Hmmm...
...olen tässä miettinyt jo jonkin aikaa asian esille tuomista, toistaiseksi se on kuitenkin jäänyt sattuneesta syystä mutta josko sitten nyt purkaisin muutamia ajatuksia esille - lähinnäkin sellaisia ajatuksia jotka minua mahdollisessa kumppanissa häiritsisivät, tai oikeastaan saisivat aikaan sen etten voisi elää pidempään sellaisessa suhteessa ja vastaavasti sitten asioita joita arvostaisin ja joita pidän itselleni hyvin tärkeinä. Toivottavasti palstan naiset eivät sitten vedä hernettä nenään koska tarkoituksenani ei ole yleistää millään muotoa, jotakuinkin samaiset asiat häiritsevät minua miehissäkin mutta koskapa en sattuneesta syystä aio jakaa elämääni miehen kanssa - ainakaan nyt - niin käsittelen asiaa vain ja ainoastaan siltä kantilta, että asiat häiritsevät naisissa tai ovat sitten niitä positiivisia asioita.
Alkuun on tietty todettava se, että kaikenmoinen mustasukkaisuus, pitkävihaisuus ovat seikkoja jotka saavat minut jossain vaiheessa takajaloilleni niin varmasti useimmat meistä. Samaan satsiin kuuluu epärehellisyys ja suvaitsemattomuus, ei kiitos tällaisille ihmisille! On muitakin mutta nämä näin alkuun, mutta sitten itse asiaan - toisten mielestä pieniin ja merkityksettömiin asioihin mutta minulle kokonaisuutta ajatellen hyvinkin merkityksellisiin asioihin.
Huomautan vielä sen verran, että loppujen lopuksi ulkoisilla ominaisuuksilla ei ole suurtakaan merkitystä, ulkonäkö tms. - sanotaan, jotta ainoa poikkeus ihmisryhmässä ovat sairalloisen ylipainoiset, jos siis tarkastellaan ulkoisia ominaisuuksia. Ihminen voi olla jakkupukuun pukeutunut tai viherpiipertäjä, kumpikin käy kunhan muutoin ajatukset kohtaavat. Tosin jotenkin uskoisin, että kokonaisuudessaan enemmän yhteistä löytyy jälkimmäisestä ryhmästä vaikka en nyt itseäni aivan kyseiseen ryhmään laskekaan kuuluvaksi.
Mutta jatketaan...
Ulkoisia ominaisuuksia ja pukeutumista (kunhan nyt puhtaat vaatteet on päällä, riittää minulle) tärkeämpinä asioina pidän sitä millainen ihminen oikeasti on, mitä hänen päässä liikuu ja kuinka hän elää. Ikävä kyllä minun on nykyään vaikea kuvitella, että kykenisin elämään pidempää elämää sellaisen ihmisen kanssa jonka elämän täyttää salkkarit, kauniit ja rohkeat tai erilaiset tosi-tv-viritelmät - joskus jaksoin vielä tällaistakin elämää mutta nykyään en todellakaan kestäisi ihmistä jonka ainoa keino nollata pääkoppa on rojahtaa tv:n ääreen ja katsoa tunnista tuntiin ohjelmaa jonka arvo minun silmissä lähentelee nollaa, tässä suhteessa olen siis varsin suppeakatseinen - ikävä kyllä. Jos sen ajukoppansa haluaa nollata rankan työpäivän tms. jälkeen niin miksi ei sitten harrastaisi jotain? Ihan mikä tahansa järkeväksi luokiteltava harrastus on sellainen jonka ymmärrän (ja hyväksyn) - olipa tämä harrastus jooga, neulominen, ristikoiden ratkominen - jopa kevyemmän kaunokirjallisuuden lukeminen on paljon paljon parempaa kuin aivojaköyhdyttävän latteuksia täynnä olevan tv-moskan katsominen. Joku voi pitää minua nyt nipottajana, annan hänelle oikeuden mielipiteeseensä, kenties sitä olenkin, mutta jos haluan kumppanin niin toki toivon, että löytyy niitä yhteisiäkin asioita sen ohella, että on omiakin juttuja - aikomuksenani ei todellakaan olisi esim. tunkeutua samalle joogatunnille, tai ruveta kutomaan sukkaa siinä vierellä tai tunkea samalle sohvalle lukemaan fiktiivistä kertomusta toisen maailmansodan taisteluista etc. Eli yhteisen ajan ohella on oltava sitä omaakin aikaa. Mutta minun kohdalla tilanne on se, että en kestäisi elää suhteessa jossa katsoisin toisen kuluttavan elämäänsä epä-älylliseen toimintaan.
Itse näen tärkeänä, että mahdollinen (ja hyvin epätodennäköinen) kumppanini on sivistynyt, että hän kykenee tarvittaessa, ja silloin kun halua, keskustelemaan asioista syvällisesti, ja että hän kykenee keskustelemaan muustakin kuin hyvin suppea-alaisesta alueesta. Toki minut saa näyttämään äärimmäisen typerältä jos puheenaiheeksi nostetaan vaikkapa ranskan kielen tutkiminen, enkä edes yritä kieltää ettenkö olisi totaalinen idiootti keskustelussa kyseisestä aiheesta. Ainoa mitä voisin tuolloin tehdä, on kuunnella ja siinä sivussa koettaa oppia jotain - tämä pätee kaikkeen uuteen ja outoon. Jos aihe kiinnostaa minua tippaakaan niin näen mielelläni vaivaa oppiakseni siitä edes hitusen, jotta edes ymmärrän mistä on kyse. Tietenkin pitäisin hyvänä sitä, että tarvittaessa sitä voisi keskustella laaja-alaisesti niin tieteestä, kulttuurista, politiikasta, historiasta etc. Urheilua en kuitenkaan pidä aiheena niin merkityksellisenä, että siitä olisi tarvetta keskustella - toki jos toinen haluaa niin sopii minulle. Se liene pakko tunnustaa, että nykyään kammoan puupäisiä lajifanaatikkoja joiden seuraavat päivät ovat pilalla jos suosikkijoukkue, -urheilija tms. sattuu häviämään pelin tai kaksi. Ei vaan mene enää jakeluun, että aikuisen ihmisen elämä voi mennä pilalle siitä jos esim. HIFK häviää (voiko se enää mennä faneilla pilalle koska niitä tappioita on niin runsaasti?) tai Kimin auto sammuu lähtöruutuun. Jos urheilusta keskustellaan niin puupäisyyden ja fanatismin sijaan syvällisiä keskusteluja aiheesta ja ilmiöistä, ei sen kummempaa.
Tietenkin ajatus- ja arvomaailman on oltava edes jollain tasolla yhteneväinen. En voisi kuvitellakaan eläväni yhdessä, siis en todellakaan, kristillisen henkilön kanssa tai patrioottisen henkilön - kaikenmoinen koti-uskonto-isänmaa kammoksuttaa minua. Ei kiitos! Helppoahan on tietenkin arvottaa ihmisiä puolueiden mukaan, joten noukin nyt muutamia puolueita stereotypioiden mukaan esille, esimerkkeinä sellaisista joiden jäsenten kanssa kuvittelisin olevan mahdotonta elää tai eläminen on totaalisen mahdotonta: kristilliset, perussuomalaiset, kepu - sekä kaikki oikealle ja keskelle sijoittuvat pienpuolueet. Kokoomuksenkin voi likimain laskea tähän joukkoon, puolueen jäsenistöstä ja edustajista aivan liian moni on sellaisia joiden kanssa minulla ei todellakaan ole mitään yhteistä - keskustella heidän kanssa toki voi mutta kuinka hedelmällistä elämä olisi jos arvot taistelisivat kaiken aikaa vastakkain? Mielenkiintoista kenties mutta epäilemättä pidemmänpäälle raskastakin! Samaten vasemmalta voi siivota pois kommunistiset pienpuolueet sun muut. Jos tarkastellaan stereotypioittain henkilöitä niin muutaman puolueen lisäksi uskoisin löytäväni hyvinkin paljon yhteisiä ajatuksia muutamien järjestöjen jäsenten parista, sellainen tutinina minulla ainakin on - rasistiset järjestöt eivät sitten kuulu tähän joukkoon, täsmennys.
Nyt tietty kaikki kuvittelevat, että näiden kriteerien myötä en ole koskaan seurustellut. Olen kyllä, osin aiemmin kriteerit olivat monilta osin huomattavasti löysemmät. En ollut niin tarkka kuinka elämänsä tuhlaa, mitä soopaa katsoo ja mitä tekee - ryyppääkö vai ei etc. Nyt en voisi kuvitellakaan eläväni jonkun bilehilen kanssa tai henkilön kanssa jonka ainoa tarkoitus on juopotella viikonvaihde koska viikko oli niin rankka - naiset nyt harvemmin tätä harjoittavat mutta tapa on ikävä kyllä yleistynyt heidänkin joukossa. Voin rehellisesti tunnustaa, että yksi ihminen oli sellainen joka täyttäisi nämä nykyiset "kriteerini". Hän oli persoonallinen, älykäs ja hän kykeni käymään älykkäitä keskusteluja hyvinkin laaja-alaisesti ja hyvinkin kiperistä aiheista. Hänen kanssa kykeni keskustelemaan likimain kaikesta politiikasta, uskonnon kautta seksiin etc. Harmillista, että sellaisia ihmisiä on kovin vähän...
vlad.
