Ei jumalauta, meikäläisellä se on uskomaton kyky löytää ne vaikeat tapaukset. Törmäsin mukavaan, kauniiseen ja kaikin puolin jalat maassa elävään tyttöseen yhteisen kaverin luona. Kuulin jo silloin, että neito seurustelee, joten ajattelin kunniallisena kaverina jättää asian siihen. Katseita vaihdettiin, siinä kaikki.
Noh, tyttö oli selvitellyt yhteystietoni ja pyyteli kahville. Varautuneesti sanoin, että voinhan mä lähteäkin, mutta eikö sulla ole se kundikaveri? Tässä vaiheessa selvisi, että tyttö ei asu poitsunsa kanssa yhdessä ja muutenkin homma vaikutti kuolleelta. Käytiin kahvilla, tultiin hienosti juttuun, käytiin uudestaan kahvilla ja tultiin vielä paremmin juttuun. Mitään (siis MITÄÄN) ei tapahtunut, koska en halua virheistäni oppineena säätää sen kummemmin seurustelevan naisen kanssa. Tytön puheiden perusteella juttu on tiensä päässä, joten ajattelin vaan odotella neitosen siirtymistä vapaille markkinoille. Illan aikana tyttö kertoi suoraan, että olen puoleensavetävä henkilö ja tunnusti ihastuneensa minuun. Kehui vielä komeaksikin (ou jeah). Helvetin hienoa, ajattelin. Venailen että neito saa suhteensa lopetettua ja kerään tämän jälkeen kypsät hedelmät koriin.
Mutta nyt tyttö kertoikin, että on muuttamassa yhteen kundinsa kanssa ihan lähiaikoina, vuokrasopimus vanhasta kämpästä irtisanottu jne. Siis mitä vittua? Tämän jälkeen olin, luonnollisesti, valmis poistumaan hänen elämästään ja tekemään tilaa, jos kerran haluaa yrittää saada suhteensa kuntoon. Mikäs siinä, ajattelin. Menevälle miehelle tulee kolhuja silloin tällöin. Tässä vaiheessa olisi vielä helppoa peruutella jutusta pois, koska mitään juttua ei oikeastaan edes ollut.
Typy oli kuitenkin täysin tuollaista "välien katkaisemista" vastaan sanoen, että haluaa pitää minut elämässään. Mitä vittua? Sanoin suoraan, että kaveriako sä musta haetkin, että se on ihan ok, mutta mahdatko kestää sellaisen kaverisuhteen, jossa toinen osapuoli on isosti ihastunut ja toinenkin ainakin vähän? Tähän en vielä selvää vastausta saanut ja lupasinkin, että voidaan nähdä ainakin vielä kerran, jotta saadaan mahdollisuus selvittää asiat kunnolla. Jos vastaukset eivät tyydytä, katkaisen välit siihen, kärsin pari päivää ja sitten kohti uusia seikkailuja.
Pidän itseäni näissä asioissa kohtuullisen kokeneena kettuna, mutta tämä on jotenkin vaikea kuvio. Näyttää siltä, että tyttö haluaa pitää minuun yhteyttä ja samalla pitää minut ns. sopivan etäisyyden päässä, eli tarpeeksi lähellä, mutta riittävän kaukana. Onko minulle käynyt nyt niin, että olen varasijalla? Että jos se paska parisuhde ei muutu paremmaksi yhteen muuttamalla (mitä se ei tietenkään tee, kuten asian kokeneet tietävät) niin sitten lusikat jakoon ja meikäläisen luo? Tai siis noinhan se varmasti on, mutta voisiko joku vieläkin kokeneempi kettu kertoa, että mitä nyt kuuluu tehdä? Varmasti saisin pienellä (tai viimeistään suurella) vaivalla tuon typyn itselleni, mutta kannattaisiko vaan juosta karkuun? Haluanko minä naisen, joka käyttäytyy tuolla lailla?
*edit*
Tuskin lienee järkeä koettaa onneaan tämän enkelikasvoisen ja 35% enemmän tienaavan sinkkunaisen kanssa..
Miksi siinä ei olisi järkeä? Tai riippuu tietenkin siitä, että mitä tuosta jutusta olisit hakemassa? Onneaan kannattaa koittaa aina kun näkee siihen mahdollisuuden, eihän sinulla tuossa hirvittävästi hävittävääkään ole. Jos suoraan sanot, että tämä neiti on pyörinyt mielessäsi ja saat pakit, niin homma selvä. Jos et saa pakkeja vaan kiinnostusta löytyy myös toiseen suuntaan, niin siinähän on tie auki taivaita myöten. Rohkeasti vaan. Niin ja tilillä oleva kate ei vaikuta ihastumiseen millään lailla, naiset rakastuvat renttuihin eikä niillä juuri koskaan liikaa massia ole. Jos taas neitiä kiinnostaa enemmän tilisi saldo kuin sinä itse, niin se ei ole kovinkaan terveellinen pohja minkäänlaiselle suhteelle. Tai seksisuhteelle ehkä.
Terveisin nimimerkki "pesää saan vaikka perse on auki".
