan kehittynyt.
Puoltoista vuotta sitten olin kuitenkin helvetin kyllästynyt paremman puoliskon edustajiin, päätin laittaa kaikki pelimerkit harrastukselle ja vetää täysillä maalille. Naiset tuntuivat keskinkertaisilta, mitäänsanomattomilta ja turhamaisilta, ja tuntui että koko seurustelu homma on diibadaabaata.
Kuitenkin eräissä bileissä tapasin erään vaaleatukkaisen älykön joka vei kirjaimellisesti jalat alta. Mitään tutustumista kummempaa emme tehneet, mutta loppuillasta löysin itseni oksentamassa hankeen. Jalat alta siis.
Harrastuksessa oli samaan aikaan kova vaihe päällä, kehuja sateli joka puolelta, ja oltiin viemässä milloin mihinkin. Päätyyn asti ja vuoren huipulle mentiinkin alun vaikeuksien jälkeen, mutta edessä oli muutto jotta ketju etenisi. Alunperin tein päätöksen jossa harrastus on kaiken muun edellä, kun tuntui ettei vaaleahiuksisen älykön kanssa näy valoa tunnelin päässä. Nainen ei suostunut tapaamaan tai tapaaminen ei jomman kumman osalta missään vaiheessa onnistunut, pitkälti eri paikkakuntien takia. En siis onnistunut alunperin tykittämään suoraan yläkulmaan.
Pitkän, noin kolmen-neljän kuukauden tutustumisvaiheen sekä hyvän tuurin jälkeen pääsin naisen kanssa keskustelemaan kasvotusten elämän henkevistä asioista. Olin valmistautumassa muuttoon, järki sanoi että olisi hyvä heittää hyvästit tyttärelle ja keskittyä tulevaan, mutta tunteet pakottivat heittäytymään junaan.
Niinhän siinä sitten kävi, että sydän jäi naiselle, enkä saanut muuttoa ikinä tehtyä. Eikä kaduta yhtään millään saralla. Tunnen itseni onnelliseksi ja onnistuneeni parinvalinnassa, sillä reilun vuoden "virallisen" seurustelun jälkeen on suunnitelmissa muutto yhteen.
Harrastuskaan ei menettänyt kiiltoaan missään vaiheessa, sillä tällä hetkellä tekemällä sitä mistä nauttii, teen vuoden aikana voittoa +2500e, kun vaihtoehtoisesti pystyisin jäämään saman summan häviölle. Muuttamalla tälläistä optioita tuskin olisi ikinä tullut.
Mun mielestä sillon ku tuntuu että ujostuttaa ja jumankeikka tästä ei tuu mitään, niin on vain heittäydyttävä mukaan ja katsoa mikä on homman nimi. Ennen mietin, että "uskallanko tehdä", mutta nykyään mietin, että "uskallanko jättää tekemättä".