Naisasiat

[passenger]

Avioliittotarjousnaista en ole tavannut.

Minä sain myös sähköpostiini avioliittotarjouksen Ukrainasta. Onkohan siellä prinsessoja?

 

[Satellite]

Jees. Tässä nyt sitten kalsarikännitellessä tuli sellainen olo, että ei vittu. Mun elämässä ei ole oikeasti tällähetkellä mitään sisältöä. Duuni, satunnainen hauskanpito kavereiden kanssa, sekä ryyppääminen. Joten tällä päivämäärällä päätin, että minusta tulee seurusteleva mies, sanotaan nyt vaikka, että kuukauden sisään. Tällähetkellä sisässä olevan naisen kanssa ollaan nyt soudettu ja huovattu vuoronperään. Elikkäs nyt olisi aika sitten jo jollekkin muulle.

Helppoa tämä pariutuminen ei tule olemaan, mutta nyt sitten tein sellaisen päätöksen, että Go Whit The Flow. Eli antaa mennä vaan ja katotaan. Huomenna on baari-ilta jällein tiedossa ja nyt tavoitteena on sellaiset normaalin ihmisen kännit ja väh. yksi puhelin numero.

Mulla on tavallaan pyörineet samat ajatukset mielessä, tosin en pidä välttämättömänä että seurustelisin 1-2kk sisällä. Sekin olisi hyvä askel että pääsisi edes treffeille 1v3kk tauon jälkeen... Tämän jutun joutuu hoitamaan täysin tuntemattomien neitosten kanssa kun kaveripiirin kautta ei oikein ole mahdollisuuksia löytää varteenotettavia ehdokkaita. Työt/harrastukset ovat semmoisia sausagefestejä mistä ei myöskään oikein voi odottaa mitään järkevää.

Mutta mistä hitosta saisi sen ratkaisevan potkun että uskaltaisi käytännössäkin lähestyä naisia? Olen pitkään sitä yrittänyt, mutta en ole ikinä onnistunut. Ne harvat lähestysmisyritykset ovat menneet vituiksi n. 20 sekuntia sen jälkeen kun kysyn jotain. Sitten tulee vastaan naisen hankaluus tai mielikuvituksen puute jatkamasta keskustelua. Jälkimmäinen tulee lähinnä siitä liian kovasta jännityksestä josta ei taida pystyä pääsemään eroon.

Toistaiseksi olen onnistunut välttelemään kaikkia naiskontakteja baareissa sillä verukkeella että ajattelu siitä että pitäisi tehdä asialle jotain pilaa hauskanpidon siltä illalta ihan täysin. Tämä pitää ihan oikeastikin paikkansa, sillä se ettei ajatuksista huolimatta kykene potkimaan itseään tarpeeksi perseelle aiheuttaa yleensä pahan mielen vähintään koko illaksi.

Tämän aloitteen tekemisen jälkeen tulee muitakin hankalia kohtia vastaan, kuten se että olen aina saanut pakit treffikumppanilta kun on edes hieman itseäni kiinostanut. Mutta jos nyt ensin noi ensiaskeleet saisi vähemmän haparoiviksi...

 

[Ender00]

Onko seuraava muuten yleistä vai onko "vika" vain omassa päässäni.

Eli kun naisen kanssa hommaa menee seurusteluksi niin vaikka yhdessä onkin kivaa niin kaipaan silti suuresti myös sitä omaa vapaata aikaani. Yhdessä puuhaillaan vaikka pari vuorokautta jotain, mutta silti on äärimmäisen hieno hetki, sitten kun eroamme ja tiedän pääseväni muutamaksi päiväksi/viikoksi omiin oloihini.

Sitten kun olen naisesta erossa niin tunteeni häntä kohtaan ovat vahvemmat kuin yhdessä ollessa. Erossa kaipaan häntä, muistelen lämmöllä ja ajattelen vaikka mitä pehmoisia ihastuneen ajatuksia. Mutta kun olemme yhdessä niin nämä tunteet eivät tunnu niin vahvasti vaan välillä jopa odotan sitä, että pääsen taas viettämään omaa aikaani yksin.

Yhdessä on ihan mukavaa, mutta erossa rakastan naista.

Käytännössä koko elämäni ja kaikki naissuhteeni ovat noudattaneet tätä kaavaa.

 

[JZZ]

Eli kun naisen kanssa hommaa menee seurusteluksi niin vaikka yhdessä onkin kivaa niin kaipaan silti suuresti myös sitä omaa vapaata aikaani.

Eikös tuo nyt ole ihan normaalia? Seurustelun alkuvaiheessa kaikki "omat jutut" jää väliin kun tulee vietettyä yhteistä aikaa. Omalla kohdallani tämä tarkoittaa mm. studioajasta ja salilla käymisestä luopumista. Molemmat ovat kuitenkin niin rakkaita harrastuksia, etten ilman niitä pysty elämään, jolloin hetken ero naisesta tuntuukin todella hyvältä. Jossain vaiheessa suhde tasaantuu taas siten, että aikaa riittää molemmille tasapuolisesti.

Kannattaa muuten pitää huoli siitä, että omille jutuille jää ihan oikeasti aikaa suhteen kehittyessä. Olen muutaman kerran löytänyt itseni tilanteesta, jossa nainen on jämähtänyt johonkin sellaiseen tilaan, että jatkuvasti pitäisi olla yhdessä, ja itse taas olen halunnut hoitaa noita harrastuksiankin jotenkin. Liika yhdessäolo ahdistaa, eikä omista jutuistaan kannata turhaan luopua ainakaan kokonaan.

 

[scholl]

En voi käsittää miten voi vituttaa koko homma taas niin paljon. Kenenkään ei voi luottaa. Ja yleensä se menee kaiken lisäksi niin, että mitä enemmän jotain henkilöä oppii tuntemaan niin sitä huonommaksi se osoittautuu.

Mistä minä tietäisin? Eikä minun kuulukaan tietää, olen nimittäin kiinnostunut ainoastaan miehistä..

Ajattelin vain, että jos sinulla on jotain esimerkkejä mainittavaksi, kun niin polleana asiasta kerroit.

Vai niin. Eli olet vähän niin kuin pistämässä marjoja pakkaseen? Niitä voi sitten syödä, kun sinulle itsellesi sopii. Sen kuin pakastimen oven avaat ja herkku on kätesi ulottuvilla..

Vähän niin. Eikö olekin loistava idea. Tiedän, että kun syksy koittaa niin olen erittäin kiireinen, enkä ehdi riittävästi esimerkiksi viihteellä käydä. Kuitenkin jossain määrin on vapaa-aikaakin, enkä jaksaisi yksinkään nyhjöttää, jos oletetaan tosiaan, etten jaksa tai ehdi koko ajan kavereiden kanssa viihteelle lähteä. Ja nyt kun eletään vielä kesää niin pitää olla enemmän kuin yksi kandidaatti talvea varten, koska jos asiat menevät jotenkin puihin niin ei jää sitten ilman.

Tässä nyt taitaa olla kyseessä klassinen hyväksikäyttötilanne, eikä nainen ole käytöksensä perusteella kovinkaan vaikuttunut muista Schollin avuista. Itsehän pistäisi moisen pummin takaisin karuselliin ja antaisin vahingon kiertää.

Mielenkiintoista on muuten se, että kun tiedustelin, että kuka maksaa naisen kulut, kun hän on yksin liikenteessä niin närkästyi ja sanoi, että kyllä hän omat ruoat ja juomat maksaa. Mutta silti yrittää minua kusettaa. Olen jotenkin hämmentynyt, kun hän vaikuttaa hyväsydämiseltä henkilöltä ja silti löytyy pimeä puoli. En oikein tiedä pystynkö lähtemään tässä tilanteessa edes oikein mihinkään kostotoimenpiteisiin. Taas on nukuttu yksi yö ja vitutus vaan pahenee.

 

[scholl]

Sitten kun olen naisesta erossa niin tunteeni häntä kohtaan ovat vahvemmat kuin yhdessä ollessa.


Erossa kaipaan häntä, muistelen lämmöllä ja ajattelen vaikka mitä pehmoisia ihastuneen ajatuksia.

Joo. Naiset ovat vähän kuin Suomi. Ulkomailla Suomikin tuntuu olevan aina ihan ok, mutta kun tänne tulee takaisin niin huomaa, miten huono se sitten onkaan. Naisissa homma on taas se, että esim. messengerin välityksellä on ihan hauska jutella, kun sitä ei tarvitse tehdä kovinkaan paljon ja tulee niitä lämpimiä ajatuksia, mutta sitten jos joutuu viettämään vaikka pari päivää yhdessä niin sitä aina huomaa, että kuinka tylsiä naiset ovatkaan. Se on todellakin ihan mieletön juhlan paikka, kun pääsee siitä taas omaan sänkyyn kunnolla nukkumaan ja käyttämään aikaansa mielenkiintoisten asioiden parissa.

 

[Rocco]

Miten voi naiselle kertoa kohteliaasti, että hänen koiransa on rasittava ja ärsyttävä eläin, ja en haluaisi sen elikon seurassa olla? Koira on onneksi yhteinen hänen exän kanssa ja koira on onneksi aika paljon siellä exän luona.

Koira on pieni superenerginen ja pomppii kaikkialle, haukkuu rapusta kuuluville pienillekin äänille, jatkuvasti hyppii jaloissa kun yrittää kävellä jonnekin, nyppii naamalle kun koittaa katsoa teeveetä, kussut lattiallekin kerran... Kun koira on täällä niin kaikki muu jää taka-alalle kun koira varastaa shown jatkuvasti. Lisäksi minusta tulee kiukkuinen ja vittuuntunut koiran ollessa läsnä, ihan syystäkin...

 

[Tadu]

Miten voi naiselle kertoa kohteliaasti, että hänen koiransa on rasittava ja ärsyttävä eläin, ja en haluaisi sen elikon seurassa olla?

Ihan sama miten kohteliaasti sanot. Riita siitä tulee ja lopputulos on, että olet kapeakatseinen rasisti.

 

[Ender00]

Kiitoksia kommenteista. Selvästikään en ole ajatuksineni yksin ja ainakin miehille tämä on hyvin tuttu tilanne.

Mutta ovatko naiset sitten ihan eri maata? Ainakin omien kokemusteni pohjalta seurustelukumppanini ovat halunneet viettää aina mahdollisimman paljon aikaa kanssani ja eron hetkillä ovat sitten kyyneleet silmissä. Eli siinä missä itse salaa tunnen helpotusta, kun pääsen taas hetkeksi omiin oloihini niin naiset haluaisivat vain viettää aikaa yhdessä.

Jotenkin tuntuu, että tuossa on taas yksi sovittamaton ristiriita miesten ja naisten välillä.

 

[Palstalegenda]

Miten voi naiselle kertoa kohteliaasti, että hänen koiransa on rasittava ja ärsyttävä eläin, ja en haluaisi sen elikon seurassa olla?

Ymmärrän tilanteesi täysin. Kannattaisiko miettiä ja katsoa totuutta silmiin, että voiko semmoinen nainen olla oikealla taajuudella kanssasi, joka tuonlaisen koiran kanssa jaksaa ihkuilla?

Yksi vaihtoehto on tietenkin se, että koira jotenkin sattuu katoamaan täysin mystisesti ja jätteet löytyvät kaatopaikalta lihamyllyn läpikäyneinä, jos löytyvät. Tuossa on vain se huono vaihtoehto, että nainen saattaa hankkia joskus uuden koiran tilalle ja sama ongelma on jälleen edessä.

Jos meinaat keskustelemalla asian selvittää, niin helpommalla pääset kun annat katuporan porata päähäsi.

Siis lyhyesti sanottuna, mainitse asiasta naisellesi, jos näyttää myrsky nousevan, juokse vuorille karkuun, äläkä koskaan palaa!

 

[Vili#16]

Miten voi naiselle kertoa kohteliaasti, että hänen koiransa on rasittava ja ärsyttävä eläin, ja en haluaisi sen elikon seurassa olla?

Jo lähtökohtaisesti suhde, jossa on koiria rakastava ihminen, ja toinen joka ei niitä voi sietää, on aika lailla tuhoon tuomittu. Sillä eläinrakkaat ihmiset eivät eläimistään luovu uusien poika/tyttöystävien vuoksi.

Mutta sinuna ilmottaisin suoraan, mitä koiratilanteesta ajattelet. Sillähän se selviää miten naisesi asiaan reagoi.

 

[Ender00]

Miten voi naiselle kertoa kohteliaasti, että hänen koiransa on rasittava ja ärsyttävä eläin, ja en haluaisi sen elikon seurassa olla?

Jos nainen käyttää koirasta termiä "hän" niin voit kaiken toivon heittää ja kannattaa juosta, lujaa ja kauas.

Olen ymmärtänyt, että lemmikkeihin voi kiintyä kuten lapsiin ja siinä ei joku satunnainen miesystävä yleensä vertailussa pärjää alkuunkaan.

 

[Rocco]

Niin, en siis ole mitenkään eläimiä vihaava tai muuta, on meillä perheessäkin koiria ollut aina kun vanhempien luona asuin. Olen kohteliaasti koittanut niellä kiukun ja vittuuntumisen aina, mutta kyllä sen varmasti nainen aistii (koska naiset aistii aina kaiken, myös sellaisen mitä ei ole olemassakaan). Siksi sen teen, koska tiedän ettei minulla ole mahdollisuuksia jos koiraa vastaan joudun eliminointiin.

 

[Ted Raikas]

Olen ymmärtänyt, että lemmikkeihin voi kiintyä kuten lapsiin ja siinä ei joku satunnainen miesystävä yleensä vertailussa pärjää alkuunkaan.

Joo, katsos kun se koira on aina uskollinen ja ymmärtäväinen, toisin kuin ihmismiehet jotka on petollisia, itsekkäitä ja/tai muuten vaan mulkkuja olentoja.

Kas kun nämä koiranaiset ei ota sitä elukkaa aviopuolisoksi ja nuku öisin vierekkäin?

Tai no aika usein varmaan nukkuvatkin. Tai muuten antavat hurttansa hyppiä sänkyyn.

Eikä tämä ole mitään katkeraa tilitystä, en ole onneksi seurustellut tai tapaillut mitään koirahullua, mutta on sellaisen tapaisiinkin törmätty. Yleensä ne jutut koiran kanssa elämisestä on sitä luokkaa, että karvat nousee pystyyn ja hälytyskello soi. Ei minun tyyppisiä naisia moiset. Myönnän olevani sen verran vaativa tapaus, että odotan olevani varsin keskeinen tekijä elämässä, eikä joku lemmikki jyrää kaikessa ohitse. Muutenkaan se, että eläimellä on joku ihmisen status huushollissa ja saa hyppiä ja rynniä minne sattuu, ei oikein mene meikäläisellä jakeluun.

Tuo ei tietysti meinaa sitä, että lemmikki ei saisi olla tärkeä. Ei lemmikkiänsä laiminlyöväkään luottamusta juuri herätä.

 

[Alamummo]

Miten voi naiselle kertoa kohteliaasti, että hänen koiransa on rasittava ja ärsyttävä eläin, ja en haluaisi sen elikon seurassa olla? Koira on onneksi yhteinen hänen exän kanssa ja koira on onneksi aika paljon siellä exän luona.

Koira on pieni superenerginen ja pomppii kaikkialle, haukkuu rapusta kuuluville pienillekin äänille, jatkuvasti hyppii jaloissa kun yrittää kävellä jonnekin, nyppii naamalle kun koittaa katsoa teeveetä, kussut lattiallekin kerran... Kun koira on täällä niin kaikki muu jää taka-alalle kun koira varastaa shown jatkuvasti. Lisäksi minusta tulee kiukkuinen ja vittuuntunut koiran ollessa läsnä, ihan syystäkin...

Koira vaikuttaa kirjoituksen perusteella (riehuminen, pissaaminen) pennulta tai nuorelta koiralta, jolloin sen käytös kyllä tasaantuu iän karttuessa. Toki se kuullostaa myös siltä, että tapakasvatus olisi paikallaan. Luultavasti se hakee paikkaa laumassanne ja käytöksellään kerjää huomiota. Riehuva ja möykkäävä koira on minustakin rasittava - vaikka koirista paljon pidänkin - mutta niiden käytöstä on helppo ohjata oikeaan suuntaa palkitsemalla ne oikeanlaisesta käytöksestä.

Kysymys on hankala, sillä ihmisille lemmikit ovat hyvin rakkaita eivätkä he halua niistä luopua vain siksi, että joku toinen ei pidä niistä. Koira kuuluu kokonaispakettiin ja se on vain nieltävä karvoineen päivineen. Helpompaa sinulle, jos teet tämän selväksi itsellesi. Ei sinun siitä huolimatta tarvitse sitä rakastaa. Jos asian otat daamisi kanssa tapetille, niin älä vaan puhu koirasta millään rumalla nimityksellä "rakkina", vaan sen omalla nimellä. Voit ihan hyvin sanoa, ettet ole tottunut moiseen koiran koheltamiseen ja haukkumiseen ja kysyä voiko asialle tehdä jotain, esimerkiksi viedä se koirakouluun. Äläkä sano inhoavasi sitä tai koiria yleensä vaikket niistä pitäisikään. Parempi kuitenkin, jos otat asian puheeksi jollain tavalla, ei vittuuntumisen nieleminen viimeiseen asti ketään palvele eikä tee suhteellenne hyvää.

Kuullostat ehkä vähän mustasukkaiselta koiran saamalle huomiolle, iso mies. Koirahan on kuitenkin vain osan ajasta daamisi kanssa, joten eivät asiasi niin huonosti ole.

 

[tant gredulin]

Jotenkin tuntuu, että tuossa on taas yksi sovittamaton ristiriita miesten ja naisten välillä.

Minä puolestani luulen, että kyseessä on joku pesänrakennusvaiheeseen liittyvä juttu... Eronneilla/yksinelävillä ihmisillä asetelma kääntyy monasti toisinpäin kun tullaan tänne elämän ehtoopuolelle. Miehet hakevat kiihkeästi uutta 24/7-parisuhdetta (lue: huolto pelaa), naiset puolestaan nauttivat täysin siemauksin vapaudestaan päästyään avioliiton ikeen alta :)

 

[Alamummo]

Minä puolestani luulen, että kyseessä on joku pesänrakennusvaiheeseen liittyvä juttu... Eronneilla/yksinelävillä ihmisillä asetelma kääntyy monasti toisinpäin kun tullaan tänne elämän ehtoopuolelle. Miehet hakevat kiihkeästi uutta 24/7-parisuhdetta (lue: huolto pelaa), naiset puolestaan nauttivat täysin siemauksin vapaudestaan päästyään avioliiton ikeen alta :)

Voipi liittyä pesänrakennusviettiin tai sitten on ihan yksilöllinen ominaisuus. Minulle on oma aika ollut aina ihan yhtä mieluisaa kuin yhdessäolokin. En tosin ole koskaan lapsia halunut, joten ehkä tämä sitten johtuukin pesänrakennusvietin puutteesta...

 

[banaaninviljelijä]

Minä puolestani luulen, että kyseessä on joku pesänrakennusvaiheeseen liittyvä juttu... Eronneilla/yksinelävillä ihmisillä asetelma kääntyy monasti toisinpäin kun tullaan tänne elämän ehtoopuolelle. Miehet hakevat kiihkeästi uutta 24/7-parisuhdetta (lue: huolto pelaa), naiset puolestaan nauttivat täysin siemauksin vapaudestaan päästyään avioliiton ikeen alta :)

En tunnusta.

Ja nyt vaikuttaa kovin aurinkoiselta minun naisasiat.

 

[FourForty]

Mutta ovatko naiset sitten ihan eri maata? Ainakin omien kokemusteni pohjalta seurustelukumppanini ovat halunneet viettää aina mahdollisimman paljon aikaa kanssani ja eron hetkillä ovat sitten kyyneleet silmissä. Eli siinä missä itse salaa tunnen helpotusta, kun pääsen taas hetkeksi omiin oloihini niin naiset haluaisivat vain viettää aikaa yhdessä.

Jotenkin tuntuu, että tuossa on taas yksi sovittamaton ristiriita miesten ja naisten välillä.

Minusta kyse on persoonien eroista, ei sukupuolista. Onko naisillasi ollut intohimoinen harrastus, josta nämä eivät missään tapauksessa haluaisi luopua ja jota ei voi tehdä toisen kanssa? Tarkoitan esimerkiksi kirjoittamista, piirtämistä, maalaamista jne. yksin tehtävää harrastusta, joka usein toimii naiselle jonkinlaisena henkireikänä päätyön ohella tai jopa osittaisena toimeentulona. Miksei joku ratsastuskin voisi olla tällainen, eihän siellä hevosen selässä voi yhdessä poikaystävän kanssa olla.

Oman kokemuksen pohjalta olen huomannut, että jos tuntee itse tarvitsevansa omaa aikaa, kannattaa etsiä kumppani jolla on myös tarve samalle esim. tuollaisen harrastuksen/intohimon takia. Jos naisen ainoa harrastus on tv:n katsominen, sen voi tehdä seurassakin eikä tämä silloin tarvitse omaa aikaa, mutta jos tämä on ikänsä vaikkapa kirjoittanut novelleja tai tehnyt biisejä, tuskin hän on siitä luopumassa seurustelusuhteessakaan ja silloin hän säännöllisesti vetäytyy itsekseen harrastamaan, jolloin sinä voit tehdä samoin.

Nykyinen kumppanini teki jo varhaisessa vaiheessa selväksi tarvitsevansa omaa aikaa, joten ei se pelkästään miesten juttu ole. Ja onneksi tarvitsee, koska niin tarvitsen minäkin, eikä se tällaisessa asetelmassa ole tuonut suhteeseen minkäänlaisia ongelmia.

 

[Fordél]

Tämän logiikan mukaan viisaan naisen tulisi hinnoitella tavaransa, ja toki miehenkin. Oikeudenmukainen laskutusperuste olisi esimerkiksi verovuoden bruttotulojen mukaan taulukoitu aikaperusteinen palkkio. Tämän lisäksi tulee lähtötaksa, johon otetaan huomioon henkilön koulutustaso, tutkintojen määrä ja laatu sekä saksan kielen taito.

Erittäin pätevää tekstiä. Mutta eikö tässä huomioida ollenkaan tavaran ulkoisia ominaisuuksia? Mielestäni nämä luvut kaipaavat ehkä vielä jotain ulkonäkökerrointa. Johanna Tukiaisen kerroin olisi tällöin luokkaa 0,3, jolloin palvelun hinnaksi tulisi 27€ (90€ x 0,3) kun taas esimerkiksi Kiira Korven valmistuttua maisteriksi on kerroin varmasti jossain...Niin missähän se olisi? Ja kyllähän tuo 27€:kin tuntuu aika kovalta hinnalta Tukiaisesta. Ja miten on muuten verotuksen kanssa eli voiko näitä jotenkin liittää ansiotuloihin yms.?

Joka tapauksessa käyttäessä näin selvää laskutapaa, ei riitoja yksinkertaisesti voisi tulla sen toisen osapuolen kanssa. Eihän...Schollilla lienee kokemusta näin järjestelmällisestä hinnoittelusta?

 

[Palstalegenda]

Tuli tuosta koirajutusta mieleeni kesä 2007, kun tapasin erään oikein lupaavan naiskandidaatin mutta koska asuin silloin hänestä hyvin kaukana vielä kuukauden ajan, niin tapaamisen jälkeen jatkoimme yhteydenpitoa sähköpostitse, kunnes muuttaisin lähemmäs hänen asuinpaikkaansa. Olin siis muutenkin muuttamassa hänen lähistölleen, ihan sattumalta.

Tuo hyvin koulutettu ja periaatteessa oikein fiksu nainen puhui edesmenneestä koirastaan "hän" -muodossa. Hän laittoi siitä hurtasta noin neljä sivua tekstiä eräässäkin sähköpostissaan. Sitten hän suuttui minulle siitä, etten ollut koskaan kysynyt tuon jo edesmenneen koiran rotua ja nimeä. Minä kun vain odotin, että jahka se lopettaa tuon entisestä koirastaan puhumisen, niin päästään taas oikeisiin asioihin. Jätin sen homman sitten siihen, kun sitä koirajuttua vain pukkasi tulemaan. Siis oikeastaan jätin tuon naisen edesmenneen koiran vuoksi!

Koirista siis voi olla paljon harmia parisuhteiden kehittymisessä - jopa kuolleista koirista!

 

[scholl]

Koira vaikuttaa kirjoituksen perusteella (riehuminen, pissaaminen) pennulta tai nuorelta koiralta.

tai pieneltä koiralta. Jos koira näyttää ulkoiselta olemukseltaan rotalta niin se todennäköisesti on hemmetin rasittava. Joku labradorinnoutaja alkaa olla se raja painon suhteen, että alkaa olla mukavaa seuraa, eikä vittuile tai häiriköi koko ajan.

Tuli vielä yksi asia mieleen tästä naisesta, josta olemme nyt viimeiset puheenvuorot keskustelleet niin hän on ollut sitä mieltä, että minun pitäisi maistaa sellaisia ruokia, jotka ovat syötäväksi kelpaamattomia. Mussuttaa siitä, että muut syövät mitä vain kuten hän itse ja minun valikoiva makuaisti on sitten mukamas joku ongelma. Tiedän esim. että lauantaimakkaraa tai maksamakkaraa ei voi syödä maistamattakin. Sellaista roskaa oli jo 70-luvulla, ei meidän perheessä, mutta yleisesti olemassa ja testasin jo silloin tuotteet ruoaksi kelpaamattomiksi.

 

[tant gredulin]

Voipi liittyä pesänrakennusviettiin tai sitten on ihan yksilöllinen ominaisuus. Minulle on oma aika ollut aina ihan yhtä mieluisaa kuin yhdessäolokin. En tosin ole koskaan lapsia halunut, joten ehkä tämä sitten johtuukin pesänrakennusvietin puutteesta...

Kyllä se minustakin on ihan yksilökohtaista eikä sukupuoleen liittyvää. Raakasti vedin yleistyksen merkeissä kuten Ender00 :)

 

[ms.qvist]

Jos nainen käyttää koirasta termiä "hän" niin voit kaiken toivon heittää ja kannattaa juosta, lujaa ja kauas.

Olen ymmärtänyt, että lemmikkeihin voi kiintyä kuten lapsiin ja siinä ei joku satunnainen miesystävä yleensä vertailussa pärjää alkuunkaan.

Täytyy tunnustaa, että minulla on koira - se ei ole "se" eikä kyllä hänkään vaan kutsun nimellä, likimain poikkeuksetta. Kyseinen otus on ollut elämässäni useiden vuosien ajan ja jos joku lahopää ei T:tä hyväksy niin saa lähteä kävelemään niine hyvineen. Joko kokonaispaketti tai ei mitään, ja tähän pakettiin kuuluu koira. Tosin tämä koira ei kuse lattioille, ei hauku turhille äänille, ei kouhota kohuuttomasti vaan on hyvinkin rauhallinen - toki tervehtii jos joku tulee kylään tms. mutta ei ryhdy sen jälkeen riehumaan ja kerjäämään ylettömästi huomiota vaan saattaa vetäytyä nukkumaan omaan koriinsa tai seuraamaan tilannetta syrjästä.

Sen verran tärkeä kyseinen otus kuitenkin minulle on, että en esim. lopeta sitä jos joku latvakakkonen sellaista vaatii tai anna sitä pois - äitini sen saattaisi kyllä ottaa luokseen mutta täytyy todeta, että melkoinen pakkaus tämän henkilön, jonka kanssa olisi tarkoitus seurustella, pitää olla, että edes antaisin T:n äidilleni. Ehkäpä tässä on eräs syy sille miksi nykyään tyydyn elämään itsekseni kuin etsimään henkilöä joka hyväksyisi koko paketin.

Toki se on tunnustettava, että kyllä minuakin nyppii se jos koirilla ei ole minkään sortin käytöstapoja, ja jos aikuiset koirat kusevat lattioille ilman mitään syytä - sairaus tai vanhuus ovat tällaisia syitä jolloin on ymmärrettävää, että aikuinenkin koira voi lirauttaa kuset lattialle. Enkä minäkään nyt ymmärrä aivan äärimmilleen vietyä koirien "hyysäämistä" eli sellaista jossa elämä pyörii 24 h koiran ympärillä. Minä, vaikka koirastani välitänkin, osaan kuitenkin ottaa etäisyyttä siihen tarvittaessa ja asettaa tiettyjä vaatimuksia vaikka muutoin olenkin varsin ehdoton sen suhteen kuinka tätä "pakettia" kohdellaan jos seuranhakutarkoitusessa minua lähestytään.

vlad.

 

[Fedo]

Lähetin juuri rakkaalleni syntymäpäivälahjaksi halaavan sydäntyynyn, jolla on kädet. Mitä mieltä olette, pitääkö hän lahjastani?