Naisasiat

[JZZ]

Tuo Pelimies-käsite on saanut huonon maineen ja sanasta tulee mieleen kaikkea negatiivista. Kuitenkin nykyajan pelimiehet ovat hieman toista kuin nuo mielikuvat. He ovat normaalia kiinnostuneempia sosiaalisista verkostoista ja muutenkin ihmisten välisestä kanssakäymisestä.

No jaa, hirveän suuri osa näistä "pelimiehistä" ei nimenomaan omaa aavistustakaan sosiaalisuudesta tai ihmisten välisestä kanssakäymisestä, vaan toistavat opeteltuja vuorosanoja ja käsikirjoitusta saadakseen naisen pokattua. Sitten kun nainen on pokattu, huomataankin yhtäkkiä, ettei tähän oltu valmistauduttu ja homma on ohi.

Exä oli lukenut tuon pelimies-kirjan suurinpiirtein silloin kun se tuli markkinoille ja harrasti välillä näiden suurten casanovien vedätystä 100-0. Itsekin kerran olin tilanteessa jossa exää tultiin pokaamaan mun seurasta käyttämällä tasan noita kuluneimpia laineja.

 

[JypFabu]

Tuo Pelimies-käsite on saanut huonon maineen ja sanasta tulee mieleen kaikkea negatiivista. Kuitenkin nykyajan pelimiehet ovat hieman toista kuin nuo mielikuvat. He ovat normaalia kiinnostuneempia sosiaalisista verkostoista ja muutenkin ihmisten välisestä kanssakäymisestä.

Lehdissä ja jopa TV:ssä on ollut kymmeniä juttuja nykyajan pelimiehistä ja sanoma on tullut melko hyvin esille. Oikeat pelimiehet osaavat kunnioittaa naisia. Tämä on jopa heidän tavoitteensa. Se että tuntee hieman syvemmin naisten mielenliikkeitä ja osaa hieman manipuloida niitä, ei tee näistä miehistä mitään hikisiä wannabe Finnairin lentäjiä, jotka huijaavat naisia mennen tullen.

No sittenhän tuo entisaikojen Auervaara ollut lienee vain aikaansa edellä? Joku saattaisi puhua mentaalista ongelmasta, esim. narsistisesta häiriöstä hänen kohdallaan, mutta siitähän ei miestä voi syyttää, etteikö tuo naisten sielunelämää olisi osannut tulkita ja täten jossain mielessä syvästi heitä kunnioittaakin, koska muutenhan meriitit olis jääny puheen asteelle, epäilen. Tuskinpa Auervaarakaan itsestään mitään hikistä finnairin wannabe lentäjän mielikuvaa naisilleen antoi, vaan silti huijasi heitä mennen tullen, ollen oletettavastikin varsin sosiaalinen ja verkottunut, hetken päästä jo tietysti iloisesti verkkoihinsa sotkeentunut, voisi luonnehtia.

Se onko "pelimieskäsite" negatiivinen vai positiivinen määre, riippunee arvottajan omista arvostuksista ja ihanteista. Kiinnostavimman todistuksenhan voivat antaa vain näiden auervaarojen uhrit, koska heidän kokemansahan ainakin jossain määrin määrittää kuinka arvostettavia tai satuttavia kys. ihmistyypin toilailut ovat.

Näin ulkopuolisena väistämättä ajattelee myös, että raskaan tien nämä "pelimiehet" valitsevat, kaikesta lopulta maksaa hinnan, eikä ainakaan tässä touhussa voi välttyä ajatukselta, että touhu on pakostakin henkisesti varsin uuvuttavaa ja iän myötä habituksen rapistessa seuraksi jää vain "maineen päivät" menneisyydestä.

 

[Satellite]

Näin ulkopuolisena väistämättä ajattelee myös, että raskaan tien nämä "pelimiehet" valitsevat, kaikesta lopulta maksaa hinnan, eikä ainakaan tässä touhussa voi välttyä ajatukselta, että touhu on pakostakin henkisesti varsin uuvuttavaa ja iän myötä habituksen rapistessa seuraksi jää vain "maineen päivät" menneisyydestä.

Tuo homma on uuvuttavinta juuri niillä jotka siinä kaikkein eniten joutuvat muuttumaan. Tälle "tielle" nimittäin tapaavat lähteä juuri ne miehet, joilla on naisista hyvin vähän tai ei ollenkaan kokemusta. Se vaatii oman sisäisen maailman mullistamista sekä tietyn tasoisen pinnallisuuden synnyttämistä.

Tässä maailmassa pärjätään kuitenkin oikeasti sillä mitä näyttää muille olevansa tai mitä kykenisi olemaan, ei sillä minkälainen ihminen oikeasti on oman päänsä sisällä. Jotkut osaavat ilmaista itsensä onnistuneesti, toiset vähemmän onnistuneesti.

 

[moby]

Tuo homma on uuvuttavinta juuri niillä jotka siinä kaikkein eniten joutuvat muuttumaan. Tälle "tielle" nimittäin tapaavat lähteä juuri ne miehet, joilla on naisista hyvin vähän tai ei ollenkaan kokemusta.

Onko parempi pyöriä itsesäälissä koko elämänsä vai yrittää tehdä asialle jotain? Joka paikassa miehet itkevät miten naiset eivät kiinnostu ja kaverikortit heiluvat. Jos joku haluaa oikeasti muuttua ja saada kokemusta niistä naisista itkemisen sijaan, niin minusta se on kunnioitettavaa.

En voi kunnioittaa noita itkijöitä, jotka aina sanovat, että omana itsenä pitäisi saada naisia. Jos se ei onnistu, niin pitäisi yrittää muuttua niin, että naisia alkaa kiinnostaa. Ja nyt en puhu mistään teeskentelystä, vaan oikeasta muuttumisesta, jonka olen nähnyt olevan mahdollista. Kukaan ei onnistu teeskentelemään kovin kauaa ja se todellakin käy voimille ihan yhtä paljon kuin itsesäälissä eläminen.

 

[leivoja]

Onko parempi pyöriä itsesäälissä koko elämänsä vai yrittää tehdä asialle jotain? Joka paikassa miehet itkevät miten naiset eivät kiinnostu ja kaverikortit heiluvat. Jos joku haluaa oikeasti muuttua ja saada kokemusta niistä naisista itkemisen sijaan, niin minusta se on kunnioitettavaa.

En voi kunnioittaa noita itkijöitä, jotka aina sanovat, että omana itsenä pitäisi saada naisia. Jos se ei onnistu, niin pitäisi yrittää muuttua niin, että naisia alkaa kiinnostaa. Ja nyt en puhu mistään teeskentelystä, vaan oikeasta muuttumisesta, jonka olen nähnyt olevan mahdollista. Kukaan ei onnistu teeskentelemään kovin kauaa ja se todellakin käy voimille ihan yhtä paljon kuin itsesäälissä eläminen.

Aika paradoksaalista julistamista, joka saattaa vaikuttaa siltä, että asia olisi perin helppo käsiteltävä. Mietippä vähän sellaista kaveria, joka on kärsinyt keski-vaikeasta masennuksesta reilun kymmenen vuotta. Itsetunto on alhaalla, eikä mikään oikein huvita, kun mistään ei mitään tule. Samaista kaveria kiinnostaa nainen kovasti, ja kaipuu alkaa hipoa infernaalisia tuskarajoja.

Muuta itseäsi yhdessä tai kahdessa yössä. Ole itsevarma, pelaa, tee asioita, joita haluisit tehdä. Kun ei vaan vittu pysty!! Kaikilla tilanne ei ole pelkästään "itsensä niskasta kiinniottamista" vailla, vaan joillain se voi olla aika dystooppinen.

 

[Palstalegenda]

Muuta itseäsi yhdessä tai kahdessa yössä. Ole itsevarma, pelaa, tee asioita, joita haluisit tehdä. Kun ei vaan vittu pysty!! .

Kuka täällä on sanonut, että muutu yhdessä yöksi toisenlaiseksi. Homma menee niin, että hiljalleen työstää asioita eteenpäin. Niin se menee ns. oikeassa opiskelussakin, aivan sama juttu se on tuossa naisrintamalla liikuttaessa. Ja itse asiassa sekin on oikeastaan vain itsensä kehittämistä, eikä, kuten nämä jotkut naiivin karikatyyrisesti luulevat, jotakin iskulauseiden opettelua ja sujuvan valehtelun opettelua. Jos ei jaksa opiskella sillä saralla, niin ei tilanne muutu miksikään. Ei kannata sitten ihmetellä, että tilanne on sama kuin 5 vuotta sitten. Toki jos lähtötilanteessa on aito masennus, niin tilanne on erittäin haastava mutta sekin on voitettavissa ja voimia siihen taisteluun.

Auervaara kuuluu tähän keskusteluun yhtä paljon, kuin puhuttaessa samassa yhteydessä rehdeistä urheilijoista ja Marion Jonesista. Minun käsittääkseni Auervaaran tähän keskusteluun sotkevat eivät edes tiedä mistä minä ja Moby yritämme edes puhua. Pelisilmän voisi ymmärtää sosiaalisten tilanteiden kokonaisvaltaisena oikeinlukemisena. Aivan samoin kuin mummolle puhuu eri tavalla kuin kavreilleen, olemalla kuitenkin oma itsensä, samoin eri naisille voi puhua hieman eri tavalla ja olla kuitenkin aina oma itsensä. Niin minä ainakin olen.

 

[magnum37]

Se on vähän niin, että menestys tuo lisää menestystä ja tappiot lisää tappioita. Sitä saa mitä tilaa, se mihin keskittää ajatuksensa ja ennenmuuta tuntemuksensa, alkaa muokata sun jokapäiväistä elämääs. Toisin sanoen "alfa pelimiehen" on helppo saada naisia, koska hän tuntee ansaitsevansa sen kaiken naismenestyksen, ei siksi että hän on korvien välistä mulkku ja kohtelee naisia huonosti jonkin pelimieskirjan mukaisesti.

Tuollainen leivojan huono kierre pitäisi siis saada jollain ilveellä poikki. Helppoa se ei tietenkään ole, kun on tottunut siihen, että lupaavalta näyttävän alun jälkeenkin käteen jää vaan rukkaset toisensa perään, ja neidot senkun vedättävät tarjoamalla kaverikortteja. Hyvä alku lienee sen miettiminen mitä oikeastaan haluaa sekä luja päätös saada se. Se ohjaa toimia ja myötävaikuttaa taatusti sekä itsetuntoon, itsevarmuuteen ja sitä myötä menestykseen.

Toki me ihmiset liharuumiissamme olemme kautta aikojen saaneet ja jääneet saamatta puhtaasti pinnallisten seikkojen vuoksi. Niin se vaan usein (ei aina)menee, että ulkomuodoltaan moitteettomat naiset ja miehet saavat paljon anteeksi. Onhan se kaikkina aikoina näkynyt jo kouluvuosina, miten ne joutsenen geenit saaneet herättävät ihailua ja menestyvät tekemisissään, koska ulkonäkö luo heidän itsetuntonsa. Onneksi maailma ei ole kuitenkaan mustavalkoinen. Ihmiset haluavat eri asioita ja joskus tarpeet jopa kohtaavat.

 

[JZZ]

Onko parempi pyöriä itsesäälissä koko elämänsä vai yrittää tehdä asialle jotain? Joka paikassa miehet itkevät miten naiset eivät kiinnostu ja kaverikortit heiluvat. Jos joku haluaa oikeasti muuttua ja saada kokemusta niistä naisista itkemisen sijaan, niin minusta se on kunnioitettavaa.

Oma postaukseni näistä "pelimiehistä" (jos nyt siis tarkoitetaan tätä jo muutaman vuoden vanhaa Neil Straussin julkisuuteen tuomaa pokauskulttuuria) lähinnä tarkoittikin sitä, että noilla yksinkertaisilla opetelluilla repliikeillä ei vielä tee mitään, ei pokaamisessa eikä ainakaan ihmissuhteissa. Ihmisen pitää muuttua kokonaisvaltaisesti itsevarmemmaksi ja "kiinnostavammaksi", monessa tapauksessa myös peiliin katsominen auttaa (kunhan kuvalle tekee jotain). Sosiaalinen älykkyys on kuitenkin sellainen asia, jota on vaikea harjoitella, sitä yleensä on tai ei ole.

 

[Ted Raikas]

Minusta henkilökohtaisesti tuntuu siltä, että osa tekee tekee täälläkin naisten pokailusta liian ison jutun? Ikään kuin määrä korvaisi laadun ja elämänarvot ja tilanne on kohdallaan jos pystyy joka viikko hurmata vähintään yhden neidon.

Uskon, että jokaiselle on olemassa sopiva toinen osapuoli. Ongelma vaan voi olla se, että osalla on liiankin kovat vaatimukset ja ne vaatimukset perustuu epärealistisiin näkemyksiin, koska mitään unelmien täydellisyyttä ei ole olemassakaan. Ihmiset on ihmisiä, oikukkaita ja itsekeskeisiä olentoja, ainakin suurimmaksi osaksi. Osa ehkä ottaa muita keskimäärin enemmän huomioon, mutta silti ihmistä ohjaa se tietty minäkeskeisyys ja näin tietysti kuuluu ollakin. Tältä pohjalta erimielisyyksiä ja ristiriitoja syntyy ja niistä myös kahden sukupuolen välillä voi tulla niitä eriäväisyyksiä kun mielihalut ja tavat ei käy yksiin. Entä sitten? Se on asia joka on luonnollista ja sen kanssa voi tulla toimeen jos vaan haluaa, eikä heti rupea narisemaan. Ei kukaan voi olla ihan 100% yhteensopiva toisen kanssa, sen verran yksilöitä ollaan.

En nyt sano, että rimaa tulisi madaltaa jotenkin niin alas, että hyväksyy kunhan jotain vaan. Uskoisin silti, että monella on, etenkin nuorempana rima sillä tapaa liian korkealla, että haaveillaan vähän turhankin hehkeistä neidoista. Vaikka ehkä omalla olemuksella ei sellaisiin tehdä vaikutusta, koska nämä neidit ensinnäkin pinnallisina ovat rakentaneet itselleen tietyn unelmamieskuvan ja muu ei kelpaa. Miksi siis edes yrittää sitten sellaisiin tehdä vaikutus? Kyllä niistä hiukan vaatimattomamman näköisistä naisistakin löytyy helmiä, kunhan tutustuu paremmin. Sellainen söpöys ja persoonallinen tyyli yhdistettynä samanhenkisyyteen on melkoista plussaa. Syystä tai toisesta sellaiset naiset eivät välttämättä erotu niin kuvasta, ehkä eivät haluakaan, koska ovat omia itsejään ja eivät tahdo kerätä turhaa huomiota. Eikä sellaisiin välttämättä törmää niin baareissa ja klubeillakaan.

Mitenkään ketään erityisesti osoittelematta, täällä Jatkoajassakin niitä miehiä kyllä riittää, jotka puistattelevat, jos naiselta löytyykin vähänkin läskiä sieltä täältä, tissit tai perse ei ole niin muodokkaan täyteläisiä tai muuta vastaavaa geneeristä seksikkyyttä ei ole löydettävissä. Tulos: ruma lehmä.

Ehkä sitten sellaiset todella tietää saavansa ns. parempaa, tai ehkä eivät vaan ole katsoneet peiliin ja todenneet, että ehkä oma kroppa ja naamakaan ei nyt ole tavallista kummoisempia. Tuon toteaminen ei ole mielestäni itsetunnon puutetta, vaan ihan tervettä kritiikkiä sitä kohtaan, että luulot omasta itsestään on liian suuria ja näkee oikeuden teilata muiden ulkomuodon vaikka omassakin olisi parantamisen varaa. Tämä pätee molemmin päin, eli naisiin myös. Tiedän moniakin naisia, jotka ruikuttaa jatkuvasti kun eivät saa sitä ja sitä miestä ja kun se ei näytä siltä ja tuolta. Sitten ollaan ihan pohjattoman onnettomia.

Ei ole mitenkään turhaa puhetta, että median muokkaama kuva kauniista ja seksikkäistä naisista, sekä porno tietysti on omiaan luomaan näitä odotuksia sen suhteen, miltä naisen tulisi näyttää. Toivon, että pidemmän päälle harvempi antaa sen asian vaikuttaa, mutta ikävä kyllä on niitäkin nähty, jotka on niin sokaistuneita kaikenlaisista photoshoppauksen ja plastiikkakirurgian läpikäyneistä, että todellisuuden kuva tosiaankin hämärtyy.

Ja kyllä, olen itsekin aikanaan ollut jossain määrin sen ansassa. Helpotti aika lailla päästää irti, epäilemättä naisasiatkin voi parantua sen myötä.

 

[magnum37]

Uskoisin silti, että monella on, etenkin nuorempana rima sillä tapaa liian korkealla, että haaveillaan vähän turhankin hehkeistä neidoista. Vaikka ehkä omalla olemuksella ei sellaisiin tehdä vaikutusta, koska nämä neidit ensinnäkin pinnallisina ovat rakentaneet itselleen tietyn unelmamieskuvan ja muu ei kelpaa.

Tedillä on usein hyviä näkymyksiä tästä teemasta, mutta tuosta rohkenen olla hieman eri mieltä. Mitä omaan nuoruuteen tulee, olin erittäinkin tietoinen omista pintapuutteistani ja yritin parhaani mukaan suhteuttaa odotukseni tyttöjen suhteen sen mukaiseksi, ja yritinpä kerran ysiluokalla koulun poikien haukkumaa tyttöä treffeillekin. Toki siitä olen samaa mieltä, että nuorena, kun itsetunto on vielä suht terveellä pohjalla, kun/jos paskaa ei ole niskaan vielä niin paljon satanut, on helppo odottaa vastapuolelta parempaa kuin mitä itsellä on tarjottavana.

Eri mieltä olen myös tuosta, että ns. kaunis neito olisi automaattisesti pinnallinen. Tämä on niitä erittäin vahvoja yleistyksiä, jotka ovat nimenomaan - pinnallisia (aiai Ted). Pissa ei ehdi nousta kaikilla kauniilla päähän myös siitä syystä, että monilla suomipojilla ei itsetunto riitä kauniin neidon lähestymiseen, kysykää vaikka misseiltä. Sen sijaan, huom, omassa kokemuspiirissäni juuri nämä mahdollisimman tavalliset ovat kaikkein pinnallisinta sorttia mitä löytyy. Koska suomipojan itsetunto on mitä on, on juuri tällä neitoryhmällä eniten vientiä. Pissi vähän nousee päähän ja he pitävät itseään hyvin vetovoimaisina. Näin ollen pintavirheista motkottavat eniten nämä tavisnaiset IMO. Ovat vielä oikein draamakuningattaria, kun itsekin hokevat sitä että "mä oon vaan tällänen iha tavallinen", ja kuitenkin odotuksen miehen suhteen ovat jossain pilvissä. Tavallisuus on naiselle tae omasta markkina-arvosta tässä maassa.

Ei ole mitenkään turhaa puhetta, että median muokkaama kuva kauniista ja seksikkäistä naisista, sekä porno tietysti on omiaan luomaan näitä odotuksia sen suhteen, miltä naisen tulisi näyttää.

Ja miehen myös. Ulkonäkö on miljardiluokan bisnes. Media valjastetaan tukemaan tätä rahantekoa. Erityisesti lukuisat televisiosarjat kirjoitetaan tukemaan pinnallisuuteen nojaavaa kulutuskulttuuria. Ikävä kyllä monet ovat ne nuoret, joiden kuva pariutumisrituaaleista muodostuu tämän mediakuvan välityksellä. Itse en ole poikkeus. Sitä on vaan "kypsemmillä" päivillään tajunnut tulleensa huijatuksi :)

Mutta siis nyt, tuoreimpana propagandavillityksenä nuo pelimieskirjat on vaan pienistä osatotuuksista koottua täyttä jargonia. Et sä pelimieskirjalla mitään tee, jos et yleensä usko lainkaan itseesi.

 

[Raatelurakki]

Mullehan tulee "pelimies" sanasta heti mieleen itserakas tunnekylmä narsistinen mulkku joka vetelee mimmejä kyselemättä kuivalla kakkoseen ja pyyhkii heppinsä verhoihin. Aamulla pois lähtiessään "pelimies" jättää väärän puhelinnumeron ja lupaa pyhästi soitella myöhemmin, ovesta ulos mennessään tämä sankari vielä potkaisee kotieläintä kylkeen ja pieraisee pahanhajuisen kanamunaleijan pyörimään pitkin kämppää. Eikä tälle sankarille ole mikään liian pyhää, parisuhteessa pyhin tarkoitus "pelimiehelle" on hoitaa tyttöystävän/vaimon parasta kaveria, sisarta(jos t/v:llä tälläinen on)&äitiä, sekä kaikkia muita naisia jotka vain hänelle antautuvat. Muitten ihmisten parisuhteista tämä veikko ei välitä hevonv****, mitä varatumpi sen parempi on "pelimiehen" motto. Surkea tapaus kaikinpuolin siis.

Oma nais tilanne on tällä hetkellä Tämännäköinen. Enpä tosin etsikkään ketään, tosin kiva seksisuhde ilman ylimääräisiä tunnepuolen sotkuja olisi kiva saada mutta löytyykö sellaista kovinkaan helposti? Mahdollista kumppania kun ei tunne löytyvän vaikka on tullut kokeiltua jo lähes kaikkea mahdollista lihatiskeistä kirjastoihin ja ns.lähestymistapoja olen kokeillut aina kahville/leffaan/syömään menopyynnöistä reiluihin "lähetään kupille ja katotaan miten käy" tyyppisiin ratkaisuihin. Ei ole täky tarttunut pyydykseen ei. Ainut minkäolen jättänyt rauhaan on nettideittipalstat, mutta kai se on pakko siirtyä internet treffailun maailmaan. Jos Vanhanen saa deitin netistä, niin kai se yhdeltä rakiltakin onnistuu..

 

[Ted Raikas]

Eri mieltä olen myös tuosta, että ns. kaunis neito olisi automaattisesti pinnallinen. Tämä on niitä erittäin vahvoja yleistyksiä, jotka ovat nimenomaan - pinnallisia (aiai Ted). Pissa ei ehdi nousta kaikilla kauniilla päähän myös siitä syystä, että monilla suomipojilla ei itsetunto riitä kauniin neidon lähestymiseen, kysykää vaikka misseiltä.

Korostetaan nyt vaikka sitten Paavo M. Petäjän äänellä, että en suinkaan yleistä ns. kauniita naisia kaikkia pinnallisiksi, kaiken lisäksi kun kauneus on katsojan silmissä, mutta kaiketi on olemassa sellaisia yleisesti ottaen kauniin ihmisen tuntomerkkejä noin keskimäräisesti sanottuna. Lähinnä meinasin, että jotkut keskittyy tietynlaiseen (täydelliseen) ihmistyyppiin ja mikään muu ei kelpaa. Minulle on vaan ehkä itselläni kokemusten mukaan tullut sellainen fiilis, että ihmiset jotka on kauniita tai komeita, myös tiedostavat sen asian ja se näkyy kaikissa tekemisissä sitten, näin on voinut eleistä ja suoraan sanoistakin lukea (tosin tuokin voi kuulua siihen nuoruuteen johon viittasin kun ulkoiset arvot on silloin usein etusijalla). Toisaalta joskus kahdenkeskisten juttelujen kautta on tajunnut, että joku hyvinkin kaunis nainen on tosi epävarma itsestään ja ujokin. Eli ei se tietysti ole ihan 1:1. Olet aivan oikeassa siis tässä asiassa, kirjoittelin tuossa kohtaa hivenen huolimattomasti. Hyvä ja tarpeellinen näpäytys. ;)

Olet tosiaan myös oikeassa siinä, että täysin tavanomaisen näköiset ja oloiset ihmiset voi olla hyvinkin pinnallisia ja itsekeskeisiä ja siihen juuri liittyikin se, mistä puhuin: eli peiliin katsominen ns. itsekriittisessä mielessä on hyvä jollei välttämätön asia. Sen kautta ehkä tajuaa, että odotukset toista osapuolta kohtaan on usein liian korkealla. Eipä siinä muuta, mutta on turha itkeä jos ei tärppää milloinkaan, jos vaatii liian paljon.

Olen muutenkin sitä mieltä, että ihmisen elämään kuuluu olennaisesti sellaiset henkiset täystyrmäykset, joiden kautta tajuaa omat puutteensa. Monilla on liian suuret kuvitelmat itsestään ja myös taipumus arvostella muiden virheitä ja olla huomaamatta niitä samoja itsessään. On erittäin tarpeellista, että tulee sellaisia hetkiä, jolloin joutuu kohtaamaan nuo virheensä kasvokkain. Se voi sattua paljonkin ja musertaa, mutta se on lopulta vain hyvästä. Varsinkin jos osaa ottaa opikseen siitä kokemuksesta.

 

[Morgoth]

Muuta itseäsi yhdessä tai kahdessa yössä. Ole itsevarma, pelaa, tee asioita, joita haluisit tehdä. Kun ei vaan vittu pysty!!

Sehän siinä (masennuksessa) onkin niin paradoksaalista. Pitäisi olla hirveästi voimia, että siitä pääsee eroon, mutta sillä hetkellä niitä ei ole ollenkaan. Toisaalta niin kauan kun energia keskittyy pääasiassa lähinnä voivotteluun ja oman tilanteen surkutteluun mikään ei myöskään muutu eikä parantuminen ala. Joko tuon kynnyksen yli pääsee tai ei. Jollakin lähtökohdat elämään vain ovat olleet niin huonot, että eivät siitä pääse siitä yli tai on jotain muita henkisiä ongelmia eikä parantuminen välttämättä ole mahdollista. Paljon sitä voi ihminen itse kuitenkin tehdä ja yrittää ja jos on sairastanut masennusta vaikkapa 10 vuotta, niin ei siitä kukaan parane kuukaudessa tai kahdessa.

Tarkoitus kai sanoa, että jos haluaa päästä eteen päin, niin ei kannata jäädä märehtimään sitä mitä ei pysty juuri nyt tekemään ja miten huonosti asiat ovat juuri nyt ja millaista vääryyttä onkaan kokenut mahdollisesti elämänsä aikana. Niistä on vain päästä yli yritettävä ottaa niistä jotain opiksi. Menneeseen et voi enää vaikuttaa vaan ainoastaan tulevaan.

Tiedän, että se ei ole helppoa, koska masentuneen maailmankuva ja käsitys itsestään ei ole terve, mutta ei se asia oikeasti ole sen monimutkaisempi, paitsi tietysti masentuneen omasta maailmankuvasta nähtynä tilanne on täysin epätoivoisen mutkikas eikä ulospääsyä ole.

No, meni ehkä vähän ketjun ohi.

 

[moby]

Sosiaalinen älykkyys on kuitenkin sellainen asia, jota on vaikea harjoitella, sitä yleensä on tai ei ole.

Sanoppa muuta. Se on todella vaikeaa. Minä olen nyt harjoitellut kohta kolme vuotta. Edistystä on tapahtunut, mutta opiskelu ei lopu koskaan. Kaikkea voi kehittää itsessään. Kun ajattelee positiivisesti, niin kaikki on mahdollista.

Se on vähän niin, että menestys tuo lisää menestystä ja tappiot lisää tappioita. Sitä saa mitä tilaa, se mihin keskittää ajatuksensa ja ennenmuuta tuntemuksensa, alkaa muokata sun jokapäiväistä elämääs.

Tappioita tulee kaikille, mutta ero on siinä miten niitä prosessoi. Pakit pitäisi oppia ottamaan vastaan hymyillen ja ei kun yrittämään seuraavaa.

Suurin osa ongelmista liittyy siihen, että baari on ehkä huonoin paikka yrittää mitään kontaktia naisen kanssa, ellei ole sovittu tapaamista etukäteen. Naiset ovat siellä jo etukäteen varautuneet tökeröihin iskuyrityksiin.

Kokeilkaapa joskus jutella ihan random naisten kanssa esim. julkisissa kulkuneuvoissa, kaupoissa tai vaikka kirjastossa. Suomessa tällä tehdään iso vaikutus, koska kulttuurissamme tämä ei ole tavallista. Jos nämä tilanteet ovat ongelmallisia, eikä suu tahdo aueta ja alkaa hikoiluttaa, pitää vaan pakottaa itsensä noihin tilanteisiin ekoilla kerroilla. Kannattaa ottaa tavoitteita. Esim. että tänään puhun kaupungilla vaikkapa viidelle random naiselle. Tällä tavalla nuo sosiaaliset tilanteet aukeavat pikkuhiljaa ja ns. pelisilmä paranee kaikissa tilanteissa.

Kuten sanoin tuo tie ei ole helppo, mutta ahkeralla "opiskelulla" päästään tuloksiin. Materiaalia on netti täynnä. Suomessakin on muutamia yhteisöjä, joilla on nettisivut ja keskustelupalsta.

 

[moby]

Hyvä seksi ei niinkään perustu mihinkään suoritustason asioihin vaan tunteeseen. En nyt puhu niinkään rakkaudesta, vaan jonkinlaisesta tunneyhteydestä, jossa molemmat tietävät partnerinsa mieltymykset ja toteuttavat niitä ilman että tarvitsee pyytää.

Tällainen seksi on rentouttavaa, eikä kenekään tarvitse ottaa paineita, jotka vaikuttavat heti seksin nautittavuuteen.

Tietysti on sellaisia naisia, joiden kanssa hommat jäävät yhteen kertaan, juuri sen vuoksi, että heillä on jotain komplekseja. Seksi joko toimii toimii tai sitten ei. On mahdollista tietysti opettaa partneriaan, jos hommat tökkivät, mutta se kuuluu sitten enemmän parisuhteeseen, jos on onnistunut sellaiseen ajautumaan, vaikka seksi tökkii. Minä et viitsi seksiä harrastaa, jos se ei tunnu hyvältä.

Suuseksistä sen verran, että olen monilta naisilta kysynyt tuntuuko normaali orgasmi erilaiselta kuin suuseksillä tuotettu ja yleinen mielipide on ollut, että ei tunnu. Kuitenkin olen huomannut, että suu- tai käsipelillä olen naisille parhaat tunnelmat saanut aikaan. Liekö vika sitten minussa. Naisilla on kuitenkin aika suuri etu tässä kun voivat tykittää monta orgasmia peräkkäin. Täytyy myöntää ett olen kateellinen

Miehenä voin sanoa, että suuseksi on parasta mitä nainen voi miehelle antaa. Palstavelvet voivat tarkentaa, jos asia riippuu henkilöstä.

 

[Vanha Len]

Miehenä voin sanoa, että suuseksi on parasta mitä nainen voi miehelle antaa.

Kyllä kyllä. Oma numeroni JWC-tapahtumassa oli 69 eli tästä voi kukin päätellä, mikä meikäläistä paljolti lämmittää. Suuseksiä on myös ihan saakelin kiihoittava antaa:) Kuitenkin aktin loppuunsaattamisessa se kaikkein nautinnollisinta on olla kumppanin kanssa sylikkäin tai niin lähekkäin kuin mahdollista. Pitää saada puristaa ja antaa/saada kostean hengityksen kulkea kaulaa pitkin...ja käsien vaeltaa...

 

[moby]

Kyllä kyllä. Oma numeroni JWC-tapahtumassa oli 69 eli tästä voi kukin päätellä, mikä meikäläistä paljolti lämmittää. Suuseksiä on myös ihan saakelin kiihoittava antaa:) Kuitenkin aktin loppuunsaattamisessa se kaikkein nautinnollisinta on olla kumppanin kanssa sylikkäin tai niin lähekkäin kuin mahdollista. Pitää saada puristaa ja antaa/saada kostean hengityksen kulkea kaulaa pitkin...ja käsien vaeltaa...

Tässähän alkaa seisomaan. Perkele. Ei paskempi kuvaus. Mahtaa irGGu:lla olla YV-laatikko täynnä, kun näin julkisesti osaanotto on näin laimeata. Aihe kun taitaa olla kuitenkin suhteellisen kiinnostava.

 

[Vanha Len]

Aihe kun taitaa olla kuitenkin suhteellisen kiinnostava.

Nääh...ei tällaiset arkipäiväiset ja tylsät jutskat ketään kiinosta kun Jyp ja Lukko vääntävät keskenään. Lisäksi on perjantai ja kaikki pornohiiret ovat baareissa metsästämässä kumppaneita likaisiin seksipuuhiin. Mut ihan hyvä jos sulla ottaa eteen...siis ihan näinkin pienistä kirjoituksistani. Kaveria on mukava auttaa...

 

[sampio]

Ei jumankauta, kai teillä on koppalakit ja nahkaliivit jo messissä?

 

[Fordél]

Hyvä seksi ei niinkään perustu mihinkään suoritustason asioihin vaan tunteeseen. En nyt puhu niinkään rakkaudesta, vaan jonkinlaisesta tunneyhteydestä, jossa molemmat tietävät partnerinsa mieltymykset ja toteuttavat niitä ilman että tarvitsee pyytää.

Tällainen seksi on rentouttavaa, eikä kenekään tarvitse ottaa paineita, jotka vaikuttavat heti seksin nautittavuuteen.

Mitäpä sitä sen enempää kirjoittelemaan kun tässä se on niin hyvin tiivistetty.

Hyvä seksi on tosiaan sellaista, jossa on halua, mutta samalla tiettyä turvallisuuden tunnetta, jonka myötä uskaltaa heittäytyä täysillä mukaan. Silloin saa ittestään kaiken irti ja se sama tunne varmaankin välittyy toiselle. Itse en usko, että tätä tunnetta on mahdollista kokea yhden illan jutuissa tai ainakaan itse en siihen pystyisi, joten paras seksi tapahtuu täten parisuhteessa.

 

[Ted Raikas]

Harkitsin aluksi laittaa yv:lla, mutta en jaksa. Samapa se on, mitä sitä turhia häpeilemään:

Hyvä seksi on minun mielestäni kokonaisvaltaista. Se, että se tuntuu koko kropassa. Ei pelkästään "sillä" alueella, missä se tuntuu lähinnä jos kyse on pelkästään panemisesta, eikä antautumisesta koko sydämellä siihen juttuun. Kokonaisvaltaisuus vaatii tietysti molempien osapuolten aktiivisuutta, ei pelkästään sitä, että toinen tekee duunin ja toinen vaan ottaa vastaan tavalla tai toisella. Toki se voi niinkin toimia välillä, mutta aloitteellisuutta tulee olla molemmilla osapuolilla. Se ehkäisee myös tylsistymistä seksiin, koska se voi tuoda siihen yllättävyyttä. Toinen ottaa ns. ohjat käsiinsä. Mielestäni sen tulee olla myös spontaania, jotta se toimii oikealla tavalla. Liika suunnitelmallisuus rikkoo seksin perimmäisen jujun.

Jos seksin jälkeen jää erityisen euforinen ja rauhallinen olo, se on silloin onnistunutta. Seksistä voi nimittäin jäädä jälkikäteen todella vaisukin olo, orgasmista huolimatta. Jos vaan tuntuu, että se oli jotenkin kaikin puolin väkinäistä touhua. Kyllähän mies nyt aseensa laukeamaan saa aika pienilläkin virikkeillä ja silkalla geneerisellä jyystämisellä, mutta se, että syttyy toden teolla onkin aivan toinen juttu, eli tasoja on.

Mielestäni on aika typerää väittää, ettei miehet pitäisi esim. esileikeistä tai aktin pitkittämisestä tai siihen liittyvistä hienovaraisista vihjailuista, kosketuksista jne. Vaan tahtovat suoraan asiaan. Henkinen lataus on aivan yhtä tärkeää kuin fyysinenkin. Toisinaan rivakka paneminen voi olla tietysti paikallaan ja tietääkseni jotkut naisetkin siitä innostuvat toisinaan, mutta enimmäkseen se on sellainen rauhallinen eteneminen joka vie parhaimpaan lopputulokseen.

Suihinotosta puhuttaessa, en tiedä muista, mutta itse olen joskus sen yhteydessä (siis ottavana osapuolena) ikään kuin "kokovartalopuutunut" eli samalla puutunut ja samalla koko kroppa tärisee naamavärkkiä myöten, nimenomaan kun operaatio on ohi. =D Yhdynnässä tuota ei ole vielä koskaan tapahtunut. Ehkä se oraaliseksi on sitten vaan sen verran hienovaraisempaa touhua. Hyvä suuseksi on kyllä parasta mitä tiedän. Tässä asiassa lienee löytyy muita samanmieleisiä.

Tässä tätä.

 

[Palstalegenda]

Tuon pelimieskäsitteen nyt voi ymmärtää monella tavalla. Itse ymmärrän sen, että narsistinen, paskaa jauhava, munansa lähtiessään verhoon pyyhkivä henkilö (ei voi käyttää sanaa "mies"), ei ole pelimies, vaan narsisti, joka joidenkin mielessä on synonyymi pelimiehelle. Siispä pelimiehestä puhuminen ei ole mielekästä, ennen kuin jokainen keskustelija tietää, minkälaisesta "pelimiehestä" edes puhutaan. Satelliten pelimiehen määritelmä on niin Levottamat -kastissa ja malliesimerkki mustavalkoisesta ajattelusta. Tästä voisin sanoa kovasti paljon (kirjan verran, idea muhii!) paljon enemmänkin, vaan siinäpä tiivistelmä.

Eilen mietin matkallani kaupungille, että millä asenteella lähes aina saa naisen, jos sellaiseen on tarvetta. Ja kyse ei ole Tedin tyyppiesimerkistä, jossa joka viikko pitäisi olla uusi nainen, vaan esimerkiksi itselläni se on nykyisin se noin korkeintaan kerran vuodessa, jos yrittäisi, viikonloppuisin, niin varmaan olisi noin 40-50 kertaa vuodessa, vaan ei kiinnosta. Eli miten naisen parhaiten saa, kokemukseni mukaan: Yksi mahdollisuus on se, että katsoo vain synkkänä tuoppiaan, niin jossain vaiheessa joku hitusvinkulan omistava naarake tulee juttelemaan. Itse en tuolla tuulella ole oikeastaan ikinä, joten se, eilen pitkään analysoimani syy, pääsyy on tässä: Menen baariin(kin) ikään kuin vastarakastuneena. Olo on hyvä, hymy lähtee helposti, en silti ole yhtään mikään kaikki-on-kivaa-nami-nami-tyyppi, vaan tavallaan vastarakastuneessa tilassa olen jotenkin koko ajan. Rakastan elämää ja verbaliikalla taiteilua. Vastarakastuneisiin kokemukseni mukaan toinen ihminen tykästyy. Olen siis tietyllä tapaa tavallaan varattu! (häh häh!). Tämä tila johtaa siihen, että jopa esimerkiksi miespuoliset kännivittuilijat ääritapauksessa tarjoavat minulle kaljan, kun vastavittuilun sijaan saavat "vastarakastuneen" lämpöisiä vastavittuiluja tai tilanteen mukaan, mikä parasta on, olemalla kuitenkin itseni. Homovitsit voi heittää toisaalla, senlaisesta asiasta ei ole kyse. Ja missään nimessä ei saa mitään yrittää, enkä itse edes yritäkään, intohimon on oltava täysin aitoa ja täydellisen sydänrehellistä kaikki mitä tekee ja sanoo. Ja seksiä ei pidä elämässä olla koskaan, vain rakastelua.

En muuten ole kertaakaan elämässäni, ikinä, mennyt baariin sillä mielellä, että nainen pitäisi iskeä. Niin on vain käynyt. Tosin, nykyisin ei kiinnosta alakautta tutustua.

Sosiaalisesta älystä. Kysyessäni äidiltäni, että minkämoinen lapsi noin 3-vuotiaana sitä olin, niin hän vastasi näin: "Sulla oli tosi hyvä muisti, muistit oikeastaan kaiken, ja näit heti ihmisestä, millainen hän oikeasti onkaan". Olen 99,99 %:ssa maailman seikoista sysipaska, siis kateuskansa, suomalaiset, ällös huolko, paha ja huono ihminen minäkin olen, mutta tuo ominaisuus on ehkäpä sitten se, joka auttaa tämän aihepiirin elämässä. Esimerkiksi kesällä 2007 latelin kolmen naisen koulutukset (2 x historia, 1 lääkäri) oikein, enkä ollut koskaan heille puhunut sanaakaan, enkä kuullut sanaakaan heidän puhettaan, kunhan vain veljelleni sanoin, että voin kertoa vaikkapa noiden kolmen koulutukset. Ei uskonut mutta tuopin hävisi, kun menimme neitojen luokse. Ja ihan olivat tavisvaatteissa. Samoin kerroin eräälle, että hänellä on varmaan syöpä mutta ei halua puhua siitä. Iloisena, hymyilevänä veijarina esiintyi hän. 3 päivää oli syöpäleikkaukseen, kun kysyin ja hämmentyi kovasti ja muut eivät olleet ihmettelylleni syytä ymmärtäneet, kun sanoin, että X on sairaana. Oli niillä naisilla ja sillä syöpämiehellä muuten ilmeet sanomisteni jälkeen. Ja tämänmoista tapahtuu vuosittain, eikä ikinä ole tullut erehdyksiä. Jo kyllästymiseen asti olen saanut kuulla: "mistä oikein tuon saatoit minusta tietää". Aivan samoin näen, miten eri ihmisille, baareissa eri naisille, puhutaan. Luulin pitkään, että kaikki niin näkevät mutta kait se on sitä sosiaalista älyä tuokin, jotkut tietyissä tilanteissa sen käytöksen pohjalta sitten pelimieheksi luokittelevat, etenkin jos ulkoapäin katsovat ja mustavalkoisin lasein. Mielestäni se kertoo enemmän heistä, kuin minusta (ja ehkäpä pelimiehistä).

 

[Satellite]

Satelliten pelimiehen määritelmä on niin Levottamat -kastissa ja malliesimerkki mustavalkoisesta ajattelusta. Tästä voisin sanoa kovasti paljon (kirjan verran, idea muhii!) paljon enemmänkin, vaan siinäpä tiivistelmä.

Mmm hetkinen. Missä oli mun pelimiehen määritelmä?

Mä käytän yleisesti ottaen ns. pelimiesoppaiden määritelmää, mutta ihmiset kyllä ymmärtävät sen melko eri tavalla. Toiset ovat joissakin asioissa luonnollisia ja toiset joutuvat opettelemaan.

Yksi mahdollisuus on se, että katsoo vain synkkänä tuoppiaan, niin jossain vaiheessa joku hitusvinkulan omistava naarake tulee juttelemaan. Itse en tuolla tuulella ole oikeastaan ikinä, joten se, eilen pitkään analysoimani syy, pääsyy on tässä: Menen baariin(kin) ikään kuin vastarakastuneena. Olo on hyvä, hymy lähtee helposti, en silti ole yhtään mikään kaikki-on-kivaa-nami-nami-tyyppi, vaan tavallaan vastarakastuneessa tilassa olen jotenkin koko ajan. Rakastan elämää ja verbaliikalla taiteilua. Vastarakastuneisiin kokemukseni mukaan toinen ihminen tykästyy. Olen siis tietyllä tapaa tavallaan varattu! (häh häh!).

Itse olin joskus melko usein tuossa ensin mainitussa tilassa. Eipä ole kukaan täysin vieras nainen tullut juttelemaan. Sen todella harvan kerran kun nainen on tullut juttelemaan ni se on tapahtunut silloin kun itse olen vaan pitänyt hauskaa.

Varattua en taas osaa leikkiä kovinkaan hyvin baareissa. Ne harvat kerrat kun on ollut ihan kuin varattu niin ne eivät kyllä juurikaan erottuneet muista reissuista naisten suhteen.

En muuten ole kertaakaan elämässäni, ikinä, mennyt baariin sillä mielellä, että nainen pitäisi iskeä. Niin on vain käynyt. Tosin, nykyisin ei kiinnosta alakautta tutustua.

Itsekin olen pyrkinyt tuohon. Vaatii vaan vähän malttia olla ajattelematta asiaa, kun on se ainoa aika viikosta kun ympärillä on naisia jotka saattavat olla sinkkuja. Onneksi viime aikojen harrastukset ovat muuttaneet tilannetta niin tuollainen "haluan vaan pitää hauskaa" -asenne baarissa on paljon helpompaa luoda, onnistuu luonnostaankin joskus. On vaan väärä tapa lähestyä asia kun luonnollisestikaan ei tapahdu silloinkaan mitään naisrintamalla.

 

[Palstalegenda]

Varattua en taas osaa leikkiä kovinkaan hyvin baareissa.

Tuon taisit ymmärtää väärin. En tosiaankaan varattua leiki, koska en yleensäkään leiki mitään, vaan olen oma ja täysin rehellinen itseni. Sitä vain nykyisin tuntee tuossa vasemmalla puolellaan rintakehässä koko ajan senlaisen hyvän fiiliksen, jollainen joskus oli yleensä vain ihastuneena/rakastuneena, joten siinä mielessä vaikutan tavallaan varatulta, rakkauteni kohde on vain elämä sinänsä. Ja rakastuneet ovat hyväntuulista seuraa. Ja edelleen, mikään tyhjännauraja ei tietenkään kannata olla. Paitsi jos sisältö ei muuhun riitä, niin ehkä sitten.

Sen tuossa Alko-reissullani(!) tänään tajusin, että senkään vuoksi ei niitä pakkeja juuri koskaan tule, kun sitä osaa tajuta, kenen kanssa mitäkin kannattaa ja voi sanoa. Se vaatii sitä sosiaalista älyä. Ei kannata vetää kaasu pohjassa päin betoniaitaa. Ja joskus kannattaa, betoni voi murtua, kunhan on vahva ja tietää, ettei itse murru, vaikkei pysähdys olisikaan pehmeä. Itsellenihän prinsessojen vittuilut toimivat vain älyllisenä stimulanttina, siis kiva, pääsen verbaalisesti tatamille, joten heidän vittuilunsa ei harmita kyllä minkään vertaa. (Terkkuja tahtookirjoittaalle! hymiö)

 

[Birchman]

Pari viikkoa olen nyt tätä tyttöä, josta olen tässäkin ketjussa puhunut, tapaillut. Kivaltahan tuo ajanvietto tuntuu, mutta hieman olen kyllä varpaillani.

Tyttö on kertonut viimeisen suhteensa olleen raskas. Henkistä alistamista ym. Tämän kyllä huomaa tytön käyttäytymisestä. Hän on todella varautunut kaikkiin kehuihin esim. ulkonäöstä ym. Uskon kuitenkin tuon olevan ohimenevää. Hieman meikäläistä nuorempi hän on, mutta se ei ole ongelma. Välillä toki hieman naivia käytöstä, mutta ei häiritsevästi.

Itsellä on vaan ruvennut vanha muija tulemaan mieleen harmittavaisen usein. Ei siinä - en todellakaan kaipaa takaisin siihen vanhaan enkä häntä edes ihmisenä - mutta jotenkin kyllä ärsyttää tällainen. Ei oikein tiedä pitäisikö vaan antaa tämän asian olla vai mitä sitten?

Rauhallisesti edetään, näin sovittiin. Tosin aikanopeasti tuo kysyi, että olemmeko jo tilanteessa jossa ei tapailla muita. Ja myöntävästihän siihen tuli vastattua.

Bonesy