Naisasiat

  • 7 587 727
  • 26 609

jessie

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät
Se on kerrasta poikki jos vanhemmat saa vihiä asiasta. Pakkohoitoon, piste.

Pakkohoito on varmaan kuitenkin parempi vaihtoehto kuin itsemurha?! Tilanteesi kuulostaa todella järkyttävältä ja ymmärrän, että haluaisit tyttöystävääsi "suojella" hoitoon joutumiselta, mutta eikö kuitenkin olisi parempi toimittaa tyttö sellaiseen paikkaan, jossa asiantuntevat ihmiset voisivat häntä auttaa?

Joka tapauksessa, jaksamista sinulle, kovasti. Toivottavasti selviät(te) tästä ns. säikähdyksellä.
 

Morgoth

Jäsen
Minä täällä taas. Jälleen on viestin sävy erilainen kuin edellisen. Eli viimeksi tuntui että pyörät olisivat lähteneet rullailemaan oikeaan suuntaan. Se oli ehkä hätiköity johtopäätös, tai sitten viimeiset päivät ovat vain olleet helvetin huonoja.

Et sinä helpolla tule saamaan sankarinviittaasi tytön 'pelastamisesta'. Tuollaista suossa tarpomista se tulee olemaan pitkään, välillä on toivoa paremmasta ja sitten taas rysähdetään alaspäin jne. Paraneminen on kuitenkin enemmän vuosien, kuin kuukausien tai viikkojen prosessi. Tuollaisessa mukana eläminen on todella raskasta ja kuluttavaa henkisesti ja sä olet vasta alussa tuossa kaikessa.

Ainoa mihin oikeasti voit vaikuttaa on se ettet itse myös vajoa liian syvälle sinne suohon. Kestävä parisuhde ei kuitenkaan voi rakentua sen päälle, että toinen on toisen terapeutti. Ja muista, vaikka kuinka tytöstä pidät, niin sinusta ei ole terapeutiksi. Voit toki olla tukena ja turvana, mutta anna ammattilaisten hoitaa tuo.
 

Grub

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Kirjoittellaanpa itsekin tähän ketjuun pitkästä aikaa, vaikka omat murheeni ovatkin pientä Doanerin rinnalla.. jaksamista sinne suuntaan vaan todella.

Pienen hiljaiselon jälkeen täällä suunnalla oli lauantaina pientä säpinää, josta toisaalta on hyvinkin iloinen olo tällä hetkellä. Kyseessä ei vaan ollut mikään ihan tavallinen juttu. Olin istumassa iltaa erään naispuolisen hyvän kaverin kanssa, joka on ollut pelkkä kaveri jo n. 1,5 vuoden ajan, ikinä ei ole mitään ollut. Lauantaina sitten tapahtui jotakin... selvää lähentymistä ja ilta päättyi halauksiin ja suudelmiin... tuntuihan se oudolta, mutta erittäin hyvältä. Tarkennetaan vielä, että me molemmat olimme selvinpäin. Yhtäkkiä hyvästä kaverista olikin tullut jotakin muuta, tilanne oli täysin muuttunut...

Valitettavasti tilanne on vain se, että kyseinen neito muutti hiljattain Helsinkiin ja minä asun Tampereella. Hän ei halua mitään etäsuhdetta, mutta on kuitenkin sanonut, että voisi ehkä haluta yrittää kanssani, jos hän asuisi edelleen Tampereella, suurin syy tähän lienee hirveä sitoutumiskammo ja heikko luottamus miehiin. Nyt sitten pelkäämme molemmat, että kaveruuskin on mennyttä. Itse olisin valmis jotakin yrittämään hänen kanssaan, vaikka riski, että kaveruus menee on suuri... kyseessä on kuitenkin aivan kertakaikkisen ihana persoona, joita ei joka puussa kasva. Mitäköhän tässä oikein pitäisi tehdä... hän ei halua nyt nähdä, vaan miettiä asioita... unohdanko hänet siinä mielessä ja koitetaan rakentaa ystävyys uudestaan, vai alanko taistelemaan hänestä, joka ilmeisesti tarkottaisi niinkin radikaalia, kuin muuttamista Helsinkiin...
 

Fordél

Jäsen
Valitettavasti tilanne on vain se, että kyseinen neito muutti hiljattain Helsinkiin ja minä asun Tampereella. Hän ei halua mitään etäsuhdetta, mutta on kuitenkin sanonut, että voisi ehkä haluta yrittää kanssani, jos hän asuisi edelleen Tampereella, suurin syy tähän lienee hirveä sitoutumiskammo ja heikko luottamus miehiin.

Eipä tuon takia vielä ehkä kannata kamojaan roudata Helsinkiin, jos Tampereella kerran on tämän hetkinen elämä (työ, ystävät jne.?). Etäsuhteet ovat perseestä (huom. olen itse juuri sellaisessa ja vielä suurempi välimatka), mutta toisaalta se voisi sopia teidän kuvioon. Voisitte aluksi rauhassa katsella hieman etäämpänä toisistanne, että olisiko tuossa potentiaalia johonkin muuhun kuin vain ystävyyteen. Tapailette aina kun kerkeette ja rakennatte sitä kautta sitä suhdettanne. Tampereen ja Hkin:n väli on kuitenkin sen verran lyhyt, että äkkiäkös tuon hujauttaa vaikka junalla. Tärkeää etäsuhteessa on kuitenkin se, että molemmat tietävät sen olevan vain väliaikainen ja olosuhteiden pakon sanelema tila. Laitatte vaikka aikarajaksi ensi kesän, jolloin teette ratkaisun, että mihin päin lähdette suhdettanne viemään. Silloin varmasti jo tiedät tuleeko siitä oikea suhde, jolloin muutto Hki:in on jo paljon fiksumpi ratkaisu kuin nyt.

Ja mitä tulee tuohon ystäväsi heikkoon luottamukseen miehiin niin täytyy muistaa, että jokainen tapaus on erilainen. Sinä et ole kuin muut ja hyvänä ystävänä hän varmasti sen tietää (siis olettaen, että et ole pettäjätyyppiä, jota hän ilmeisesti pelkää). Näin ollen suhun on ihan turha soveltaa mitään stereotypioita, koska se ei tee sulle oikeutta.

Näillä eväillä lähtisi jäsen F. viemään asiaa eteenpäin.
 

Grub

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Eipä tuon takia vielä ehkä kannata kamojaan roudata Helsinkiin, jos Tampereella kerran on tämän hetkinen elämä (työ, ystävät jne.?). Etäsuhteet ovat perseestä (huom. olen itse juuri sellaisessa ja vielä suurempi välimatka), mutta toisaalta se voisi sopia teidän kuvioon. Voisitte aluksi rauhassa katsella hieman etäämpänä toisistanne, että olisiko tuossa potentiaalia johonkin muuhun kuin vain ystävyyteen. Tapailette aina kun kerkeette ja rakennatte sitä kautta sitä suhdettanne. Tampereen ja Hkin:n väli on kuitenkin sen verran lyhyt, että äkkiäkös tuon hujauttaa vaikka junalla. Tärkeää etäsuhteessa on kuitenkin se, että molemmat tietävät sen olevan vain väliaikainen ja olosuhteiden pakon sanelema tila. Laitatte vaikka aikarajaksi ensi kesän, jolloin teette ratkaisun, että mihin päin lähdette suhdettanne viemään. Silloin varmasti jo tiedät tuleeko siitä oikea suhde, jolloin muutto Hki:in on jo paljon fiksumpi ratkaisu kuin nyt.

Ja mitä tulee tuohon ystäväsi heikkoon luottamukseen miehiin niin täytyy muistaa, että jokainen tapaus on erilainen. Sinä et ole kuin muut ja hyvänä ystävänä hän varmasti sen tietää (siis olettaen, että et ole pettäjätyyppiä, jota hän ilmeisesti pelkää). Näin ollen suhun on ihan turha soveltaa mitään stereotypioita, koska se ei tee sulle oikeutta.

Näillä eväillä lähtisi jäsen F. viemään asiaa eteenpäin.

Kiitokset jäsen Fordélille vastauksesta.

Niih, elämä on tosiaan tällä hetkellä täysin Tampereella, työ, kaverit ja sukulaiset on täällä. Mä itse koitin sitä sille jo ehdottaa, että ei tuo välimatka ole mikään este, mutta se ei sitä tässä tilanteessa missään nimessä halua, ei ole valmis siihen. Itsekin ajattelin nimittäin aluksi niin, että tuollainen alku olisi hyvä, mutta se ei nyt onnistu. Ilmeisesti kaikki siitä syystä, että tämä kaikki vaatisi niin paljon tutustumista, ettei sitä ihan tuosta vaan tekisi, ja kun toisessa vaakakupissa on se pelko, että jos huonosti käy, niin sitten on ainakin myös kaverisuhde mennyttä, kumpikaan ei halua toista menettää elämästään.

Joo, ainakin pettämistä se pelkää. Olen koittanut sitä sille sanoakin, ettei mun kohdallani tarvitsisi sitä pelätä, mutta se ei ole niin helppoa varmastikaan uskoa kaikkea. Ilmeisesti suurin ongelma tässä kaikessa on se, että se ei pysty ajattelemaan kaiken tämän takia minua muuna kuin kaverina, vaikka ehkä haluaisikin jossain pienessä mielessään muuta.
 

Rod Weary

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Stars, Panthers
Eipä tuon takia vielä ehkä kannata kamojaan roudata Helsinkiin, jos Tampereella kerran on tämän hetkinen elämä (työ, ystävät jne.?).
Been there, done that. En ole katunut sekuntiakaan. Ratkaisu oli helppo. Ystävät jäivät Tampereelle, mutta ei se yhteydenpito siihen katkea. Toki omalta osaltani tilannetta helpotti se, että pääkaupunkiseudulla asuu liuta vanhoja ystäviä, eikä tarvinnut vaihtaa edes työpaikkaa. Eli rohkeasti vaan seuraavaa siirtoa miettimään Grub, jos nainen on sen arvoinen. Jos kumpikaan ei ole halukas vaihtamaan paikkakuntaa, olette pattitilanteessa. Etäsuhde toimii vain aikansa.

Ja Helsinki on ihan kiva kaupunki.
 

scholl

Jäsen
Näin terassilla pari erinomaisella kropalla varustettua mimmiä, joilla oli molemmilla Christian Audigier t-paidat. Blondilla valkoinen ja brunetilla musta. Ottivat jo kahdentoista tuntumassa terassilla cañat, vaikka oli maanantai. Ei mitään vässykkäkahvinjuojia. Joskus siis on jotain positiivisia yllätyksiä. Pari muutakin hyvää tapausta tullut vastaan viime aikoina. Sen sijaan kaikki pelattavat yksilöt ovat olleet ei kiitos.
 

Kaarle6

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Eisbären Berlin
Aah, tänne on pitänytkin päästä avautumaan.

Tuossa viime kesästä lähtien tapasin yhden todella huippu kimman ja meillä on ollut tässä jos jonkinlaista huopaamista edestakas sen viis kuukautta, kunnes tuli sitten häneltä lopullinen päätös, että ei halua enää mitään säätöjä. Asun itse siis Helsingissä ja tyttö Tampereella. Harmittaa vaan todella paljon lähinnä syiden takia miksi se päättyi.

Tilanne on lähinnä, että itse olen tälläinen nuori 22 kloppi maalta lähtöisin. Kasvatus ja vanhemmat ovat olleet todella hyviä minua kohtaan, olen valinnut polkuni niin, ettei rahahuolista tarvitse välittää ja kaikki on siis todella hyvin. Tyttö on sitten taas aivan eri maata, en nyt ala ruotimaan sen enempää hänen taustojaan mitä on pentuna tullut koettua, mutta aika rankkaa shittiä. Ja se, että hän on työtön.

Tästä sitten koitui se murheenkryyni elikkä vaikka homma toimi loistavasti, juttu synkkasi, molemmat tykkäsivät toisistaan kovasti niin hänestä ei tuntunut koskaan siltä, että hän olisi samanarvoinen kuin minä. Esim. itsellä oli rahaa, hänellä ei, joten hän käytti kaikki vähäisetkin kelavaransa meihin vaikka kuinka yritin sanoa, että anna nyt olla.

Olin muka aivan liian hyvä hänelle ja että ansaitsisin paljon parempaa kuin hän. En oikein ymmärtänyt, enkä ehkä vieläkään, ehkä ajattelen vain itsekkäästi. Olin jotenkin sanaton ja neuvoton. Luulisi, että jos löytää jonkun todella hyvän yksilön niin haluaisi pitää kiinni. Vielä kun hänellä on ennen ollut todella paskaa ja kaikkea, en käsittänyt. Olen muutenkin sellainen rehellinen ja luotettava, eikä se siitäkään jäänyt kiinni, mutta niin vaan jäi luu käteen.

Ja se erohommahan piti hoitaa sitten paskasti. Sen verran luulisi naisilla olevan selkärankaa että ilmotettaisiin edes kännykään, mutta jos eka tyyliin kuulee muilta, että 'hei te ette kuulemma olekaan enää kimpassa' niin laski pisteet aika huolella. No, ollaan saatu selvitettyä ja olemme kavereita. Ihan jees että edes näin, mutta siltikin harmittaa, koska tyttö oli aivan mieletön ja syynä nyt sitten se, että olen liian hyvä hänelle. Voihan syy olla paskaakin, mistä sitä tietää jos on joku ukko lähempää, mutta en jaksa uskoa tähän. Toki, naisilta kaikki on mahdollista.

Tänään tuli yllättävää tekstiä yhdeltä toiselta kaveriltani. Olemme olleet kolme vuotta pelkkiä kavereita ja hän kirjoittaa mulle mesessä, että lähtisitkö treffeille jos hän olisi nyt sinkku. Kysyin vielä että en tiennyt että halusit musta muutakuin kaveria niin vastauksena tuli että no kyllä halusin muuta mutten koskaan uskaltanut kysyä. Huoh, ja tämä on vasta muuttanut toisen ukon kanssa kimppaan. Kysymys kuuluu että miksi nyt? Kolmen vuoden jälkeen?

Naiset, puhukaa asiat suoriksi niin ei jäis aina arvailujen varaan. Tästä tuli nyt vähän tällänen päiväkirjamainen, mutta pääsipähän nyt ainakin avautumaan hetkeksi.
 

Grainger

Jäsen
Suosikkijoukkue
La Decimoquinta
Voihan helvetti, voimia Doaner. Toivon vilpittömästi koko sydämestäni, että asiat kääntyvät vielä parhain päin. Enpä osaa kuvitellakaan mitkä olisivat omat reaktioni, jos saisin kuulla omalta rakkaaltani tuollaista, mitä Sinä olet joutunut kuuntelemaan.

Aika pieneltä tuntuu omat murheet, joita ovat lähinnä riitely viikonlopun vietosta ja rahankäytöstä. Ehkäpä sitä osaisi arvostaa nyt enemmän yhteistä aikaa, vaikka se sitten olikin keskellä-ei-mitään, maailman tyhmintä cockerspanielia vahtimassa... Onhan meillä rahaakin, vaikka sitä välillä tuhlaisi.

Tsemppiä Doaner. Älä vaivu itse samaan masennukseen, vaikka ymmärrän Sinua ihan täysin. Tuskinpa oma henkenikään kovin tiukassa olisi, jos avopuolisoni tekisi itselleen jotain. Onneksi tätä ei tule koskaan tapahtumaan, mutta voin kuvitella silti, harva meistä voi ymmärtää oloasi, mutta voimme yrittää.
 
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK
Ender00 kirjoitti:
Sitähän se juuri onkin. Tuo ei ole koskaan missään ikinä ollut se oikea syy. Mutta kuitenkin sellainen ihan kiva tekosyy, jolla voi koittaa jättää toisen pehmeästi. "It´s not you, it´s me.."

Erittäin tyypillinen naisten jättämisperustehan tuo on ja ei todellakaan ole ikinä se oikea syy. En tiedä mikä oikea ja todellinen syy oli/on, mutta tuo se ei ainakaan ole. Joko on löytänyt Mansesta parempaa seuraa tai muuten ei vaan nappaa.


Kaarle6 kirjoitti:
Tänään tuli yllättävää tekstiä yhdeltä toiselta kaveriltani. Olemme olleet kolme vuotta pelkkiä kavereita ja hän kirjoittaa mulle mesessä, että lähtisitkö treffeille jos hän olisi nyt sinkku.

Vaikka tämä mimmi vapautuisikin ihan lähiaikoina, niin älä sekaannu! Siis muija on yhdessä jonkun muun kanssa, mutta haikailee sinun perään, huoh.

Tekisi saman myös sinun kanssa ollessasi, ei vaikuta ollenkaan luotettavalta naisihmiselle.
 

Chambza

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Flyers
Siinä missä "olet liian hyvä minulle" ei välttämättä ikinä olekaan se oikea syy, niin kyllä muut Kaarlen kertomat seikat voivat ihan aidosti vaikuttaa ilman että tytöllä olisi väkisin joku toinen tai kiinnostus lopahtanut. Varsinkin raha on sellainen asia joka aiheuttaa varmasti ongelmia, jos toisella sitä on ja toisella ei. Ellei sitten toinen osapuoli ole varmis perinteiseen kotiäidin rooliin, eläen toisen rahoilla.
 
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK
Chambza kirjoitti:
Varsinkin raha on sellainen asia joka aiheuttaa varmasti ongelmia, jos toisella sitä on ja toisella ei. Ellei sitten toinen osapuoli ole varmis perinteiseen kotiäidin rooliin, eläen toisen rahoilla.

Kyllä, mutta kyllähän tuo "vika on mussa, ei sussa" on niin yleinen kikka naisten suusta, että jotenkin on aina hemmetin vaikea uskoa oikeaksi syyksi.
 
Jaaha.. Taas ollaan täällä. Eli aika vitun kiikunkaakun tilanne on päällä, ja seuraavat päivät tuovat ratkaisua meikäläisen tulevaisuuteen. Mimmi on lähdössä ulkomaille, kaikki on järjestettynä jne, mutta ainoa syy miksi jäisi, olisin minä. Saas nähä riittääkö.
 

Kaarle6

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Eisbären Berlin
Kyllä, mutta kyllähän tuo "vika on mussa, ei sussa" on niin yleinen kikka naisten suusta, että jotenkin on aina hemmetin vaikea uskoa oikeaksi syyksi.

Sitä on itsekin vaikea uskoa, mutta en tiedä jos tilanne olisi toisinpäin niin mitä sitten sanoisin? Ymmärrän kyllä että se nolottaa ja hävettää kun hänellä ei ole rahaa ja tuntee itsensä ala-arvoiseksi.

Itse juttelin kaverin kanssa ja hänellä oli vähän sama tilanne, toisinpäin vaan käännettynä tämä 'liian hyvä' -selitys. Eli tällä kundilla on ollut aika rankkaa ja tyttö on taas saanut kaiken helposti ja ollut onnellinen lapsuus. Hän kertoi, että vaikka mimmi oli hyvä tyyppi niin häntä häiritsi, ettei hänellä ole ollut samanlaista. Hänestä jotkin hänen ajatuksensa tuntuivat pinnallisilta. Tiedä sitten onko minussa samaa vikaa, koska itsellä ei ole koskaan ollut tiukkaa tai vaikeeta. Onko se kateutta että toisella on ollut asiat paremmin eikä sen takia tunne oloaan hyväksi.

No, nää on näitä jälkipyykkejä ja näitä vois pyöritellä ympäriinsä vaikka kuinka, mutta eiköhän kannata vaan heittää tämä case mappiin ja kalastella uusia.
 
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK
Kaarle6 kirjoitti:
Eli tällä kundilla on ollut aika rankkaa ja tyttö on taas saanut kaiken helposti ja ollut onnellinen lapsuus. Hän kertoi, että vaikka mimmi oli hyvä tyyppi niin häntä häiritsi, ettei hänellä ole ollut samanlaista. Hänestä jotkin hänen ajatuksensa tuntuivat pinnallisilta. Tiedä sitten onko minussa samaa vikaa, koska itsellä ei ole koskaan ollut tiukkaa tai vaikeeta. Onko se kateutta että toisella on ollut asiat paremmin eikä sen takia tunne oloaan hyväksi.

Hei, nyt ymmärrän taas paremmin tilanteesi. Siis minullakin edellinen suhde loppui juuri vähän samanlaisissa olosuhteissa. Tytöllä oli ollut suhteellisen vaikea elämä ja tämä näkyi hänen käyttäytymisestään, joka ei kieltämättä tuonut mitään hyvää pohjaa ihmissuhteelle. Minulla taasen varsin erilainen perhetausta ja myös rahatilanne aivan toista luokkaa. Seurasi ongelmia ja tämä tyttö esitti viralliseksi erosyyksi lopulta sen, että minä en ymmärrä oikeasta elämästä kuulemma mitään, kun minun elämäni on ollut niin helppoa.

Totuushan oli kuitenkin se, että hänelle kelpasi myös muiden kikkeli kuin minun, joten tämä oli lopulta se oikea syy eroomme.

Mutta joo.... en sano, että sinun tapauksessasi se, että tämä tyttö haluaa myös muita miehiä olisi syynä tähän, mutta nyt tuon kertomuksen ymmärrän vähän paremmin myös tätä tytön ratkaisua.

Ja vielä sellainen juttu mainittava, että nykyisessä suhteessa olen yhdessä tytön kanssa, jolla on takanaan aika samanlainen perhetausta kuin minulla, eikä ongelmia ole.
 

Torsti

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Tapaus Kaarle6:
Jos nainen on hairahtanut Tampereella kerran tai useammin saattaa hän ajatella, ettei ole toisen luottamuksen arvoinen. Sitten tätä ajatusta hän pyörittelee päässään ja saa tästä hyvän syyn eroamiselle. Tosiasiassa hän ei ole valmis suhteeseen, mutta ei myönnä sitä välttämättä edes itselleen.

Ja paskat mä naisista mitään tiedän, mutta arvailu on kivaa.
 

BigRedCat

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Viimeiset pari päivää olemme olleet suhteellisen aktiivisessa kirjeenvaihdossa social networkin kautta. Minusta se fakta, että hän hyväksyi kaveriksi + vaihdamme vielä kuulumisia osoittaa aika hyvin sen, että hän on ainakin karvan verran kiinnostunut. Valitettavasti juuri nyt me emme tapaa vahingossakaan käytävillä. Katsotaan, miten tämä projekti kehittyy... Yhteinen intohimo matkustamista kohtaan löytyi heti. Ehkä, kenties, hänellä on luuseri-poikaystävä, joka vihaa matkustamista! :) We'll see.

Pakko myös tuoda tähän hieman omia kokemuksia. Itse olen ollut myös toivottomasti rakastunut ja elätellyt samantapaisista asioista toiveita, mutta loppujenlopuksi tosiaan kiinnostus rajoittui kaverina olemiseen. Nykyään tällä entisellä toiveunellani on toinen mies, ja meillä ei ole koskaan ollutkaan mitään paria tapaamista kummempaa. Tähän kuitenkin haluan myös sanoa, että älä myöskään vaivu synkkyyteen. Niin uskomattomalta kun se nyt voi tuntuakin, niin uskon että sinulle voi käydä yhtä hyvin kuin itselleni. Aluksi oli todella kova paikka hyväksyä, että joku toinen mies saisi paikan josta olen pitkään haaveillut, mutta ajateltuani tajusin, että jos todella välitän niin toivon hänelle onnea ja myönnän itsellenikin ettei meidän suhteestamme olisi mitään tullut. Ehkä elämäni paras päätös olikin hyväksyä tämä asia ja päättää että en katkaise yhteyksiäni asianomaiseen neitoon. Nykyään en edes haluaisi suhdetta hänen kanssaan, sillä voisin menettää ehkäpä tärkeimmän ystäväni. Nyt olemme tosiaan pidemmän aikaa jo olleet vielä huomattavasti parempia ystäviä, kun ennen "heräämistäni".

Tässäkin tapauksessa olen tajunnut että emme olisi pärjänneet yhdessä. Toisissa asioissa liian samanlaisia ja toisissa liian erilaisia. Rakkaus tai ihastuminen vain joskus sokaisee todella pahasti. Loppujenlopuksi olen todella tyytyväinen lopputulokseen.
 

Ender00

Jäsen
Mimmi on lähdössä ulkomaille, kaikki on järjestettynä jne, mutta ainoa syy miksi jäisi, olisin minä. Saas nähä riittääkö.

Jos nainen haluaa ulkomaille, on siitä jo pitkään haaveillut, sitä odottanut jne. niin sanoisin, että on kaikille parasta, että hän myös ulkomaille lähtee.

Muutoin on vaarana se, että naiselle tulee tunne, että hän on vuoksesi uhrannut paljon ja se voi alkaa hiljalleen kasvattaa katkeruutta hänen sisälleen. Varsinkin jos ja kun teillä tulee suhteessa ongelmallisia tilanteita niin tuo nousee varmasti esiin.
 
Jos nainen haluaa ulkomaille, on siitä jo pitkään haaveillut, sitä odottanut jne. niin sanoisin, että on kaikille parasta, että hän myös ulkomaille lähtee.

Muutoin on vaarana se, että naiselle tulee tunne, että hän on vuoksesi uhrannut paljon ja se voi alkaa hiljalleen kasvattaa katkeruutta hänen sisälleen. Varsinkin jos ja kun teillä tulee suhteessa ongelmallisia tilanteita niin tuo nousee varmasti esiin.
No ei se nyt mikään kovin pitkäaikainen haave ole ollut. Lähinnä liittynyt elämän muihin osa-alueisiin ja tullut nyt sitten ajankohtaiseksi. Mutta sitten meikä tuli "sotkeen" suunnitelmia. No, nyt tyttö käy lyhyemmällä reissulla siellä ja sillä reissulla ratkeaa asiat..
 
Edelleen menee mukavasti. Yhdessäoloa on nyt takana seitsemisen kuukautta ja päivääkään en vaihtaisi pois. Vastaavaa tunnetta en ole kenekään kanssa kokenut, enkä sitä enää kenenkään muun kanssa halua kokea. Hän on vaan maailman ihanin ihminen :)
 

scholl

Jäsen
Mitä pahaa kunnianhimon puutteessa on?

Mitä hyvää siinä sitten on?

Pitääkö aina vain olla enemmän ja parempaa?

Ei välttämättä parempaa, mutta kyllä tietyllä tavalla enemmän. Pitää nyt ainakin haluta uusia kokemuksia, elämyksiä. Rutiininomainen elämä on pirun tylsää ja sitä harrastavat henkilöt näyttävät eläkeläisiltä jo kaksvitosina.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös