Naisasiat

[Salama15]

Ihminen siis VOI ja on joskus pakkokin vaikuttaa siihen, miltä itsestä tuntuu - ja mikä vielä parempaa: ihmisellä on VAPAUS VALITA, kun sen vain oikein oivaltaa!!! Tähän faktaan perustuu esim. nykyaikainen kognitiivinen psykoterapia.

Tälle varaukseton peukku => ihminen ei voi vaikuttaa ajatuksiinsa (syntyvät "primitiivisesti"), mutta ihminen voi vaikuttaa ajatteluunsa! Miten siis suhtautua mihinkin ajatukseen, tilanteeseen, ihmiseen. Tästä tietty täytyy excluudata henkisesti häiriintyneet ynnä muut sellaiset...

 

[Alamummo]

Sen takia ei tule suurena yllätyksenä se, että kun mies alkaa vuodattaa tunteitaan naiselle, tältä katoaa kiinnostus. Ja ei varmasti tietoisen ajattelun seurauksena...varmaan kyseinen henkilö itsekin miettii miksi näin kävi, mutta nimenomaan tiedostamattomien, ihmislajiin evoluution kautta kehittyneiden vaistojen seurauksena.

Siis mitä ihmeen huttua?!?

Väität vakavissasi naisen kadottavan kiinnostuksensa mieheen, jos tämä alkaa kertoa tunteistaan ja väität myös tämän olevan naisissa sisäänrakennettu ominaisuus evoluution seurauksena. Olet kyllä pihalla kuin lumiukko. Tällainen käytösmalli (jos sellaista nyt olemassa onkaan) on aikakautemme tuotos ja liittyy puhtaasti kulttuuriin. Otahan nyt hyvä ystävä joku Richard Dawkinsin kirja käteen ja lue, mitä evoluutio oikeasti tarkoittaa.

 

[Fordél]

Väität vakavissasi naisen kadottavan kiinnostuksensa mieheen, jos tämä alkaa kertoa tunteistaan ja väität myös tämän olevan naisissa sisäänrakennettu ominaisuus evoluution seurauksena. Olet kyllä pihalla kuin lumiukko. Tällainen käytösmalli (jos sellaista nyt olemassa onkaan) on aikakautemme tuotos ja liittyy puhtaasti kulttuuriin.

Kyllä se näin menee paikoin. Liian nopeasti ja helposti saavutettu, ennen niin mielenkiintoinen mies muuttuukin yhtäkkiä hyvin mielenkiinnottomaksi kaveriksi kun on heitetty rehellisesti tunteet pöytään. Ei se varmasti mikään sisäänrakennettu ominaisuus ole eikä liity suoranaisesti miehen tunteellisuuteen, mutta ei tämä mistään tuulestakaan temmattu skenaario ole. Liittyy varmasti monesti siihen vastapuolen kehittymättömyyteen eli siellä ei olle vielä tarpeeksi kasvettu, jotta osattaisiin suhtautua tällaiseen tunteiden ilmoittamiseen asiaan kuuluvalla hartaudella. Helpompi on ahistua ja menettää mielenkiinto.

 

[Palstalegenda]

On vielä mainittava tuosta, kun nainen avoimesti kertoo arvostuksestaan ja tykkäyksestään miestä kohtaan sekä saalistusvietistä.

Siinä noin ikävuosina 15-25 sitä miehenä on tyytyväinen tuohon saamaansa ihailuun ja innostus lopahtaa, ehkä siten miten Cannibal kertookin. Saalis on saatu, gorilla haluaa heti uuden saaliin. Ja sen jälkeen kolmannen. Ja niin edelleen. Tykkäilyjä joka suunnalta, ehkä jopa samaan aikaan, mahtavaa, gorilla kiipeää vuorelle, takoo kädellään mahtipontisena rintaansa ja karjuu mahtavuuttaan. Toisella kädellään gorilla onanoi valloitustensa päälle.

Kypsyessä, kasvaessa, tilanne muuttuu, ainakin monilla. Kun mies kohtelee naistaan hyvin ja nainen antaa takaisin hyvinkin positiivista palautetta ja arvostusta, sitä miehenä vain sitoutuu enemmän tuohon naiseensa, tykästyy jopa enemmän, kun tietää, että hän aidosti arvostaa sitä miehen hyvää kohtelua. Naisen pysyvyys vaikuttaa varmemmalta kuin sellaisella naisella, joka ahdistuisi miehen rehellisyydestä ja avoimuudesta.

On hyvä olla rehellinen ja avoin. Jos vastapuoli siitä ahdistuu, se vain osoittaa sen, että vastapuoli on vielä epäkypsä itsekeskeinen vittupää (näin kovasti kärjistäen, aina tuo ei toki ole edes kärjistys...) ei sellaisen kanssa kannata olla. Tietysti kaikelle on aikansa, josta syystä voi olla kummallekin epäkypsälle osapuolelle ihan ok, kun siinä epäavoimuudessaan pelailevat keskenänsä. Aivan samoin kuin lapsenakin oli kiva leikkiä piilosta, nyt se piiloleikki vain tapahtuu toisella tavalla. Meillä on vaiheemme. Aikuisena ei enää kiinnosta minkäänlaiset piiloleikit.

 

[Alamummo]

Kyllä se näin menee paikoin. Liian nopeasti ja helposti saavutettu, ennen niin mielenkiintoinen mies muuttuukin yhtäkkiä hyvin mielenkiinnottomaksi kaveriksi kun on heitetty rehellisesti tunteet pöytään. Ei se varmasti mikään sisäänrakennettu ominaisuus ole eikä liity suoranaisesti miehen tunteellisuuteen, mutta ei tämä mistään tuulestakaan temmattu skenaario ole. Liittyy varmasti monesti siihen vastapuolen kehittymättömyyteen eli siellä ei olle vielä tarpeeksi kasvettu, jotta osattaisiin suhtautua tällaiseen tunteiden ilmoittamiseen asiaan kuuluvalla hartaudella. Helpompi on ahistua ja menettää mielenkiinto.

Kommentoin tuossa lähinnä tuota evoluutiosekoilua (että naiseen on sisäänrakennettu jokin tietty käytösmalli tässä asiassa). Kun puhutaan asioista, joita ei oikein ymmärretä.

Mielestäni tämä keskustelu on turhan yksipuolista, koska aivan samalla tavalla asia voidaan yleistää koskemaan myös miehiä. Eli jos heille kertoo liian nopeasti ja avoimesti tunteistaan, niin homma loppuu helposti siihen. Varsinkin, jos on mies on jo päässyt daamin vällyjen väliin.

Mitä ihmeen kehittymättömyyttä? Kyse on siitä, että omat fiilikset ja tykkäämiset eivät ole samalla tasolla kuin vastapuolen. Totta kai se ahdistaa, jos itse pitää kaveria deittinä mutta ei sen kummempana ja tämä taas alkaa vuodattaa suuria tunteita. Eiköhän se ole ihan sama toisin päinkin, menkää itseenne. Silkasta säälistäkö pitäisi tunnustukseen suhtautua hartaudella? Ettei kaverille tule paha mieli, jos/kun ei saakaan tunteilleen toivomaansa vastakaikua.

Yleistäminen näissä asioissa on muutenkin ihan turhaa, sillä empiiriseen tutkimukseen ja johtopäätösten vetämiseen JA:n otanta on aivan liian pieni. Jos muutama kaveri on joskus saanut nenilleen avauduttuaan ei se tosiaankaan tarkoita sitä, että koko naissukukunta käyttäytyy samalla tavalla.

 

[Palstalegenda]

Mitä ihmeen kehittymättömyyttä? Kyse on siitä, että omat fiilikset ja tykkäämiset eivät ole samalla tasolla kuin vastapuolen. Totta kai se ahdistaa, jos itse pitää kaveria deittinä mutta ei sen kummempana ja tämä taas alkaa vuodattaa suuria tunteita. Eiköhän se ole ihan sama toisin päinkin, menkää itseenne. Silkasta säälistäkö pitäisi tunnustukseen suhtautua hartaudella? Ettei kaverille tule paha mieli, jos/kun ei saakaan tunteilleen toivomaansa vastakaikua.

Ymmärsit asian väärin. Tarkoitin sellaista tilannetta, jossa kumpikin osapuoli on kovasti täpinöissään suhteessa mutta sitten jos toinen osapuoli vaikkapa 4 kk:n jälkeen kertoo avoimesti tunteistaan, tykkäämisestään jne. niin sellainen epäkypsä (mies tai nainen) menettää lähes saman tien mielenkiintonsa, koska saalistusvietti lopahtaa. Been there, done that ja ennemminkin sillä jättäjäpuolella olen ollut (noin 100 %:sti), joten sikälikin kommenttisi meni aivan hakoteille. Ei täällä niin hölmöjä ole keskusteltu, että jos toista kiinnostaa ja toista ei, että silloin se jota ei kiinnosta, olisi aina jotenkin epäkypsä ihminen. Eikä täällä jomppakoona olla heti serenadeja vetämässä ja jos "yllättäen" toinen siitä ahdistuu, niin luullaan sitä toista vain epäkypsäksi. Hieman muiden keskustelijoiden arvostusta siellä, arvoisa Alamummo, niin saatat jopa nähdä kanssakirjoittajien asiaytimen. Nyt se meni sinulta täysin ohi.

 

[Fordél]

Käyttäjänimeton tuossa juuri vastasikin hyvin Alamummon kysymykseen ja juuri tuota ajoin takaa. Varmasti tuo pätee myös miehiin, mutta itsellä ei ole kokemusta kuin naisten suhteen moisesta ilmiöstä. Ja täällä ei ole teilattu koko naiskuntaa tai mieskuntaa vaan kerrottu vain omista kokemuksista, joita näyttää löytyvän muiltakin. Onneksi on kuitenkin olemassa muunlaisiakin tapauksia ja onneksi ihmiset kehittyvät ja kasvavat sen 20 ikävuoden jälkeen, joten meillä on vielä toivoa.

 

[Surukuku]

...

...

Pakko kompata ym. herroja, mutta se ei tarkoita samalla sitä, että jotenkin aliarvioisin muita/muiden mielipiteitä, vaikka minusta(-kaan) kaikki eivät ole jaksaneet paneutua toisten kirjoituksiin asian vaatimalla intensiteetillä - tai muuten vain ei ole sisäistetty sanomaa.

 

[scholl]

Voisiko Alamummo kertoa, mikä on deitti? Itse lähden siitä, että silloin on kyse jo aika vakavasta suhteesta ja kai silloin nyt tunteet on messissä.

 

[Powerplay]

Voisiko Alamummo kertoa, mikä on deitti? Itse lähden siitä, että silloin on kyse jo aika vakavasta suhteesta ja kai silloin nyt tunteet on messissä.

Kyllä deitissä ollaan vielä kaukana vakavasta suhteesta. Ainoat tunteet on todennäköisesti navan alla. Eiköhän ne oikeat tunteet tule hiukan myöhemmin.

 

[Rod Weary]

Kyllä deitissä ollaan vielä kaukana vakavasta suhteesta. Ainoat tunteet on todennäköisesti navan alla. Eiköhän ne oikeat tunteet tule hiukan myöhemmin.

Menit kysyjän miinaan. Eihän scholl tunnista deittiä, parisuhteesta puhumattakaan. Hänelle ovat tuttuja vain kysyntä (olen ollut havaitsevinani tämän ketjun jutuista, että sitäkään ei juuri löydy) ja tarjonta (tähän hän suhtautuu erittäin negatiivisesti, tarjoaminen ei kuulu hänen periaatteisiinsa).

 

[Cannibal]

Keskusteluhan lähti taas napakasti liikkeelle...mielestäni olen väärin ymmärretty. Eli aloitetaan selityskierros.

Joo joo. Eiköhän tää sun kantasi ole Cannibal tullut jo selväksi. Tuollaisella "minimum effort, maximum gain" ei kaiken järjen mukaan pitäisi olla mahdollista saada aikaiseksi toimivaa parisuhdetta, koska kaikki pyörii vain sen ympärillä, miten annat itsestäsi (tuon kirjoittamasi näkemyksesi perusteella, oikeasta elämästä en tiedä miten siellä toimit) mahdollisimman epämääräisen kuvan ja onnistut silti kaivamaan mahdolliset tunteet vastapuolesta esiin muilla ansioilla. Millä ihmeellä oma mahdollinen (en ole tarkistanut aiemmista postauksistasi, onko sinulla sellainen) parisuhteesi pyörii päivittäin ja viikoittain eteenpäin, jos ei tunteella? Rahalla ja fyysisellä voimalla?

Eihän se mikään minumum effort ole! Päinvastoin. Siinähän sitä effortia saakin tehdä että synnyttää tunteita toisessa ihmisessä. Sitäpaitsi nyt JÄLLEEN unohdetaan yksi juttu: PUHUN ALUSTA! En puhu pitkäaikaisesta parisuhteesta. Puhun tilanteista, joista kaikki lähtee liikkeelle...eli ns. deittailuvaiheesta. Totta vitussa sitä jossain vaiheessa pitää muuttaa tyyliä, mutta aina sanoinkin, että jos liian aikaisin alkaa vuodattaa, niin se ei toimi. Ja henkilökohtaisuudet voidaan myös jättää väliin, ei kai tässä mitään parisuhde-CV:tä tarvitse sulle esitellä jotta voisi sanoa mielipiteensä. En todellakaan väitä itse osaavani näitä asioita hyvin (opetellaan...), joista puhun, mutta jotkut asiat ovat alkaneet hahmottua tässä monien sattumien kautta...

Ei hyvää päivää.

Melkoinen comeback.

Tunteille todellakin voi paljonkin. Miksi olisi olemassa vaikkapa vihanhallintakursseja. Voi olla, että aluksi sellaisilla kursseilla pyritään saamaan kontrolli omaan vihaan mutta lopulta esimerkiksi monissa psykologian tohtoreiden kirjojen neuvoissa mennään niin pitkälle, että opetetaan suhtautumaan moniin asioihin siten, ettei sitä vihaa enää edes synny. Ja näin saadaan prosessi, jossa ihminen lopulta ohjaa tunteitaan. Osa ohjaa osaa tunteistaan, jotkut lähes kaikkia. Vastaanottokykyinen ja kehityskelpoinen ihminen voi järkeilemällä opetella uusia suhtautumistapoja moniin eri asioihin, eikä vain vihaan. Ja kun suhtautumistapa muuttuu, tunnereaktiot muuttuvat. Monille tunteilleen voi siis paljonkin!

Hmm, mielenkiintoinen lähestymistapa. Mutta mielestäni esim. tuossa vihan hallinnassa puhutaankin nimenomaan HALLINNASTA. Mutta edelleenkään voitko sille mitään, että ne tunteet syntyvät silti sisälläsi? Sanoit, että sillekin voi lopulta jotain, eli niitä tunteita ei enää tulisi lainkaan...ehkä tämä (ehdollistamisen kautta?) on mahdollista. Mutta voitko soveltaa tätä samaa romanttisiin tunteisiin, ja toisaalta miksi haluaisit kontrolloida niitä, jos löydät jonkun, joka kiinnostaa? Itse asiassa haluaisin vastauksen tähän: jos joku ihminen ei luo sinussa mitään tunteita, mutta jostain syystä HALUAT rakastua tähän, pystytkö luomaan itse väkisin sen tunteen? Minä henkilökohtaisesti en usko siihen.

Tuo Cannibalin tapa toimii ja ei toimi. Se toimii yleensä 15-25-vuotiaiden keskuudessa useinkin. Silloin kaivataan itsensä markkina-arvomittauksia, jännitystä ja nuoruuden itsekeskeisyys on niin vahva, ettei varmempia rakkauksia osata arvostaa ja markkina-arvomittaukset ovat etusijalla, ruokkien itsekeskeisyydestä saatavaa sosiaalista palkintoa.

Olen tästä siinä mielessä eri mieltä, että kyse ei ole itsekeskeisyydestä tai markkina-arvomittauksesta. Kaiken tarkoitus olisi luoda tunnetta ja sitä kautta mahdollistaa sellaisen ihmisen kanssa oleminen jonka oikeasti haluat.

Sain naiseltani pari viikkoa sitten sähköpostin, jossa hän totesi mm. seuraavanlaisen asian: "Olet niin puhdassydäminen, rehellinen ja ajattelevainen ihminen - sielu, joita ei kovin montaa tässä maailmassa vaella". Jep, olen ihan tyytyväinen tuosta lausumasta.

Tottakai, mutta tuo ei kyllä kerro siitä onko hänellä romanttisia tunteita. Tässä tapauksessa varmastikin on, mutta esimerkkinä eräs nainen lähihistoriastani, joka mitä ilmeisimmin oli todella kiinnostunut sivullekirjoittaneesta ja hän oli kaikin puolin todella loistotapaus. Mukava, sympaattinen, huumorintajuinen. Olisin voinut sanoa hänestä samaa, mitä naisesi sanoi sinusta. Mutta...en vain tuntenut mitään (romanttista vetovoimaa siis)! Enkä voi sille mitään. Mitä siinä tilanteessa voi tehdä? Pitäisikö minun mennä nyt rakkaudenhallintakurssille ja pakottaa tunteet itsestäni tätä henkilöä kohtaan? Vai olisko sittenkin parempi vain löytää joku, jota kohtaan aidosti tuntee jotain? Ja jos sellaisen löydän (tai ehkä olen jo löytänytkin...), en todellakaan pilaa kaikkea sanomalla HETI alkuunsa, että "pidän sinusta". Eiköhän se tule muutenkin selväksi.

Ihminen siis VOI ja on joskus pakkokin vaikuttaa siihen, miltä itsestä tuntuu - ja mikä vielä parempaa: ihmisellä on VAPAUS VALITA, kun sen vain oikein oivaltaa!!! Tähän faktaan perustuu esim. nykyaikainen kognitiivinen psykoterapia.

Eli väitätkö, että voit valita kenestä pidät? Periaatteessa ihan kuka tahansa siis kelpaa siinä mielessä, että ketä tahansa kohtaa voit synnyttää tunteita?
Itse en usko siihen, että tunteiden evoluutio on vain ihmiselämän mittainen. Tunteet syntyvät aivoissa kemiallisten reaktioiden seurauksena, ja ihmisen aivot ovat evoluution kehittämät. MUTTA se on toki eri asia sitten miten niitä tulkitsee ja hallitsee. Mutta siitä huolimatta niiden syntymiseen en usko meidän voivan paljon vaikuttaa...

Väität vakavissasi naisen kadottavan kiinnostuksensa mieheen, jos tämä alkaa kertoa tunteistaan ja väität myös tämän olevan naisissa sisäänrakennettu ominaisuus evoluution seurauksena. Olet kyllä pihalla kuin lumiukko. Tällainen käytösmalli (jos sellaista nyt olemassa onkaan) on aikakautemme tuotos ja liittyy puhtaasti kulttuuriin. Otahan nyt hyvä ystävä joku Richard Dawkinsin kirja käteen ja lue, mitä evoluutio oikeasti tarkoittaa.

Niin...osittain väitän sitä kokemuksesta (omien ja muiden tuntemieni ihmisten), mutta muista edelleen, että puhun ALUSTA. Siitä tapailuvaiheesta. SIINÄ vaiheessa se ei kannata. Se on nähty. Miksi tehdä jotain, joka ei selvästikään toimi!! Kuinka monta kertaa pitää ampua itseään jalkaan että tajuaa jotain? En väitä, että se on naisiin sisäänrakennettu ominaisuus, yhtä lailla se on miehilläkin. Se, onko kyseessä kulttuurin tuotos, onkin parempi kysymys. Luulen, että evoluutiolla on osuutta asiaan, koska tässä puhutana tunteista, ja tunteet syntyvät aivoissa (ja sitä kautta päästään evoluutioon). Itse asiassa olen parhaillaankin lukemassa Dawkinsia, ja hänen teoksensa ovat todella hyviä! Mielestäni ihmisen pariutumiseen liittyvät asiat nimenomaan ovat niin puhtaasti alkukantaisia ja evoluutioon liittyviä kuin vain voi.

Mielestäni tämä keskustelu on turhan yksipuolista, koska aivan samalla tavalla asia voidaan yleistää koskemaan myös miehiä. Eli jos heille kertoo liian nopeasti ja avoimesti tunteistaan, niin homma loppuu helposti siihen. Varsinkin, jos on mies on jo päässyt daamin vällyjen väliin.

Tämä on 100 % totta.

Yleistäminen näissä asioissa on muutenkin ihan turhaa, sillä empiiriseen tutkimukseen ja johtopäätösten vetämiseen JA:n otanta on aivan liian pieni. Jos muutama kaveri on joskus saanut nenilleen avauduttuaan ei se tosiaankaan tarkoita sitä, että koko naissukukunta käyttäytyy samalla tavalla.

Niin no, en suoraan sanottuna tiedä kuinka monta kertaa haluan henkilökohtaisesti ottaa "turpaani" ennenkuin otanta on tarpeeksi suuri...uskon vähemmästäkin. Mutta kokeilkaa ihmeessä ja tulkaa kertomaan toimiko tyyli. Ja puhun edelleenkin tapailuvaiheesta. Kyllä mä sen uskon sanomattakin, että jos ollaan naimisissa ja toinen kertoo tunteistaan, se ei johda eroon.

Mun mielestä tässä keskustelussa, ennenkuin kirjoittaa, voisi itse kukin miettiä kuinka aggressiivisesti kirjoituksensa muotoilee...

 

[tinkezione]

Vihanhallinta on varmasti ihan hyvä terapiamuoto liiallisista vihantunteista kärsiville ihmisille, koskapa oman habituksen ulkopuolelle kohdennetusta vihasta on yleensä pelkästään haittaa. Kaikkia tunteita ei kuitenkaan ole tarkoituskaan kahlita ja saatammekin kansankielellä kutsua kaikkien tunteiden jatkuvaan hallintaan pyrkivää henkilöä henkilöä joko tunnevammaiseksi tai kontrollifriikiksi.

Jos nyt kuitenkin pysytään vähän naisasiamaisemmalla linjalla ja otetaan esimerkiksi vaikkapa ihastumisen ja rakastumisen tunteet, niin mä en ymmärrä, miksi tällaisia tunteita pitäisi hillitä ja hallita ja jättää niistä kertomatta sille osapuolelle, jota tunteet koskevat? Jos toiselle muodostuu tällaisista tunteista suuria ongelmia ja ratkaisuna on asioiden selvittämisen sijaan lähteä kävelemään, niin eipä tuo toinen henkilö ole kyseisten tunteiden arvoinen lähtökohtaisestikaan.

Lopuksi vielä hieman metakeskustelua, jota ei ole omalta osaltani tarpeen sen enempää jatkaa, mutta haluan tämän nyt kuitenkin julki tuoda: Cannibalille sellaisia terveisiä, että tuota sanomaa kannattaa ehkä vähän viilata, jos haluaa keskustella asioista ilman, että sanomisiaan joutuu jatkuvasti selittelemään, niin kuin nyt on käynyt. Tässä on nyt kuitenkin tullut naisasiaketjuun sen sortin "don't settle" ja "tunteita ei saa näyttää" tuubaa melko painavilla sanankäänteillä, ettei ole mikään ihme, että vastareaktio on hieman kärkevä.

 

[Cannibal]

Joo no yritetään viilata tietysti mutta olen huomannut sekin, että tällä moni lukee nää jutut juuri siten kuin haluaa lukea eikä välttämättä edes halua yrittää ymmärtää pointtia. Sitä en tiedä onko ihme että vastaukset ovat kärkeviä, mutta mielestäni se kertoo jotain keskustelijasta. Varsinkin tollaset one-linerit. Jos ei oo mitään sanottavaa niin ei tarvitse vastata.

Sä revit taas noi jutut täysin asiayhteydestä. "Tunteita ei saa näyttää". Juuri näin. Näinhän mä sanoin ja toi on hyvä lainaus...tai sitten ei. Selitin juuri milloin mielestäni näin ei kannata tehdä ja en ollut muuten ainoa sen mielipideen kanssa.
Don't settle taas sopii melkein kaikkeen elämässä ja sen ideana oli pyrkiä saavuttamaan asioita joita haluaa elämässä saavuttaa eikä tyytyä siihen, minkä saa helpolla. Onko tämä mielestäsi väärin?

 

[tinkezione]

Don't settle taas sopii melkein kaikkeen elämässä ja sen ideana oli pyrkiä saavuttamaan asioita joita haluaa elämässä saavuttaa eikä tyytyä siihen, minkä saa helpolla. Onko tämä mielestäsi väärin?

Ei, eikä tämä ole koskaan pointtini ollutkaan, että pitäisi tyytyä siihen, minkä saa helpolla. Idealistinen täydellisyydentavoittelu ja "kiipiminen" ei vain kuulu mun sanavarastooni sinne positiiviselle puolelle; naivilta idealismilta tuo sun alkuperäinen kyseistä aihetta sivunnut postaus mun silmääni enemmän vaikutti kuin normaalin, aikuisen ihmisen näkökulmalta.

Täydellisen kumppanin etsiminen vaatii ylipäätään sitä, että uskoo sokeasti Ainoaan Oikeaan ja sitten, kun sen löytää, kaikki on siinä. Alfa ja omega. Ruoho ei ole koskaan vihreämpää, koskaan et tule kyseenalaistamaan mitään toisessa, koska kaikki on täydellistä jne. Eihän se oikeassa elämässä tietenkään mene lähellekään näin. On vain joukko ihmisiä, joista osa sopii kumppaniksi hieman paremmin kuin loput ja ajan saatossa se oma kumppani kasasta seuloutuu. Ei siinä ole kyse mistään tyytymisestä, vaan elämäntilanteiden liikkeistä mieluisampaan suuntaan. Elämisestä.

Mitä tulee tunteiden näyttämiseen parisuhteessa, niin olisit voinut varmaan jotenkin selvemmin sanoa heti alkuun, että tarkoitat jotakin "deittailuvaihetta", tai mitä vaiheita parisuhteiden muodostuksessa nyt ikinä onkaan. Tästä "prosessista" ylipäätään on kyllä tasan niin monta tulkintaa, kuin on lukijoitakin, ja totuuksien julistaminen vaatii aika paljon pelisilmää. Itse en epäröi näyttää tapailuvaiheessakaan tunteitani, eikä naissuhteeni tähän seikkaan ole koskaan kaatunutkaan. Korkeintaan joitakin on jäänyt syntymättä sen vuoksi, että käsitys tästä asiasta on erilainen ja hyvä niin, että on tullut jo siinä kohti ilmi. Jos taas kyseessä on joku mysteerinen olotila ennen seurustelua, niin kyllähän kaksi ihmistä huomaa toisistaan aika nopsaan, onko kemioita vai ei, ja on hyvin helppo mennä flown mukaan, jos se hyvältä tuntuu, tai omille suunnille, jos ei. Kyllä tämä "tapailuvaihe" kääntyy vakavammaksi sitten, kun molemmat niin haluavat. Simple as that. En ymmärrä, miten tällaiseen asiaan niinkin positiivisesta asiasta kuin tunteiden ilmaiseminen on saatu tällainen mörkö aikaan.

 

[Cannibal]

No niin nyt tuli jo hyvä vastaus...

Ei, eikä tämä ole koskaan pointtini ollutkaan, että pitäisi tyytyä siihen, minkä saa helpolla. Idealistinen täydellisyydentavoittelu ja "kiipiminen" ei vain kuulu mun sanavarastooni sinne positiiviselle puolelle; naivilta idealismilta tuo sun alkuperäinen kyseistä aihetta sivunnut postaus mun silmääni enemmän vaikutti kuin normaalin, aikuisen ihmisen näkökulmalta.

Ei se välttämättä täydellisyyden tavoittelua tarkoita, vaan omien tavoitteidensa saavuttamista. Täydellisyyttä ei varmasti kukaan koskaan saavuta juuri missään...mutta don't settle on siihen tilanteeseen, jos itsellä on unelmia...niin niihin pitää pyrkiä ja uskoa siihen, että ne ovat saavutettavissa. Moni ihminen jämähtää siihen "helppoon" elämään eikä uskalla ottaa mitään riskejä. Tosin tämäkin on niin subjektiivinen kysymys lopulta, että mikä kenellekin on oikea elämä...

Täydellisen kumppanin etsiminen vaatii ylipäätään sitä, että uskoo sokeasti Ainoaan Oikeaan ja sitten, kun sen löytää, kaikki on siinä. Alfa ja omega. Ruoho ei ole koskaan vihreämpää, koskaan et tule kyseenalaistamaan mitään toisessa, koska kaikki on täydellistä jne. Eihän se oikeassa elämässä tietenkään mene lähellekään näin. On vain joukko ihmisiä, joista osa sopii kumppaniksi hieman paremmin kuin loput ja ajan saatossa se oma kumppani kasasta seuloutuu. Ei siinä ole kyse mistään tyytymisestä, vaan elämäntilanteiden liikkeistä mieluisampaan suuntaan. Elämisestä

En usko itsekään mihinkään täydelliseen kumppaniin. Mutta. Uskon siihen, että itseään kehittämällä voi parantaa mahdollisuuksia tavata ihmisiä ja tulla heidän kanssaan paremmin toimeen, jolloin on suuremmat mahdollisuudet löytää itselle sopiva kumppani. Ja uskon myös siihen, että jokaisella ihmisellä itsellään on valtavan suuri rooli siinä, minkälaisen elämän haluaa. Myös kumppanin suhteen.

Tästä "prosessista" ylipäätään on kyllä tasan niin monta tulkintaa, kuin on lukijoitakin, ja totuuksien julistaminen vaatii aika paljon pelisilmää. Itse en epäröi näyttää tapailuvaiheessakaan tunteitani, eikä naissuhteeni tähän seikkaan ole koskaan kaatunutkaan. Korkeintaan joitakin on jäänyt syntymättä sen vuoksi, että käsitys tästä asiasta on erilainen ja hyvä niin, että on tullut jo siinä kohti ilmi. Jos taas kyseessä on joku mysteerinen olotila ennen seurustelua, niin kyllähän kaksi ihmistä huomaa toisistaan aika nopsaan, onko kemioita vai ei, ja on hyvin helppo mennä flown mukaan, jos se hyvältä tuntuu, tai omille suunnille, jos ei.

Mielipiteitähän nämä enemmänkin kuin totuuksia, vaikkakin olen hyvin vakuuttunut niistä asioista joista olen puhunut...lähinnä siksi, koska olen nähnyt ne käytännössä toimivan monta kertaa. Ja olen todellakin erittäin kiinnostunut menemään pintaa syvemmälle ihmisen psykologiassa mitä näihin asioihin tulee. Siitä samaa mieltä, että sanomattakin kaksi ihmistä huomaa onko kemioita. Tunteiden näyttämisestä edelleen eri mieltä alkuvaiheen tapailussa, koska, kuten sanoin, ihan riittävän monta kertaa nähty ettei toimi. Mutta ehkä sekin on joillain sitten toiminut, jos näin väität itsellesi käyneen. Tavallaan toivoisin, että sinä olet oikeassa, koska silloin asiat olisivat hyvin yksinkertaisia. Mutta tälläkin hetkellä on yksi sellainen tilanne päällä, jota en uskalla lähteä pilaamaan avautumalla tunteista. Katsotaan mitä tapahtuu.

 

[Rod Weary]

Mun mielestä Cannibal ja tinkezione vois jo kohta mennä keskenään naimisiin. Ainakin kuulostatte vanhalta avioparilta.

 

[Ted Raikas]

Päätettiin tyttöystävän kanssa ottaa ns. aikalisä noin jääkiekkotermein sanottuna ja pitää välimatkaa toisiimme. Syynä ristiin menneet sukset jo vähän pidemmältäkin aikaväliltä. Jos toistensa seura saa aikaan ärtymystä ja suuttumisia jatkuvasti, eikä mitään mitä toinen sanoo voi ymmärtää oikein ja ilman kirpeitä välikommentteja niin asiat ei voi mennä hyvin. Onneksi yhteisymmärryksessä tehtiin tuo päätös, koska kuitenkin on se välittäminen pohjalla olemassa. Harmittaa vaan, että ne hyvätkin asiat tuntuu hautautuvan tuollaisen jatkuvan erimielisyyden alle...

Haikeaa, mutta ei voi mitään. Paha sanoa kuinka usein tälläiset tauot itseasiassa parantaa parisuhteita, mutta muitakaan vaihtoehtoja ei nyt ollut olemassa. Kun eroaminenkaan ei tuntunut tässä kohtaa luontevalta. Oma fiilis tahtoo olla kyllä vähän sinne päin uskova tällä hetkellä. Enkä tosiaan tiedä kumpi vaihtoehto olisi lopulta parempi, koska mielessä on jatkuva ristiriita. Hienoja muistoja ja tunteita ja yhteishenkeä ja vastapuolena asioita jotka saa lähes kiehumaan raivosta.

Tälläistä se on, kun kaksi supervaikeaa luonnetta päättää laittaa hynttyyt yhteen.

 

[Fordél]

Koskahan sitä olisi tarpeeksi kypsä ja kehittynyt ottamaan naisen sellaisena kuin hän on eikä aina vertailisi esim. edellisiin tyttöystäviin? Se on vähän kuin autokaupassa olisi kun koko ajan pitää vertailla eri naisten ominaisuuksia niihin kaupan muihin autoihin tai niihin, joilla on ennen ajanut. Koskahan sitä oppisi ottamaan jokaisen yksilönä, tutustumaan aidosti niihin hänen ominaisuuksiinsa ilman, että koko ajan vertailee. Jotenkin todella surullista tällainen ja menee jotenkin pinnallisen pelailun puolelle.

 

[PataJaska]

No niin.. jos täällä on vielä niitä joita kiinnostaa jatko tarinaani jonka aloitin sivulla 372. Homma meni sitten reisille sen ensimmäisen kanssa, sanoi että ei voida alkaa mitään, eihän pysty, älä jää odottamaan. Hän ei pysty ajattelemaan minua kuin kaverina..

Ja ihan vaan selventääkseni etten minä ole mikään eilispäivänä syntynyt näissä asioissa: tiedän tosiaan että kun nainen sanoo "en halua juuri nyt seurustella kenenkään kanssa", niin siihen melko suurella todennäköisyydellä sisältyy myös se piiloviesti: "enkä nyt ainakaan SINUN kanssasi". Katsoin nyt vain etten tässä tapauksessa jää asiaa enempää vatvomaan..

Noh, sitten on tämä toinen tapaus, tämä työkaveri. Yhteyksissä ollaan oltu lähes päivittäin ja intoa tuntuu riittävän, mutta en tiedä.. jotenkin ei nyt vain into tunnu riittävän minulla. Toki meillä on yhteisiä juttuja, kuten yhteinen rakkaus jääkiekkoon. Ja tämän viikon perjantaina on sitten firman pikkujoulut joissa viimeistään kohtaamme jälleen. Olen jo henkisesti varautunut sanomaan siellä hänelle että kiitos, mutta ei kiitos. Tai toisaalta, pitäisikö siellä sitten ottaa hänestä hattuun "yksi sulka lisää" (heh, heh..) ja kertoa asia vasta aamulla.. enpä taida tohtia olla niin häijy..

 

[Fordél]

Kiitos PataJaskalle selvityksestä miten kaikessa lopulta kävi. Kuulostat siltä, että ei harmita tilanne suuremmin, koska yritit, mutta valitettavasti tällä kertaa ei tullut vastakaikua. Varmasti kuitenkin helpompi nyt olla, kun ei tarvitse jossitella.

Mitä taas tulee toiseen tapauksee niin sulkiahan noista ei myönnetä, mutta kannattaa tehdä niin kuin itseltä tuntuu parhaalta. Kun molemmat tietää mikä on homman nimi, ei tossa voi käydä mitenkään pahasti. Se on eri asia, että miten tuo vaikuttaa työntekoon. Itse en sutisi jos ei ole tunnetta pelissä, mutta se on vain allekirjoittaneen hajatelma.

 

[PataJaska]

Mitä taas tulee toiseen tapauksee niin sulkiahan noista ei myönnetä, mutta kannattaa tehdä niin kuin itseltä tuntuu parhaalta. Kun molemmat tietää mikä on homman nimi, ei tossa voi käydä mitenkään pahasti. Se on eri asia, että miten tuo vaikuttaa työntekoon. Itse en sutisi jos ei ole tunnetta pelissä, mutta se on vain allekirjoittaneen hajatelma.

Eikä mitä.. läpällähän minäkin. Totta puhuen en edes harrasta yhden yön juttuja, paristakin syystä.

 

[Anselm Raato]

Ai vittu että ahdistaa!

Sanokaa nyt mitä tässä pitäs tehä, omat ajatukset ihan sekaisin eikä mistään saa oikeen otetta. Juttu menee siis näin:

Tyttökaveri (vuosia oltu yhdessä, ei vielä muutettu yhteen) soitti sunnuntaina että pitäisi keskustella. No siinä hän antoi hyvin selväksi että haluaisi pitää taukoa/erota koska mulla Raadolla ei riitä aikaa hänelle. No tokihan se sattu puhelimessa kerrottuna ihan vitusti. Sit kun lopulta rauhoituin kävi ilmi, että hän oli netistä löytänyt jonku vajaa 30-vuotiaan metsolla työskentelevän miehen. Oli tarvinnut kuuntelijaa tms. ja sit ilmeisesti puhuneet puhelimessakin (eli oli antanut puhelinnumeronsa). Nyt sit saatiin tyttökaverin kanssa sovittua että jatketaan yhdessä oloa ja lupaan keskittyä enemmän häneen jne., mutta hän haluaisi kuitenkin jatkaa yhteydenpitoa tuohon metsoherraan. Mitä mun pitäs ajatella tilanteesta? Lievästi mustasukat jalassa... okei ihan vitusti mustaa jaloissa mulla.

 

[tinkezione]

Nyt sit saatiin tyttökaverin kanssa sovittua että jatketaan yhdessä oloa ja lupaan keskittyä enemmän häneen jne., mutta hän haluaisi kuitenkin jatkaa yhteydenpitoa tuohon metsoherraan. Mitä mun pitäs ajatella tilanteesta? Lievästi mustasukat jalassa... okei ihan vitusti mustaa jaloissa mulla.

Sitä, että metsoherra saa luvan painua muille metsostusmaille ja keskityt itse morsmaikkuusi vähän enemmän antaumuksella. Jos tuntuu väkinäiseltä, niin sitten pillit pussiin, mutta minkäänlaisen kaikkien osapuolien miellyttämisen ei pitäisi tulla kysymykseen, jos teillä on pitkäaikaisen tyttöystäväsi kanssa aikeina jatkaa suhdettanne. (Sovittuja asioita (kuten vaikkapa tätä metsokuuntelijan olemassaoloa) ei sitten edes "ihan vitusti mustissa sukissa" hädän hetkellä käytetä riidoissa lyömäaseena.)

 

[Mogly]

Nyt sit saatiin tyttökaverin kanssa sovittua että jatketaan yhdessä oloa ja lupaan keskittyä enemmän häneen jne., mutta hän haluaisi kuitenkin jatkaa yhteydenpitoa tuohon metsoherraan. Mitä mun pitäs ajatella tilanteesta? Lievästi mustasukat jalassa... okei ihan vitusti mustaa jaloissa mulla.

Sitä, että metsoherra saa luvan painua muille metsostusmaille ja keskityt itse morsmaikkuusi vähän enemmän antaumuksella. Jos tuntuu väkinäiseltä, niin sitten pillit pussiin, mutta minkäänlaisen kaikkien osapuolien miellyttämisen ei pitäisi tulla kysymykseen, jos teillä on pitkäaikaisen tyttöystäväsi kanssa aikeina jatkaa suhdettanne. (Sovittuja asioita (kuten vaikkapa tätä metsokuuntelijan olemassaoloa) ei sitten edes "ihan vitusti mustissa sukissa" hädän hetkellä käytetä riidoissa lyömäaseena.)

Kompataan tähän väliin edellistä, kyseisen metsoherran olemassaolon voisi kieltää ja voit sanoa myös emännälles et nyt loppu se turhanpäivänen jutustelu random metsoherran kanssa. Jos se ei riitä et sä annat kaikkes ja keskityt enemmän eli juuri jatketussa suhteessa keskityt niin paljon kun pystyt niin kannattaa varmaan unohtaa koko juttu.